Oletko valmis muuttamaan työpaikan saamiseksi?
Itse en ole ollut,mutta rakkaan puolison mukaan lähtisin ja koittasin töitä sieltä saada.
Kommentit (98)
Suurin osa on varmasti valmis muuttamaan, minä en.
Jos ei ole valmis tekemään muutoksia elämässä, niin sitten on turha valittaa. Jos tekee aina kaiken samoin, niin ei voi olettaa lopputuloksen olevan eri.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa on varmasti valmis muuttamaan, minä en.
musta tuntuu että se on juuri toisin päin, amerikassa on selvää että muutetaan jos ei halua asua kadulla
Suomessa valitaan kirsikka kakun päältä, ja työ pitää olla 500 metrin päässä ja sinnekkin pitää päästä autolla oven eteen.
Jos vaan joku ostaisi tämän mun kämpän niin voisin muuttaa. Ei mun taidot riitä semmoseen duuniin. jolla maksaa kahta omakotitaloa yhtä aikaa.
Mä en edes ymmärrä mikä muutossa on hankalaa Suomen sisällä? Muutakaa ulkomaille ja puhukaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaan joku ostaisi tämän mun kämpän niin voisin muuttaa. Ei mun taidot riitä semmoseen duuniin. jolla maksaa kahta omakotitaloa yhtä aikaa.
Ja syitä löytyy aina, tekosyitä. Miksi pitää olla kaksi omakotitaloa.
Periaatteessa joo, mutta perhesovun säilyttämiseksi on parempi pysyä kotosalla. Voi olla ettei olis takas tulemista jos lähtisin huitelemaan ties minne ja jättäisin miehen selviytymään itsekseen kahden pienennä nepsyttimen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa joo, mutta perhesovun säilyttämiseksi on parempi pysyä kotosalla. Voi olla ettei olis takas tulemista jos lähtisin huitelemaan ties minne ja jättäisin miehen selviytymään itsekseen kahden pienennä nepsyttimen kanssa.
Mies määrää ja nainen tossun alle.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Yleensä ottaen taloon viimeisenä tullut lähtee ensimmäisenä. Kaikki työt ovat todennäköisesti väliaikaisia. Miksi muuttaa koko elämä vuoden tai parin takia?
Jos vaihtoehtona on vuosi pari työttömänä eli pitkäaikaistyöttömyys, niin kannattaa kyllä mieluummin muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole muuttoon varaa tai muuttoapua. Lisäksi jos muuttaa Lappiin, siellä voi olla kylmää, hyttysiä, kaamos ja liian kaukana. Osa kaipaa parempaa ilmastoa voidakseen hyvin, koska talvi on täällä kovin pitkä.
Kun muuttaa työn perässä, niin siitä työstä saa rahaa.
Jotkut joutuu muuttamaan montakin kertaa työn perässä. Jos toisena vaihtoehtona on vuosikausien työttömyys niin onko muutakaan vaihtoehtoa kuin muuttaa sinne mistä saa töitä. Tosin meillä kenellä on lapsia on vaikeampaa muuttaa kun lapsen ihmissuhteet särkyy ja se voi horjuttaa lapsen turvallisuuden kokemusta, etenkin jos kaverisuhteet on olleet hyviä ja hyvä koulu ja uudessa paikassa ei olekkaan kavereita ja huono koulu tms. Vanhemmat joutuu miettimään kaikkea tuollaista, että ei voi vain muuttaa kuten lapseton. Olen kuullut, että jotkut on joutuneet muuttamaan aika tiheästi just töiden perässä, myös lapsiperheenä. Lapsi oppii siitä sopeutumaan ehkä, mutta toisaalta ei saa juuria.
Tiedän yhden ihmisen joka muutti Helsingistä lapsen kanssa Ouluun ja oli luvattu vakituinen pysyvä työ, yhtäkkiä olikin tullut remontti ja työsuhteet irtisanottu, ei varmaan kovin kiva temppu kun matto vedettiin jalkojen alta. Hän oli myynyt kaiken siellä Helsingin päässä. Itse just miettisin kaikkea tuollaista, muutosta tulee kuitenkin paljon kustannuksia ja jos vielä joutuisi taas muutaman kuukauden päästä muuttamaan niin joutuisko jopa miinukselle taloudellisesti.
En! Haluan asua täällä pikkukylässä rauhassa.
Itse en ole enkä halunnutkaan työpaikan takia muuttaa, eihän ole välttämättä varma mikään työpaikan pysyvyys.
Tottakai, jos olisin työtön ja saisin määräaikaisen nollatuntisopimuksen keski-Suomesta vessakopinpesijänä niin muuttaisin heti enkä usko että puolisokaan välittäisi hyväpalkkaisesta tehtävästään eikä lapset huippukoulustaan täällä Helsingissä vaan riemumielin lähtisimme matkaan kokp sakki
En ole valmis muuttamaan, mutta nytkin työ on parin sadan kilsan päässä kotoa joten mulla on toinen kämppä työpaikan lähellä ja vietän siellä 2-4 päivää viikosta ja töistä riippuen, osan saa tehdä etänä jolloin tietty olen kotona. Mies pysyy kotipaikalla, koska hänellä hyvä työ siellä. Omalta lähiseudulta ei minulle töitä löytnyt.
Olen useammankin kerran. Eipä ole tarvinnu thaaveksia omistusasunnin hankkimisesta. parisuhdekumppanin löytäminen on ja on ollut vaikeaa. Ja nyt jo lähempäbä 50 ikävuotta olen pikkuhiljaa pääsemässä sen yli, että en saa ensimmäsitäkään lasta, joiden saamisesta joskus vielä yliopistovuosien ja ensimmäisten pätkieni yhteydessä haaveilin ja unelmoin. Lapsista ja kumppanista haaveilu on vaihtnut sen jännäämiseksi, että saano enää edes töitä, jossa voisin hyväksikäyttää aiempaa kokemustani tai oppimaani.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut joutuu muuttamaan montakin kertaa työn perässä. Jos toisena vaihtoehtona on vuosikausien työttömyys niin onko muutakaan vaihtoehtoa kuin muuttaa sinne mistä saa töitä. Tosin meillä kenellä on lapsia on vaikeampaa muuttaa kun lapsen ihmissuhteet särkyy ja se voi horjuttaa lapsen turvallisuuden kokemusta, etenkin jos kaverisuhteet on olleet hyviä ja hyvä koulu ja uudessa paikassa ei olekkaan kavereita ja huono koulu tms. Vanhemmat joutuu miettimään kaikkea tuollaista, että ei voi vain muuttaa kuten lapseton. Olen kuullut, että jotkut on joutuneet muuttamaan aika tiheästi just töiden perässä, myös lapsiperheenä. Lapsi oppii siitä sopeutumaan ehkä, mutta toisaalta ei saa juuria.
Pitääkö ripotella nyt tuhkaa pääni päälle kun en ymmärtänyt hankkia lapsia alle 18 vuotiaana, eli ennen kuin muutin pois lapsuuden kodista? Vai ripotella tuhkaa pääni päälle siksi, että huolimatta hyvästä koulutuksesta -anteeksi elän vielä kuvitelmissa, että yliopistotutkintoa vähän arvostetaan- en ole saanut eläessäni vakinaista työ tai virka sihdetta. Ja koska olen elänyt sinkkuna -kuka sitä edes haluaisi väöränalan maisterin, joka ei ole erityisen puoeensa vetävä ulkoisesti kumppanikseen. Niinpä sitä sitten saanut tosiaan muuttaa. Onneksi olen ymmärtänyt olla ostamatta itselleni omistusasuntoa, niin "saan" taas muuttaa kun tuskin jaksan piinata itseöni ajatuksessa, että viimein olsin löytänyt paikan, jossa saisin olla rauhassa ilman tunnetta siitä, että taas on muutettava.
Juuri muutin 300km päähän