Kun lapsille ei saa enää pitää kuria, niin tarvitaan kouluvalmentajia houkuttelemaan lapsia kouluun

Onko neurokirjon lapsi luuseri?

Kenties hän on älykapasiteetiltaan keulilla koko luokassa, mitäs tähän?

Jonkun aikaa koulunkäyntiavustajan töitä tehdessäni näin mt-ongelmaisia perheita sekä lapsia reagoimassa siihen kaikkeen. Kouluissa myös pidetään sellaisiakin lapsia/nuoria, joiden paikka olisi ihan muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä OAJ:n kanssa: näitä ongelmia käsittelemään on jo olemassa tahot - miksi luoda jotain uutta nimikettä OAJ:n kustannuksella.

Kandeis miettiä myös sitä, että otetaanko kouluissa tarpeeksi huomioon lasten ja nuorten oppimistyyliä. Kaikki eivät yksinkertaisesti voi istua paikallaan 45 min ja kuunnella.

Jos haluaa oppia mieleisiään asioita ja tuntee myös niitä oppivansa, niin en usko, että tarttee motivoida koulussa käyntiä, vaan sinne mennään omasta halusta.

Mun kokemuksen mukaan kovapäisinkin kakara istuu sen kolme varttia kuin tatti, jos opettajalla on tarpeeksi auktoriteettia pitää luokka kurissa.

Kaikki aiheet eivät kiinnosta kaikkia. Jos mennään tuohon, että koulussa pitäisi olla kiva ja oppia vain mielenkiintoisia juttuja, niin metsään mennään. Itse olisin tuolla tyylillä oppinut vain äidinkieltä ja reaaliaineita.

Vierailija kirjoitti:

Onko neurokirjon lapsi luuseri?

Kenties hän on älykapasiteetiltaan keulilla koko luokassa, mitäs tähän?

Joo, mutta onko lapsi synnynnäisesti vai itseaiheutetusti kirjolla. Liikaa energiajuomia, pelejä ja kännykkää yömyöhään, ravintoköyhää vehnämöttöaterioita jne.

Vierailija kirjoitti:

Nostetaas tällänen kortti...millassii on tämän päivän opettajat?Rehtorit?muu koulunväki?

Kovasti kärkkäitä mielipiteitä isketään lapsista joilla on koulunkäynnin suhteen probleemia.

Mikä siellä koulussa mättää?

Joillakin on sinisilmäinen luotto opettajiin että ovat pulmusia....

Kaikki lapset eivät opi samalla moodilla, ei ja todellakaan ei.

Koulun on joustettava, ei jääräpäisyydellä tule muuta kuin huono maine huonontuu.

Koulun on avauduttava.

Lähinnä kääntäisin lapsista katseen vanhempiin. Jos kotiolot, ravinto, uni, liikkuminen ja käytöstavat kunnossa, niin silloin opettajalla on edes jonkinlainen aihio, mitä työstää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä OAJ:n kanssa: näitä ongelmia käsittelemään on jo olemassa tahot - miksi luoda jotain uutta nimikettä OAJ:n kustannuksella.

Kandeis miettiä myös sitä, että otetaanko kouluissa tarpeeksi huomioon lasten ja nuorten oppimistyyliä. Kaikki eivät yksinkertaisesti voi istua paikallaan 45 min ja kuunnella.

Jos haluaa oppia mieleisiään asioita ja tuntee myös niitä oppivansa, niin en usko, että tarttee motivoida koulussa käyntiä, vaan sinne mennään omasta halusta.

Mun kokemuksen mukaan kovapäisinkin kakara istuu sen kolme varttia kuin tatti, jos opettajalla on tarpeeksi auktoriteettia pitää luokka kurissa.

Kaikki aiheet eivät kiinnosta kaikkia. Jos mennään tuohon, että koulussa pitäisi olla kiva ja oppia vain mielenkiintoisia juttuja, niin metsään mennään. Itse olisin tuolla tyylillä oppinut vain äidinkieltä ja reaaliaineita.

Kyllä, tunnin alkuun takaisin se, että seisotaan pulpetin vieressä niin kauan kun opettaja antaa luvan istua. Pieni ele, mutta kertoi aikanaan että opettajalla oli auktoriteetti vielä käsissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko neurokirjon lapsi luuseri?

Kenties hän on älykapasiteetiltaan keulilla koko luokassa, mitäs tähän?

Joo, mutta onko lapsi synnynnäisesti vai itseaiheutetusti kirjolla. Liikaa energiajuomia, pelejä ja kännykkää yömyöhään, ravintoköyhää vehnämöttöaterioita jne.

Juurikin näin. Ja vielä sana EI ihan hukassa.

Kirjollahan se. Toisaalta, jos ottaisi huostaan, pistäisi kurileirille ja elämän kuntoon, niin olisi soiva peli kolmessa kuukaudessa, eikä kirjoilla olosta tietoakaan.

Nykyään ihan oikeasti vanhemmuus on hukassa. Esimerkkinä lähipiiristä, koululaisella ADHD, lääkkeet helpottavat oireilua ja vähentävät käytöshäiriöitä merkittävästi, mutta vanhemmat eivät huolehdi että lapsi ottaa lääkkeet, koska ketään ei kuulemma voi pakkolääkitä. Lopputuloksena lapsi ei syö lääkkeitä koskaan ja sekoilee siinä määrin, että häiriökäyttäytymisestä on tehnyt lastensuojeluilmoituksia mm. koulu, poliisi ja jopa ruokakauppias. Toisessa perheessä millään teoilla ei käytännössä ole seurauksia, vaan kaikki yritetään hoitaa keskustelemalla. Sitten ihmetellään, kun samat hölmöilyt jatkuvat ja jatkuvat. Nämä hölmöilyt eivät kaikki ole mitään pientä, vaan mukana mm. alaikäisen päihteiden käyttöä ja koulukavereiden kiusaamista, johon jopa poliisi joutunut puuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä OAJ:n kanssa: näitä ongelmia käsittelemään on jo olemassa tahot - miksi luoda jotain uutta nimikettä OAJ:n kustannuksella.

Kandeis miettiä myös sitä, että otetaanko kouluissa tarpeeksi huomioon lasten ja nuorten oppimistyyliä. Kaikki eivät yksinkertaisesti voi istua paikallaan 45 min ja kuunnella.

Jos haluaa oppia mieleisiään asioita ja tuntee myös niitä oppivansa, niin en usko, että tarttee motivoida koulussa käyntiä, vaan sinne mennään omasta halusta.

Mun kokemuksen mukaan kovapäisinkin kakara istuu sen kolme varttia kuin tatti, jos opettajalla on tarpeeksi auktoriteettia pitää luokka kurissa.

Kaikki aiheet eivät kiinnosta kaikkia. Jos mennään tuohon, että koulussa pitäisi olla kiva ja oppia vain mielenkiintoisia juttuja, niin metsään mennään. Itse olisin tuolla tyylillä oppinut vain äidinkieltä ja reaaliaineita.

Kyllä, tunnin alkuun takaisin se, että seisotaan pulpetin vieressä niin kauan kun opettaja antaa luvan istua. Pieni ele, mutta kertoi aikanaan että opettajalla oli auktoriteetti vielä käsissä.

Tämä! Ja hiljaisuuden opettelu. Jono ei liiku, ennenkuin osataan olla hiljaa ja paikallaan. Syömään ei pääse, ennenkuin osataan olla hiljaa ja paikallaan.

Siitä syksyllä koulu alkuun. Oppisivatkohan jo jouluksi?

Vierailija kirjoitti:

Onko neurokirjon lapsi luuseri?

Kenties hän on älykapasiteetiltaan keulilla koko luokassa, mitäs tähän?

Mitä sillä älykapasiteetilla on väliä, jos sitä käyttää vain lusmuiluun?

Vierailija kirjoitti:

Onko neurokirjon lapsi luuseri?

Kenties hän on älykapasiteetiltaan keulilla koko luokassa, mitäs tähän?

Erityisluokka. Siellä on häröilijälle tilaa, mutta ei estettä etenemiselle. Vinvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko neurokirjon lapsi luuseri?

Kenties hän on älykapasiteetiltaan keulilla koko luokassa, mitäs tähän?

Joo, mutta onko lapsi synnynnäisesti vai itseaiheutetusti kirjolla. Liikaa energiajuomia, pelejä ja kännykkää yömyöhään, ravintoköyhää vehnämöttöaterioita jne.

Juurikin näin. Ja vielä sana EI ihan hukassa.

Kirjollahan se. Toisaalta, jos ottaisi huostaan, pistäisi kurileirille ja elämän kuntoon, niin olisi soiva peli kolmessa kuukaudessa, eikä kirjoilla olosta tietoakaan.

Häiriköille, vetelille, ylipainoisille jne. koko kesän, syysloman ja talviloman aina kurileiri. Syksyllä kouluun ja jos tahti ei muutu taas, niin samat leirit.

Kuinka kauan veikkaatte, että venkoilijoita riittää?

Nykyään tuntuu, että näitä erityislapsia on yhdessä perheessä jo kaksi kolmesta. Pistää miettimään, että mikä se juurisyy näille on. Löperöt vanhemmat?

Onko neurokirjon lapsi häröilijä?

Voe voe taas tätä tietämättömyyden määrää.

Kahtellaanpa taas syksyn myötä päsmäri maikkoja kuinka he on jostain opuksesta jonkun tiedon päntänneet.

Vierailija kirjoitti:

Onko neurokirjon lapsi luuseri?

Kenties hän on älykapasiteetiltaan keulilla koko luokassa, mitäs tähän?

Vaikka vähän joka toinen lapsi onkin nykyisin nepsyn kirjon diagnoosilla niin se ei tarkoita sitä, etteivätkö he silti olisi kykeneväisiä hillitsemään itseään ja toimimaan vanhempien ja opettajien määräysten mukaan.

Nyky-yhteiskunta kannustaa oman tahdon korostamiseen ja omien oikeuksien vaalimiseen. Ikäänkuin joku 7 vanha tietäisi aikuista paremmin mikä hänelle parasta.

Sen sijaan että opetettaisiin nöyryyttä ja kurinalaisuutta, halutaan antaa vaihtoehto pilata kaikki omasta elämästä. Sitä markkinoidaan vapautena ja suojeluna. Todellisuudessa se on kaikkea päinvastaista.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tuntuu, että näitä erityislapsia on yhdessä perheessä jo kaksi kolmesta. Pistää miettimään, että mikä se juurisyy näille on. Löperöt vanhemmat?

Diagnoosit ovat korvanneet kurin. Vanhemmat selittävät itselleen ja muille, että meidän lapsi on erityinen eikä sen huonolle käytökselle siksi mahda mitään.

Vierailija kirjoitti:

Onko neurokirjon lapsi häröilijä?

Voe voe taas tätä tietämättömyyden määrää.

Kahtellaanpa taas syksyn myötä päsmäri maikkoja kuinka he on jostain opuksesta jonkun tiedon päntänneet.

Ei välttämättä häröilijä, vaan voi olla vastakohta. Mutta onko siinäkään aina kyse kirjolla olemisesta, vai muusta. Kun ei ole koskaan vaadittu mitään, ei ole luettu, oltu aidossa kontaktissa lapseen jne., kyllähän sellaisesta kehittyy väkisinkin vähän flegmaattinen.

Kyllä, tunnin alkuun takaisin se, että seisotaan pulpetin vieressä niin kauan kun opettaja antaa luvan istua. Pieni ele, mutta kertoi aikanaan että opettajalla oli auktoriteetti vielä käsissä.[/quote]

Oi, kannatetaan! Ihan parasta. Yksi parhaita kouluaikojeni opettajia oli eräs miesopettaja, joka aina luokkaan tullessaan tervehti kohteliaasti luokkaa. Samoin häntä tervehdittiin seisomalla pulpetin vieressä, samalla opettaja tarkisti, että kaikilla oli sisäkengät. Sitten istumaan ja hommiin. Terveisiä Hannulle, sinulla oli homma hanskassa silloin ysärin loppupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa olla melkoinen sekametelisoppa. Omien lasten koulussa on psyk. sairaanhoitajaa, hyvinvointikoordinaattoria, mielen hyvinvoinnin tukihenkilöä, koulutsempparia ym. Päälle perus opetushenkilöstö sekä kuraattori ja psykologi ja terveydenhoitaja. Ihmettelen, jos yhteistyö toimii tuolla porukalla.

Silti kun kuuntelee lasten kertomuksia koulupäivistä, ei meno tunnu paljoa paranevan lisääntyvästä henkilökunnasta huolimatta. Keväällä yhden lapsen luokalta kolme oppilasta oli karannut ikkunasta kesken päivän ja opettaja oli jahdannut heitä pitkin pihaa, muut olivat odottaneet luokassa. Toinen taas kertoi, miten pihalle hankittu uusi koripallopylväs oli hajonnut ensimmäisen välitunnin aikana ja kori revennyt alas, kun porukka oli kiivennyt roikkumaan ja istumaan korissa.

Mitä tuosta sakista enää puuttuu? Henkiparantaja? Poppamies? Silittelijä? Vuodeosasto?

Siis oikeasti, karannut ikkunasta? Koululaiset? Oikeasti?

Ja koripallokorista lasku vanhemmille.

Totta joka sana. Tai no koulutsemppari taisi vaihtua tuohon koordinaattoriin, mutta muuten. Kyseessä kuitenkin niin tuikitavallinen koulu ihan supisuomenkielisellä alueella tämän Hki-Tre-Tku - akselin sisällä.

Ja tuohon sirkukseen on pakko siis laittaa lapset, vaikka etänä oppivat luultavasti silloin paremmin. Etänä kun ei silti saa olla, jää traumoja.

Toisaalta nassikka voisi etänä huudattaa rääkymistä nauhalta kotonakin, katsoa jakson Tohtori Philiä, tyrkkiä hieman itseään ja silti ehtisi oppia enemmän. Olisi tavallaan kuitenkin niinkuin "koulussa".