Lue keskustelun säännöt.
Miten äitinä käsitellä, että lapset "liukuvat" isän uuten perheeseen?
08.08.2023 |
Johon toki lapsetkin kuuluvat.
Erossa lapset jäivät minulle asumaan ja isä muutti 30km päähän. Oltiin hyvin tiivis perhe keskenämme lasten kanssa ensimmäiset vuodet, olen panostanut ajallisesti heihin ja työhön. Nyt isällä ollut uusperhe ja lapset ovat koko ajan tiiviimmin siellä, toki jo ikä tuo siihen mahdollisuutta kun osaavat liikkia itsenäisesti. Saattavat tuon tuosta mennäkin isän luo. Olen ideoinut meille jotain, mutta haluavatkin isälle. Soittavat paljon ja tykkäävät uusista sisarpuolistaan. Tuntuu, että elävät koko ajan enemmän sinnepäin.
Tunnen itseni syrjään ja osattomaksi jääväksi. Kyllä, liikun ja teen silläkin aikaa asioita. Mutta mieluummin tekisin lasteni kanssa. Saattavat juhlapyhinä halutakin heille, koska he lähtevät yhdessä laskettelemaan: minulla ei ole varaa niihin mitä siellä on. Täytyy siis olla hyvillään lasten puolesta. Mutta myönnän olevani surullinen.
Kun minä toin näytille mukavaa, lapsirakasta miesystävää lasten kommentit oli: ei kiitos, äitin koti vaan meille, riittää kun isällä muita. Jopa tylyjä miehelle. Tuntuu sekin toivottomalta, jään kaikessa jotenkin heikommalle.
Lapset tekee, kokee ja jakaa paljon kaikkea missä en ole mukana. Heidän hyvä taloudellinen asemakin mahdollistaa sen. Tunnen hieman menettäväni omia lapsia.
Miten näitä asioita päässään järjestää ja löytää rauha omaan mieleen?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Eivät kai lapset voi itsenäisesti tuosta vain päättää, että menevätkin toiselle vanhemmalle: kannattaa pitää näistä tapaamissopimuksista tiukasti kiinni, eikä antaa vain lasten "valua" sinne.
Eikä kai sekään ole ok, että lapset päättävät, seurusteleeko äiti vai ei?
Tsemppiä!
12-vuotiaat voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on monia eronneita kavereita ja heillä on kyllä tarkat viikko/ viikko systeemit vielä teineillekin. Toisen vanhemman luona käydään korkeintaan hakemassa unohtunut tavara koska hän ei ole sillä viikolla sitoutunut ruokkimaan ja valvomaan lapsia. Ja juhlapyhät on aikuisten keskenään sopimia, ei lasten valinnassa kummalle menevät.
Miten tämä voi olla mahdollista, kun teinit saavat päättää, kumman vanhemman luona ovat enemmän / vähemmän?
Yli 12-vuotias saa päättää, kumman luona asuu ja miten hän vanhempiaan haluaa nähdä. Ei siinä kohtaa vanhemmat enää määrää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on monia eronneita kavereita ja heillä on kyllä tarkat viikko/ viikko systeemit vielä teineillekin. Toisen vanhemman luona käydään korkeintaan hakemassa unohtunut tavara koska hän ei ole sillä viikolla sitoutunut ruokkimaan ja valvomaan lapsia. Ja juhlapyhät on aikuisten keskenään sopimia, ei lasten valinnassa kummalle menevät.
Miten tämä voi olla mahdollista, kun teinit saavat päättää, kumman vanhemman luona ovat enemmän / vähemmän?
Yli 12-vuotias saa päättää, kumman luona asuu ja miten hän vanhempiaan haluaa nähdä. Ei siinä kohtaa vanhemmat enää määrää mitään.
Tuossa kohtaa viimeistään vanhempien pitää keskenään sopia ja määrätä, missä osoitteessa teini milloinkin on. Ei meillä ole ollut mitään ongelmaa tuossa, totta kai meilläkin huudetaan vihapäissään 13 vuotias, että lähden sitten isälle, jos ei jotain saa.
Tietenkään ei lähde, koska tietenkään isänsä ei tule häntä hakemaan enkä minä lähde viemään. Lisäksi kun soittaa isälleen, isänsä sanoo, että on sovittu, että olet nyt siellä ja toisekseen, et saisi tuota asiaa täälläkään.
Olemme myös teinille selittäneet, että jos meidän sopimamme rajat ei kelpaa, sitten mennään lastenvalvojalle sopimaan uusista. Mutta että kyseessä on sopimus, joka on tehty ja sitä noudatetaan.
Toisaalta meillä ei kummassakaan kodissa kasvateta mitään teinihirviöitä, jotka määräävät molempien vanhempiensa elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on monia eronneita kavereita ja heillä on kyllä tarkat viikko/ viikko systeemit vielä teineillekin. Toisen vanhemman luona käydään korkeintaan hakemassa unohtunut tavara koska hän ei ole sillä viikolla sitoutunut ruokkimaan ja valvomaan lapsia. Ja juhlapyhät on aikuisten keskenään sopimia, ei lasten valinnassa kummalle menevät.
Miten tämä voi olla mahdollista, kun teinit saavat päättää, kumman vanhemman luona ovat enemmän / vähemmän?
Yli 12-vuotias saa päättää, kumman luona asuu ja miten hän vanhempiaan haluaa nähdä. Ei siinä kohtaa vanhemmat enää määrää mitään.
Kyllä ne vanhemmat näistä asioista edelleen keskenään päättävät. Ei se lapsi voi väkisin marssia toisen luokse, jos se toinen sanoo, että nyt ei ole meidän viikko, palaa äitisi luokse. Riitatilanteissa lapset päättävät, mutta jos vanhemmilla on eron jälkeen hyvät ja järkevät välit ja vanhemmat ovat tolkun ihmisiä, niin ei se 12 vuotias todellakaan ravaa eri paikkojen välillä miten lystää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on monia eronneita kavereita ja heillä on kyllä tarkat viikko/ viikko systeemit vielä teineillekin. Toisen vanhemman luona käydään korkeintaan hakemassa unohtunut tavara koska hän ei ole sillä viikolla sitoutunut ruokkimaan ja valvomaan lapsia. Ja juhlapyhät on aikuisten keskenään sopimia, ei lasten valinnassa kummalle menevät.
Miten tämä voi olla mahdollista, kun teinit saavat päättää, kumman vanhemman luona ovat enemmän / vähemmän?
Yli 12-vuotias saa päättää, kumman luona asuu ja miten hän vanhempiaan haluaa nähdä. Ei siinä kohtaa vanhemmat enää määrää mitään.
Tuossa kohtaa viimeistään vanhempien pitää keskenään sopia ja määrätä, missä osoitteessa teini milloinkin on. Ei meillä ole ollut mitään ongelmaa tuossa, totta kai meilläkin huudetaan vihapäissään 13 vuotias, että lähden sitten isälle, jos ei jotain saa.
Tietenkään ei lähde, koska tietenkään isänsä ei tule häntä hakemaan enkä minä lähde viemään. Lisäksi kun soittaa isälleen, isänsä sanoo, että on sovittu, että olet nyt siellä ja toisekseen, et saisi tuota asiaa täälläkään.
Olemme myös teinille selittäneet, että jos meidän sopimamme rajat ei kelpaa, sitten mennään lastenvalvojalle sopimaan uusista. Mutta että kyseessä on sopimus, joka on tehty ja sitä noudatetaan.
Toisaalta meillä ei kummassakaan kodissa kasvateta mitään teinihirviöitä, jotka määräävät molempien vanhempiensa elämästä.
Hienoa jos toimii näin hyvin. Minun kokemukseni on valitettavasti sellainen että se toinen vanhempi tuli kiireen vilkkaa hakemaan teinin omaan kotiinsa ja samalla romutti toisen huoltajan arvovallan. Luulen että useammin on niin etteivät vanhemmat vedä yhtä köyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että lapset ovat ehkä isältään oppineet tietyn itsekkyyden ja sen että sinun tarpeilla ja toiveilla ei ole merkitystä. Nyt ryhtiliike. Sinulla nimenomaan kuuluu olla miesystävä ja lasten tulee tämä ymmärtää. Lasten tulee myös ymmärtää, että eivät voi pitää sinua itsestäänselvyytenä joka kotona heitä odottaa ja on ainaisessa valmiudessa heitä palvelemaan. Voit kysyä miksi isällä saa olla puoliso ja sinulla ei? Tilanne vaikuttaa suoraan myös sinun raha-asioihin oletko yksin vai voitko jakaa asumiskuluja jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kai lapset voi itsenäisesti tuosta vain päättää, että menevätkin toiselle vanhemmalle: kannattaa pitää näistä tapaamissopimuksista tiukasti kiinni, eikä antaa vain lasten "valua" sinne.
Eikä kai sekään ole ok, että lapset päättävät, seurusteleeko äiti vai ei?
Tsemppiä!
Isolla osalla ei ole mitään varsinaista tapaamissopimusta. Lisäksi, yli 12-vuotiaalla on jo sananvaltaa siihen, missä, eli tässä tilanteessa kumman vanhemman luona asuu tai viettää aikaansa.
En ole ikinä ymmärtänyt, miten lapsilla voi olla oikeus päättää aikuisten asioista.
Elstusvelvollusuuden ymmärrän. Ja kaiken pitäisi mennä puoliksi, elleivät vanhemmat yhdessä ole eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että lapset ovat ehkä isältään oppineet tietyn itsekkyyden ja sen että sinun tarpeilla ja toiveilla ei ole merkitystä. Nyt ryhtiliike. Sinulla nimenomaan kuuluu olla miesystävä ja lasten tulee tämä ymmärtää. Lasten tulee myös ymmärtää, että eivät voi pitää sinua itsestäänselvyytenä joka kotona heitä odottaa ja on ainaisessa valmiudessa heitä palvelemaan. Voit kysyä miksi isällä saa olla puoliso ja sinulla ei? Tilanne vaikuttaa suoraan myös sinun raha-asioihin oletko yksin vai voitko jakaa asumiskuluja jonkun kanssa.
Miksi oletat että parisuhde = yhteinen koti?
Jaahas, kukahan se veti ja mistähän syystä minun vastauksesta herneen nenään, koska kommenttini on poistettu??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saattavat olla illan isän kanssa yllättäen, ja sitten kuitenkin tulevat yöksi kotiin. Eikä kotona saisi olla äidin miesystävää, ahdistavaa kuulemma se. Eli minun on tosi vaikea mitään suunnitella tai järjestää. Saati viettää kotona iltaa ja seuraavaa aamua miesystävän kanssa, kun lapsista se olisi kauheaa että miea yöpyy meillä. Edelleen korostan, että mies on ystävällinen ja mukava, eivät vaan hyväksyisi äidille ketään. Ap
Oletko kysynyt lapsilta miksi isällä saa olla uusi mutta äidillä ei? Keskustele asiasta! Ei lapset ole tyhmiä vaikka eivät itse osaa asioita välttämättä järkeillä ilman aikuisen keskusteluapua.
Ei sitä lapsilta kysellä, jos itse haluaa. Se ap:n ongelma tässä just on, että kyselee lapsilta eikä osaa olla jämäkkä ja ei ole omaa vahvaa tahtoa.
Sen valuvat sinne, kun et osaa laittaa rajoja ja pitää kiinni tapaamissopimuksesta. Kai teillä nyt tapaamissopimus on? Miksette noudata sitä?
Miten ihmeessä pystytte suunnittelemaan yhtään mitään elämää, harrastuksia, juhlia, lomia, tapahtumia, normaalia arkea, jos et edes sitä tiedä, missä lapsesi milloinkin ovat, kun annat lasten siitä itse päättää?
Vapaa kasvatus, jossa aikuinen on täysin lasten vietävissä ja tossun alla, ei ole koskaan mitään hyvää tuonut. Ryhtiä nainen, älä ole muiden kynnysmatto. Tuolla pelillä jäät yksin ruikuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika laittaa itsekkäät ajatukset syrjään ja olla onnellisia lasten puolesta. Ei kaikilla ole hyvää uusperhettä tai varaa lähteä laskettelemaan edes ydinperheenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on monia eronneita kavereita ja heillä on kyllä tarkat viikko/ viikko systeemit vielä teineillekin. Toisen vanhemman luona käydään korkeintaan hakemassa unohtunut tavara koska hän ei ole sillä viikolla sitoutunut ruokkimaan ja valvomaan lapsia. Ja juhlapyhät on aikuisten keskenään sopimia, ei lasten valinnassa kummalle menevät.
Miten tämä voi olla mahdollista, kun teinit saavat päättää, kumman vanhemman luona ovat enemmän / vähemmän?
Yli 12-vuotias saa päättää, kumman luona asuu ja miten hän vanhempiaan haluaa nähdä. Ei siinä kohtaa vanhemmat enää määrää mitään.
Ei takuulla saa päättää. 12-vuotiasta KUULLAAN, eli hänen toiveensa otetaan huomioon. Päätöksen tekevät kuitenkin aikuiset, tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika laittaa itsekkäät ajatukset syrjään ja olla onnellisia lasten puolesta. Ei kaikilla ole hyvää uusperhettä tai varaa lähteä laskettelemaan edes ydinperheenä.
Tää nyt ei taida ihan olla se ykkösongelma tässä nyt tää laskettelun ja rahakkaiden harrasteiden puute. Pitääkö kaikki ajatella aina rahan kautta?
Joku sanoi, että lapsella on aina vain yksi koti vaikka asuisi kahta paikkaa. Tässä tapauksessa lapset mieltää ap:n kodin kodiksi, jonne ei haluta tunkeilijoita, ja isän kodin mukavaksi kyläpaikaksi kuin mummolan tai kaverin perheen. Siellä vilske ei haittaa, mutta haluavat myös kodin rauhaa. Hankala tilanne ja hankala muuttaa. Pakottaa toki voi lapset elämään niin että myös ap:n kotona on ulkopuolisia, mutta usein tästä seuraa myös katkeruutta ja epäsopua. Ei ole uusperheily mitään herkkua.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi, että lapsella on aina vain yksi koti vaikka asuisi kahta paikkaa. Tässä tapauksessa lapset mieltää ap:n kodin kodiksi, jonne ei haluta tunkeilijoita, ja isän kodin mukavaksi kyläpaikaksi kuin mummolan tai kaverin perheen. Siellä vilske ei haittaa, mutta haluavat myös kodin rauhaa. Hankala tilanne ja hankala muuttaa. Pakottaa toki voi lapset elämään niin että myös ap:n kotona on ulkopuolisia, mutta usein tästä seuraa myös katkeruutta ja epäsopua. Ei ole uusperheily mitään herkkua.
Ei lapsilta kysellä, saako äiti tai isä seurustella. Ne on aikuisten päätöksiä. Ei ihme, jos lapset on hukassa, jos heidät laitetaan päättämään aikuisten parisuhteista.
En suosittele heti esittelemään uutta miestä. Inhottava tilanne lapsilla jotka eivät voineet päättää jakautua kahteen kotiin, nyt kahdessa kodissa on
vieraita aikuisia eikä se varmasti tunnu mukavalta.
Oma äitini hankki välittömästi eron jälkeen uuden miehen, puolen vuoden päästä asuttiin jo kaikki saman katon alla. Olin erittäin ahdistunut teini, uusi mies oli ailahtelevainen ja omassa kodissa jopa suihkuun meno tuntui epämukavalta. Myös isä hankki uuden naisen, mutta he hoitivat tapaamiset aina sillon kun me lapset ei oltu paikalla, tämän naisen kanssa söin yhteisen illallisen ensimmäisen kerran 10 vuotta vanhempieni eron jälkeen. Isän taktiikka kannatti sillä tänä päivänä olen hyvissä väleissä isän ja hänen nais ystävän kanssa ja vietämme usein aikaa yhdessä. Äidin ja (jälleen) uuden miehen kotona käymme vain kohteliaisuudesta satunnaisesti.
Kannattaa miettiä päätöksiään tarkkaan, koska niillä voi olla yllättäviä seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi miesystävä ei kuulu teidän kotiin välttämättä, koska on ihan vieras mies tapoineen. Mutta voithan tavata häntä muualla enemmän. Ei ole pakko muuttaa yhteen. Hän on vähän kuin vieraana.
Miksi isän luona sitten voi olla uusi nainen ja jopa tämän lapsia? Jopa uusine tapoineen.
Koska jonkin ajan jälkeen henkilö ei enää ole ihan vieras mies tai ihan vieras nainen.
Juuri tämä. Isä on pystynyt luomaan uuden merkittävän suhteen, isän luona voi olla nainen ja tämän lapset: minulla ei saisi olla mitään. Ja omanikin tuon tuosta menevät isälle. Kuitenkin minun ja meidän koti pitäisi olla valmiina tulla, olla ja rauha ilman ketään muita kuin minä ja lapset. Jään tosi heikoille. Ap
Kuulostaa pahalta, tulee omat kokemukset mieleen. Mutta muista, että lapset kiukuttelevat sille turvalliselle aikuiselle -sinulle. Ovat siis myös mustasukkaisia sinusta. Eivät tietenkään saa määrätä seurustelustasi, mutta osoittavat mieltään ehkä helpommin kuin isälleen, joka kaikesta hauskuudesta huolimatta on ehkä tosi paikan tullen etäisempi. Koeta kestää muutama vuosi, sitten alkaa isän lintukotomeiningistä mennä hohto. Ja turvallinen äiti onkin ihana olla olemassa.
Minkä ikäisistä lapsista tässä puhutaan? Kävikö mistään ilmi. Aloituksesta päättelin itse, että lapset noin 16 - 18 vuotiaita? Olenko oikeassa?
Ehkä voisit olla hiukan päättäväisempi oman elämän tarpeista ja rajoista ja olla välittämättä lasten typeristä mielipiteistä. Lapsethan katsoo asioita omasta näkökulmasta, eivätkä osaa asettua toisen asemaan.
Jos oikeasti jätät uuden ihmissuhteen pois lasten haluamisten takia, olet typerä.