Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei pistä tytärtään kuriin joten haluaa adhd diagnoosin hänelle.
08.08.2023 |
Voihan tuolla tytöllä olla joku adhdkin , mutta isoin ongelma on ettei äiti osaa laittaa tyttöä kunnolla kuriin. On tottelematon lapsi. Muita tottelee, hoitajaa ja päiväkodissa. Äitiltä repii hiuksia päästä kuvassa. Äiti pelkää 6v lasta, että lapsi räjähtää. Haluaa lääkkeitä tytölle. Sanoo että lapsi vastustaa vaatimuksia, mikä on joku sairaus. No, kyllä siihen keinot on, on tähänkin asti tuommoset tapaukset opetettu ilman lääkeitä. ihan ekana ne kännykät pois molemmilta, äidiltä ja lapselta.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009714119.html
Kommentit (588)
Vaikuttaa siltä, että lapsi on saanut perheessään pomon roolin jonka perheen aikuiset ovat hänelle antaneet. Pomon rooli on kuitenkin lapselle liian suuri, joten hän käyttäytyy niinkuin käyttäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa koululuokassa on vähintään yksi adhd lapsi ilman diagnoosia. Yleensä heitä löytyy useampi. Kun diagnoosi puuttuu, ei heillä ole lääkitystä. Ja sitten koulunkäynnistä ja kaverisuhteista ei tule mitään.
Jokaisessa koululuokassa on vähintään yksi kuriton lapsi ilman kunnollista kotikasvatusta. Yleensä heitä löytyy useampi. Kun kuri puuttuu, ei heillä ole käytöstapoja. Ja sitten koulunkäynnistä ja kaverisuhteista ei tule mitään.
Tämä on kyllä aika surullinen ajatusmalli, ei siis sillä etteikö näinkin olisi. Oma lapseni on koulussa levoton ja vuorovaikutustilanteet olivat vaikeita, nyt helpottuneet. Ja on adhd. Eihän näistä voi muille vanhemmille sanoa, että tällä luokkakaverilla on muuten diagnoosi. Ja tottakai toivon, että lapseni oppii ja pystyy myös koulussa käyttäytymään.
Kotona tämä ongelma ei haittaa eikä näy. Tai no näkyy, asioiden aloittaminen on vaikeaa. Mutta hyvin harvoin joudutaan kunnolla vääntämään asioista, koska rajat on olleet koko ajan. Onhan tuo vähän vilkkaampi kuin muut lapset, mutta äärimmäisen älykäs ja empaattinen. Lääkitys on koulupäivien ajan (n. 7-8 tuntia kesto), joten itse en edes oikeastaan näe lastani silloin kun lääke vaikuttaa. Viikonloput ja lomat ollaan aina ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Kuulostaa lähinnä sosiopaatilta.
Joo, siltäkin kuulostaa, mutta hän ei ollut lapsena paha. Psyko-ja sosiopaatit ovat niitä, jotka vetää kärpäsiltä siipiä, eikä hän tehnyt koskaan sellaista. Hän oli hyvä kaveri kaikille.
Tämän lapsen ongelmat olivat raivokohtaukset, kun hän ei saanut, mitä halusi. Silloin hänestä tuli piru.
Ja sinä opetit kolmevuotiaan istumaan pirun jalkojen päällä. Miten meni niinku omasta mielestä?
Meni hyvin, jotta poika ei hajoittanut paikkoja. Miten itse olisit asian hoitanut, jos tajuat, että lapsi käy päälle ja hajoittaa tavaroita, etkä saa itse häntä hallittua?
Käytännössä ei voi pyytää pelastuslaitostakaan paikalle joka kerran, kun lapsi saa tuollaisen kohtauksen. Olen nähnyt alle kouluikäisen lapsen saavan hirveitä kohtauksia ja hänellä oli kuin aikuisen miehen voimat.
Pistä kuriin?
Se on panna kuriin.
Miksi asiallinen panna-verbi pelottaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä näyttäisi olevan enemmän kyseessä äidin ja lapsen vuorovaikutuksen ongelma, tätähän heille tuolla perheneuvolassa sanottiin. Äiti voisi kuluttaa aikaa enemmän lapsen kanssa touhuamiseen kuin typerien diagnoosien etsimiseen netistä. Diagnoosina oli lievä ADHD, johon ei määrätty lääkitystä vaan kuntoutusta. Eli suomeksi sanottuna lapsessa ei ole mitään vikaa. Kuntoutuksessa kuntoutetaan lähinnä äitiä olemaan lapsensa kanssa. Sehän ei tuolle äidille tietenkään kelpaa, lapsi pitäisi huumata varmaan zombieksi, joka ei vaatisi mitään huomiota.
Lapsi hakee selkeästi rajoja, ja äidin tehtävä olisi ne näyttää. Esimerkiksi ruokapöydässä tarjolla on ruokaa, jota kaikki syövät. Jos lapsi narisee, ei heti aleta väsätä mieleistä toista ruokaa. Lapsi kannattaa ottaa mukaan ruoanlaittoon ja kauppaan ostamaan ruoka-aineita. Voidaan yhdessä tutkia kivoja reseptejä ym. Tehdä tilanteesta vähän semmoinen yhteinen juttu. Vanhemmuudessa joutuu aina näkemään vähän vaivaa.
Oikeasti kyllä suututtaa tuon lapsen puolesta. Äiti pilaa hänen elämänsä leimaamalla hänet erityislapseksi ilman syytä. Ilmeisesti tavoitteena on saada kovasti myötätuntoa itselleen, lapselle lääkitys ja erityisluokkapaikka. Terveen lapsen paikka ei ole erityisluokalla. Monelle erityislapsellekin tavallinen koululuokka tukitoimin on parempi ratkaisu.
Viimeinen lause. Mutta onko se hyväksi lapsen luokkatovereille? Heillä on oikeus saada opetusta asianmukaisissa olosuhteissa. Ei niin, että opettajan aika menee näiden häiriköiden taltuttamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kamala, vastaavanlainen lapsi pienenä. Kerran isä kyllästyi täysin, nosti minut ponnarista ilmaan ja pyöräytti kovasti tukistaen. Välillä saatiin siskon kanssa luunappeja jos käyttäydyimme huonosti. Mitään traumoja ei jäänyt ja hyvät läheiset välit on yhä isään. Äiti uhkaili lastenkodilla ja poliisilla ja sekin toimi varsin tehokkaasti.
Aspergerdiagnoosin sain yläasteella koulussa ilmenneiden vaikeuksien takia.
Tämän jälkeen helpotti ja opin jo hyvin pienenä hallitsemaan tunteitani enkä saanut raivareita tuon hiuksista pyörittelyn jälkeen.
En kanna kaunaa, olen kiitollinen vanhemmilleni.
Ap
Apua laitoin vahingossa loppuun ap vaikkei ollut tarkoitus:D
Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutelma on, että ongelma on äiti-lapsi-suhteessa ja sen vuorovaikutuksessa. Lieneeköhän tuota tutkittu noissa ADHD-testeissä?
Auttaisiko, jos äiti kävisi psykologilla (voisi olla hyödyksi muutenkin, kun on niin uupunut) tai perheterapeutilla. Ihan varmasti on kaikkensa tehnyt ja enemmänkin, mutta joskus ihmisissä voi olla joku "lukko" tai muu itseltä tiedostamaton asia, jonka avaaminen auttaisi.
Tai sitten äiti ja lapsi ovat temperamenteiltaan niin erilaisia, että yhteentörmäyksiä tulee. Ehkä Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoista olisi apua, en tiedä. Lisäksi jäi epäselväksi, mitä tekee ja miten asiaan suhtautuu lapsen isä; perhe on pienryhmä siinä, missä muukin, ja tosiaan voi olla niin että jokin "näkymätön voima" nyt aiheuttaa ongelmia. Muutama kerta perheterapeutilla maksaa aivan varmasti itsensä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Tarkemmin yksityiskohtia tuntematta, tulee kuitenkin käsitys, että ongelma on ennemminkin äidin ja lapsen suhteessa (sen syy?) kuin missään adhd:ssä.
Tottakai. Äidit ovat aina syyllisiä. Kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tulit vaan kertomaan ettet osannut kasvattaa lastasi niin turvauduit väkivaltaan. Oletko ylpeä?
Kerro toki, miten minun olisi pitänyt toimia hänen kanssaan. Faktat ovat:
- kun hän ei saanut tahtoaan läpi, hän alkoi riehumaan. Jerran olimme ruokapöydässä, ja hän ensimmäiseksi kaatoi maitolasinsa ja tämän jälkeen koko kattilan nurinperin. Sitten lähti etsimäön muuta
- riehumista kesti 1-2 tuntia
- kotona ei ollut pehmustettua huonetta.En halua kuulla yhtään sanomista, ettei noin pidä tehdä, vaan haluan kuulla, mitä ihmettä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä?
No ihan jotakin muuta, kuin istuttaa 3v riekkujan päällä.
Riehujalle oma tila, missä saa parkua, vaan ei särkeä. Rauhoittuessa kunnollinen keskustelu, mikä tuollaisesta käytöksestä on seuraus. Eli siivoamaan omat sotkut ja miettimään, miten korvaa homman. Eli laittamaan ruokaa ja muuten esim. kotitöillä keräämään rahat siihen mitä särki.
Hyvällä käytöksellä etuja, huonolla niitä ei tule.
Jos ei olisi toiminut parissa kuukaudessa, niin riehumiset videolle ja pojan kanssa lääkäriin/lastensuojeluun/neuvolaan/kallonkutistajalle. Siellä sitten yhdessä miettien eteenpäin.
Itse olen saanut kärsiä vanhemman sisarukseni takia. En voi sulattaa, että lapsia pidetään eri arvoisina niin, että toisen on aina joustettava ja oltava se fiksu. Sisarukseni osaa temppunsa vielä aikuisena ja virnuilee minulle/puolisolleen (tosin nyt tämä vihdoin nosti kytkintä) selän takana. Ikuinen kuspää.
Mihinkähän sinä panisit raivokkaasti riehuvan lapsen tavallisessa asunnossa? Jos hänet jätetään yksin huoneeseen "rauhoittumaan", hän voi rikkoa ikkunan ja tuhota asuntoa. Hän voi vahingoittaa itseäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Noilla adddd diagnooseilla on myös sellainen pieni vaikutus että kelalta napsahtaa etuuksia kun sellaisen saa. Jaa niin mutta eihän tuotakaan saa ääneen sanoa.
Eikä napsahda. Miksi levität pahantahtoisia valheita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noilla adddd diagnooseilla on myös sellainen pieni vaikutus että kelalta napsahtaa etuuksia kun sellaisen saa. Jaa niin mutta eihän tuotakaan saa ääneen sanoa.
Kerro ihmeessä mitä etuuksia saa adhd/add-diagnoosilla? Minulla adhd ja lapsella myös. Näiden diagnoosien takia ei saada mitään. Lapsi tosin saa määräaikaista vammaistukea mutta ei adhd:n takia.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Olin itse tällainen ilman syytä raivokohtauksia saava lapsi. Koti oli turvaton, minua jätettiin jo ihan pikkuvauvana hoitoon milloin mummille, milloin kaverille, kun äidin pitää saada hengähtää ( bilettää tyttöjenillassa). Äiti ei osannut näyttää rakkautta, on alkoholisti, bipo+ epävakaa. Sain tukkapöllyä, luunappia ja nähdä äidin kirkumis - ja itkukohtauksia pienestä asti. Näitä äiti koitti sitten halaillen ja anteeksi pyytäen selittää että "aikuisillakin menee joskus hermo".
Jäin myös todella pienenä yksin ( ja myöhemmin vahtimaan pienempiä sisaruksia) kauppareissujen yms ajaksi. Siis esim kun olimme viisi, kolme ja pikkuvauva... Vielä myöhemmin sitten tietenkin koko yöksi koska biletys.
Raivokohtaukseni eivät olleet selittämättömiä. Lapsuuteni oli ihan hirveä. Isän kanssa asuessa ja myöhemmin huostaanotettuna minua ei todellakaan tarvinnut pidellä väkisin yhtään missään. En ole äitini kanssa missään tekemisissä ja ajatus siitä että hän olisi kosketusetäisyydellä aiheuttaa paniikkikohtauksen. Hyi hel. Kun vielä olimme tekemisissä, hän tykkäsi muistella kuinka mahdoton, ilkeä, hankala ja hullu lapsi olin.
Onneksi olen sittemmin saanut apua ja pärjään nyt ihan ok.
Lapsella voi olla tietenkin ADHDta, autismia, hankala persoonallisuustyyppi/temperamentti, mutta jännästi nuokin lapset vastaavat *turvalliseen auktoriteettiin* ja läsnäoloon. Se oli se mitä itse lapsena kaipasin. Turvaa, sääntöjä, läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähde tuomitsemaan ketään tuntematta asiaa paremmin. En kuitenkin tiedän, että ADHD:n ja autismin diagnosoimiseen ei riitä vain kotona näkyvät haasteet. Sen tiedän myös, että KELAn kuntoutuksia ei saa vain yksityislääkärin tekemällä diagnoosilla ja taitaa koskea muitakin tukia.
Vaatimusten välttely patologisesti voi kuulua myös autisminkirjoon. Ulkomailla se voidaan diagnosoida omana häiriönä - täällä sille ei taia olla vielä omaa diagnoosia.
Sen tiedän myös, että ikinä ei pidä jäädä perheneuvolaan/neuvolaan jos epäilee, että lapsella on kehityksessä jokin häiriö ja lapsi tarvitsee kuntoutusta. Perheneuvolaan tehtäviin ei kuulu lapsen tutkimukset, diagnosointi, kuntoutukset jne. vaan siellä keskitytään lapsen ja perheen välisiin vuorovaikutussuhteeseen.
Sen tiedän kanssa, että eniten ja painokkaimmin juuri he ovat valmiita tuomitsemaan ja lyttäämään vanhemman, joilla ei ole omakohtaista kokemusta ADHD tai autisminkirjon lapsesta.
Lopetetaan kehityksestä poikkeavien ihmisten syrjintä ja opetellaan mieluummin ymmärtämään. Tietoa löytyy verkostakin jos vain viitsii etsiä, niin ei tarvitse enää ketään haukkua tai arvostella.
On kyllä taas sellaiset tietämättömien, ennakkoluuloisten, pahantahtoisten ihmisten kokoontumisajot tässä ketjussa, että sanattomaks vetää.
Ei tosin varmaan oo ADHD tuolla lapsella, vaan jotain PDA-piirteistä autismikirjon juttua.
Vieraiden läsnäollessa sitten maskaa (masking, mitä tää on suomeks?).
Kunnon luunapit ja avokkaat peliin niin oppii olemaan rauhassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tulit vaan kertomaan ettet osannut kasvattaa lastasi niin turvauduit väkivaltaan. Oletko ylpeä?
Kerro toki, miten minun olisi pitänyt toimia hänen kanssaan. Faktat ovat:
- kun hän ei saanut tahtoaan läpi, hän alkoi riehumaan. Jerran olimme ruokapöydässä, ja hän ensimmäiseksi kaatoi maitolasinsa ja tämän jälkeen koko kattilan nurinperin. Sitten lähti etsimäön muuta
- riehumista kesti 1-2 tuntia
- kotona ei ollut pehmustettua huonetta.En halua kuulla yhtään sanomista, ettei noin pidä tehdä, vaan haluan kuulla, mitä ihmettä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä?
No ihan jotakin muuta, kuin istuttaa 3v riekkujan päällä.
Riehujalle oma tila, missä saa parkua, vaan ei särkeä. Rauhoittuessa kunnollinen keskustelu, mikä tuollaisesta käytöksestä on seuraus. Eli siivoamaan omat sotkut ja miettimään, miten korvaa homman. Eli laittamaan ruokaa ja muuten esim. kotitöillä keräämään rahat siihen mitä särki.
Hyvällä käytöksellä etuja, huonolla niitä ei tule.
Jos ei olisi toiminut parissa kuukaudessa, niin riehumiset videolle ja pojan kanssa lääkäriin/lastensuojeluun/neuvolaan/kallonkutistajalle. Siellä sitten yhdessä miettien eteenpäin.
Itse olen saanut kärsiä vanhemman sisarukseni takia. En voi sulattaa, että lapsia pidetään eri arvoisina niin, että toisen on aina joustettava ja oltava se fiksu. Sisarukseni osaa temppunsa vielä aikuisena ja virnuilee minulle/puolisolleen (tosin nyt tämä vihdoin nosti kytkintä) selän takana. Ikuinen kuspää.
Olen kertonut aiemmin, että kaikki tehtiin. Hän sai huutaa, häntä kielleettin rikkomasta mitään, aina keskusteltiin jälkikäteen, hän joutui siivoamaan omat sotkut, hän joutui korvaamaan vahingon. Puhuttiin tunteista ja itsehillinnästä, harjoiltiin, mitä pitää tehdä, kun suututtaa. Mentiin perheneuvolaan, jossa poika kävi yhden syksyn. Diagnoosi: ilmaisee itseään harvinaisen hyvin, harvinaisen hyvin tunnistaa omia tunteitaan. Eivät nähneet mitään syytä, miksi siellä pitäisi käydä.
Juuri tässä on se pointti, miksi tässä ketjussa yhä olen: on lapsia, joihin ei mikään tehoa. Ei mikään muu kuin aika.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen kuin ihminen saadaan kuriin, kun asetetaan tarpeeksi kovat sanktiot. Jos niputetaan kädet seläntaakse, jalat yhteen ja kytketään vielä niputetut kädet ja jalat seläntakana yhteen (ns. hogtied-asento) ja sanotaan, että irti pääsee, kun osaa käyttäytyä, olen aivan varma, että niin tyhmää yksilöä ei löydy, joka ei muutamassa tunnissa oppisi.
Et tiedä yhtään mitään.
Kyllähän tuollainen väkivaltainen nujertaminen ilmeisesti neurotyypillisiin ihmisiin toimii.
PDA-piirteinen autisti taas ennemmin kuolee kun nujertuu tuollaisesta. Eikä se ole oma valinta, tai asia jolle mahtaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Pojallani on lieviä autisminkirjon piirteitä. Nämä otettiin puheeksi aikanaan päiväkodissa, jossa ongelma oli suurin. Kun poika meni kouluun, niin opettajat eivät nähneet mitään poikkeavaa ja piirteitä näkyy nykyään enää kotona. Tämä on meille kuin lottovoitto. On sata kertaa parempi, että muualla käyttäytyy hyvin ja kotona purkaa. Täytyy myös muistaa, että piirteet saattavat olla merkittäviäkin lapsuudessa ja lieventyä todella paljon lapsen kasvaessa. Tietysti kasvatuksella ja kuntoutuksella on suuri merkitys. Meillä on aina ollut tarkat säännöt ja kuria on ollut pakko pitää valitettavankin paljon, jotta ollaan selvitty. Siitä on tullut vain positiivista palautetta oikeastaan joka paikasta, kun ollaan palavereita pidetty.
Se mikä itselläni pisti tuossa lehtijutussa silmään on se, että äiti ei todella uskalla käyttää mitään rankaisu keinoja. Hän pelkää raivokohtauksia, vaikka lasta pitäisi pitää kiinni kunnes rauhoittuu. Jos kerta lätinät on lätisty, niin kova kovaa vasten. Tuntuu, että juuri tyttö lapsia ei oikein uskalleta kasvattaa. Ainakin omista tutuista huomaa kuinka tyttöjä pidetään pienempinä kuin he ovatkaan ja kaikesta neuvotellaan ja keskustellaan. En väitä etteikö tätä tehtäisi ollenkaan poikien kanssa, mutta oma havaintoni on näin päin.
Itsekin epäilin aikanaan pojallani tuota vaatimusten vastustamista ja ymmärrän että ns.pakottaminen lisää sitä ainakin aluksi. Vanhemmilla on hankala katsoa lapsen ahdistusta, kun näyttää että lapsi jo fyysisesti oireilee pakottamisen seurauksena. Omasta lapsestani täytyy sanoa, että hän varsinkin aiemmin oli todella hyvä näyttelemään. Yritti ihan kaikki hämäyskeinot, jotta lähdettäisi taas sille keskustelu/neuvottelu linjalle. Huomasin tämän itsekin aika myöhään ja tosiaan tuntuu, että hänestä on tullut joustavampi ajan myötä, kun on vain ollut pakko olla. Maailma ei vain toimi niin, että jokainen huomioidaan yksilönä, vaan yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis pärjätä meinaa.
No sun pojalla ei sitten oo niitä PDA -piirteitä. Eli ihan turha tulla antamaan niitä neuvoja, jotka toimii muilla lapsilla, mutta rikkoo ja tuhoaa sen PDA-piirteisen lapsen psyyken.
Ja ei voi ikinä olla hyvä ajaa lasta tilaan, missä lapsi oksentaa ja hyperventiloi ja on oikeasti vaarassa tukehtua.
Ihan syystäkin pitää vanhemmasta olla hankalaa katsoa lapsen fyysisiä ahdistusoireita!
Manipuloiva tyttö ilmeisesti. Tietää, mitä tekee ihan automaattisesti. Nyt hyvät neuvot äidille, että saa tuon kierteen katkaistua.