Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei pistä tytärtään kuriin joten haluaa adhd diagnoosin hänelle.
08.08.2023 |
Voihan tuolla tytöllä olla joku adhdkin , mutta isoin ongelma on ettei äiti osaa laittaa tyttöä kunnolla kuriin. On tottelematon lapsi. Muita tottelee, hoitajaa ja päiväkodissa. Äitiltä repii hiuksia päästä kuvassa. Äiti pelkää 6v lasta, että lapsi räjähtää. Haluaa lääkkeitä tytölle. Sanoo että lapsi vastustaa vaatimuksia, mikä on joku sairaus. No, kyllä siihen keinot on, on tähänkin asti tuommoset tapaukset opetettu ilman lääkeitä. ihan ekana ne kännykät pois molemmilta, äidiltä ja lapselta.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009714119.html
Kommentit (588)
Vierailija kirjoitti:
No eikö tuollaisessa tilanteessa ole kaikille parasta, että lapsi ja äiti asuu erillään esim. kuukauden ja sen jälkeen katsotaan viikko kerrallaan tilannetta?
Veikkaan, että tuossa ei ole tippaakaan adhd kyseessä, vaan se, että lapsesta on huippuhauskaa rääkätä äitiä ja äitihän tanssii pillin mukaan. Kun tilanteen katkaisee kerrasta, tavatessa äiti muuttaa omat toimintamallinsa ja lapsen alkaessa häröillä, poistuu tilanteesta, niin kovapäisinkin älyää melko nopeasti, ettei homma enää kannata.
Loppujen lopuksi taitaa olla iha äidin asenteesta kiinni, millainen lapsi on. Kun ongelma, eli asenne poistuu, ongelma ratkeaa.
Minäkin ajattelen, että pohjasyy on äidin asenteessa. Mutta en ajattele, että lapsesta olisi mitenkään hauskaa kiduttaa äitiä. Ei yksikään lapsi halua tuollaiseen tilanteeseen. Ennemminkin asetelma on varmasti lapsestakin surullinen, vaikkei hän sitä ehkä osaakaan analysoida.
Lapsi haluaa aidon ihmissuhteen, jonka pysyvyyteen hän voi luottaa. Äiti taas pyrkii pakenemaan lasta ja muuttamaan ihmissuhteen hoitosuhteeksi. Kuten hän itsekin sanoo, kokee hän lapsen kanssa olon työksi, ja vielä rankemmaksi kuin oma palkkatyönsä. Lapsi kauhistuu ja yrittää entistä lujemmin hakea aitoa reaktiota.
Varmasti he tarvitsevat apua, mutta kaiken pitäisi alkaa vuorovaikutuksen vahvistamisesta. Työn tekevät ammattilaiset, mitä apua lapsi sitten tarvitseekin. Vanhemmat elävät arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää, että äiti olisi valmis syöttämään lapselleen lääkkeitä, vaikka lääkäreiden mukaan tarvetta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Kuulostaa lähinnä sosiopaatilta.
Joo, siltäkin kuulostaa, mutta hän ei ollut lapsena paha. Psyko-ja sosiopaatit ovat niitä, jotka vetää kärpäsiltä siipiä, eikä hän tehnyt koskaan sellaista. Hän oli hyvä kaveri kaikille.
Tämän lapsen ongelmat olivat raivokohtaukset, kun hän ei saanut, mitä halusi. Silloin hänestä tuli piru.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Tarrat ja tavaroiden takavarikoiminen eivät tepsi kaikkiin lapsiin. Usein on tarve käyttää myös muita keinoja. Ongelma on vaan se, että ne muut keinot eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä nyky-yhteiskunnassa. Ilmapiiri on tässä mielessä muuttunut rajusti ihan viimeisten 10 vuoden aikanakin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajattelen, että pohjasyy on äidin asenteessa. Mutta en ajattele, että lapsesta olisi mitenkään hauskaa kiduttaa äitiä. Ei yksikään lapsi halua tuollaiseen tilanteeseen. Ennemminkin asetelma on varmasti lapsestakin surullinen, vaikkei hän sitä ehkä osaakaan analysoida.
Lapset pyrkivät saamaan valtaa itselleen eivätkä kaihda keinoja sen tavoitteen saavuttamisessa. Kaikki keinot ovat käytössä, kun vanhempaa, hoitajaa tai opettajaa pyritään painostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luet jutun huomaat, että äiti on myös googlettanut toisenkin diagnoosin.
mulla on 50+ sisarus jolla on AIVAN VARMUUDELLA tuo " vaatimusten vastustamispakkosairaus"! Hyvä että nimi löytyi ongelmalle. On sellanen oppimishäiriöinen, "aikuinen lapsi", jota ei saatu kuriin nuorena ei millään. Tuli asioita joita plisi pitänyt pystyä hoitamaan hänen kanssaan keski-ikäisenä, ja se oli aivan mahdotonta hänen kanssaan, just tuon periaatteellisen vaatimusten vastustamisongelman takia. Et kyllä mä uskon että tuo on oikea olemassa oleva sairaus. Toisaalta voi olla luonne-persoonallisuushäiriökin, vakava sosiopatia/psykopatia/narsismi. Lapsena kai nämä jo alkaa.
Kasvatuskulttuurillamme on tässä osansa, koska useimmat ihmiset eivät koe saaneensa aitoa rakkautta lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Heitä ei ole kannustettu toteuttamaan itseään vaan täyttämään toisten heille asettamia odotuksia.
Monille on jäänyt tunne, että heitä ei ole huomioitu tarpeeksi. Tämä on johtanut käytännössä tarvitsevuuteen, eli kuten kerroit, kaikki minulle heti -asenteeseen. Se on myös kilpailua ja kateutta, joka on kaikkea muuta kuin empatiaa.Tarkoitatko sitä, että moni kokee joutuneensa olemaan muutakin kuin perheen keskipiste, josta he ovat vetäneet sen johtopäätöksen, että ei ollut aitoa rakkautta? Ei kannustettu toteuttamaan itseään (lue: piirtämään seinille), vaan piti täyttää muiden asettamat odotukset (lue: seiniin ei piirretä). Tätä sitten jaksetaan aikuisena märehtiä vuodesta toiseen, vaikka vika on itsessä. Ei ole koskaan sopeuduttu olemaan osa yhteisöä, on haluttu olla pelkkä ihmissuhteissa saava osapuoli, jolle kaikki tekeminen on sallittua.
Kun tällainen ihminen saa itsensä kaltaisen lapsen, on soppa valmis. Vaikealla vanhemmalla on vaikea lapsi ja se tarkoittaa sitä, että lapselle pitää saada lääkitys ja diagnoosi. Perheeseen ei kahta keskipistettä mahdu.
Suomalaisen kulttuurin ongelma ei ole siinä, ettei seiniin ole saanut piirtää lapsena. Ongelma on siinä, että vaikkei olisi koskaan piirtänyt seiniin, ei ole koskaan saanut kuulla että vanhemmat rakastavat, ei ole saanut lämpimiä haleja tai rakastavia katseita. Vanhemmilla on aina ollut kiire, töitä tehtävänä tai muita asioita. Lapsen saama palaute on ollut vertailua muihin tai kiitosta hyvistä numeroista.
Monissa kulttuureissa naapurikin on lämpimämpi lasta kohtaan kuin omat vanhemmat Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajattelen, että pohjasyy on äidin asenteessa. Mutta en ajattele, että lapsesta olisi mitenkään hauskaa kiduttaa äitiä. Ei yksikään lapsi halua tuollaiseen tilanteeseen. Ennemminkin asetelma on varmasti lapsestakin surullinen, vaikkei hän sitä ehkä osaakaan analysoida.
Lapset pyrkivät saamaan valtaa itselleen eivätkä kaihda keinoja sen tavoitteen saavuttamisessa. Kaikki keinot ovat käytössä, kun vanhempaa, hoitajaa tai opettajaa pyritään painostamaan.
Lapsi on peili, josta aikuinen näkee oman ihmiskuvansa ja itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Eli narsisti-tapaus. Kohtelee muita ihmisiä sen mukaan mikä on oma fiilis milläkin hetkellä. Onko saanut pidettyä suhteet läheisiin?
Joo, kohtelee muita fiiliksensä mukaan, ei vastaa viesteihin, mutta ei hän ole ihan narsistikaan. Hän ei ole koskaan, ei edes teininä haistatellut minulle. Kaikki tuntemattomatkin mummot ihastelevat, kun on niinnfiksu poika. Ihmiset tykkäävät hänestä ja on kaikkien kanssa väleissä. Osaa siis keskustella. Jos siis haluaa. Hänen ongelmansa eivät ole ihmissuhteissa.
Seli seli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luet jutun huomaat, että äiti on myös googlettanut toisenkin diagnoosin.
mulla on 50+ sisarus jolla on AIVAN VARMUUDELLA tuo " vaatimusten vastustamispakkosairaus"! Hyvä että nimi löytyi ongelmalle. On sellanen oppimishäiriöinen, "aikuinen lapsi", jota ei saatu kuriin nuorena ei millään. Tuli asioita joita plisi pitänyt pystyä hoitamaan hänen kanssaan keski-ikäisenä, ja se oli aivan mahdotonta hänen kanssaan, just tuon periaatteellisen vaatimusten vastustamisongelman takia. Et kyllä mä uskon että tuo on oikea olemassa oleva sairaus. Toisaalta voi olla luonne-persoonallisuushäiriökin, vakava sosiopatia/psykopatia/narsismi. Lapsena kai nämä jo alkaa.
Kasvatuskulttuurillamme on tässä osansa, koska useimmat ihmiset eivät koe saaneensa aitoa rakkautta lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Heitä ei ole kannustettu toteuttamaan itseään vaan täyttämään toisten heille asettamia odotuksia.
Monille on jäänyt tunne, että heitä ei ole huomioitu tarpeeksi. Tämä on johtanut käytännössä tarvitsevuuteen, eli kuten kerroit, kaikki minulle heti -asenteeseen. Se on myös kilpailua ja kateutta, joka on kaikkea muuta kuin empatiaa.Tarkoitatko sitä, että moni kokee joutuneensa olemaan muutakin kuin perheen keskipiste, josta he ovat vetäneet sen johtopäätöksen, että ei ollut aitoa rakkautta? Ei kannustettu toteuttamaan itseään (lue: piirtämään seinille), vaan piti täyttää muiden asettamat odotukset (lue: seiniin ei piirretä). Tätä sitten jaksetaan aikuisena märehtiä vuodesta toiseen, vaikka vika on itsessä. Ei ole koskaan sopeuduttu olemaan osa yhteisöä, on haluttu olla pelkkä ihmissuhteissa saava osapuoli, jolle kaikki tekeminen on sallittua.
Kun tällainen ihminen saa itsensä kaltaisen lapsen, on soppa valmis. Vaikealla vanhemmalla on vaikea lapsi ja se tarkoittaa sitä, että lapselle pitää saada lääkitys ja diagnoosi. Perheeseen ei kahta keskipistettä mahdu.
Suomalaisen kulttuurin ongelma ei ole siinä, ettei seiniin ole saanut piirtää lapsena. Ongelma on siinä, että vaikkei olisi koskaan piirtänyt seiniin, ei ole koskaan saanut kuulla että vanhemmat rakastavat, ei ole saanut lämpimiä haleja tai rakastavia katseita. Vanhemmilla on aina ollut kiire, töitä tehtävänä tai muita asioita. Lapsen saama palaute on ollut vertailua muihin tai kiitosta hyvistä numeroista.
Monissa kulttuureissa naapurikin on lämpimämpi lasta kohtaan kuin omat vanhemmat Suomessa.
Tuo on 50-luvun kuvaus. Sen jälkeen ei voi yleistää elämän olevan tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Kuulostaa lähinnä sosiopaatilta.
Joo, siltäkin kuulostaa, mutta hän ei ollut lapsena paha. Psyko-ja sosiopaatit ovat niitä, jotka vetää kärpäsiltä siipiä, eikä hän tehnyt koskaan sellaista. Hän oli hyvä kaveri kaikille.
Tämän lapsen ongelmat olivat raivokohtaukset, kun hän ei saanut, mitä halusi. Silloin hänestä tuli piru.
Ja sinä opetit kolmevuotiaan istumaan pirun jalkojen päällä. Miten meni niinku omasta mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Eli narsisti-tapaus. Kohtelee muita ihmisiä sen mukaan mikä on oma fiilis milläkin hetkellä. Onko saanut pidettyä suhteet läheisiin?
Joo, kohtelee muita fiiliksensä mukaan, ei vastaa viesteihin, mutta ei hän ole ihan narsistikaan. Hän ei ole koskaan, ei edes teininä haistatellut minulle. Kaikki tuntemattomatkin mummot ihastelevat, kun on niinnfiksu poika. Ihmiset tykkäävät hänestä ja on kaikkien kanssa väleissä. Osaa siis keskustella. Jos siis haluaa. Hänen ongelmansa eivät ole ihmissuhteissa.
Seli seli
Häh? Minkä minä voin, että hän on tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi, jolla olisi oikea nepsysairaus, ei pysty tuolla tavoin päättämään käyttäytymisestään.
Tämä. Itsellä vasta aikuisena diagnosoitu ADHD, mutta olin hirviölapsi. Olin ihan kamala vanhempia sekä opettajia kohtaan ja senhän luultiin liittyvän kasvatukseen, mutta esim. sisarukseni olivat kilttejä ja käyttäytyivät kunnolla eli ei se siihen liittynyt vaan aivokemioihin. Lääkkeen avulla rauhotuin ja en saa enää raivokohtauksia. Naisilla alidiagnosoidaan ADHD:ta aivan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Kuulostaa lähinnä sosiopaatilta.
Joo, siltäkin kuulostaa, mutta hän ei ollut lapsena paha. Psyko-ja sosiopaatit ovat niitä, jotka vetää kärpäsiltä siipiä, eikä hän tehnyt koskaan sellaista. Hän oli hyvä kaveri kaikille.
Tämän lapsen ongelmat olivat raivokohtaukset, kun hän ei saanut, mitä halusi. Silloin hänestä tuli piru.
Ja sinä opetit kolmevuotiaan istumaan pirun jalkojen päällä. Miten meni niinku omasta mielestä?
Meni hyvin, jotta poika ei hajoittanut paikkoja. Miten itse olisit asian hoitanut, jos tajuat, että lapsi käy päälle ja hajoittaa tavaroita, etkä saa itse häntä hallittua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luet jutun huomaat, että äiti on myös googlettanut toisenkin diagnoosin.
mulla on 50+ sisarus jolla on AIVAN VARMUUDELLA tuo " vaatimusten vastustamispakkosairaus"! Hyvä että nimi löytyi ongelmalle. On sellanen oppimishäiriöinen, "aikuinen lapsi", jota ei saatu kuriin nuorena ei millään. Tuli asioita joita plisi pitänyt pystyä hoitamaan hänen kanssaan keski-ikäisenä, ja se oli aivan mahdotonta hänen kanssaan, just tuon periaatteellisen vaatimusten vastustamisongelman takia. Et kyllä mä uskon että tuo on oikea olemassa oleva sairaus. Toisaalta voi olla luonne-persoonallisuushäiriökin, vakava sosiopatia/psykopatia/narsismi. Lapsena kai nämä jo alkaa.
Kasvatuskulttuurillamme on tässä osansa, koska useimmat ihmiset eivät koe saaneensa aitoa rakkautta lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Heitä ei ole kannustettu toteuttamaan itseään vaan täyttämään toisten heille asettamia odotuksia.
Monille on jäänyt tunne, että heitä ei ole huomioitu tarpeeksi. Tämä on johtanut käytännössä tarvitsevuuteen, eli kuten kerroit, kaikki minulle heti -asenteeseen. Se on myös kilpailua ja kateutta, joka on kaikkea muuta kuin empatiaa.Tarkoitatko sitä, että moni kokee joutuneensa olemaan muutakin kuin perheen keskipiste, josta he ovat vetäneet sen johtopäätöksen, että ei ollut aitoa rakkautta? Ei kannustettu toteuttamaan itseään (lue: piirtämään seinille), vaan piti täyttää muiden asettamat odotukset (lue: seiniin ei piirretä). Tätä sitten jaksetaan aikuisena märehtiä vuodesta toiseen, vaikka vika on itsessä. Ei ole koskaan sopeuduttu olemaan osa yhteisöä, on haluttu olla pelkkä ihmissuhteissa saava osapuoli, jolle kaikki tekeminen on sallittua.
Kun tällainen ihminen saa itsensä kaltaisen lapsen, on soppa valmis. Vaikealla vanhemmalla on vaikea lapsi ja se tarkoittaa sitä, että lapselle pitää saada lääkitys ja diagnoosi. Perheeseen ei kahta keskipistettä mahdu.
Suomalaisen kulttuurin ongelma ei ole siinä, ettei seiniin ole saanut piirtää lapsena. Ongelma on siinä, että vaikkei olisi koskaan piirtänyt seiniin, ei ole koskaan saanut kuulla että vanhemmat rakastavat, ei ole saanut lämpimiä haleja tai rakastavia katseita. Vanhemmilla on aina ollut kiire, töitä tehtävänä tai muita asioita. Lapsen saama palaute on ollut vertailua muihin tai kiitosta hyvistä numeroista.
Monissa kulttuureissa naapurikin on lämpimämpi lasta kohtaan kuin omat vanhemmat Suomessa.
Tuo on 50-luvun kuvaus. Sen jälkeen ei voi yleistää elämän olevan tuollaista.
Mutta moni palstalainen kaipaa tuota aikaa ja vanhempien rajattomia oikeuksia. Toistuvasti kerrotaan, miten silloin kasvoi kunnon ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Noilla adddd diagnooseilla on myös sellainen pieni vaikutus että kelalta napsahtaa etuuksia kun sellaisen saa. Jaa niin mutta eihän tuotakaan saa ääneen sanoa.
Juu. Äitille apteekista piriä ja kelasta vielä rahaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Kuulostaa lähinnä sosiopaatilta.
Joo, siltäkin kuulostaa, mutta hän ei ollut lapsena paha. Psyko-ja sosiopaatit ovat niitä, jotka vetää kärpäsiltä siipiä, eikä hän tehnyt koskaan sellaista. Hän oli hyvä kaveri kaikille.
Tämän lapsen ongelmat olivat raivokohtaukset, kun hän ei saanut, mitä halusi. Silloin hänestä tuli piru.
Ja sinä opetit kolmevuotiaan istumaan pirun jalkojen päällä. Miten meni niinku omasta mielestä?
Meni hyvin, jotta poika ei hajoittanut paikkoja. Miten itse olisit asian hoitanut, jos tajuat, että lapsi käy päälle ja hajoittaa tavaroita, etkä saa itse häntä hallittua?
Ainakaan en olisi pistänyt kolmevuotiasta hänen jalkojensa päälle. Siitähän se lentää kuin leppäkeihäs.
Mistä tulee mieleen, että ettet vain kirjoita näitä juttuja jonkinmoisen tyydytyksen vuoksi. Taidan omalta osaltani lopettaa tähän. Kiitokset keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Noilla adddd diagnooseilla on myös sellainen pieni vaikutus että kelalta napsahtaa etuuksia kun sellaisen saa. Jaa niin mutta eihän tuotakaan saa ääneen sanoa.
No justhan sä sanoit... 🙄
ps mitä muuta persulandiaan kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.
Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.
Nyt poika on jo aikuinen.
Onko yhtä mulkero nyt aikuisenakin?
Hän edelleen enkeli ja piru samassa paketissa. Joko tosi mulkero jos ei kiinnosta, tai fiksu tai filmaattinen, kun jotain haluaa.
Eli narsisti-tapaus. Kohtelee muita ihmisiä sen mukaan mikä on oma fiilis milläkin hetkellä. Onko saanut pidettyä suhteet läheisiin?
Joo, kohtelee muita fiiliksensä mukaan, ei vastaa viesteihin, mutta ei hän ole ihan narsistikaan. Hän ei ole koskaan, ei edes teininä haistatellut minulle. Kaikki tuntemattomatkin mummot ihastelevat, kun on niinnfiksu poika. Ihmiset tykkäävät hänestä ja on kaikkien kanssa väleissä. Osaa siis keskustella. Jos siis haluaa. Hänen ongelmansa eivät ole ihmissuhteissa.
Seli seli
Häh? Minkä minä voin, että hän on tuollainen.
Otit hänen lapsuudessa jo saman asenteen? Hän nyt on vaan tuollainen ja olit passiivisena tilanteen vietävissä ja lakaisit ongelmat maton alle?
Ps mitä sille pikkuveljelle kuuluu?
Jokaisessa koululuokassa on vähintään yksi adhd lapsi ilman diagnoosia. Yleensä heitä löytyy useampi. Kun diagnoosi puuttuu, ei heillä ole lääkitystä. Ja sitten koulunkäynnistä ja kaverisuhteista ei tule mitään.
Tarkoitatko sitä, että moni kokee joutuneensa olemaan muutakin kuin perheen keskipiste, josta he ovat vetäneet sen johtopäätöksen, että ei ollut aitoa rakkautta? Ei kannustettu toteuttamaan itseään (lue: piirtämään seinille), vaan piti täyttää muiden asettamat odotukset (lue: seiniin ei piirretä). Tätä sitten jaksetaan aikuisena märehtiä vuodesta toiseen, vaikka vika on itsessä. Ei ole koskaan sopeuduttu olemaan osa yhteisöä, on haluttu olla pelkkä ihmissuhteissa saava osapuoli, jolle kaikki tekeminen on sallittua.
Kun tällainen ihminen saa itsensä kaltaisen lapsen, on soppa valmis. Vaikealla vanhemmalla on vaikea lapsi ja se tarkoittaa sitä, että lapselle pitää saada lääkitys ja diagnoosi. Perheeseen ei kahta keskipistettä mahdu.