Pitääkö lapsi pakottaa harrastukseen, joka on aloitettu?
Mitä mieltä olette? Jos lapsi on aloittanut jonkun harrastuksen ja nopeasti ilmoittaa, että ei halua sitä jatkaa, niin pitääkö hänet pakottaa käymään siellä? Vai pitääkö antaa suoraan lopettaa? Ja entä jos tämä toistuu useamman harrastuksen kohdalla? Ja lapsi sanoo syyksi vain, että ei tykkää tai ei halua.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitää vähän pakottaakin, ainakin kaikilla tuntemillani perheillä on ollut näin, että lopettaa saa sitten kun se kausi on ohi. Usei lapsi ei haluaisi lähteä harrastukseen vaikka harrastuksessa on kivaa. Siskoni poika esim. Jos on peli videokesken niin harrastus on ihan tyhmä.
Moni on sitten saanutkin uuden kipinän, ja näin on vältytty myös siltä että yläasteelle juuri mentyä on lopetettu kaikki harrastukset kun uudet kaveritkaan ei mitään harrasta, vaan vetelevät röökiä. Silloin voi lapselle tulla fomo, ja on vain hyvä että pidetään kiinni harrastuksesta jolla luultavasti vältetään joutuminen huonoon seuraan.
Kaikissa perheissä ei ole kyllä noin, että lapsi ei haluaisi lähteä harrastukseen vain, koska peli on kesken tms! En minä jaksaisi omalleni harrastuksia maksaa, jos hän olisi noin vastahakoinen. Ehkä on voinut jonkin yhden kerran koko kaudessa käydä noin, ettei häntä olisi huvittanut, mutta pääsääntöisesti lähtee aivan into piukassa harrastuksiinsa ja siitä tiedänkin, että ne ovat hänelle oikeita. :)
Olemme liikunnallinen perhe, mutta meillä on joutunut lapsia vähän tuuppimaan harrastuksiin. On viety jumppaan, yleisurheiluun, partioon, kuvataidekerhoon, futikseen, näytelmäkerhoon, ratsastukseen sekä kartingiin. Kaikki on olleet lasten mielestä ihan ok ja useamman vuoden harrastaneet näistä jotakin. Aina kysytty kauden alkaessa haluaako jatkaa ja jos vastaus on kyllä, niin siihen on pitänyt sitten tulevaksi kaudeksi sitoutua. Lopettaakin on saanut, mutta pääosin vain kausien välissä niin halutessaan.
Nyt teinareina on molemmat onneksi löytäneet liikunnallisen harrastuksen, jossa se into treenata lähtee heistä itsestään ja treeniporukka on mieluisaa. Koen, että nuo aiemmat eri harrastukset on olleet plussaa tähän ja se, että vanhempien kanssa on käyty uimassa, pyöräilemässä, metsäretkillä, laskettelemassa, luistelemassa ja hiihtämässä. Luonteeltaan kun ovat sellaisia, että tykkäävät vastapainona myös paljon mähöttää laitteilla ja chillailla, joten tuo omaehtoinen liikkuminen itse valitussa harrastuksessa useamman kerran vkossa on mielestäni tärkeää koulun ohella, jotta elämä ei olisi vaan ruudun edessä möllöttelyä.
Joskus pitää vähän pakottaakin, ainakin kaikilla tuntemillani perheillä on ollut näin, että lopettaa saa sitten kun se kausi on ohi. Usei lapsi ei haluaisi lähteä harrastukseen vaikka harrastuksessa on kivaa. Siskoni poika esim. Jos on peli videokesken niin harrastus on ihan tyhmä.
Moni on sitten saanutkin uuden kipinän, ja näin on vältytty myös siltä että yläasteelle juuri mentyä on lopetettu kaikki harrastukset kun uudet kaveritkaan ei mitään harrasta, vaan vetelevät röökiä. Silloin voi lapselle tulla fomo, ja on vain hyvä että pidetään kiinni harrastuksesta jolla luultavasti vältetään joutuminen huonoon seuraan.