Löytyi hyvä mies perheen perustamiseen, mutta en tunne seksuaalista vetoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ap vaikuttaa naiselta, joka ei sovellu äidiksi ja parisuhteeseen. Ap saa kiksinsä vuoristoratasuhteista ja semmoinen ei ole tulevan lapsen kannalta mikään optimi tilanne. Tämän pitäisi myös ap:n ystävän tajuta ja etsiä onnensa muualta. Ap jatkakoon luotettavan, turvallisen ja tarpeeksi jännän vuoristoratamiehen etsimistä hamaan tappiin saakka. Näin olisi kaikille parasta. Toki ap ajattelee vain itseään ja hänen on saatava kaikki haluamansa.

Minusta ap on tässä keskustelussa osoittanut useamman kerran ajattelevansa myös miestä, monihan olisi tuossa tilanteessa pimittänyt tunteensa (tai niiden puuttumisen), mutta ap on pelannut avoimilla korteilla ja mies itse on tehnyt valintansa jäädä. Myöskään se jos kokee vetoa tuollaisiin vuoristoratasuhteisiin ei tee kenestäkään automaattisesti epäkelpoa. Tämä taipumus on yllättävän monella ihmisellä, usein sen juuret ovat omassa lapsuudessa. Tämän taipumuksen voi kuitenkin tiedostaa ja tehdä toisenlaisia valintoja, pyrkiä siitä pois. Sitähän ap tässä tekee. Ehkä hän menee asiassa liian pitkälle ja yrittää nyt liikaa rakastua tähän tapailemaansa mieheen. Silti hän selkeästi ymmärtää ongelmansa tuntea tällaista traumakemiaa väärissä ihmissuhteissa ja tietoisesti vie elämäänsä eri suuntaan.

No nyt kuitenkin kävi ilmi että mies on ujo ja ilmeisen kokematon epävarma mies joka todennäköisesti roikkuu odottamassa vaikka viisi vuotta kun on edes joku toivon hiven olemassa. Jos kyse olisi jostain vähän kokeneemmasta miehestä niin kaikin mokomin odottakoon jos siltä tuntuu. Mutta nyt mies saattaa olla tässä se jota käytetään hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä. Olen tavannut treffeillä paljon miehiä, ja valtaosan kohdalla olen tiennyt heti omalta osaltani ettei kannata tavata uudestaan. Kuitenkin tämän nykyisen miehen kohdalla jokin sai jatkamaan, vaikka seksuaalisia ja romanttisia tunteita ei heti kättelyssä syttynytkään. Niinkuin aiemmin kerroin, olen ollut suhteissa pettävien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Minulla on siis luontainen taipumus tuntea vetovoimaa tällaisiin miehiin, vaikka luulisinkin heitä suhteen alussa turvallisiksi ja luotettaviksi kumppaneiksi. Tiedostan asian jo nykyään. Mies jota nyt tapailen on turvallinen, kiltti ja vakaa. Tämä nyt ei tunnu heti kättelyssä herättävän minussa mitään tunteita, mutta tällaisen miehen haluaisin ja toivoisin, että jos annan asialle aikaa myös tunteet tulevat mukaan. Kuitenkaan jos niin ei käy, sitten jäämme kavereiksi ja jatkamme eri suuntiin. Näissä kommenteissa kirjoitan tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta me puhumme säännöllisesti myös miehen tunteista ja ajatuksista jatkon osalta, joten hänellä on yhtälainen sana siinä mihin suuntaan asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä. Ap

Mielestäni vastaat kysymykseesi itse: koska olet ollut pettävien ja väkivaltaisten renttujen kanssa, yrität nyt järkeillä tästä kilttimiehestä itsellesi jotain turvasatamaa ja nyt mietit, että onko siinä järkeä. Turvasatama sinänsä ei ole väärin, mutta jos ei tunne lainkaan vetoa toiseen, niin olisi väärin rakentaa sellaisen kanssa suhde saati perustaa perhe. Toki voi ja pitääkin katsoa seuraako tapailusta mitään syvempiä tunteita, mutta jos ei, niin sitten ei. Mitä sillä turvasatamallakaan tekee, jos se ei herätä minkäänlaisia tunteita. Yhtälailla se sekin alkaa vtuttaa kuin ne väkivaltaiset kumppanit, eri syystä vain.

Kerroit, että mies on turvallinen, kiltti ja vakaa.

Tämän nyt siis päättelet muutaman tapaamisen perusteella? Näin voi toki olla, mutta ei mitään varmuutta tästäkään ole.

Toisaalta miehessä saattaa olla sellaisia piirteitä, mitkä alkavat ärsyttää tai ovat kuitenkin sellaisia, joita et ole etukäteen tiennyt.

Nämä jutut ovat suhteen alussa aina oikeastaan arpapeliä.

Kuten yllä on sanottu, nekin piirteet saattavat alkaa ärsyttää ja silti se vetovoima puuttuu edelleen.

Siksi on aina parempi, että vaikkakin turvasatama, mukana on myös vetovoimaa, rakkautta ja että yhdessä on helppoa olla.

Periaatteessahan oletus on, että vaikka on vetovoimaa ja rakkautta niin suhde on myös turvasatama.

Ei turvasatama poissulje näitä muita asioita.

Ei ole niin, että valita joko rakkaus ja vetovoima, mutta ei turvasatama. Tai valita turvasatama, mutta ei rakkautta ja vetovoimaa.

Hyvässä parisuhteessa yleensä ovat yhdessä nämä kaikki asiat.

Miksi valita tahallaan alunalkaen huono tai ainakin osittain puutteellinen parisuhde?

Halu saada lapsi ei pitäisi olla niin voimakas, että tinkii muista tärkeistä asioista.

Myös nekin liittyvät kuitenkin siihen lapseen jos tinkiminen tapahtuu valinnassa lasten isään.

Kuten sanoin, en tule etenemään parisuhteeseen mikäli vetovoima täysin puuttuu. En pystyisi siihen. Tässä on ollut tarkotus nyt tutustumisen myötä selvittää, että alkaako sitä vetovoimaa löytyä vai ei. Ap

Voitko sanoa onko siis puuttuva tunne neutraali? Eli ei hyvä eikä paha. Et vain tiedä.

Vai onko niin, että kemian puute on nyt jo niin vahva, että se estää enemmän läheisyyden? Välttelet kosketusta tahallasi.

Tämänn miltei aina hiomaa nopeasti, etrei pysty suutelemaan tai suuteleminen on epämiellyttävää.

Oletteko kokeilleet? Minulle se on ainaikn hyvin ratkaisevaa ja se ei muuksi muutu. Jos suuteleminen on epämiellyttävää tai sitä joutuu välttelemään se ei muutu jatkossa iellyttäväksi.

Miten kemian puute sinun kohdaltasi ilmenee tunteen ja tekojen tasolla.

Vaikka suuteleminen ei onnistuisi niin seksi yleensä onnistuu.

Minkä ihmeen takia harrastaisi seksiä ihmisen kanssa jota ei pysty suutelemaan? Se jo niin suurta itsensä pettämistä ja alentamista.

Ei seksi nyt nimi tärkeää ole jokaisen siihen kykenevän ihmisen kanssa.

Olen ollut jos kauan sitä mieltä, kokemuksen myötä, että luonto 8n antanut juuri kyvyn suudella niiden ihmisten kanssa joihin tuntee muutakin kemiaa.

Ja jos suuteleminen ei onnistu tai on epämiellyttävää niin muutakaan kemiaa tuskin silloin löytyy.

Jos nyt ajatellaan parisuhdetta, mihin aloittajakin tähtää, niin miten voi edes ajatella sitä silloin henkilön kanssa jos suutelemnenkaan ei onnistu? Yksi seksin ja hellyyden tärkeä osa-alue on silloin pois pelistä.

Ehkä joku kerran pikapano onnistuu jos on kova into kummallakin.

Kaikki ihmiset ei suutele. Ei se ole mikään pakko. Elämä on ihan ok ilmankin. Suutelemattomuus on myös tapa pitää seksi tunteettomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ap vaikuttaa naiselta, joka ei sovellu äidiksi ja parisuhteeseen. Ap saa kiksinsä vuoristoratasuhteista ja semmoinen ei ole tulevan lapsen kannalta mikään optimi tilanne. Tämän pitäisi myös ap:n ystävän tajuta ja etsiä onnensa muualta. Ap jatkakoon luotettavan, turvallisen ja tarpeeksi jännän vuoristoratamiehen etsimistä hamaan tappiin saakka. Näin olisi kaikille parasta. Toki ap ajattelee vain itseään ja hänen on saatava kaikki haluamansa.

Minusta ap on tässä keskustelussa osoittanut useamman kerran ajattelevansa myös miestä, monihan olisi tuossa tilanteessa pimittänyt tunteensa (tai niiden puuttumisen), mutta ap on pelannut avoimilla korteilla ja mies itse on tehnyt valintansa jäädä. Myöskään se jos kokee vetoa tuollaisiin vuoristoratasuhteisiin ei tee kenestäkään automaattisesti epäkelpoa. Tämä taipumus on yllättävän monella ihmisellä, usein sen juuret ovat omassa lapsuudessa. Tämän taipumuksen voi kuitenkin tiedostaa ja tehdä toisenlaisia valintoja, pyrkiä siitä pois. Sitähän ap tässä tekee. Ehkä hän menee asiassa liian pitkälle ja yrittää nyt liikaa rakastua tähän tapailemaansa mieheen. Silti hän selkeästi ymmärtää ongelmansa tuntea tällaista traumakemiaa väärissä ihmissuhteissa ja tietoisesti vie elämäänsä eri suuntaan.

Aloittajan suurin motiivi on saada lapselleen turvallinen isä.

Miehelle kannattaisi tämäkin rehellisesti sanoa. Puuttuvan kemian lisäksi.

Siksi hän nyt pakonomaisesti yrittää saada itsensä innostumaan mieheen edes sen verran, että pystyy seksiin hänen kanssaan. Ehkä monestikin ennenkuin tärppää. Tätä hän nyt pähkäilee uskaltaako ottaa riskin, että kestää miestä niin läheisesti ja niin kauan, että lapsi saa alkunsa.

Sen jälkeen, kun hän on alussa heti sanonut kemian puutteensa, hän voi puhtain kauloin lopettaa suhteen "kun ei ole tarpeeksi kemiaa" ja mies tapaa jatkossa sovitusti ja enemmänkin lastaan ja maksaa elarit kiltisti.

Kun on turvallinen ja luotettava mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä. Olen tavannut treffeillä paljon miehiä, ja valtaosan kohdalla olen tiennyt heti omalta osaltani ettei kannata tavata uudestaan. Kuitenkin tämän nykyisen miehen kohdalla jokin sai jatkamaan, vaikka seksuaalisia ja romanttisia tunteita ei heti kättelyssä syttynytkään. Niinkuin aiemmin kerroin, olen ollut suhteissa pettävien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Minulla on siis luontainen taipumus tuntea vetovoimaa tällaisiin miehiin, vaikka luulisinkin heitä suhteen alussa turvallisiksi ja luotettaviksi kumppaneiksi. Tiedostan asian jo nykyään. Mies jota nyt tapailen on turvallinen, kiltti ja vakaa. Tämä nyt ei tunnu heti kättelyssä herättävän minussa mitään tunteita, mutta tällaisen miehen haluaisin ja toivoisin, että jos annan asialle aikaa myös tunteet tulevat mukaan. Kuitenkaan jos niin ei käy, sitten jäämme kavereiksi ja jatkamme eri suuntiin. Näissä kommenteissa kirjoitan tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta me puhumme säännöllisesti myös miehen tunteista ja ajatuksista jatkon osalta, joten hänellä on yhtälainen sana siinä mihin suuntaan asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä. Ap

Mies varmaan kertoi haluavansa jatkaa kanssasi ja ajattelit että miksipä ei, kun on ulkoisilta spekseiltään ns. täydellinen. Jos mies ei olisi ottanut sinuun ensitreffien jälkeen yhteyttä, et sinäkään olisi ottanut häneen ettekä olisi tuossa kiusallisessa tilanteessa missä nyt olette.

Itse olen tuollainen ulkoisesti monen mielestä täydellinen nainen, jolle käytännössä kaikki ovat valmiita antamaan mahdollisuuden, jos minä vain niin haluan. Miesten on tosi vaikea sanoa ei, kun kuitenkin periaatteessa olen kaikkea mitä he etsivät, vaikka tunne puuttuisi heiltä täysin. Sitten jossain vaiheessa lopettavat jutun, koska "ei ollut kemiaa". Arvostaisin jos ihmiset eivät edes alkaisi tapailemaan ilman tunnetta kemiasta, koska on erittäin harvinaista että sitä syntyy, jos sitä ei heti ole.

Eivät kaikki ihmiset ole sellaisia, että olisivat varmoja kemiasta jo heti alkumetreillä. Osa tarvitsee enemmän aikaa varmistuakseen asiasta. Meitä ihmisiä ei pidä niputtaa samaan, kun jokaisen persoona ja aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat siihen miten hitaasti tai nopeasti tunteet syttyvät.

Ainakin olisi sitten ihan reilua sanoa heti, etten koe kanssasi mitään kemiaa, mutta voin mä katsella se syntyisi. Silloin toinen voi ihan rehellisin perustein päättää itse haluaako jatkaa. Väitän että erittäin harva haluaa jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee tuollaisen tunnustuksen, koska se kertoo siitä ettei hän missään tapauksessa ole tämän ihmisen suuri rakkaus. Ainakaan itse en olisi ryhtynyt tapailemaan miestä, joka olisi heti kertonut ettei mitään tunnetta ole. En halua että kanssani väännetään väkisin vain siksi, että minä olen ihastunut mieheen, vaan tunteiden kuuluu olla molemminpuoliset. Olisi tosi kivaa joskus saada heti ihan rehellinen ei.

Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus. Pitää ajatella myös sen toisen ihmisen puolesta.

Vaikka joillekin sopii ettei ole pelaa ja katsotaan niin on erittäin paljon hmisiä etteivät silloin halua jäädä siihen roikkumaan.

Koska itse etenevät vain jos molemmilla on kemiaa.

Itse olen sanonut monelle tuttavalleni, jotka sanovat juuri noin ettei kannata heti hylätä jotain miestä, että kannattaa katsoa tuleeko tunteita. Etten halua alkaa vääntämään ja kuluttamaan omaa aikaani. Minulla on muutakin elämää ja parisuhteen väkisin vääntäminen ei ole niin tärkeää.

Olen sen niin monta kertaa jo katsonut ja tiedän itseni.

Ihmiset olemme erilaisia siksi näiden hitaasti lämpenevien tai kemiaa odottavien pitäisi olla heti suoria ja rehellisiä.

Etteivät kuluta omaan jahkailuunsa toisen ihmisen aikaa ja roikota mukanaan.

Miksi muuten edes pitävät itsestään selvänä että heille pitäisi antaa aikaa jos toinen ei sitä silloin kun ei ole kemiaa halua antaa.

Minusta se on aika itsekästä ja toisesta piittaamatonta.

Yleensäkin nopea ja kemian aistiva ei sovi yhteen ihmisen kanssa joka ei tuollaista asiaa itse tiedä.

Ovat varmaan liian erilaisia muissakin asioissa.

Eihän kukaan oleta, että sen toisen pitäisi odottaa??? Tässä tapauksessa ainakin olen toistuvasti miehelle sanonut, että hän on vapaa lähtemään enkä oleta hänen jäävän tähän. En voi suorempi ja rehellisempi enää olla. Hän itse on päättänyt haluavansa katsoa rauhassa. Itse tekee omat valintansa. Ap

Olisi mielenkiintoista kuullä mitän tämä "rauhassa katsominen" ihan käytännössä teillä tapahtuu. Kuinka usein tapaatte, missä tapaatte, mitä teette, oletteko lähekkäin, kosketteko toisianne, yritättekö luoda romanttisia tilanteita vai oletteko vain ihan kavereina jne.?

Tätä samantyyppistä kysyin jo tuolla aiemmin. Olisi hyvä tietää jos hän neuvoa täältä haluaa kuulla.

Aloittaja nyt vähin kiertelee ja kaartelee. Että on sanonut ja katsotaan.

Mitä tämä katseleminen käytännössä tarkoittaa.

En valitettavasti pysty päivystämään tätä ketjua ja täällä on todennäköisesti aika monikin viesti jäänyt minulta lukematta. Kuten kerroin aiemmin teemme kumpikin vuorotyötä, mistä johtuen emme pysty aina tapaamaan edes joka viikko. Tapaamme kuitenkin keskimäärin kerran viikossa. Välissä on ollut pidempi tauko ollessani itse muutaman viikon ulkomaan matkalla. Ajan vietto on ollut mm. elokuvien katsomista, syömässä käymistä, yhdessä kokkaamista, urheilemista. Emme ole lähekkäin eikä kosketusta juuri ole. Tämä on asia jota pitäisi kokeilla koska jos se tuntuu hankalalta en näe järkeä jatkaa enempää. Mutta me siis todellakin olemme edenneet todella hitaasti, vaikka aikaa on kulunut sen lähes 3kk ei tuossa kuitenkaan ole ehditty aikaa viettää yhdessä hirvittävän paljon. Ap

No aivan taatusti pitäisi kokeilla! Mikään ei tapahdu itsestään tai niin että odotellaan. Asiat tapahtuvat vain jos ne laittaa tapahtumaan.

Ei todellakaan pidä jos se tapahdu luontevasti. Olen tapaillut miestä joka myöhemmin paljasti ettei koe minua kohtaan kemiaa, ja ne hänen tapansa hakea läheisyyttä olivat pääosin todella kiusallisia. Jälkikäteen ymmärsin että se johtui juuri siitä aidon vetovoiman puutteesta miehen puolelta. Siis tuntui että mies keksimällä keksi tilanteita joissa edetä, sen sijaan että se olisi tapahtunut omalla painollaan. Kyllä mä tunnistan tuijottaako mies minua aidosti ihastuneena vai feikkako. Mies myös kyseli haluanko minä jotain asiaa, sen sijaan että olisi itse osoittanut haluavansa sitä (tyyliin: haluatko suudella, eikä niin että kertoisi itse haluavansa). Edeltävässä suhteessani mies saattoi vaikka ottaa kädestäni kiinni kävellessäni, yhtäkkiä halata takaapäin tai peräti heittää erotessamme suukon, mutta tämän ei-kemiaa-miehen kanssa ei mitään tietoa tuollaisesta. Siis ei mitään, kamalaa väkisin vääntämistä koko homma. Ei kiitos enää ikinä.

Mutta ei se muutu luontevaksi odottelemallakaan kuten ap näyttää ajattelevan.

En tietenkään ajattele näin!! Meistä vaan kumpikaan ei ole osannut tehdä aloitetta läheisyyteen, mies on enemmänkin ujo ja epävarma, minulle taas ei ole tullut luontaista tarvetta lähestyä häntä. Meillä on ollut liian vähän yhteistä aikaa myöskään edistää näitä asioita. Ap

Eli siis roikkuu toivossa että sinä jossain vaiheessa lämpiäisit. Ujolle ja epävarmalle jo edes toivo jostain on iso juttu. Ja sinä pidät sitä yllä kun kuitenkin tapailet häntä vaikka et tunne mitään tarvetta edes koskettaa tai olla lähellä. Päästä miesparka vain menemään.

Tiedän tämän koska olen itse ujo ja epävarma mies. Ja aikanaan roikuin aivan liian monessa naisessa kun oli olemassa edes yksi mahdollisuus miljoonasta että jotain voisi olla (no koskaan ei ollut).

Onneksi kerran sitten tuli vastaan se nainen joka näytti heti että minä kelpaan ja että hän haluaa minua. Se oli sitten menoa...

Tekstisi on hyvä. Olen päätymässä siihen, että tapailua ei kannata enää jatkaa. Olen pyrkinyt rehellisellä ja avoimella keskustelulla välttämään sen, että johtaisin miestä harhaan. En ole missään vaiheessa halunnut niin tehdä ja minä aidosti pidän hänestä ihmisenä enkä tahdo loukata. Olen laskenut liikaa sen varaan, että hän itse tekee omat valintansa ja päättää tapailun halutessaan. Kuitenkin nyt tuntuu siltä, että se päätös on tultava minulta. Vaikka osan on tätä vaikeaa käsittää niin minä olen ihan aidosti halunnut, että tästä tulee jotain ja pyrkinyt toimimaan miestä kohtaan kunnioittavasti olemalla täysin avoin. Olisin lopettanut jutun jo aikoja sitten jos olisin ollut varma ettei tästä tule mitään. Itseäni olen tässä myös huijannut, olen ihan aidosti ajatellut, että tämä suhde voi kehittyä ja siksi jatkanut. Ehkä voisikin, en pidä sitä mahdottomana vieläkään. Mutta en halua enää asettaa miestä tähän tilanteeseen. Uskoin ja toivoin vaan, että hän itse tekisi omat ratkaisunsa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä. Olen tavannut treffeillä paljon miehiä, ja valtaosan kohdalla olen tiennyt heti omalta osaltani ettei kannata tavata uudestaan. Kuitenkin tämän nykyisen miehen kohdalla jokin sai jatkamaan, vaikka seksuaalisia ja romanttisia tunteita ei heti kättelyssä syttynytkään. Niinkuin aiemmin kerroin, olen ollut suhteissa pettävien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Minulla on siis luontainen taipumus tuntea vetovoimaa tällaisiin miehiin, vaikka luulisinkin heitä suhteen alussa turvallisiksi ja luotettaviksi kumppaneiksi. Tiedostan asian jo nykyään. Mies jota nyt tapailen on turvallinen, kiltti ja vakaa. Tämä nyt ei tunnu heti kättelyssä herättävän minussa mitään tunteita, mutta tällaisen miehen haluaisin ja toivoisin, että jos annan asialle aikaa myös tunteet tulevat mukaan. Kuitenkaan jos niin ei käy, sitten jäämme kavereiksi ja jatkamme eri suuntiin. Näissä kommenteissa kirjoitan tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta me puhumme säännöllisesti myös miehen tunteista ja ajatuksista jatkon osalta, joten hänellä on yhtälainen sana siinä mihin suuntaan asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä. Ap

Mies varmaan kertoi haluavansa jatkaa kanssasi ja ajattelit että miksipä ei, kun on ulkoisilta spekseiltään ns. täydellinen. Jos mies ei olisi ottanut sinuun ensitreffien jälkeen yhteyttä, et sinäkään olisi ottanut häneen ettekä olisi tuossa kiusallisessa tilanteessa missä nyt olette.

Itse olen tuollainen ulkoisesti monen mielestä täydellinen nainen, jolle käytännössä kaikki ovat valmiita antamaan mahdollisuuden, jos minä vain niin haluan. Miesten on tosi vaikea sanoa ei, kun kuitenkin periaatteessa olen kaikkea mitä he etsivät, vaikka tunne puuttuisi heiltä täysin. Sitten jossain vaiheessa lopettavat jutun, koska "ei ollut kemiaa". Arvostaisin jos ihmiset eivät edes alkaisi tapailemaan ilman tunnetta kemiasta, koska on erittäin harvinaista että sitä syntyy, jos sitä ei heti ole.

Eivät kaikki ihmiset ole sellaisia, että olisivat varmoja kemiasta jo heti alkumetreillä. Osa tarvitsee enemmän aikaa varmistuakseen asiasta. Meitä ihmisiä ei pidä niputtaa samaan, kun jokaisen persoona ja aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat siihen miten hitaasti tai nopeasti tunteet syttyvät.

Ainakin olisi sitten ihan reilua sanoa heti, etten koe kanssasi mitään kemiaa, mutta voin mä katsella se syntyisi. Silloin toinen voi ihan rehellisin perustein päättää itse haluaako jatkaa. Väitän että erittäin harva haluaa jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee tuollaisen tunnustuksen, koska se kertoo siitä ettei hän missään tapauksessa ole tämän ihmisen suuri rakkaus. Ainakaan itse en olisi ryhtynyt tapailemaan miestä, joka olisi heti kertonut ettei mitään tunnetta ole. En halua että kanssani väännetään väkisin vain siksi, että minä olen ihastunut mieheen, vaan tunteiden kuuluu olla molemminpuoliset. Olisi tosi kivaa joskus saada heti ihan rehellinen ei.

Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus. Pitää ajatella myös sen toisen ihmisen puolesta.

Vaikka joillekin sopii ettei ole pelaa ja katsotaan niin on erittäin paljon hmisiä etteivät silloin halua jäädä siihen roikkumaan.

Koska itse etenevät vain jos molemmilla on kemiaa.

Itse olen sanonut monelle tuttavalleni, jotka sanovat juuri noin ettei kannata heti hylätä jotain miestä, että kannattaa katsoa tuleeko tunteita. Etten halua alkaa vääntämään ja kuluttamaan omaa aikaani. Minulla on muutakin elämää ja parisuhteen väkisin vääntäminen ei ole niin tärkeää.

Olen sen niin monta kertaa jo katsonut ja tiedän itseni.

Ihmiset olemme erilaisia siksi näiden hitaasti lämpenevien tai kemiaa odottavien pitäisi olla heti suoria ja rehellisiä.

Etteivät kuluta omaan jahkailuunsa toisen ihmisen aikaa ja roikota mukanaan.

Miksi muuten edes pitävät itsestään selvänä että heille pitäisi antaa aikaa jos toinen ei sitä silloin kun ei ole kemiaa halua antaa.

Minusta se on aika itsekästä ja toisesta piittaamatonta.

Yleensäkin nopea ja kemian aistiva ei sovi yhteen ihmisen kanssa joka ei tuollaista asiaa itse tiedä.

Ovat varmaan liian erilaisia muissakin asioissa.

Eihän kukaan oleta, että sen toisen pitäisi odottaa??? Tässä tapauksessa ainakin olen toistuvasti miehelle sanonut, että hän on vapaa lähtemään enkä oleta hänen jäävän tähän. En voi suorempi ja rehellisempi enää olla. Hän itse on päättänyt haluavansa katsoa rauhassa. Itse tekee omat valintansa. Ap

Olisi mielenkiintoista kuullä mitän tämä "rauhassa katsominen" ihan käytännössä teillä tapahtuu. Kuinka usein tapaatte, missä tapaatte, mitä teette, oletteko lähekkäin, kosketteko toisianne, yritättekö luoda romanttisia tilanteita vai oletteko vain ihan kavereina jne.?

Tätä samantyyppistä kysyin jo tuolla aiemmin. Olisi hyvä tietää jos hän neuvoa täältä haluaa kuulla.

Aloittaja nyt vähin kiertelee ja kaartelee. Että on sanonut ja katsotaan.

Mitä tämä katseleminen käytännössä tarkoittaa.

En valitettavasti pysty päivystämään tätä ketjua ja täällä on todennäköisesti aika monikin viesti jäänyt minulta lukematta. Kuten kerroin aiemmin teemme kumpikin vuorotyötä, mistä johtuen emme pysty aina tapaamaan edes joka viikko. Tapaamme kuitenkin keskimäärin kerran viikossa. Välissä on ollut pidempi tauko ollessani itse muutaman viikon ulkomaan matkalla. Ajan vietto on ollut mm. elokuvien katsomista, syömässä käymistä, yhdessä kokkaamista, urheilemista. Emme ole lähekkäin eikä kosketusta juuri ole. Tämä on asia jota pitäisi kokeilla koska jos se tuntuu hankalalta en näe järkeä jatkaa enempää. Mutta me siis todellakin olemme edenneet todella hitaasti, vaikka aikaa on kulunut sen lähes 3kk ei tuossa kuitenkaan ole ehditty aikaa viettää yhdessä hirvittävän paljon. Ap

No aivan taatusti pitäisi kokeilla! Mikään ei tapahdu itsestään tai niin että odotellaan. Asiat tapahtuvat vain jos ne laittaa tapahtumaan.

Ei todellakaan pidä jos se tapahdu luontevasti. Olen tapaillut miestä joka myöhemmin paljasti ettei koe minua kohtaan kemiaa, ja ne hänen tapansa hakea läheisyyttä olivat pääosin todella kiusallisia. Jälkikäteen ymmärsin että se johtui juuri siitä aidon vetovoiman puutteesta miehen puolelta. Siis tuntui että mies keksimällä keksi tilanteita joissa edetä, sen sijaan että se olisi tapahtunut omalla painollaan. Kyllä mä tunnistan tuijottaako mies minua aidosti ihastuneena vai feikkako. Mies myös kyseli haluanko minä jotain asiaa, sen sijaan että olisi itse osoittanut haluavansa sitä (tyyliin: haluatko suudella, eikä niin että kertoisi itse haluavansa). Edeltävässä suhteessani mies saattoi vaikka ottaa kädestäni kiinni kävellessäni, yhtäkkiä halata takaapäin tai peräti heittää erotessamme suukon, mutta tämän ei-kemiaa-miehen kanssa ei mitään tietoa tuollaisesta. Siis ei mitään, kamalaa väkisin vääntämistä koko homma. Ei kiitos enää ikinä.

Mutta ei se muutu luontevaksi odottelemallakaan kuten ap näyttää ajattelevan.

En tietenkään ajattele näin!! Meistä vaan kumpikaan ei ole osannut tehdä aloitetta läheisyyteen, mies on enemmänkin ujo ja epävarma, minulle taas ei ole tullut luontaista tarvetta lähestyä häntä. Meillä on ollut liian vähän yhteistä aikaa myöskään edistää näitä asioita. Ap

Eli siis roikkuu toivossa että sinä jossain vaiheessa lämpiäisit. Ujolle ja epävarmalle jo edes toivo jostain on iso juttu. Ja sinä pidät sitä yllä kun kuitenkin tapailet häntä vaikka et tunne mitään tarvetta edes koskettaa tai olla lähellä. Päästä miesparka vain menemään.

Tiedän tämän koska olen itse ujo ja epävarma mies. Ja aikanaan roikuin aivan liian monessa naisessa kun oli olemassa edes yksi mahdollisuus miljoonasta että jotain voisi olla (no koskaan ei ollut).

Onneksi kerran sitten tuli vastaan se nainen joka näytti heti että minä kelpaan ja että hän haluaa minua. Se oli sitten menoa...

Eli tarvitsit dominoivan naisen. Ei se että nainen ei tee sinulle aloitetta tarkoita, ettei hän tuntisi sinua kohtaan vetoa, vaan usein kyse voi olla siitä, että nainen haluaa miehen tekevän aloitteen. Tämä siis jos olette jo tapailuvaiheessa. Luulen että tuo tilanne mitä ap kuvailee, että ei edes koe mitään halua läheisyyteen, on aika harvinainen, jos kuitenkin on tapailuasteelle edetty.

Mullakin on ujohkona naisena tuo, että miehen pitää ottaa tilanne haltuun ja osoittaa haluavansa minua, vain sitä kautta asiat voivat edetä. En siis ala tyrkyttämään miehelle itseäni ja käy oma-aloitteisesti kimppuun, vaan odotan että mies tekee sen ensin. Käytännössä tarvitsen siis aloitteellisen, itsevarman miehen, enkä todellakaan sopisi ujolle tai epävarmalle miehelle.

Ei sitä tarvitse itseään erityisesti tyrkyttää mutta olisi se kiva jos saisi näin miehenä edes jonkun pienen vinkin että nyt kannattaa olla aloitteellinen. Eniten ärsyttää naiset jotka tulevat joskus vuosien päästä tilittämään miten olivat aikanaan ihastuneita mutta käytös on kuitenkin silloin ollut kuin jääkaapilla. Miten vaikeaa se on edes hymyillä kivasti ja katsoa silmiin tai tulla vähän lähemmäs kuin normaalisti oltaisiin?

Se pieni vinkki on yleensä ihan se, että nainen haluaa nähdä miehen uudestaan. Mä just tuossa kerroin että en itse tee sitä ensimmäistä aloitetta läheisyyteen, vaan miehen pitää tehdä se, ja jos ei tajua niin mikään ei todellakaan etene mihinkään. Siis ihan jo se että vaikka tulee sohvalla istumaan naiseen kiinni ja vaikka ottaa kainaloon on jo joillekin uskomattoman vaikeaa. Suuremmalla todennäköisyydellä mies tule torjutuksi jos alkaa kyselemään haluaako nainen sitä kuin että mies vain tulee ja tekee sen. Miehissä on ihan todella suuria eroja tässä, joillekin on tosi luontevaa tulla ja ottaa nainen kainaloon ja joillekin se on mahdotonta, naisen pitäisi siinäkin antaa ilmeisesti jokin vinkki että mies uskaltaa niin tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ap vaikuttaa naiselta, joka ei sovellu äidiksi ja parisuhteeseen. Ap saa kiksinsä vuoristoratasuhteista ja semmoinen ei ole tulevan lapsen kannalta mikään optimi tilanne. Tämän pitäisi myös ap:n ystävän tajuta ja etsiä onnensa muualta. Ap jatkakoon luotettavan, turvallisen ja tarpeeksi jännän vuoristoratamiehen etsimistä hamaan tappiin saakka. Näin olisi kaikille parasta. Toki ap ajattelee vain itseään ja hänen on saatava kaikki haluamansa.

Minusta ap on tässä keskustelussa osoittanut useamman kerran ajattelevansa myös miestä, monihan olisi tuossa tilanteessa pimittänyt tunteensa (tai niiden puuttumisen), mutta ap on pelannut avoimilla korteilla ja mies itse on tehnyt valintansa jäädä. Myöskään se jos kokee vetoa tuollaisiin vuoristoratasuhteisiin ei tee kenestäkään automaattisesti epäkelpoa. Tämä taipumus on yllättävän monella ihmisellä, usein sen juuret ovat omassa lapsuudessa. Tämän taipumuksen voi kuitenkin tiedostaa ja tehdä toisenlaisia valintoja, pyrkiä siitä pois. Sitähän ap tässä tekee. Ehkä hän menee asiassa liian pitkälle ja yrittää nyt liikaa rakastua tähän tapailemaansa mieheen. Silti hän selkeästi ymmärtää ongelmansa tuntea tällaista traumakemiaa väärissä ihmissuhteissa ja tietoisesti vie elämäänsä eri suuntaan.

Aloittajan suurin motiivi on saada lapselleen turvallinen isä.

Miehelle kannattaisi tämäkin rehellisesti sanoa. Puuttuvan kemian lisäksi.

Siksi hän nyt pakonomaisesti yrittää saada itsensä innostumaan mieheen edes sen verran, että pystyy seksiin hänen kanssaan. Ehkä monestikin ennenkuin tärppää. Tätä hän nyt pähkäilee uskaltaako ottaa riskin, että kestää miestä niin läheisesti ja niin kauan, että lapsi saa alkunsa.

Sen jälkeen, kun hän on alussa heti sanonut kemian puutteensa, hän voi puhtain kauloin lopettaa suhteen "kun ei ole tarpeeksi kemiaa" ja mies tapaa jatkossa sovitusti ja enemmänkin lastaan ja maksaa elarit kiltisti.

Kun on turvallinen ja luotettava mies.

Eli tapahtuisi juuri se, mitä tapahtuu jos "laskee rimaa". Ja kuitenkin moni mies kehottaa naisia tekemään niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä. Olen tavannut treffeillä paljon miehiä, ja valtaosan kohdalla olen tiennyt heti omalta osaltani ettei kannata tavata uudestaan. Kuitenkin tämän nykyisen miehen kohdalla jokin sai jatkamaan, vaikka seksuaalisia ja romanttisia tunteita ei heti kättelyssä syttynytkään. Niinkuin aiemmin kerroin, olen ollut suhteissa pettävien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Minulla on siis luontainen taipumus tuntea vetovoimaa tällaisiin miehiin, vaikka luulisinkin heitä suhteen alussa turvallisiksi ja luotettaviksi kumppaneiksi. Tiedostan asian jo nykyään. Mies jota nyt tapailen on turvallinen, kiltti ja vakaa. Tämä nyt ei tunnu heti kättelyssä herättävän minussa mitään tunteita, mutta tällaisen miehen haluaisin ja toivoisin, että jos annan asialle aikaa myös tunteet tulevat mukaan. Kuitenkaan jos niin ei käy, sitten jäämme kavereiksi ja jatkamme eri suuntiin. Näissä kommenteissa kirjoitan tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta me puhumme säännöllisesti myös miehen tunteista ja ajatuksista jatkon osalta, joten hänellä on yhtälainen sana siinä mihin suuntaan asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä. Ap

Mielestäni vastaat kysymykseesi itse: koska olet ollut pettävien ja väkivaltaisten renttujen kanssa, yrität nyt järkeillä tästä kilttimiehestä itsellesi jotain turvasatamaa ja nyt mietit, että onko siinä järkeä. Turvasatama sinänsä ei ole väärin, mutta jos ei tunne lainkaan vetoa toiseen, niin olisi väärin rakentaa sellaisen kanssa suhde saati perustaa perhe. Toki voi ja pitääkin katsoa seuraako tapailusta mitään syvempiä tunteita, mutta jos ei, niin sitten ei. Mitä sillä turvasatamallakaan tekee, jos se ei herätä minkäänlaisia tunteita. Yhtälailla se sekin alkaa vtuttaa kuin ne väkivaltaiset kumppanit, eri syystä vain.

Kerroit, että mies on turvallinen, kiltti ja vakaa.

Tämän nyt siis päättelet muutaman tapaamisen perusteella? Näin voi toki olla, mutta ei mitään varmuutta tästäkään ole.

Toisaalta miehessä saattaa olla sellaisia piirteitä, mitkä alkavat ärsyttää tai ovat kuitenkin sellaisia, joita et ole etukäteen tiennyt.

Nämä jutut ovat suhteen alussa aina oikeastaan arpapeliä.

Kuten yllä on sanottu, nekin piirteet saattavat alkaa ärsyttää ja silti se vetovoima puuttuu edelleen.

Siksi on aina parempi, että vaikkakin turvasatama, mukana on myös vetovoimaa, rakkautta ja että yhdessä on helppoa olla.

Periaatteessahan oletus on, että vaikka on vetovoimaa ja rakkautta niin suhde on myös turvasatama.

Ei turvasatama poissulje näitä muita asioita.

Ei ole niin, että valita joko rakkaus ja vetovoima, mutta ei turvasatama. Tai valita turvasatama, mutta ei rakkautta ja vetovoimaa.

Hyvässä parisuhteessa yleensä ovat yhdessä nämä kaikki asiat.

Miksi valita tahallaan alunalkaen huono tai ainakin osittain puutteellinen parisuhde?

Halu saada lapsi ei pitäisi olla niin voimakas, että tinkii muista tärkeistä asioista.

Myös nekin liittyvät kuitenkin siihen lapseen jos tinkiminen tapahtuu valinnassa lasten isään.

Kuten sanoin, en tule etenemään parisuhteeseen mikäli vetovoima täysin puuttuu. En pystyisi siihen. Tässä on ollut tarkotus nyt tutustumisen myötä selvittää, että alkaako sitä vetovoimaa löytyä vai ei. Ap

Voitko sanoa onko siis puuttuva tunne neutraali? Eli ei hyvä eikä paha. Et vain tiedä.

Vai onko niin, että kemian puute on nyt jo niin vahva, että se estää enemmän läheisyyden? Välttelet kosketusta tahallasi.

Tämänn miltei aina hiomaa nopeasti, etrei pysty suutelemaan tai suuteleminen on epämiellyttävää.

Oletteko kokeilleet? Minulle se on ainaikn hyvin ratkaisevaa ja se ei muuksi muutu. Jos suuteleminen on epämiellyttävää tai sitä joutuu välttelemään se ei muutu jatkossa iellyttäväksi.

Miten kemian puute sinun kohdaltasi ilmenee tunteen ja tekojen tasolla.

Vaikka suuteleminen ei onnistuisi niin seksi yleensä onnistuu.

Minkä ihmeen takia harrastaisi seksiä ihmisen kanssa jota ei pysty suutelemaan? Se jo niin suurta itsensä pettämistä ja alentamista.

Ei seksi nyt nimi tärkeää ole jokaisen siihen kykenevän ihmisen kanssa.

Olen ollut jos kauan sitä mieltä, kokemuksen myötä, että luonto 8n antanut juuri kyvyn suudella niiden ihmisten kanssa joihin tuntee muutakin kemiaa.

Ja jos suuteleminen ei onnistu tai on epämiellyttävää niin muutakaan kemiaa tuskin silloin löytyy.

Jos nyt ajatellaan parisuhdetta, mihin aloittajakin tähtää, niin miten voi edes ajatella sitä silloin henkilön kanssa jos suutelemnenkaan ei onnistu? Yksi seksin ja hellyyden tärkeä osa-alue on silloin pois pelistä.

Ehkä joku kerran pikapano onnistuu jos on kova into kummallakin.

Kaikki ihmiset ei suutele. Ei se ole mikään pakko. Elämä on ihan ok ilmankin. Suutelemattomuus on myös tapa pitää seksi tunteettomana.

Edelleen: jos puhutaan parisuhteeseen tähtäävästä tapailusta, kuten ap, niin miksi ihmeessä silloin halutaan pitää seksi tunteettomana

Mitä järkeä?

Kuten sanottu joku ihastumaton yhden illan juttu, kovaan puutteeseen pikapano tai maksettu seksi ovat ainoita ymmärrettäviä syitä pitää seksi tunteettomana.

Muita en ymmärrä.

Miksi silloin aloittaja edes haikailee jotain kemiaa jos hänelle kävisi suutelematon ja tunteeton seksi ja suhde. Asiahan olisi silloin helppo ratkaista.

Aika harva kait tunteellisessa suhteessa haluaa tunteetonta seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ap vaikuttaa naiselta, joka ei sovellu äidiksi ja parisuhteeseen. Ap saa kiksinsä vuoristoratasuhteista ja semmoinen ei ole tulevan lapsen kannalta mikään optimi tilanne. Tämän pitäisi myös ap:n ystävän tajuta ja etsiä onnensa muualta. Ap jatkakoon luotettavan, turvallisen ja tarpeeksi jännän vuoristoratamiehen etsimistä hamaan tappiin saakka. Näin olisi kaikille parasta. Toki ap ajattelee vain itseään ja hänen on saatava kaikki haluamansa.

Minusta ap on tässä keskustelussa osoittanut useamman kerran ajattelevansa myös miestä, monihan olisi tuossa tilanteessa pimittänyt tunteensa (tai niiden puuttumisen), mutta ap on pelannut avoimilla korteilla ja mies itse on tehnyt valintansa jäädä. Myöskään se jos kokee vetoa tuollaisiin vuoristoratasuhteisiin ei tee kenestäkään automaattisesti epäkelpoa. Tämä taipumus on yllättävän monella ihmisellä, usein sen juuret ovat omassa lapsuudessa. Tämän taipumuksen voi kuitenkin tiedostaa ja tehdä toisenlaisia valintoja, pyrkiä siitä pois. Sitähän ap tässä tekee. Ehkä hän menee asiassa liian pitkälle ja yrittää nyt liikaa rakastua tähän tapailemaansa mieheen. Silti hän selkeästi ymmärtää ongelmansa tuntea tällaista traumakemiaa väärissä ihmissuhteissa ja tietoisesti vie elämäänsä eri suuntaan.

Aloittajan suurin motiivi on saada lapselleen turvallinen isä.

Miehelle kannattaisi tämäkin rehellisesti sanoa. Puuttuvan kemian lisäksi.

Siksi hän nyt pakonomaisesti yrittää saada itsensä innostumaan mieheen edes sen verran, että pystyy seksiin hänen kanssaan. Ehkä monestikin ennenkuin tärppää. Tätä hän nyt pähkäilee uskaltaako ottaa riskin, että kestää miestä niin läheisesti ja niin kauan, että lapsi saa alkunsa.

Sen jälkeen, kun hän on alussa heti sanonut kemian puutteensa, hän voi puhtain kauloin lopettaa suhteen "kun ei ole tarpeeksi kemiaa" ja mies tapaa jatkossa sovitusti ja enemmänkin lastaan ja maksaa elarit kiltisti.

Kun on turvallinen ja luotettava mies.

Minä en tarvitse miestä parisuhteeseen jos haluan lapsen. On paljon yksinkertaisempaa tehdä lapsi itsellisesti kuin vain jonkun miehen kanssa. Toivon ensisijaisesti KUMPPANIA, jonka kanssa MYÖHEMMIN yrittää yhteistä lasta. Minä näin tässä miehessä paljon ominaisuuksia joita haen myös elämänkumppanilta. Siksi aidosti olen toivonut ja uskonut, että tästä voi ajan myötä tulla jotain. En kuitenkaan aio tätä enää jatkaa, sen päätöksen olen nyt tehnyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä. Olen tavannut treffeillä paljon miehiä, ja valtaosan kohdalla olen tiennyt heti omalta osaltani ettei kannata tavata uudestaan. Kuitenkin tämän nykyisen miehen kohdalla jokin sai jatkamaan, vaikka seksuaalisia ja romanttisia tunteita ei heti kättelyssä syttynytkään. Niinkuin aiemmin kerroin, olen ollut suhteissa pettävien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Minulla on siis luontainen taipumus tuntea vetovoimaa tällaisiin miehiin, vaikka luulisinkin heitä suhteen alussa turvallisiksi ja luotettaviksi kumppaneiksi. Tiedostan asian jo nykyään. Mies jota nyt tapailen on turvallinen, kiltti ja vakaa. Tämä nyt ei tunnu heti kättelyssä herättävän minussa mitään tunteita, mutta tällaisen miehen haluaisin ja toivoisin, että jos annan asialle aikaa myös tunteet tulevat mukaan. Kuitenkaan jos niin ei käy, sitten jäämme kavereiksi ja jatkamme eri suuntiin. Näissä kommenteissa kirjoitan tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta me puhumme säännöllisesti myös miehen tunteista ja ajatuksista jatkon osalta, joten hänellä on yhtälainen sana siinä mihin suuntaan asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä. Ap

Mies varmaan kertoi haluavansa jatkaa kanssasi ja ajattelit että miksipä ei, kun on ulkoisilta spekseiltään ns. täydellinen. Jos mies ei olisi ottanut sinuun ensitreffien jälkeen yhteyttä, et sinäkään olisi ottanut häneen ettekä olisi tuossa kiusallisessa tilanteessa missä nyt olette.

Itse olen tuollainen ulkoisesti monen mielestä täydellinen nainen, jolle käytännössä kaikki ovat valmiita antamaan mahdollisuuden, jos minä vain niin haluan. Miesten on tosi vaikea sanoa ei, kun kuitenkin periaatteessa olen kaikkea mitä he etsivät, vaikka tunne puuttuisi heiltä täysin. Sitten jossain vaiheessa lopettavat jutun, koska "ei ollut kemiaa". Arvostaisin jos ihmiset eivät edes alkaisi tapailemaan ilman tunnetta kemiasta, koska on erittäin harvinaista että sitä syntyy, jos sitä ei heti ole.

Eivät kaikki ihmiset ole sellaisia, että olisivat varmoja kemiasta jo heti alkumetreillä. Osa tarvitsee enemmän aikaa varmistuakseen asiasta. Meitä ihmisiä ei pidä niputtaa samaan, kun jokaisen persoona ja aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat siihen miten hitaasti tai nopeasti tunteet syttyvät.

Ainakin olisi sitten ihan reilua sanoa heti, etten koe kanssasi mitään kemiaa, mutta voin mä katsella se syntyisi. Silloin toinen voi ihan rehellisin perustein päättää itse haluaako jatkaa. Väitän että erittäin harva haluaa jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee tuollaisen tunnustuksen, koska se kertoo siitä ettei hän missään tapauksessa ole tämän ihmisen suuri rakkaus. Ainakaan itse en olisi ryhtynyt tapailemaan miestä, joka olisi heti kertonut ettei mitään tunnetta ole. En halua että kanssani väännetään väkisin vain siksi, että minä olen ihastunut mieheen, vaan tunteiden kuuluu olla molemminpuoliset. Olisi tosi kivaa joskus saada heti ihan rehellinen ei.

Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus. Pitää ajatella myös sen toisen ihmisen puolesta.

Vaikka joillekin sopii ettei ole pelaa ja katsotaan niin on erittäin paljon hmisiä etteivät silloin halua jäädä siihen roikkumaan.

Koska itse etenevät vain jos molemmilla on kemiaa.

Itse olen sanonut monelle tuttavalleni, jotka sanovat juuri noin ettei kannata heti hylätä jotain miestä, että kannattaa katsoa tuleeko tunteita. Etten halua alkaa vääntämään ja kuluttamaan omaa aikaani. Minulla on muutakin elämää ja parisuhteen väkisin vääntäminen ei ole niin tärkeää.

Olen sen niin monta kertaa jo katsonut ja tiedän itseni.

Ihmiset olemme erilaisia siksi näiden hitaasti lämpenevien tai kemiaa odottavien pitäisi olla heti suoria ja rehellisiä.

Etteivät kuluta omaan jahkailuunsa toisen ihmisen aikaa ja roikota mukanaan.

Miksi muuten edes pitävät itsestään selvänä että heille pitäisi antaa aikaa jos toinen ei sitä silloin kun ei ole kemiaa halua antaa.

Minusta se on aika itsekästä ja toisesta piittaamatonta.

Yleensäkin nopea ja kemian aistiva ei sovi yhteen ihmisen kanssa joka ei tuollaista asiaa itse tiedä.

Ovat varmaan liian erilaisia muissakin asioissa.

Eihän kukaan oleta, että sen toisen pitäisi odottaa??? Tässä tapauksessa ainakin olen toistuvasti miehelle sanonut, että hän on vapaa lähtemään enkä oleta hänen jäävän tähän. En voi suorempi ja rehellisempi enää olla. Hän itse on päättänyt haluavansa katsoa rauhassa. Itse tekee omat valintansa. Ap

Olisi mielenkiintoista kuullä mitän tämä "rauhassa katsominen" ihan käytännössä teillä tapahtuu. Kuinka usein tapaatte, missä tapaatte, mitä teette, oletteko lähekkäin, kosketteko toisianne, yritättekö luoda romanttisia tilanteita vai oletteko vain ihan kavereina jne.?

Tätä samantyyppistä kysyin jo tuolla aiemmin. Olisi hyvä tietää jos hän neuvoa täältä haluaa kuulla.

Aloittaja nyt vähin kiertelee ja kaartelee. Että on sanonut ja katsotaan.

Mitä tämä katseleminen käytännössä tarkoittaa.

En valitettavasti pysty päivystämään tätä ketjua ja täällä on todennäköisesti aika monikin viesti jäänyt minulta lukematta. Kuten kerroin aiemmin teemme kumpikin vuorotyötä, mistä johtuen emme pysty aina tapaamaan edes joka viikko. Tapaamme kuitenkin keskimäärin kerran viikossa. Välissä on ollut pidempi tauko ollessani itse muutaman viikon ulkomaan matkalla. Ajan vietto on ollut mm. elokuvien katsomista, syömässä käymistä, yhdessä kokkaamista, urheilemista. Emme ole lähekkäin eikä kosketusta juuri ole. Tämä on asia jota pitäisi kokeilla koska jos se tuntuu hankalalta en näe järkeä jatkaa enempää. Mutta me siis todellakin olemme edenneet todella hitaasti, vaikka aikaa on kulunut sen lähes 3kk ei tuossa kuitenkaan ole ehditty aikaa viettää yhdessä hirvittävän paljon. Ap

No aivan taatusti pitäisi kokeilla! Mikään ei tapahdu itsestään tai niin että odotellaan. Asiat tapahtuvat vain jos ne laittaa tapahtumaan.

Ei todellakaan pidä jos se tapahdu luontevasti. Olen tapaillut miestä joka myöhemmin paljasti ettei koe minua kohtaan kemiaa, ja ne hänen tapansa hakea läheisyyttä olivat pääosin todella kiusallisia. Jälkikäteen ymmärsin että se johtui juuri siitä aidon vetovoiman puutteesta miehen puolelta. Siis tuntui että mies keksimällä keksi tilanteita joissa edetä, sen sijaan että se olisi tapahtunut omalla painollaan. Kyllä mä tunnistan tuijottaako mies minua aidosti ihastuneena vai feikkako. Mies myös kyseli haluanko minä jotain asiaa, sen sijaan että olisi itse osoittanut haluavansa sitä (tyyliin: haluatko suudella, eikä niin että kertoisi itse haluavansa). Edeltävässä suhteessani mies saattoi vaikka ottaa kädestäni kiinni kävellessäni, yhtäkkiä halata takaapäin tai peräti heittää erotessamme suukon, mutta tämän ei-kemiaa-miehen kanssa ei mitään tietoa tuollaisesta. Siis ei mitään, kamalaa väkisin vääntämistä koko homma. Ei kiitos enää ikinä.

Mutta ei se muutu luontevaksi odottelemallakaan kuten ap näyttää ajattelevan.

En tietenkään ajattele näin!! Meistä vaan kumpikaan ei ole osannut tehdä aloitetta läheisyyteen, mies on enemmänkin ujo ja epävarma, minulle taas ei ole tullut luontaista tarvetta lähestyä häntä. Meillä on ollut liian vähän yhteistä aikaa myöskään edistää näitä asioita. Ap

Eli siis roikkuu toivossa että sinä jossain vaiheessa lämpiäisit. Ujolle ja epävarmalle jo edes toivo jostain on iso juttu. Ja sinä pidät sitä yllä kun kuitenkin tapailet häntä vaikka et tunne mitään tarvetta edes koskettaa tai olla lähellä. Päästä miesparka vain menemään.

Tiedän tämän koska olen itse ujo ja epävarma mies. Ja aikanaan roikuin aivan liian monessa naisessa kun oli olemassa edes yksi mahdollisuus miljoonasta että jotain voisi olla (no koskaan ei ollut).

Onneksi kerran sitten tuli vastaan se nainen joka näytti heti että minä kelpaan ja että hän haluaa minua. Se oli sitten menoa...

Eli tarvitsit dominoivan naisen. Ei se että nainen ei tee sinulle aloitetta tarkoita, ettei hän tuntisi sinua kohtaan vetoa, vaan usein kyse voi olla siitä, että nainen haluaa miehen tekevän aloitteen. Tämä siis jos olette jo tapailuvaiheessa. Luulen että tuo tilanne mitä ap kuvailee, että ei edes koe mitään halua läheisyyteen, on aika harvinainen, jos kuitenkin on tapailuasteelle edetty.

Mullakin on ujohkona naisena tuo, että miehen pitää ottaa tilanne haltuun ja osoittaa haluavansa minua, vain sitä kautta asiat voivat edetä. En siis ala tyrkyttämään miehelle itseäni ja käy oma-aloitteisesti kimppuun, vaan odotan että mies tekee sen ensin. Käytännössä tarvitsen siis aloitteellisen, itsevarman miehen, enkä todellakaan sopisi ujolle tai epävarmalle miehelle.

Ei sitä tarvitse itseään erityisesti tyrkyttää mutta olisi se kiva jos saisi näin miehenä edes jonkun pienen vinkin että nyt kannattaa olla aloitteellinen. Eniten ärsyttää naiset jotka tulevat joskus vuosien päästä tilittämään miten olivat aikanaan ihastuneita mutta käytös on kuitenkin silloin ollut kuin jääkaapilla. Miten vaikeaa se on edes hymyillä kivasti ja katsoa silmiin tai tulla vähän lähemmäs kuin normaalisti oltaisiin?

Se pieni vinkki on yleensä ihan se, että nainen haluaa nähdä miehen uudestaan. Mä just tuossa kerroin että en itse tee sitä ensimmäistä aloitetta läheisyyteen, vaan miehen pitää tehdä se, ja jos ei tajua niin mikään ei todellakaan etene mihinkään. Siis ihan jo se että vaikka tulee sohvalla istumaan naiseen kiinni ja vaikka ottaa kainaloon on jo joillekin uskomattoman vaikeaa. Suuremmalla todennäköisyydellä mies tule torjutuksi jos alkaa kyselemään haluaako nainen sitä kuin että mies vain tulee ja tekee sen. Miehissä on ihan todella suuria eroja tässä, joillekin on tosi luontevaa tulla ja ottaa nainen kainaloon ja joillekin se on mahdotonta, naisen pitäisi siinäkin antaa ilmeisesti jokin vinkki että mies uskaltaa niin tehdä. 

Kun kuitenkin itse olet myöntänyt olevasi ujo niin varmaan osaat asettua miehen asemaan siinä että se aloitteen tekeminen ei ole niin yksinkertaista. Läheskään kaikki naiset kun eivät todellakaan reagoi kauhean kohteliaasti antaessaan pakit joten kyllä siinä monesti yhtään vähemmän itsevarmalla miehellä rima nousee aika ylös.

Mutta kuten myös sanoin, ei monikaan oleta naisen tekevän aloitetta läheisyyteen vaan antavan sanoilla ja kehonkielellä sopivan vinkin että miehen lähestyminen ei olisi ihan epämieluista.

Eli olette käytännössä tavanneet vasta muutaman kerran? Aloittaja kokee itsekin, ettei suhteella ole ollut mahdollisuutta syventyä?

Antakaa sille siis mahdollisuus. Järjestäkää aikaa ja mahdollisuuksia luontevaan läheisyyteen. Kiireetön leffailta sohvan nurkassa nyt ensi alkuun.

Eikö sillä miehellä ole myös oma vastuu tässä, jos ap on hänelle suoraan kertonut missä mennään? Eikö aikuisen ihmisen pidä osata itse tehdä omat ratkaisunsa eikä olla vaan sen armoilla mitä toinen päättää? Että toisen pitää päättää hänen puolestaan, ettei hän vaan vahingossa tule kohdelluksi huonosti? Jos mies tietää ettei ap koe häneen tällä hetkellä vetovoimaa on ihan hänen omalla vastuullaan mitä hän sillä tiedolla tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ap vaikuttaa naiselta, joka ei sovellu äidiksi ja parisuhteeseen. Ap saa kiksinsä vuoristoratasuhteista ja semmoinen ei ole tulevan lapsen kannalta mikään optimi tilanne. Tämän pitäisi myös ap:n ystävän tajuta ja etsiä onnensa muualta. Ap jatkakoon luotettavan, turvallisen ja tarpeeksi jännän vuoristoratamiehen etsimistä hamaan tappiin saakka. Näin olisi kaikille parasta. Toki ap ajattelee vain itseään ja hänen on saatava kaikki haluamansa.

Minusta ap on tässä keskustelussa osoittanut useamman kerran ajattelevansa myös miestä, monihan olisi tuossa tilanteessa pimittänyt tunteensa (tai niiden puuttumisen), mutta ap on pelannut avoimilla korteilla ja mies itse on tehnyt valintansa jäädä. Myöskään se jos kokee vetoa tuollaisiin vuoristoratasuhteisiin ei tee kenestäkään automaattisesti epäkelpoa. Tämä taipumus on yllättävän monella ihmisellä, usein sen juuret ovat omassa lapsuudessa. Tämän taipumuksen voi kuitenkin tiedostaa ja tehdä toisenlaisia valintoja, pyrkiä siitä pois. Sitähän ap tässä tekee. Ehkä hän menee asiassa liian pitkälle ja yrittää nyt liikaa rakastua tähän tapailemaansa mieheen. Silti hän selkeästi ymmärtää ongelmansa tuntea tällaista traumakemiaa väärissä ihmissuhteissa ja tietoisesti vie elämäänsä eri suuntaan.

Aloittajan suurin motiivi on saada lapselleen turvallinen isä.

Miehelle kannattaisi tämäkin rehellisesti sanoa. Puuttuvan kemian lisäksi.

Siksi hän nyt pakonomaisesti yrittää saada itsensä innostumaan mieheen edes sen verran, että pystyy seksiin hänen kanssaan. Ehkä monestikin ennenkuin tärppää. Tätä hän nyt pähkäilee uskaltaako ottaa riskin, että kestää miestä niin läheisesti ja niin kauan, että lapsi saa alkunsa.

Sen jälkeen, kun hän on alussa heti sanonut kemian puutteensa, hän voi puhtain kauloin lopettaa suhteen "kun ei ole tarpeeksi kemiaa" ja mies tapaa jatkossa sovitusti ja enemmänkin lastaan ja maksaa elarit kiltisti.

Kun on turvallinen ja luotettava mies.

Eli tapahtuisi juuri se, mitä tapahtuu jos "laskee rimaa". Ja kuitenkin moni mies kehottaa naisia tekemään niin.

Riman laskeminen ei tarkoita sitä että pitäisi ottaa mies joka ei yhtään sytytä. Se tarkoittaa sitä että nainen miettisi hetken että olisiko kuitekin mahdollista tuntea vetoa myös mieheen joka ei rastita ihan jokaista kohtaa naisen vaatimuslistassa. Eli tulisiko se vetovoima myös jostain muusta kuin täydellisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä. Olen tavannut treffeillä paljon miehiä, ja valtaosan kohdalla olen tiennyt heti omalta osaltani ettei kannata tavata uudestaan. Kuitenkin tämän nykyisen miehen kohdalla jokin sai jatkamaan, vaikka seksuaalisia ja romanttisia tunteita ei heti kättelyssä syttynytkään. Niinkuin aiemmin kerroin, olen ollut suhteissa pettävien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Minulla on siis luontainen taipumus tuntea vetovoimaa tällaisiin miehiin, vaikka luulisinkin heitä suhteen alussa turvallisiksi ja luotettaviksi kumppaneiksi. Tiedostan asian jo nykyään. Mies jota nyt tapailen on turvallinen, kiltti ja vakaa. Tämä nyt ei tunnu heti kättelyssä herättävän minussa mitään tunteita, mutta tällaisen miehen haluaisin ja toivoisin, että jos annan asialle aikaa myös tunteet tulevat mukaan. Kuitenkaan jos niin ei käy, sitten jäämme kavereiksi ja jatkamme eri suuntiin. Näissä kommenteissa kirjoitan tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta me puhumme säännöllisesti myös miehen tunteista ja ajatuksista jatkon osalta, joten hänellä on yhtälainen sana siinä mihin suuntaan asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä. Ap

Mies varmaan kertoi haluavansa jatkaa kanssasi ja ajattelit että miksipä ei, kun on ulkoisilta spekseiltään ns. täydellinen. Jos mies ei olisi ottanut sinuun ensitreffien jälkeen yhteyttä, et sinäkään olisi ottanut häneen ettekä olisi tuossa kiusallisessa tilanteessa missä nyt olette.

Itse olen tuollainen ulkoisesti monen mielestä täydellinen nainen, jolle käytännössä kaikki ovat valmiita antamaan mahdollisuuden, jos minä vain niin haluan. Miesten on tosi vaikea sanoa ei, kun kuitenkin periaatteessa olen kaikkea mitä he etsivät, vaikka tunne puuttuisi heiltä täysin. Sitten jossain vaiheessa lopettavat jutun, koska "ei ollut kemiaa". Arvostaisin jos ihmiset eivät edes alkaisi tapailemaan ilman tunnetta kemiasta, koska on erittäin harvinaista että sitä syntyy, jos sitä ei heti ole.

Eivät kaikki ihmiset ole sellaisia, että olisivat varmoja kemiasta jo heti alkumetreillä. Osa tarvitsee enemmän aikaa varmistuakseen asiasta. Meitä ihmisiä ei pidä niputtaa samaan, kun jokaisen persoona ja aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat siihen miten hitaasti tai nopeasti tunteet syttyvät.

Ainakin olisi sitten ihan reilua sanoa heti, etten koe kanssasi mitään kemiaa, mutta voin mä katsella se syntyisi. Silloin toinen voi ihan rehellisin perustein päättää itse haluaako jatkaa. Väitän että erittäin harva haluaa jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee tuollaisen tunnustuksen, koska se kertoo siitä ettei hän missään tapauksessa ole tämän ihmisen suuri rakkaus. Ainakaan itse en olisi ryhtynyt tapailemaan miestä, joka olisi heti kertonut ettei mitään tunnetta ole. En halua että kanssani väännetään väkisin vain siksi, että minä olen ihastunut mieheen, vaan tunteiden kuuluu olla molemminpuoliset. Olisi tosi kivaa joskus saada heti ihan rehellinen ei.

Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus. Pitää ajatella myös sen toisen ihmisen puolesta.

Vaikka joillekin sopii ettei ole pelaa ja katsotaan niin on erittäin paljon hmisiä etteivät silloin halua jäädä siihen roikkumaan.

Koska itse etenevät vain jos molemmilla on kemiaa.

Itse olen sanonut monelle tuttavalleni, jotka sanovat juuri noin ettei kannata heti hylätä jotain miestä, että kannattaa katsoa tuleeko tunteita. Etten halua alkaa vääntämään ja kuluttamaan omaa aikaani. Minulla on muutakin elämää ja parisuhteen väkisin vääntäminen ei ole niin tärkeää.

Olen sen niin monta kertaa jo katsonut ja tiedän itseni.

Ihmiset olemme erilaisia siksi näiden hitaasti lämpenevien tai kemiaa odottavien pitäisi olla heti suoria ja rehellisiä.

Etteivät kuluta omaan jahkailuunsa toisen ihmisen aikaa ja roikota mukanaan.

Miksi muuten edes pitävät itsestään selvänä että heille pitäisi antaa aikaa jos toinen ei sitä silloin kun ei ole kemiaa halua antaa.

Minusta se on aika itsekästä ja toisesta piittaamatonta.

Yleensäkin nopea ja kemian aistiva ei sovi yhteen ihmisen kanssa joka ei tuollaista asiaa itse tiedä.

Ovat varmaan liian erilaisia muissakin asioissa.

Eihän kukaan oleta, että sen toisen pitäisi odottaa??? Tässä tapauksessa ainakin olen toistuvasti miehelle sanonut, että hän on vapaa lähtemään enkä oleta hänen jäävän tähän. En voi suorempi ja rehellisempi enää olla. Hän itse on päättänyt haluavansa katsoa rauhassa. Itse tekee omat valintansa. Ap

Olisi mielenkiintoista kuullä mitän tämä "rauhassa katsominen" ihan käytännössä teillä tapahtuu. Kuinka usein tapaatte, missä tapaatte, mitä teette, oletteko lähekkäin, kosketteko toisianne, yritättekö luoda romanttisia tilanteita vai oletteko vain ihan kavereina jne.?

Tätä samantyyppistä kysyin jo tuolla aiemmin. Olisi hyvä tietää jos hän neuvoa täältä haluaa kuulla.

Aloittaja nyt vähin kiertelee ja kaartelee. Että on sanonut ja katsotaan.

Mitä tämä katseleminen käytännössä tarkoittaa.

En valitettavasti pysty päivystämään tätä ketjua ja täällä on todennäköisesti aika monikin viesti jäänyt minulta lukematta. Kuten kerroin aiemmin teemme kumpikin vuorotyötä, mistä johtuen emme pysty aina tapaamaan edes joka viikko. Tapaamme kuitenkin keskimäärin kerran viikossa. Välissä on ollut pidempi tauko ollessani itse muutaman viikon ulkomaan matkalla. Ajan vietto on ollut mm. elokuvien katsomista, syömässä käymistä, yhdessä kokkaamista, urheilemista. Emme ole lähekkäin eikä kosketusta juuri ole. Tämä on asia jota pitäisi kokeilla koska jos se tuntuu hankalalta en näe järkeä jatkaa enempää. Mutta me siis todellakin olemme edenneet todella hitaasti, vaikka aikaa on kulunut sen lähes 3kk ei tuossa kuitenkaan ole ehditty aikaa viettää yhdessä hirvittävän paljon. Ap

No aivan taatusti pitäisi kokeilla! Mikään ei tapahdu itsestään tai niin että odotellaan. Asiat tapahtuvat vain jos ne laittaa tapahtumaan.

Ei todellakaan pidä jos se tapahdu luontevasti. Olen tapaillut miestä joka myöhemmin paljasti ettei koe minua kohtaan kemiaa, ja ne hänen tapansa hakea läheisyyttä olivat pääosin todella kiusallisia. Jälkikäteen ymmärsin että se johtui juuri siitä aidon vetovoiman puutteesta miehen puolelta. Siis tuntui että mies keksimällä keksi tilanteita joissa edetä, sen sijaan että se olisi tapahtunut omalla painollaan. Kyllä mä tunnistan tuijottaako mies minua aidosti ihastuneena vai feikkako. Mies myös kyseli haluanko minä jotain asiaa, sen sijaan että olisi itse osoittanut haluavansa sitä (tyyliin: haluatko suudella, eikä niin että kertoisi itse haluavansa). Edeltävässä suhteessani mies saattoi vaikka ottaa kädestäni kiinni kävellessäni, yhtäkkiä halata takaapäin tai peräti heittää erotessamme suukon, mutta tämän ei-kemiaa-miehen kanssa ei mitään tietoa tuollaisesta. Siis ei mitään, kamalaa väkisin vääntämistä koko homma. Ei kiitos enää ikinä.

Mutta ei se muutu luontevaksi odottelemallakaan kuten ap näyttää ajattelevan.

En tietenkään ajattele näin!! Meistä vaan kumpikaan ei ole osannut tehdä aloitetta läheisyyteen, mies on enemmänkin ujo ja epävarma, minulle taas ei ole tullut luontaista tarvetta lähestyä häntä. Meillä on ollut liian vähän yhteistä aikaa myöskään edistää näitä asioita. Ap

Kylläpä näytät ajattelevan, jos kuvittelet että alkaisit ajan myötä kokea luontaista tarvetta lähestyä häntä. Eikä noiden asioiden edistämiseen auta mikään aika, jos luontainen tarve puuttuu, koska niistä tulee sitten just sitä kiusallista väkisin vääntämistä mitä tuossa kuvailtiin. Eri

Tässä tulikin pitkän ketjun jatkeeksi erittäin hyvä määrittely mitä kahdenkeskeinen kemia on.

Se on sitä kun molemmat tuntevat luontaista tarvetta läheisyyteen.

1. Luontaista

2. Tarvetta

3. Läheisyyteen.

Nämä kolme kun täyttyvät niin se on siinä. Mitään vääntöä tai pähkäilyä ei tarvita siltä osin.

Ja tämän tuntee kyllä jos ei heti (yleensä kyllä) niin kyllä melko pian.

Ja senkin ettei näitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sillä miehellä ole myös oma vastuu tässä, jos ap on hänelle suoraan kertonut missä mennään? Eikö aikuisen ihmisen pidä osata itse tehdä omat ratkaisunsa eikä olla vaan sen armoilla mitä toinen päättää? Että toisen pitää päättää hänen puolestaan, ettei hän vaan vahingossa tule kohdelluksi huonosti? Jos mies tietää ettei ap koe häneen tällä hetkellä vetovoimaa on ihan hänen omalla vastuullaan mitä hän sillä tiedolla tekee.

Kuitenkin siihen reagoi ihan eri tavalla mies jolla ei ole ollut juuri suhteita ja kova halu sellainen saada kuin mies jolla on jo paljon kokemusta parisuhteista.

Itsekin olen nuorena roikkunut suhteessa jossa en tällä elämänkokemuksella olisi enää sekuntiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ap vaikuttaa naiselta, joka ei sovellu äidiksi ja parisuhteeseen. Ap saa kiksinsä vuoristoratasuhteista ja semmoinen ei ole tulevan lapsen kannalta mikään optimi tilanne. Tämän pitäisi myös ap:n ystävän tajuta ja etsiä onnensa muualta. Ap jatkakoon luotettavan, turvallisen ja tarpeeksi jännän vuoristoratamiehen etsimistä hamaan tappiin saakka. Näin olisi kaikille parasta. Toki ap ajattelee vain itseään ja hänen on saatava kaikki haluamansa.

Minusta ap on tässä keskustelussa osoittanut useamman kerran ajattelevansa myös miestä, monihan olisi tuossa tilanteessa pimittänyt tunteensa (tai niiden puuttumisen), mutta ap on pelannut avoimilla korteilla ja mies itse on tehnyt valintansa jäädä. Myöskään se jos kokee vetoa tuollaisiin vuoristoratasuhteisiin ei tee kenestäkään automaattisesti epäkelpoa. Tämä taipumus on yllättävän monella ihmisellä, usein sen juuret ovat omassa lapsuudessa. Tämän taipumuksen voi kuitenkin tiedostaa ja tehdä toisenlaisia valintoja, pyrkiä siitä pois. Sitähän ap tässä tekee. Ehkä hän menee asiassa liian pitkälle ja yrittää nyt liikaa rakastua tähän tapailemaansa mieheen. Silti hän selkeästi ymmärtää ongelmansa tuntea tällaista traumakemiaa väärissä ihmissuhteissa ja tietoisesti vie elämäänsä eri suuntaan.

Aloittajan suurin motiivi on saada lapselleen turvallinen isä.

Miehelle kannattaisi tämäkin rehellisesti sanoa. Puuttuvan kemian lisäksi.

Siksi hän nyt pakonomaisesti yrittää saada itsensä innostumaan mieheen edes sen verran, että pystyy seksiin hänen kanssaan. Ehkä monestikin ennenkuin tärppää. Tätä hän nyt pähkäilee uskaltaako ottaa riskin, että kestää miestä niin läheisesti ja niin kauan, että lapsi saa alkunsa.

Sen jälkeen, kun hän on alussa heti sanonut kemian puutteensa, hän voi puhtain kauloin lopettaa suhteen "kun ei ole tarpeeksi kemiaa" ja mies tapaa jatkossa sovitusti ja enemmänkin lastaan ja maksaa elarit kiltisti.

Kun on turvallinen ja luotettava mies.

Eli tapahtuisi juuri se, mitä tapahtuu jos "laskee rimaa". Ja kuitenkin moni mies kehottaa naisia tekemään niin.

Riman laskeminen ei tarkoita sitä että pitäisi ottaa mies joka ei yhtään sytytä. Se tarkoittaa sitä että nainen miettisi hetken että olisiko kuitekin mahdollista tuntea vetoa myös mieheen joka ei rastita ihan jokaista kohtaa naisen vaatimuslistassa. Eli tulisiko se vetovoima myös jostain muusta kuin täydellisyydestä.

Täydellisyys tuli alas jostain ihmeen syystä keskusteluun.

Täydellistä tuskin kukaan aikuinen elämää nähnyt ihminen etsiikään.

Mutta jos jo heti alussa joutuu tinkimään itselleen tärkeistä asioista. Esimerkiksi vetovoiman puutteesta tai joku asia toisessa aina tavatessa jää vaivaamaan niin kannattaa miettiä.

Kyllä on ihan oikeutettua ja ihan viisastakin, että on määrättyjä asioita joita haluaa parisuhteessa olevan.

Muutoinhan olisi ihan päättämätön ja rajaton ja rikkoisi ja antaisi rikkoa helposti omia rajojaan.

Aikuisuuteen kuuluu tietty määrä oman itsensä tuntemista. Myös parisuhteen valinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä. Olen tavannut treffeillä paljon miehiä, ja valtaosan kohdalla olen tiennyt heti omalta osaltani ettei kannata tavata uudestaan. Kuitenkin tämän nykyisen miehen kohdalla jokin sai jatkamaan, vaikka seksuaalisia ja romanttisia tunteita ei heti kättelyssä syttynytkään. Niinkuin aiemmin kerroin, olen ollut suhteissa pettävien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Minulla on siis luontainen taipumus tuntea vetovoimaa tällaisiin miehiin, vaikka luulisinkin heitä suhteen alussa turvallisiksi ja luotettaviksi kumppaneiksi. Tiedostan asian jo nykyään. Mies jota nyt tapailen on turvallinen, kiltti ja vakaa. Tämä nyt ei tunnu heti kättelyssä herättävän minussa mitään tunteita, mutta tällaisen miehen haluaisin ja toivoisin, että jos annan asialle aikaa myös tunteet tulevat mukaan. Kuitenkaan jos niin ei käy, sitten jäämme kavereiksi ja jatkamme eri suuntiin. Näissä kommenteissa kirjoitan tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta me puhumme säännöllisesti myös miehen tunteista ja ajatuksista jatkon osalta, joten hänellä on yhtälainen sana siinä mihin suuntaan asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä. Ap

Mies varmaan kertoi haluavansa jatkaa kanssasi ja ajattelit että miksipä ei, kun on ulkoisilta spekseiltään ns. täydellinen. Jos mies ei olisi ottanut sinuun ensitreffien jälkeen yhteyttä, et sinäkään olisi ottanut häneen ettekä olisi tuossa kiusallisessa tilanteessa missä nyt olette.

Itse olen tuollainen ulkoisesti monen mielestä täydellinen nainen, jolle käytännössä kaikki ovat valmiita antamaan mahdollisuuden, jos minä vain niin haluan. Miesten on tosi vaikea sanoa ei, kun kuitenkin periaatteessa olen kaikkea mitä he etsivät, vaikka tunne puuttuisi heiltä täysin. Sitten jossain vaiheessa lopettavat jutun, koska "ei ollut kemiaa". Arvostaisin jos ihmiset eivät edes alkaisi tapailemaan ilman tunnetta kemiasta, koska on erittäin harvinaista että sitä syntyy, jos sitä ei heti ole.

Eivät kaikki ihmiset ole sellaisia, että olisivat varmoja kemiasta jo heti alkumetreillä. Osa tarvitsee enemmän aikaa varmistuakseen asiasta. Meitä ihmisiä ei pidä niputtaa samaan, kun jokaisen persoona ja aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat siihen miten hitaasti tai nopeasti tunteet syttyvät.

Ainakin olisi sitten ihan reilua sanoa heti, etten koe kanssasi mitään kemiaa, mutta voin mä katsella se syntyisi. Silloin toinen voi ihan rehellisin perustein päättää itse haluaako jatkaa. Väitän että erittäin harva haluaa jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee tuollaisen tunnustuksen, koska se kertoo siitä ettei hän missään tapauksessa ole tämän ihmisen suuri rakkaus. Ainakaan itse en olisi ryhtynyt tapailemaan miestä, joka olisi heti kertonut ettei mitään tunnetta ole. En halua että kanssani väännetään väkisin vain siksi, että minä olen ihastunut mieheen, vaan tunteiden kuuluu olla molemminpuoliset. Olisi tosi kivaa joskus saada heti ihan rehellinen ei.

Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus. Pitää ajatella myös sen toisen ihmisen puolesta.

Vaikka joillekin sopii ettei ole pelaa ja katsotaan niin on erittäin paljon hmisiä etteivät silloin halua jäädä siihen roikkumaan.

Koska itse etenevät vain jos molemmilla on kemiaa.

Itse olen sanonut monelle tuttavalleni, jotka sanovat juuri noin ettei kannata heti hylätä jotain miestä, että kannattaa katsoa tuleeko tunteita. Etten halua alkaa vääntämään ja kuluttamaan omaa aikaani. Minulla on muutakin elämää ja parisuhteen väkisin vääntäminen ei ole niin tärkeää.

Olen sen niin monta kertaa jo katsonut ja tiedän itseni.

Ihmiset olemme erilaisia siksi näiden hitaasti lämpenevien tai kemiaa odottavien pitäisi olla heti suoria ja rehellisiä.

Etteivät kuluta omaan jahkailuunsa toisen ihmisen aikaa ja roikota mukanaan.

Miksi muuten edes pitävät itsestään selvänä että heille pitäisi antaa aikaa jos toinen ei sitä silloin kun ei ole kemiaa halua antaa.

Minusta se on aika itsekästä ja toisesta piittaamatonta.

Yleensäkin nopea ja kemian aistiva ei sovi yhteen ihmisen kanssa joka ei tuollaista asiaa itse tiedä.

Ovat varmaan liian erilaisia muissakin asioissa.

Eihän kukaan oleta, että sen toisen pitäisi odottaa??? Tässä tapauksessa ainakin olen toistuvasti miehelle sanonut, että hän on vapaa lähtemään enkä oleta hänen jäävän tähän. En voi suorempi ja rehellisempi enää olla. Hän itse on päättänyt haluavansa katsoa rauhassa. Itse tekee omat valintansa. Ap

Olisi mielenkiintoista kuullä mitän tämä "rauhassa katsominen" ihan käytännössä teillä tapahtuu. Kuinka usein tapaatte, missä tapaatte, mitä teette, oletteko lähekkäin, kosketteko toisianne, yritättekö luoda romanttisia tilanteita vai oletteko vain ihan kavereina jne.?

Tätä samantyyppistä kysyin jo tuolla aiemmin. Olisi hyvä tietää jos hän neuvoa täältä haluaa kuulla.

Aloittaja nyt vähin kiertelee ja kaartelee. Että on sanonut ja katsotaan.

Mitä tämä katseleminen käytännössä tarkoittaa.

En valitettavasti pysty päivystämään tätä ketjua ja täällä on todennäköisesti aika monikin viesti jäänyt minulta lukematta. Kuten kerroin aiemmin teemme kumpikin vuorotyötä, mistä johtuen emme pysty aina tapaamaan edes joka viikko. Tapaamme kuitenkin keskimäärin kerran viikossa. Välissä on ollut pidempi tauko ollessani itse muutaman viikon ulkomaan matkalla. Ajan vietto on ollut mm. elokuvien katsomista, syömässä käymistä, yhdessä kokkaamista, urheilemista. Emme ole lähekkäin eikä kosketusta juuri ole. Tämä on asia jota pitäisi kokeilla koska jos se tuntuu hankalalta en näe järkeä jatkaa enempää. Mutta me siis todellakin olemme edenneet todella hitaasti, vaikka aikaa on kulunut sen lähes 3kk ei tuossa kuitenkaan ole ehditty aikaa viettää yhdessä hirvittävän paljon. Ap

No aivan taatusti pitäisi kokeilla! Mikään ei tapahdu itsestään tai niin että odotellaan. Asiat tapahtuvat vain jos ne laittaa tapahtumaan.

Ei todellakaan pidä jos se tapahdu luontevasti. Olen tapaillut miestä joka myöhemmin paljasti ettei koe minua kohtaan kemiaa, ja ne hänen tapansa hakea läheisyyttä olivat pääosin todella kiusallisia. Jälkikäteen ymmärsin että se johtui juuri siitä aidon vetovoiman puutteesta miehen puolelta. Siis tuntui että mies keksimällä keksi tilanteita joissa edetä, sen sijaan että se olisi tapahtunut omalla painollaan. Kyllä mä tunnistan tuijottaako mies minua aidosti ihastuneena vai feikkako. Mies myös kyseli haluanko minä jotain asiaa, sen sijaan että olisi itse osoittanut haluavansa sitä (tyyliin: haluatko suudella, eikä niin että kertoisi itse haluavansa). Edeltävässä suhteessani mies saattoi vaikka ottaa kädestäni kiinni kävellessäni, yhtäkkiä halata takaapäin tai peräti heittää erotessamme suukon, mutta tämän ei-kemiaa-miehen kanssa ei mitään tietoa tuollaisesta. Siis ei mitään, kamalaa väkisin vääntämistä koko homma. Ei kiitos enää ikinä.

Mutta ei se muutu luontevaksi odottelemallakaan kuten ap näyttää ajattelevan.

En tietenkään ajattele näin!! Meistä vaan kumpikaan ei ole osannut tehdä aloitetta läheisyyteen, mies on enemmänkin ujo ja epävarma, minulle taas ei ole tullut luontaista tarvetta lähestyä häntä. Meillä on ollut liian vähän yhteistä aikaa myöskään edistää näitä asioita. Ap

Eli siis roikkuu toivossa että sinä jossain vaiheessa lämpiäisit. Ujolle ja epävarmalle jo edes toivo jostain on iso juttu. Ja sinä pidät sitä yllä kun kuitenkin tapailet häntä vaikka et tunne mitään tarvetta edes koskettaa tai olla lähellä. Päästä miesparka vain menemään.

Tiedän tämän koska olen itse ujo ja epävarma mies. Ja aikanaan roikuin aivan liian monessa naisessa kun oli olemassa edes yksi mahdollisuus miljoonasta että jotain voisi olla (no koskaan ei ollut).

Onneksi kerran sitten tuli vastaan se nainen joka näytti heti että minä kelpaan ja että hän haluaa minua. Se oli sitten menoa...

Eli tarvitsit dominoivan naisen. Ei se että nainen ei tee sinulle aloitetta tarkoita, ettei hän tuntisi sinua kohtaan vetoa, vaan usein kyse voi olla siitä, että nainen haluaa miehen tekevän aloitteen. Tämä siis jos olette jo tapailuvaiheessa. Luulen että tuo tilanne mitä ap kuvailee, että ei edes koe mitään halua läheisyyteen, on aika harvinainen, jos kuitenkin on tapailuasteelle edetty.

Mullakin on ujohkona naisena tuo, että miehen pitää ottaa tilanne haltuun ja osoittaa haluavansa minua, vain sitä kautta asiat voivat edetä. En siis ala tyrkyttämään miehelle itseäni ja käy oma-aloitteisesti kimppuun, vaan odotan että mies tekee sen ensin. Käytännössä tarvitsen siis aloitteellisen, itsevarman miehen, enkä todellakaan sopisi ujolle tai epävarmalle miehelle.

Ei sitä tarvitse itseään erityisesti tyrkyttää mutta olisi se kiva jos saisi näin miehenä edes jonkun pienen vinkin että nyt kannattaa olla aloitteellinen. Eniten ärsyttää naiset jotka tulevat joskus vuosien päästä tilittämään miten olivat aikanaan ihastuneita mutta käytös on kuitenkin silloin ollut kuin jääkaapilla. Miten vaikeaa se on edes hymyillä kivasti ja katsoa silmiin tai tulla vähän lähemmäs kuin normaalisti oltaisiin?

Se pieni vinkki on yleensä ihan se, että nainen haluaa nähdä miehen uudestaan. Mä just tuossa kerroin että en itse tee sitä ensimmäistä aloitetta läheisyyteen, vaan miehen pitää tehdä se, ja jos ei tajua niin mikään ei todellakaan etene mihinkään. Siis ihan jo se että vaikka tulee sohvalla istumaan naiseen kiinni ja vaikka ottaa kainaloon on jo joillekin uskomattoman vaikeaa. Suuremmalla todennäköisyydellä mies tule torjutuksi jos alkaa kyselemään haluaako nainen sitä kuin että mies vain tulee ja tekee sen. Miehissä on ihan todella suuria eroja tässä, joillekin on tosi luontevaa tulla ja ottaa nainen kainaloon ja joillekin se on mahdotonta, naisen pitäisi siinäkin antaa ilmeisesti jokin vinkki että mies uskaltaa niin tehdä. 

Kun kuitenkin itse olet myöntänyt olevasi ujo niin varmaan osaat asettua miehen asemaan siinä että se aloitteen tekeminen ei ole niin yksinkertaista. Läheskään kaikki naiset kun eivät todellakaan reagoi kauhean kohteliaasti antaessaan pakit joten kyllä siinä monesti yhtään vähemmän itsevarmalla miehellä rima nousee aika ylös.

Mutta kuten myös sanoin, ei monikaan oleta naisen tekevän aloitetta läheisyyteen vaan antavan sanoilla ja kehonkielellä sopivan vinkin että miehen lähestyminen ei olisi ihan epämieluista.

Joo, tiedän ettei aloitteen tekeminen ole ujona ihmisenä helppoa, ja siksi kaksi ujoa harvemmin yhteen sopivatkaan. Kuten sanoin, kaikki miehet eivät todellakaan tarvitse mitään erillisiä vinkkejä lähestymiseen vaan tekevät sen koska ITSE haluavat. Osaavat lukea naista ja tietävät kysymättä sen olevan ok. Jos mies tekee asioita oma-aloitteisesti, se saa ainakin minut tuntemaan että mies aidosti haluaa minua. Jos pitää jokaiseen lähestymiseen rohkaista, silloin tulee olo ettei mies oikeasti edes halua vaan tekee vain koska ajattelee että nainen haluaa. Mutta lopultahan tässä kai on kyse just niistä kemioista, kaikki kokevat vähän eri tavalla ja pitää löytää se jonka tavat toimia sopivat itselle, ja toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sillä miehellä ole myös oma vastuu tässä, jos ap on hänelle suoraan kertonut missä mennään? Eikö aikuisen ihmisen pidä osata itse tehdä omat ratkaisunsa eikä olla vaan sen armoilla mitä toinen päättää? Että toisen pitää päättää hänen puolestaan, ettei hän vaan vahingossa tule kohdelluksi huonosti? Jos mies tietää ettei ap koe häneen tällä hetkellä vetovoimaa on ihan hänen omalla vastuullaan mitä hän sillä tiedolla tekee.

Kuitenkin siihen reagoi ihan eri tavalla mies jolla ei ole ollut juuri suhteita ja kova halu sellainen saada kuin mies jolla on jo paljon kokemusta parisuhteista.

Itsekin olen nuorena roikkunut suhteessa jossa en tällä elämänkokemuksella olisi enää sekuntiakaan.

Tämä! Itse naisena sinkkuaikoina tämän ilmiön huomasi melko pian.

Usein kun huomasin miehen olevan kokematon, ehkä ujo ja kova hinku saada naisystävä niin päästin hänet nopeasti vapaaksi. En halunnut antaa toivoa turhaan. Nämä miehet olisivat varmaan olleet juuri aloittajan miehen kaltaisia odottajia.

Kokeneempien kanssa saattoi olla rennommin. Kokeneemmat ja itsevarmat pystyvät tekemään itsekin päätöksiä lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä. Olen tavannut treffeillä paljon miehiä, ja valtaosan kohdalla olen tiennyt heti omalta osaltani ettei kannata tavata uudestaan. Kuitenkin tämän nykyisen miehen kohdalla jokin sai jatkamaan, vaikka seksuaalisia ja romanttisia tunteita ei heti kättelyssä syttynytkään. Niinkuin aiemmin kerroin, olen ollut suhteissa pettävien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Minulla on siis luontainen taipumus tuntea vetovoimaa tällaisiin miehiin, vaikka luulisinkin heitä suhteen alussa turvallisiksi ja luotettaviksi kumppaneiksi. Tiedostan asian jo nykyään. Mies jota nyt tapailen on turvallinen, kiltti ja vakaa. Tämä nyt ei tunnu heti kättelyssä herättävän minussa mitään tunteita, mutta tällaisen miehen haluaisin ja toivoisin, että jos annan asialle aikaa myös tunteet tulevat mukaan. Kuitenkaan jos niin ei käy, sitten jäämme kavereiksi ja jatkamme eri suuntiin. Näissä kommenteissa kirjoitan tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta me puhumme säännöllisesti myös miehen tunteista ja ajatuksista jatkon osalta, joten hänellä on yhtälainen sana siinä mihin suuntaan asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä. Ap

Mielestäni vastaat kysymykseesi itse: koska olet ollut pettävien ja väkivaltaisten renttujen kanssa, yrität nyt järkeillä tästä kilttimiehestä itsellesi jotain turvasatamaa ja nyt mietit, että onko siinä järkeä. Turvasatama sinänsä ei ole väärin, mutta jos ei tunne lainkaan vetoa toiseen, niin olisi väärin rakentaa sellaisen kanssa suhde saati perustaa perhe. Toki voi ja pitääkin katsoa seuraako tapailusta mitään syvempiä tunteita, mutta jos ei, niin sitten ei. Mitä sillä turvasatamallakaan tekee, jos se ei herätä minkäänlaisia tunteita. Yhtälailla se sekin alkaa vtuttaa kuin ne väkivaltaiset kumppanit, eri syystä vain.

Kerroit, että mies on turvallinen, kiltti ja vakaa.

Tämän nyt siis päättelet muutaman tapaamisen perusteella? Näin voi toki olla, mutta ei mitään varmuutta tästäkään ole.

Toisaalta miehessä saattaa olla sellaisia piirteitä, mitkä alkavat ärsyttää tai ovat kuitenkin sellaisia, joita et ole etukäteen tiennyt.

Nämä jutut ovat suhteen alussa aina oikeastaan arpapeliä.

Kuten yllä on sanottu, nekin piirteet saattavat alkaa ärsyttää ja silti se vetovoima puuttuu edelleen.

Siksi on aina parempi, että vaikkakin turvasatama, mukana on myös vetovoimaa, rakkautta ja että yhdessä on helppoa olla.

Periaatteessahan oletus on, että vaikka on vetovoimaa ja rakkautta niin suhde on myös turvasatama.

Ei turvasatama poissulje näitä muita asioita.

Ei ole niin, että valita joko rakkaus ja vetovoima, mutta ei turvasatama. Tai valita turvasatama, mutta ei rakkautta ja vetovoimaa.

Hyvässä parisuhteessa yleensä ovat yhdessä nämä kaikki asiat.

Miksi valita tahallaan alunalkaen huono tai ainakin osittain puutteellinen parisuhde?

Halu saada lapsi ei pitäisi olla niin voimakas, että tinkii muista tärkeistä asioista.

Myös nekin liittyvät kuitenkin siihen lapseen jos tinkiminen tapahtuu valinnassa lasten isään.

Kuten sanoin, en tule etenemään parisuhteeseen mikäli vetovoima täysin puuttuu. En pystyisi siihen. Tässä on ollut tarkotus nyt tutustumisen myötä selvittää, että alkaako sitä vetovoimaa löytyä vai ei. Ap

Voitko sanoa onko siis puuttuva tunne neutraali? Eli ei hyvä eikä paha. Et vain tiedä.

Vai onko niin, että kemian puute on nyt jo niin vahva, että se estää enemmän läheisyyden? Välttelet kosketusta tahallasi.

Tämänn miltei aina hiomaa nopeasti, etrei pysty suutelemaan tai suuteleminen on epämiellyttävää.

Oletteko kokeilleet? Minulle se on ainaikn hyvin ratkaisevaa ja se ei muuksi muutu. Jos suuteleminen on epämiellyttävää tai sitä joutuu välttelemään se ei muutu jatkossa iellyttäväksi.

Miten kemian puute sinun kohdaltasi ilmenee tunteen ja tekojen tasolla.

Vaikka suuteleminen ei onnistuisi niin seksi yleensä onnistuu.

Minkä ihmeen takia harrastaisi seksiä ihmisen kanssa jota ei pysty suutelemaan? Se jo niin suurta itsensä pettämistä ja alentamista.

Ei seksi nyt nimi tärkeää ole jokaisen siihen kykenevän ihmisen kanssa.

Olen ollut jos kauan sitä mieltä, kokemuksen myötä, että luonto 8n antanut juuri kyvyn suudella niiden ihmisten kanssa joihin tuntee muutakin kemiaa.

Ja jos suuteleminen ei onnistu tai on epämiellyttävää niin muutakaan kemiaa tuskin silloin löytyy.

Jos nyt ajatellaan parisuhdetta, mihin aloittajakin tähtää, niin miten voi edes ajatella sitä silloin henkilön kanssa jos suutelemnenkaan ei onnistu? Yksi seksin ja hellyyden tärkeä osa-alue on silloin pois pelistä.

Ehkä joku kerran pikapano onnistuu jos on kova into kummallakin.

Kaikki ihmiset ei suutele. Ei se ole mikään pakko. Elämä on ihan ok ilmankin. Suutelemattomuus on myös tapa pitää seksi tunteettomana.

Edelleen: jos puhutaan parisuhteeseen tähtäävästä tapailusta, kuten ap, niin miksi ihmeessä silloin halutaan pitää seksi tunteettomana

Mitä järkeä?

Kuten sanottu joku ihastumaton yhden illan juttu, kovaan puutteeseen pikapano tai maksettu seksi ovat ainoita ymmärrettäviä syitä pitää seksi tunteettomana.

Muita en ymmärrä.

Miksi silloin aloittaja edes haikailee jotain kemiaa jos hänelle kävisi suutelematon ja tunteeton seksi ja suhde. Asiahan olisi silloin helppo ratkaista.

Aika harva kait tunteellisessa suhteessa haluaa tunteetonta seksiä.

Omassa elämässä tunteettomuus on toiminut hyvin. Tunteet sotkevat asioita, kun taas tunteettomuus luo ennustettavuutta ja pysyvyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ap vaikuttaa naiselta, joka ei sovellu äidiksi ja parisuhteeseen. Ap saa kiksinsä vuoristoratasuhteista ja semmoinen ei ole tulevan lapsen kannalta mikään optimi tilanne. Tämän pitäisi myös ap:n ystävän tajuta ja etsiä onnensa muualta. Ap jatkakoon luotettavan, turvallisen ja tarpeeksi jännän vuoristoratamiehen etsimistä hamaan tappiin saakka. Näin olisi kaikille parasta. Toki ap ajattelee vain itseään ja hänen on saatava kaikki haluamansa.

Minusta ap on tässä keskustelussa osoittanut useamman kerran ajattelevansa myös miestä, monihan olisi tuossa tilanteessa pimittänyt tunteensa (tai niiden puuttumisen), mutta ap on pelannut avoimilla korteilla ja mies itse on tehnyt valintansa jäädä. Myöskään se jos kokee vetoa tuollaisiin vuoristoratasuhteisiin ei tee kenestäkään automaattisesti epäkelpoa. Tämä taipumus on yllättävän monella ihmisellä, usein sen juuret ovat omassa lapsuudessa. Tämän taipumuksen voi kuitenkin tiedostaa ja tehdä toisenlaisia valintoja, pyrkiä siitä pois. Sitähän ap tässä tekee. Ehkä hän menee asiassa liian pitkälle ja yrittää nyt liikaa rakastua tähän tapailemaansa mieheen. Silti hän selkeästi ymmärtää ongelmansa tuntea tällaista traumakemiaa väärissä ihmissuhteissa ja tietoisesti vie elämäänsä eri suuntaan.

Aloittajan suurin motiivi on saada lapselleen turvallinen isä.

Miehelle kannattaisi tämäkin rehellisesti sanoa. Puuttuvan kemian lisäksi.

Siksi hän nyt pakonomaisesti yrittää saada itsensä innostumaan mieheen edes sen verran, että pystyy seksiin hänen kanssaan. Ehkä monestikin ennenkuin tärppää. Tätä hän nyt pähkäilee uskaltaako ottaa riskin, että kestää miestä niin läheisesti ja niin kauan, että lapsi saa alkunsa.

Sen jälkeen, kun hän on alussa heti sanonut kemian puutteensa, hän voi puhtain kauloin lopettaa suhteen "kun ei ole tarpeeksi kemiaa" ja mies tapaa jatkossa sovitusti ja enemmänkin lastaan ja maksaa elarit kiltisti.

Kun on turvallinen ja luotettava mies.

Eli tapahtuisi juuri se, mitä tapahtuu jos "laskee rimaa". Ja kuitenkin moni mies kehottaa naisia tekemään niin.

Riman laskeminen ei tarkoita sitä että pitäisi ottaa mies joka ei yhtään sytytä. Se tarkoittaa sitä että nainen miettisi hetken että olisiko kuitekin mahdollista tuntea vetoa myös mieheen joka ei rastita ihan jokaista kohtaa naisen vaatimuslistassa. Eli tulisiko se vetovoima myös jostain muusta kuin täydellisyydestä.

Täydellisyys tuli alas jostain ihmeen syystä keskusteluun.

Täydellistä tuskin kukaan aikuinen elämää nähnyt ihminen etsiikään.
Mutta jos jo heti alussa joutuu tinkimään itselleen tärkeistä asioista. Esimerkiksi vetovoiman puutteesta tai joku asia toisessa aina tavatessa jää vaivaamaan niin kannattaa miettiä.

Kyllä on ihan oikeutettua ja ihan viisastakin, että on määrättyjä asioita joita haluaa parisuhteessa olevan.

Muutoinhan olisi ihan päättämätön ja rajaton ja rikkoisi ja antaisi rikkoa helposti omia rajojaan.

Aikuisuuteen kuuluu tietty määrä oman itsensä tuntemista. Myös parisuhteen valinnassa.

Tietenkään ei tarvitse tinkiä mistään oikeasti tärkeästä. Mutta aika monella on vain jostain omaan päähän jääneitä kuvia siitä millainen sen kumppanin pitäisi olla vaikka oikeasti niillä asioilla voi olla aika vähän tekemistä sen kanssa mikä oikeasti tekee siitä suhteesta hyvän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä. Olen tavannut treffeillä paljon miehiä, ja valtaosan kohdalla olen tiennyt heti omalta osaltani ettei kannata tavata uudestaan. Kuitenkin tämän nykyisen miehen kohdalla jokin sai jatkamaan, vaikka seksuaalisia ja romanttisia tunteita ei heti kättelyssä syttynytkään. Niinkuin aiemmin kerroin, olen ollut suhteissa pettävien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Minulla on siis luontainen taipumus tuntea vetovoimaa tällaisiin miehiin, vaikka luulisinkin heitä suhteen alussa turvallisiksi ja luotettaviksi kumppaneiksi. Tiedostan asian jo nykyään. Mies jota nyt tapailen on turvallinen, kiltti ja vakaa. Tämä nyt ei tunnu heti kättelyssä herättävän minussa mitään tunteita, mutta tällaisen miehen haluaisin ja toivoisin, että jos annan asialle aikaa myös tunteet tulevat mukaan. Kuitenkaan jos niin ei käy, sitten jäämme kavereiksi ja jatkamme eri suuntiin. Näissä kommenteissa kirjoitan tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta me puhumme säännöllisesti myös miehen tunteista ja ajatuksista jatkon osalta, joten hänellä on yhtälainen sana siinä mihin suuntaan asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä. Ap

Mies varmaan kertoi haluavansa jatkaa kanssasi ja ajattelit että miksipä ei, kun on ulkoisilta spekseiltään ns. täydellinen. Jos mies ei olisi ottanut sinuun ensitreffien jälkeen yhteyttä, et sinäkään olisi ottanut häneen ettekä olisi tuossa kiusallisessa tilanteessa missä nyt olette.

Itse olen tuollainen ulkoisesti monen mielestä täydellinen nainen, jolle käytännössä kaikki ovat valmiita antamaan mahdollisuuden, jos minä vain niin haluan. Miesten on tosi vaikea sanoa ei, kun kuitenkin periaatteessa olen kaikkea mitä he etsivät, vaikka tunne puuttuisi heiltä täysin. Sitten jossain vaiheessa lopettavat jutun, koska "ei ollut kemiaa". Arvostaisin jos ihmiset eivät edes alkaisi tapailemaan ilman tunnetta kemiasta, koska on erittäin harvinaista että sitä syntyy, jos sitä ei heti ole.

Eivät kaikki ihmiset ole sellaisia, että olisivat varmoja kemiasta jo heti alkumetreillä. Osa tarvitsee enemmän aikaa varmistuakseen asiasta. Meitä ihmisiä ei pidä niputtaa samaan, kun jokaisen persoona ja aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat siihen miten hitaasti tai nopeasti tunteet syttyvät.

Ainakin olisi sitten ihan reilua sanoa heti, etten koe kanssasi mitään kemiaa, mutta voin mä katsella se syntyisi. Silloin toinen voi ihan rehellisin perustein päättää itse haluaako jatkaa. Väitän että erittäin harva haluaa jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee tuollaisen tunnustuksen, koska se kertoo siitä ettei hän missään tapauksessa ole tämän ihmisen suuri rakkaus. Ainakaan itse en olisi ryhtynyt tapailemaan miestä, joka olisi heti kertonut ettei mitään tunnetta ole. En halua että kanssani väännetään väkisin vain siksi, että minä olen ihastunut mieheen, vaan tunteiden kuuluu olla molemminpuoliset. Olisi tosi kivaa joskus saada heti ihan rehellinen ei.

Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus. Pitää ajatella myös sen toisen ihmisen puolesta.

Vaikka joillekin sopii ettei ole pelaa ja katsotaan niin on erittäin paljon hmisiä etteivät silloin halua jäädä siihen roikkumaan.

Koska itse etenevät vain jos molemmilla on kemiaa.

Itse olen sanonut monelle tuttavalleni, jotka sanovat juuri noin ettei kannata heti hylätä jotain miestä, että kannattaa katsoa tuleeko tunteita. Etten halua alkaa vääntämään ja kuluttamaan omaa aikaani. Minulla on muutakin elämää ja parisuhteen väkisin vääntäminen ei ole niin tärkeää.

Olen sen niin monta kertaa jo katsonut ja tiedän itseni.

Ihmiset olemme erilaisia siksi näiden hitaasti lämpenevien tai kemiaa odottavien pitäisi olla heti suoria ja rehellisiä.

Etteivät kuluta omaan jahkailuunsa toisen ihmisen aikaa ja roikota mukanaan.

Miksi muuten edes pitävät itsestään selvänä että heille pitäisi antaa aikaa jos toinen ei sitä silloin kun ei ole kemiaa halua antaa.

Minusta se on aika itsekästä ja toisesta piittaamatonta.

Yleensäkin nopea ja kemian aistiva ei sovi yhteen ihmisen kanssa joka ei tuollaista asiaa itse tiedä.

Ovat varmaan liian erilaisia muissakin asioissa.

Eihän kukaan oleta, että sen toisen pitäisi odottaa??? Tässä tapauksessa ainakin olen toistuvasti miehelle sanonut, että hän on vapaa lähtemään enkä oleta hänen jäävän tähän. En voi suorempi ja rehellisempi enää olla. Hän itse on päättänyt haluavansa katsoa rauhassa. Itse tekee omat valintansa. Ap

Olisi mielenkiintoista kuullä mitän tämä "rauhassa katsominen" ihan käytännössä teillä tapahtuu. Kuinka usein tapaatte, missä tapaatte, mitä teette, oletteko lähekkäin, kosketteko toisianne, yritättekö luoda romanttisia tilanteita vai oletteko vain ihan kavereina jne.?

Tätä samantyyppistä kysyin jo tuolla aiemmin. Olisi hyvä tietää jos hän neuvoa täältä haluaa kuulla.

Aloittaja nyt vähin kiertelee ja kaartelee. Että on sanonut ja katsotaan.

Mitä tämä katseleminen käytännössä tarkoittaa.

En valitettavasti pysty päivystämään tätä ketjua ja täällä on todennäköisesti aika monikin viesti jäänyt minulta lukematta. Kuten kerroin aiemmin teemme kumpikin vuorotyötä, mistä johtuen emme pysty aina tapaamaan edes joka viikko. Tapaamme kuitenkin keskimäärin kerran viikossa. Välissä on ollut pidempi tauko ollessani itse muutaman viikon ulkomaan matkalla. Ajan vietto on ollut mm. elokuvien katsomista, syömässä käymistä, yhdessä kokkaamista, urheilemista. Emme ole lähekkäin eikä kosketusta juuri ole. Tämä on asia jota pitäisi kokeilla koska jos se tuntuu hankalalta en näe järkeä jatkaa enempää. Mutta me siis todellakin olemme edenneet todella hitaasti, vaikka aikaa on kulunut sen lähes 3kk ei tuossa kuitenkaan ole ehditty aikaa viettää yhdessä hirvittävän paljon. Ap

No aivan taatusti pitäisi kokeilla! Mikään ei tapahdu itsestään tai niin että odotellaan. Asiat tapahtuvat vain jos ne laittaa tapahtumaan.

Ei todellakaan pidä jos se tapahdu luontevasti. Olen tapaillut miestä joka myöhemmin paljasti ettei koe minua kohtaan kemiaa, ja ne hänen tapansa hakea läheisyyttä olivat pääosin todella kiusallisia. Jälkikäteen ymmärsin että se johtui juuri siitä aidon vetovoiman puutteesta miehen puolelta. Siis tuntui että mies keksimällä keksi tilanteita joissa edetä, sen sijaan että se olisi tapahtunut omalla painollaan. Kyllä mä tunnistan tuijottaako mies minua aidosti ihastuneena vai feikkako. Mies myös kyseli haluanko minä jotain asiaa, sen sijaan että olisi itse osoittanut haluavansa sitä (tyyliin: haluatko suudella, eikä niin että kertoisi itse haluavansa). Edeltävässä suhteessani mies saattoi vaikka ottaa kädestäni kiinni kävellessäni, yhtäkkiä halata takaapäin tai peräti heittää erotessamme suukon, mutta tämän ei-kemiaa-miehen kanssa ei mitään tietoa tuollaisesta. Siis ei mitään, kamalaa väkisin vääntämistä koko homma. Ei kiitos enää ikinä.

Mutta ei se muutu luontevaksi odottelemallakaan kuten ap näyttää ajattelevan.

En tietenkään ajattele näin!! Meistä vaan kumpikaan ei ole osannut tehdä aloitetta läheisyyteen, mies on enemmänkin ujo ja epävarma, minulle taas ei ole tullut luontaista tarvetta lähestyä häntä. Meillä on ollut liian vähän yhteistä aikaa myöskään edistää näitä asioita. Ap

Eli siis roikkuu toivossa että sinä jossain vaiheessa lämpiäisit. Ujolle ja epävarmalle jo edes toivo jostain on iso juttu. Ja sinä pidät sitä yllä kun kuitenkin tapailet häntä vaikka et tunne mitään tarvetta edes koskettaa tai olla lähellä. Päästä miesparka vain menemään.

Tiedän tämän koska olen itse ujo ja epävarma mies. Ja aikanaan roikuin aivan liian monessa naisessa kun oli olemassa edes yksi mahdollisuus miljoonasta että jotain voisi olla (no koskaan ei ollut).

Onneksi kerran sitten tuli vastaan se nainen joka näytti heti että minä kelpaan ja että hän haluaa minua. Se oli sitten menoa...

Eli tarvitsit dominoivan naisen. Ei se että nainen ei tee sinulle aloitetta tarkoita, ettei hän tuntisi sinua kohtaan vetoa, vaan usein kyse voi olla siitä, että nainen haluaa miehen tekevän aloitteen. Tämä siis jos olette jo tapailuvaiheessa. Luulen että tuo tilanne mitä ap kuvailee, että ei edes koe mitään halua läheisyyteen, on aika harvinainen, jos kuitenkin on tapailuasteelle edetty.

Mullakin on ujohkona naisena tuo, että miehen pitää ottaa tilanne haltuun ja osoittaa haluavansa minua, vain sitä kautta asiat voivat edetä. En siis ala tyrkyttämään miehelle itseäni ja käy oma-aloitteisesti kimppuun, vaan odotan että mies tekee sen ensin. Käytännössä tarvitsen siis aloitteellisen, itsevarman miehen, enkä todellakaan sopisi ujolle tai epävarmalle miehelle.

Ei sitä tarvitse itseään erityisesti tyrkyttää mutta olisi se kiva jos saisi näin miehenä edes jonkun pienen vinkin että nyt kannattaa olla aloitteellinen. Eniten ärsyttää naiset jotka tulevat joskus vuosien päästä tilittämään miten olivat aikanaan ihastuneita mutta käytös on kuitenkin silloin ollut kuin jääkaapilla. Miten vaikeaa se on edes hymyillä kivasti ja katsoa silmiin tai tulla vähän lähemmäs kuin normaalisti oltaisiin?

Se pieni vinkki on yleensä ihan se, että nainen haluaa nähdä miehen uudestaan. Mä just tuossa kerroin että en itse tee sitä ensimmäistä aloitetta läheisyyteen, vaan miehen pitää tehdä se, ja jos ei tajua niin mikään ei todellakaan etene mihinkään. Siis ihan jo se että vaikka tulee sohvalla istumaan naiseen kiinni ja vaikka ottaa kainaloon on jo joillekin uskomattoman vaikeaa. Suuremmalla todennäköisyydellä mies tule torjutuksi jos alkaa kyselemään haluaako nainen sitä kuin että mies vain tulee ja tekee sen. Miehissä on ihan todella suuria eroja tässä, joillekin on tosi luontevaa tulla ja ottaa nainen kainaloon ja joillekin se on mahdotonta, naisen pitäisi siinäkin antaa ilmeisesti jokin vinkki että mies uskaltaa niin tehdä. 

Kun kuitenkin itse olet myöntänyt olevasi ujo niin varmaan osaat asettua miehen asemaan siinä että se aloitteen tekeminen ei ole niin yksinkertaista. Läheskään kaikki naiset kun eivät todellakaan reagoi kauhean kohteliaasti antaessaan pakit joten kyllä siinä monesti yhtään vähemmän itsevarmalla miehellä rima nousee aika ylös.

Mutta kuten myös sanoin, ei monikaan oleta naisen tekevän aloitetta läheisyyteen vaan antavan sanoilla ja kehonkielellä sopivan vinkin että miehen lähestyminen ei olisi ihan epämieluista.

Jos istuu kahdessa eri tuolissa tai kaukana toisistaan sohvalla niin nainen voi jossain luontevassa tilanteessa mennä miehen viereen.

Kokeilee miten mies reagoi. Ja tietenkin miltä se itsestä tuntuu.

Itse kyllä huomaan omasta itsestäni jo siitä paljon miltä tuntuu istua toisen lähellä.

Kun juttelee niin katsoo toista kohti ja vilkaisee silmiin. Siitä sen kyllä pitäisi itsestään loksahtaa eteenpäin jos kemioita on.

Jos vain edelleen väkinäisen tuntuista tai jompikimpi hiisaa itseään kauemmas niin ei se oikein kemioihin silloin viittaa.

Itse sen nimittäin juuri niin. Kun potentiaalinen mies istuu minua lähelle niin joko olen siinä ja olo on luonteva ja mukava.

Tai sitten teen juuri niin, että siirryn kaemmas. Joskus teen jopa niin, että nousen tekemään jotain ja sitten siirryn eri paikkaan istumaan.

On käynyt joskus niinkin, että joku mies on tehnyt tämän saman, siirtynyt kauemmas tai eri paikkaan.

Nämä siis ovat tutustumisen alussa.