Oletko valmis muuttamaan työpaikan saamiseksi?

Mä hain sinkkuna ja töissä ollessani kiinnostavampaa työtä ihan ympäri Suomea, mutta kertaakaan en päässyt edes haastatteluun. 

Tuskin nyt työttömänäkään olisin sen kiinnostavampi työnantajien näkökulmasta, etenkin kun nykypäivänä työpaikat menee vain ja ainoastaan suhteiden ja verkostojen kautta.

miksi minä niin tekisin? tehköön ne työt se, joka ne on keksinytkin. en minä ala mitään töitä tekemään. sehän nyt vaan olisi tyhmää, koska ollaan jo viiskymppisiä ja naatitaan eläkepäivistä ukkoparan kanssa. mutta jatkakaa te oravan pyörän pyörittämistä. 

Ei maksa vaivaa ajatella muuttamista. Kukaan ei palkkaa vaivaista eläkeikää lähestyvää henkilöä.

Joo, mutta minua ei oteta sellaisiin työpaikkoihin. Viimeksikin kysyttiin haastattelussa Sinulla on kolme lasta. Mitenkäs heidän hoito? Selitin, että mies pärjää hyvin, lisäksi 2 lapsista koululaisten iltapäiväkerhossa ja myös naapureilta saa apua. Eivät vakuuttuneet.

Miehellä vakituinen työpaikka, lapset alakoululaisia kaikki. Eli olen valmis muuttamaan, mutta lasten takia en saa työpaikkaa esim. 80km:n päästä, jossa tuokin nyt oli.

Joo, muutin ulkomaille, kun soitettiin ja tarjottiin töitä. En kyllä ollut miettinyt ulkomaille muuttaa laisinkaan, mutta lähdin, kun töitä tarjottiin tarjottimella.

En, koska kukaan ei osta omistusasuntoani tässä markkinatilanteessa sillä hinnalla jolla siitä luopuisin. Ennemmin hyväksyn vaikka pitkän työmatkan. 

Varman, vakituisen työpaikan perässä voisin muuttaa. Mutta en kyllä niin, että muuttaisin vieraaseen paikkaan etsimään töitä. 

En. Olen aina etsinyt töitä sieltä, missä asun. Ammatti on sellainen, että töitä on löytynyt hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole muuttoon varaa tai muuttoapua. Lisäksi jos muuttaa Lappiin, siellä voi olla kylmää, hyttysiä, kaamos ja liian kaukana. Osa kaipaa parempaa ilmastoa voidakseen hyvin, koska talvi on täällä kovin pitkä.

Kun muuttaa työn perässä, niin siitä työstä saa rahaa.

Onhan se totta, että työstä saa rahaa (, vaikka verottaja pitäsikin huolen omistaan) mutta totta on myös, että muuttaminen maksaa. - Vaikka edellä tulin vaiikertaneeksi omaa kohtaloani kun en ole saanu sen paremmin haaveilemiani lapsia ja kuinka parisuhdekumppaninkin löytäminen on ja on ollut vaikeaa, niin se hyvä puoli sinkkuudessa on, että ei tarviste kantaa huolta kuin lähinnä itsestään. 

Silti taas kun nykyinen määräaikaisuuteni on päättymässä niin huomaan kuinka stressi tasot nousee kun ei ole mitään tietoa jatkosta. Ei ole juuri sosiaalista turvaverkkoa ympärillä.

 Ei nyt niin erinomaisen hyvin palkattu työ. että voisin monta vuotta elää "vain" säästöilläni. Yleistuella varmasti saa katettua osan menosiat mutta sen verran on tullut säästettyö, että esim asumistukea en saa. Ja olen aivan varma, että muuttokustannukset ovat yksi syy siihen, mikseivät ihmiset muuta töiden perässä kun pitäsi olla rahaa sekä rahaa vielä olemassa olevan asunnon kuluihin, että mahd. uuden asunnon takuuvuokriin rahaa. Kun ei se aina onnistu niin, että vosi vain siirtää vanhan asunnon takuuvuokrat uuden asunnon takuuvuokriksi. 

Tavaroiden raahaaminen paikasta toiseen maksaa. Kun aina ei ennätä kertyä sitä sosiaalista turvaverkkoa, jota kehtaisi pyytää talkoilemaan ja avustamaan muutossa. Ja kyllä itselleni on ainakin kertynyt sen verran rojua, että en ihan kaikkea saa mahtumaan vain henkilöautoon ta kannettua vaiavattomasti yksin.  - Ja kyllä sillekin on oma hintansa, että uudessa ympäristössä joudut elämään paljossa yksin ilman erityistä sosiaalista turvaverkkoa. 

On taivaan lahja jos saa hyvät työkaverit, joist ajastaan voi ehkä tulla - Emme me kaikki töiden perässä kuitenkaan olla erityisiä erakoita, jotka emme edes kaipaisi muiden seuraa tai sitten ei koska ainakin oman kokemuskeni mukaan jos teet vain pätkää, vaikka vähän pidempää, niin joa ainoa asia joka yhdistää on sama työpaikka, niin saa käydä tosi hyvä tuuri, että työkaveuus muodostuisi läheisemmäksi kaveruudeksi. 

Ketju muutaman vuoden takaa mutta kysymys lie edelleen ajankohtainen. Itse en muuttaisi. Asun isossa kaupungissa joten jos työllistyn niin sehän todennäköisimmin tapahtuu ihan kotinurkilla. Pienemmällä paikkakunnalla on omat työttömänsä eikä vieraspaikkakuntalainen houkuta, kun on mistä valita. Omalla kohdalla löysin muutaman vuoden työttömyyden jälkeen töitä. Ihan kotipitäjästä.

Vaikka eipähän tuota tiedä, riittävästi rahaa ja mielenkiintoinen työpaikka niin voisin harkita töitä jostain toisesta kaupungista. Toki silloin puhutaan töistä jotka voi tehdä 100% etänä.

En. Miehellä on tosi hyvä työpaikka tällä paikkakunnalla, lapsi käy täällä koulua, meillä on ei-kaupunkiin-sopivia kotieläimiä ja lisäksi huolehdin iäkkäästä isästäni, joka asuu melkein naapurissa. En siis voisi muuttaa.

Olen kuitenkin valmis kulkemaan töissä 1-2 h työmatkan päässä, jos ei tarvitse ihan joka päivä ajaa, vaan voi tehdä myös etänä.

Vakituisen työn perässä kyllä. Puolen vuoden pätkien perässä en ole valmis laukkaamaan pitkin maata.

Vierailija kirjoitti:

Vakituisen työn perässä kyllä. Puolen vuoden pätkien perässä en ole valmis laukkaamaan pitkin maata.

Lähdin viideksi viikoksi ulkomaille. Reissu venyi 20 vuodeksi.

Jos eläisin yksin, niin kyllä, ja niin teinkin yksin eläessäni aikoinaan. Nykyään on lapset ja heidän ympyränsä, puolison työ ja yritys, jota ei pakata läppärilaukkuun ja lähdetä. Teen siis jatkossakin kaikenlaista pätkää, mitä lähiseuduilta löytyy. 

Olisin ollut valmis muuttamaan, mutta työhaastattelija suuttui kun kuuli etten asu jo valmiiksi paikkakunnalla, enkä koskaan kuullut siitä firmasta enää.

Olen tehnytkin niin. Totta kai!!

Vierailija kirjoitti:

Vakituisen työn perässä kyllä. Puolen vuoden pätkien perässä en ole valmis laukkaamaan pitkin maata.

Voihan se vakkarikin loppua käytännössä milloin vaan.

En ole, koska puolisolla on työpaikka täällä. Lisäksi lapset ovat lukiossa, ammattikoulussa ja yläkoulussa, ei tulis mieleenkään repästä niitä toisaalle.