Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…
No olipa hyödytöntä lässytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.
Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.
Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.
Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.
Tai mämmi pöydässä.Anoppi ei viitsi hankkia mitä vieraat haluaa, eikä myöskään salli vieraiden tuoda omia juomia. Eikö se anoppi ole tässä se ongelmatapaus?
Kyllä jo alkeellisempiin käytöstapoihin kuuluu nauttia vieraanvaraisuudesta ja syödä ja juoda mitä tarjotaan. Tietysti allergiat ovat erikseen ja muut sairaudet.
Eipä tulisi edes mieleen toivoa tai viedä alkoholia vanhempien kotiin, kun isä on entinen alkoholisti ja äiti kärsinyt vuosia hänen juomisestaan, vaikka itse käytämme alkoholia.
Sen verran ihmisen täytyy hallita käytöstapoja ja hienotunteisuutta ja toisen arvojen kunnioittamista, vaikka itse olisi eri mieltä, kun ollaan vieraana toisen kodissa.
Alkeellisiin käytöstapoihin ja vieraanvaraisuuteen kuuluu tarjota ruokaa josta pidetään ja juomia joita halutaan. Ei tunkea mämmiä ja kitata itsekseen omasta pullosta.
Ja voin muuten kertoa, että ne mun appivanhemmat vasta nirsoileekin kaikkea mitä on yritetty tarjota. Sen takia heillä on meille porttikielto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.
Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.
Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.
Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.
Tai mämmi pöydässä.Anoppi ei viitsi hankkia mitä vieraat haluaa, eikä myöskään salli vieraiden tuoda omia juomia. Eikö se anoppi ole tässä se ongelmatapaus?
Kyllä jo alkeellisempiin käytöstapoihin kuuluu nauttia vieraanvaraisuudesta ja syödä ja juoda mitä tarjotaan. Tietysti allergiat ovat erikseen ja muut sairaudet.
Eipä tulisi edes mieleen toivoa tai viedä alkoholia vanhempien kotiin, kun isä on entinen alkoholisti ja äiti kärsinyt vuosia hänen juomisestaan, vaikka itse käytämme alkoholia.
Sen verran ihmisen täytyy hallita käytöstapoja ja hienotunteisuutta ja toisen arvojen kunnioittamista, vaikka itse olisi eri mieltä, kun ollaan vieraana toisen kodissa.
No tuo on nyt eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Itse ajattelen että katkeruus tai kosto ei ainakaan paranna omaa oloa. Ja toisaalta voi olla että appivanhemmat ovat lapset kasvatettuaan ja viimein eläkkeelle päästyään ajatelleet että vihdoin meillä on aikaa toisillemme, eikä tarvitse enää huolehtia muiden asioista. Mutta enempää kuin tuntuu hyvältä ei pidä sinunkaan auttaa heitä.
En minä ainakaan ole katkera tai kostonhimoinen, vaan pragmaattinen. Samaa suosittelen ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.
Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.
Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.
Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.
Tai mämmi pöydässä.Kysyn vaan että onko järkeä hommata sitä mämmiä kun tiedetään että KUKAAN ei sitä syö, ei anoppi, vävyt, miniät, lapset. Ei ole syönyt aiempinakaan viitenätoista pääsiäisenä. Ostetaan suoraan poisheitettäväksi, kun joskus on keksitty että mämmi kuuluu pääsiäiseen.
Oisko se ihan anopin asia jos ei teidän rahapussista ole pois? Jos syö vaikka itse sitten kun on yksin.
No jos sitä ei yksikään vieras syö, niin miksi laittaa sitä tyrkylle? Tuskin kukaan nälkäiseksi jää, mutta miksi ei laita tarjolle jotain, jolla olisi menekkiä?
Jos syö itsekseen niin sitten syö. Sitä ei ole kukaan kieltämässä.
Sulla taitaa olla tapana raivostua pikkujutuista? Miten se mämmi pöydässä sinua kiusaa? Mutta kun kaiken pitäisi olla vain sinun makusi mukaan, se oikea juomakin on unohdettu.
Mä kyllä syön mämmiä, en ole tuo joka otti mämmin esille. Mämmi ei kiusaa, kunhan siihen saa kermaa ja sokeria päälle.
Mutta luulisi sen olevan kiusallista anopillekin vuosi toisensa jälkeen tarjota jälkiruokaa, jota kukaan ei ota. Vai onko tuo tapa säästää kustannuksissa?
Mun miniä tekee joka pääsiäinen itse pashaa puumuotissa ja leipoo kulitsaa, jonka perinteen hän on oppinut lapsuuden kodissa, jo mummoltaan, eikä pääsiäinen tunnu ilman pashaa ja kulitsaa hänelle tulevan ja on jälkiruoka pöydässä rekvisiittana, ihan samalla tavalla kuin kukat tai maalatut munat tai kynttilät. Tietysti ihan kohteliaisuudesta otetaan pienet annokset.
Eikä miniäni näytä koskaan siitä olevan kiusaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…
Tässähän ei ole kyse siitä vaan kusipäisistä appivanhemmista.
Entä jos aikuinen taantuu teiniksi. Tämäkin on yleinen ilmiö.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/ala-taannu…
Ja tyypillisesti boomereiden ja jälkiboomereiden suosikki Kodin kuvalehti ei uskalla hiiskahtaakaan siitä, millaisia mielenyerveysongelmakimppuja moni tuon ikäluokan ihminen on. Siis sodanjälkeiset sukupolvet aina jonnekin 60-70-luvulle asti ainakin.
Herravarjele millaisia persoonallisuushäiriöitä joka kolmannella varmaan.
Sellaisten ihmisten kanssa kasvaneet lapset, jotka ovat kuitenkin nykymaailmassa joutuneet kasvamaan joustavammiksi kuin vanhempansa, saattavat tosiaan vähän kosahdella näille näköalattomille vanhuksille, joiden tempauksia joutuvat sitten selvittelemään. On siinä työmaa!
Nuoremman sukupolven pitäisikin koettaa ymmärtää, että sodan käyneiden ihmisten lapset ovat myös sodan traumatisoimia. Kyllä minä katselen hieman kateellisena nuoria isiä tyttäriensä kanssa, miten paljon huomioivat, pitävät sylissä. Itse olen ollut isäni sylissä kerran, kun pyörryin sikotaudin jälkeen. Se tuntui taivaalliselta, kun heräsin hänen sylissään. Isä joutui 18-vuotiaana sotaan ja näki hirmuisia asioita, joista vasta vanhana puhui.
Eli voisiko tuo syyttävä äänilaji muuttua hivenen empaattiseksi, vai mikä ihmishirviö sinut on kasvattanut, kun et myötätuntoa osaa tuntea?
Vierailija kirjoitti:
Tuumaa niille, että sitä
kynnätte, mitä kylvitte.
Et taida ymmärtää paljoakaan maataloudesta. Kyntö tehdään ennen kylvöä, ja niitto sitten kylvön jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…
Tässähän ei ole kyse siitä vaan kusipäisistä appivanhemmista.
Entä jos aikuinen taantuu teiniksi. Tämäkin on yleinen ilmiö.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/ala-taannu…
Ja tyypillisesti boomereiden ja jälkiboomereiden suosikki Kodin kuvalehti ei uskalla hiiskahtaakaan siitä, millaisia mielenyerveysongelmakimppuja moni tuon ikäluokan ihminen on. Siis sodanjälkeiset sukupolvet aina jonnekin 60-70-luvulle asti ainakin.
Herravarjele millaisia persoonallisuushäiriöitä joka kolmannella varmaan.
Sellaisten ihmisten kanssa kasvaneet lapset, jotka ovat kuitenkin nykymaailmassa joutuneet kasvamaan joustavammiksi kuin vanhempansa, saattavat tosiaan vähän kosahdella näille näköalattomille vanhuksille, joiden tempauksia joutuvat sitten selvittelemään. On siinä työmaa!
Nuoremman sukupolven pitäisikin koettaa ymmärtää, että sodan käyneiden ihmisten lapset ovat myös sodan traumatisoimia. Kyllä minä katselen hieman kateellisena nuoria isiä tyttäriensä kanssa, miten paljon huomioivat, pitävät sylissä. Itse olen ollut isäni sylissä kerran, kun pyörryin sikotaudin jälkeen. Se tuntui taivaalliselta, kun heräsin hänen sylissään. Isä joutui 18-vuotiaana sotaan ja näki hirmuisia asioita, joista vasta vanhana puhui.
Eli voisiko tuo syyttävä äänilaji muuttua hivenen empaattiseksi, vai mikä ihmishirviö sinut on kasvattanut, kun et myötätuntoa osaa tuntea?
Mitä helvettiä tämä sotasössötys liittyy itse aiheeseen? Normaali ihminen auttaa lastaan hädän tullen, oli sitten sota, rauha taikka juoksuhauta. Normaali ihminen auttaa jopa ihan vierastakin ihmistä tuollaisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä anopin ruokatarjoiluista. Olen iäkäs, liikuntavamma. Yritän etukäteen suunnitella ja vähän kerrassaan käydä kaupassa. Kantaa en jaksa, vetolaukullinen kerrallaan. Siinä juomapullotkin jo painaa ja raskaita raahata.
Juhlapyhien edellä saatan tilata colat, vichyt, limskat, painavat tavarat kotiintuotuna k-kaupasta.
Silti voi jotain tärkeää ja jonkun makuelimiä miellyttävää jäädä puuttumaan
Juhannuksena annoin sataviiskymppiä pojalle ja kävivät ruokakaupassa hakemassa puuttuvia ruokatarpeita ja ovat vahvempia kantamaan.
Jos tilanne on tuo, niin miksi ette käy ennen juhlia yhdessä kaupassa, tai yksinkertaisesti pyydä poikaa käymässä kaupassa? Ellei poika sitten asu kaukana.
Kas kun tuli mieleen viimeisessä lauseessa ettei kaikki tosiaan asu samassa pikku kylässä samalla tontilla omistaen toistensa avaimet.
Autolla pääsee, jos sellaisen omistaa. Sillä kulkee myös ostokset kivasti.
Eipä tullutcnoin helppo ratkaisu mieleen, autolla kauppaan. No, kai ne on silti parkkipaikalta kannettava sisälle
Jos se poika tulee kauppa-avuksi, niin kai se voi sitten autosta sisällekin ne tavarat roudata.
Niin mä tein mun mummulle. Käytin kaupassa, mentiin mummun luo, tavarat paikoilleen. Samalla ratsasin jääkaapista vanhentuneet tuotteet, mummu kun kuvitteli että jääkaapissa elintarvikkeet säilyvät ikuisesti. Välimatkaa mun ja mummun asumuksella oli n. 70 km. Kävin noin joka viides viikko.
Teillä oli ilmeisesti useampi eri mummon kauppa-apulainen vai miten mummo pärjäsi 5 viikkoa yhdellä kauppakäynnillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.
Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.
Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.
Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.
Tai mämmi pöydässä.Kysyn vaan että onko järkeä hommata sitä mämmiä kun tiedetään että KUKAAN ei sitä syö, ei anoppi, vävyt, miniät, lapset. Ei ole syönyt aiempinakaan viitenätoista pääsiäisenä. Ostetaan suoraan poisheitettäväksi, kun joskus on keksitty että mämmi kuuluu pääsiäiseen.
Oisko se ihan anopin asia jos ei teidän rahapussista ole pois? Jos syö vaikka itse sitten kun on yksin.
No jos sitä ei yksikään vieras syö, niin miksi laittaa sitä tyrkylle? Tuskin kukaan nälkäiseksi jää, mutta miksi ei laita tarjolle jotain, jolla olisi menekkiä?
Jos syö itsekseen niin sitten syö. Sitä ei ole kukaan kieltämässä.
Sulla taitaa olla tapana raivostua pikkujutuista? Miten se mämmi pöydässä sinua kiusaa? Mutta kun kaiken pitäisi olla vain sinun makusi mukaan, se oikea juomakin on unohdettu.
Mä kyllä syön mämmiä, en ole tuo joka otti mämmin esille. Mämmi ei kiusaa, kunhan siihen saa kermaa ja sokeria päälle.
Mutta luulisi sen olevan kiusallista anopillekin vuosi toisensa jälkeen tarjota jälkiruokaa, jota kukaan ei ota. Vai onko tuo tapa säästää kustannuksissa?
Mun miniä tekee joka pääsiäinen itse pashaa puumuotissa ja leipoo kulitsaa, jonka perinteen hän on oppinut lapsuuden kodissa, jo mummoltaan, eikä pääsiäinen tunnu ilman pashaa ja kulitsaa hänelle tulevan ja on jälkiruoka pöydässä rekvisiittana, ihan samalla tavalla kuin kukat tai maalatut munat tai kynttilät. Tietysti ihan kohteliaisuudesta otetaan pienet annokset.
Eikä miniäni näytä koskaan siitä olevan kiusaantunut.
Luulen, että mämmi merkitsee samaa vanhalla sukupolvelle, ja ylimalkaan vuotuiset juhlat koristeluineen yms., joita vietettiin aina samalla tavalla.
Nykynuorethan ei näistä juhlista välitä enää, ja kaikki kotiin liittyvät traditiot ovat heistä koomisia, haitallisia tai turhia. He eivät jäsennä enää elämäänsä näiden juhlien mukaan, ja se on ihan ok. Mutta antakaa vanhempien sukupolvien pitää kiinni heille merkityksellisistä asioista! Se luo heille turvaa kuoleman lähestyessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.
Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.
Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.
Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.
Tai mämmi pöydässä.Kysyn vaan että onko järkeä hommata sitä mämmiä kun tiedetään että KUKAAN ei sitä syö, ei anoppi, vävyt, miniät, lapset. Ei ole syönyt aiempinakaan viitenätoista pääsiäisenä. Ostetaan suoraan poisheitettäväksi, kun joskus on keksitty että mämmi kuuluu pääsiäiseen.
Oisko se ihan anopin asia jos ei teidän rahapussista ole pois? Jos syö vaikka itse sitten kun on yksin.
No jos sitä ei yksikään vieras syö, niin miksi laittaa sitä tyrkylle? Tuskin kukaan nälkäiseksi jää, mutta miksi ei laita tarjolle jotain, jolla olisi menekkiä?
Jos syö itsekseen niin sitten syö. Sitä ei ole kukaan kieltämässä.
Sulla taitaa olla tapana raivostua pikkujutuista? Miten se mämmi pöydässä sinua kiusaa? Mutta kun kaiken pitäisi olla vain sinun makusi mukaan, se oikea juomakin on unohdettu.
Mä kyllä syön mämmiä, en ole tuo joka otti mämmin esille. Mämmi ei kiusaa, kunhan siihen saa kermaa ja sokeria päälle.
Mutta luulisi sen olevan kiusallista anopillekin vuosi toisensa jälkeen tarjota jälkiruokaa, jota kukaan ei ota. Vai onko tuo tapa säästää kustannuksissa?
Mun miniä tekee joka pääsiäinen itse pashaa puumuotissa ja leipoo kulitsaa, jonka perinteen hän on oppinut lapsuuden kodissa, jo mummoltaan, eikä pääsiäinen tunnu ilman pashaa ja kulitsaa hänelle tulevan ja on jälkiruoka pöydässä rekvisiittana, ihan samalla tavalla kuin kukat tai maalatut munat tai kynttilät. Tietysti ihan kohteliaisuudesta otetaan pienet annokset.
Eikä miniäni näytä koskaan siitä olevan kiusaantunut.Luulen, että mämmi merkitsee samaa vanhalla sukupolvelle, ja ylimalkaan vuotuiset juhlat koristeluineen yms., joita vietettiin aina samalla tavalla.
Nykynuorethan ei näistä juhlista välitä enää, ja kaikki kotiin liittyvät traditiot ovat heistä koomisia, haitallisia tai turhia. He eivät jäsennä enää elämäänsä näiden juhlien mukaan, ja se on ihan ok. Mutta antakaa vanhempien sukupolvien pitää kiinni heille merkityksellisistä asioista! Se luo heille turvaa kuoleman lähestyessä.
Normaali ihminen ei kata vuodesta toiseen pöytään ruokaa, jota kukaan ei syö. Liittyy älykkyyteen, ei ikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aion tehdä saman isälleni kun hän tarvitsee apua.
Ja samoista syistä.
Tuskin lapsenlapsetkaan auttavat koska eivät ole Vaariltaan mitään "saaneet" tahi minkäänlaisia suhteita kasvattaneet.
Niin todellakin makaa kuin on pedannut
Näinhän se on myös ap'n kohdalla. Niin että turha ruikuttaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…
Tässähän ei ole kyse siitä vaan kusipäisistä appivanhemmista.
Entä jos aikuinen taantuu teiniksi. Tämäkin on yleinen ilmiö.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/ala-taannu…
Ja tyypillisesti boomereiden ja jälkiboomereiden suosikki Kodin kuvalehti ei uskalla hiiskahtaakaan siitä, millaisia mielenyerveysongelmakimppuja moni tuon ikäluokan ihminen on. Siis sodanjälkeiset sukupolvet aina jonnekin 60-70-luvulle asti ainakin.
Herravarjele millaisia persoonallisuushäiriöitä joka kolmannella varmaan.
Sellaisten ihmisten kanssa kasvaneet lapset, jotka ovat kuitenkin nykymaailmassa joutuneet kasvamaan joustavammiksi kuin vanhempansa, saattavat tosiaan vähän kosahdella näille näköalattomille vanhuksille, joiden tempauksia joutuvat sitten selvittelemään. On siinä työmaa!
Nuoremman sukupolven pitäisikin koettaa ymmärtää, että sodan käyneiden ihmisten lapset ovat myös sodan traumatisoimia. Kyllä minä katselen hieman kateellisena nuoria isiä tyttäriensä kanssa, miten paljon huomioivat, pitävät sylissä. Itse olen ollut isäni sylissä kerran, kun pyörryin sikotaudin jälkeen. Se tuntui taivaalliselta, kun heräsin hänen sylissään. Isä joutui 18-vuotiaana sotaan ja näki hirmuisia asioita, joista vasta vanhana puhui.
Eli voisiko tuo syyttävä äänilaji muuttua hivenen empaattiseksi, vai mikä ihmishirviö sinut on kasvattanut, kun et myötätuntoa osaa tuntea?
Minkähän verran näitä sodassa olleiden isien lapsia on vielä elossa? Oma isäni syntyi vasta 40-luvun alussa ja osasi jo olla lapsiaan huomioiva ja kannustava isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…
Tässähän ei ole kyse siitä vaan kusipäisistä appivanhemmista.
Entä jos aikuinen taantuu teiniksi. Tämäkin on yleinen ilmiö.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/ala-taannu…
Ja tyypillisesti boomereiden ja jälkiboomereiden suosikki Kodin kuvalehti ei uskalla hiiskahtaakaan siitä, millaisia mielenyerveysongelmakimppuja moni tuon ikäluokan ihminen on. Siis sodanjälkeiset sukupolvet aina jonnekin 60-70-luvulle asti ainakin.
Herravarjele millaisia persoonallisuushäiriöitä joka kolmannella varmaan.
Sellaisten ihmisten kanssa kasvaneet lapset, jotka ovat kuitenkin nykymaailmassa joutuneet kasvamaan joustavammiksi kuin vanhempansa, saattavat tosiaan vähän kosahdella näille näköalattomille vanhuksille, joiden tempauksia joutuvat sitten selvittelemään. On siinä työmaa!
Nuoremman sukupolven pitäisikin koettaa ymmärtää, että sodan käyneiden ihmisten lapset ovat myös sodan traumatisoimia. Kyllä minä katselen hieman kateellisena nuoria isiä tyttäriensä kanssa, miten paljon huomioivat, pitävät sylissä. Itse olen ollut isäni sylissä kerran, kun pyörryin sikotaudin jälkeen. Se tuntui taivaalliselta, kun heräsin hänen sylissään. Isä joutui 18-vuotiaana sotaan ja näki hirmuisia asioita, joista vasta vanhana puhui.
Eli voisiko tuo syyttävä äänilaji muuttua hivenen empaattiseksi, vai mikä ihmishirviö sinut on kasvattanut, kun et myötätuntoa osaa tuntea?
Mitä helvettiä tämä sotasössötys liittyy itse aiheeseen? Normaali ihminen auttaa lastaan hädän tullen, oli sitten sota, rauha taikka juoksuhauta. Normaali ihminen auttaa jopa ihan vierastakin ihmistä tuollaisessa tilanteessa.
Tarkoitatko ap:n tilanteessa, joka kestää vuosia? Auttaisitko itse siis vierastakin naapuria samassa tilanteessa, koska olet "normaali", veisit naapurin lapset vaikka tarhaan päivästä toiseen ja hakisit, antaisit välipalaa kotonasi jne.? Veisit illalla harkkoihin? Olet hieno ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä anopin ruokatarjoiluista. Olen iäkäs, liikuntavamma. Yritän etukäteen suunnitella ja vähän kerrassaan käydä kaupassa. Kantaa en jaksa, vetolaukullinen kerrallaan. Siinä juomapullotkin jo painaa ja raskaita raahata.
Juhlapyhien edellä saatan tilata colat, vichyt, limskat, painavat tavarat kotiintuotuna k-kaupasta.
Silti voi jotain tärkeää ja jonkun makuelimiä miellyttävää jäädä puuttumaan
Juhannuksena annoin sataviiskymppiä pojalle ja kävivät ruokakaupassa hakemassa puuttuvia ruokatarpeita ja ovat vahvempia kantamaan.
Jos tilanne on tuo, niin miksi ette käy ennen juhlia yhdessä kaupassa, tai yksinkertaisesti pyydä poikaa käymässä kaupassa? Ellei poika sitten asu kaukana.
Kas kun tuli mieleen viimeisessä lauseessa ettei kaikki tosiaan asu samassa pikku kylässä samalla tontilla omistaen toistensa avaimet.
Autolla pääsee, jos sellaisen omistaa. Sillä kulkee myös ostokset kivasti.
Eipä tullutcnoin helppo ratkaisu mieleen, autolla kauppaan. No, kai ne on silti parkkipaikalta kannettava sisälle
Jos se poika tulee kauppa-avuksi, niin kai se voi sitten autosta sisällekin ne tavarat roudata.
Niin mä tein mun mummulle. Käytin kaupassa, mentiin mummun luo, tavarat paikoilleen. Samalla ratsasin jääkaapista vanhentuneet tuotteet, mummu kun kuvitteli että jääkaapissa elintarvikkeet säilyvät ikuisesti. Välimatkaa mun ja mummun asumuksella oli n. 70 km. Kävin noin joka viides viikko.
Teillä oli ilmeisesti useampi eri mummon kauppa-apulainen vai miten mummo pärjäsi 5 viikkoa yhdellä kauppakäynnillä?
Äitini ja pari muuta sukulaista kävivät vuoroillaan.
Vierailija kirjoitti:
Aion tehdä saman isälleni kun hän tarvitsee apua.
Ja samoista syistä.
Tuskin lapsenlapsetkaan auttavat koska eivät ole Vaariltaan mitään "saaneet" tahi minkäänlaisia suhteita kasvattaneet.
Niin todellakin makaa kuin on pedannut
Mitäs menitti petaamaan niin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä anopin ruokatarjoiluista. Olen iäkäs, liikuntavamma. Yritän etukäteen suunnitella ja vähän kerrassaan käydä kaupassa. Kantaa en jaksa, vetolaukullinen kerrallaan. Siinä juomapullotkin jo painaa ja raskaita raahata.
Juhlapyhien edellä saatan tilata colat, vichyt, limskat, painavat tavarat kotiintuotuna k-kaupasta.
Silti voi jotain tärkeää ja jonkun makuelimiä miellyttävää jäädä puuttumaan
Juhannuksena annoin sataviiskymppiä pojalle ja kävivät ruokakaupassa hakemassa puuttuvia ruokatarpeita ja ovat vahvempia kantamaan.
Jos tilanne on tuo, niin miksi ette käy ennen juhlia yhdessä kaupassa, tai yksinkertaisesti pyydä poikaa käymässä kaupassa? Ellei poika sitten asu kaukana.
Kas kun tuli mieleen viimeisessä lauseessa ettei kaikki tosiaan asu samassa pikku kylässä samalla tontilla omistaen toistensa avaimet.
Autolla pääsee, jos sellaisen omistaa. Sillä kulkee myös ostokset kivasti.
Eipä tullutcnoin helppo ratkaisu mieleen, autolla kauppaan. No, kai ne on silti parkkipaikalta kannettava sisälle
Jos se poika tulee kauppa-avuksi, niin kai se voi sitten autosta sisällekin ne tavarat roudata.
Niin mä tein mun mummulle. Käytin kaupassa, mentiin mummun luo, tavarat paikoilleen. Samalla ratsasin jääkaapista vanhentuneet tuotteet, mummu kun kuvitteli että jääkaapissa elintarvikkeet säilyvät ikuisesti. Välimatkaa mun ja mummun asumuksella oli n. 70 km. Kävin noin joka viides viikko.
Olen sen verran nykyaikainen .ummu että osaan käyttää nettitilausta ja maksamaan sen 10-15 euroa kotiin tuonnista. Ja huomehtimaan ruokien tuoreudesta. En missään tapauksessa lapsiani vaivaisi asioillani. Joku juhannus oli sikäli eri asia, kala on mukavampi laittaa suoraan kalatiskiltä ja sitten nuoren polven sipsit yms joista itse tietävät lastensa mieleiset maut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…
Tässähän ei ole kyse siitä vaan kusipäisistä appivanhemmista.
Entä jos aikuinen taantuu teiniksi. Tämäkin on yleinen ilmiö.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/ala-taannu…
Ja tyypillisesti boomereiden ja jälkiboomereiden suosikki Kodin kuvalehti ei uskalla hiiskahtaakaan siitä, millaisia mielenyerveysongelmakimppuja moni tuon ikäluokan ihminen on. Siis sodanjälkeiset sukupolvet aina jonnekin 60-70-luvulle asti ainakin.
Herravarjele millaisia persoonallisuushäiriöitä joka kolmannella varmaan.
Sellaisten ihmisten kanssa kasvaneet lapset, jotka ovat kuitenkin nykymaailmassa joutuneet kasvamaan joustavammiksi kuin vanhempansa, saattavat tosiaan vähän kosahdella näille näköalattomille vanhuksille, joiden tempauksia joutuvat sitten selvittelemään.
On siinä työmaa!
Onko se ihme, Suomi oli sodassa 5v joka päättyi 1945 ja sodan julmuudet ja kauheudet siirtyvät jopa useamman sukupolven yli.
Minunkin ukki oli eturintamalla useamman vuoden ja mummi lääkintälottana ja molemmat invalislituivat sodassa.
Äitini kuuluu suuriin ikäluokkaan ja hänen lapsuutensa ja nuoruutensa on karua kuultavaa esim. pikkutyttönä oli joka yö herännyt isänsä huutoon, jonka silmät tuijotti seinää ja hiki valui kasvoilta. Ja mummini ei koskaan selvinnyt sodan traumoista, hän oli täysin tunnekylmä ja hymytön ja kasvoiltaan kova. Ehkä se oli hänen selviintymistapansa, joka siirtyi myös äitiini.
Ja näin tulee käymään myös Ukrainassa ja on osittain käynytkin, sillä sodan kauhut ja julmuudet siirtyvät kolmanteen ja neljänteen polveen.
Ja se sama voi olla edessä, myös bmeillä, meidän lapsilla ja heidän lapsillaan, sillä Venäjä ei ole naapurista mihinkään kadunnut ja sota on edelleen mahdollinen.
Siitä sodasta on 70 vuotta. Ei se ole mikään tekosyy olla kusipää vuonna 2023.
Sodan kokeneet miehet siittivät lapsia vielä myöhemmin. Lankoni on syntynyt 1959. Isänsä oli niitä viiden vuoden miehiä. Appi ei sodasta puhunut mutta anoppi puhui hänen painajaisistaan joita tietysti lapsetkin öisin kuulivat. Ei sieltä ilman hermovikoja tultu.
Sota loppui 1944.
Ei se ole mikään tekosyy olla kusipää vuonna 2023.
No joo, jollain voi olla anoppina jopa sotaorpo tai sodan vammoihin myöhemmin menehtnyt.
1960 syntyneet eivät ole appivanhempina harvinaisia. He ovat lapsena kuulleet ne öiset tuskat ja kärsineet isän mielentiloista, ärtyisyydestä.
Appeni kuoli 2000 jolloin kuopuksensa oli siis 41. Nyt siis 64 -vuotias appiukko samanikäisen vaimonsa kanssaEdelleen siitä sodasta on se 70 vuotta. Se ei ole mikään syy olla kusipää.
Eikä tämänpäivän miniölle anna mitään oikeutta rumaan kielenkäyttöön ja vihapuheeseen, jos joskus anoppi on huonosti käyttäytynyt miniää kohtaan, puhumattakaan miniän olla kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä anopin ruokatarjoiluista. Olen iäkäs, liikuntavamma. Yritän etukäteen suunnitella ja vähän kerrassaan käydä kaupassa. Kantaa en jaksa, vetolaukullinen kerrallaan. Siinä juomapullotkin jo painaa ja raskaita raahata.
Juhlapyhien edellä saatan tilata colat, vichyt, limskat, painavat tavarat kotiintuotuna k-kaupasta.
Silti voi jotain tärkeää ja jonkun makuelimiä miellyttävää jäädä puuttumaan
Juhannuksena annoin sataviiskymppiä pojalle ja kävivät ruokakaupassa hakemassa puuttuvia ruokatarpeita ja ovat vahvempia kantamaan.
Jos tilanne on tuo, niin miksi ette käy ennen juhlia yhdessä kaupassa, tai yksinkertaisesti pyydä poikaa käymässä kaupassa? Ellei poika sitten asu kaukana.
Kas kun tuli mieleen viimeisessä lauseessa ettei kaikki tosiaan asu samassa pikku kylässä samalla tontilla omistaen toistensa avaimet.
Autolla pääsee, jos sellaisen omistaa. Sillä kulkee myös ostokset kivasti.
Eipä tullutcnoin helppo ratkaisu mieleen, autolla kauppaan. No, kai ne on silti parkkipaikalta kannettava sisälle
Jos se poika tulee kauppa-avuksi, niin kai se voi sitten autosta sisällekin ne tavarat roudata.
Niin mä tein mun mummulle. Käytin kaupassa, mentiin mummun luo, tavarat paikoilleen. Samalla ratsasin jääkaapista vanhentuneet tuotteet, mummu kun kuvitteli että jääkaapissa elintarvikkeet säilyvät ikuisesti. Välimatkaa mun ja mummun asumuksella oli n. 70 km. Kävin noin joka viides viikko.
Olen sen verran nykyaikainen .ummu että osaan käyttää nettitilausta ja maksamaan sen 10-15 euroa kotiin tuonnista. Ja huomehtimaan ruokien tuoreudesta. En missään tapauksessa lapsiani vaivaisi asioillani. Joku juhannus oli sikäli eri asia, kala on mukavampi laittaa suoraan kalatiskiltä ja sitten nuoren polven sipsit yms joista itse tietävät lastensa mieleiset maut.
Mun mummu oli syntynyt tsaarin vallan aikana ja on ollut haudassakin jo tovin. Ei mummukaan halunnut vaivata, mutta eipä tuo olisi yksikseen pärjännyt. Ei tuo nyt useammalle ihmiselle jaettuna kovin raskas homma ollut. Mummu oli mulle tärkeä, ihan mielelläni häntä autoin.
Alue: Aihe vapaa
Nuorella ja vanhalla on ihan samanmittainen vuosi.