Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei pistä tytärtään kuriin joten haluaa adhd diagnoosin hänelle.
08.08.2023 |
Voihan tuolla tytöllä olla joku adhdkin , mutta isoin ongelma on ettei äiti osaa laittaa tyttöä kunnolla kuriin. On tottelematon lapsi. Muita tottelee, hoitajaa ja päiväkodissa. Äitiltä repii hiuksia päästä kuvassa. Äiti pelkää 6v lasta, että lapsi räjähtää. Haluaa lääkkeitä tytölle. Sanoo että lapsi vastustaa vaatimuksia, mikä on joku sairaus. No, kyllä siihen keinot on, on tähänkin asti tuommoset tapaukset opetettu ilman lääkeitä. ihan ekana ne kännykät pois molemmilta, äidiltä ja lapselta.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009714119.html
Kommentit (588)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Eli narsisti-tapaus. Kohtelee muita ihmisiä sen mukaan mikä on oma fiilis milläkin hetkellä. Onko saanut pidettyä suhteet läheisiin?
Joo, kohtelee muita fiiliksensä mukaan, ei vastaa viesteihin, mutta ei hän ole ihan narsistikaan. Hän ei ole koskaan, ei edes teininä haistatellut minulle. Kaikki tuntemattomatkin mummot ihastelevat, kun on niinnfiksu poika. Ihmiset tykkäävät hänestä ja on kaikkien kanssa väleissä. Osaa siis keskustella. Jos siis haluaa. Hänen ongelmansa eivät ole ihmissuhteissa.
Seli seli
Häh? Minkä minä voin, että hän on tuollainen.
Otit hänen lapsuudessa jo saman asenteen? Hän nyt on vaan tuollainen ja olit passiivisena tilanteen vietävissä ja lakaisit ongelmat maton alle?
Ps mitä sille pikkuveljelle kuuluu?
Kuvasin yllä sitä, millainen hän on nykyään. En sitä, millainen oli lapsuudessa.
Mistä ihmeestä sait kuvan, että lakasin kaikki ongelmat maton alle??? Juurihan kerroin, että kokeilimme kaikki keinot. Myös perheneuvolan.
Pikkuveli pärjää oikein hyvin elämässään. Paljon paremmin kuin isoveljensä. Pitäö isoa veljeään tosi outona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa koululuokassa on vähintään yksi adhd lapsi ilman diagnoosia. Yleensä heitä löytyy useampi. Kun diagnoosi puuttuu, ei heillä ole lääkitystä. Ja sitten koulunkäynnistä ja kaverisuhteista ei tule mitään.
Niinhän se on. Ja yksi syy siihen miksi näitä diagnooseja ei tule tarpeeksi ajoissa on juurikin se, että lapsen käytöshäiriöstä syytetään ensisijaisesti kasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajattelen, että pohjasyy on äidin asenteessa. Mutta en ajattele, että lapsesta olisi mitenkään hauskaa kiduttaa äitiä. Ei yksikään lapsi halua tuollaiseen tilanteeseen. Ennemminkin asetelma on varmasti lapsestakin surullinen, vaikkei hän sitä ehkä osaakaan analysoida.
Lapset pyrkivät saamaan valtaa itselleen eivätkä kaihda keinoja sen tavoitteen saavuttamisessa. Kaikki keinot ovat käytössä, kun vanhempaa, hoitajaa tai opettajaa pyritään painostamaan.
Lapsi jonka vanhempi ei aseta rajoja ja neuvottelee loputtomiin asioista pistää lapsen mahdottoman eteen. Ei Lapsi halua päättää ja ratkoa vanhemman kanssa yhdessä, miten hänestä huolehditaan ja hoivataan. Myös sellainen vanhempi, jolle rajojenveto on ongelma ja välttää loputtomiin konflikteja näyttää lapselle, että maailma on loputon peli jossa käydään kauppaa ihmissuhteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tarrat ja tavaroiden takavarikoiminen eivät tepsi kaikkiin lapsiin. Usein on tarve käyttää myös muita keinoja. Ongelma on vaan se, että ne muut keinot eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä nyky-yhteiskunnassa. Ilmapiiri on tässä mielessä muuttunut rajusti ihan viimeisten 10 vuoden aikanakin.
Veikkaan, että tästä tulee vielä iso ongelma. Aikuisilla kun ei ole keinoja toimia tiukissa tilanteissa.
Ennen Jaakko juoksi tielle, vaikka tiesi sen olevan ehdottoman kiellettyä, sai korvatillikan ja muisti lopun ikää, ettei se kannattanut.
Nyt Jaakko juoksee tielle, äiti juoksee perässä, asiasta keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, annetaan tarra, jos ei juokse, juoksee silti. Annetaan muffinssi, kun kerran jätti juoksematta. Lopulta Jaakko jää auton alle.
Koko tänä nykyaikana äiti paloi sen kevään aikana loppuun, hän ei muista raskausajastaan mitään väsymyksen takia, Jaakon nuorempi sisarus kärsii tilanteesta, saa kuusi diagnoosia ja koko perhe tarvitsee terapiaa, sairauslomaa, psykologia ja kierre on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tarrat ja tavaroiden takavarikoiminen eivät tepsi kaikkiin lapsiin. Usein on tarve käyttää myös muita keinoja. Ongelma on vaan se, että ne muut keinot eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä nyky-yhteiskunnassa. Ilmapiiri on tässä mielessä muuttunut rajusti ihan viimeisten 10 vuoden aikanakin.
Veikkaan, että tästä tulee vielä iso ongelma. Aikuisilla kun ei ole keinoja toimia tiukissa tilanteissa.
Ennen Jaakko juoksi tielle, vaikka tiesi sen olevan ehdottoman kiellettyä, sai korvatillikan ja muisti lopun ikää, ettei se kannattanut.
Nyt Jaakko juoksee tielle, äiti juoksee perässä, asiasta keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, annetaan tarra, jos ei juokse, juoksee silti. Annetaan muffinssi, kun kerran jätti juoksematta. Lopulta Jaakko jää auton alle.
Koko tänä nykyaikana äiti paloi sen kevään aikana loppuun, hän ei muista raskausajastaan mitään väsymyksen takia, Jaakon nuorempi sisarus kärsii tilanteesta, saa kuusi diagnoosia ja koko perhe tarvitsee terapiaa, sairauslomaa, psykologia ja kierre on valmis.
Kyllä kovapäinen Jaakko juoksi tielle korvatillikan jälkeenkin. Hän oppi tillikasta, että juokseminen tehdään salassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa koululuokassa on vähintään yksi adhd lapsi ilman diagnoosia. Yleensä heitä löytyy useampi. Kun diagnoosi puuttuu, ei heillä ole lääkitystä. Ja sitten koulunkäynnistä ja kaverisuhteista ei tule mitään.
Jokaisessa koululuokassa on vähintään yksi kuriton lapsi ilman kunnollista kotikasvatusta. Yleensä heitä löytyy useampi. Kun kuri puuttuu, ei heillä ole käytöstapoja. Ja sitten koulunkäynnistä ja kaverisuhteista ei tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tarrat ja tavaroiden takavarikoiminen eivät tepsi kaikkiin lapsiin. Usein on tarve käyttää myös muita keinoja. Ongelma on vaan se, että ne muut keinot eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä nyky-yhteiskunnassa. Ilmapiiri on tässä mielessä muuttunut rajusti ihan viimeisten 10 vuoden aikanakin.
Veikkaan, että tästä tulee vielä iso ongelma. Aikuisilla kun ei ole keinoja toimia tiukissa tilanteissa.
Ennen Jaakko juoksi tielle, vaikka tiesi sen olevan ehdottoman kiellettyä, sai korvatillikan ja muisti lopun ikää, ettei se kannattanut.
Nyt Jaakko juoksee tielle, äiti juoksee perässä, asiasta keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, annetaan tarra, jos ei juokse, juoksee silti. Annetaan muffinssi, kun kerran jätti juoksematta. Lopulta Jaakko jää auton alle.
Koko tänä nykyaikana äiti paloi sen kevään aikana loppuun, hän ei muista raskausajastaan mitään väsymyksen takia, Jaakon nuorempi sisarus kärsii tilanteesta, saa kuusi diagnoosia ja koko perhe tarvitsee terapiaa, sairauslomaa, psykologia ja kierre on valmis.
Kyllä kovapäinen Jaakko juoksi tielle korvatillikan jälkeenkin. Hän oppi tillikasta, että juokseminen tehdään salassa.
Niin, onneksi hemmoteltu Jaakko ei ikinä keksinyt tehdä mitään salassa. Häntä ei enää koskaan tarvinnut vahtia.
Eiku, hetkinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tarrat ja tavaroiden takavarikoiminen eivät tepsi kaikkiin lapsiin. Usein on tarve käyttää myös muita keinoja. Ongelma on vaan se, että ne muut keinot eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä nyky-yhteiskunnassa. Ilmapiiri on tässä mielessä muuttunut rajusti ihan viimeisten 10 vuoden aikanakin.
Veikkaan, että tästä tulee vielä iso ongelma. Aikuisilla kun ei ole keinoja toimia tiukissa tilanteissa.
Ennen Jaakko juoksi tielle, vaikka tiesi sen olevan ehdottoman kiellettyä, sai korvatillikan ja muisti lopun ikää, ettei se kannattanut.
Nyt Jaakko juoksee tielle, äiti juoksee perässä, asiasta keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, annetaan tarra, jos ei juokse, juoksee silti. Annetaan muffinssi, kun kerran jätti juoksematta. Lopulta Jaakko jää auton alle.
Koko tänä nykyaikana äiti paloi sen kevään aikana loppuun, hän ei muista raskausajastaan mitään väsymyksen takia, Jaakon nuorempi sisarus kärsii tilanteesta, saa kuusi diagnoosia ja koko perhe tarvitsee terapiaa, sairauslomaa, psykologia ja kierre on valmis.
Kyllä kovapäinen Jaakko juoksi tielle korvatillikan jälkeenkin. Hän oppi tillikasta, että juokseminen tehdään salassa.
Tämä. Aikuinen LUULEE saavansa lapsen kuriin rajoilla, säännöillä ja kurilla. Hän ei näe uhmaa kaiken takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tarrat ja tavaroiden takavarikoiminen eivät tepsi kaikkiin lapsiin. Usein on tarve käyttää myös muita keinoja. Ongelma on vaan se, että ne muut keinot eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä nyky-yhteiskunnassa. Ilmapiiri on tässä mielessä muuttunut rajusti ihan viimeisten 10 vuoden aikanakin.
Veikkaan, että tästä tulee vielä iso ongelma. Aikuisilla kun ei ole keinoja toimia tiukissa tilanteissa.
Ennen Jaakko juoksi tielle, vaikka tiesi sen olevan ehdottoman kiellettyä, sai korvatillikan ja muisti lopun ikää, ettei se kannattanut.
Nyt Jaakko juoksee tielle, äiti juoksee perässä, asiasta keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, annetaan tarra, jos ei juokse, juoksee silti. Annetaan muffinssi, kun kerran jätti juoksematta. Lopulta Jaakko jää auton alle.
Koko tänä nykyaikana äiti paloi sen kevään aikana loppuun, hän ei muista raskausajastaan mitään väsymyksen takia, Jaakon nuorempi sisarus kärsii tilanteesta, saa kuusi diagnoosia ja koko perhe tarvitsee terapiaa, sairauslomaa, psykologia ja kierre on valmis.
Kyllä kovapäinen Jaakko juoksi tielle korvatillikan jälkeenkin. Hän oppi tillikasta, että juokseminen tehdään salassa.
Niin, onneksi hemmoteltu Jaakko ei ikinä keksinyt tehdä mitään salassa. Häntä ei enää koskaan tarvinnut vahtia.
Eiku, hetkinen...
Tietyn luontoiset lapset taistelevat vastaan. Kasvatettiin heitä miten vain. Kasvatuksella saa toki lapsen käyttäytymään aikuisen edessä hyvin.
Olen asunut takavuosina Ranskassa ja siellä huomasi tämän hyvin. Aikuisen edessä oltiin mielin kielin kun sai korvatillikan, mutta lapset olivat ilkeämpiö toisiaan kohtaan kuin täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa koululuokassa on vähintään yksi adhd lapsi ilman diagnoosia. Yleensä heitä löytyy useampi. Kun diagnoosi puuttuu, ei heillä ole lääkitystä. Ja sitten koulunkäynnistä ja kaverisuhteista ei tule mitään.
Niinhän se on. Ja yksi syy siihen miksi näitä diagnooseja ei tule tarpeeksi ajoissa on juurikin se, että lapsen käytöshäiriöstä syytetään ensisijaisesti kasvatusta.
Niin, olisihan se nyt kivempi saada pullakaffet, diagnoosi ja lääkitys ilman selvittelyä ja vähän kelalta rahoitusta ihan heti. Siis vanhemman kannalta.
Kannattaa nyt ehkä kuitenkin pitää mielessä, että lapsen parasta tilanteissa pitäisi hakea. Turha diagnoosi, turha lääkitys ja ennenkaikkea persiilleen hoidettu kasvatus ovat melkoinen taakka lopuksi elämää siitä hyvästä, että vanhemmat eivät osaa hoitaa omaa hommaansa.
Tuohan siitä seuraa, kun vauvasta asti kaikki turhanrääkymiset ja kiukuttelut hoidetaan ottamalla lapsi syliin ja hyssyttelemällä.
Lapsen voi antaa huutaa, jollei sillä ole mitään fyysistä hätää. Ei se siitä rikki mene. Sille voi myös karjaista "nyt v#ttu se turpa umpeen", jos riehuminen ja kiukuttelu menee mahdottomaksi, eikä vähempi sanominen auta. Ei mene siitäkään rikki, mutta saattaa oppia olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tarrat ja tavaroiden takavarikoiminen eivät tepsi kaikkiin lapsiin. Usein on tarve käyttää myös muita keinoja. Ongelma on vaan se, että ne muut keinot eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä nyky-yhteiskunnassa. Ilmapiiri on tässä mielessä muuttunut rajusti ihan viimeisten 10 vuoden aikanakin.
Veikkaan, että tästä tulee vielä iso ongelma. Aikuisilla kun ei ole keinoja toimia tiukissa tilanteissa.
Ennen Jaakko juoksi tielle, vaikka tiesi sen olevan ehdottoman kiellettyä, sai korvatillikan ja muisti lopun ikää, ettei se kannattanut.
Nyt Jaakko juoksee tielle, äiti juoksee perässä, asiasta keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, annetaan tarra, jos ei juokse, juoksee silti. Annetaan muffinssi, kun kerran jätti juoksematta. Lopulta Jaakko jää auton alle.
Koko tänä nykyaikana äiti paloi sen kevään aikana loppuun, hän ei muista raskausajastaan mitään väsymyksen takia, Jaakon nuorempi sisarus kärsii tilanteesta, saa kuusi diagnoosia ja koko perhe tarvitsee terapiaa, sairauslomaa, psykologia ja kierre on valmis.
Kyllä kovapäinen Jaakko juoksi tielle korvatillikan jälkeenkin. Hän oppi tillikasta, että juokseminen tehdään salassa.
Niin, onneksi hemmoteltu Jaakko ei ikinä keksinyt tehdä mitään salassa. Häntä ei enää koskaan tarvinnut vahtia.
Eiku, hetkinen...
Tietyn luontoiset lapset taistelevat vastaan. Kasvatettiin heitä miten vain. Kasvatuksella saa toki lapsen käyttäytymään aikuisen edessä hyvin.
Olen asunut takavuosina Ranskassa ja siellä huomasi tämän hyvin. Aikuisen edessä oltiin mielin kielin kun sai korvatillikan, mutta lapset olivat ilkeämpiö toisiaan kohtaan kuin täällä.
Ja pointti oli? Ettäkö ilman kasvatusta olisi parempi? Ei käy mielessä, että jos ei olisi oppinut kunnioittamaan aikuistakaan, niin saattaisi olla vielä hankalampi? Ihan niille muille lapsillekin.
Kyllä tässä näyttäisi olevan enemmän kyseessä äidin ja lapsen vuorovaikutuksen ongelma, tätähän heille tuolla perheneuvolassa sanottiin. Äiti voisi kuluttaa aikaa enemmän lapsen kanssa touhuamiseen kuin typerien diagnoosien etsimiseen netistä. Diagnoosina oli lievä ADHD, johon ei määrätty lääkitystä vaan kuntoutusta. Eli suomeksi sanottuna lapsessa ei ole mitään vikaa. Kuntoutuksessa kuntoutetaan lähinnä äitiä olemaan lapsensa kanssa. Sehän ei tuolle äidille tietenkään kelpaa, lapsi pitäisi huumata varmaan zombieksi, joka ei vaatisi mitään huomiota.
Lapsi hakee selkeästi rajoja, ja äidin tehtävä olisi ne näyttää. Esimerkiksi ruokapöydässä tarjolla on ruokaa, jota kaikki syövät. Jos lapsi narisee, ei heti aleta väsätä mieleistä toista ruokaa. Lapsi kannattaa ottaa mukaan ruoanlaittoon ja kauppaan ostamaan ruoka-aineita. Voidaan yhdessä tutkia kivoja reseptejä ym. Tehdä tilanteesta vähän semmoinen yhteinen juttu. Vanhemmuudessa joutuu aina näkemään vähän vaivaa.
Oikeasti kyllä suututtaa tuon lapsen puolesta. Äiti pilaa hänen elämänsä leimaamalla hänet erityislapseksi ilman syytä. Ilmeisesti tavoitteena on saada kovasti myötätuntoa itselleen, lapselle lääkitys ja erityisluokkapaikka. Terveen lapsen paikka ei ole erityisluokalla. Monelle erityislapsellekin tavallinen koululuokka tukitoimin on parempi ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen sai selkään, jos ei totellut. Nykyään kasvaa näitä "koska minä haluan" sukupolvia.
Ei se lapsi voi vaan kääntää päälle ja pois sitä ADHD:ta sen mukaan kuka huoneessa on.
Nyt ei taida äidin ja lapsen kemiat oikein kohdata ja äiti yrittää selittää sitä ADHD:lla sen sijaan, että miettisi esim. omaa käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö tuollaisessa tilanteessa ole kaikille parasta, että lapsi ja äiti asuu erillään esim. kuukauden ja sen jälkeen katsotaan viikko kerrallaan tilannetta?
Veikkaan, että tuossa ei ole tippaakaan adhd kyseessä, vaan se, että lapsesta on huippuhauskaa rääkätä äitiä ja äitihän tanssii pillin mukaan. Kun tilanteen katkaisee kerrasta, tavatessa äiti muuttaa omat toimintamallinsa ja lapsen alkaessa häröillä, poistuu tilanteesta, niin kovapäisinkin älyää melko nopeasti, ettei homma enää kannata.
Loppujen lopuksi taitaa olla iha äidin asenteesta kiinni, millainen lapsi on. Kun ongelma, eli asenne poistuu, ongelma ratkeaa.
Minäkin ajattelen, että pohjasyy on äidin asenteessa. Mutta en ajattele, että lapsesta olisi mitenkään hauskaa kiduttaa äitiä. Ei yksikään lapsi halua tuollaiseen tilanteeseen. Ennemminkin asetelma on varmasti lapsestakin surullinen, vaikkei hän sitä ehkä osaakaan analysoida.
Lapsi haluaa aidon ihmissuhteen, jonka pysyvyyteen hän voi luottaa. Äiti taas pyrkii pakenemaan lasta ja muuttamaan ihmissuhteen hoitosuhteeksi. Kuten hän itsekin sanoo, kokee hän lapsen kanssa olon työksi, ja vielä rankemmaksi kuin oma palkkatyönsä. Lapsi kauhistuu ja yrittää entistä lujemmin hakea aitoa reaktiota.
Varmasti he tarvitsevat apua, mutta kaiken pitäisi alkaa vuorovaikutuksen vahvistamisesta. Työn tekevät ammattilaiset, mitä apua lapsi sitten tarvitseekin. Vanhemmat elävät arkea.
Eikös tuo ole ihan normaalia? Ainahan täällä sanotaan kotiäidin työn olevan raskainta maailmassa, ja että työssä käyvät äidit pääsevät helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tarrat ja tavaroiden takavarikoiminen eivät tepsi kaikkiin lapsiin. Usein on tarve käyttää myös muita keinoja. Ongelma on vaan se, että ne muut keinot eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä nyky-yhteiskunnassa. Ilmapiiri on tässä mielessä muuttunut rajusti ihan viimeisten 10 vuoden aikanakin.
Veikkaan, että tästä tulee vielä iso ongelma. Aikuisilla kun ei ole keinoja toimia tiukissa tilanteissa.
Ennen Jaakko juoksi tielle, vaikka tiesi sen olevan ehdottoman kiellettyä, sai korvatillikan ja muisti lopun ikää, ettei se kannattanut.
Nyt Jaakko juoksee tielle, äiti juoksee perässä, asiasta keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, annetaan tarra, jos ei juokse, juoksee silti. Annetaan muffinssi, kun kerran jätti juoksematta. Lopulta Jaakko jää auton alle.
Koko tänä nykyaikana äiti paloi sen kevään aikana loppuun, hän ei muista raskausajastaan mitään väsymyksen takia, Jaakon nuorempi sisarus kärsii tilanteesta, saa kuusi diagnoosia ja koko perhe tarvitsee terapiaa, sairauslomaa, psykologia ja kierre on valmis.
Kyllä kovapäinen Jaakko juoksi tielle korvatillikan jälkeenkin. Hän oppi tillikasta, että juokseminen tehdään salassa.
Niin, onneksi hemmoteltu Jaakko ei ikinä keksinyt tehdä mitään salassa. Häntä ei enää koskaan tarvinnut vahtia.
Eiku, hetkinen...
Tietyn luontoiset lapset taistelevat vastaan. Kasvatettiin heitä miten vain. Kasvatuksella saa toki lapsen käyttäytymään aikuisen edessä hyvin.
Olen asunut takavuosina Ranskassa ja siellä huomasi tämän hyvin. Aikuisen edessä oltiin mielin kielin kun sai korvatillikan, mutta lapset olivat ilkeämpiö toisiaan kohtaan kuin täällä.
Ja pointti oli? Ettäkö ilman kasvatusta olisi parempi? Ei käy mielessä, että jos ei olisi oppinut kunnioittamaan aikuistakaan, niin saattaisi olla vielä hankalampi? Ihan niille muille lapsillekin.
Pointtini oli, että tiukalla kurinpidollisella kasvatuksella saa aikaan ulkokultaisia lapsia, mutta ei sisäistä asennemuutosta sillä ei saa aikaan. Tärkeintä olisi saada lapsen muokattua esim aitoa empatiakykyä ja huomioonottamista.
Meillä on ns vieraskorea ADHD tyttö. Päivähoidossa tai koulussa ei koskaan saanut samoja raivareita,joita Minä ja mies todistimme kotona. Minulta hajosi kerran rillitkin kun koetin pitää riehuvaa lasta sylissä rauhoittumassa.
VASTA kun otimme videoita näistä kohtauksista meitä uskottiin. Sai 8vuotiaana diagnoosit ADHD/lievä älyllinen kehitysvamma.
Pojallani on lieviä autisminkirjon piirteitä. Nämä otettiin puheeksi aikanaan päiväkodissa, jossa ongelma oli suurin. Kun poika meni kouluun, niin opettajat eivät nähneet mitään poikkeavaa ja piirteitä näkyy nykyään enää kotona. Tämä on meille kuin lottovoitto. On sata kertaa parempi, että muualla käyttäytyy hyvin ja kotona purkaa. Täytyy myös muistaa, että piirteet saattavat olla merkittäviäkin lapsuudessa ja lieventyä todella paljon lapsen kasvaessa. Tietysti kasvatuksella ja kuntoutuksella on suuri merkitys. Meillä on aina ollut tarkat säännöt ja kuria on ollut pakko pitää valitettavankin paljon, jotta ollaan selvitty. Siitä on tullut vain positiivista palautetta oikeastaan joka paikasta, kun ollaan palavereita pidetty.
Se mikä itselläni pisti tuossa lehtijutussa silmään on se, että äiti ei todella uskalla käyttää mitään rankaisu keinoja. Hän pelkää raivokohtauksia, vaikka lasta pitäisi pitää kiinni kunnes rauhoittuu. Jos kerta lätinät on lätisty, niin kova kovaa vasten. Tuntuu, että juuri tyttö lapsia ei oikein uskalleta kasvattaa. Ainakin omista tutuista huomaa kuinka tyttöjä pidetään pienempinä kuin he ovatkaan ja kaikesta neuvotellaan ja keskustellaan. En väitä etteikö tätä tehtäisi ollenkaan poikien kanssa, mutta oma havaintoni on näin päin.
Itsekin epäilin aikanaan pojallani tuota vaatimusten vastustamista ja ymmärrän että ns.pakottaminen lisää sitä ainakin aluksi. Vanhemmilla on hankala katsoa lapsen ahdistusta, kun näyttää että lapsi jo fyysisesti oireilee pakottamisen seurauksena. Omasta lapsestani täytyy sanoa, että hän varsinkin aiemmin oli todella hyvä näyttelemään. Yritti ihan kaikki hämäyskeinot, jotta lähdettäisi taas sille keskustelu/neuvottelu linjalle. Huomasin tämän itsekin aika myöhään ja tosiaan tuntuu, että hänestä on tullut joustavampi ajan myötä, kun on vain ollut pakko olla. Maailma ei vain toimi niin, että jokainen huomioidaan yksilönä, vaan yksilön täytyy sopeutua maailmaan. Jos siis pärjätä meinaa.
Toki lentäisi, jos olisi paljon pienempi, mutta ei ollut.
Kokemuksiani tässä kerron. Ja juu, on se tyydyttävää muistella vanhoja.