" Aika kultaa muistot" ----> Pitääkö paikkansa esim. jos muuttaa takaisin sinne, missä on viettänyt lapsuutensa?

Ei mikään paikka pysy ennallaan, eli menneeseen ei voi palata. Mene sinne katselemaan lapsuutesi asuinaluetta, että viihtyisitkö siellä, mutta älä odota voivasi tehdä aikamatkaa Kekkosen aikaan takaisin.

Maailma on muuttunut, sinä olet muuttunut.

Sitä paikkaa, mistä lähti, ei enää olekaan.

Mutta olen kotiseudulleni takaisin juurtunut.

Se paikka taas, jossa välillä asuin on poismuuttoni jälkeen muuttunut niin, ettei siellä olisi minulle mitään.

Assburger kirjoitti:

Maailma on muuttunut, sinä olet muuttunut.

Sitä paikkaa, mistä lähti, ei enää olekaan.

Mutta olen kotiseudulleni takaisin juurtunut.

Se paikka taas, jossa välillä asuin on poismuuttoni jälkeen muuttunut niin, ettei siellä olisi minulle mitään.

Hyvin puit sanoiksi, miltä tuntuu paluu ns. juurilleen monien vuosikymmenien jälkeen.  Kiitän.

Silloinhan ne kultaiset muistot särkyvät nykytodellisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Maailma on muuttunut, sinä olet muuttunut.

Sitä paikkaa, mistä lähti, ei enää olekaan.

Mutta olen kotiseudulleni takaisin juurtunut.

Se paikka taas, jossa välillä asuin on poismuuttoni jälkeen muuttunut niin, ettei siellä olisi minulle mitään.

Hyvin puit sanoiksi, miltä tuntuu paluu ns. juurilleen monien vuosikymmenien jälkeen.  Kiitän.

Kalle Päätalo kuvaa Iijoki-sarjassaan hyvin kotiseudun kaipuutaan ja mahdollista paluun pettymystä.

Olikin kaivannut sellaiseen paikkaan, jota ei enää ole. Toisaalta itsekin on toinen ihminen kuin lähtiessään.

Muistot muistoina kirjoitti:

Silloinhan ne kultaiset muistot särkyvät nykytodellisuudeksi.

Ei välttämättä, jos ei niitä lähde ajamaan takaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään paikka pysy ennallaan, eli menneeseen ei voi palata. Mene sinne katselemaan lapsuutesi asuinaluetta, että viihtyisitkö siellä, mutta älä odota voivasi tehdä aikamatkaa Kekkosen aikaan takaisin.

Niin eihän mennyttä aikakautta voi enää uudestaan alkaa elämään, koska maailma muuttuu, sanoi Nummisuutarin Eskokin, ja ihminen muuttuu ja kasvua tapahtuu kaikessa suhteessa ihmisen ikääntyessään. Elämä kokemuksineenkin hioo meitä ja muuttaa.   Ja maisematkin muuttuvat. Lapsuuden kyläraitti ei enää ole entisensä.  On rakennettu sitä sun tätä ja purettu rakennuksia sekä kaadettu puita. Tuttu vesistökin on rantamaisemiltaan muuttunut.  Paikkakunnan ihmisetkin ovat vaihtuneet ja ne, ketkä ovat vielä tuttuja lapsuuden ajalta kotikylässä, hekin ovat muuttuneet ikääntyen, kuten itsekkin.

Muutin 20 vuoden jälkeen lapsuusmaisemiini ja olen oppinut paljon kokemuksesta.

Menneeseen ei voi palata, kaikki muuttuu haluat tai et. Myös itse olet muuttunut.

Kodin ja kotipaikkakunnan tekevät ihmiset. Tutut maisemat ovat paikallaan, mutta ne näyttävät erilaisilta - jopa vierailta - koska tutut ihmiset puuttuvat maisemasta. Moni läheisistäni on kuollut ja vielä useampi on muuttanut muualle. En koe juurikaan mitään samanhenkisyyttä tänne jääneiden paikallisten kanssa. Olen  vieras kotiseudullani, vaikka olen täällä syntynyt. 

Tavallaan absurdia, että minusta tuli juureton muuttaessani kotimaisemiini. Olen nyt kotoisin ei mistään. 

Olikos se Thomas Wolfe joka totesi että "you can't go home again"? Oikeassa oli. Se paikka ei ole sama josta aikoinaan lähdit etkä sinä ole enää se sama ihminen joka lähti. Toki kotikonnuille voi palata ja siellä viihtyä, mutta ei siellä voi elää uudelleen lapsuuttaan tai nuoruuttaan.

Niin onko sillä asuinpaikalla niin väliä, missä elämänsä viettää, koska kuitenkin me ihmiset muutumme, kaikki muuttuu, ja koko ajan tulee uutta, uusia ihmisiä, ja loppuen lopuksi kuljemme päivä päivältä minuutti minuutilta kohti kuolemistamme, jolloin emme herää enää valveille. 

Itse suren vain sitä, että emme näe puolisoni kanssa omia lapsiamme ja lapsenlapsiamme niin usein kuin mitä tahtoisimme, koska välimatkaa on sen verran, että konkreettiset käymiset toinen toisillamme ovat liian harvoja.   Toisaalta taasen jokainen elää omaa elämäänsä, ja nuoret ihmiset ovat kiinni omissa kuvioissaan opiskeluissaan, töissään, omien ystäviensä parissa jne.  Sukulaisten kanssakin ovat kohtaamiset niin vähäisiä; silloin tällöin pääasiassa sukulaisia näkee vain joissakin sukulaisten kesken vietettävissä juhlissa.   Tietysti on onni, että nykyajan kommunikointivälineet digimaailman aikaan ovat mahdollistaneet sujuvammat yhteydenpidot kauempanakin asuviin läheisiin perheenjäseniinsä.