Lue keskustelun säännöt.
Mies ei "vielä" tiedä mitä haluaa
08.08.2023 |
Vajaa puoli vuotta tapailua takana ja mies on edelleen sitä mieltä, että haluaisi oppia tuntemaan paremmin ja odottaa syvempiä tunteita ennen parisuhteeseen ryhtymistä. Järjellä tiedän, että haluaa vain kevyempää seuraa, mutten suostu sitä itselleni myöntämään, vaan yliymmärrän ja selittelen miehen sanoja siten, että mielestäni ei kannata suhdetta lopettaa. Itsellänikään ei ole kiire mihinkään, mutta en halua olla missään situationshipissä liian kauaa ja mennä sen takia rikki. Missä vaiheessa laitan stopin, myönnän ettei mies halua parisuhdetta juuri minun kanssani ja siirryn elämässä eteenpäin?
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten pitää edelleen edetä epärehellisesti ihan vaan saadakseen läheisyyttä ja seksiä. Ei kannata jäädä odottamaan ja odottamaan, että vihdoinkin saisi ITSE suhteelta sen minkä haluaa.
Miten naisilta saa "pelkkää" seksiä rehellisesti? Ilman, että siihen liittyisi minkäänlaista, edes pientä valhetta?
Rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että sekopäinen aloitus, jossa aiheen saa melko lailla päättää itse, inspiroi osallistumaan - mutta se ei tosiaan saisi kannattella aloituksen sairasts sanomaa.
Suomalaisten ei pidä ainakaan harkitsematta SORTUA tällaiseen ajatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse tuollaisessa suhteessa eroni jälkeen. Olkn kevyesti ihastunut, mies oli fiksu ja kunnollinen. Syvempiä tunteita ei syntynyt minulle ja lopulta päätin suhteen 6 kk tienoilla, koska en voinut sitoutua siihen ja ahdistava olo ohjasi tekemään lopullisen päätöksen.
Mistä johtuu että naiset eivät ikinä ihastu kunnolla kunnollisiin miehiin mutta jännämiehiin ihastuvat aina ja sitten valittavat jännämiehistä jälkikäteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikaa tunnistamaan palstatrolli Satutäti.
Aika lailla sama onko juttu keksitty AP:n osalta. Ihan mahdollinen tilanne silti ja siitä syntyy asiallistakin keskustelua joka voi hyödyttää jotain ihmistä. Joten mitä väliä.
ON VÄLIÄ.
Koska vaikka Satutädin sekopäiset aloitukset kietoutuvat aina tärkeiden aiheiden ympärille, joista moni ei tohtisi oma-aloitteisesti puhua, aloitus vääristää mielikuvaa perhe-elämän arvoista. Se lähtee sairaalta pohjalta. Se ei saa olla systemaattisesti lähtökohta. Emme hyväksy sellaista.
Varastetaan Satutädin aiheet ja tehdään vastaava puhdas aloitus.
Ymmärrän, että sekopäinen aloitus, jossa aiheen saa melko lailla päättää itse, inspiroi osallistumaan - mutta se ei tosiaan saisi kannattella aloituksen sairasts sanomaa.
Selitätkö että miten tärkeä aihe josta moni ei tohtisi oma-aloitteisesti puhua vääristää mielikuvaa perhe-elämän arvoista? Vaikeista aiheista nimenomaan pitää puhua. Eniten perhe-elämän arvoja vääristää ulkokultaisuus jossa vaikeat aiheet lakaistaan maton alle ja teeskennellään että niitä ei ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse tuollaisessa suhteessa eroni jälkeen. Olkn kevyesti ihastunut, mies oli fiksu ja kunnollinen. Syvempiä tunteita ei syntynyt minulle ja lopulta päätin suhteen 6 kk tienoilla, koska en voinut sitoutua siihen ja ahdistava olo ohjasi tekemään lopullisen päätöksen.
Mistä johtuu että naiset eivät ikinä ihastu kunnolla kunnollisiin miehiin mutta jännämiehiin ihastuvat aina ja sitten valittavat jännämiehistä jälkikäteen?
Mistä johtuu että sinulla on näin vääristynyt kuva? Valtava enemmistö parisuhteista solmitaan kuitenkin ihan tavallisten miesten ja tavallisten naisten välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon on vaikeaa vastata kun et kerro lainkaan mikä tausta miehellä ja sinulla on.
Onko mies juuri eronnut? Onko lapsia?
Minkä ikäisiä olette? Nämä ovat kynnyskysymykset kun pohditaan mitä mies/nainen hakee elämäänsä.Olemme 32-vuotiaita ja molemmilla yksi kouluikäinen lapsi. Miehellä erostaan aikaa neljä vuotta ja itselläni kolme vuotta. Vietetään paljon aikaa yhdessä, suunnitellaan tekemistä tulevaisuuteen ja soittelemme/viestitellään päivittäin.
Nyt ymmärrän paremmin miehen varovaisuuden. Kun on niitä lapsia rakkaudessa pitäisikin olla vähän enemmän sitä malttia, eikä pitää niin kiirettä sen kaavamaisen rakkauden kanssa yhteenmuuttoineen, jne
Oli miten oli, mutta jos nuotio ei ole roihahtanut kunnolla puolessa vuodessa liekkeihin, ei se roihahda senkään jälkeen. Jos haalea, kituen palava liekki kelpaa, onhan se parempi kuin ei ollenkaan. Mitään suurempaa ei silloin kannata edes odottaa. Jos tämä on ok, silloin voi jatkaa.
Minusta "seurustelu" ei ole vielä kovin suuri sitoumus, ja ihmettelen mikä siinä joitakin ihmisiä pelottaa. Tulkitseeko mies, että seurustelu tarkoittaa yhteen muuttamista tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut tällainen jahkaileva osapuoli ja näin jälkikäteen tiedän, että olisi ollut viisasta lopettaa se suhde heti. Kyllä sen tietää, jos haluaa jonkun kanssa olla.
Jos niitä tunteita ei ole heti alkuunsa, ei niitä ole tulossakaan. Ei tiedä vielä mitä haluaa = odottaa parempaa. Se on vain kauniimmin sanottu. Oletko sitten onnellinen kun saat kumppanin suhteeseen kanssasi, mutta tiedät ettei hän oikeasti edes halua sitä. Käyttää sinua toistaiseksi vaan ilmaisena patjana. Sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käydään autokin koeajamassa ennen ostoa.
Ei sitä autoa tarvi puolta vuotta ajaa.
Kun mies ottaa oikein an ukseni, tuntuu se niin hyvältä
-Jenni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asettakaa yhdessä aikaraja, johon mennessä päätätte. Esimerkiksi lokakuun loppuu mennessä joko ryhdytte parisuhteeseen tai polut eroavat.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut tällainen jahkaileva osapuoli ja näin jälkikäteen tiedän, että olisi ollut viisasta lopettaa se suhde heti. Kyllä sen tietää, jos haluaa jonkun kanssa olla.
Okei, kirjoitellaan nyt sillä periaatteella, että ap on heittänyt tällaiseen aiheen ilmaan ja nyt keskustelua käydään tämän aiheen ympäriltä.
Kirjoitin jo aikaisemmin, että minulla on lapsia ja olen eronnut lasteni isästä. Puoli vuotta ei olisi minulle millään tavoin pitkä aika, vaan oikeastaan tosi lyhyt. Lähtisin etsimään sitä kaveruutta syvempää ystävyyttä ja en edes haluaisi mitään roihuamista ja valtavia tunteita heti, jos oikeastaan koskaan. Enkä sittenkään olisi valmis muuttamaan yhteen.
Ex mieheni kanssa meidän välillä on varmasti hautaan saakka ystävyys ja se on paras tunne, jollaista hakisin myös uuteen suhteeseen. Ilman syvää ystävyyttä en katsoisi parisuhteesta tulevan mitään.
Kun elämässä on mukana lapset, ex, exän uusi, läheiset ex-appivanhemmat ja koko meidän elämä, niin katsoisin hyvinkin pitkään miten juttu toimii. En todellakaan hätiköisi ja etsisi sitä roihua, vaan etenisin hyvin pienin askelin opetellen tuntemaan toista. Samaa odottaisin toiselta varsinkin jos hänen elämässään olisi lapsia. Sillä ei olisi minulle mitään väliä, miten tällaista ystävyyttä kutsuttaisiin. Tämä parisuhde ei olisi muutenkaan mitenkään yleinen ja kaikille tiedotettava asia, vaan hyvinkin yksityinen. En välttämättä haluaisi edes harrastaa seksiä aikoihin, vaan juttelisin ja jos seksi siihen luonnollisesti mukaan tulisi, niin sittenhän se on ok. Seksi ei kuitenkaan olisi mikään parisuhteen teema, vaan ystävyys.
Voi olla, että tällainen uusi ystävyys jää saavuttamatta, mutta en huoli asiasta, sillä pärjään kyllä hyvin ilmankin. Olen liki viisikymppinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asettakaa yhdessä aikaraja, johon mennessä päätätte. Esimerkiksi lokakuun loppuu mennessä joko ryhdytte parisuhteeseen tai polut eroavat.
Ei, ei aikarajoja, vaan ystävyyden syventämistä, keskustelua ja molemminpuolista miettimistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos niitä tunteita ei ole heti alkuunsa, ei niitä ole tulossakaan. Ei tiedä vielä mitä haluaa = odottaa parempaa. Se on vain kauniimmin sanottu. Oletko sitten onnellinen kun saat kumppanin suhteeseen kanssasi, mutta tiedät ettei hän oikeasti edes halua sitä. Käyttää sinua toistaiseksi vaan ilmaisena patjana. Sori vaan.
Kun kuvioissa on alaikäisiä lapsia, niin asiaa pitää pohtia monelta kantilta. Onko oma toive yhteenmuutto? Onko toisen toive yhteenmuutto?
Jos toisen on ja toisen ei, luo tämä jo ongelman. Itse esimerkiksi alakouluikäisen yhteishuoltajana en halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen.
Jos taas kumpikin haluaa muuttaa yhteen, niin miten sovittaa yhteiselämä lapsineen jne.
Ei nämä helppoja kuvioita ole. Itse lopetin tapailun, koska itselleni riittäisi seurusteluksi mukava yhdessäolo silloin, kun lapset toisilla vanhemmillaan. Toisella taas oli haavekuvat uusperheestä, joka ajatuksena itseäni alkoi nopeasti ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos niitä tunteita ei ole heti alkuunsa, ei niitä ole tulossakaan. Ei tiedä vielä mitä haluaa = odottaa parempaa. Se on vain kauniimmin sanottu. Oletko sitten onnellinen kun saat kumppanin suhteeseen kanssasi, mutta tiedät ettei hän oikeasti edes halua sitä. Käyttää sinua toistaiseksi vaan ilmaisena patjana. Sori vaan.
Lapsellinen kommentti. Naisetkin tykkäävät seksistä.
Ehkä siis seksi on ihan ok molemminpuolin. Kyse voisi olla siis isommasta asiasta kuin seksi, eli siitä tunteesta mitä tuntee sisällään toisen kanssa. Seksi voi olla hyvää, mutta toisen tekemiset, sanomiset ja olemiset eivät täysin miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Mies on sinun kanssasi kevytsuhteessa ja samalla yhden tai kahden muunkin. Sinä olet yksi seksin lähde ja muut ovat muita seksin lähteitä.
Vaikea uskoa, että jos miehellä on lapsi, voi kovin monta suhdetta pitää samaan aikaan, etenkin jos ap:nkin kanssa ovat melko tiiviisti tekemisissä. Ei vuorokaudessa loputtomasti tunteja ole yh-isilläkään.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käydään autokin koeajamassa ennen ostoa.
No mutta mikä liike antaa koeajolle kuukausiksi, vuosiksi.
Nykyään sen auton voi ottaa leasingillä kuukaudeksi kerrallaan.
Siitä tehdään silloin sopimus joka kertoo selkeästi molemmille osapuolille mikä on pelin henki. Jos myyjä luulee myyneensä auton mutta ostaja liisanneensa kuukausi kerralla niin ei ihme jos ollaan ymmällään.
Anteeks mutta nyt repesin ja putosin kärryiltäkin kai... nosta ap kytkintä...
Tunteet voivat olla alusta asti voimakkaita, mutta päätökset yhteen muuttamisesta yms. järjestelyistä voi tehdä silti järjellä, ei roihuavat tunteet välttämättä tarkoita nopeita ratkaisuja. En jäisi ap: nä odottelemaan, että tuleeko tunteita, vai ei.
ON VÄLIÄ.
Koska vaikka Satutädin sekopäiset aloitukset kietoutuvat aina tärkeiden aiheiden ympärille, joista moni ei tohtisi oma-aloitteisesti puhua, aloitus vääristää mielikuvaa perhe-elämän arvoista. Se lähtee sairaalta pohjalta. Se ei saa olla systemaattisesti lähtökohta. Emme hyväksy sellaista.
Varastetaan Satutädin aiheet ja tehdään vastaava puhdas aloitus.
Ymmärrän, että sekopäinen aloitus, jossa aiheen saa melko lailla päättää itse, inspiroi osallistumaan - mutta se ei tosiaan saisi kannattella aloituksen sairasts sanomaa.