Lue keskustelun säännöt.
Mitä te teette kun ette jaksaisi lastenne seuraa, mutta on vaan pakko?
06.08.2023 |
En vaan kertakaikkiaan jaksaisi puhua nyt yhtään mitään. En jaksa! Lapsen kanssa on silti pakko olla. 3v ei keksi itsekseen mitään edes viideksi minuutiksi. Ei ole ketään muuta joka nyt voisi auttaa.
Kommentit (74)
Lapsille on Areenassa myös kuunnelmia jota voi kuunnella. Jos on rauhallista sorttia niin makoilette vierekkäin hiljaa ja kuuntelette satuja.
Jos vilkkaampi niin jotain tarra-/puuhakirjatouhua.
Kejsir varmasti itse mikä toimii lapsesi kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kerroin lapselle että äiti on nyt väsynyt ja haluaa vähän huilata eikä jaksa leikkiä. Mutta äiti on tässä lähellä. Lapsi saattaa luulla että hän on viallinen jos ilmaisee ettei häntä jaksa(vaikka se on aika ajoin ihan totta). Minun ipanat hyväksyivät tämän vastauksen ja oppivat myös kunnioittamaan toiveitani vaan olla. Lapsellakin on niitä väsymystiloja ja on hyvä oppia pienestä jo että ei ole viallinen silloinkaan.
Toimii isompiin lapsiin, mutta 3v ei tuollaista välttämättä vielä ymmärrä tai ainaakaan jaksa noudatta minuuttia kauempaa.
Voi tätä tämän päivän kasvatusta. 3v ymmärtää hyvin. Fiksu koira on samalla tasolla ja osaa kyllä, kai nyt lapsenkin saa opetettua tupelompikin tavoille.
Pistä satu pyörimään ja iske eteen tarrakirja tai palapeli. Saat vähintään vartin -30min huilin.
Ei kyse ole nykyajankasvatuksesta, vaan siitä, että lapset ovat erilaisia. 3v ikäisiä on hyvin monenlaisia. Siinäkin on iso ero onko lapsi juuri täyttänyt 3 vai onko jo lähemmäs 4. Lapset eivät ole identtisiä. Eivät ole koskaan olleet.
No on kyllä kysymys kasvatuksestakin. Ennen ei ollut yksikään terve 3v vaipoissa tai imenyt tuttia, saati kiukunnut joka paikassa. He olivat jo ylpeästi "isoja".
Nykyään vaippoja löytyy jo koossa 36kg ja mussukat kiukkuavat vielä yläkoulussakin kuin vauvat.
Ikävä pilata fantasiasi, mutta en ole tavannut yhtään tervettä 3-vuotiasta, joka imisi tuttia ja olisi vaipoissaan. En, vaikka olen ollut päiväkodissa töissä vuosina 2015-2022.
Ja ihan pikkuvinkki: Vaippoja löytyy myös sinun koossasi. Voi tulla sinullekin käyttöä, joten turha ilkkua.
Ei täältä vissiin kannata kysyä yhtään mitään. Kysyin nyt väsyneenä vinkkejä tähän hetkeen, tähän päivään ja iltaan. Näitä aina välillä tulee eikä niitä voi ennustaa, eikä mieskään voi perua työvuorojaan sen takia että minä olen joskus väsynyt. Vissiin pitää olla 24/7/365 täydellinen ja jaksava äiti että on lupa hankkia lapsi? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammojen ainut vaihtoehto on siis ruudun tuijottaminen? Ei ihme, että on levottomia lapsia. Meillä toukokuussa 3 täyttänyt osaa leikkiä ihan itsenäisesti. Ei tarvita ruutuja siihen, että saan hetken "lepoaikaa". Laitan vain leikin alkuun ja lapsi jää keskittymään siihen, kun minä menen tekemään omia juttujani.
Vau, me saatiin oikein Vuoden äiti tänne meidän huonojen mammojen keskuuteen! Tulkaa nyt katsomaan ja annetaan yhdessä oikein raikuvat aplodit 👏 👏
Ensimmäinen kasvatutaidoton näköjään ilmoittautui. Onnea tuleviin teinivuosiin, kun opetat lapsesi siihen, että äiti on aina satavilla ja käytettävissä!
Muuten hyvä tölväisy 👌 mutta olen jo pari lasta kasvattanut tuon iän yli. Ihan hyviä niistä tuli ja ei tarvinnut äidin olla käytettävissä kokoajan. Ehkä siksi annan ohjeita, kun on kokemusta. Äiti ei ole mikään ohjelmatoimisto, vaan ihan tavallinen inhimillinen ihminen. Sen voi kertoa myös niille omille lapsilleen.
Niin noh. Tuo oli vähän niin kuin pointti viestissäni.
t. se leikkimisestä kirjoittanut, joka ei ole tuo viimeksi lainaamasi
Niin noh, siksi on LASTENOHJELMAT.
Ne on kädettömille vanhemmille. Muut osaavat opettaa lapsensa leikkimään. Myös itsekseen.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Tabletti käteen niin on hetken hiljaa.
Diapam?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla otti silmään tuo, ettei osaa olla itekseen yhtään. Onko se nyt vaan tämän hetken juttu, vaiko yleensä?
Siinä mennään kyllä pieleen, että lapsi opetetaan siihen, että aikuiset keksii koko ajan tekemistä. Lapsikin voi välillä vaan olla. Eikä se vaihtoehto aina voi olla ruudut.
Omaa itsenäistä leikkiä, piirtämistä, värittämistä, kirja... sellaista hissukseen oloa. Sekin pitää osalle muksuista opettaa.
Jos on vaan tästä hetkestä kyse, niin sitten vaan on pakko aikuisen jaksaa. Eihän niitä asioita hetkessä opi. Joo, äiti on välillä väsy, on pätevä juttu, jos se on jo opetettu lapselle. Ei sekään ymmärrys hetkessä sujahda, että mitä kaikkea se tarkoittaa.
Ehkä vielä pihalle meno helpottais kumpaakin. Muksu pääsis juoksentelemaan energiaansa ja äiti vähän happea piristyäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei täältä vissiin kannata kysyä yhtään mitään. Kysyin nyt väsyneenä vinkkejä tähän hetkeen, tähän päivään ja iltaan. Näitä aina välillä tulee eikä niitä voi ennustaa, eikä mieskään voi perua työvuorojaan sen takia että minä olen joskus väsynyt. Vissiin pitää olla 24/7/365 täydellinen ja jaksava äiti että on lupa hankkia lapsi? Ap
Niin pitää. Elämä on valintoja ja sinä valitsit lisääntymisen. Turha parkua, kun paska on jo housuissa. Nyt vaan reippasti superäitinä leikkimään ja puuhastelemaan. Hopi hopi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammojen ainut vaihtoehto on siis ruudun tuijottaminen? Ei ihme, että on levottomia lapsia. Meillä toukokuussa 3 täyttänyt osaa leikkiä ihan itsenäisesti. Ei tarvita ruutuja siihen, että saan hetken "lepoaikaa". Laitan vain leikin alkuun ja lapsi jää keskittymään siihen, kun minä menen tekemään omia juttujani.
Vau, me saatiin oikein Vuoden äiti tänne meidän huonojen mammojen keskuuteen! Tulkaa nyt katsomaan ja annetaan yhdessä oikein raikuvat aplodit 👏 👏
Aika lapsellinen tuo kommenttisi. Ketju oli asiallinen mutta sinun oli vain tultava keljuilemaan kuin varhaisteini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammojen ainut vaihtoehto on siis ruudun tuijottaminen? Ei ihme, että on levottomia lapsia. Meillä toukokuussa 3 täyttänyt osaa leikkiä ihan itsenäisesti. Ei tarvita ruutuja siihen, että saan hetken "lepoaikaa". Laitan vain leikin alkuun ja lapsi jää keskittymään siihen, kun minä menen tekemään omia juttujani.
Vau, me saatiin oikein Vuoden äiti tänne meidän huonojen mammojen keskuuteen! Tulkaa nyt katsomaan ja annetaan yhdessä oikein raikuvat aplodit 👏 👏
Aika lapsellinen tuo kommenttisi. Ketju oli asiallinen mutta sinun oli vain tultava keljuilemaan kuin varhaisteini.
Hän ON varhaisteini. Tunnistaa helposti kirjoitustyylistä ja siitä, että kommunikoi kuvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla otti silmään tuo, ettei osaa olla itekseen yhtään. Onko se nyt vaan tämän hetken juttu, vaiko yleensä?
Siinä mennään kyllä pieleen, että lapsi opetetaan siihen, että aikuiset keksii koko ajan tekemistä. Lapsikin voi välillä vaan olla. Eikä se vaihtoehto aina voi olla ruudut.
Omaa itsenäistä leikkiä, piirtämistä, värittämistä, kirja... sellaista hissukseen oloa. Sekin pitää osalle muksuista opettaa.
Jos on vaan tästä hetkestä kyse, niin sitten vaan on pakko aikuisen jaksaa. Eihän niitä asioita hetkessä opi. Joo, äiti on välillä väsy, on pätevä juttu, jos se on jo opetettu lapselle. Ei sekään ymmärrys hetkessä sujahda, että mitä kaikkea se tarkoittaa.
Ehkä vielä pihalle meno helpottais kumpaakin. Muksu pääsis juoksentelemaan energiaansa ja äiti vähän happea piristyäkseen.
Kertoisitko miten sitä yksin leikkimistä opetetaan? Olen satoja kertoja laittanut leikin aluille/antanut värityskirjan/tarrakirjan tai muuta, mutta lapsi ei vaan leiki yksin. Hän roikkuu jalassani tai yrittää kiivetä päälleni. Miten tässä tilanteessa opetan olemaan yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kerroin lapselle että äiti on nyt väsynyt ja haluaa vähän huilata eikä jaksa leikkiä. Mutta äiti on tässä lähellä. Lapsi saattaa luulla että hän on viallinen jos ilmaisee ettei häntä jaksa(vaikka se on aika ajoin ihan totta). Minun ipanat hyväksyivät tämän vastauksen ja oppivat myös kunnioittamaan toiveitani vaan olla. Lapsellakin on niitä väsymystiloja ja on hyvä oppia pienestä jo että ei ole viallinen silloinkaan.
Toimii isompiin lapsiin, mutta 3v ei tuollaista välttämättä vielä ymmärrä tai ainaakaan jaksa noudatta minuuttia kauempaa.
Voi tätä tämän päivän kasvatusta. 3v ymmärtää hyvin. Fiksu koira on samalla tasolla ja osaa kyllä, kai nyt lapsenkin saa opetettua tupelompikin tavoille.
Pistä satu pyörimään ja iske eteen tarrakirja tai palapeli. Saat vähintään vartin -30min huilin.
Ei kyse ole nykyajankasvatuksesta, vaan siitä, että lapset ovat erilaisia. 3v ikäisiä on hyvin monenlaisia. Siinäkin on iso ero onko lapsi juuri täyttänyt 3 vai onko jo lähemmäs 4. Lapset eivät ole identtisiä. Eivät ole koskaan olleet.
No on kyllä kysymys kasvatuksestakin. Ennen ei ollut yksikään terve 3v vaipoissa tai imenyt tuttia, saati kiukunnut joka paikassa. He olivat jo ylpeästi "isoja".
Nykyään vaippoja löytyy jo koossa 36kg ja mussukat kiukkuavat vielä yläkoulussakin kuin vauvat.
Hyvin on sulla aika kullittanut muistot. Etenkin tuon kiukkamisen osalta. Voin kertoa, että sellaista lasta ei ole ollut ennen eikä jälkeen, joka ei kiukuttelisi välillä. Toki jutuistasi päätellen sinulla ei lapsia olekaan, joten sen suhteen ymmärrettävää, ettet ymmärrä tästä asiasta mitään.
Lapsia kyllä löytyy. Ja kyllä, välillä voi olla kiukkuakin. Sen ja oman väsymyksen takia onkin ässiä hihassa. Eli valmiit sadut, uusi tarrakirja, lelut kiertävät käytössä viikon välein ja löytyy meiltä vielä aarrearkkukin, jonka saa vain tietyissä tilanteissa, kun tarvitsen oikeasti oman hetken (esim. pakollinen vakava puhelu tmv.).
Lisäksi pahamieli hoidetaan pois puhumalla. 3v on muuten jo tosi hyvä siinä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun pitää sisäänpäin hymyillä pienen edessä, kun hän pohtii mistä kiukku johtuu ja mikä siihen auttaa. Lapset ovat niin ihania!
Ei se, että osaa ennakoida ja kasvattaa lapsensa, tarkoita ettei niitä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammojen ainut vaihtoehto on siis ruudun tuijottaminen? Ei ihme, että on levottomia lapsia. Meillä toukokuussa 3 täyttänyt osaa leikkiä ihan itsenäisesti. Ei tarvita ruutuja siihen, että saan hetken "lepoaikaa". Laitan vain leikin alkuun ja lapsi jää keskittymään siihen, kun minä menen tekemään omia juttujani.
Vau, me saatiin oikein Vuoden äiti tänne meidän huonojen mammojen keskuuteen! Tulkaa nyt katsomaan ja annetaan yhdessä oikein raikuvat aplodit 👏 👏
Ensimmäinen kasvatutaidoton näköjään ilmoittautui. Onnea tuleviin teinivuosiin, kun opetat lapsesi siihen, että äiti on aina satavilla ja käytettävissä!
Muuten hyvä tölväisy 👌 mutta olen jo pari lasta kasvattanut tuon iän yli. Ihan hyviä niistä tuli ja ei tarvinnut äidin olla käytettävissä kokoajan. Ehkä siksi annan ohjeita, kun on kokemusta. Äiti ei ole mikään ohjelmatoimisto, vaan ihan tavallinen inhimillinen ihminen. Sen voi kertoa myös niille omille lapsilleen.
Noista lähtökohdista luulisi, että osaat itsekin käyttäytyä kuin aikuinen etkä lällättelisi kuin 5-vuotias. Lisäksi luulisi, että ymmärrät, että on muitakin vaihtoehtoja kuin ruudut. Mutta näköjään et ole mitään oppinut, vaikka lapset olet jollain keinolla aikuisiksi saanut.
Sanoo Vuoden äiti ja käyttäytyy itse kuin 3 vuotias hiekkalaatikolla? Vakuuttavaa.
En ole se, joksi minua luulet. Ensimmäinen kommenttini oli tuo, jossa puhuin kasvatustaidottomuudesta. Ei siitä tarvitse hernettä nenään vetää, että muut osaavat paremmin kuin sinä. Ja se pitää aina musitaa, että täällä kirjoittaa enemmän kuin yksi sinun lisäksesi.
Yleensä nämä osaajat on niitä joiden lapset luonnostaan toimivat toivotulla tavalla. Lapset vaan ei aina toimi niin. Omani ei koskaan ole osannut olla yksin (ja kyllä tiedän, että pitäisi osata, mutta mitäs teet kun ei vaan ole). On jo koululainen ja supersosiaalinen laajan kaveripiirin omaava lapsi. Tuollaiset leikin aloitukset ei koskaan toimineet meillä, koska lapsi tuli heti perässä, jos tilanteesta yritti poistua. Ei todellakaan jäänyt yksin leikkimään. Jää nähtäväksi tuleeko hänestä viallinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla otti silmään tuo, ettei osaa olla itekseen yhtään. Onko se nyt vaan tämän hetken juttu, vaiko yleensä?
Siinä mennään kyllä pieleen, että lapsi opetetaan siihen, että aikuiset keksii koko ajan tekemistä. Lapsikin voi välillä vaan olla. Eikä se vaihtoehto aina voi olla ruudut.
Omaa itsenäistä leikkiä, piirtämistä, värittämistä, kirja... sellaista hissukseen oloa. Sekin pitää osalle muksuista opettaa.
Jos on vaan tästä hetkestä kyse, niin sitten vaan on pakko aikuisen jaksaa. Eihän niitä asioita hetkessä opi. Joo, äiti on välillä väsy, on pätevä juttu, jos se on jo opetettu lapselle. Ei sekään ymmärrys hetkessä sujahda, että mitä kaikkea se tarkoittaa.
Ehkä vielä pihalle meno helpottais kumpaakin. Muksu pääsis juoksentelemaan energiaansa ja äiti vähän happea piristyäkseen.
Kertoisitko miten sitä yksin leikkimistä opetetaan? Olen satoja kertoja laittanut leikin aluille/antanut värityskirjan/tarrakirjan tai muuta, mutta lapsi ei vaan leiki yksin. Hän roikkuu jalassani tai yrittää kiivetä päälleni. Miten tässä tilanteessa opetan olemaan yksin?
Opettamalla lapselle rajat. Lapsi ei ole pomo. Kerrot hänelle, että äiti menee nyt tekemään asiaa x ja sinä leikit sillä aikaa omassa huoneessasi. Muutamalla toistolla oppii, että näin myös tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammojen ainut vaihtoehto on siis ruudun tuijottaminen? Ei ihme, että on levottomia lapsia. Meillä toukokuussa 3 täyttänyt osaa leikkiä ihan itsenäisesti. Ei tarvita ruutuja siihen, että saan hetken "lepoaikaa". Laitan vain leikin alkuun ja lapsi jää keskittymään siihen, kun minä menen tekemään omia juttujani.
Vau, me saatiin oikein Vuoden äiti tänne meidän huonojen mammojen keskuuteen! Tulkaa nyt katsomaan ja annetaan yhdessä oikein raikuvat aplodit 👏 👏
Ensimmäinen kasvatutaidoton näköjään ilmoittautui. Onnea tuleviin teinivuosiin, kun opetat lapsesi siihen, että äiti on aina satavilla ja käytettävissä!
Muuten hyvä tölväisy 👌 mutta olen jo pari lasta kasvattanut tuon iän yli. Ihan hyviä niistä tuli ja ei tarvinnut äidin olla käytettävissä kokoajan. Ehkä siksi annan ohjeita, kun on kokemusta. Äiti ei ole mikään ohjelmatoimisto, vaan ihan tavallinen inhimillinen ihminen. Sen voi kertoa myös niille omille lapsilleen.
Noista lähtökohdista luulisi, että osaat itsekin käyttäytyä kuin aikuinen etkä lällättelisi kuin 5-vuotias. Lisäksi luulisi, että ymmärrät, että on muitakin vaihtoehtoja kuin ruudut. Mutta näköjään et ole mitään oppinut, vaikka lapset olet jollain keinolla aikuisiksi saanut.
Sanoo Vuoden äiti ja käyttäytyy itse kuin 3 vuotias hiekkalaatikolla? Vakuuttavaa.
En ole se, joksi minua luulet. Ensimmäinen kommenttini oli tuo, jossa puhuin kasvatustaidottomuudesta. Ei siitä tarvitse hernettä nenään vetää, että muut osaavat paremmin kuin sinä. Ja se pitää aina musitaa, että täällä kirjoittaa enemmän kuin yksi sinun lisäksesi.
Yleensä nämä osaajat on niitä joiden lapset luonnostaan toimivat toivotulla tavalla. Lapset vaan ei aina toimi niin. Omani ei koskaan ole osannut olla yksin (ja kyllä tiedän, että pitäisi osata, mutta mitäs teet kun ei vaan ole). On jo koululainen ja supersosiaalinen laajan kaveripiirin omaava lapsi. Tuollaiset leikin aloitukset ei koskaan toimineet meillä, koska lapsi tuli heti perässä, jos tilanteesta yritti poistua. Ei todellakaan jäänyt yksin leikkimään. Jää nähtäväksi tuleeko hänestä viallinen aikuinen.
Lapselle voi opettaa rajat jo ennen kouluikää. Se, että kuvaan lastasi supersosiaaliseksi, viestii siitä, että olet opettanut lapsesi siihen, että hän on huomioin keskipiste ja koulussa hän jatkaa sitä keräämällä ympärilleen ihailijakaartin, joka jaksaa antaa hänelle jatkuvaa huomoita. Hyvin kasvatettu lapsi osaa antaa myös tilaa muille. Äidilleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammojen ainut vaihtoehto on siis ruudun tuijottaminen? Ei ihme, että on levottomia lapsia. Meillä toukokuussa 3 täyttänyt osaa leikkiä ihan itsenäisesti. Ei tarvita ruutuja siihen, että saan hetken "lepoaikaa". Laitan vain leikin alkuun ja lapsi jää keskittymään siihen, kun minä menen tekemään omia juttujani.
Vau, me saatiin oikein Vuoden äiti tänne meidän huonojen mammojen keskuuteen! Tulkaa nyt katsomaan ja annetaan yhdessä oikein raikuvat aplodit 👏
Aika lapsellinen tuo kommenttisi. Ketju oli asiallinen mutta sinun oli vain tultava keljuilemaan kuin varhaisteini.
Mene purkamaan tu pätemisen tarpeesi vaikka terapiaan. Siellä voi oksentaa muutenkin pahan olon ja jutella esimerkiksi itsetunto-ongelmista ja riittämättömyydestä. Tsemppiä sun syksyyn. Iloa ja valoa! Pus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammojen ainut vaihtoehto on siis ruudun tuijottaminen? Ei ihme, että on levottomia lapsia. Meillä toukokuussa 3 täyttänyt osaa leikkiä ihan itsenäisesti. Ei tarvita ruutuja siihen, että saan hetken "lepoaikaa". Laitan vain leikin alkuun ja lapsi jää keskittymään siihen, kun minä menen tekemään omia juttujani.
Vau, me saatiin oikein Vuoden äiti tänne meidän huonojen mammojen keskuuteen! Tulkaa nyt katsomaan ja annetaan yhdessä oikein raikuvat aplodit 👏
Aika lapsellinen tuo kommenttisi. Ketju oli asiallinen mutta sinun oli vain tultava keljuilemaan kuin varhaisteini.
Mene purkamaan tu pätemisen tarpeesi vaikka terapiaan. Siellä voi oksentaa muutenkin pahan olon ja jutella esimerkiksi itsetunto-ongelmista ja riittämättömyydestä. Tsemppiä sun syksyyn. Iloa ja valoa! Pus!
Rauhoituhan Veeti-pieni. Pääset ihan kohta jo kouluun. Ei ole enää montaa päivää odotettavana.
Minulla on neljä lasta pienillä, vuoden ikäeroilla. Se on ollut todella hyvä asia. Koskaan ei ole kuulunut, ettei ole tekemistä, ei ole kaveria. Ei ole tarvinut "viihdyttää" lapsia tai leikkiä lapsen kanssa. Toki olen voinut niin tehdä, ja tehnytkin. Lapseni ovat jo aikuisia, mutta kun he olivat pieniä, ja halusin hetken "omaa aikaa" laitoin muumit tms pyörimään ja vaikkapa nukahdin hetkeksi, tai luin vaikka kirjaa. Eihän sitä sitkeästi nuku, mutta saa hetken olla rauhassa.
Olikai se raskasta aikaa, mutta ei mitään ylitsepääseätöntä. Vuodet kuluvat kuitenkin nopeasti, j näin jälkikäteen ajatellen, ne vuodet, kun lapset olivat tuollaisia pieniä, olivat elämäni parhaita vuosia. Jos johonkin aikaan palaisin takaisin, niin siihen. vaikka ei se silloin varmasti siltä tuntunut
Vierailija kirjoitti:
Ei täältä vissiin kannata kysyä yhtään mitään. Kysyin nyt väsyneenä vinkkejä tähän hetkeen, tähän päivään ja iltaan. Näitä aina välillä tulee eikä niitä voi ennustaa, eikä mieskään voi perua työvuorojaan sen takia että minä olen joskus väsynyt. Vissiin pitää olla 24/7/365 täydellinen ja jaksava äiti että on lupa hankkia lapsi? Ap
"Eikä mieskään voi perua työvuorojaan sen takia että minä olen joskus väsynyt." Ahaa. Eli sinä olet JOSKUS väsynyt. Ja sitten kun JOSKUS sinä olet yhden päivän väsynyt, tarvitsisit heti apua/tukea/vinkkejä.... No huh huh! Kyllä sitä kuule joskus on itsekin väsynyt, vaikkei mulla edes lapsia ole. Silti minunkin on pakko vaan jaksaa mennä töihin, ei se siitä parane. En minä voi kysyä työkaverilta että kuule viitsisitkö tehdä nämä minunkin työt, kun minä olen nyt väsynyt, mun tarvis huilata. Eikä se kersojen kanssa kotona oleminen nyt ainakaan raskaampaa ole kuin normi työelämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla otti silmään tuo, ettei osaa olla itekseen yhtään. Onko se nyt vaan tämän hetken juttu, vaiko yleensä?
Siinä mennään kyllä pieleen, että lapsi opetetaan siihen, että aikuiset keksii koko ajan tekemistä. Lapsikin voi välillä vaan olla. Eikä se vaihtoehto aina voi olla ruudut.
Omaa itsenäistä leikkiä, piirtämistä, värittämistä, kirja... sellaista hissukseen oloa. Sekin pitää osalle muksuista opettaa.
Jos on vaan tästä hetkestä kyse, niin sitten vaan on pakko aikuisen jaksaa. Eihän niitä asioita hetkessä opi. Joo, äiti on välillä väsy, on pätevä juttu, jos se on jo opetettu lapselle. Ei sekään ymmärrys hetkessä sujahda, että mitä kaikkea se tarkoittaa.
Ehkä vielä pihalle meno helpottais kumpaakin. Muksu pääsis juoksentelemaan energiaansa ja äiti vähän happea piristyäkseen.
Kertoisitko miten sitä yksin leikkimistä opetetaan? Olen satoja kertoja laittanut leikin aluille/antanut värityskirjan/tarrakirjan tai muuta, mutta lapsi ei vaan leiki yksin. Hän roikkuu jalassani tai yrittää kiivetä päälleni. Miten tässä tilanteessa opetan olemaan yksin?
Miksi annat hänen tehdä niin? Sinähän se päätät, miten teillä toimitaan.
Kommenttisi kuvastaa juurikin tuota nykyongelmaa kasvatuksen suhteen. Arki on kasvatusta, ihan koko ajan. Ei lasta tai koiraa kasvateta jotain tiettyä hetkeä.
Pitäisikö nykyään tuleville vanhemmille pitää joku koulutusleiri, että osaa/viitsii olla vanhempi?