Kannattaako olla nirso miesten suhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.

Tämä. Eihän kilpailtua työpaikkaakaan haeta ilman koulutusta hokemalla, että olen hyvä just sellaisena kuin olen. Parisuhteessakin pitäisi huolehtia kunnosta, ulkonäköstä, terveydestä, toisen huomioimisesta ja monesta muusta asiasta. Jos ei ole valmis mitään noista tekemään niin sitten saa kaapia sieltä tynnyrin pohjilta jämät, koska se on oma taso.

Ei ollenkaan tarvitse mitään kaapia, voi olla ihan vaan itsekseen.

Tämä. Jos ei kelpaa sellaisena kuin on, niin miksi kokee tarvetta muuttua joksikin muuksi sen sijaan että opettelisi elämään yksin? Helpommin se kumppanikin löytyy, kun oma pää on siinä kunnossa että riittää itse itselleen ja tietää mitä haluaa elämältä. Sellainen epätoivoinen kumppaniehdokkaiden mieltymysten perässä laukkaaminen on harvoin aidosti puoleensavetävää.

Itsensä kehittäminen on järkevää ihan itsensäkin vuoksi. Jos on ylipainoinen, liikuntaa harrastamaton ja jumittunut omiin kapeisiin mielipiteisiin, ei ole mitään hienoa siinä että ei muutu vaan on edelleen samanlainen. Ihan yhtä lailla sitä on edelleen oma itsensä, vaikka söisi terveellisemmin, olisi hyväkuntoinen ja normaalipainoinen ja kypsempi ajattelultaan. Ja voisi löytyä ap:lle se mieskin mistä haaveilee. Itsensä hyväksymistä tehdään liikaakin tekosyynä sille että jämähtää paikalleen.

Osittain samaa mieltä. Itseasiassa meinasinkin kirjoittaa, että itsensä takia kannattaa toki huolehtia omasta hyvinvoinnista. Mutta se oma hyvinvointi ja tasapaino ei välttämättä tarkoita täysin samoja asioita kuin ne joita vastakkainen sukupuoli pitää suurimmassa arvossa. Esimerkiksi joidenkin miesten ulkonäköihanne lähentelee alipainoa, eikä terveys ja hyvinvointi vaadi niin matalaa painoa. Moni voi ihan hyvin siellä normaalipainon yläpäässä, vaikka onkin joidenkin miesten makuun liian "läski".

Toiseksi, joskus ihminen voi paremmin vaikka ylipainoisena mutta itsensä hyväksyvänä kuin hoikkana, mutta niin että se itsehyväksyntä on ehdollista ja riippuu painonhallinnan onnistumisesta.

Tässäkin voi olla yksi syy siihen, miksi nykyään on niin paljon sinkkuja ja lapsettomia. Halutaan olla niin tyytyväisiä itseensä tekemättä mitään uhrauksia. Kivointa saattaa olla maata sohvalla, syödä pullaa ja roskaruokaa, katsoa leffoja ja käydä kaljalla. Eihän nyt noista voi luopua, koska elämästähän tulisi ehdollista, eikä kivaa.

Minä olen sinkku ja lapseton nimenomaan sen takia kun ensimmäinen parisuhde jossa olin osallisena, oli tyytymissuhde: se oli vanhempieni parisuhde. Kukaan ei kunnioittanut ketään, oli molemminpuolista väkivaltaa - niin henkistä kuin fyysistä ja tätä iloa jaettiin myös lapsille. Miksi siis itse haluaisin vastaavaa kun se ainoa tietämäni parisuhdemalli on antanut minulle vain kanta-asiakkuuden terapeutin tuolille? Jos se väkivalta on ollut niin hallitsevaa, että on tukahduttanut minussa kaiken äidinvaiston, niin luuletko ihan tosissasi että minusta voisi tulla hyvä äiti? Luuletko ihan tosissasi että olisin niin edesvastuuton, että laittaisin viattoman lapsen siihen asemaan että saisi niskaansa sukupolvien traumat? Luuletko ihan tosissasi, että minä edes tietäisin terveestä vanhemmuudesta mitään? 😆😆

Ei ole ihme, että palstan naiset ovat inceleitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.

Tämä. Eihän kilpailtua työpaikkaakaan haeta ilman koulutusta hokemalla, että olen hyvä just sellaisena kuin olen. Parisuhteessakin pitäisi huolehtia kunnosta, ulkonäköstä, terveydestä, toisen huomioimisesta ja monesta muusta asiasta. Jos ei ole valmis mitään noista tekemään niin sitten saa kaapia sieltä tynnyrin pohjilta jämät, koska se on oma taso.

Ei ollenkaan tarvitse mitään kaapia, voi olla ihan vaan itsekseen.

Tämä. Jos ei kelpaa sellaisena kuin on, niin miksi kokee tarvetta muuttua joksikin muuksi sen sijaan että opettelisi elämään yksin? Helpommin se kumppanikin löytyy, kun oma pää on siinä kunnossa että riittää itse itselleen ja tietää mitä haluaa elämältä. Sellainen epätoivoinen kumppaniehdokkaiden mieltymysten perässä laukkaaminen on harvoin aidosti puoleensavetävää.

Itsensä kehittäminen on järkevää ihan itsensäkin vuoksi. Jos on ylipainoinen, liikuntaa harrastamaton ja jumittunut omiin kapeisiin mielipiteisiin, ei ole mitään hienoa siinä että ei muutu vaan on edelleen samanlainen. Ihan yhtä lailla sitä on edelleen oma itsensä, vaikka söisi terveellisemmin, olisi hyväkuntoinen ja normaalipainoinen ja kypsempi ajattelultaan. Ja voisi löytyä ap:lle se mieskin mistä haaveilee. Itsensä hyväksymistä tehdään liikaakin tekosyynä sille että jämähtää paikalleen.

Osittain samaa mieltä. Itseasiassa meinasinkin kirjoittaa, että itsensä takia kannattaa toki huolehtia omasta hyvinvoinnista. Mutta se oma hyvinvointi ja tasapaino ei välttämättä tarkoita täysin samoja asioita kuin ne joita vastakkainen sukupuoli pitää suurimmassa arvossa. Esimerkiksi joidenkin miesten ulkonäköihanne lähentelee alipainoa, eikä terveys ja hyvinvointi vaadi niin matalaa painoa. Moni voi ihan hyvin siellä normaalipainon yläpäässä, vaikka onkin joidenkin miesten makuun liian "läski".

Toiseksi, joskus ihminen voi paremmin vaikka ylipainoisena mutta itsensä hyväksyvänä kuin hoikkana, mutta niin että se itsehyväksyntä on ehdollista ja riippuu painonhallinnan onnistumisesta.

Tässäkin voi olla yksi syy siihen, miksi nykyään on niin paljon sinkkuja ja lapsettomia. Halutaan olla niin tyytyväisiä itseensä tekemättä mitään uhrauksia. Kivointa saattaa olla maata sohvalla, syödä pullaa ja roskaruokaa, katsoa leffoja ja käydä kaljalla. Eihän nyt noista voi luopua, koska elämästähän tulisi ehdollista, eikä kivaa.

Minä olen sinkku ja lapseton nimenomaan sen takia kun ensimmäinen parisuhde jossa olin osallisena, oli tyytymissuhde: se oli vanhempieni parisuhde. Kukaan ei kunnioittanut ketään, oli molemminpuolista väkivaltaa - niin henkistä kuin fyysistä ja tätä iloa jaettiin myös lapsille. Miksi siis itse haluaisin vastaavaa kun se ainoa tietämäni parisuhdemalli on antanut minulle vain kanta-asiakkuuden terapeutin tuolille? Jos se väkivalta on ollut niin hallitsevaa, että on tukahduttanut minussa kaiken äidinvaiston, niin luuletko ihan tosissasi että minusta voisi tulla hyvä äiti? Luuletko ihan tosissasi että olisin niin edesvastuuton, että laittaisin viattoman lapsen siihen asemaan että saisi niskaansa sukupolvien traumat? Luuletko ihan tosissasi, että minä edes tietäisin terveestä vanhemmuudesta mitään? 😆😆

Näköjään olet ainakin hyvin traumatisoitunut ja hyvä, että tunnistat sen.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei halua kukaan myöntää, mutta usein (huom. lievästi!) pulskat naiset ovat terveempiä kuin painoindeksin alarajalla olevat naiset, vaikka toki suurin osa miehistä niitä juuri tavoittelee mukamas terveydellisistä syistä. Alipaino naisella viestii lähes poikkeuksetta syömishäiriöstä tai huumeongelmasta mikä vaikuttaa hedelmällisyyteen jopa pysyvästi vauroittavasti. Alipainosena lähti multakin kuukautiset veks kokonaan. Merkki siitä, että keho on hälytystilassa. Kas kummaa ne normalisoitui vasta kun lihoin merkittävästä alipainosta lievään ylipainoon. Ja veriarvotkin on huikeasti parantuneet. Toki pidän huolen, että en tästä enempää liho.

Itse olin alipainoinen puhtaasti siitä syystä, että olin sekä koulukiusattu, että kotona oli perheväkivaltaa. Käytin aikani suremiseen ja itkemiseen sensijaan että olisin syönyt. Minulla ei ole koskaan ollut syömishäiriötä tai en ole huumeisiinkaan kajonnut.

Vierailija kirjoitti:

Jos ensimmäisillä treffeillä juttu ei luista, ei tule toisia treffejä. Olen itse sosiaalisesti taitava ja tästä johtuen joudun usein kannattelemaan keskusteluja ja ns. luomaan tilanteesta mukavaa kaikille osallistujille. En halua joutua tähän samaan rooliin henkilön kanssa, jonka tapaan mahdollista kumppanuutta ajatellen. Haukkukaa itsekkääksi, mutta haluan suhteen ihmiseen, jonka kanssa keskutelu on niin vaivatonta, että se lataa akkujani sen sijaan, että minä joudun kannattelemaan tilannetta.

Tiedän, että ihmiset ovat erilaisia ja sosiaalinen kanssakäyminen ei ole kaikille vaivatonta. Tämä ei ole minulle mikään ongelma ja usein saankin kehuja siitä, kuinka saan varautuneemmatkin ihmiset integroitua porukkaan hyvin ja otan aina kaikki huomioon. Tässä iässä en vain enää jaksa kantaa tuota roolia siinä kaikista läheisimmässä ihmissuhteessa.

Jos käytät deittisovelluksia, niin sinne vaan kirjailet, että olet todella taitava sosiaalisesti, etkä halua kannatella keskusteluja. Ja vaadit sitten toisenkin olevan erittäin taitava sosiaalisesti, niin mahdollisuudet tavata oikeanlaisia paranevat.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme, että palstan naiset ovat inceleitä.

Mielestäni se nimenomaan aika ihmeellistä, että nimität minua vastentahtoisesti selibaatissa olevaksi, kun nimenomaan en halua seksuaalista kanssakäymistä. Mutta hei, mikäpä minä olen sinun absurdia ajatusmaailmaasi tuomitsemaan. 🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ensimmäisillä treffeillä juttu ei luista, ei tule toisia treffejä. Olen itse sosiaalisesti taitava ja tästä johtuen joudun usein kannattelemaan keskusteluja ja ns. luomaan tilanteesta mukavaa kaikille osallistujille. En halua joutua tähän samaan rooliin henkilön kanssa, jonka tapaan mahdollista kumppanuutta ajatellen. Haukkukaa itsekkääksi, mutta haluan suhteen ihmiseen, jonka kanssa keskutelu on niin vaivatonta, että se lataa akkujani sen sijaan, että minä joudun kannattelemaan tilannetta.

Tiedän, että ihmiset ovat erilaisia ja sosiaalinen kanssakäyminen ei ole kaikille vaivatonta. Tämä ei ole minulle mikään ongelma ja usein saankin kehuja siitä, kuinka saan varautuneemmatkin ihmiset integroitua porukkaan hyvin ja otan aina kaikki huomioon. Tässä iässä en vain enää jaksa kantaa tuota roolia siinä kaikista läheisimmässä ihmissuhteessa.

Jos käytät deittisovelluksia, niin sinne vaan kirjailet, että olet todella taitava sosiaalisesti, etkä halua kannatella keskusteluja. Ja vaadit sitten toisenkin olevan erittäin taitava sosiaalisesti, niin mahdollisuudet tavata oikeanlaisia paranevat.

Aww, joku luulee, että deittiapit ovat kuin Wolt-tilaus, johon kerrotaan mitä halutaan ja sitten saa sitä mitä tilaa.

Ehdottomasti kannattaa. En keksi ainokaistakaan hyvää syytä miksi olla itselleen sopimattoman kumppanin kanssa. Se, että on valikoiva kumppanin suhteen auttaa sinua löytämään kumppanin, joka vastaa paremmin toiveitasi ja sopii elämäntyyliisi. Tämä taas johtaa onnellisempaan ja tyydyttävämpään suhteeseen pitkällä aikavälillä.

Miehillä ei tee yhtään mitään. Toki jos tykkäät, että sua pahoinpidellään henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti 24/7 niin sitten. Jos on vähänkään itsesuojeluvaistoa kannattaa kuitenkin pysyä kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme, että palstan naiset ovat inceleitä.

Jos haluaisin seksiä, löytäisin helposti kivannäköisen miehen vaikka heti tälle illalle ja olisi varaa valitakin. Tätä en kuitenkaan etsi. Mikä minulla on haussa on arvomaailmaani sopiva mies, jolla on samat tulevaisuuden tavoitteet ja huumorintaju, elämänhallinta kunnossa ja muutenkin kemia pelaa. Olen todellakin mieluummin sinkkuna kunnes tämmöisen löydän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.

Tämä. Eihän kilpailtua työpaikkaakaan haeta ilman koulutusta hokemalla, että olen hyvä just sellaisena kuin olen. Parisuhteessakin pitäisi huolehtia kunnosta, ulkonäköstä, terveydestä, toisen huomioimisesta ja monesta muusta asiasta. Jos ei ole valmis mitään noista tekemään niin sitten saa kaapia sieltä tynnyrin pohjilta jämät, koska se on oma taso.

Ei ollenkaan tarvitse mitään kaapia, voi olla ihan vaan itsekseen.

Tämä. Jos ei kelpaa sellaisena kuin on, niin miksi kokee tarvetta muuttua joksikin muuksi sen sijaan että opettelisi elämään yksin? Helpommin se kumppanikin löytyy, kun oma pää on siinä kunnossa että riittää itse itselleen ja tietää mitä haluaa elämältä. Sellainen epätoivoinen kumppaniehdokkaiden mieltymysten perässä laukkaaminen on harvoin aidosti puoleensavetävää.

Itsensä kehittäminen on järkevää ihan itsensäkin vuoksi. Jos on ylipainoinen, liikuntaa harrastamaton ja jumittunut omiin kapeisiin mielipiteisiin, ei ole mitään hienoa siinä että ei muutu vaan on edelleen samanlainen. Ihan yhtä lailla sitä on edelleen oma itsensä, vaikka söisi terveellisemmin, olisi hyväkuntoinen ja normaalipainoinen ja kypsempi ajattelultaan. Ja voisi löytyä ap:lle se mieskin mistä haaveilee. Itsensä hyväksymistä tehdään liikaakin tekosyynä sille että jämähtää paikalleen.

Osittain samaa mieltä. Itseasiassa meinasinkin kirjoittaa, että itsensä takia kannattaa toki huolehtia omasta hyvinvoinnista. Mutta se oma hyvinvointi ja tasapaino ei välttämättä tarkoita täysin samoja asioita kuin ne joita vastakkainen sukupuoli pitää suurimmassa arvossa. Esimerkiksi joidenkin miesten ulkonäköihanne lähentelee alipainoa, eikä terveys ja hyvinvointi vaadi niin matalaa painoa. Moni voi ihan hyvin siellä normaalipainon yläpäässä, vaikka onkin joidenkin miesten makuun liian "läski".

Toiseksi, joskus ihminen voi paremmin vaikka ylipainoisena mutta itsensä hyväksyvänä kuin hoikkana, mutta niin että se itsehyväksyntä on ehdollista ja riippuu painonhallinnan onnistumisesta.

Tässäkin voi olla yksi syy siihen, miksi nykyään on niin paljon sinkkuja ja lapsettomia. Halutaan olla niin tyytyväisiä itseensä tekemättä mitään uhrauksia. Kivointa saattaa olla maata sohvalla, syödä pullaa ja roskaruokaa, katsoa leffoja ja käydä kaljalla. Eihän nyt noista voi luopua, koska elämästähän tulisi ehdollista, eikä kivaa.

Minä olen sinkku ja lapseton nimenomaan sen takia kun ensimmäinen parisuhde jossa olin osallisena, oli tyytymissuhde: se oli vanhempieni parisuhde. Kukaan ei kunnioittanut ketään, oli molemminpuolista väkivaltaa - niin henkistä kuin fyysistä ja tätä iloa jaettiin myös lapsille. Miksi siis itse haluaisin vastaavaa kun se ainoa tietämäni parisuhdemalli on antanut minulle vain kanta-asiakkuuden terapeutin tuolille? Jos se väkivalta on ollut niin hallitsevaa, että on tukahduttanut minussa kaiken äidinvaiston, niin luuletko ihan tosissasi että minusta voisi tulla hyvä äiti? Luuletko ihan tosissasi että olisin niin edesvastuuton, että laittaisin viattoman lapsen siihen asemaan että saisi niskaansa sukupolvien traumat? Luuletko ihan tosissasi, että minä edes tietäisin terveestä vanhemmuudesta mitään? 😆😆

Näköjään olet ainakin hyvin traumatisoitunut ja hyvä, että tunnistat sen.

Tietenkin on hyvä. Kunpa vanhempanikin olisivat tunnistaneet, olisivat ehkä jättäneet lapset hankkimatta traumatisoitumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannattaisi. Minä tavallinen silmälasipäinen mies jään nirsolta naiselta huomaamatta.

Voin vannoa, että ne silmälasit eivät ainakaan ole se syy miksi sinulla ei ole naista.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kannattaa.

Se tavis lyhyt pullohartia pallomaha mieskin pettää heti tilaisuuden tultua. Jos vain saa toista nasta.

Kannattaa ottaa paras. Ei tunnu niin pahalta ne hukatut vuodet kun fiksu, komea ja pitkä mies lopulta pettää ja jättää.

Älä tyydy. Älä kuvittele että se lyhyt tavis jää iäksi. Se jää vain, jos se ei saa muita.

Älä ammu viestintuojaa vaikka totuus sattuukin.

Ei missään tapauksessa tulisi tyytyä vähempään, mutta on tärkeää ymmärtää, että pettäminen ei liity millään tavalla ihmisen ulkonäköön, vaan se juontaa juurensa täysin ihmisen luonteesta. On olemassa rumia miehiä, jotka pettäisivät heti, jos saisivat tilaisuuden, mutta myös rumia miehiä, jotka ovat uskollisia kumppaneilleen. Samalla tavoin on komeita miehiä, jotka valitettavasti pettävät, mutta myös komeita miehiä, jotka ovat äärimmäisen uskollisia ja luotettavia.

Kannattaa. Suhde, johon on hakeutunut pelkästään yksinäisyyden takia, ei ole kestävä. Lisäksi katselisit jatkuvasti löytyisikö parempaa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen kelpuutan vain 1% naisista joita tapailen, loppuja 99% vain panen. Jännä kun ei ne naiset silti minnekään katoa.

M47[/quoteSama täällä. On naisia ja paljon. Pelkkää seksiä. Silti naiset jäävät puhelinsoiton päähän. Haluavatko hekin vain seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ensimmäisillä treffeillä juttu ei luista, ei tule toisia treffejä. Olen itse sosiaalisesti taitava ja tästä johtuen joudun usein kannattelemaan keskusteluja ja ns. luomaan tilanteesta mukavaa kaikille osallistujille. En halua joutua tähän samaan rooliin henkilön kanssa, jonka tapaan mahdollista kumppanuutta ajatellen. Haukkukaa itsekkääksi, mutta haluan suhteen ihmiseen, jonka kanssa keskutelu on niin vaivatonta, että se lataa akkujani sen sijaan, että minä joudun kannattelemaan tilannetta.

Tiedän, että ihmiset ovat erilaisia ja sosiaalinen kanssakäyminen ei ole kaikille vaivatonta. Tämä ei ole minulle mikään ongelma ja usein saankin kehuja siitä, kuinka saan varautuneemmatkin ihmiset integroitua porukkaan hyvin ja otan aina kaikki huomioon. Tässä iässä en vain enää jaksa kantaa tuota roolia siinä kaikista läheisimmässä ihmissuhteessa.

Jos käytät deittisovelluksia, niin sinne vaan kirjailet, että olet todella taitava sosiaalisesti, etkä halua kannatella keskusteluja. Ja vaadit sitten toisenkin olevan erittäin taitava sosiaalisesti, niin mahdollisuudet tavata oikeanlaisia paranevat.

Aww, joku luulee, että deittiapit ovat kuin Wolt-tilaus, johon kerrotaan mitä halutaan ja sitten saa sitä mitä tilaa.

Ei ehkä niin mutta todennäköisyydet ovat niiden puolella jotka tietävät mitä haluavat ja uskaltavat myös kertoa sen muille.

Ei sille mitään mahda, jos ei tunne vetovoimaa johonkin henkilöön.

Ei kannata, muuten me lyhyet ja rumat miehet jäädään ilman kumppania

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa. Parempi yksin kuin jonkun "ihan kivan" kanssa, jota kohtaan ei oikeasti tunne mitään vain siksi ettei olisi yksin. Ei ole reilua sille miehellekään, joka mahdollisesti on oikeasti rakastunut, että sinä oot siinä vaan, kun muuten oisit yksin ja tyydyit mieheen, joka ei lyö tai huuda (mikä on minimivaatimus puolisolle).

Väärin on jättää se mies, kun tyytymisestähän hänenkin puoleltaan on kysymys. Tunteet johtuvat vain siitä, että on uskonut tämän naisen haluavan pysyä siinä ja kehittelee siksi ne tunteet. Miehellä halu olla yhdessä siksi, kun on parempi olla kaksin kuin yksin.

Tuo on sairaus. Joko läheisriippuvuutta tai epävakaa persoonallisuushäiriö.

Luontainen tarve. Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee oman laumansa, kumppanin jonka kanssa elää, siis oman perheen.

Ihme syyllistämistä ja haukkumista, kun asia on koodattu ihmisen biologiaan.

Vierailija kirjoitti:

No, kun on yksi oikea, on tosi monta väärää.

Hei kerrankin täältä lukee jonkin hyvän jutun. (mikä ei ole oma kirjoittama)