Unettomuus!
Mulla on nyt lääkkeenä unettomuuteen Atarax 50mg ja Levoxin 50mg, ei auta. Olen ottanut lisäksi vielä 30mg Opamoxia vaikka oli sovittu lääkärin kanssa että en sitä enää käyttäisi. Olen vaan niin epätoivoinen ja valvonut jo 2 yötä putkeen. Onko jotain lääkettä vielä jota voisin pyytää lääkäriltä. Nyt tulossa kolmas yö ilman unta, en kestä kun olen niin väsynyt!
Kommentit (4056)
Aloittajalla on netti - ja lääkeriippuvuus. Kertonut että asuu edelleen vanhempiensa kanssa. Aamusta iltaan raportoi palstalla kuinka on valvonut ja ahdistaa. Älkää mahdollistako tuota sekoilua vastailemalla, voi olla trollikin.
Vierailija kirjoitti:
No ei taida puheluilla pommittaminen auttaa. Ehkä sieltä soitetaan kohta takaisin. 😭.
Hätätilanteessa voit kävellä vaikka suoraan terkkariin sisään. Eivät käännytä pois, jos asia vaatii toimenpiteitä.
Soitat polille ja vaadit apua vedoten lakiin kiireelliseen hoitoon pääsystä.
Soitat 112 ja vaadit apua vedoten lakiin kiireelliseen hoitoon pääsystä.
Soitat terveyskeskukseen ja vaadit apua vedoten lakiin kiireelliseen hoitoon pääsystä.
Lähdet ulos ja julkisella paikalla valahdat maahan, joku soittaa varmasti ambulanssin. Kerrot ensihoitajille ettet ole nukkunut viikkoon etkä saa apua siihen mistään, varmasti vievät osastolle, joko unettomuudesta johtuvan tilan tai psykoottisen käytöksen vuoksi.
Jäät kotiin ihmettelemään etkä tee mitään.
Siinä ovat vaihtoehtosi, ole hyvä.
Minä olin joskus muinoin riippuvainen unilääkkeistä, mutta sitten, kun huomasin miten valtavasti ne vaikuttaa elämänlaatua heikentävästi, päätin lopettaa niiden käytön.
Yksinkertaisesti vain päätin, että nyt riittää. En enää syönyt yhtäkään kappaletta. Ajattelin, että valvon vaikka viikkoja tai kuukausia jos se sen vaatii.
Iltaisin kun muut perheessä meni nukkumaan, menin minäkin sängylle mukavasti makaamaan ja varasin kaikkea kivaa lempeää puuhaa siihen. Minulla oli neulomista, piirtämistä, katsoin leffoja, sarjoja, luin kirjoja, kuuntelin musiikkia, kirjoitin, joskus kävin kävelemässä ulkona, kun oli ihanat kesäyöt ja niin kaunista. En ottanut himpunkaan vertaa stressiä siitä, että en nukkuisi. Joidenkin päivien päästä alkoi olla aika väsymys ja torkahtelin silloin tällöin lyhyitä pätkiä ja lopulta jossain vaiheessa alkoi jo ihan oikeasti illalla väsyttämään ja nukahdin. Se oli ihanaa! Ilman lääkettä uni oli tosi erilaista, sellaista hyvin syvää ja virkistävää. Lääkkeiden jälkeen herää aivan pöpperössä ja väsyneenä, muisti pätkii ja olo on tukkoinen.
Pääsin eroon näin kaikista nukahtamis- ja unilääkkeistä ja ihan vain sillä, että päätin, etten minä tähän kuole ja kyllä kroppa pitää lopulta huolen, että nukahdan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lopetat sen ihmettelyn ja kyselemisen ja soitat sinne päivystykseen ja jos sieltä ei heru apua, niin sitten soitat 112.
Saatko ylipäätään mitään elämässäsi tehtyä, ilman että kyselet tuntemattomilta mitä pitää tehdä ja ostatko kaupasta maitoa vai et?
Päivystykseen unettomuuden takia? Hah 😂 Älkää nyt viitsikö. Jotkut ihmiset ovat ihan tosissaan sairaita ja tarvitsee apua, mutta ap on pelkästään uneton ja lääkenarkki.
Minusta ainakin on parempi, että menee nyt päivystykseen, kuin että tekee jollekin toiselle ihmiselle jotain hallusinaatioita nähdessään myöhemmin.
Tuskinpa tekee mitään tuollainen, mikä ei edes puhelimella kykene soittamaan. Tiedätkö miten paljon Suomessa on uniongelmaisia? Ja Tiedätkö, ettei niille tehdä juuri mitään muuta kuin vaihdellaan lääkkeitä ja takas kotiin. Meillä ainakin on kaikki paikat ihan täynnä potilaita joilla on 100 x vakavampi ongelma kuin ap:llä. Miksi pitää yllyttää tuollaista huomiota hakevaa ihmistä soittamaan 112?
Kannattaisikohan mun vaan lopetella hitaasti mun lääkkeet (kuten yksi kommentoija ehdotti, ei kuitenkaan seinään kuten kirjoittaja kehotti).
Enkä ala edes kokeilemaan Ketipinoria uudelleen, kun siitä on jo mennyt teho (Luin jostain ihmisestä, joka piti taukoa Ketipinorista ja kokeili uudelleen, mutta vaikutusta ei tullut takaisin).
Jos mun aika psyk. pol. sairaanhoitajan luo on ti, niin siihen mennessä olen valvonut 9 vrk.
Mutta toisaalta, joku kommentoi (tiesi), että ihminen voi valvoa viikkokausia ilman sen suurempaa hätää. Joten mietin, jos vain lopettaisin hiljalleen mun lääkkeet, jolloin saattaisin nukkua kerran (kaksi viikossa, ehkä mahdotonta) ja sitten lopettaisin lääkkeet kokonaan, jolloin valvoisin sen 3vk (pari viikkoa), jonka jälkeen saattaisin nukahtaa ensimmäisen kerran ilman lääkkeitä.
😭
Anteeksi, jos mun teksti on sekavaa.😞.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mulle soitettiin takaisin psyk. polilta. Sain ajan ensi viikolle. Käskivät kokeilemaan uudelleen Ketipinoria.😞.
Ja käskivät ottaa yhteyttä päivystykseen tarvittaessa. Voisinkohan mä ottaa vielä yhteyttä päivystykseen, ja tiedustella, mitä mieltä he ovat?😞.
No nyt mä otan vielä päivystykseen yhteyttä. 😭.
Päivystykseen soitettaessa pitää valita onko hätä kiireellinen vai ei? Voinko mä laittaa kiireellinen?😭
No mikä tilanteesi omasta mielestäsi on? Ei kovin kiireellisesltä vaikuta, kun jahnaat vaan yhä. Jos et omaa ttilaasi tiedä, on silloin tietysti soitettava. Oletko ihan sekaisin?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan mun vaan lopetella hitaasti mun lääkkeet (kuten yksi kommentoija ehdotti, ei kuitenkaan seinään kuten kirjoittaja kehotti).
Enkä ala edes kokeilemaan Ketipinoria uudelleen, kun siitä on jo mennyt teho (Luin jostain ihmisestä, joka piti taukoa Ketipinorista ja kokeili uudelleen, mutta vaikutusta ei tullut takaisin).
Jos mun aika psyk. pol. sairaanhoitajan luo on ti, niin siihen mennessä olen valvonut 9 vrk.
Mutta toisaalta, joku kommentoi (tiesi), että ihminen voi valvoa viikkokausia ilman sen suurempaa hätää. Joten mietin, jos vain lopettaisin hiljalleen mun lääkkeet, jolloin saattaisin nukkua kerran (kaksi viikossa, ehkä mahdotonta) ja sitten lopettaisin lääkkeet kokonaan, jolloin valvoisin sen 3vk (pari viikkoa), jonka jälkeen saattaisin nukahtaa ensimmäisen kerran ilman lääkkeitä.
😭Anteeksi, jos mun teksti on sekavaa.😞.
Mikä ihme estää lopettamasta kerralla? Olet itse riippuvuutesi hankkinut, ei kukaan puolestasi siitä eroon pääse tai kärsiä vieroitusoireita. Jos lääkkeillä ei ole mitään vaikutusta, miksi et muka voisi lopettaa seinään? Yleensä kroppa suojaa aivoja ja pakottaa ihmisen torkahtelemaan, jota ei itse edes tiedosta ja saattaa tavallaan samalla olla hereillä, mutta samalla unessa.
Vierailija kirjoitti:
Päivystyksestä vastattiin ja sanottiin, ettei heillä ole mitään ihmekeinoa unettomuuteeni. Käskivät toimimaan psyk. polin ohjeiden mukaisesti. 😞. Sain ajan psyk. polille tiistaiksi sairaanhoitajalle, joka on yhteyksissä lääkäriin.
Ei päivystyksestä noin vastata, jos soittaja on todella hädissään ja sekaisin.
Mä olen persoonaltani todella ujo ja herkkä, vaikka tänne kirjoitankin paljon. Älkää repikö mua palasiksi. 😶.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivystyksestä vastattiin ja sanottiin, ettei heillä ole mitään ihmekeinoa unettomuuteeni. Käskivät toimimaan psyk. polin ohjeiden mukaisesti. 😞. Sain ajan psyk. polille tiistaiksi sairaanhoitajalle, joka on yhteyksissä lääkäriin.
Ei päivystyksestä noin vastata, jos soittaja on todella hädissään ja sekaisin.
Mulle vastattiin noin, ehkä mä en sitten osannut tuoda asiaani oikein esille, sillä pelkään puhelimessa puhumista. ): Tai sitten kuullostin jotenkin tylyltä, koska pelkäsin.
kokeilisin kuitenkin sitä Ketipinoria, jos siitä on ollut joskus apua. Ei ole järkevää alkaa lopettamaan lääkkeitä kuin seinään tuossa tilanteessa vaan siitä on hyvä tehdä suunnitelma hoitavan tahon kanssa. Tietääkö kukaan ystävä tai perheenjäsen tilanteestasi ap?
Ei, ei ja ei. Olet kyllä nukkunut, tai sitten vain trollaat tai kerjäät huomiota.
40h paikkeilla olo alkaa olla jo todella ahdistunut ja siitä hiukan eteenpäin astuvat kuvaan harhat ja/tai valveunet. Tässä kohtaa olisit jo psykoosissa tai makaisit sängyssä peiton alla pelkäämässä niitä pieniä alieneiden lähettämiä droneja asunnossasi tai näkisit jotain muita olemattomuuksia. Olisit niin ahdistunut, ettet uskaltaisi tehdä mitään.
Joten kroppasi on humauttanut sinua nukkumaan tänä aikana monta kertaa, tai sitten kerjäät vain huomiota, kannattaisi hankkia apua siihen.
Vierailija kirjoitti:
kokeilisin kuitenkin sitä Ketipinoria, jos siitä on ollut joskus apua. Ei ole järkevää alkaa lopettamaan lääkkeitä kuin seinään tuossa tilanteessa vaan siitä on hyvä tehdä suunnitelma hoitavan tahon kanssa. Tietääkö kukaan ystävä tai perheenjäsen tilanteestasi ap?
Vanhempi tietää, mutta hän ei oikein pidä valvomistani minään. Sanoo vain, että kyllä sitä ennenkin ihmiset pärjäsivät ilman apua vaikeammistakin tilanteista. 😶. Ja oikeassa hän tavallaan onkin, ehkä mä vaan olen liian heikko.
Täällä on niin paljon viestejä laidasta laitaan, etten tiedä enää mitä ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivystyksestä vastattiin ja sanottiin, ettei heillä ole mitään ihmekeinoa unettomuuteeni. Käskivät toimimaan psyk. polin ohjeiden mukaisesti. 😞. Sain ajan psyk. polille tiistaiksi sairaanhoitajalle, joka on yhteyksissä lääkäriin.
Ei päivystyksestä noin vastata, jos soittaja on todella hädissään ja sekaisin.
Mulle vastattiin noin, ehkä mä en sitten osannut tuoda asiaani oikein esille, sillä pelkään puhelimessa puhumista. ): Tai sitten kuullostin jotenkin tylyltä, koska pelkäsin.
No opettele pois siitä kammostasi. Itsekin kammosin paniikkikohtauksiin asti puhelimessa puhumista, mutta opettelin siitä väkisin pois. Nykyään ei mitään ongelmaa, enkä joudu edes miettimään etukäteen mitä sanon, ei edes jännitä. Joten ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta vellomasta siinä itsesäälissä. Kun pääsee itse eroon siitä tavasta, se on todella raivostuttava piirre kun sen alkaa itse näkemään muissa.
Et pystyisi enää edes kirjoittamaan, saati käynnistämään tietokonetta jos olisit valvonut 5vrk. Kykenisit vain olemaan olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei ja ei. Olet kyllä nukkunut, tai sitten vain trollaat tai kerjäät huomiota.
40h paikkeilla olo alkaa olla jo todella ahdistunut ja siitä hiukan eteenpäin astuvat kuvaan harhat ja/tai valveunet. Tässä kohtaa olisit jo psykoosissa tai makaisit sängyssä peiton alla pelkäämässä niitä pieniä alieneiden lähettämiä droneja asunnossasi tai näkisit jotain muita olemattomuuksia. Olisit niin ahdistunut, ettet uskaltaisi tehdä mitään.
Joten kroppasi on humauttanut sinua nukkumaan tänä aikana monta kertaa, tai sitten kerjäät vain huomiota, kannattaisi hankkia apua siihen.
En ole oikeasti nukkunut viiteen vuorokauteen, en tiedä miksi et sitä usko 😭. Mun elimistö on ihan muussia, vaikka aivoissa ajatuksia pyörii vinhaa vauhtia, mun kurkkua ja rintakehää kuristaa, sydän lyö miten sattuu, silmät eivät toimi kunnolla, pelkään kaikkea (tänään en enää uskalla mennä ulos). Mulla ei vaan taida olla psykoosi-taipumusta. 😞. Niin ja kirjoittaminen alkaa olla jo melko vaikeaa, enkä saa kirjoitettua oikein johdonmukaista tekstiä. Mun ajatukset kiertää kehää.
Vierailija kirjoitti:
Et pystyisi enää edes kirjoittamaan, saati käynnistämään tietokonetta jos olisit valvonut 5vrk. Kykenisit vain olemaan olemassa.
Kyllä mä vaan pystyn, mutta oikein mitään muuta en sitten pystykään. En enää pysty oikein syömään, enkä uskalla enää mennä ulos. Istun tässä sohvalla kauheassa paniikissa sekavien ajatusteni kanssa. ):
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei ja ei. Olet kyllä nukkunut, tai sitten vain trollaat tai kerjäät huomiota.
40h paikkeilla olo alkaa olla jo todella ahdistunut ja siitä hiukan eteenpäin astuvat kuvaan harhat ja/tai valveunet. Tässä kohtaa olisit jo psykoosissa tai makaisit sängyssä peiton alla pelkäämässä niitä pieniä alieneiden lähettämiä droneja asunnossasi tai näkisit jotain muita olemattomuuksia. Olisit niin ahdistunut, ettet uskaltaisi tehdä mitään.
Joten kroppasi on humauttanut sinua nukkumaan tänä aikana monta kertaa, tai sitten kerjäät vain huomiota, kannattaisi hankkia apua siihen.
En ole oikeasti nukkunut viiteen vuorokauteen, en tiedä miksi et sitä usko 😭. Mun elimistö on ihan muussia, vaikka aivoissa ajatuksia pyörii vinhaa vauhtia, mun kurkkua ja rintakehää kuristaa, sydän lyö miten sattuu, silmät eivät toimi kunnolla, pelkään kaikkea (tänään en enää uskalla mennä ulos). Mulla ei vaan taida olla psykoosi-taipumusta. 😞. Niin ja kirjoittaminen alkaa olla jo melko vaikeaa, enkä saa kirjoitettua oikein johdonmukaista tekstiä. Mun ajatukset kiertää kehää.
Välillä tulee tunne siitä, että olenko edes olemassa ja tuntuu, että sydän hyppää kurkusta ylös.
No sitten soitat sinne polille ja sanot ettet pärjää viikonlopun yli. Jos sieltä ei anneta apuja, soitat 112, lopeta se kysely ja toimi. Jos polilta ei vastata, et odottele vaan soitat 112.