Unettomuus!
Mulla on nyt lääkkeenä unettomuuteen Atarax 50mg ja Levoxin 50mg, ei auta. Olen ottanut lisäksi vielä 30mg Opamoxia vaikka oli sovittu lääkärin kanssa että en sitä enää käyttäisi. Olen vaan niin epätoivoinen ja valvonut jo 2 yötä putkeen. Onko jotain lääkettä vielä jota voisin pyytää lääkäriltä. Nyt tulossa kolmas yö ilman unta, en kestä kun olen niin väsynyt!
Kommentit (4056)
Vierailija kirjoitti:
Kun lopettaa unilääkkeet, niin onko jossain vaiheessa mahdollista oppia uudelleen nukahtamaan/torkahtamaan? Onko niin, että vaikeissa tapauksissa ensimmäiseen varsinaiseen nukahdukseen saattaa mennä pari viikkoa (esim. 3-4vk)/useita viikkoja?
Eli ei kannata antaa periksi esim. yhden valvotun viikon jälkeen? (Silmät kiinni ja koko ajan tietoinen ajatuksistaan ja ympäristöstään).Mutta kuitenkin 3 viikon kuluttua voi olla aika varma, että on ensimmäisen kerran nukahtanut?
Jaa-a. Kunpa tuon tietäisi. Eipä vissiin kukaan tiedä, on niin yksilöllistä. Saitko mitään neuvoja muualta tänään? Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lopettaa unilääkkeet, niin onko jossain vaiheessa mahdollista oppia uudelleen nukahtamaan/torkahtamaan? Onko niin, että vaikeissa tapauksissa ensimmäiseen varsinaiseen nukahdukseen saattaa mennä pari viikkoa (esim. 3-4vk)/useita viikkoja?
Eli ei kannata antaa periksi esim. yhden valvotun viikon jälkeen? (Silmät kiinni ja koko ajan tietoinen ajatuksistaan ja ympäristöstään).Mutta kuitenkin 3 viikon kuluttua voi olla aika varma, että on ensimmäisen kerran nukahtanut?
Jaa-a. Kunpa tuon tietäisi. Eipä vissiin kukaan tiedä, on niin yksilöllistä. Saitko mitään neuvoja muualta tänään? Tsemppiä!
Se juuri mua pelottaa, kun kukaan ei tiedä, enkä mäkään edes itse tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lopettaa unilääkkeet, niin onko jossain vaiheessa mahdollista oppia uudelleen nukahtamaan/torkahtamaan? Onko niin, että vaikeissa tapauksissa ensimmäiseen varsinaiseen nukahdukseen saattaa mennä pari viikkoa (esim. 3-4vk)/useita viikkoja?
Eli ei kannata antaa periksi esim. yhden valvotun viikon jälkeen? (Silmät kiinni ja koko ajan tietoinen ajatuksistaan ja ympäristöstään).Mutta kuitenkin 3 viikon kuluttua voi olla aika varma, että on ensimmäisen kerran nukahtanut?
Jaa-a. Kunpa tuon tietäisi. Eipä vissiin kukaan tiedä, on niin yksilöllistä. Saitko mitään neuvoja muualta tänään? Tsemppiä!
Se juuri mua pelottaa, kun kukaan ei tiedä, enkä mäkään edes itse tiedä. <3.
Ja en oo saanu neuvoja muualta tänään. ):
Olen joutunut käyttämään jo pitkään nukahtamislääkkeitä. Yritän vieroittautua, eilen illalla en ottanut, yöllä otin puolikkaan Opamoxista, sillä sain muutaman tunnin nukuttua. Mutta melkein koko yön valvoin.
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut käyttämään jo pitkään nukahtamislääkkeitä. Yritän vieroittautua, eilen illalla en ottanut, yöllä otin puolikkaan Opamoxista, sillä sain muutaman tunnin nukuttua. Mutta melkein koko yön valvoin.
Tuohan on hyvin. Älä stressaa.
Toivoisin että pääsisit osastolle. Hyvä olisi jos todella pääsisit vähentämään ja lopettamaan lääkkeet, sitten ehkä kerta viikkoon tarvittaessa joku lääke tueksi, että tietää avun olevan saatavilla. Olen sama joka kertoi isälläni olleen pamit se josta oli apua. Se vain on tärkeää, että osaa olla ottamatta liian usein. Ja jos huomaa ettei jonain yönä saa unta lääkkeestä huolimatta, ei panikoidu, nukkuu (tai on nukkumatta) seuraavan yön ilman lääkettä. Ettei heti ahdistu ja ajattele "toleranssi tullut, tarvitsen enemmän". Yöt ovat erilaisia ja jonkinlainen huono-unisuus osalle elinikäinen vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mä haluisin vaan jonkinlaisen varmistuksen siitä, että ihminen pystyy oppimaan nukahtamaan ilman lääkkeitä jossain vaiheessa (usein viimeistään kuukauden kuluessa?). Kun tällä hetkellä tuntuu siltä, etten nuku edes lääkkeillä.
Sun pitää ensin saada kunnolla nukuttua ennen kuin pystyt rakentamaan sun unen uudelleen. Eli unettomuus pitää katkaista ensin. Tällä hetkellä jo sun alitajunta estää nukkumisen, koska pelkäät ettei uni tule. Sitten kun löytyy ne toimivat lääkkeet voit vähentää niitä ja lopulta jättää pois, kun uni on rakentunut ja usko omaan nukkumiseen palannut. Monet unettomuudesta kärsineet pystyvät lopulta nukkumaan ilman lääkkeitä juurikin sen vuoksi, että tietävätkin toimivien lääkkeiden olevan olemassa.
Tässä on yksi hyvä pointti.
Ongelma vain on se, että ellei ole itse lääkäri, ei voi automaattisesti saada näitä lääkkeitä apteekista ulos.
Erittäin moni uneton on tilanteessa, jossa lääkkeitä kyllä olisi vaikka alakerran apteekissa, mutta ilman jonkun toisen ihmisen tekoja niitä ei sieltä saa. Koskee jokaista lääkeainetta, ei pelkästään yleisesti kontrolloiduiksi oletettuja (uni- ja ahdistuslääkkeet).
Vierailija kirjoitti:
Niitä unipillereitä pitää vetää kokoajan vain enemmän että ne tehoaa. Etkä edes nuku hyvälaatuista unta lääkekoomassa. Been there done that. Toleranssikin on todellinen ilmiö. Enemmän lääkkeitä ei meinaa enemmän hyvälaatuista unta. Asia voi olla ihan päinvastoin, pillerit tuhoaa untasi pitkällä aikavälillä ja vieroittuessa, uni on kemiallinen prosessi jossa eri välittäjäaineet näyttelee omaa rooliaan ja se voi sotkeentua näiden pillerien seurauksena. Nykyään menee muru unilääkettä ja siitäkin varmaan päästän irti kokonaan. Vähensin murusina lääkkeet pois tosi pitkällä aikavälillä,satsaan elintapoihin (jopa ruokavaliolla on merkitystä uneen, hyvä uni vaatii kokonaisvaltaista otetta unettomuuden hoitoon), unettomuuden lääkkeettömiin hoitokeinoihin ja psykofyysiseen fysioterapiaan missä opettelen elämään niin ettei sympaattinen hermosto vedä kierroksilla stressin takia.
Jos joku väittää etten ole kärsinyt kunnon unettomuudesta puhuu höpöhöpöä. Vieroittuessa sitä vasta paha unettomuus onkin. Päivät oli kidutusta hereillä. Kroppa eritti stressihormoneita, pää sumussa, olo oli kuin kroppa olisi fyysisesti kiduttanut minua univajeissa. Joskus jäi unetkin väliin kokonaan. Pää tuntui sumulta.
Oma unettomuus lähti stressavasta elämänvaiheesta jossa jäin lääkkeisiin "koukkuun" unettomuuden hoitamisessa.
Mulle tuo olo oli tuttua yli 15 vuotta ennen unilääkkeitä. Meitä on monia, joille kidutus on totta jo kauan ennen kuin kukaan lääkäri on antanut mitään lääkeainetta.
Moni on syönyt Seroquelia jo sen markkinoilletulon alussa uneen/ahdistukseen ilman psykoosisairautta. En tiedä silloisia hintatietoja unilääkkeille, mutta kyllä se on ollut 70e luokkaa ostaa tuota lääkettä. Silloin ei voinut ostella meikkejä kuten muut omanikäiset teinit. Vaan kyllä se raha oli laitettava koomalääkkeeseen, joka estää esimerkiksi kaupassakäynnin.
Lääkekooma on itse asiassa toimimattoman/sopimattoman lääkkeen merkki. Ei sen, ettei lääkeuni voi vastata hyvälaatuista unta. Sen näkee ja tuntee kuka tahansa ilman terveydenhuollon koulutustakin, jos on riittävästi älliä päässä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mun kommentteja alapeukutetaan?
Miksi sulle on väliä, mitä nappulaa toinen ihminen laitteellaan painaa? Voisitko kääntää ajatuksesi jonnekin muualle kahden nuolen sijaan?
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että pääsisit osastolle. Hyvä olisi jos todella pääsisit vähentämään ja lopettamaan lääkkeet, sitten ehkä kerta viikkoon tarvittaessa joku lääke tueksi, että tietää avun olevan saatavilla. Olen sama joka kertoi isälläni olleen pamit se josta oli apua. Se vain on tärkeää, että osaa olla ottamatta liian usein. Ja jos huomaa ettei jonain yönä saa unta lääkkeestä huolimatta, ei panikoidu, nukkuu (tai on nukkumatta) seuraavan yön ilman lääkettä. Ettei heti ahdistu ja ajattele "toleranssi tullut, tarvitsen enemmän". Yöt ovat erilaisia ja jonkinlainen huono-unisuus osalle elinikäinen vaiva.
Mitä se sairaala konkreettisesti tekee? Sinulla on siis jokin varmuus, että he auttavat aina kun siellä on? Sinulla on varmasti yhteystiedot olemassa? Auttaisi monia saada 100% varmuus siitä, että saa apua jollakin tavalla, joka ei huononna elämänlaatua entisestään.
up