Jos olet jättänyt kumppanisi uuden ihastuksen takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sillä, että naisella on kumppani puolen vuoden sisällä, vaikka hän olisi kuinka rikki. Ja tuota ennen on säätöjä ja seksisuhteita ensimmäisestä tai viimeistään toisesta eron päivästä alkaen.

En tiedä yhtään naista, joka olisi eron jälkeen aloittanut heti uuden suhteen. Äideillä on kuitenkin lapset huolehdittavana.

Miehet/isät kaveripiirissä on tehnyt kaikki tämän. Suoraan uuden naisen kanssa asumaan.

Kun tapasin aikoinaan ex-akan, niin tämä oli jo pitkään seurustellun / ollut avoliitossa. Minä en sitä tuossa alkuvaiheessa vaan tiennyt. Dumppasi entisensä kun meidän juttu rupesi käymään vakavammaksi.  Minä sain tietää tuosta vasta jälkeenpäin.

Sama kuvio toistui meikäläisen kohdalla. Oli etsinyt uuden valmiiksi ennenkuin muisti sanoa minulle, että meidän juttu on ohi. Ainut ero oli siinä, että tämä uusi tyyppi ei ollut tietämätön minusta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiselle tutkan pitäjälle olisi erinomaisen hyvä opetus että kun hän kokee itse olevansa viimeinkin turvallisessa suhteessa niin sitten täysin yllättäen sen turvan antaja pitää salasuhdetta ja dumppaa hänet kuin roskan. Ilkkuen vielä somessa päälle hänen heikkouksilleen. Saisi todella nähdä ja kokea miltä omat teot maistuvat kun roolit kääntyvätkin toisinpäin.

Joillekin ylimielisille tuon soisikin käyvän. Sitten ehkä uhoaminen loppuisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni vetoaa siihen, että minkäs sille tekee, jos tunteita syntyy jotain toista kohtaan ja silloin on perusteltua hypätä siihen uuteen suhteeseen.

Siis eihän parisuhteessa kuulu elää niin sanotusti tutka päällä. Jos minä olen parisuhteessa ja tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, niin en minä edes pyri näkemään heitä vakavassa kumppanuusmielessä. En silloinkaan, vaikka omassa suhteessa olisi huono kausi. Se on hyvin helposti hallittavissa, jos ei ole sitten kovin primitiivinen tunne-eläjä.

Ensin sitoudutaan omaan suhteeseen ja jos se kaikesta huolimatta päättyy, niin sitten voi vaihtaa siitä kytkimestä asentoa ja viritellä sitä tutkaa päälle.

Sellainen pointti vaan, että vaikka jotkut ehkä varattunakin pyrkii löytämään jotain muuta, on heitäkin jotka ei mitenkään pyri siihen.

Ei tarvitse ollenkaan olla mikään tutka päällä, mutta silti joskus käy niin että huomaa tykkäävänsä toisesta ihmisestä enemmän kuin on ns. sallittua.

Ja tästäkin sen verran, että useimmat sanovat että no tuollainenhan menee pian ohi.

Niin minäkin uskoin mutta omalla kohdallani se onkin kestänyt vuosia.

Kannattaisko mennä terapiaan? Limerenssi kertoo jostain hoitamatta olevasta asiasta. Ei oikeasti liity siihen ihmiseen. Kokemusta on.

Miten voit sanoa noin tuntematta minua?

Googletin tuon enkä ole kyllä mitenkään pakkomielteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni vetoaa siihen, että minkäs sille tekee, jos tunteita syntyy jotain toista kohtaan ja silloin on perusteltua hypätä siihen uuteen suhteeseen.

Siis eihän parisuhteessa kuulu elää niin sanotusti tutka päällä. Jos minä olen parisuhteessa ja tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, niin en minä edes pyri näkemään heitä vakavassa kumppanuusmielessä. En silloinkaan, vaikka omassa suhteessa olisi huono kausi. Se on hyvin helposti hallittavissa, jos ei ole sitten kovin primitiivinen tunne-eläjä.

Ensin sitoudutaan omaan suhteeseen ja jos se kaikesta huolimatta päättyy, niin sitten voi vaihtaa siitä kytkimestä asentoa ja viritellä sitä tutkaa päälle.

Sellainen pointti vaan, että vaikka jotkut ehkä varattunakin pyrkii löytämään jotain muuta, on heitäkin jotka ei mitenkään pyri siihen.

Ei tarvitse ollenkaan olla mikään tutka päällä, mutta silti joskus käy niin että huomaa tykkäävänsä toisesta ihmisestä enemmän kuin on ns. sallittua.

Ja tästäkin sen verran, että useimmat sanovat että no tuollainenhan menee pian ohi.

Niin minäkin uskoin mutta omalla kohdallani se onkin kestänyt vuosia.

Kannattaisko mennä terapiaan? Limerenssi kertoo jostain hoitamatta olevasta asiasta. Ei oikeasti liity siihen ihmiseen. Kokemusta on.

Miten voit sanoa noin tuntematta minua?

Googletin tuon enkä ole kyllä mitenkään pakkomielteinen.

Kohde on kuitenkin Porvoosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni vetoaa siihen, että minkäs sille tekee, jos tunteita syntyy jotain toista kohtaan ja silloin on perusteltua hypätä siihen uuteen suhteeseen.

Siis eihän parisuhteessa kuulu elää niin sanotusti tutka päällä. Jos minä olen parisuhteessa ja tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, niin en minä edes pyri näkemään heitä vakavassa kumppanuusmielessä. En silloinkaan, vaikka omassa suhteessa olisi huono kausi. Se on hyvin helposti hallittavissa, jos ei ole sitten kovin primitiivinen tunne-eläjä.

Ensin sitoudutaan omaan suhteeseen ja jos se kaikesta huolimatta päättyy, niin sitten voi vaihtaa siitä kytkimestä asentoa ja viritellä sitä tutkaa päälle.

Sellainen pointti vaan, että vaikka jotkut ehkä varattunakin pyrkii löytämään jotain muuta, on heitäkin jotka ei mitenkään pyri siihen.

Ei tarvitse ollenkaan olla mikään tutka päällä, mutta silti joskus käy niin että huomaa tykkäävänsä toisesta ihmisestä enemmän kuin on ns. sallittua.

Ja tästäkin sen verran, että useimmat sanovat että no tuollainenhan menee pian ohi.

Niin minäkin uskoin mutta omalla kohdallani se onkin kestänyt vuosia.

Kannattaisko mennä terapiaan? Limerenssi kertoo jostain hoitamatta olevasta asiasta. Ei oikeasti liity siihen ihmiseen. Kokemusta on.

Miten voit sanoa noin tuntematta minua?

Googletin tuon enkä ole kyllä mitenkään pakkomielteinen.

Kohde on kuitenkin Porvoosta.

Eli?

Onko sailori?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä välillä mietti, ja harmitti toisen puolesta. Mutta en tiedä miksi minun olisi pitänyt jäädä suhteeseen vain, jotta se toinen olisi voinut olla onnensa kukkuloilla ja itsellä olisi mahdollisesti ollut paha olla. Ihan selväähän se, että jos kaikki olisi itsellä ollut tuossa suhteessa hyvin, niin en olisi jättänyt kumppaniani uuden ihastuksen vuoksi. Mutta ei eksäni mitenkään huono ihminen ollut, meidän suhde vaan oli.

 

Miksi et lopettanut vanhaa suhdetta jo hyvän aikaa sitten, jos kerran selvästi oli jo tiedossa, että et viihdy siinä suhteessa? Näitä en ikinä ymmärrä, että miksei sitä suhdetta voi pistää poikki jo aikaisemmin, niin ei tarvitse tehdä sille entiselle kumppanille niin paskaa temppua että lennosta vaihtaa.

Jos ei halua olla yksin? Silloin helpompi hankkia uusi ja vaihtaa lennosta.

Hyvin moni suhde aiheuttaa sydänsuruja jollekin kolmannelle ihmiselle. Jos joku nainen työpaikalla ihastuisi minuun, pitäisikö minun jättää vaimoni, jottei työkaverille tulisi paha mieli siitä että olen naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni vetoaa siihen, että minkäs sille tekee, jos tunteita syntyy jotain toista kohtaan ja silloin on perusteltua hypätä siihen uuteen suhteeseen.

Siis eihän parisuhteessa kuulu elää niin sanotusti tutka päällä. Jos minä olen parisuhteessa ja tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, niin en minä edes pyri näkemään heitä vakavassa kumppanuusmielessä. En silloinkaan, vaikka omassa suhteessa olisi huono kausi. Se on hyvin helposti hallittavissa, jos ei ole sitten kovin primitiivinen tunne-eläjä.

Ensin sitoudutaan omaan suhteeseen ja jos se kaikesta huolimatta päättyy, niin sitten voi vaihtaa siitä kytkimestä asentoa ja viritellä sitä tutkaa päälle.

Juuri siitä aidot tunteet tunnistaa, että ne eivät ole siitä kiinni onko tutka päällä vai ei.

Voihan sitä jäädä vanhaan suhteeseen säälistä. Pitemmän päälle on julmaa sekin.