Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä elämänilo alentunut pysyvästi läheisen kuoleman jälkeen?
06.08.2023 |
Vielä vuosien tai kymmenien vuosien päästä, koetteko läheisen menetyksen vaikuttaneen teihin?
Kommentit (149)
Jotkut on herkempiä kuin toiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä rohkeat ihmiset ovat elämäniloisempia
Kyllä se alitajunnassa pyörii. Aina kun muistaa miten kivaa lapsena oli sukulaisten kanssa viettää kesää mökillä niin silloin iskee alakulo.
Vierailija kirjoitti:
On. Vauvani kuoli 6kk ikäisenä. En ole enää millään tavoin sama ihminen joka olin ennen.
Omituisia nuo alapeukutukset tällaisiin viesteihin. Joidenkin mielestä ihminen ei ilmeisesti saa muuttua elämänsä suurimman tragedian jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voxralla sain itseni taas normaaliksi ja resilienssiä jatkaa elämää. Monta vuotta meni välissä.
Lapseni teki Voxralla itsemurhan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan on paljon helpompaa menettää vanhemmat lapsena, koska lapselle löytyy aina uudet huoltajat ja näin siitä uudesta perheestä tulee lapselle perhe.
Tunnen yhden orvoksi jääneen joka aina sanoo ettei hänellä ole perhettä, vaikka on lapsesta asti asunut sukulaisperheessä jotka oli hänen huoltajiaan. Ihmetyttää tämä asenne, että se perhe joka on huolehtivat hänestä ei muka ole hänelle mikään perhe. Ilmeisesti on niin katkera vanhempiensa kuolemasta että se on sumentanut kyvyn ajatella.
Hahah, tuollaiset ei osaa olla kiitollisia mistään. Seurassa ovat niitä ankeuttajia jotka säikkyy omaa varjoaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan on paljon helpompaa menettää vanhemmat lapsena, koska lapselle löytyy aina uudet huoltajat ja näin siitä uudesta perheestä tulee lapselle perhe.
Tunnen yhden orvoksi jääneen joka aina sanoo ettei hänellä ole perhettä, vaikka on lapsesta asti asunut sukulaisperheessä jotka oli hänen huoltajiaan. Ihmetyttää tämä asenne, että se perhe joka on huolehtivat hänestä ei muka ole hänelle mikään perhe. Ilmeisesti on niin katkera vanhempiensa kuolemasta että se on sumentanut kyvyn ajatella.
Hahah, tuollaiset ei osaa olla kiitollisia mistään. Seurassa ovat niitä ankeuttajia jotka säikkyy omaa varjoaankin.
Vaikutat pikemminkin itse henkilöltä, jonka seurassa ei kukaan halua olla.
Alue: Aihe vapaa
Joillakin on pakonomainen tarve dissata kaikkea mahdollista. Täällä sen voi tehdä nimettömänä. Kiusaaminen tehty ihan liian helpoksi.