Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Siis nuorempi polvi on se täydellinen joka odottaa anteeksipyyntöjä ja katumusta.
On ihanaa kyllä, mutta voisko ajatella että sr nuori ja täydellinen miniä kuitenkin olisi kohtelias ja hyvätapainen, eikä nakkelisi niskojaan ennakko-oletuksena "
Kaameat appivanhemmat."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis nuorempi polvi on se täydellinen joka odottaa anteeksipyyntöjä ja katumusta.
On ihanaa kyllä, mutta voisko ajatella että sr nuori ja täydellinen miniä kuitenkin olisi kohtelias ja hyvätapainen, eikä nakkelisi niskojaan ennakko-oletuksena "
Kaameat appivanhemmat."
Ap:ta ja miestään kohtaan oltiin paskamaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Jotkut pitävät ystävällisenä olla jaarittelematta asioista, jotka kiinnostavat lähinnä itseä. Voi olettaa kysymyksen peruskohteliaisuudeksi, ei aidoksi kiinnostukseksi. Hyväntahtoiset ihmiset eivät oleta pahinta kommunikaatiovaikeuksissa, vaan pohtivat mikä voi olla taustalla ja yhteyttä selkeyttää. Tuo on hyvä esimerkki pinnallisesta huomioimisesta, tavoite löytää yhteisymmärrystä erilaisten kesken jää sen alle, että kun viitsit olla huomioiva, täytyisi toisen levittää punainen matto ja täyttää kaikki toiveesi. Etenkin kun istuu sinun sohvallasi. Vaadit huomiota ja jotenkin sekoitat sen muiden huomioimiseen. Viitsihän sentään vaivautua tuon verran ja mitään et saanut.
En oikeastaan itsekään vaistoa että sinua kirjan aihe kiinnosti, vaan sen varjolla halusit muistuttaa, että hän tosiaan istuu sinun sohvallasi sitä lukemassa. En tiedä tilanteeseen johtaneita tapahtumia, mutta muut aidosti (ei omista tarpeista lähtöisin) huomioiva saattaisi vaikka huomioida, että tenttikirjaa luetaan, koska tenttiin on valmistauduttava ja valmistauminen vaatii siihen kirjaan keskittymistä. Miksipä et siis keskeyttäisi, koska sinä haluat olla nyt huomioiva. Et halunnut, että toinen onnistuu tentissä. Et halunnut, että hän tuntee olonsa kotoisaksi. Halusit huomiota, joten keskeytin lukemisen. Näin empaattinen olit, eikä mitään kiitosta siitäkään.
Kiteytit pointtini, hyväntahtoisuus vaistotaan, eikä sitä keinotekoisilla maneereilla pysty imitoimaan. Ei riitä, että uskottelee olevansa huomioiva, jos se ei toteudu oikeasti. Se havaitaan hyvin helposti eleistä ja äänensävystä. Et pystynyt peittämään sitä, ettei muiden huomioiminen ole sinulle aito prioriteetti, vaan pinnallinen väline saada jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Jotkut pitävät ystävällisenä olla jaarittelematta asioista, jotka kiinnostavat lähinnä itseä. Voi olettaa kysymyksen peruskohteliaisuudeksi, ei aidoksi kiinnostukseksi. Hyväntahtoiset ihmiset eivät oleta pahinta kommunikaatiovaikeuksissa, vaan pohtivat mikä voi olla taustalla ja yhteyttä selkeyttää. Tuo on hyvä esimerkki pinnallisesta huomioimisesta, tavoite löytää yhteisymmärrystä erilaisten kesken jää sen alle, että kun viitsit olla huomioiva, täytyisi toisen levittää punainen matto ja täyttää kaikki toiveesi. Etenkin kun istuu sinun sohvallasi. Vaadit huomiota ja jotenkin sekoitat sen muiden huomioimiseen. Viitsihän sentään vaivautua tuon verran ja mitään et saanut.
En oikeastaan itsekään vaistoa että sinua kirjan aihe kiinnosti, vaan sen varjolla halusit muistuttaa, että hän tosiaan istuu sinun sohvallasi sitä lukemassa. En tiedä tilanteeseen johtaneita tapahtumia, mutta muut aidosti (ei omista tarpeista lähtöisin) huomioiva saattaisi vaikka huomioida, että tenttikirjaa luetaan, koska tenttiin on valmistauduttava ja valmistauminen vaatii siihen kirjaan keskittymistä. Miksipä et siis keskeyttäisi, koska sinä haluat olla nyt huomioiva. Et halunnut, että toinen onnistuu tentissä. Et halunnut, että hän tuntee olonsa kotoisaksi. Halusit huomiota, joten keskeytin lukemisen. Näin empaattinen olit, eikä mitään kiitosta siitäkään.
Kiteytit pointtini, hyväntahtoisuus vaistotaan, eikä sitä keinotekoisilla maneereilla pysty imitoimaan. Ei riitä, että uskottelee olevansa huomioiva, jos se ei toteudu oikeasti. Se havaitaan hyvin helposti eleistä ja äänensävystä. Et pystynyt peittämään sitä, ettei muiden huomioiminen ole sinulle aito prioriteetti, vaan pinnallinen väline saada jotain.
Sinulla riittää paljon sanottavaa sanomatta oikeen mitään. Tilanne on se, että meillä oli myös pojan kummipariskunta kahvilla, kummipojalle toivat jonkun lahjan jostain syystä. Neitiä pyydettiin kahvipöytään, ei puhunut kenellekään mitään vaikka kummirouvakin yritti jutun juurta missäpäin helsinkiä asut, onko hyvä asunto jne. Kahvipöytä olohuoneessa , joten ei hänellä mitään lukurauhaa missään tapauksessa ollut.
Vaikea uskoa että jo joku 23 v olisi niin arka. Tulkitsin ihan toisin hänen ynseutensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Jotkut pitävät ystävällisenä olla jaarittelematta asioista, jotka kiinnostavat lähinnä itseä. Voi olettaa kysymyksen peruskohteliaisuudeksi, ei aidoksi kiinnostukseksi. Hyväntahtoiset ihmiset eivät oleta pahinta kommunikaatiovaikeuksissa, vaan pohtivat mikä voi olla taustalla ja yhteyttä selkeyttää. Tuo on hyvä esimerkki pinnallisesta huomioimisesta, tavoite löytää yhteisymmärrystä erilaisten kesken jää sen alle, että kun viitsit olla huomioiva, täytyisi toisen levittää punainen matto ja täyttää kaikki toiveesi. Etenkin kun istuu sinun sohvallasi. Vaadit huomiota ja jotenkin sekoitat sen muiden huomioimiseen. Viitsihän sentään vaivautua tuon verran ja mitään et saanut.
En oikeastaan itsekään vaistoa että sinua kirjan aihe kiinnosti, vaan sen varjolla halusit muistuttaa, että hän tosiaan istuu sinun sohvallasi sitä lukemassa. En tiedä tilanteeseen johtaneita tapahtumia, mutta muut aidosti (ei omista tarpeista lähtöisin) huomioiva saattaisi vaikka huomioida, että tenttikirjaa luetaan, koska tenttiin on valmistauduttava ja valmistauminen vaatii siihen kirjaan keskittymistä. Miksipä et siis keskeyttäisi, koska sinä haluat olla nyt huomioiva. Et halunnut, että toinen onnistuu tentissä. Et halunnut, että hän tuntee olonsa kotoisaksi. Halusit huomiota, joten keskeytin lukemisen. Näin empaattinen olit, eikä mitään kiitosta siitäkään.
Kiteytit pointtini, hyväntahtoisuus vaistotaan, eikä sitä keinotekoisilla maneereilla pysty imitoimaan. Ei riitä, että uskottelee olevansa huomioiva, jos se ei toteudu oikeasti. Se havaitaan hyvin helposti eleistä ja äänensävystä. Et pystynyt peittämään sitä, ettei muiden huomioiminen ole sinulle aito prioriteetti, vaan pinnallinen väline saada jotain.
Sinulla riittää paljon sanottavaa sanomatta oikeen mitään. Tilanne on se, että meillä oli myös pojan kummipariskunta kahvilla, kummipojalle toivat jonkun lahjan jostain syystä. Neitiä pyydettiin kahvipöytään, ei puhunut kenellekään mitään vaikka kummirouvakin yritti jutun juurta missäpäin helsinkiä asut, onko hyvä asunto jne. Kahvipöytä olohuoneessa , joten ei hänellä mitään lukurauhaa missään tapauksessa ollut.
Vaikea uskoa että jo joku 23 v olisi niin arka. Tulkitsin ihan toisin hänen ynseutensä.
Ei sitten tullut mieleen, että hän yritti lukea siihen tenttiinsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…
Tässähän ei ole kyse siitä vaan kusipäisistä appivanhemmista.
Entä jos aikuinen taantuu teiniksi. Tämäkin on yleinen ilmiö.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/ala-taannu…
Ja tyypillisesti boomereiden ja jälkiboomereiden suosikki Kodin kuvalehti ei uskalla hiiskahtaakaan siitä, millaisia mielenyerveysongelmakimppuja moni tuon ikäluokan ihminen on. Siis sodanjälkeiset sukupolvet aina jonnekin 60-70-luvulle asti ainakin.
Herravarjele millaisia persoonallisuushäiriöitä joka kolmannella varmaan.
Sellaisten ihmisten kanssa kasvaneet lapset, jotka ovat kuitenkin nykymaailmassa joutuneet kasvamaan joustavammiksi kuin vanhempansa, saattavat tosiaan vähän kosahdella näille näköalattomille vanhuksille, joiden tempauksia joutuvat sitten selvittelemään. On siinä työmaa!
Nuoremman sukupolven pitäisikin koettaa ymmärtää, että sodan käyneiden ihmisten lapset ovat myös sodan traumatisoimia. Kyllä minä katselen hieman kateellisena nuoria isiä tyttäriensä kanssa, miten paljon huomioivat, pitävät sylissä. Itse olen ollut isäni sylissä kerran, kun pyörryin sikotaudin jälkeen. Se tuntui taivaalliselta, kun heräsin hänen sylissään. Isä joutui 18-vuotiaana sotaan ja näki hirmuisia asioita, joista vasta vanhana puhui.
Eli voisiko tuo syyttävä äänilaji muuttua hivenen empaattiseksi, vai mikä ihmishirviö sinut on kasvattanut, kun et myötätuntoa osaa tuntea?
Minkähän verran näitä sodassa olleiden isien lapsia on vielä elossa? Oma isäni syntyi vasta 40-luvun alussa ja osasi jo olla lapsiaan huomioiva ja kannustava isä.
Mun isä on syntynyt 1947 ja on elossa. Hänen isänsä oli syntynyt 1901 joten on varmasti sodan jos toisenkin nähnyt. Äitini on myös syntynyt 1947 ja hänen isänsä oli syntynyt 1916, ja oli sodassa myös. Minä olen syntynyt kasarilla.
Isänisästä en tiedä paljon mitään, hän kuoli ennen syntymääni sydän- ja verisuonisairauksiin. Pitääkin kysyä isältä. Äidinisä vei oman henkensä kun äitini oli teini, mutta hänestä olen kuullut paljonkin. Niin paljon, etten yhtään ihmettele miksi äidistäni tuli persoonallisuushäiriöinen. Siinä kodissa olisi kuka tahansa lapsi traumatisoitunut.
Äiti kyllä on jo kuollut, mutta vasta 2018, ja ehti elinaikanaan tehdä koko perheensä elämän surkeaksi. Ei ole ikävä. Tietenkin äidin pershäiriöisen käytöksen myötä minulla on omat traumani, eikä isän perinteinen lasten kuuluu näkyä, muttei kuulua-kasvatustyyli pehmentänyt asioita yhtään. Hänen isänsä oli ymmärtääkseni aika kova mies myös.
Jos mulla olisi lapsia, minun traumani väkisinkin vaikuttaisivat omaan kasvatustyyliini, siihen mitä kestän ja jaksan, ja siihen miten muutenkin käsittelisin erilaiset on tilanteet. Tämä taas vaikuttaisi lapsiini ja siihen millaisia lapsuudentraumoja heille kehittyisi tai olisi kehittymättä. Olen huomannut itsekin olevani kova ja kylmä. Lapsen itku ja paha mieli saa minut hermostumaan, eikä nostata empatian tunteita. Tämä on suora käytösmalli omasta lapsuudenkodistani. Ja niin ne sukupolvien traumat siirtyisivät seuraaviin sukupolviin. Lievenevät kyllä, mutta siirtyisivät silti muodossa tai toisessa.
Minä olen mieheni kanssa syntynyt myös 1947.
Minun vanhempani olivat 18 ja 15 kansalaissodan aikaan josta heillä ei hyviä kokemuksia. Eivät olleet mukana kuitenkaan millään lailla.
Mieheni isä 1918 joten oli koko sodan ajan sodassa. Helposti tulistuva, lapsilleen tiukka, mieheni tunsi katkeruutta kovasta työnteosta ja höykytyksestä. Ja anoppi sanoi eri miehen tulleen sodasta kuin lähti. Menivät naimisiin joskus 41 sodan aikaan.
Olen miettinyt tuota tunnekylmyyttä, kyllä se tulee , vaikka hämäläisiäkin ollaan, myös jo vanhemmilta peritty malli, äitini oli täysorpo vauvasta asti.
Juuri tuo ettei halailla, ei lirkutella, toki pieniä lapsia. Kuitenkin katson että lapsemme hoidimme niin hyvin kuin osasimme ja kannustimme opiskelemiseen jne.
Heidän kanssaan on tästä puhuttu, isänsä ei saanut isältään hyvää mallia mutta toki oli jo parempi isä, monet yöt kantoi itkeviä vauvoja.
Ja olisin itse voinut myös olla pehmeämpi ja "sanoittavampi."Ei tarvitse olla täydellinen, jotta voi välittää muista. Kaikki tekevät virheitä. Mutta anteeksi on pyydettävä, kerrottava toiselle että välittää toisen tunteista, vaikka ne olisivat negatiivisiakin. Tämähän vaatii nöyryyttä, havaita ja myöntää oma vajavaisuutensa. Välittää voi, vaikkei olisi täydellinen. Mutta on turha uskotella olevansa täydellinen jos tekee virheitä. Niin täydellinen, ettei tarvitse myöntää mitään, niin paljon ylempänä muita, etteivät he sitä ansaitse. Totuutta ja nähdyksi tulemista.
Koska heti kun myönnetään, että on tehnyt virheen, huomataan että se on voinut vaikuttaa toiseen ja sitten pitäisi käsitellä se asia. Helpompi jäädä egon suojiin syytellen muita vajavaisiksi, kuin kohdata oma vajavaisuutensa ja kantaa vastuuta sen seurauksista.
Anteeksipyyntö on ainoa, mitä voi tehdä kun virhe on tapahtunut. Mutta silloin virhe on vain virhe, eikä asenne omasta oikeutuksesta jolla viestitään, ettei kyseessä ollut osaamattomuus tai virhe, vaan oikeastaan toinen vain sai mitä ansaitsi. Itse toimi juuri kuten pitikin ja jos loukattu on eri mieltä, hän onkin se virheellinen ja vajavainen. Mutta kukapa haluaa loputtomasti kantaa vastuun toisten virheistä? Moni luopuu tästä "kiitollisesta" roolista lopulta.
Roolia kutsutaan myös likasankona olemiseksi, muut dumppaavat kaiken itsessään olevan negatiivisen sinulle, saat virheet ja varaukset, erheet ja seuraukset. He itse ovat täydellisiä ja täydellisen riippuvaisia siitä, että hoidat tehtäväsi jätteiden lajittelijana, kuten sinun kuuluu. Likaiset työt kuuluvat niille vähemmän täydellisille, eikai sitä nyt tarvitse anteeksi pyydellä.
Minun anoppini myönsi 10 vuoden kusipäisyyden jälkeen että oli ollut ihan kaamea MUTTA ei ottanut mistään edelleenkään vastuuta vaan se oli kuulemma kaikki vaihdevuosien syytä.
Niin, tuossa näkyy, ettei sinulle jäänyt sen parempi mieli "anteeksipyynnöstä" kun vastuuta ei otettu. Tällaiseen ihmiseen on myös tunnetasolla vaikea luottaa. Koska kun syy on olosuhteissa eikä itsellä ole vastuuta ja kontrollia, voi tulla joku seuraava ulkoinen tekijä joka "pakottaa" taas olemaan kaamea muita kohtaan.
Eipä he ymmärrä, että käytöksen kohteelle on hyvin vähän väliä, mikä se syy oli koska hän ei pysty niihin syihin vaikuttamaan tai niitä ehkäisemään. Täytyisi muka vaan odotella, tuleeko syytä huonoon käytökseen, vai käykö tuuri eikä tulekaan ja säästyy huonolta kohtelulta jumalan armosta. Tässä vaiheessa vastuuttomat yllättyvät, kun muut ottavatkin omat olosuhteensa omiin käsiinsä ja ratkaisevat asian ainoalla käytettävissä olevalla tavalla; välttävät kaameaa tyyppiä syineen päivineen, eivätkä jää odottelemaan mitä syytä seuraavaksi ilmenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Jotkut pitävät ystävällisenä olla jaarittelematta asioista, jotka kiinnostavat lähinnä itseä. Voi olettaa kysymyksen peruskohteliaisuudeksi, ei aidoksi kiinnostukseksi. Hyväntahtoiset ihmiset eivät oleta pahinta kommunikaatiovaikeuksissa, vaan pohtivat mikä voi olla taustalla ja yhteyttä selkeyttää. Tuo on hyvä esimerkki pinnallisesta huomioimisesta, tavoite löytää yhteisymmärrystä erilaisten kesken jää sen alle, että kun viitsit olla huomioiva, täytyisi toisen levittää punainen matto ja täyttää kaikki toiveesi. Etenkin kun istuu sinun sohvallasi. Vaadit huomiota ja jotenkin sekoitat sen muiden huomioimiseen. Viitsihän sentään vaivautua tuon verran ja mitään et saanut.
En oikeastaan itsekään vaistoa että sinua kirjan aihe kiinnosti, vaan sen varjolla halusit muistuttaa, että hän tosiaan istuu sinun sohvallasi sitä lukemassa. En tiedä tilanteeseen johtaneita tapahtumia, mutta muut aidosti (ei omista tarpeista lähtöisin) huomioiva saattaisi vaikka huomioida, että tenttikirjaa luetaan, koska tenttiin on valmistauduttava ja valmistauminen vaatii siihen kirjaan keskittymistä. Miksipä et siis keskeyttäisi, koska sinä haluat olla nyt huomioiva. Et halunnut, että toinen onnistuu tentissä. Et halunnut, että hän tuntee olonsa kotoisaksi. Halusit huomiota, joten keskeytin lukemisen. Näin empaattinen olit, eikä mitään kiitosta siitäkään.
Kiteytit pointtini, hyväntahtoisuus vaistotaan, eikä sitä keinotekoisilla maneereilla pysty imitoimaan. Ei riitä, että uskottelee olevansa huomioiva, jos se ei toteudu oikeasti. Se havaitaan hyvin helposti eleistä ja äänensävystä. Et pystynyt peittämään sitä, ettei muiden huomioiminen ole sinulle aito prioriteetti, vaan pinnallinen väline saada jotain.
Sinulla riittää paljon sanottavaa sanomatta oikeen mitään. Tilanne on se, että meillä oli myös pojan kummipariskunta kahvilla, kummipojalle toivat jonkun lahjan jostain syystä. Neitiä pyydettiin kahvipöytään, ei puhunut kenellekään mitään vaikka kummirouvakin yritti jutun juurta missäpäin helsinkiä asut, onko hyvä asunto jne. Kahvipöytä olohuoneessa , joten ei hänellä mitään lukurauhaa missään tapauksessa ollut.
Vaikea uskoa että jo joku 23 v olisi niin arka. Tulkitsin ihan toisin hänen ynseutensä.Ei sitten tullut mieleen, että hän yritti lukea siihen tenttiinsä?
Joo, lukee kahvipöydän vieressa jossa kuusi ihmistä seurustelee.
Hän olisi voinut mennä makuuhuoneisiin tai keittiöön ja kertoa että pitää lukea. Anteeksi etten jouda juttelemaan.
Ja olisi voinut vastata vaikka että tää on , no vaikka, lintukirja. Ei tokaista: et kuitenkaan ymmärtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Jotkut pitävät ystävällisenä olla jaarittelematta asioista, jotka kiinnostavat lähinnä itseä. Voi olettaa kysymyksen peruskohteliaisuudeksi, ei aidoksi kiinnostukseksi. Hyväntahtoiset ihmiset eivät oleta pahinta kommunikaatiovaikeuksissa, vaan pohtivat mikä voi olla taustalla ja yhteyttä selkeyttää. Tuo on hyvä esimerkki pinnallisesta huomioimisesta, tavoite löytää yhteisymmärrystä erilaisten kesken jää sen alle, että kun viitsit olla huomioiva, täytyisi toisen levittää punainen matto ja täyttää kaikki toiveesi. Etenkin kun istuu sinun sohvallasi. Vaadit huomiota ja jotenkin sekoitat sen muiden huomioimiseen. Viitsihän sentään vaivautua tuon verran ja mitään et saanut.
En oikeastaan itsekään vaistoa että sinua kirjan aihe kiinnosti, vaan sen varjolla halusit muistuttaa, että hän tosiaan istuu sinun sohvallasi sitä lukemassa. En tiedä tilanteeseen johtaneita tapahtumia, mutta muut aidosti (ei omista tarpeista lähtöisin) huomioiva saattaisi vaikka huomioida, että tenttikirjaa luetaan, koska tenttiin on valmistauduttava ja valmistauminen vaatii siihen kirjaan keskittymistä. Miksipä et siis keskeyttäisi, koska sinä haluat olla nyt huomioiva. Et halunnut, että toinen onnistuu tentissä. Et halunnut, että hän tuntee olonsa kotoisaksi. Halusit huomiota, joten keskeytin lukemisen. Näin empaattinen olit, eikä mitään kiitosta siitäkään.
Kiteytit pointtini, hyväntahtoisuus vaistotaan, eikä sitä keinotekoisilla maneereilla pysty imitoimaan. Ei riitä, että uskottelee olevansa huomioiva, jos se ei toteudu oikeasti. Se havaitaan hyvin helposti eleistä ja äänensävystä. Et pystynyt peittämään sitä, ettei muiden huomioiminen ole sinulle aito prioriteetti, vaan pinnallinen väline saada jotain.
Sinulla riittää paljon sanottavaa sanomatta oikeen mitään. Tilanne on se, että meillä oli myös pojan kummipariskunta kahvilla, kummipojalle toivat jonkun lahjan jostain syystä. Neitiä pyydettiin kahvipöytään, ei puhunut kenellekään mitään vaikka kummirouvakin yritti jutun juurta missäpäin helsinkiä asut, onko hyvä asunto jne. Kahvipöytä olohuoneessa , joten ei hänellä mitään lukurauhaa missään tapauksessa ollut.
Vaikea uskoa että jo joku 23 v olisi niin arka. Tulkitsin ihan toisin hänen ynseutensä.Ei sitten tullut mieleen, että hän yritti lukea siihen tenttiinsä?
Joo, lukee kahvipöydän vieressa jossa kuusi ihmistä seurustelee.
Hän olisi voinut mennä makuuhuoneisiin tai keittiöön ja kertoa että pitää lukea. Anteeksi etten jouda juttelemaan.
Ja olisi voinut vastata vaikka että tää on , no vaikka, lintukirja. Ei tokaista: et kuitenkaan ymmärtäisi.
Sikäli vielä outoa kun päiväseltään tulee käymään. Miksi tulla jos on kiire parin tunnin aikana pakko piiloutua kirjan taa. Se ei minua haitannut mutta se tiuskahdus haittadi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Jotkut pitävät ystävällisenä olla jaarittelematta asioista, jotka kiinnostavat lähinnä itseä. Voi olettaa kysymyksen peruskohteliaisuudeksi, ei aidoksi kiinnostukseksi. Hyväntahtoiset ihmiset eivät oleta pahinta kommunikaatiovaikeuksissa, vaan pohtivat mikä voi olla taustalla ja yhteyttä selkeyttää. Tuo on hyvä esimerkki pinnallisesta huomioimisesta, tavoite löytää yhteisymmärrystä erilaisten kesken jää sen alle, että kun viitsit olla huomioiva, täytyisi toisen levittää punainen matto ja täyttää kaikki toiveesi. Etenkin kun istuu sinun sohvallasi. Vaadit huomiota ja jotenkin sekoitat sen muiden huomioimiseen. Viitsihän sentään vaivautua tuon verran ja mitään et saanut.
En oikeastaan itsekään vaistoa että sinua kirjan aihe kiinnosti, vaan sen varjolla halusit muistuttaa, että hän tosiaan istuu sinun sohvallasi sitä lukemassa. En tiedä tilanteeseen johtaneita tapahtumia, mutta muut aidosti (ei omista tarpeista lähtöisin) huomioiva saattaisi vaikka huomioida, että tenttikirjaa luetaan, koska tenttiin on valmistauduttava ja valmistauminen vaatii siihen kirjaan keskittymistä. Miksipä et siis keskeyttäisi, koska sinä haluat olla nyt huomioiva. Et halunnut, että toinen onnistuu tentissä. Et halunnut, että hän tuntee olonsa kotoisaksi. Halusit huomiota, joten keskeytin lukemisen. Näin empaattinen olit, eikä mitään kiitosta siitäkään.
Kiteytit pointtini, hyväntahtoisuus vaistotaan, eikä sitä keinotekoisilla maneereilla pysty imitoimaan. Ei riitä, että uskottelee olevansa huomioiva, jos se ei toteudu oikeasti. Se havaitaan hyvin helposti eleistä ja äänensävystä. Et pystynyt peittämään sitä, ettei muiden huomioiminen ole sinulle aito prioriteetti, vaan pinnallinen väline saada jotain.
Sinulla riittää paljon sanottavaa sanomatta oikeen mitään. Tilanne on se, että meillä oli myös pojan kummipariskunta kahvilla, kummipojalle toivat jonkun lahjan jostain syystä. Neitiä pyydettiin kahvipöytään, ei puhunut kenellekään mitään vaikka kummirouvakin yritti jutun juurta missäpäin helsinkiä asut, onko hyvä asunto jne. Kahvipöytä olohuoneessa , joten ei hänellä mitään lukurauhaa missään tapauksessa ollut.
Vaikea uskoa että jo joku 23 v olisi niin arka. Tulkitsin ihan toisin hänen ynseutensä.Ei sitten tullut mieleen, että hän yritti lukea siihen tenttiinsä?
Joo, lukee kahvipöydän vieressa jossa kuusi ihmistä seurustelee.
Hän olisi voinut mennä makuuhuoneisiin tai keittiöön ja kertoa että pitää lukea. Anteeksi etten jouda juttelemaan.
Ja olisi voinut vastata vaikka että tää on , no vaikka, lintukirja. Ei tokaista: et kuitenkaan ymmärtäisi.Sikäli vielä outoa kun päiväseltään tulee käymään. Miksi tulla jos on kiire parin tunnin aikana pakko piiloutua kirjan taa. Se ei minua haitannut mutta se tiuskahdus haittadi.
Mikset vain antanut hänen opiskella? Vai onko sekin nyt väärin että opiskelee?
Minun appivanhempani tunkivat meilöe kylään kutsumatta kun minulla oli tentti seuraavana päivänä.
Appi haukkui minut tyhmäksi kun sanoin että minun pitää opiskella. Kuulemma vain tyhmät lukee tenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Jotkut pitävät ystävällisenä olla jaarittelematta asioista, jotka kiinnostavat lähinnä itseä. Voi olettaa kysymyksen peruskohteliaisuudeksi, ei aidoksi kiinnostukseksi. Hyväntahtoiset ihmiset eivät oleta pahinta kommunikaatiovaikeuksissa, vaan pohtivat mikä voi olla taustalla ja yhteyttä selkeyttää. Tuo on hyvä esimerkki pinnallisesta huomioimisesta, tavoite löytää yhteisymmärrystä erilaisten kesken jää sen alle, että kun viitsit olla huomioiva, täytyisi toisen levittää punainen matto ja täyttää kaikki toiveesi. Etenkin kun istuu sinun sohvallasi. Vaadit huomiota ja jotenkin sekoitat sen muiden huomioimiseen. Viitsihän sentään vaivautua tuon verran ja mitään et saanut.
En oikeastaan itsekään vaistoa että sinua kirjan aihe kiinnosti, vaan sen varjolla halusit muistuttaa, että hän tosiaan istuu sinun sohvallasi sitä lukemassa. En tiedä tilanteeseen johtaneita tapahtumia, mutta muut aidosti (ei omista tarpeista lähtöisin) huomioiva saattaisi vaikka huomioida, että tenttikirjaa luetaan, koska tenttiin on valmistauduttava ja valmistauminen vaatii siihen kirjaan keskittymistä. Miksipä et siis keskeyttäisi, koska sinä haluat olla nyt huomioiva. Et halunnut, että toinen onnistuu tentissä. Et halunnut, että hän tuntee olonsa kotoisaksi. Halusit huomiota, joten keskeytin lukemisen. Näin empaattinen olit, eikä mitään kiitosta siitäkään.
Kiteytit pointtini, hyväntahtoisuus vaistotaan, eikä sitä keinotekoisilla maneereilla pysty imitoimaan. Ei riitä, että uskottelee olevansa huomioiva, jos se ei toteudu oikeasti. Se havaitaan hyvin helposti eleistä ja äänensävystä. Et pystynyt peittämään sitä, ettei muiden huomioiminen ole sinulle aito prioriteetti, vaan pinnallinen väline saada jotain.
Sinulla riittää paljon sanottavaa sanomatta oikeen mitään. Tilanne on se, että meillä oli myös pojan kummipariskunta kahvilla, kummipojalle toivat jonkun lahjan jostain syystä. Neitiä pyydettiin kahvipöytään, ei puhunut kenellekään mitään vaikka kummirouvakin yritti jutun juurta missäpäin helsinkiä asut, onko hyvä asunto jne. Kahvipöytä olohuoneessa , joten ei hänellä mitään lukurauhaa missään tapauksessa ollut.
Vaikea uskoa että jo joku 23 v olisi niin arka. Tulkitsin ihan toisin hänen ynseutensä.Ei sitten tullut mieleen, että hän yritti lukea siihen tenttiinsä?
Joo, lukee kahvipöydän vieressa jossa kuusi ihmistä seurustelee.
Hän olisi voinut mennä makuuhuoneisiin tai keittiöön ja kertoa että pitää lukea. Anteeksi etten jouda juttelemaan.
Ja olisi voinut vastata vaikka että tää on , no vaikka, lintukirja. Ei tokaista: et kuitenkaan ymmärtäisi.Sikäli vielä outoa kun päiväseltään tulee käymään. Miksi tulla jos on kiire parin tunnin aikana pakko piiloutua kirjan taa. Se ei minua haitannut mutta se tiuskahdus haittadi.
Mikset vain antanut hänen opiskella? Vai onko sekin nyt väärin että opiskelee?
Minun appivanhempani tunkivat meilöe kylään kutsumatta kun minulla oli tentti seuraavana päivänä.
Appi haukkui minut tyhmäksi kun sanoin että minun pitää opiskella. Kuulemma vain tyhmät lukee tenttiin.
Varmasti siinä kuuden hengen pulistessa vieressä. Meillä olisi kyllä ollut mahdollisuus mennä toiseen huoneeseen opiskelemaan. Mikäli on pakko parin tunnin vierailun aikan lukea.
Ja hän sai lukea, tulin vain kysäisseeksi mitä luet. Pitääkö minun nyt etsiä hänwt jostain käsiini ja pyytää uteluani anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Jotkut pitävät ystävällisenä olla jaarittelematta asioista, jotka kiinnostavat lähinnä itseä. Voi olettaa kysymyksen peruskohteliaisuudeksi, ei aidoksi kiinnostukseksi. Hyväntahtoiset ihmiset eivät oleta pahinta kommunikaatiovaikeuksissa, vaan pohtivat mikä voi olla taustalla ja yhteyttä selkeyttää. Tuo on hyvä esimerkki pinnallisesta huomioimisesta, tavoite löytää yhteisymmärrystä erilaisten kesken jää sen alle, että kun viitsit olla huomioiva, täytyisi toisen levittää punainen matto ja täyttää kaikki toiveesi. Etenkin kun istuu sinun sohvallasi. Vaadit huomiota ja jotenkin sekoitat sen muiden huomioimiseen. Viitsihän sentään vaivautua tuon verran ja mitään et saanut.
En oikeastaan itsekään vaistoa että sinua kirjan aihe kiinnosti, vaan sen varjolla halusit muistuttaa, että hän tosiaan istuu sinun sohvallasi sitä lukemassa. En tiedä tilanteeseen johtaneita tapahtumia, mutta muut aidosti (ei omista tarpeista lähtöisin) huomioiva saattaisi vaikka huomioida, että tenttikirjaa luetaan, koska tenttiin on valmistauduttava ja valmistauminen vaatii siihen kirjaan keskittymistä. Miksipä et siis keskeyttäisi, koska sinä haluat olla nyt huomioiva. Et halunnut, että toinen onnistuu tentissä. Et halunnut, että hän tuntee olonsa kotoisaksi. Halusit huomiota, joten keskeytin lukemisen. Näin empaattinen olit, eikä mitään kiitosta siitäkään.
Kiteytit pointtini, hyväntahtoisuus vaistotaan, eikä sitä keinotekoisilla maneereilla pysty imitoimaan. Ei riitä, että uskottelee olevansa huomioiva, jos se ei toteudu oikeasti. Se havaitaan hyvin helposti eleistä ja äänensävystä. Et pystynyt peittämään sitä, ettei muiden huomioiminen ole sinulle aito prioriteetti, vaan pinnallinen väline saada jotain.
Sinulla riittää paljon sanottavaa sanomatta oikeen mitään. Tilanne on se, että meillä oli myös pojan kummipariskunta kahvilla, kummipojalle toivat jonkun lahjan jostain syystä. Neitiä pyydettiin kahvipöytään, ei puhunut kenellekään mitään vaikka kummirouvakin yritti jutun juurta missäpäin helsinkiä asut, onko hyvä asunto jne. Kahvipöytä olohuoneessa , joten ei hänellä mitään lukurauhaa missään tapauksessa ollut.
Vaikea uskoa että jo joku 23 v olisi niin arka. Tulkitsin ihan toisin hänen ynseutensä.Ei sitten tullut mieleen, että hän yritti lukea siihen tenttiinsä?
Joo, lukee kahvipöydän vieressa jossa kuusi ihmistä seurustelee.
Hän olisi voinut mennä makuuhuoneisiin tai keittiöön ja kertoa että pitää lukea. Anteeksi etten jouda juttelemaan.
Ja olisi voinut vastata vaikka että tää on , no vaikka, lintukirja. Ei tokaista: et kuitenkaan ymmärtäisi.Sikäli vielä outoa kun päiväseltään tulee käymään. Miksi tulla jos on kiire parin tunnin aikana pakko piiloutua kirjan taa. Se ei minua haitannut mutta se tiuskahdus haittadi.
Mikset vain antanut hänen opiskella? Vai onko sekin nyt väärin että opiskelee?
Minun appivanhempani tunkivat meilöe kylään kutsumatta kun minulla oli tentti seuraavana päivänä.
Appi haukkui minut tyhmäksi kun sanoin että minun pitää opiskella. Kuulemma vain tyhmät lukee tenttiin.
Varmasti siinä kuuden hengen pulistessa vieressä. Meillä olisi kyllä ollut mahdollisuus mennä toiseen huoneeseen opiskelemaan. Mikäli on pakko parin tunnin vierailun aikan lukea.
Ja hän sai lukea, tulin vain kysäisseeksi mitä luet. Pitääkö minun nyt etsiä hänwt jostain käsiini ja pyytää uteluani anteeksi?
Mitä se haittasi? Miksei siinä saanut lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei kannata tehdä jos olettaa että muut kasvattaa ne. Sitä kannattaisi miettiä etukäteen ennenkuin lapsia tekee että pärjää yksin niiden kanssa.
Turhaa olettaa että kun lapsia tekee et apu on jotenkin oletus.
Itse omat muksut kasvattanut yksinhuoltajana ilman mitään apuja. Molemmat lapset kärsii ADHDsta ja koulunkäynnin oheella käyty psykologilla yms ja hyvin ovat lapset kasvaneet ja oppineet elämään adhdn kanssa.
Molemmat nyt aikuisia.
Koskaan en apuja pyytänyt eikä tarjottu koska jokainen kasvattaa omat lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei kannata tehdä jos olettaa että muut kasvattaa ne. Sitä kannattaisi miettiä etukäteen ennenkuin lapsia tekee että pärjää yksin niiden kanssa.
Turhaa olettaa että kun lapsia tekee et apu on jotenkin oletus.
Itse omat muksut kasvattanut yksinhuoltajana ilman mitään apuja. Molemmat lapset kärsii ADHDsta ja koulunkäynnin oheella käyty psykologilla yms ja hyvin ovat lapset kasvaneet ja oppineet elämään adhdn kanssa.
Molemmat nyt aikuisia.
Koskaan en apuja pyytänyt eikä tarjottu koska jokainen kasvattaa omat lapsensa.
Kukaan ei ole ollut vailla sitä että joku muu lasvattaisi lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Jotkut pitävät ystävällisenä olla jaarittelematta asioista, jotka kiinnostavat lähinnä itseä. Voi olettaa kysymyksen peruskohteliaisuudeksi, ei aidoksi kiinnostukseksi. Hyväntahtoiset ihmiset eivät oleta pahinta kommunikaatiovaikeuksissa, vaan pohtivat mikä voi olla taustalla ja yhteyttä selkeyttää. Tuo on hyvä esimerkki pinnallisesta huomioimisesta, tavoite löytää yhteisymmärrystä erilaisten kesken jää sen alle, että kun viitsit olla huomioiva, täytyisi toisen levittää punainen matto ja täyttää kaikki toiveesi. Etenkin kun istuu sinun sohvallasi. Vaadit huomiota ja jotenkin sekoitat sen muiden huomioimiseen. Viitsihän sentään vaivautua tuon verran ja mitään et saanut.
En oikeastaan itsekään vaistoa että sinua kirjan aihe kiinnosti, vaan sen varjolla halusit muistuttaa, että hän tosiaan istuu sinun sohvallasi sitä lukemassa. En tiedä tilanteeseen johtaneita tapahtumia, mutta muut aidosti (ei omista tarpeista lähtöisin) huomioiva saattaisi vaikka huomioida, että tenttikirjaa luetaan, koska tenttiin on valmistauduttava ja valmistauminen vaatii siihen kirjaan keskittymistä. Miksipä et siis keskeyttäisi, koska sinä haluat olla nyt huomioiva. Et halunnut, että toinen onnistuu tentissä. Et halunnut, että hän tuntee olonsa kotoisaksi. Halusit huomiota, joten keskeytin lukemisen. Näin empaattinen olit, eikä mitään kiitosta siitäkään.
Kiteytit pointtini, hyväntahtoisuus vaistotaan, eikä sitä keinotekoisilla maneereilla pysty imitoimaan. Ei riitä, että uskottelee olevansa huomioiva, jos se ei toteudu oikeasti. Se havaitaan hyvin helposti eleistä ja äänensävystä. Et pystynyt peittämään sitä, ettei muiden huomioiminen ole sinulle aito prioriteetti, vaan pinnallinen väline saada jotain.
Sinulla riittää paljon sanottavaa sanomatta oikeen mitään. Tilanne on se, että meillä oli myös pojan kummipariskunta kahvilla, kummipojalle toivat jonkun lahjan jostain syystä. Neitiä pyydettiin kahvipöytään, ei puhunut kenellekään mitään vaikka kummirouvakin yritti jutun juurta missäpäin helsinkiä asut, onko hyvä asunto jne. Kahvipöytä olohuoneessa , joten ei hänellä mitään lukurauhaa missään tapauksessa ollut.
Vaikea uskoa että jo joku 23 v olisi niin arka. Tulkitsin ihan toisin hänen ynseutensä.Ei sitten tullut mieleen, että hän yritti lukea siihen tenttiinsä?
Joo, lukee kahvipöydän vieressa jossa kuusi ihmistä seurustelee.
Hän olisi voinut mennä makuuhuoneisiin tai keittiöön ja kertoa että pitää lukea. Anteeksi etten jouda juttelemaan.
Ja olisi voinut vastata vaikka että tää on , no vaikka, lintukirja. Ei tokaista: et kuitenkaan ymmärtäisi.Sikäli vielä outoa kun päiväseltään tulee käymään. Miksi tulla jos on kiire parin tunnin aikana pakko piiloutua kirjan taa. Se ei minua haitannut mutta se tiuskahdus haittadi.
Mikset vain antanut hänen opiskella? Vai onko sekin nyt väärin että opiskelee?
Minun appivanhempani tunkivat meilöe kylään kutsumatta kun minulla oli tentti seuraavana päivänä.
Appi haukkui minut tyhmäksi kun sanoin että minun pitää opiskella. Kuulemma vain tyhmät lukee tenttiin.
Varmasti siinä kuuden hengen pulistessa vieressä. Meillä olisi kyllä ollut mahdollisuus mennä toiseen huoneeseen opiskelemaan. Mikäli on pakko parin tunnin vierailun aikan lukea.
Ja hän sai lukea, tulin vain kysäisseeksi mitä luet. Pitääkö minun nyt etsiä hänwt jostain käsiini ja pyytää uteluani anteeksi?Mitä se haittasi? Miksei siinä saanut lukea?
Yritän vääntää rautalangasta. Hän sai lukea, ehkä sitten pystyi keskittymäänkään. Satuin vain kysymään mitä luet. Tekis mieli kysyä miten sinulla tuo ymmärryspuoli?
Minun tapakasvatukseni mukaan ei kylään tulla tiuskimaan ja sanomaan toista tyhmäksi.
Myös yritetään osallistua keskusteluun jos toiset yrittävät saada keskustelua aikaan. Siis kummitädin yritykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani "auttoivat" kovin lasten ollessa pieniä ja ei edes haluttu sitä jatkuvaa tunkeilua ja apua. Jatkuvasti oltiin ottamassa hoitoon, säätämässä, kuljettamassa meille ruokaa jne. Jos kielsin, tultiin väkisin avuksi. Sitten hoettiin, kuinka kätevää on, kun he voi tässä auttaa nyt ja sitten me aikanaan takaisin. Olen nyt 51-vuotias, lapset isoja ja vanhemmat odottaa, että töiden jälkeen käyn auttelemassa, kun tässä nyt on tätä apua kumpaankin suuntaan kulkenut. Joo, voin vähän auttaa, mutta voisivatko ostaa palveluita? Eläkkeet on isot ja mä olen väsynyt työstäni. Sitten pihistellään siellä ja ajatellaan, että jää enemmän perintöä, kun ei tarvi maksaa mistään. Toisaalta tekisi mieli sanoa, että älkää nyt sitten kauan eläkö tässä tähän malliin, että saan sen perintönikin joskus vai onko idea, että 10 vuotta ravaan päivittäin apuna ja palkan saan ehkä sen jälkeen. Arvostaisin omaa aikaa, lepoa töiden jälkeen ja vaikka vähän vähemmän perintöä aikanaan.
Melkoisen itsekästä vaatia, että se oma lapsi tekee käytännössä kahta työtä, toista ilmaiseksi.
Pitkään eläkkeellä olleille varmaan on hämärtynyt muistikuva, että kuinka paljon aikaa työ vie. 8 h + matkat. Nukkuakin pitäisi ja rentoutua, siihen vielä oman kodin askareet. Ei siitäkään ole pidemmän päälle iloa, jos oman jaksamisen äärirajoilla hoitaa kahta huushollia.
Tää on jännä kuinka asiat unohtuu. Mun 80 lähestyvä isä oli aina työikäisenä niitä, keiden mielestä mikään ei saa häiritä työntekoa. Sairaanakin töihin, työ työ työ oli koko elämä. Se oli kunnia-asia että oli töissä ja hoiti itsensä ja elämänsä säällisesti itse. Nyt isä ei enää mitenkään hahmota, että me lapset ollaan töissä ma-pe toimistoaikaan (kuten hän itsekin oli). Soittelee että lähdetäänkö auttamaan puusavottaan torstaina kello 9 aamulla. No ei lähdetä. Ja mikään dementikko tai vanhuudenhöperö ei tosiaan ole, on ihan terävä ja täysissä järjissä. Jotenkin silti vaan koko työelämä ja kaikki mikä siihen liittyy on painunut unholaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Jotkut pitävät ystävällisenä olla jaarittelematta asioista, jotka kiinnostavat lähinnä itseä. Voi olettaa kysymyksen peruskohteliaisuudeksi, ei aidoksi kiinnostukseksi. Hyväntahtoiset ihmiset eivät oleta pahinta kommunikaatiovaikeuksissa, vaan pohtivat mikä voi olla taustalla ja yhteyttä selkeyttää. Tuo on hyvä esimerkki pinnallisesta huomioimisesta, tavoite löytää yhteisymmärrystä erilaisten kesken jää sen alle, että kun viitsit olla huomioiva, täytyisi toisen levittää punainen matto ja täyttää kaikki toiveesi. Etenkin kun istuu sinun sohvallasi. Vaadit huomiota ja jotenkin sekoitat sen muiden huomioimiseen. Viitsihän sentään vaivautua tuon verran ja mitään et saanut.
En oikeastaan itsekään vaistoa että sinua kirjan aihe kiinnosti, vaan sen varjolla halusit muistuttaa, että hän tosiaan istuu sinun sohvallasi sitä lukemassa. En tiedä tilanteeseen johtaneita tapahtumia, mutta muut aidosti (ei omista tarpeista lähtöisin) huomioiva saattaisi vaikka huomioida, että tenttikirjaa luetaan, koska tenttiin on valmistauduttava ja valmistauminen vaatii siihen kirjaan keskittymistä. Miksipä et siis keskeyttäisi, koska sinä haluat olla nyt huomioiva. Et halunnut, että toinen onnistuu tentissä. Et halunnut, että hän tuntee olonsa kotoisaksi. Halusit huomiota, joten keskeytin lukemisen. Näin empaattinen olit, eikä mitään kiitosta siitäkään.
Kiteytit pointtini, hyväntahtoisuus vaistotaan, eikä sitä keinotekoisilla maneereilla pysty imitoimaan. Ei riitä, että uskottelee olevansa huomioiva, jos se ei toteudu oikeasti. Se havaitaan hyvin helposti eleistä ja äänensävystä. Et pystynyt peittämään sitä, ettei muiden huomioiminen ole sinulle aito prioriteetti, vaan pinnallinen väline saada jotain.
Sinulla riittää paljon sanottavaa sanomatta oikeen mitään. Tilanne on se, että meillä oli myös pojan kummipariskunta kahvilla, kummipojalle toivat jonkun lahjan jostain syystä. Neitiä pyydettiin kahvipöytään, ei puhunut kenellekään mitään vaikka kummirouvakin yritti jutun juurta missäpäin helsinkiä asut, onko hyvä asunto jne. Kahvipöytä olohuoneessa , joten ei hänellä mitään lukurauhaa missään tapauksessa ollut.
Vaikea uskoa että jo joku 23 v olisi niin arka. Tulkitsin ihan toisin hänen ynseutensä.Ei sitten tullut mieleen, että hän yritti lukea siihen tenttiinsä?
Joo, lukee kahvipöydän vieressa jossa kuusi ihmistä seurustelee.
Hän olisi voinut mennä makuuhuoneisiin tai keittiöön ja kertoa että pitää lukea. Anteeksi etten jouda juttelemaan.
Ja olisi voinut vastata vaikka että tää on , no vaikka, lintukirja. Ei tokaista: et kuitenkaan ymmärtäisi.Sikäli vielä outoa kun päiväseltään tulee käymään. Miksi tulla jos on kiire parin tunnin aikana pakko piiloutua kirjan taa. Se ei minua haitannut mutta se tiuskahdus haittadi.
Mikset vain antanut hänen opiskella? Vai onko sekin nyt väärin että opiskelee?
Minun appivanhempani tunkivat meilöe kylään kutsumatta kun minulla oli tentti seuraavana päivänä.
Appi haukkui minut tyhmäksi kun sanoin että minun pitää opiskella. Kuulemma vain tyhmät lukee tenttiin.
Varmasti siinä kuuden hengen pulistessa vieressä. Meillä olisi kyllä ollut mahdollisuus mennä toiseen huoneeseen opiskelemaan. Mikäli on pakko parin tunnin vierailun aikan lukea.
Ja hän sai lukea, tulin vain kysäisseeksi mitä luet. Pitääkö minun nyt etsiä hänwt jostain käsiini ja pyytää uteluani anteeksi?Mitä se haittasi? Miksei siinä saanut lukea?
Yritän vääntää rautalangasta. Hän sai lukea, ehkä sitten pystyi keskittymäänkään. Satuin vain kysymään mitä luet. Tekis mieli kysyä miten sinulla tuo ymmärryspuoli?
Minun tapakasvatukseni mukaan ei kylään tulla tiuskimaan ja sanomaan toista tyhmäksi.
Myös yritetään osallistua keskusteluun jos toiset yrittävät saada keskustelua aikaan. Siis kummitädin yritykset.
Miksi piti kysellä? Miksei saa rauhassa lukea?
Muutit muuten kertomustasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Jotkut pitävät ystävällisenä olla jaarittelematta asioista, jotka kiinnostavat lähinnä itseä. Voi olettaa kysymyksen peruskohteliaisuudeksi, ei aidoksi kiinnostukseksi. Hyväntahtoiset ihmiset eivät oleta pahinta kommunikaatiovaikeuksissa, vaan pohtivat mikä voi olla taustalla ja yhteyttä selkeyttää. Tuo on hyvä esimerkki pinnallisesta huomioimisesta, tavoite löytää yhteisymmärrystä erilaisten kesken jää sen alle, että kun viitsit olla huomioiva, täytyisi toisen levittää punainen matto ja täyttää kaikki toiveesi. Etenkin kun istuu sinun sohvallasi. Vaadit huomiota ja jotenkin sekoitat sen muiden huomioimiseen. Viitsihän sentään vaivautua tuon verran ja mitään et saanut.
En oikeastaan itsekään vaistoa että sinua kirjan aihe kiinnosti, vaan sen varjolla halusit muistuttaa, että hän tosiaan istuu sinun sohvallasi sitä lukemassa. En tiedä tilanteeseen johtaneita tapahtumia, mutta muut aidosti (ei omista tarpeista lähtöisin) huomioiva saattaisi vaikka huomioida, että tenttikirjaa luetaan, koska tenttiin on valmistauduttava ja valmistauminen vaatii siihen kirjaan keskittymistä. Miksipä et siis keskeyttäisi, koska sinä haluat olla nyt huomioiva. Et halunnut, että toinen onnistuu tentissä. Et halunnut, että hän tuntee olonsa kotoisaksi. Halusit huomiota, joten keskeytin lukemisen. Näin empaattinen olit, eikä mitään kiitosta siitäkään.
Kiteytit pointtini, hyväntahtoisuus vaistotaan, eikä sitä keinotekoisilla maneereilla pysty imitoimaan. Ei riitä, että uskottelee olevansa huomioiva, jos se ei toteudu oikeasti. Se havaitaan hyvin helposti eleistä ja äänensävystä. Et pystynyt peittämään sitä, ettei muiden huomioiminen ole sinulle aito prioriteetti, vaan pinnallinen väline saada jotain.
Sinulla riittää paljon sanottavaa sanomatta oikeen mitään. Tilanne on se, että meillä oli myös pojan kummipariskunta kahvilla, kummipojalle toivat jonkun lahjan jostain syystä. Neitiä pyydettiin kahvipöytään, ei puhunut kenellekään mitään vaikka kummirouvakin yritti jutun juurta missäpäin helsinkiä asut, onko hyvä asunto jne. Kahvipöytä olohuoneessa , joten ei hänellä mitään lukurauhaa missään tapauksessa ollut.
Vaikea uskoa että jo joku 23 v olisi niin arka. Tulkitsin ihan toisin hänen ynseutensä.Ei sitten tullut mieleen, että hän yritti lukea siihen tenttiinsä?
Joo, lukee kahvipöydän vieressa jossa kuusi ihmistä seurustelee.
Hän olisi voinut mennä makuuhuoneisiin tai keittiöön ja kertoa että pitää lukea. Anteeksi etten jouda juttelemaan.
Ja olisi voinut vastata vaikka että tää on , no vaikka, lintukirja. Ei tokaista: et kuitenkaan ymmärtäisi.Sikäli vielä outoa kun päiväseltään tulee käymään. Miksi tulla jos on kiire parin tunnin aikana pakko piiloutua kirjan taa. Se ei minua haitannut mutta se tiuskahdus haittadi.
Mikset vain antanut hänen opiskella? Vai onko sekin nyt väärin että opiskelee?
Minun appivanhempani tunkivat meilöe kylään kutsumatta kun minulla oli tentti seuraavana päivänä.
Appi haukkui minut tyhmäksi kun sanoin että minun pitää opiskella. Kuulemma vain tyhmät lukee tenttiin.
Varmasti siinä kuuden hengen pulistessa vieressä. Meillä olisi kyllä ollut mahdollisuus mennä toiseen huoneeseen opiskelemaan. Mikäli on pakko parin tunnin vierailun aikan lukea.
Ja hän sai lukea, tulin vain kysäisseeksi mitä luet. Pitääkö minun nyt etsiä hänwt jostain käsiini ja pyytää uteluani anteeksi?Mitä se haittasi? Miksei siinä saanut lukea?
Yritän vääntää rautalangasta. Hän sai lukea, ehkä sitten pystyi keskittymäänkään. Satuin vain kysymään mitä luet. Tekis mieli kysyä miten sinulla tuo ymmärryspuoli?
Minun tapakasvatukseni mukaan ei kylään tulla tiuskimaan ja sanomaan toista tyhmäksi.
Myös yritetään osallistua keskusteluun jos toiset yrittävät saada keskustelua aikaan. Siis kummitädin yritykset.Miksi piti kysellä? Miksei saa rauhassa lukea?
Muutit muuten kertomustasi.
Missä kohtaa muutin? Täydensin sen kun joku kysyi minkälainen tilanne oli.
Niin kysyin mitä luet ja hän sanoi ettet kuitenkaan ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Minun anoppini ei koskaan vaivautunut opettelemaan edes poikansa pääaineen nimeä. Minunkin olisi varmaan ollut ihan turha alkaa selittää jotain kielitieteen teorioita tai poliittisen historian osa-alueita.
Monilla on käsitys nk duunareiden olevan ihan tyhmiä. Ettei voi kertoa lukevansa kieliä tai kauppatieteitä tai biologiaa tai jotain ydinenergia-juttuja. Ei ne tajuu.
Joskus aika huvittavia lukee täältä vauvaltakin.Jos kysäisee mitä luet, ei kai kukaan odota luentoa kielitieteestä tai politiikasta.
Miten se on loukkaus tai viittaus toisen tyhmyyteen, jos sanoo ettet tajuaisi tästä tenttikirjasta mitään? Voin suomentaa, jos ette ymmärrä: Tämä on tylsä kirja joka minun pitää lukea tenttiin enkä viitsi alkaa referoimaan tätä teosta kun sinua tuskin edes kiinnostaa koko aihe.
Mikä hel vet tin into anopeilla on vetää herneet nenään kaikesta? Jos kysyn vaikka kaveriltani hänen kursseistaan ja hän alkaa puhumaan jostain ohjelmoinnista ja sanoo perään "no et sä tätä tajua", en loukkaannu. Miksi? Koska en etsi piilomerkityksiä muiden sanomisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopithan ovat suoraan sarvipään luomia, eivät niitä jumalan luomia.
Jokaisen pitäisi heti tehdä kosintaan suostuessaan tehdä selväksi ettei anopin kanssa olla missään tekemisissä.
Niin säästyy koko elämän kestävältä riesalta.Että mua ärsyttää tällaiset yleistykset. Mulla on kamala anoppi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki anopit ovat kamalia. Erikoisinta on se, että jotkut pitävät faktana, että tulen aikanani piinaamaan omia miniöitä/vävyjä, koska mun anoppi oli painajainen.
Et kuitenkaan voi vaikuttaa siihen mitä miniäsi/vävysi sinusta ajattelevat ja miten sinut kokevat. He tulevat omasta taustastaan ja ystävällisenkin kysymyksen ja small talkin kokevat tunkeiluksi. Tai tyhmyydeksi.
Kyllä hyväntahtoisuus näkyy ja toiset sen vaistoavat. Sen puutetta taas ei peitä mitkään ulkokultaiset meriselitykset velvollisuudesta ja perinteistä.
Ihmiset, jotka eivät ole hyväntahtoisia, eivät pääse kokemaan kuinka paljon se vastaanottoon vaikuttaakaan ja kuinka monia ristiriitoja se ehkäisee. Siksi eivät osaa ottaa sitä huomioon, kokemus puuttuu. He luulevat, että heillä itsellään ei ole tekemistä muiden suhtautumisen kanssa, vaan muut vaan suhtautuvat väärin tai sattumanvaraisesti. He eivät pääse kokemaan, kuinka ihmiset reagoivat hyväntahtoisuuteen ja välittämiseen ja pääse yllättymään vastaanotosta, koska eivät kykene sitä kokeilemaan. Aika lohdutonta ja pelottavaa ja niin pettymykset vain lisääntyvät.
Sulla ei varmaan ole ollut miniäehdokkaita. Muistan kun yhdeltäkin kysyin mitä kirjaa on lukemassa , kun sohvalla luki. Sinä et ymmärtäisi tästä mitään, tää on mun tenttikirja. Jäi siis tietämättä mihin perehtyi. Minun small talkkiin että hänenkin tulonsa kylään ja sohvallemme oln huomioinut.
Minun anoppini ei koskaan vaivautunut opettelemaan edes poikansa pääaineen nimeä. Minunkin olisi varmaan ollut ihan turha alkaa selittää jotain kielitieteen teorioita tai poliittisen historian osa-alueita.
Monilla on käsitys nk duunareiden olevan ihan tyhmiä. Ettei voi kertoa lukevansa kieliä tai kauppatieteitä tai biologiaa tai jotain ydinenergia-juttuja. Ei ne tajuu.
Joskus aika huvittavia lukee täältä vauvaltakin.Jos kysäisee mitä luet, ei kai kukaan odota luentoa kielitieteestä tai politiikasta.
Miten se on loukkaus tai viittaus toisen tyhmyyteen, jos sanoo ettet tajuaisi tästä tenttikirjasta mitään? Voin suomentaa, jos ette ymmärrä: Tämä on tylsä kirja joka minun pitää lukea tenttiin enkä viitsi alkaa referoimaan tätä teosta kun sinua tuskin edes kiinnostaa koko aihe.
Mikä hel vet tin into anopeilla on vetää herneet nenään kaikesta? Jos kysyn vaikka kaveriltani hänen kursseistaan ja hän alkaa puhumaan jostain ohjelmoinnista ja sanoo perään "no et sä tätä tajua", en loukkaannu. Miksi? Koska en etsi piilomerkityksiä muiden sanomisista.
En pyytänyt häntä referoimaan kirjaa koska meillä oli kolme muutakin vierasta pojan ja tämän neidin lisäksi. Olisi voinut ynähtää : tää on lintukirja , tai kalakirja.
Siis tää onkin siis opiskelijoille tyypillistä käyttäytymistä tulla kylään käyttäytymään pikkasen huonosti?
No ei hänestä miniää tullut.
Minun anoppini myönsi 10 vuoden kusipäisyyden jälkeen että oli ollut ihan kaamea MUTTA ei ottanut mistään edelleenkään vastuuta vaan se oli kuulemma kaikki vaihdevuosien syytä.