Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei pistä tytärtään kuriin joten haluaa adhd diagnoosin hänelle.
08.08.2023 |
Voihan tuolla tytöllä olla joku adhdkin , mutta isoin ongelma on ettei äiti osaa laittaa tyttöä kunnolla kuriin. On tottelematon lapsi. Muita tottelee, hoitajaa ja päiväkodissa. Äitiltä repii hiuksia päästä kuvassa. Äiti pelkää 6v lasta, että lapsi räjähtää. Haluaa lääkkeitä tytölle. Sanoo että lapsi vastustaa vaatimuksia, mikä on joku sairaus. No, kyllä siihen keinot on, on tähänkin asti tuommoset tapaukset opetettu ilman lääkeitä. ihan ekana ne kännykät pois molemmilta, äidiltä ja lapselta.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009714119.html
Kommentit (588)
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tulit vaan kertomaan ettet osannut kasvattaa lastasi niin turvauduit väkivaltaan. Oletko ylpeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tulit vaan kertomaan ettet osannut kasvattaa lastasi niin turvauduit väkivaltaan. Oletko ylpeä?
Kerro toki, miten minun olisi pitänyt toimia hänen kanssaan. Faktat ovat:
- kun hän ei saanut tahtoaan läpi, hän alkoi riehumaan. Jerran olimme ruokapöydässä, ja hän ensimmäiseksi kaatoi maitolasinsa ja tämän jälkeen koko kattilan nurinperin. Sitten lähti etsimäön muuta
- riehumista kesti 1-2 tuntia
- kotona ei ollut pehmustettua huonetta.
En halua kuulla yhtään sanomista, ettei noin pidä tehdä, vaan haluan kuulla, mitä ihmettä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Maksetaanhan adhd lapsista hyvää tukea vanhemmille. Useita satoja reapsahtaa tilille joka kuukausi.
Älä höpise. Minkään diagnoosin perusteella yksistään ei saa vammaistukea. Sitä pitää hakea ja vaatii lääkärin lausunnon ja todella vankat perusteet. Sittenkään ei välttämättä saa. Ap: n tapauksessa enintään pienimmän vammaistuen saisi eikä se ole satoja euroja kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Eli narsisti-tapaus. Kohtelee muita ihmisiä sen mukaan mikä on oma fiilis milläkin hetkellä. Onko saanut pidettyä suhteet läheisiin?
Ei pysty noin pienellä datalla leimaan narsistiks, kaikki osaa olla enkeleitä ja piruja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tulit vaan kertomaan ettet osannut kasvattaa lastasi niin turvauduit väkivaltaan. Oletko ylpeä?
Kiinni pitäminen ei ole väkivaltaa vaan viimeinen keino hemmetin empatiakyvytön ja mistään mitään tietämätön mulkero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tulit vaan kertomaan ettet osannut kasvattaa lastasi niin turvauduit väkivaltaan. Oletko ylpeä?
Kerro toki, miten minun olisi pitänyt toimia hänen kanssaan. Faktat ovat:
- kun hän ei saanut tahtoaan läpi, hän alkoi riehumaan. Jerran olimme ruokapöydässä, ja hän ensimmäiseksi kaatoi maitolasinsa ja tämän jälkeen koko kattilan nurinperin. Sitten lähti etsimäön muuta
- riehumista kesti 1-2 tuntia
- kotona ei ollut pehmustettua huonetta.En halua kuulla yhtään sanomista, ettei noin pidä tehdä, vaan haluan kuulla, mitä ihmettä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä?
No ihan jotakin muuta, kuin istuttaa 3v riekkujan päällä.
Riehujalle oma tila, missä saa parkua, vaan ei särkeä. Rauhoittuessa kunnollinen keskustelu, mikä tuollaisesta käytöksestä on seuraus. Eli siivoamaan omat sotkut ja miettimään, miten korvaa homman. Eli laittamaan ruokaa ja muuten esim. kotitöillä keräämään rahat siihen mitä särki.
Hyvällä käytöksellä etuja, huonolla niitä ei tule.
Jos ei olisi toiminut parissa kuukaudessa, niin riehumiset videolle ja pojan kanssa lääkäriin/lastensuojeluun/neuvolaan/kallonkutistajalle. Siellä sitten yhdessä miettien eteenpäin.
Itse olen saanut kärsiä vanhemman sisarukseni takia. En voi sulattaa, että lapsia pidetään eri arvoisina niin, että toisen on aina joustettava ja oltava se fiksu. Sisarukseni osaa temppunsa vielä aikuisena ja virnuilee minulle/puolisolleen (tosin nyt tämä vihdoin nosti kytkintä) selän takana. Ikuinen kuspää.
Kyllä ihminen kuin ihminen saadaan kuriin, kun asetetaan tarpeeksi kovat sanktiot. Jos niputetaan kädet seläntaakse, jalat yhteen ja kytketään vielä niputetut kädet ja jalat seläntakana yhteen (ns. hogtied-asento) ja sanotaan, että irti pääsee, kun osaa käyttäytyä, olen aivan varma, että niin tyhmää yksilöä ei löydy, joka ei muutamassa tunnissa oppisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Kuulostaa lähinnä sosiopaatilta.
Joo, siltäkin kuulostaa, mutta hän ei ollut lapsena paha. Psyko-ja sosiopaatit ovat niitä, jotka vetää kärpäsiltä siipiä, eikä hän tehnyt koskaan sellaista. Hän oli hyvä kaveri kaikille.
Tämän lapsen ongelmat olivat raivokohtaukset, kun hän ei saanut, mitä halusi. Silloin hänestä tuli piru.
Ja sinä opetit kolmevuotiaan istumaan pirun jalkojen päällä. Miten meni niinku omasta mielestä?
Meni hyvin, jotta poika ei hajoittanut paikkoja. Miten itse olisit asian hoitanut, jos tajuat, että lapsi käy päälle ja hajoittaa tavaroita, etkä saa itse häntä hallittua?
Voin aika pitkälle samastua juttuusi, sillä itselläni on nyt parikymppinen Asperger-poika. Kaikki jumit ja raivarit ja muu on koettu. Pikkuveli on aivan eri maata ja on vaikea kuvitella, että olisin vain niin satanolla epäonnistunut toisen kasvattamisessa ja toisen kohdalla todella onnistunut. Mutta se mikä itselläni särähti korvaan on, että käskit 3-vuotiaan auttamaan isomman taltutuksessa. On käytännössä tosi vaikea huomioida riittävästi sitä ns. tavislasta, jos toinen on hyvin haastava ja tätä olen itse katunut todella paljon. Vasta myöhemmin tajusin kuinka paljon pienempi kärsi. Mutta että vielä olisin käskenyt hänet APUUN isoveljen kanssa... ei, ei, ei. Ennemmin olisi saanut seinät hajota kuin että olisin laittanut pikkuveljen tulilinjalle. Myöhemmin kyllä tajusin, että isoveli oli lyönyt pienempää, kun kävin kaupassa tms., vaikka tilanne oli lähtiessä rauhallinen, joten en voi sanoa itsekään onnistuneeni eli en tarkoita mitenkään rehvastella olemattomilla taidoillani. Mutta kyllä sen periaatteen kai pitäisi olla, että toiset lapset edes yrittää suojata.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tuo kuulostaa minusta tosiaan vuorovaikutusongelmalta ja ongelmalta auktoriteetin kanssa. Lapsi on oppinut viemään äitiään kuin pässiä narussa. Ja jos sitten on moodi jo "palkkaan lapsenvahdin kun en jaksa olla lapseni kanssa" äidillä niin onko tuo ihme, että lapsi räjähtelee. Se on ainoa keino varmaan saada äidiltään totaalinen jakamaton huomio.
Tutullani on tämmöinen poika. Mikään diagnoosi ei täyty, vaikka kaiken maailman testit ja neurologit on kahlattu. Minun mielestäni ongelma on kotona; äiti joko maireasti koittaa piipittää tai huutaa raivoissaan. Välimuotoa ei ole. Ei osaa lukea lastaan; Sitä että turhautuminen on alkanut ja räjähdys tulossa. Itsekin siirtymätilanteissa haahuilee puhelin kädessä, kunnes on kiire ja sitten taas huudetaan.
Ja hän joka kirjoitti, että 3v pikkuveli opetettu jo sisarensa jalkojen päällä potkujen varalle äidin käskystä istumaan. Varmistaudu siihen, että tämä 3v tulee kasvamaan korostetun helpoksi ja reippaaksi ja aina avuksi verrattuna sisarukseensa. Josta varmasti häntä myös muistat kiitellä ja kehua. Tuloksena, että lapsi oppii viimiseen asti välttelemään vaivaksi olemista, miellyttää kaikkia ihmisiä korostetusti, ei opi pitämään rajojaan, vaatimaan huomiotaan. Ja lopulta aikuisena purkaa tätä terapiassa. Oikein perinteinen äidin pikku apuri. Että; Hänen tehtävänsä ei mitenkään ole osallistua raivokohtausten rauhoittamiseen tai muutenkaan "jousta nyt kun olet viisaampi"-periaatteella aina pistämään omat toiveensa ja tarpeensa sivuun, kun sisaren kanssa tulee kinaa.
Tämän viestin loppuosa sai minut itkemään. Se olen kuin minä. Eikä kukaan koskaan tajua. Ei minua edes ole, koska aina on pitänyt olla se fiksumpi. Silloinkin, kun itse ei enää jaksaisi. Kiitosta saa vain, jos jaksaa silti.
Ihanaa lukea, että joku ymmärtää tällaista olevan.
Olen loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin miehen työn takia paljon yksin lasten kanssa, kävin töissä siis kyllä ja lapset päiväkodissa. Lapsilla oli pakko olla aika tiukat säännöt. Jos ei totellut tai käyttäytyi huonosti. otin leluja takavarikkoon, karkkipäivänä ei saanut karkkia tai peruin jonkun muun kivan. Ruokaa piti maistaa, jos ei tykännyt, sitä piti syödä vähän ja ottaa vaikka näkkäriä lisäksi. En olisi millään pystynyt kokkaamaan useampaa ateriaa.
Illalla oli selkeät rutiinit, lapset tiesi aina, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Monelle riehujalle annetaan vain ihan liikaa siimaa. Annetaan riehua, ymmärretään, huonosta käytöksestä ei rankaista mitenkään. Ja digilaitteiden käyttöön todella tarkat rajat. Minusta on järkyttävää, että tosi pienet lapset pelaavat puhelimella kauppareissun tai isomman lapsen harrastuksen aikana. Kuinka nuo lapset ikinä oppivat viihdyttämään itseään tai sietämään tylsyyttä, kun sitä ei mitenkään heiltä vaadita.
Kokeilee kaikkea epäjohdonmukaisesti ja liian vähän aikaa?! Kuraa.
Psykopaatin psykolapsi. Äidin helmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan järkyttävän tietämättömiä kommentteja täällä. "Tyttö vain kuriin, kyllä se siitä". Täällä on jotkut tyhmien kokoontumisajot. Kyllä, adhd- lapsi voi olla erilainen eri tilanteissa. Ja joku luulee, että tällä haetaan jotain taloudellista etua. Toivon teille kaikille adhd- lapsia ja lapsenlapsia.
-adhd- lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd:n määritelmään kuuluu, että oireita pitäisi olla useammassa ympäristössä. En yhtään epäile, etteikö lapsi olisi haastava, mutta mielestäni on pikkuisen ongelmallista sekin, jos yksityiseltä saa haettua diagnoosin vaikkeivät diagnostiset kriteerit täyty.
Minun vanhempi tyttäreni oli vastaavanlainen lapsi. Ongelmia muuallakin kuin kotona alkoi tulla vasta yläkouluiässä. Lukio meni nitkutellen ja alisuoriutuen, sen jälkeen iskikin valtava uupumus ja yliopisto-opinnot piti keskeyttää, koska niistä ei tullut yhtään mitään. Nyt kun tyttö on 22-vuotias ja vain osatyökykyinen, on sitten diagnosoitu tuo adhd. Paljon vähemmällä olisi tyttäreni päässyt, jos häntä olisi tutkittu jo silloin lapsena kun suorastaan kerjäsin apua eri tahoilta. En saanut apua, sen sijaan sain näitä vastaavia ohjeita, että laita lapsesi kuriin.
No niinpä. Aikuisella lapsellani on Asperger ja pitkään ajattelin, että ongelmia on vain kotona ja että vika on täysin minussa. Myöhemmin sain kuulla opettajalta, että no olihan se poika 11-vuotiaana esim. ryöminyt luokan lattialla, kun ilmeisesti kuormittui yli. Mutta ei mitään ongelmaa! Ehkä olisi ollut kiva kuulla tuo ajoissa... Yläkoulussa sitten tuli isot ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin miehen työn takia paljon yksin lasten kanssa, kävin töissä siis kyllä ja lapset päiväkodissa. Lapsilla oli pakko olla aika tiukat säännöt. Jos ei totellut tai käyttäytyi huonosti. otin leluja takavarikkoon, karkkipäivänä ei saanut karkkia tai peruin jonkun muun kivan. Ruokaa piti maistaa, jos ei tykännyt, sitä piti syödä vähän ja ottaa vaikka näkkäriä lisäksi. En olisi millään pystynyt kokkaamaan useampaa ateriaa.
Illalla oli selkeät rutiinit, lapset tiesi aina, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Monelle riehujalle annetaan vain ihan liikaa siimaa. Annetaan riehua, ymmärretään, huonosta käytöksestä ei rankaista mitenkään. Ja digilaitteiden käyttöön todella tarkat rajat. Minusta on järkyttävää, että tosi pienet lapset pelaavat puhelimella kauppareissun tai isomman lapsen harrastuksen aikana. Kuinka nuo lapset ikinä oppivat viihdyttämään itseään tai sietämään tylsyyttä, kun sitä ei mitenkään heiltä vaadita.
Liikaa siimaa!! Ei ADHDssa ole kysymys kännyköistä eikä videopeleistä. Sinulla ei ole mitään käsitystä kyseisestä ilmiöstä. Hurskaasti vain kiillottelet sädekehääsi kun olet niin hirmuisen "hyvä" äiti.
Luulen, että on paljon muita syitä mitä diagnosoidaan adhd:na. Esim ylivilkkaus, keskittymishäiriöt, traumat, kiusaaminen, kaltoinkohtelu jne minkä seurauksena lapsi käyttäytyy epätyypillisesti. Adhd lääkkeestä on tullut helppo keino laittaa lapsi aisoihin, silloinkin kun ei jakseta kasvattaa.
Luulen, ettei adhd tyyppikään ole kuuminta hottia parisuhteessa aikuisena. Voi vaikuttaa epävakaalta ja adhd periytyvyys mietityttää. Myös lapsen kasvattajana sitä voi epäillä adhd diagnoosiin saaneen kykyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tulit vaan kertomaan ettet osannut kasvattaa lastasi niin turvauduit väkivaltaan. Oletko ylpeä?
Kerro toki, miten minun olisi pitänyt toimia hänen kanssaan. Faktat ovat:
- kun hän ei saanut tahtoaan läpi, hän alkoi riehumaan. Jerran olimme ruokapöydässä, ja hän ensimmäiseksi kaatoi maitolasinsa ja tämän jälkeen koko kattilan nurinperin. Sitten lähti etsimäön muuta
- riehumista kesti 1-2 tuntia
- kotona ei ollut pehmustettua huonetta.En halua kuulla yhtään sanomista, ettei noin pidä tehdä, vaan haluan kuulla, mitä ihmettä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä?
Olisit antanut selkään sille ja huolella! Ja jos ei opi kerrasta, niin toistoa, toistoa, toistoa!!
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävän tietämättömiä kommentteja täällä. "Tyttö vain kuriin, kyllä se siitä". Täällä on jotkut tyhmien kokoontumisajot. Kyllä, adhd- lapsi voi olla erilainen eri tilanteissa. Ja joku luulee, että tällä haetaan jotain taloudellista etua. Toivon teille kaikille adhd- lapsia ja lapsenlapsia.
-adhd- lapsen äiti
Tottakai voi olla erilainen eri tilanteissa, mutta artikkelin äiti ei sitä ymmärrä. Hänen mielestä diagnoosi ja lääkkeet pitäisi saada jo siitä, millainen lapsi on pelkästään kotona. Aika järkyttävää.
ADHD:n hoidossa, eli kuntoutuksessa, jossa tuo äiti ja tytär käyvät, opetelaan juuri noita vanhanajan taitoja. Jämäkkyyttä, arjen ennustettavuutta, säännöllisyyttä, sääntöjä. Yllätys yllätys.
Uskon, että tuollainen lievempi ADHD, joka tuolla tytöllä väitetään olevan, pysyy juuri semmoisella kurissa. Jotkut vanhemmat osaavat sen luonnostaan. Toisille se pitää ihan opettaa.
Mutta eihän tuo äiti sitä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin miehen työn takia paljon yksin lasten kanssa, kävin töissä siis kyllä ja lapset päiväkodissa. Lapsilla oli pakko olla aika tiukat säännöt. Jos ei totellut tai käyttäytyi huonosti. otin leluja takavarikkoon, karkkipäivänä ei saanut karkkia tai peruin jonkun muun kivan. Ruokaa piti maistaa, jos ei tykännyt, sitä piti syödä vähän ja ottaa vaikka näkkäriä lisäksi. En olisi millään pystynyt kokkaamaan useampaa ateriaa.
Illalla oli selkeät rutiinit, lapset tiesi aina, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Monelle riehujalle annetaan vain ihan liikaa siimaa. Annetaan riehua, ymmärretään, huonosta käytöksestä ei rankaista mitenkään. Ja digilaitteiden käyttöön todella tarkat rajat. Minusta on järkyttävää, että tosi pienet lapset pelaavat puhelimella kauppareissun tai isomman lapsen harrastuksen aikana. Kuinka nuo lapset ikinä oppivat viihdyttämään itseään tai sietämään tylsyyttä, kun sitä ei mitenkään heiltä vaadita.
Liikaa siimaa!! Ei ADHDssa ole kysymys kännyköistä eikä videopeleistä. Sinulla ei ole mitään käsitystä kyseisestä ilmiöstä. Hurskaasti vain kiillottelet sädekehääsi kun olet niin hirmuisen "hyvä" äiti.
Joo, minäkin olen ilmeisesti ollut tosi mahtava äiti toiselle lapselleni ja toiselleni ihan p*ska. Jos kaikki lapseni olisivat kuten "helppo" kuopukseni, kirjoittaisin minäkin varmaan viestejä, että arkijärkeä, rajoja ja rakkautta vaan. Mutta en kirjoita. Monella on myös käsitys, että nepsyjä ei edes yritetä kasvattaa: olen varmaan satakertaisesti enemmän laittanut paukkuja nepsyni kasvattamiseen, koska se on ollut niin vaikeaa.
Kannattaa tarkistaa faktat Kelan sivuilta ennemmin kuin uskoa jotain yksinkertaista tyyppiä netissä.