Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.
Oletko miettinyt, miten itse olet suhtautunut appivanhempiisi?
Ahaa, eli pitää ostaa hyväksyntää, jotta nämä auttavat omaa poikaansa kriisitilanteessa. Jep jep.
Ei, vaan kerropa miten tosiaankin olet itse näihin appivanhempiisi suhtautunut? Minäkin olisin kiinostunut. Siis en ole tuo kysyjä.
Ei kenenkään hyväksymisiä ostella, vaan elämässä toimii vastavuoroisuus monellakin tapaa. Ei vain yhteen suuntaan.
Minä mm. autoin paljon anoppini yrityksessä täysin ilmaiseksi, majoitin anopin toiveesta molempia kälyjäni kotonani pitkiä aikoja, nielin kaikki kiukuttelut ja paskat puheet.
Ei se mitään auttanut. Ei heistä silti ollut apua missään vaiheessa meille. Sen sijaan noita auta, auta, auta, tee puolesta -käskyjä sateli ihan loppuun asti.
Siis mihin loppuun asti?
Etkö sitten missään kohtaa osannut tehdä asioille stoppia? Eikös sitä jossain kirjassa sanottukin, että kun ryhtyy lampaaksi, siitä seuraa vain, että joutuu kerittäväksi.
Siihen asti kun se yhteydenpito lopetettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.
Oletko miettinyt, miten itse olet suhtautunut appivanhempiisi?
Ahaa, eli pitää ostaa hyväksyntää, jotta nämä auttavat omaa poikaansa kriisitilanteessa. Jep jep.
Ei, vaan kerropa miten tosiaankin olet itse näihin appivanhempiisi suhtautunut? Minäkin olisin kiinostunut. Siis en ole tuo kysyjä.
Ei kenenkään hyväksymisiä ostella, vaan elämässä toimii vastavuoroisuus monellakin tapaa. Ei vain yhteen suuntaan.
Minä mm. autoin paljon anoppini yrityksessä täysin ilmaiseksi, majoitin anopin toiveesta molempia kälyjäni kotonani pitkiä aikoja, nielin kaikki kiukuttelut ja paskat puheet.
Ei se mitään auttanut. Ei heistä silti ollut apua missään vaiheessa meille. Sen sijaan noita auta, auta, auta, tee puolesta -käskyjä sateli ihan loppuun asti.
Siis mihin loppuun asti?
Etkö sitten missään kohtaa osannut tehdä asioille stoppia? Eikös sitä jossain kirjassa sanottukin, että kun ryhtyy lampaaksi, siitä seuraa vain, että joutuu kerittäväksi.
Kälyt on aviomiehen siskoja. Kirjoittaja oli se justiina keiden koti on HÄNEN kotinsa, aviomies saa siellä asua mutta ei voi päättää mistään ja hänen tulee ymmärtää sukunsa huonous.
Ei se mies voi sukulaisiaan sinne mielin määrin majoittaa ja tässä kysyttiin miten itse olen auttanut appivanhempia. Tuo oli niistä yksi tapa, ja minä siinä joustin, koska kälyt asuivat minun työhuoneessani eli minun siinä piti vaivaa nähdä, eikä miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu. En omasta aloitteestani auttaisi, mutta jos auttaminen olisi miehelleni tärkeää niin sitten pitäisin kyllä huolen että tilanne ei hänelle liian rankaksi kehkeydy. Olisihan hänkin pitänyt minusta huolta kun olisin ollut sairaana.
Miksi se miehelle raskaaksi kävisi? Hyvällä omallatunnolla voi antaa vanhempiensa pärjätä itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap voi huoletta irtisanoutua appivanhempiensa auttamisesta. Miehensä taas itse valitkoon, miten toimii omien vanhempiensa suhteen. Oletettavasti ovat kuitenkin huolehtineet hänestä lapsena, joten halua auttaa voi olla. Lapsen ja vanhemman suhde on kuitenkin eri asia kuin appivanhempien ja miniän.
Ei siitä lapsuudestaan kukaan mitään velkaa kanna. Vanhempien päätöshän se on ollut koko lapsi hankkia ja heillä on huoltovelvollisuus.
Tuollaisia vanhempia ei todellakaan pidä auttaa, vaan keskittyä omaan perheeseen.
Ja se vanhempien huoltovelvollisuus päättyy sillä sekunnilla, kun lapsi haluaa päättää omista asioistaan. Sitä kutsutaan itsenäistymiseksi ja oman elämän ottamista omiin käsiin.
Ja se, jos vanhemmat, isovanhemmat, ystävät tai muut antavat apua tai taloudellista tukea, siitä ollaan kiitollisia ja se on elämässä ekstraa ja ylimääräistä, mutta kenelläkään siihen ei ole mitään velvollisuuta. Oli lapsi, miniä tai anoppi.
Ei ole ei. Mutta ei pidä olla vaatimassakaan, jos itse ei ole valmis tekemään mitään muiden puolesta.
Meillä vähän vastaavaa. Minun vanhemmat eivät ole koskaan auttaneet meitä vaikka tiesivät, että meillä oli vaikeaa. Eivät edes kysyneet koskaan, että mitä kuuluu. Anoppi hoitanut lapsia aina pari kertaa vuodessa, välimatka 800km. Sairastuin vakavasti eikä äitini ole kertaakaan kysynyt, miten voin. Ei ilmeisesti kiinnosta. Ei haluja auttaa heitäkään, vaikka tiedän vanhempieni tarvitsevan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei tykkää äidistään, mutta kokee velvollisuudekseen auttaa. Onneksi ajan saatossa tuo velvollisuuden tunne on laimentunut ja mies tajuaa, että häntä käytetään hyväksi. Kiitosta tai yhtään hyvää sanaa ei saa palkaksi, lähinnä haukut ja lisää tehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.
Oletko miettinyt, miten itse olet suhtautunut appivanhempiisi?
Ahaa, eli pitää ostaa hyväksyntää, jotta nämä auttavat omaa poikaansa kriisitilanteessa. Jep jep.
En kerropa miten tosiaankin olet itse näihin appivanhempiisi suhtautunut? Minäkin olisin kiinostunut. Siis en ole tuo kysyjä.
Ei kenenkään hyväksymisiä ostella, vaan elämässä toimii vastavuoroisuus monellakin tapaa. Ei vain yhteen suuntaan.
Minä mm. autoin paljon anoppini yrityksessä täysin ilmaiseksi, majoitin anopin toiveesta molempia kälyjäni kotonani pitkiä aikoja, nielin kaikki kiukuttelut ja paskat puheet.
Ei se mitään auttanut. Ei heistä silti ollut apua missään vaiheessa meille. Sen sijaan noita auta, auta, auta, tee puolesta -käskyjä sateli ihan loppuun asti.
Siis mihin loppuun asti?
Etkö sitten missään kohtaa osannut tehdä asioille stoppia? Eikös sitä jossain kirjassa sanottukin, että kun ryhtyy lampaaksi, siitä seuraa vain, että joutuu kerittäväksi.
Kälyt on aviomiehen siskoja. Kirjoittaja oli se justiina keiden koti on HÄNEN kotinsa, aviomies saa siellä asua mutta ei voi päättää mistään ja hänen tulee ymmärtää sukunsa huonous.
Ei se mies voi sukulaisiaan sinne mielin määrin majoittaa ja tässä kysyttiin miten itse olen auttanut appivanhempia. Tuo oli niistä yksi tapa, ja minä siinä joustin, koska kälyt asuivat minun työhuoneessani eli minun siinä piti vaivaa nähdä, eikä miehen.
Olisit laittanut sinne miehen työhuoneen lattialle patjan, hänen siskojaanhan he.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten lasten tarpeet ja vaatimukset ovat moninaiset. Lisäksi vielä sukuun tulleiden paremmuus, siitä johtuva ylimielisyys ja pahansuopuus puolison sukua, usein äitiä, kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten lasten tarpeet ja vaatimukset ovat moninaiset. Lisäksi vielä sukuun tulleiden paremmuus, siitä johtuva ylimielisyys ja pahansuopuus puolison sukua, usein äitiä, kohtaan.
Appivanhemmathan tässä paskoja oli. Ei miniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoito pitää appivanhempiesi kysellä kunnan vanhustenhuollosta, ei teiltä, varsinkin kun ovat olleet noin tylyjä. Poika voi toimia yhdyshenkilönä kuntaan, kun eivät itse pysty.
Itse olen tarjonnut apua kaikille aikuisille lapsilleni, tytön kanssa yhteistyö onnistuu hyvin ja vävykin mielissään, kun käymme auttelemassa. Mutta poikien kanssa on vaikeaa, kun miniät eivät halua autettavan. Pojat kuuntelevat tietenkin puolisoaan ja antavat palautetta puolisoltaan ( välikätenä toimivat) kuinka ollaan taas puututtu, kun olen kylässä käydessä tiskikoneen tyhjentänyt. " Et sitten koske niihin astioihin enää" , tulee viestiä. "Et sitten siivoa mitään", jos lasten leluja järjestelen leikin päätteeksi. Mikään ei kelpaa, ruokapöydässä miniät nirpistelevät nokkaansa eivätkä kiitä. Kehtaavat vielä arvostella. Neuvoja ei oteta vastaan, vaan tehdään päin mäntyä mielummin. Pojat ovat ihan lapasia, eivät puutu naputukseen, vaan päinvastoin. Jos miniä lähtee lomille, niin jopa tarvitaan apua, mutta varkain pitää tehdä, ei saa miniälle kertoa mitä on touhuttu. Miniä kehuu siivoavansa, mutta sitä vaan ei tapahdu, asunto on välistä kuin menneiden maja. Pojat käyvät kaupassa, tekevät ruuat ja kylvettävät lapset töistä tullessaan. SIIS IHAN IHME TOUHUA!
Vierailija kirjoitti:
Hoito pitää appivanhempiesi kysellä kunnan vanhustenhuollosta, ei teiltä, varsinkin kun ovat olleet noin tylyjä. Poika voi toimia yhdyshenkilönä kuntaan, kun eivät itse pysty.
Itse olen tarjonnut apua kaikille aikuisille lapsilleni, tytön kanssa yhteistyö onnistuu hyvin ja vävykin mielissään, kun käymme auttelemassa. Mutta poikien kanssa on vaikeaa, kun miniät eivät halua autettavan. Pojat kuuntelevat tietenkin puolisoaan ja antavat palautetta puolisoltaan ( välikätenä toimivat) kuinka ollaan taas puututtu, kun olen kylässä käydessä tiskikoneen tyhjentänyt. " Et sitten koske niihin astioihin enää" , tulee viestiä. "Et sitten siivoa mitään", jos lasten leluja järjestelen leikin päätteeksi. Mikään ei kelpaa, ruokapöydässä miniät nirpistelevät nokkaansa eivätkä kiitä. Kehtaavat vielä arvostella. Neuvoja ei oteta vastaan, vaan tehdään päin mäntyä mielummin. Pojat ovat ihan lapasia, eivät puutu naputukseen, vaan päinvastoin. Jos miniä lähtee lomille, niin jopa tarvitaan apua, mutta varkain pitää tehdä, ei saa miniälle kertoa mitä on touhuttu. Miniä kehuu siivoavansa, mutta sitä vaan ei tapahdu, asunto on välistä kuin menneiden maja. Pojat käyvät kaupassa, tekevät ruuat ja kylvettävät lapset töistä tullessaan. SIIS IHAN IHME TOUHUA!
- miksi tyrkytät neuvojasi?
- miksei ne poikasi pärjää ilman sinua?
- miksi se siivoaminen just miniän nakki on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan totta. Pitää olla käytöstapoja. Itse onnittelen ja vien leivoksia, pienikin juhla on ihana asia. Oppivat siinä lapsenlapsetkin miten toista ilahdutetaan. Olen huomannut, että ihmisistä on tullut kylmiä ja välinpitämättömiä, naapureita ei tunnet eikä auteta, suku on pahin jne. Sitten podetaan purnuttia ja valitetaan kaikesta. Niin se menee, jos on tyly eikä huomioi toisia, niin yksin saa olla ja olla kateellinen, kun muilla on hauskaa. Toisaalta, kun on heitä, apua antavia, niin heitäkin tulee kiittää tai se avun anto loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten lasten tarpeet ja vaatimukset ovat moninaiset. Lisäksi vielä sukuun tulleiden paremmuus, siitä johtuva ylimielisyys ja pahansuopuus puolison sukua, usein äitiä, kohtaan.
Appivanhemmathan tässä paskoja oli. Ei miniä.
Pese suusi saippualla. Yleissävy keskustelussa on aikuisten lasten kohdistamat vaatimukset. Jos hallitset lukemisen ymmärtämisen.
Niin aloituksessakin, vanhempiin kohdistuneet vaatimukset, joissa ei ole saatu vastetta.
Ei ole vaan keskustelu koskee paskoja appivanhempia, jotka eivät auttaneet lastaan mitenkään kun tämän puoliso sairastui vakavasti.
Eikä kukaan ole vastetta vailla, vaan on todettu, että miksi ihmeessä paskoja pitäisi auttaa, kun ei paskatkaan ketään auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.
Oletko miettinyt, miten itse olet suhtautunut appivanhempiisi?
Ahaa, eli pitää ostaa hyväksyntää, jotta nämä auttavat omaa poikaansa kriisitilanteessa. Jep jep.
Ei, vaan kerropa miten tosiaankin olet itse näihin appivanhempiisi suhtautunut? Minäkin olisin kiinostunut. Siis en ole tuo kysyjä.
Ei kenenkään hyväksymisiä ostella, vaan elämässä toimii vastavuoroisuus monellakin tapaa. Ei vain yhteen suuntaan.
Minä mm. autoin paljon anoppini yrityksessä täysin ilmaiseksi, majoitin anopin toiveesta molempia kälyjäni kotonani pitkiä aikoja, nielin kaikki kiukuttelut ja paskat puheet.
Ei se mitään auttanut. Ei heistä silti ollut apua missään vaiheessa meille. Sen sijaan noita auta, auta, auta, tee puolesta -käskyjä sateli ihan loppuun asti.
Siis mihin loppuun asti?
Etkö sitten missään kohtaa osannut tehdä asioille stoppia? Eikös sitä jossain kirjassa sanottukin, että kun ryhtyy lampaaksi, siitä seuraa vain, että joutuu kerittäväksi.
Kälyt on aviomiehen siskoja. Kirjoittaja oli se justiina keiden koti on HÄNEN kotinsa, aviomies saa siellä asua mutta ei voi päättää mistään ja hänen tulee ymmärtää sukunsa huonous.
En mä tykkäisi jos mun miehen (tai edes omat) sukulaiset meillä punkkaisi pitkiä aikoja. Ei siihen mikään Justiina tarvi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.
Oletko miettinyt, miten itse olet suhtautunut appivanhempiisi?
Ahaa, eli pitää ostaa hyväksyntää, jotta nämä auttavat omaa poikaansa kriisitilanteessa. Jep jep.
Ei, vaan kerropa miten tosiaankin olet itse näihin appivanhempiisi suhtautunut? Minäkin olisin kiinostunut. Siis en ole tuo kysyjä.
Ei kenenkään hyväksymisiä ostella, vaan elämässä toimii vastavuoroisuus monellakin tapaa. Ei vain yhteen suuntaan.
Minä mm. autoin paljon anoppini yrityksessä täysin ilmaiseksi, majoitin anopin toiveesta molempia kälyjäni kotonani pitkiä aikoja, nielin kaikki kiukuttelut ja paskat puheet.
Ei se mitään auttanut. Ei heistä silti ollut apua missään vaiheessa meille. Sen sijaan noita auta, auta, auta, tee puolesta -käskyjä sateli ihan loppuun asti.
Siis mihin loppuun asti?
Etkö sitten missään kohtaa osannut tehdä asioille stoppia? Eikös sitä jossain kirjassa sanottukin, että kun ryhtyy lampaaksi, siitä seuraa vain, että joutuu kerittäväksi.
Kälyt on aviomiehen siskoja. Kirjoittaja oli se justiina keiden koti on HÄNEN kotinsa, aviomies saa siellä asua mutta ei voi päättää mistään ja hänen tulee ymmärtää sukunsa huonous.
En mä tykkäisi jos mun miehen (tai edes omat) sukulaiset meillä punkkaisi pitkiä aikoja. Ei siihen mikään Justiina tarvi olla.
Kyllähän se vähintään vaivaa ja epämukavuutta aiheuttaa. Jokin vastavuoroinen kyläily on ok, mutta ei jatkuva majoittaminen ilman vastavuoroisuutta. Mun miehen suvulla on merkillinen käsitys, että me pyörittäisimme Helsingissä ilmaista hostellia aterioineen ja kyyteineen.
Totta kai pitää auttaa. Unohda kostaminen ja pyri antamaan anteeksi heille koko sydämestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitää auttaa. Unohda kostaminen ja pyri antamaan anteeksi heille koko sydämestäsi.
Miksi? Ja sitäpaitsi kysehän on vastavuoroisuudesta ja appivanhempien antamasta mallista.
Mun appivanhemmat ei hyväksyneet minua millään vaikka kuinka kiva olin ja autoin ja kävin kun olivat ok kunnossa. Eivät edes vaivautuneet tutustumaan minuun tai puhumaan minulle kun miehen kanssa siellä käytiin. Nyt siellä itkevät kun istuvat yksin raihnaisina ja kukaan ei käy. Joo mies hoitakoon ja käyköön minkä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten lasten tarpeet ja vaatimukset ovat moninaiset. Lisäksi vielä sukuun tulleiden paremmuus, siitä johtuva ylimielisyys ja pahansuopuus puolison sukua, usein äitiä, kohtaan.
Appivanhemmathan tässä paskoja oli. Ei miniä.
Pese suusi saippualla. Yleissävy keskustelussa on aikuisten lasten kohdistamat vaatimukset. Jos hallitset lukemisen ymmärtämisen.
Niin aloituksessakin, vanhempiin kohdistuneet vaatimukset, joissa ei ole saatu vastetta.Ei ole vaan keskustelu koskee paskoja appivanhempia, jotka eivät auttaneet lastaan mitenkään kun tämän puoliso sairastui vakavasti.
Eikä kukaan ole vastetta vailla, vaan on todettu, että miksi ihmeessä paskoja pitäisi auttaa, kun ei paskatkaan ketään auta.
Mikä nyt on ymmärryksessä vikana? Jos monet kymmenet kirjoittajat valittavat ettei anoppi/ äiti auta eikä appikaan korjaa kattoa eikö ole kysymys siitä että he vaativat? Korostavat vielä ettei vanhemmat ole vanhoja ja silti jo uhkailevat, ei kyllä sitten vanhoina teitä auteta.
Lähtöjärjestystä ei tiedä kukaan , se terve 65 voi olla huomenna kuollut. Niin kävi lasteni puolisoiden appiukolle. Ettei ainakaan häntä tarvitse kenenkään hoitaa. Vaikka paljon lapsia aikuisina auttoi.
Itse olen varautunut kyllä kotihoitajien ja ostetun avun varaan vaikka ehkä olisin kaikella antamallani avulla tienannut vähän huomiota.Nuorilla on täällä kova ansaintalogiikka, jos ei anopilta/äidiltä heru apua ja rahaa, mädätköön yksin vanhana.
Niin. Miten sen sitten pitäisi olla? Koko aikuisen ikäsi saat passata appivanhempia ja omia vanhempia ja sitten siitä palkaksi saat sitten passata niitä kun ne on vanhojakin?
MIKSI pitäisi auttaa ihmisiä, jotka eivät ole vastavuoroisia?
Ja sanovat ilman tarpeitakin. Vävyt vihaa anoppejaan, mutta eivät räksytä siitä täällä. Minunkin vävy piti minua vain lypsylehmänä, jolta sai aina rahaa kun tarvittiin. Kiitosta ei tullut ikinä. On entinen vävy, mutta on vieläkin mulle velkaa monta tonnia. Ei tule sitä maksamaan, se on saletti.
Sen takia ei uskallakaan sanoa minusta mitään, kun tietää, että jos yhdenkin poikkipuolisen sanan sanoo, joutuu tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua olla tekemisissä. Tällä hetkellä parempi näin.