Mummola-elokuva

Vierailija kirjoitti:

Talokin oli ihan kamala, ahtaita käytäviä, ihmiset ei mahtuneet pöytään kunnolla, tilaa ei ollut edes hengittää. En tiedä oliko seuraavakaan sukupolvi esitetty erityisen toiveikkaassa valossa, ainakin tyttö sanoi rehellisesti mitä ajatteli.

Se muuten oli ohjaaja-käsikirjoittaja Tia Kouvon isovanhempien kesämökki. Kuvausten päätyttyä talo purettiin.

Mikähän tälläinenkin "käsikirja" on? Me ollaan niin erilaisia, jokainen suhde on omanlaisensa. Puoliso sanoi ennen: Tule mun kätteni iloksi, siitä tiesin heti, että kuumaa seksiä on tarjolla. Mites teillä?

Tuohan on just klisee, että nainen voidelluin kiiltävin kasvoin ja  mummoyöpaidassa yrittää lähestyä miestä seksin merkeissä. Olisipa sanonutkin Tule mun kätteni iloksi, se olisi ollut jotain uutta. Hienosti sanottu.  Puolisosi on taatusi hyvä rakastaja! Oma puolisoni kuoli syöpään kolme vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain olin saanut käsityksen, että kyseessä on kevyt komedia, järkytyin ja ahdistuin.

En edes pystynyt kerralla katsomaan, toissa päivänä katsoin lopun ja mieleeni jäi kohtaus, jossa toinen tytär läiski miestään ja tämä rauhallisesti otti tätä käsistä ja totesi, ei lyödä, sopi niin tuon päivän teemaan.

Harmittaa, että aloin katsomaan mielentilassa, jossa kaipasin päivään jotain keveyttä. 

En muista, että kevyenä komediana olisi tätä esitelty. Nyt tuli mieleen se kohtaus, kun nainen kaipaa läheisyyttä. Rasvaa käsiään, kyselee mieheltään tuoksusta, lukemastaan kirjasta yms. Menee lähelle. Mies vaan lukee, ei ymmärrä vinkkiä, ei tajua myöhemminkään, mistä nainen hermostui... mies = putkiaivo, nainen = tippaleipä, todellakin!

Siinä olis pitäny Ria Kataja selät

Kuka sellasta potsia haluais panna?

Vierailija kirjoitti:

Tom Wentzel mukamas paskanti maton päälle suht löysän .

Sopivasti kuvataan, että ehtii joku sen tortun siihen viskaamaan.

Mistäpä tietää, vaikka sen perseestä tipahti oikeasti siihen?

Puppapaskolattialle!

Vierailija kirjoitti:

Elokuvan nimeksi olisi sopinut hyvin myös Kulissi, mutta se olisi alleviivannut liikaa sitä tulkintaa, joka elokuvasta pitää itse löytää.

Elokuvan nimeksi olisi sopinut "Tuutin täydeltä pas..."

Lempikohtaukseni ol8 se nuoren tutön filmaama kännykkävideo, kun siskoksen keskustelivat taustalla margariinista ja voista

Vierailija kirjoitti:

Lempikohtaukseni ol8 se nuoren tutön filmaama kännykkävideo, kun siskoksen keskustelivat taustalla margariinista ja voista

Paskottiinko siinä kännykkävideossa matolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talokin oli ihan kamala, ahtaita käytäviä, ihmiset ei mahtuneet pöytään kunnolla, tilaa ei ollut edes hengittää. En tiedä oliko seuraavakaan sukupolvi esitetty erityisen toiveikkaassa valossa, ainakin tyttö sanoi rehellisesti mitä ajatteli.

 

Se muuten oli ohjaaja-käsikirjoittaja Tia Kouvon isovanhempien kesämökki. Kuvausten päätyttyä talo purettiin.

 

Aivan. Ja se, että vaari hengaili nähtävästi ulkorakennuksessa aina voidessaan kuvasi myös hyvin sitä, miten talossa ei ollut tilaa olla ja hengittää, paitsi mummolle.

Vilkas on keskustelu, osoittaa, että ajatuksia on leffa herättänyt. Puolesta ja vastaan.

Elokuva kestää kyllä useammankin katselukerran, ei ole valmiiksi pureskeltu.

Joulu-teema jää helposti mieleen, vaikka paljon muutakin tapahtuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talokin oli ihan kamala, ahtaita käytäviä, ihmiset ei mahtuneet pöytään kunnolla, tilaa ei ollut edes hengittää. En tiedä oliko seuraavakaan sukupolvi esitetty erityisen toiveikkaassa valossa, ainakin tyttö sanoi rehellisesti mitä ajatteli.

 

Se muuten oli ohjaaja-käsikirjoittaja Tia Kouvon isovanhempien kesämökki. Kuvausten päätyttyä talo purettiin.

 

Aivan. Ja se, että vaari hengaili nähtävästi ulkorakennuksessa aina voidessaan kuvasi myös hyvin sitä, miten talossa ei ollut tilaa olla ja hengittää, paitsi mummolle.

Se oli vaarin miesluola. Eikös joka miehellä kuulu olla sellainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talokin oli ihan kamala, ahtaita käytäviä, ihmiset ei mahtuneet pöytään kunnolla, tilaa ei ollut edes hengittää. En tiedä oliko seuraavakaan sukupolvi esitetty erityisen toiveikkaassa valossa, ainakin tyttö sanoi rehellisesti mitä ajatteli.

 

Se muuten oli ohjaaja-käsikirjoittaja Tia Kouvon isovanhempien kesämökki. Kuvausten päätyttyä talo purettiin.

 

Aivan. Ja se, että vaari hengaili nähtävästi ulkorakennuksessa aina voidessaan kuvasi myös hyvin sitä, miten talossa ei ollut tilaa olla ja hengittää, paitsi mummolle.

On siellä verstaassa selkeästi nikkaroitukin, työkaluja on moneen lähtöön. Ehkä siellä muisteltiin monenlaisia entisiä aikoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talokin oli ihan kamala, ahtaita käytäviä, ihmiset ei mahtuneet pöytään kunnolla, tilaa ei ollut edes hengittää. En tiedä oliko seuraavakaan sukupolvi esitetty erityisen toiveikkaassa valossa, ainakin tyttö sanoi rehellisesti mitä ajatteli.

 

Se muuten oli ohjaaja-käsikirjoittaja Tia Kouvon isovanhempien kesämökki. Kuvausten päätyttyä talo purettiin.

 

Aivan. Ja se, että vaari hengaili nähtävästi ulkorakennuksessa aina voidessaan kuvasi myös hyvin sitä, miten talossa ei ollut tilaa olla ja hengittää, paitsi mummolle.

Oliko se vähähappisuus mummon syytä vai vaarin bi seksuaslisuuden, kun vaarilta jäi se oikea rakastettu valitsematta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talokin oli ihan kamala, ahtaita käytäviä, ihmiset ei mahtuneet pöytään kunnolla, tilaa ei ollut edes hengittää. En tiedä oliko seuraavakaan sukupolvi esitetty erityisen toiveikkaassa valossa, ainakin tyttö sanoi rehellisesti mitä ajatteli.

 

Se muuten oli ohjaaja-käsikirjoittaja Tia Kouvon isovanhempien kesämökki. Kuvausten päätyttyä talo purettiin.

 

Aivan. Ja se, että vaari hengaili nähtävästi ulkorakennuksessa aina voidessaan kuvasi myös hyvin sitä, miten talossa ei ollut tilaa olla ja hengittää, paitsi mummolle.

Se oli vaarin miesluola. Eikös joka miehellä kuulu olla sellainen?

Monella alkoholistilla ainakin on sellainen. Siellä voi sitten juoda, muut ihmiset kestävät puolisonsa/perheensä ihan selvinpäin.

Joillakin ei niin kulttuuriin tutustuneilla ihmisillä (?) tuntuu olevan käsitys että elokuvien, musiikin, kuvien tms. taiteen tehtävä on miellyttää, viihdyttää ja huvittaa. Ei ole, nämä vaatimukset osoittavat vain vaatijan yksinkertaisuuden ja ohuen ymmärryksen taiteesta. Heitä varten on sitten turhapurot, pekot yms. kotimaisesta elokuvaviihteestä.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ei niin kulttuuriin tutustuneilla ihmisillä (?) tuntuu olevan käsitys että elokuvien, musiikin, kuvien tms. taiteen tehtävä on miellyttää, viihdyttää ja huvittaa. Ei ole, nämä vaatimukset osoittavat vain vaatijan yksinkertaisuuden ja ohuen ymmärryksen taiteesta. Heitä varten on sitten turhapurot, pekot yms. kotimaisesta elokuvaviihteestä.

No, minä olen niin tyhmää sorttia, että haluan elokuvien, musiikin, kuvien tms. taiteen viihdyttävän minua. Ja se vasta taitoa taiteentekijältä vaatiikin, että lopputulos on kokijalle/näkijälle yhtä aikaa ajatuksia herättävä ja positiivisia tunteita nostattavia. Matolle osaa kuka vaan paskoa.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ei niin kulttuuriin tutustuneilla ihmisillä (?) tuntuu olevan käsitys että elokuvien, musiikin, kuvien tms. taiteen tehtävä on miellyttää, viihdyttää ja huvittaa. Ei ole, nämä vaatimukset osoittavat vain vaatijan yksinkertaisuuden ja ohuen ymmärryksen taiteesta. Heitä varten on sitten turhapurot, pekot yms. kotimaisesta elokuvaviihteestä.

On myös ihmisiä, jotka odottavat, että mikäli taiteessa kuvataan erilaisia negatiivisia ilmiöitä ja ongelmia, on niiden pahuutta opettavaisesti alleviivattava. Kuten esimerkiksi tässä elokuvassa alkoholisoituneesta isoisästä olisi pitänyt tehdä yksiulotteinen hirviö ja oikein sormella osoittaa, että näettekös, kyllä alkoholismi on paha juttu.

Toisaalta olen sitäkin mieltä, että myös miellyttävällä ja viihdyttävällä taiteella on paikkansa. Viihde voi olla laadukkaasti tehtyä ja sekä tunteita että ajatuksia herättävää. Usein komedia- ja viihdepuolellakin on ongelmana katsojan aliarviointi. Tehdään jotain rautalangasta väännettyä sketsihahmohupailua, josta puuttuu vain valmiiksi äänitetty naururaita.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ei niin kulttuuriin tutustuneilla ihmisillä (?) tuntuu olevan käsitys että elokuvien, musiikin, kuvien tms. taiteen tehtävä on miellyttää, viihdyttää ja huvittaa. Ei ole, nämä vaatimukset osoittavat vain vaatijan yksinkertaisuuden ja ohuen ymmärryksen taiteesta. Heitä varten on sitten turhapurot, pekot yms. kotimaisesta elokuvaviihteestä.

Samaa mieltä, todellakin. Kolmisenkymmentä vuotta elokuvakerhossa opetti ainakin sen, miten erilaisia elokuvia on olemassa. Kerhossa ei koskaan ollut kassamagneetteja, ei Oscar-voittajia. Kotimaisten elokuvien tekijävieraat toivat uudenlaista näkökohtaa elokuviin, kun kuultiin tarinoita ohjaamisesta, kuvauspaikoista, äänisuunnittelusta, näyttelijöiden valinnasta jne. N25leffaa/vuosi -> siinäpä kertyi katsomista. Ja kokemusta.

4kertaa Sodankylässä. Elokuvat on intohimoni. Kaikenlaiset.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ei niin kulttuuriin tutustuneilla ihmisillä (?) tuntuu olevan käsitys että elokuvien, musiikin, kuvien tms. taiteen tehtävä on miellyttää, viihdyttää ja huvittaa. Ei ole, nämä vaatimukset osoittavat vain vaatijan yksinkertaisuuden ja ohuen ymmärryksen taiteesta. Heitä varten on sitten turhapurot, pekot yms. kotimaisesta elokuvaviihteestä.

Onko taide taidetta vain silloin, kun se lähinnä inhottaa ja herättää vastenmielisyyttä? 

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ei niin kulttuuriin tutustuneilla ihmisillä (?) tuntuu olevan käsitys että elokuvien, musiikin, kuvien tms. taiteen tehtävä on miellyttää, viihdyttää ja huvittaa. Ei ole, nämä vaatimukset osoittavat vain vaatijan yksinkertaisuuden ja ohuen ymmärryksen taiteesta. Heitä varten on sitten turhapurot, pekot yms. kotimaisesta elokuvaviihteestä.

Olen jo ajat sitten oppinut, että hyvin usein kriitikoiden ylistämät elokuvat ovat lähinnä hirveitä. Kierrän ne kaukaa, jos taas tähtiä on tullut vain kaksi tai kolme, niin ei kun katsomaan 😌

Tuskin olen ainoa, joka pitää tästä elokuvasta kokematta silti itseään taiteentuntijaksi. Ja toisaalta maailmassahan on valtavasti nimenomaan kaunista ja miellyttävää taidetta, ajatelkaa nyt vaikka monia arvostettuja kuvataiteilijoita ja säveltäviä.

Mielestäni tällainen elokuva, vaikka kuvaa rumia asioita, on nimenomaan matalalla kynnyksellä lähestyttävää ja silti yksilöllistä taidetta. On täysin luonnollista että pyrimme kohti kauneutta ja miellyttävyyttä, kohti jonkinlaista yhteyttä toisiin, ja sitä tämän elokuvan henkilötkin yrittävät tai ainakin joskus ovat halunneet yrittää. Mutta niinpä tässä onkin tarkkanäköisesti ja realistisesti kuvattu sitä, miten pyrkimys kokea jotain kaunista ja merkittävää tuottaa isompia ja pienempiä pettymyksiä ja latistuu näiden pettymysten, arjen paineiden ja tarpeettoman hössöttämisen alle.