Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa ap:n tilanteeseen totean vain että ihmisillä on nykyään ihmeellisiä näkemyksiä ja vaatimuksia asioista. Odotetaan apua omien lasten kanssa ja kun sitä ei saada, kostoksi kieltäydytään auttamasta muita. Mitäpä jos asioista keskusteltaisiin ennen kuin ne tapahtuvat? Keskustellaan perheen kesken että millä tavalla appivanhemmat / omat vanhemmat ajattelevat osallistuvansa lastenhoitoon? Keskustellaan vanhustenhoidosta ennen kuin tilanne on päällä?

Sekin että kukin hoitakoon omat vanhempansa on ihan täysin vieras käsite meikäläiselle. Ei tulisi mieleenkään ettenkö auttaisi omia appivanhempiani tarvittaessa. Olisi todella outoa, jos yhtäkkiä jättäytyisin syrjään. Yhdessä on tähänkin asti eletty ja aikaa vietetty, miksi vanhuus muuttaisi sen? Terv. N46

Niin, ap olisi tarvinnut perheelleen apua, kun hän sairastui. Ei kukaan ole puhunut, että ne lapset siinä ongelma olisi ollut.

Miten sinä keskustelet ennakkoon, että hei, ensi vuonna muuten sitten sairastun vakavasti?

Jos olisin hankkimassa lapsia, miettisin hyvin tarkkaan etukäteen turvaverkot tuollaisen varalta. Kaikki eivät ilmeisesti niin tee.

Vaikka sinulla olisi raskauden alkaessa miten hyvät turvaverkot tahansa, niin lapsen synnyttyä tilanne voi olla toinen. Ne turvaverkon ihmiset eivät laita omaa elämäänsä jäähylle siihen asti, että teidän lapset ovat yli kymmenvuotiaita. Heillekin voi käydä niin, että oma turvaverkko hajoaa eikä heillä enää riitä jaksamista muiden auttamiseen.

Meillä on ollut jo vuosia 12 perheen hoitorinki, joka koostuu tuttava- ja ystäväpiiristä ja hoitajat ovat tulleet tuttujen kautta 4 hoitajaa, joilta saadaan tilapäistä apua. Pari hoitajista on opiskelijoita, yksi eläkeläinen ja yksi työtön.

Nyt kesällä kun koulu on ollut lomalla, hoito on ollut lähes päivittäistä ja lapset jaettu ryhmiin vähän tekemisen ja harrastusten mukaan ja kaikilla lapsilla on ollut mieleistä tekemistä ja ulkoilua. Vanhempien kodit vuorollaan toimivat huoltopisteenä ja on lasten käytössä.

Palkkakulut hyödynnetään kotitalousvähennystä.

Ja lapset tykkää ja hoitajat tutut. Eikä hoitajista ole ollut tähän saakka pulaa. Vaatii vain vähän paperityötä ja suunnittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.

Oletko miettinyt, miten itse olet suhtautunut appivanhempiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.

Niin eli kyllä se on niin päin, nuoret kerjäävät sitä apua, eivät vanhukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.

Oletko miettinyt, miten itse olet suhtautunut appivanhempiisi?

Ahaa, eli pitää ostaa hyväksyntää, jotta nämä auttavat omaa poikaansa kriisitilanteessa. Jep jep.

Ei semmoisia turvaverkkoja ole olemassakaan. Ei täydellisesti kellään.

Kuinkas monen ihmisen turvaverkkoja te täällä kirjoittavat olette?

Veikkaanpa, että oman perheenne lisäksi ette kenenkään. Ja se oma perhekin voi pettää, voi tulla ero.

Mikä on vielä hyvinkin todennäköistä, nykyisten tilastojen valossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.

Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.

Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.

Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.

Koska loppuu vanhemman vastuu aikuisista lapsistaan?

Kun täällä valitettiin vielä 90 vuotiaan tarjoiluista etteivät olleet hyviä ja niissä ei huomioitu lasten perheiden juoma/ruoka/jälkiruokatoiveita.

Se 90-vuotias kattoi vuosi vuoden perään pöytään ruokaa jota kukaan ei syö ja tissutteli viinit itse tarjoamatta vieraille.

Ap:n appivanhemmat olivat joutilaita kuusikymppisiä. Aivan hyvin olisivat voineet jollain tavoin auttaa.

Sille 90 v mummolle pitää sanoa suorat sanat ja tehdä vaatimuslista, että oppii. Kun vieraita kutsuu, otetaan vieraiden toiveet huomioon eikä sävelletä mitään perunamuussia. Ja kunnon juomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.

Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.

Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.

Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.

Ei kirjoita vaan pelkää että jos ne joskus tarvitsevat.

Kyllä kirjoittaa. Ja ketjusta päätellen moinen törkeys on hyvinkin yleistä.

Minä sairastuin kolmekymppisenä vakavasti. Diagnoosin saaminen kesti 2,5 vuotta hoitovirheen takia.

Appivanhempani töksäyttivät että sairastuin kun syön väärin). Omaa syytä kaikki. Eivät auttaneet missään vaiheessa mitenkään, sen sijaan mieheni olisi pitänyt mennä kyllä auttamaan heitä, viisikymppisiä. Eivät edes kysyneet ikinä, siis ikinä, miten meillä edes menee. Eivät onnitelleet, kun lopulta sain sairauden takia viivästyneet opinnot tehtyä, ei mitään.

Tämän jälkeen appivanhempani vielä kehtasivat ehdottaa, että me ostaisimme heille asunnon, jossa he sitten asuisivat ilmaiseksi. Ei kyllä ihan ostettu, eikä autettu muutenkaan missään ikinä.

Luepa nyt huolella aloitus.

Joo joo, sairaalta kaksvitoselta pyydetään asuntoa. Jotain rajaa nyt noihin juttuihin.

Missä kahta nuorta lapsetonta ihmistä olisi pitänyt auttaa?

Nuo onnnittelut niin, valmistutaan ja mennään töihin. Voi olla että oon lapsille sanonut että onnee, kun ovat valmistuneet, työssä jo gradua tehdessään. Jotkut järjestää isot juhlat, ei ole lapset järjestäneet itse emmekä mekään heille.

En ole kertonut olleeni 25. Olimme kolmekymppisiä, kun tuo käsky tuli. Sitähän mekin ihmettelimme, että miten he kuvittelevat kahden akateemisiksi valmistuneen nippa nappa omaan asuntoon kiinni päässeiden kustantavan heidän asumisensa. He olivat muutenkin täysin poskettomia kyllä.

Kyllä normaalit ihmiset auttavat ja tukevat edes sanallisesti sukulaisiaan.

Ja onnittelevat saavutuksista, varsinkin jos se ponnistelu on ollut huomattavasti normaalia vaativampi rasti.

Normaalit ihmiset ei myöskään töksäyttelee mitään tuollaista kuin että itse aiheutit, mitäs söit väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.

Oletko miettinyt, miten itse olet suhtautunut appivanhempiisi?

Ahaa, eli pitää ostaa hyväksyntää, jotta nämä auttavat omaa poikaansa kriisitilanteessa. Jep jep.

Ei, vaan kerropa miten tosiaankin olet itse näihin appivanhempiisi suhtautunut?  Minäkin olisin kiinostunut.  Siis en ole tuo kysyjä.

Ei kenenkään hyväksymisiä ostella, vaan elämässä toimii vastavuoroisuus monellakin tapaa.  Ei vain yhteen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.

Oletko miettinyt, miten itse olet suhtautunut appivanhempiisi?

Ahaa, eli pitää ostaa hyväksyntää, jotta nämä auttavat omaa poikaansa kriisitilanteessa. Jep jep.

Ei, vaan kerropa miten tosiaankin olet itse näihin appivanhempiisi suhtautunut?  Minäkin olisin kiinostunut.  Siis en ole tuo kysyjä.

Ei kenenkään hyväksymisiä ostella, vaan elämässä toimii vastavuoroisuus monellakin tapaa.  Ei vain yhteen suuntaan.

Minä mm. autoin paljon anoppini yrityksessä täysin ilmaiseksi, majoitin anopin toiveesta molempia kälyjäni kotonani pitkiä aikoja, nielin kaikki kiukuttelut ja paskat puheet.

Ei se mitään auttanut. Ei heistä silti ollut apua missään vaiheessa meille. Sen sijaan noita auta, auta, auta, tee puolesta -käskyjä sateli ihan loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.

Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.

Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.

Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.

Ei kirjoita vaan pelkää että jos ne joskus tarvitsevat.

Kyllä kirjoittaa. Ja ketjusta päätellen moinen törkeys on hyvinkin yleistä.

Minä sairastuin kolmekymppisenä vakavasti. Diagnoosin saaminen kesti 2,5 vuotta hoitovirheen takia.

Appivanhempani töksäyttivät että sairastuin kun syön väärin). Omaa syytä kaikki. Eivät auttaneet missään vaiheessa mitenkään, sen sijaan mieheni olisi pitänyt mennä kyllä auttamaan heitä, viisikymppisiä. Eivät edes kysyneet ikinä, siis ikinä, miten meillä edes menee. Eivät onnitelleet, kun lopulta sain sairauden takia viivästyneet opinnot tehtyä, ei mitään.

Tämän jälkeen appivanhempani vielä kehtasivat ehdottaa, että me ostaisimme heille asunnon, jossa he sitten asuisivat ilmaiseksi. Ei kyllä ihan ostettu, eikä autettu muutenkaan missään ikinä.

Miten olisit toivonut appivanhempien auttavan sinua?

Eikö viisikymppiset ole vielä työelämässä?

Ja miksi miehesi ja omat vanhempasi tai sisaret eivät auttaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.

Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.

Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.

Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.

Ei kirjoita vaan pelkää että jos ne joskus tarvitsevat.

Kyllä kirjoittaa. Ja ketjusta päätellen moinen törkeys on hyvinkin yleistä.

Minä sairastuin kolmekymppisenä vakavasti. Diagnoosin saaminen kesti 2,5 vuotta hoitovirheen takia.

Appivanhempani töksäyttivät että sairastuin kun syön väärin). Omaa syytä kaikki. Eivät auttaneet missään vaiheessa mitenkään, sen sijaan mieheni olisi pitänyt mennä kyllä auttamaan heitä, viisikymppisiä. Eivät edes kysyneet ikinä, siis ikinä, miten meillä edes menee. Eivät onnitelleet, kun lopulta sain sairauden takia viivästyneet opinnot tehtyä, ei mitään.

Tämän jälkeen appivanhempani vielä kehtasivat ehdottaa, että me ostaisimme heille asunnon, jossa he sitten asuisivat ilmaiseksi. Ei kyllä ihan ostettu, eikä autettu muutenkaan missään ikinä.

Miten olisit toivonut appivanhempien auttavan sinua?

Eikö viisikymppiset ole vielä työelämässä?

Ja miksi miehesi ja omat vanhempasi tai sisaret eivät auttaneet?

Olisin toivonut heiltä hieman myötätuntoa. Sen sijaan että syydetään suoraan paskaa päin naamaa. Tai että olisivat edes nimellisesti tarjoutuneet jotenkin auttamaan.

Mutta koko sen ajan kun heidän kanssaan tekemisissä oltiin, se virta kulki ainoastaan yhteen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.

Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.

Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.

Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.

Koska loppuu vanhemman vastuu aikuisista lapsistaan?

Kun täällä valitettiin vielä 90 vuotiaan tarjoiluista etteivät olleet hyviä ja niissä ei huomioitu lasten perheiden juoma/ruoka/jälkiruokatoiveita.

Se 90-vuotias kattoi vuosi vuoden perään pöytään ruokaa jota kukaan ei syö ja tissutteli viinit itse tarjoamatta vieraille.

Ap:n appivanhemmat olivat joutilaita kuusikymppisiä. Aivan hyvin olisivat voineet jollain tavoin auttaa.

Sille 90 v mummolle pitää sanoa suorat sanat ja tehdä vaatimuslista, että oppii. Kun vieraita kutsuu, otetaan vieraiden toiveet huomioon eikä sävelletä mitään perunamuussia. Ja kunnon juomat.

90-vuotiaan ei kuulu kattaa pöytiä kenellekään.  Hänen luokseen EI mennä juhlimaan, vaan hänet haetaan sieltä kotoaan viettämään pääsiäistä, joulua jne. lapsilleen. tai sitten hänen luokseen mennään tekemään se juhla tarjoiluineen päivineen.  Jos kerran tapana on, että hän on näissä tilanteissa mukana.

Jossain kohtaa se lasten passaaminenkin pitää loppua.  Ja tuo mämmijuttu oli kyllä ihan tarpeeton tänne sepustaa.  Tälle vanhalle ihmiselle on vain iskostunut päähän, että pääsiäispöydässä on mämmiä.  Hän luulee, että joku sitä syö eikä tiedä tai muista, ettei sitä kukaan ole ennenkään halunnut.  Miksei hänelle ole etukäteen ilmoitettu, että älä sitten sitä mämmiä osta, kun ei sitä kukaan syö? 

Joku ihme kädettömyys täällä nyt näissä viesteissä paistaa.  Kauheasti kärsitään, kun anoppi sitä ja anoppi tätä, eikä MITÄÄN muka pystytä asioille itse tekemään.   Tavallista elämäähän tuo kaikki vaan on. 

Vaikutatte niin kärttyisiltä kirjoitajilta, että teistä ainakin tulee niitä ongelma-anoppeja, joilla taas mielestään on ongelmaminiä.   Siinähän jatustelette lopun elämänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.

Ja kun avuntarve menee ohi: älkää sotkeentuko meiän asioihin, 2 h lasten synttäreillä riittää vuosikäynneiksi. Aina kukaan jaksa teitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.

Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.

Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.

Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.

Koska loppuu vanhemman vastuu aikuisista lapsistaan?

Kun täällä valitettiin vielä 90 vuotiaan tarjoiluista etteivät olleet hyviä ja niissä ei huomioitu lasten perheiden juoma/ruoka/jälkiruokatoiveita.

Se 90-vuotias kattoi vuosi vuoden perään pöytään ruokaa jota kukaan ei syö ja tissutteli viinit itse tarjoamatta vieraille.

Ap:n appivanhemmat olivat joutilaita kuusikymppisiä. Aivan hyvin olisivat voineet jollain tavoin auttaa.

Sille 90 v mummolle pitää sanoa suorat sanat ja tehdä vaatimuslista, että oppii. Kun vieraita kutsuu, otetaan vieraiden toiveet huomioon eikä sävelletä mitään perunamuussia. Ja kunnon juomat.

90-vuotiaan ei kuulu kattaa pöytiä kenellekään.  Hänen luokseen EI mennä juhlimaan, vaan hänet haetaan sieltä kotoaan viettämään pääsiäistä, joulua jne. lapsilleen. tai sitten hänen luokseen mennään tekemään se juhla tarjoiluineen päivineen.  Jos kerran tapana on, että hän on näissä tilanteissa mukana.

Jossain kohtaa se lasten passaaminenkin pitää loppua.  Ja tuo mämmijuttu oli kyllä ihan tarpeeton tänne sepustaa.  Tälle vanhalle ihmiselle on vain iskostunut päähän, että pääsiäispöydässä on mämmiä.  Hän luulee, että joku sitä syö eikä tiedä tai muista, ettei sitä kukaan ole ennenkään halunnut.  Miksei hänelle ole etukäteen ilmoitettu, että älä sitten sitä mämmiä osta, kun ei sitä kukaan syö? 

Joku ihme kädettömyys täällä nyt näissä viesteissä paistaa.  Kauheasti kärsitään, kun anoppi sitä ja anoppi tätä, eikä MITÄÄN muka pystytä asioille itse tekemään.   Tavallista elämäähän tuo kaikki vaan on. 

Vaikutatte niin kärttyisiltä kirjoitajilta, että teistä ainakin tulee niitä ongelma-anoppeja, joilla taas mielestään on ongelmaminiä.   Siinähän jatustelette lopun elämänne.

Osannet laskea. Noiden ysikymppisten lapset on juurikin noita paska-appivanhempia, jotka vaativat sekä lapsiltaan että omilta vanhemmiltaan koko ajan jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.

Ja kun avuntarve menee ohi: älkää sotkeentuko meiän asioihin, 2 h lasten synttäreillä riittää vuosikäynneiksi. Aina kukaan jaksa teitä.

Niin kun ei apua saa, miksi pitäisi pitää muuta kuin korkeintaan muodollista yhteyttä moisiin paskoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.

Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.

Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.

Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.

Ei kirjoita vaan pelkää että jos ne joskus tarvitsevat.

Kyllä kirjoittaa. Ja ketjusta päätellen moinen törkeys on hyvinkin yleistä.

Minä sairastuin kolmekymppisenä vakavasti. Diagnoosin saaminen kesti 2,5 vuotta hoitovirheen takia.

Appivanhempani töksäyttivät että sairastuin kun syön väärin). Omaa syytä kaikki. Eivät auttaneet missään vaiheessa mitenkään, sen sijaan mieheni olisi pitänyt mennä kyllä auttamaan heitä, viisikymppisiä. Eivät edes kysyneet ikinä, siis ikinä, miten meillä edes menee. Eivät onnitelleet, kun lopulta sain sairauden takia viivästyneet opinnot tehtyä, ei mitään.

Tämän jälkeen appivanhempani vielä kehtasivat ehdottaa, että me ostaisimme heille asunnon, jossa he sitten asuisivat ilmaiseksi. Ei kyllä ihan ostettu, eikä autettu muutenkaan missään ikinä.

Luepa nyt huolella aloitus.

Joo joo, sairaalta kaksvitoselta pyydetään asuntoa. Jotain rajaa nyt noihin juttuihin.

Missä kahta nuorta lapsetonta ihmistä olisi pitänyt auttaa?

Nuo onnnittelut niin, valmistutaan ja mennään töihin. Voi olla että oon lapsille sanonut että onnee, kun ovat valmistuneet, työssä jo gradua tehdessään. Jotkut järjestää isot juhlat, ei ole lapset järjestäneet itse emmekä mekään heille.

En ole kertonut olleeni 25. Olimme kolmekymppisiä, kun tuo käsky tuli. Sitähän mekin ihmettelimme, että miten he kuvittelevat kahden akateemisiksi valmistuneen nippa nappa omaan asuntoon kiinni päässeiden kustantavan heidän asumisensa. He olivat muutenkin täysin poskettomia kyllä.

Kyllä normaalit ihmiset auttavat ja tukevat edes sanallisesti sukulaisiaan.

Ja onnittelevat saavutuksista, varsinkin jos se ponnistelu on ollut huomattavasti normaalia vaativampi rasti.

Normaalit ihmiset ei myöskään töksäyttelee mitään tuollaista kuin että itse aiheutit, mitäs söit väärin.

Ja appivanhemmat 50 v. Tarinasi on tosi uskottava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.

Oletko miettinyt, miten itse olet suhtautunut appivanhempiisi?

Ahaa, eli pitää ostaa hyväksyntää, jotta nämä auttavat omaa poikaansa kriisitilanteessa. Jep jep.

Ei, vaan kerropa miten tosiaankin olet itse näihin appivanhempiisi suhtautunut?  Minäkin olisin kiinostunut.  Siis en ole tuo kysyjä.

Ei kenenkään hyväksymisiä ostella, vaan elämässä toimii vastavuoroisuus monellakin tapaa.  Ei vain yhteen suuntaan.

Minä mm. autoin paljon anoppini yrityksessä täysin ilmaiseksi, majoitin anopin toiveesta molempia kälyjäni kotonani pitkiä aikoja, nielin kaikki kiukuttelut ja paskat puheet.

Ei se mitään auttanut. Ei heistä silti ollut apua missään vaiheessa meille. Sen sijaan noita auta, auta, auta, tee puolesta -käskyjä sateli ihan loppuun asti.

Siis mihin loppuun asti?

Etkö sitten missään kohtaa osannut tehdä asioille stoppia?  Eikös sitä jossain kirjassa sanottukin, että kun ryhtyy lampaaksi, siitä seuraa vain, että joutuu kerittäväksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.

Ja kun avuntarve menee ohi: älkää sotkeentuko meiän asioihin, 2 h lasten synttäreillä riittää vuosikäynneiksi. Aina kukaan jaksa teitä.

Niin kun ei apua saa, miksi pitäisi pitää muuta kuin korkeintaan muodollista yhteyttä moisiin paskoihin.

Olit rehellinen. Siinä se olisi kiitos kun on autettu eikä enää tarvita. Teinisti vaan nimitellään pasksksi auttaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.

Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?

Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?

Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.

Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.

Oletko miettinyt, miten itse olet suhtautunut appivanhempiisi?

Ahaa, eli pitää ostaa hyväksyntää, jotta nämä auttavat omaa poikaansa kriisitilanteessa. Jep jep.

Ei, vaan kerropa miten tosiaankin olet itse näihin appivanhempiisi suhtautunut?  Minäkin olisin kiinostunut.  Siis en ole tuo kysyjä.

Ei kenenkään hyväksymisiä ostella, vaan elämässä toimii vastavuoroisuus monellakin tapaa.  Ei vain yhteen suuntaan.

Minä mm. autoin paljon anoppini yrityksessä täysin ilmaiseksi, majoitin anopin toiveesta molempia kälyjäni kotonani pitkiä aikoja, nielin kaikki kiukuttelut ja paskat puheet.

Ei se mitään auttanut. Ei heistä silti ollut apua missään vaiheessa meille. Sen sijaan noita auta, auta, auta, tee puolesta -käskyjä sateli ihan loppuun asti.

Siis mihin loppuun asti?

Etkö sitten missään kohtaa osannut tehdä asioille stoppia?  Eikös sitä jossain kirjassa sanottukin, että kun ryhtyy lampaaksi, siitä seuraa vain, että joutuu kerittäväksi.  

Kälyt on aviomiehen siskoja. Kirjoittaja oli se justiina keiden koti on HÄNEN kotinsa, aviomies saa siellä asua mutta ei voi päättää mistään ja hänen tulee ymmärtää sukunsa huonous.

Vähän riippuu. En omasta aloitteestani auttaisi, mutta jos auttaminen olisi miehelleni tärkeää niin sitten pitäisin kyllä huolen että tilanne ei hänelle liian rankaksi kehkeydy. Olisihan hänkin pitänyt minusta huolta kun olisin ollut sairaana.