Jos olet jättänyt kumppanisi uuden ihastuksen takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron aiheuttama tuska on kuitenkin vain väliaikaista, mutta epätyydyttävään suhteeseen jäämisestä joutuu kärsimään lopun ikää.

Se että sinut jätetään rakastamasi ihmisen toimesta jonkun toisen takia, vaikka et ole mitään erityistä paskaa tehnyt, niin voi jättää elinikäiset jäljet. Näin kävi itselleni. Minusta tuli tuon jälkeen huomattavasti tunnekylmempi ihminen ja mooralitaso laski selkeästi. Varmaan se sille dumppaajalle kenties onkin ohimenevää, eihän hän siinä ole se tunneraiskattu.

Ajattelet tässä varmaan naisia, että heihin se jättää jäljen? Miehet joutuvat nielemään tuollaisen tuskan ja jatkamaan eteenpäin, kuin mitään ei olisikaan.

Höpsistä. Monista miehistä jotka tuon katkeran kalkin joutuu nielemään muuttuu - ja usein siten, että opettelevat naisten hurmaamisen taidon ja jakavat tuskaansa kierrättämällä naisia sitten ihan huolella.

Kuvasit juuri sen miten miehestä tulee ns. alfa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron aiheuttama tuska on kuitenkin vain väliaikaista, mutta epätyydyttävään suhteeseen jäämisestä joutuu kärsimään lopun ikää.

Se että sinut jätetään rakastamasi ihmisen toimesta jonkun toisen takia, vaikka et ole mitään erityistä paskaa tehnyt, niin voi jättää elinikäiset jäljet. Näin kävi itselleni. Minusta tuli tuon jälkeen huomattavasti tunnekylmempi ihminen ja mooralitaso laski selkeästi. Varmaan se sille dumppaajalle kenties onkin ohimenevää, eihän hän siinä ole se tunneraiskattu.

Olisiko sitten mielestäsi ollut parempi vaihtoehto kuulla vahingossa joskus vuosikausien päästä, että se rakastamasi ihminen olisi jo monta vuotta halunnut olla jonkun toisen kanssa eikä rakasta sinua enää, mutta ei ole halunnut kertoa sinulle jotta ei loukkaisi sinua?

Eiköhän se menee normaaleilla ihmisillä niin että erotaan rehdisti ensin ja sitten katsellaan uutta.

Epätasapainoiset ja henkisesti kypsymättömät ihmiset vaihtavat lennosta. He eivät osaa rakastaa, kunnioittaa saati arvostaa yhtäkään elämänsä aikana ollutta kumppaniaan oikeasti. Heille rakkaus tarkoittaa alkuhuumaa.

Siksi heidän suhteet eivät ole kestäneet eivätkä kestä jatkossakaan. Suhteiden kesto koko vain lyhenee heillä kiihtyvällä vauhdila

mitä enemmän ikää tulee, aina uusi suhde edellistä lyhyempi. Sitten 60 v korvilla kun olisi aikaa ja viimeisetkin lapset maailmalla voikin olla yksinäistä kun nuorempana käytetyt temput eivät enää toimi ja mainekin mennyt:

Joskus sitä vaan rakastuu ihan katselematta. Et nyt vastannut siihen että mitä silloin sitten mielestäsi tulisi tehdä?

Kannattaa katsoa peiliin miksi kävi niin.

Tai sitten on tietysti ihmisiä jotka ovat parisuhteissaan niin valheellisia että näyttelevät kilttiä ja uskollista sekä rakastavaa mutta todellisuudessa pään sisällään katselevat muualle ja fantasioivat siitä.

Tätä ei tietenkään oman hylkäämisen ja suhteen menettämisen pelossa kerrota sille pahaa aavistamattomalle kohta ensin petettävälle ja sitten lennosta vaihdettavalle kumppanille.

Ilkeimmät ja sairaimmat tapauksen vielä nöyryyttävät päälle vanhaa kumppaniaan tahallaan.

Hyi saat*na. Voiko tuolla tavalla käyttäytyviä ihmisiä olla. Tunnekylmää sadistista julmuutta ja toisten puhdasta hyväksikäyttöä. Alinta pohjasakkaa mitä vaan voi olla parisuhteissa.

En suoranaisesti jättänyt, mutta ihastuminen oli viimeinen niitti ja tein eropäätöksen. Elämäni vaikein päätös, jota pohtiessa meni useampi vuosi vielä ihastumisen jälkeenkin.

Kyllähän siitä uudesta suhteesta toki aluksi nauttii, koska jos parisuhteen on se takia rikkonut, niin kyseessä on todella voimakas ihastuminen. Fakta silti on, että ihminen ihastuu elämänsä aikana useampaan henkilöön. Myös vaikka olisi parisuhteessa. Mutta parisuhde on tahto-asia. Jos joka kerran kun ihastuminen elämässä tapahtuu, alkaa viemään sitä pidemmälle ja rikkoo aikaisemman suhteensa, niin tuon saa sitten toistaa useita kertoja. Se uusi ihana suhde muuttuu aina ja joka kerran arkiseksi. En sano että huonoksi, mutta se arkipäiväistyy ja tällöin ihminen on altis taas ihmastumaan.

Itselle kävi juuri niin. Lähdin aikaisemmasta suhteesta ihastumisen takia ja ei mennyt kuin vuosi yhteiseloa, niin huomasin että ei ole enää perhosia vatsanpohjalla. Usein jopa mietin, että oliko koko liike minulta lopulta edes järkevä. Nyt tässä on kolme vuotta yhdessä oltu, mutta jälleen tuntuu että jotenkin moni asia tökkii. Intohimo on kyllä jotenkin poissa. Mutta yritän olla nyt kuitenkaan ihastumatta ja tekemättä samaa temppua toista kertaa.

Vierailija kirjoitti:

En suoranaisesti jättänyt, mutta ihastuminen oli viimeinen niitti ja tein eropäätöksen. Elämäni vaikein päätös, jota pohtiessa meni useampi vuosi vielä ihastumisen jälkeenkin.

Olit tietenkin asiasta ja pohdinnoistasi vaiti kumppanillesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suoranaisesti jättänyt, mutta ihastuminen oli viimeinen niitti ja tein eropäätöksen. Elämäni vaikein päätös, jota pohtiessa meni useampi vuosi vielä ihastumisen jälkeenkin.

Olit tietenkin asiasta ja pohdinnoistasi vaiti kumppanillesi?

Kyllä. Miksi rokottaa toista löyhässä hirressä? Tosin tilanteemme ei ollut siinä mielessä perinteinen ero, että puolisoni asui hoitokodissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siitä uudesta suhteesta toki aluksi nauttii, koska jos parisuhteen on se takia rikkonut, niin kyseessä on todella voimakas ihastuminen. Fakta silti on, että ihminen ihastuu elämänsä aikana useampaan henkilöön. Myös vaikka olisi parisuhteessa. Mutta parisuhde on tahto-asia. Jos joka kerran kun ihastuminen elämässä tapahtuu, alkaa viemään sitä pidemmälle ja rikkoo aikaisemman suhteensa, niin tuon saa sitten toistaa useita kertoja. Se uusi ihana suhde muuttuu aina ja joka kerran arkiseksi. En sano että huonoksi, mutta se arkipäiväistyy ja tällöin ihminen on altis taas ihmastumaan.

Itselle kävi juuri niin. Lähdin aikaisemmasta suhteesta ihastumisen takia ja ei mennyt kuin vuosi yhteiseloa, niin huomasin että ei ole enää perhosia vatsanpohjalla. Usein jopa mietin, että oliko koko liike minulta lopulta edes järkevä. Nyt tässä on kolme vuotta yhdessä oltu, mutta jälleen tuntuu että jotenkin moni asia tökkii. Intohimo on kyllä jotenkin poissa. Mutta yritän olla nyt kuitenkaan ihastumatta ja tekemättä samaa temppua toista kertaa.

Kannattaisko käydä terapiassa? Ihan itsesi vuoksi. Ei se elämä oikeasti ole kovinkaan auvoista pidemään päälle jos tota kierrettä toistaa jatkuvasti. Ajattele jos tuo tapahtuisi vielä 3 tai 3 kertaa. Kuinka ehjä enää oikeasti olisit sen jälkeen?

En pystynytkään nauttimaan vaan oli jatkuvasti syyllinen olo. Palattiin lopulta exän kanssa yhteen ja se oli oikea päätös, koska uus tyyppi ei ollutkaan lopulta muuta kuin oire ja tajusin että olin jo alunperin valinnut oikein.

Näissä aloituksissa ja ketjuissa aina ihmetyttää, kun ei tunnu olevan hyvää ja oikeaa tapaa. Jos paljastuu, että kumppani on salaa ollut rakastunut toiseen, niin se on kauheaa väkivaltaa. Jos kumppani jättää toisen takia, niin väärin on sekin. Mitä ihmettä, haluatteko sitten kuitenkin, että puoliso jää suhteeseenne, mutta salaa haluaa toista?

Tekoja voi ehkä hallita, mutta sydäntä ei. Se haluaa sen, kenet se haluaa. Ja sekin on ihan inhimillistä, että jos ei sydämensä valittua saa, jää sen toiseksi parhaan luo, esimerkiksi riko lasten perhettä.

Elämä ei ole niin mustavalkoista. On ihan tavanomaista, että suhteet lomittuvat. Pitkä suhde harvoin voi loppua kuin salamaniskusta. Ja jos loppuu, niin väärin on sekin teidän mielestä.

Pitäisi vaan hyväksyä, että erot nyt vain ovat lähes aina vaikeita js sydänsuruilta ei voi välttyä. Jos joutuu jätetyksi, se aina tuntuu kamalalta. Ei se silti tarkoita, että se toinen on sen pahempaa kuin vain ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Näissä aloituksissa ja ketjuissa aina ihmetyttää, kun ei tunnu olevan hyvää ja oikeaa tapaa. Jos paljastuu, että kumppani on salaa ollut rakastunut toiseen, niin se on kauheaa väkivaltaa. Jos kumppani jättää toisen takia, niin väärin on sekin. Mitä ihmettä, haluatteko sitten kuitenkin, että puoliso jää suhteeseenne, mutta salaa haluaa toista?

Tekoja voi ehkä hallita, mutta sydäntä ei. Se haluaa sen, kenet se haluaa. Ja sekin on ihan inhimillistä, että jos ei sydämensä valittua saa, jää sen toiseksi parhaan luo, esimerkiksi riko lasten perhettä.

Elämä ei ole niin mustavalkoista. On ihan tavanomaista, että suhteet lomittuvat. Pitkä suhde harvoin voi loppua kuin salamaniskusta. Ja jos loppuu, niin väärin on sekin teidän mielestä.

Pitäisi vaan hyväksyä, että erot nyt vain ovat lähes aina vaikeita js sydänsuruilta ei voi välttyä. Jos joutuu jätetyksi, se aina tuntuu kamalalta. Ei se silti tarkoita, että se toinen on sen pahempaa kuin vain ihminen.

Oot kyllä aikamoinen tarinoitsija. Oisko se kuitenkin niin että ensiksi sen olemassa olevan suhteen eteen vaikeuksien kohdatessa molemmat tekevät työtä. Sitten toisekseen, tuo sydän ottaa minkä sydän haluaa on aika epäkypsä ja tietyllä tavalla narsistinen asenne.

Vierailija kirjoitti:

Näissä aloituksissa ja ketjuissa aina ihmetyttää, kun ei tunnu olevan hyvää ja oikeaa tapaa. Jos paljastuu, että kumppani on salaa ollut rakastunut toiseen, niin se on kauheaa väkivaltaa. Jos kumppani jättää toisen takia, niin väärin on sekin. Mitä ihmettä, haluatteko sitten kuitenkin, että puoliso jää suhteeseenne, mutta salaa haluaa toista?

Tekoja voi ehkä hallita, mutta sydäntä ei. Se haluaa sen, kenet se haluaa. Ja sekin on ihan inhimillistä, että jos ei sydämensä valittua saa, jää sen toiseksi parhaan luo, esimerkiksi riko lasten perhettä.

Elämä ei ole niin mustavalkoista. On ihan tavanomaista, että suhteet lomittuvat. Pitkä suhde harvoin voi loppua kuin salamaniskusta. Ja jos loppuu, niin väärin on sekin teidän mielestä.

Pitäisi vaan hyväksyä, että erot nyt vain ovat lähes aina vaikeita js sydänsuruilta ei voi välttyä. Jos joutuu jätetyksi, se aina tuntuu kamalalta. Ei se silti tarkoita, että se toinen on sen pahempaa kuin vain ihminen.

VMP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron aiheuttama tuska on kuitenkin vain väliaikaista, mutta epätyydyttävään suhteeseen jäämisestä joutuu kärsimään lopun ikää.

Se että sinut jätetään rakastamasi ihmisen toimesta jonkun toisen takia, vaikka et ole mitään erityistä paskaa tehnyt, niin voi jättää elinikäiset jäljet. Näin kävi itselleni. Minusta tuli tuon jälkeen huomattavasti tunnekylmempi ihminen ja mooralitaso laski selkeästi. Varmaan se sille dumppaajalle kenties onkin ohimenevää, eihän hän siinä ole se tunneraiskattu.

Yleensä tuollaisesta pääsee eteenpäin ajan kanssa. Jos vuosienkaan jälkeen ei pääse elämässä eteenpäin, voi kyseessä olla jo aiemmat vaikeat kokemukset lapsuuden suhteissa, joissa on joutunut hylätyksi

Vierailija kirjoitti:

Näissä aloituksissa ja ketjuissa aina ihmetyttää, kun ei tunnu olevan hyvää ja oikeaa tapaa. Jos paljastuu, että kumppani on salaa ollut rakastunut toiseen, niin se on kauheaa väkivaltaa. Jos kumppani jättää toisen takia, niin väärin on sekin. Mitä ihmettä, haluatteko sitten kuitenkin, että puoliso jää suhteeseenne, mutta salaa haluaa toista?

Tekoja voi ehkä hallita, mutta sydäntä ei. Se haluaa sen, kenet se haluaa. Ja sekin on ihan inhimillistä, että jos ei sydämensä valittua saa, jää sen toiseksi parhaan luo, esimerkiksi riko lasten perhettä.

Elämä ei ole niin mustavalkoista. On ihan tavanomaista, että suhteet lomittuvat. Pitkä suhde harvoin voi loppua kuin salamaniskusta. Ja jos loppuu, niin väärin on sekin teidän mielestä.

Pitäisi vaan hyväksyä, että erot nyt vain ovat lähes aina vaikeita js sydänsuruilta ei voi välttyä. Jos joutuu jätetyksi, se aina tuntuu kamalalta. Ei se silti tarkoita, että se toinen on sen pahempaa kuin vain ihminen.

Kerrotko mihin perustat väitteesi että on tavanomaista että suhteet lomittuvat?

Mun puolesta ainakin mies saisi mennä, jos alkaa joku toinen kiinnostamaan enemmän. Joskus olen jopa toivonut, että joku olisi ukon vienyt pois minun vaivoistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä aloituksissa ja ketjuissa aina ihmetyttää, kun ei tunnu olevan hyvää ja oikeaa tapaa. Jos paljastuu, että kumppani on salaa ollut rakastunut toiseen, niin se on kauheaa väkivaltaa. Jos kumppani jättää toisen takia, niin väärin on sekin. Mitä ihmettä, haluatteko sitten kuitenkin, että puoliso jää suhteeseenne, mutta salaa haluaa toista?

Tekoja voi ehkä hallita, mutta sydäntä ei. Se haluaa sen, kenet se haluaa. Ja sekin on ihan inhimillistä, että jos ei sydämensä valittua saa, jää sen toiseksi parhaan luo, esimerkiksi riko lasten perhettä.

Elämä ei ole niin mustavalkoista. On ihan tavanomaista, että suhteet lomittuvat. Pitkä suhde harvoin voi loppua kuin salamaniskusta. Ja jos loppuu, niin väärin on sekin teidän mielestä.

Pitäisi vaan hyväksyä, että erot nyt vain ovat lähes aina vaikeita js sydänsuruilta ei voi välttyä. Jos joutuu jätetyksi, se aina tuntuu kamalalta. Ei se silti tarkoita, että se toinen on sen pahempaa kuin vain ihminen.

Oot kyllä aikamoinen tarinoitsija. Oisko se kuitenkin niin että ensiksi sen olemassa olevan suhteen eteen vaikeuksien kohdatessa molemmat tekevät työtä. Sitten toisekseen, tuo sydän ottaa minkä sydän haluaa on aika epäkypsä ja tietyllä tavalla narsistinen asenne.

Totta kai tehdään työtä. Aika naiivi ajatus kuitenkin että jollain maagisella työmäärällä sen suhteen aina saisi korjattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä aloituksissa ja ketjuissa aina ihmetyttää, kun ei tunnu olevan hyvää ja oikeaa tapaa. Jos paljastuu, että kumppani on salaa ollut rakastunut toiseen, niin se on kauheaa väkivaltaa. Jos kumppani jättää toisen takia, niin väärin on sekin. Mitä ihmettä, haluatteko sitten kuitenkin, että puoliso jää suhteeseenne, mutta salaa haluaa toista?

Tekoja voi ehkä hallita, mutta sydäntä ei. Se haluaa sen, kenet se haluaa. Ja sekin on ihan inhimillistä, että jos ei sydämensä valittua saa, jää sen toiseksi parhaan luo, esimerkiksi riko lasten perhettä.

Elämä ei ole niin mustavalkoista. On ihan tavanomaista, että suhteet lomittuvat. Pitkä suhde harvoin voi loppua kuin salamaniskusta. Ja jos loppuu, niin väärin on sekin teidän mielestä.

Pitäisi vaan hyväksyä, että erot nyt vain ovat lähes aina vaikeita js sydänsuruilta ei voi välttyä. Jos joutuu jätetyksi, se aina tuntuu kamalalta. Ei se silti tarkoita, että se toinen on sen pahempaa kuin vain ihminen.

Oot kyllä aikamoinen tarinoitsija. Oisko se kuitenkin niin että ensiksi sen olemassa olevan suhteen eteen vaikeuksien kohdatessa molemmat tekevät työtä. Sitten toisekseen, tuo sydän ottaa minkä sydän haluaa on aika epäkypsä ja tietyllä tavalla narsistinen asenne.

Totta kai tehdään työtä. Aika naiivi ajatus kuitenkin että jollain maagisella työmäärällä sen suhteen aina saisi korjattua.

Naiivi on myös ajatus että ei koskaan pitäisi tehdä yhtään työtä. Yleensä tällaisella asenteella liikkellä olevat ovat itse loppu viimein niin epätasapainoisia ja valheellisia ihmisiä muutenkin että joutavatkin pois. Surullisinta on jos sellaisilla on lapsia huollettavanaan. Myrkyttävät heidänkin mielen ja opettavat epäterveen mallin ihmissuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä aloituksissa ja ketjuissa aina ihmetyttää, kun ei tunnu olevan hyvää ja oikeaa tapaa. Jos paljastuu, että kumppani on salaa ollut rakastunut toiseen, niin se on kauheaa väkivaltaa. Jos kumppani jättää toisen takia, niin väärin on sekin. Mitä ihmettä, haluatteko sitten kuitenkin, että puoliso jää suhteeseenne, mutta salaa haluaa toista?

Tekoja voi ehkä hallita, mutta sydäntä ei. Se haluaa sen, kenet se haluaa. Ja sekin on ihan inhimillistä, että jos ei sydämensä valittua saa, jää sen toiseksi parhaan luo, esimerkiksi riko lasten perhettä.

Elämä ei ole niin mustavalkoista. On ihan tavanomaista, että suhteet lomittuvat. Pitkä suhde harvoin voi loppua kuin salamaniskusta. Ja jos loppuu, niin väärin on sekin teidän mielestä.

Pitäisi vaan hyväksyä, että erot nyt vain ovat lähes aina vaikeita js sydänsuruilta ei voi välttyä. Jos joutuu jätetyksi, se aina tuntuu kamalalta. Ei se silti tarkoita, että se toinen on sen pahempaa kuin vain ihminen.

Oot kyllä aikamoinen tarinoitsija. Oisko se kuitenkin niin että ensiksi sen olemassa olevan suhteen eteen vaikeuksien kohdatessa molemmat tekevät työtä. Sitten toisekseen, tuo sydän ottaa minkä sydän haluaa on aika epäkypsä ja tietyllä tavalla narsistinen asenne.

Totta kai tehdään työtä. Aika naiivi ajatus kuitenkin että jollain maagisella työmäärällä sen suhteen aina saisi korjattua.

Naiivi on myös ajatus että ei koskaan pitäisi tehdä yhtään työtä. Yleensä tällaisella asenteella liikkellä olevat ovat itse loppu viimein niin epätasapainoisia ja valheellisia ihmisiä muutenkin että joutavatkin pois. Surullisinta on jos sellaisilla on lapsia huollettavanaan. Myrkyttävät heidänkin mielen ja opettavat epäterveen mallin ihmissuhteista.

Vieläkään et ole vastannut mitään siihen, että sitten kun ollaan niska limassa raadettu töitä eikä vieläkään olla tultu onnelliseksi, niin onko se parempi jäädä vuosikausiksi siihen onnettomaan suhteeseen vai jättää toinen siinä toivossa että kumpikin voi vielä saada paremman elämän?

Pari tapausta lähipiiristä tiedän, joissa toinen puolisoista lähtenyt ihastuksen matkaan. Kummassakaan tapauksessa tuo ihastus ei kauan kestänyt, mutta rikkoi syvästi jätetyn osapuolen. Vaikka erosta on jo vuosia, niin kaikki elelevät edelleen sinkkuna. Toinen wx-pariskunta on keskenään jatkuvasti paljon tekemisissä, tekevät lastensa kanssa yhteisiä lomamatkoja jne. En yllättyisi vaikka palaisivat yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä aloituksissa ja ketjuissa aina ihmetyttää, kun ei tunnu olevan hyvää ja oikeaa tapaa. Jos paljastuu, että kumppani on salaa ollut rakastunut toiseen, niin se on kauheaa väkivaltaa. Jos kumppani jättää toisen takia, niin väärin on sekin. Mitä ihmettä, haluatteko sitten kuitenkin, että puoliso jää suhteeseenne, mutta salaa haluaa toista?

Tekoja voi ehkä hallita, mutta sydäntä ei. Se haluaa sen, kenet se haluaa. Ja sekin on ihan inhimillistä, että jos ei sydämensä valittua saa, jää sen toiseksi parhaan luo, esimerkiksi riko lasten perhettä.

Elämä ei ole niin mustavalkoista. On ihan tavanomaista, että suhteet lomittuvat. Pitkä suhde harvoin voi loppua kuin salamaniskusta. Ja jos loppuu, niin väärin on sekin teidän mielestä.

Pitäisi vaan hyväksyä, että erot nyt vain ovat lähes aina vaikeita js sydänsuruilta ei voi välttyä. Jos joutuu jätetyksi, se aina tuntuu kamalalta. Ei se silti tarkoita, että se toinen on sen pahempaa kuin vain ihminen.

Oot kyllä aikamoinen tarinoitsija. Oisko se kuitenkin niin että ensiksi sen olemassa olevan suhteen eteen vaikeuksien kohdatessa molemmat tekevät työtä. Sitten toisekseen, tuo sydän ottaa minkä sydän haluaa on aika epäkypsä ja tietyllä tavalla narsistinen asenne.

Totta kai tehdään työtä. Aika naiivi ajatus kuitenkin että jollain maagisella työmäärällä sen suhteen aina saisi korjattua.

Naiivi on myös ajatus että ei koskaan pitäisi tehdä yhtään työtä. Yleensä tällaisella asenteella liikkellä olevat ovat itse loppu viimein niin epätasapainoisia ja valheellisia ihmisiä muutenkin että joutavatkin pois. Surullisinta on jos sellaisilla on lapsia huollettavanaan. Myrkyttävät heidänkin mielen ja opettavat epäterveen mallin ihmissuhteista.

Vieläkään et ole vastannut mitään siihen, että sitten kun ollaan niska limassa raadettu töitä eikä vieläkään olla tultu onnelliseksi, niin onko se parempi jäädä vuosikausiksi siihen onnettomaan suhteeseen vai jättää toinen siinä toivossa että kumpikin voi vielä saada paremman elämän?

Missä on sanottu että niska limassa työtä tehdään?

Ei sitä työtä tuolla aseenteella varustetun ihmisen kanssa kannata edes alkaa tekemään.

Ihminen joka kuvittelee että parisuhde on pelkkää alkuhuumaa ja itse voi olla vapaamatkustajana ei ole kelvollinen mihinkään kestävään suhteeseen kumppaniksi. Siksi sellaisen elämänhistoria parisuhteiden osalta on hyvin rikkonainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä aloituksissa ja ketjuissa aina ihmetyttää, kun ei tunnu olevan hyvää ja oikeaa tapaa. Jos paljastuu, että kumppani on salaa ollut rakastunut toiseen, niin se on kauheaa väkivaltaa. Jos kumppani jättää toisen takia, niin väärin on sekin. Mitä ihmettä, haluatteko sitten kuitenkin, että puoliso jää suhteeseenne, mutta salaa haluaa toista?

Tekoja voi ehkä hallita, mutta sydäntä ei. Se haluaa sen, kenet se haluaa. Ja sekin on ihan inhimillistä, että jos ei sydämensä valittua saa, jää sen toiseksi parhaan luo, esimerkiksi riko lasten perhettä.

Elämä ei ole niin mustavalkoista. On ihan tavanomaista, että suhteet lomittuvat. Pitkä suhde harvoin voi loppua kuin salamaniskusta. Ja jos loppuu, niin väärin on sekin teidän mielestä.

Pitäisi vaan hyväksyä, että erot nyt vain ovat lähes aina vaikeita js sydänsuruilta ei voi välttyä. Jos joutuu jätetyksi, se aina tuntuu kamalalta. Ei se silti tarkoita, että se toinen on sen pahempaa kuin vain ihminen.

Oot kyllä aikamoinen tarinoitsija. Oisko se kuitenkin niin että ensiksi sen olemassa olevan suhteen eteen vaikeuksien kohdatessa molemmat tekevät työtä. Sitten toisekseen, tuo sydän ottaa minkä sydän haluaa on aika epäkypsä ja tietyllä tavalla narsistinen asenne.

Totta kai tehdään työtä. Aika naiivi ajatus kuitenkin että jollain maagisella työmäärällä sen suhteen aina saisi korjattua.

Naiivi on myös ajatus että ei koskaan pitäisi tehdä yhtään työtä. Yleensä tällaisella asenteella liikkellä olevat ovat itse loppu viimein niin epätasapainoisia ja valheellisia ihmisiä muutenkin että joutavatkin pois. Surullisinta on jos sellaisilla on lapsia huollettavanaan. Myrkyttävät heidänkin mielen ja opettavat epäterveen mallin ihmissuhteista.

Vieläkään et ole vastannut mitään siihen, että sitten kun ollaan niska limassa raadettu töitä eikä vieläkään olla tultu onnelliseksi, niin onko se parempi jäädä vuosikausiksi siihen onnettomaan suhteeseen vai jättää toinen siinä toivossa että kumpikin voi vielä saada paremman elämän?

En ole se jolta kysyit, mutta oma mielipiteeni on, ettei tuohon kysymykseen ole yhtä oikeaa vastausta. Paljon riippuu siitä, onko kummallakin tahtoa saada homma toimimaan. Jos on, niin jatketaan - vaikka sitten vuosia. Jos ei, homma tyssää siihen, vaikka ei oltais työstetty asiaa vain viikko. Jos on tahtoa, on toivoa.