Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö lapsi pakottaa harrastukseen, joka on aloitettu?
08.08.2023 |
Mitä mieltä olette? Jos lapsi on aloittanut jonkun harrastuksen ja nopeasti ilmoittaa, että ei halua sitä jatkaa, niin pitääkö hänet pakottaa käymään siellä? Vai pitääkö antaa suoraan lopettaa? Ja entä jos tämä toistuu useamman harrastuksen kohdalla? Ja lapsi sanoo syyksi vain, että ei tykkää tai ei halua.
Kommentit (43)
Ei tietenkään voi pakottaa. Mikä on ongelma? Eikö siellä ole kavereita, kiusataanko, onko ikävä ohjaaja vai mikä mättää?
Jos itse siihen halusi, niin sitten kannattaa ehdottaa vielä ainakin 3 kertaa niin, että katsotaan sitten, jos ei ala sujua.
Mene seuraavalla kerralla itse mukaan katsomaan, miltä se näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita selvittää, miksei halua mennä. En antaisi lopettaa heti alussa, jos ei kyse ole jostain massiivisesta ongelmasta. Saattaa olla, että lapsi vielä totuttelee uuteen harrastukseen tai jännittää, ja siksi vastustelee.
Kannattaa jutella ainakin siitä, haluaako liikunnassa lapsi harrastaa ryhmä- vai yksilölajeja. Vaikka lapset helposti aloittavat ryhmälajin muiden kanssa, niin se harrastus tuskin jatkuu 18v yli, jos lajiin tarvitaan aina 6-8 muuta tyyppiä pelaamaan. Lisäksi jos lapsi ei ole ihan huippu lajissa, tavoitteellinen ryhmä vaan latistaa aina viimeiseksi valittavaa lasta.
Itse rakastan yksilöllajeja: suunnistus, polkujuoksu, lumilautailu ja laskettelu, pyöräily, kiipeily, uinti, koira-agility ja koiran kanssa touhuaminen, parkour... lajeja on vaikka kuinka paljon, kun katsoo sen "jalkapallo jääkiekko voimistelu koripallo"-skenen ulkopuolelle.
Meillä lapsen kanssa sovittiin, että maksettu kausi käydään loppuun, jos vaikka into harrastukseen löytyisi. Ei löytynyt, etsittiin toinen harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut ajatuksena että lapselle on tärkeää oppia että uutta voi kokeilla ja että asioita oppii vaikka alkuun tuntuisikin haastavalta.
Liikkumiseen kuuluu mielestäni sama kuln koulunkäyntiin, eli pitää oppia oppimaan.
Perusmalli on ollut että on etukäteen sovittu montako kertaa harjoituksissa pitää käydä ennen kuin saa itse päättää haluaako jatkaa. Yleensä esim 5-10 krt on ollut se mihin lapsen on pitänyt luvata sitoutua jos on itse halunnut aloittaa uuden lajin, mutta riippuu tietysti harrastuksesta ja liittyykö lajiin kalliita varuste- tms hankintoja.
Sitten taas jos kyse on ollut harrastuksesta jota aikuiset ovat yrittäneet lapselle työntää niin on saatettu sopia pienemmästäkin kokeilukertojen määrästä jotta on saatu lapsi kokeilemaan.
Yleensä lopputulos on ollut että kun päästään siihen viidennelle kerrallalle niin lapsi toteaa että: Voishan tätä jatkaa kun ei enää tunnu niin vaikealta ja on saanut kavereitakin.. tietysti joitain harrastuksia ollaan sitten myös lopetettu kun ne sovitut kokeilukerrat ovat tulleet täyteen, mutta uskon että se on lapselle parempi kuin että esim pakotettaisiin käymään kausi loppuun kun ollaan maksettu tms.
Toinen mikä on hyvä pitää mielessä on se, että aikuinen ei aina näe kaikkia asioita jotka voivat tehdä harrastamisesta epämieluista ja lapsi ei aina kerro niistä avoimesti.
Esim meidän tytön yksi harrastus päättyi aika nopeasti ja vasta pari vuotta myöhemmin meille vanhemmille selvisi että se johtui siitä että samassa ryhmässä oli hänen koulussaan ollut tyttöklikki jotka eivät nyt ihan suoraan kiusanneet mutta sulkivat ulkopuolelle, hihittivät ja kikattivat kun toinen yritti ensimmäisiä voimisteluliikkeitåän jne.
Itse lapsena muistan että jossain vaiheessa aloin välttelemään aiemmin rakastamiani perheen uimahallireissuja koska häpesin omaa kehoani kun olin omasta mielestäni liian vähän pyöreä. En usko että vanhempani välttämättä tiesivät sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta entä jos lapsi ei halua harrastaa yhtään mitään? Vuosiin tai ikinä. Sanoo aina kokeiltuaan, että ei halua jatkaa. Ap
Ei kaikkien ole pakko harrastaa mitään ohjattua. Jos haluatte jonkun harrastuksen, niin etsikää yhdessä lapsen mielenkiinnon kohteista joku, josta harrastus voisi löytyä. Se ei välttämättä ole se mitä vanhemmat ajattelevat.
Mitä kaikkea lapsi on kokeillut?
Ei ole pakko harrastaa mitään ohjattua, mutta jotain liikunnallista on pakko tehdä, että lapsi voi kasvaa terveeksi aikuiseksi. Jos lapsi ei myöskään puuhaa itsenäisesti mitään liikunnallista eikä halua liikkua vanhempiensa kanssa, jotain on keksittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo keskeyttäminen on toistunut, antaisin aloittaa uuden harrastuksen vain sillä selkeästi sovitulla ehdolla, että sitoutuu kokeilemaan x määrän kertoja, vähintään kolme tai viisi, tai jopa maksetun kauden loppuun. En antaisi lopettaa ensimmäisen kerran jälkeen.
Enkä tietenkään pakottaisi aloittamaan uusia harrastuksia. Tuo kokeilusopimus tulisi, jos lapsi itse pyytäisi päästä harrastukseen.
Kaikki eivät halua harrastaa, vaikka kotona lukeminenkin voisi olla harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastus on lapsen tahdon asia.
Joku tietty harrastus voi olla, mutta terveet elämäntavat eivät ole lapsen päätettävissä oleva asia.
Ei ihan yksiselitteinen asia. Se mikä tekee asiasta haasteellinen sana on sitoutuminen. Jos jotain aloittaa eikö se pitäisi viedä kunnialla loppuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastus on lapsen tahdon asia.
Joku tietty harrastus voi olla, mutta terveet elämäntavat eivät ole lapsen päätettävissä oleva asia.
Terveet elämäntavat ei ole harrastus. Esim luontainen liikunta on osa lapsen arkea.
Meillä perheessä on sääntö, että kausi käydään loppuun, jos harrastus on jo maksettu. Varsinkin ujommat ja hitaammin lämpeävät lapset voivat haluta lopettaa harrastuksen jo senkin takia, että uusi ympäristö jännittää. Meillä toinen on tämmöinen lapsi ja on molemmissa tärkeissä harrastuksissaan harannut aluksi vastaan, kun on jännittänyt uusia ihmisiä ja ympäristöä. Sen mentyä ohi on nauttinut harrastuksesta ja harrastanut jo useamman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastus on lapsen tahdon asia.
Joku tietty harrastus voi olla, mutta terveet elämäntavat eivät ole lapsen päätettävissä oleva asia.
Terveet elämäntavat ei ole harrastus. Esim luontainen liikunta on osa lapsen arkea.
Se on vähän hämmentävää kun joillakin tuntuu olevan käsitys että ainoa tapa liikkua on joku harrastus. Lapsi kuskataan jonnekin hallin ovelle ja kuvitellaan että se on = riittävä määrä liikuntaa. Seuraavan päivänä lapsi voikin vapaasti pelailla kotona kun sillä on se harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta entä jos lapsi ei halua harrastaa yhtään mitään? Vuosiin tai ikinä. Sanoo aina kokeiltuaan, että ei halua jatkaa. Ap
Ei ole mikään pakko harrastaa mitään. Itse 1970-luvulla syntyneenä ja maalla asuneena muistan, ettei silloinkaan juuri kukaan mitään harrastanut, ja ihan täyspäisiä meistä tuli. Ei ole omatkaan lapset välittäneet koskaan mistään kodin ulkopuolisista harrastuksista, tietokonepelejä ja koodaamista vaan kotona itsekseen harrastaneet ja se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta entä jos lapsi ei halua harrastaa yhtään mitään? Vuosiin tai ikinä. Sanoo aina kokeiltuaan, että ei halua jatkaa. Ap
Haluaako hän siis itse kuitenkin alun perin kokeilla? Vai suostuuko vain, kun kehotetaan?
Ei ole mitään lakia, joka sanoisi, että kaikkien pitää harrastaa jotain ohjattua. Ehkä lapsesi on sitä tyyppiä, että tykkää mieluummin puuhailla kotona.
Harrastus voi olla myös kotona tai muutoin itsenäisesti tehtävä asia: käsityöt, leipominen, lukeminen, kirjoittaminen, piirtely, maalaaminen, valokuvas...
Tämä on vaikea aihe ainakin itselleni. Oma lapseni on ujo ja arka eikä ikinä haluaisi mennä mihinkään, mihin ei tule vanhemmat mukaan. Ihan pari kaveria on, joiden vanhemmat on niin tuttuja, että suostuu jäädä leikkimään ilman vanhempia, mutta päiväkotiin sekä nykyään eskariin jääminenkin on usein itkua. Hän usein harrastusten jälkeen on sitä mieltä, että oli tosi kivaa, mutta seuraavalla kerralla ei taas halua mennä. Usein yritän kovalla tsemppauksella ja välillä jopa vain tiukasti määräämällä viedä lapsen harrastukseen, mutta jossain vaiheessa tulee aina se kerta, kun en enää jaksa ja annan lopettaa. Kuitenkin hän selvästi haluaisi harrastaa jotain, mutta käytännössä se ei mene niin. On kokeiltu monia eri lajeja, tuttujen kaverien kanssa ja tuntemattomien. Turhauttavaahan se on maksaa 200€ harrastusmaksu per kausi, jos lapsi kävisi siellä vain 3 kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastus on lapsen tahdon asia.
Joku tietty harrastus voi olla, mutta terveet elämäntavat eivät ole lapsen päätettävissä oleva asia.
Terveet elämäntavat ei ole harrastus. Esim luontainen liikunta on osa lapsen arkea.
Niinhän minä sanoinkin. Lapsi voi päättää, että harrastaako jotain tiettyä lajia, mutta ei voi päättää, että liikkuuko ylipäänsä. Lapsi tarvitsee liikuntaa päivittäin ja rasittavaa liikuntaa useita kertoja viikossa. Myös niinä viikkoina, kun ulkona on huono sää. Jos tämä toteutuu omatoimisesti niin hyvä, mutta harvalla toteutuu. Siksi lapsista 40 % on hälyttävän huonossa kunnossa ja 30 % ylipainoisia. Nuo ovat tilastollisia faktoja.
Vaikea kysymys. Oma lapsi halusi ehdottomasti aloittaa futiksen. Tuli itkien pois ekojen harkkojen jälkeen, mutta päätin hänen puolestaan, että ne ensimmäiset ilmaiset kokeilukerrat käytetään. Siitä tuli sitten alun jälkeen tärkeä harrastus moneksi vuodeksi. Tärkeintä on löytää syy miksi lapsi ei halua jatkaa harrastuksia. Pelkästään harrastamisen vuoksi ei tietenkään tarvitse harrastaa ja joskus menee aikaa ennen kun oikea harrastus löytyy.
Ei kai lapsen ole pakko harrastaa mitään vain syystä, että aikuinen haluaa lapsen harrastavan.
Vanhempana koittaisin hillitä haluani sysiä lasta väkisin minnekään. Luulisi olevan stressaavaa kenelle tahansa, jos joku koittaisi väkisin keksiä jotain tekemistä ja pitäisi vain toisen mieliksi olla nauttivinaan.
Kun noista kalakuvista oli toisessa ketjussa puhetta, niin lähtisitkö puolisona pilkille / perhokalastamaan / uistelemaan / mato-onkimaan, jos kalat ja kalastus ei yhtään nappaa sic!