Oletko valmis muuttamaan työpaikan saamiseksi?
Itse en ole ollut,mutta rakkaan puolison mukaan lähtisin ja koittasin töitä sieltä saada.
Kommentit (98)
Olen muuttanut vuosia sitten ja olen valmis tekemään sen uudestaan. Nyt lasten kasvettua voisin lähteä ulkomaillekin muutamaksi vuodeksi.
Ei muutto missään nimessä lapsille helppo ollut. Koitimme kovasti keksiä vaihtoehtoista ratkaisua mutta ei onnistunut. Tänäkin päivänä on huono omatunto lasten tuskasta, mutta leipä oli saatava pöytään.
Jos olisin sinkku ja asuisin vuokralla, voisin ilman muuta muuttaa työn perässä. Minulle on sinänsä sama missä asun, pärjään maaseudulla ja kaupungissa yhtä hyvin, enkä koskaan tutustu paikkakunnan ihmisiin niin että jäisin kaipaamaan.
Olen kuitenkin naimisissa, asun omassa talossa ja puolisolla on vakituinen työ täällä. Siitä tilanteesta on vaikeampi lähteä. Onneksi ei ole tarvinnut edes harkita, kun itsellänikin on työ täällä.
Kun valmistuin etdinbtöiyä laajakaista alueella ja ensimmäiset 2.5 vuotta asuin toisella paikkakunnalla viikot ja viikonloput poikaystävän luona.
Myöhemmin olen asunut ulkomailla miehen työn takia.
Ja työmatkan pituus työelämän aikana on vaihdellut 20 minuutista 4h per päivä. Nyt työmatka on 50 min.
Näin perheellisenä voisin asua toisella paikkakunnalla, jos sitä tuettaisiin paremmin. Toisaalta esim. nuoren opiskelupaikkakunnalla oleva asunnossa voisi olla viikossa yön tai pari, jos työ olisi samassa kaupungissa.
En olisi. Hirvee rumba, pitäisi myydä asunto, maksaa välittäjälle, kestää asuntonäytöt, maksaa muutosta ja sitte ei tietäis millasen asunnon saa muualta ja nykyään edes sitä että kauanko työsuhde jatkuu kun irtisanomisesta on tehty niin helppoa. Ja onhan siinä se puolen vuoden koeaikakin. Ja tavaroita hajoaa/häviää aina muuttaessa. Eli siis ehdottomasti ei!
Vierailija kirjoitti:
Kun valmistuin etdinbtöiyä laajakaista alueella ja ensimmäiset 2.5 vuotta asuin toisella paikkakunnalla viikot ja viikonloput poikaystävän luona.
Myöhemmin olen asunut ulkomailla miehen työn takia.
Ja työmatkan pituus työelämän aikana on vaihdellut 20 minuutista 4h per päivä. Nyt työmatka on 50 min.
Näin perheellisenä voisin asua toisella paikkakunnalla, jos sitä tuettaisiin paremmin. Toisaalta esim. nuoren opiskelupaikkakunnalla oleva asunnossa voisi olla viikossa yön tai pari, jos työ olisi samassa kaupungissa.
Typo eli etsin työtä laajalta alueelta...
En enää jollei ole vähintään 6 kuukauden pätkä. Jos olisi lapsia, vaatisi ainakin vuoden pätkää, että muuttaisin.
Nuorempana olin tien päällä välillä useamman kuukaudenkin putkeen vaihtaen paikkakuntaa ja työpaikkaa vähän väliä, mutta ei se ollut elämää ja hyöty on ollut lähellä nollaa ainakin työnantajien silmissä. Halutaan työkokemusta, mutta senkin pitää ilmeisesti olla yhtäjaksoista mieluiten yhdestä paikasta.
Ammattini ja osaamiseni on sellainen, että jos haluaa vaihtaa työpaikkaa on melkein vaihdettava maata samalla.
Neljässä maassa olen asunut.
Itselleni asuinpaikalla ei ole merkitystä, en kiinny paikkoihin enkä halua asua lähellä sukuani, mutta olemme muuttaneet jo kerran lasten kouluaikana, enkä halua lapsille useampia koulun vaihtoja. Se on niin rankkaa lapsille löytää uusia ystäviä.
En todellakaan. Koti ja vapaa-aika menee täysin työn edelle.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Koti ja vapaa-aika menee täysin työn edelle.
Ja olen siinä onnelluäisessa tilanteessa että etätyötäni voin tehdä mistä päin Suomea tahansa eli voin asua missä haluan :)
Työt seuraa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sinkkuna olen muuttanut parikin kertaa eri kaupunkiin työn perässä. Sitten löytyi mies ja perustettiin perhe. Rakennettiin talo jne. Ja minä jouduin työttömäksi ja olen ollut nyt jo melkein 15 vuotta työttömänä mutta en ole valmis muuttamaan työn perässä koska miehellä täällä hyvä työpaikka, lapsilla elämä tässä kaupungissa ja suku kohtuullisen lähellä jne.
Eli nuorena sinkkuna toki mutta en enää vakiintuneena perheellisenä.
Tämä mua raivostuttaa. Joku ihme oletus tässä yhteiskunnassa, että perheelliset saa ottaa lepiä, kun sinkut muuttaa toiselle puolen Suomea. Ei ole pelkästään sinkkujen velvollisuus kantaa kortta kekoon tässä yhteiskunnassa. Pitäisi olla selvää, että töiden perässä muutetaan. Jos vaihtoehto A on jäädä työttömäksi vuosi tolkulla ja rahattomana tai jos on vaihtoehto B muuttaa töiden perässä, niin valinta on helppo eli B.
Vierailija kirjoitti:
En olisi. Hirvee rumba, pitäisi myydä asunto, maksaa välittäjälle, kestää asuntonäytöt, maksaa muutosta ja sitte ei tietäis millasen asunnon saa muualta ja nykyään edes sitä että kauanko työsuhde jatkuu kun irtisanomisesta on tehty niin helppoa. Ja onhan siinä se puolen vuoden koeaikakin. Ja tavaroita hajoaa/häviää aina muuttaessa. Eli siis ehdottomasti ei!
Näin ajattelee vain supi suomalainen, kaiken pitää olla HETI valmiina. Miksi ei voisi laittaa asuntoa vuokralle, onko pakko heti myydä. Ota toiselta paikkakunnalta kalustettu asunto, älä raahaa sinne heti koko omaisuutta. Ennen lähdettiin Ruotsiin töihin eikä suunniteltu heti valmiiksi koko elämää. Nykyään taitaa olla liian hyvin asiat Suomessa ja silti ruikutetaan leuat väärällä. Suomalaisilla myös ihme fetissi elää näin: 20 vuotta sama asunto, sama työ, sama elämä vaikka olisi kulissia, eläkkeelle ja hautaan, WAU!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja olen muuttanutkin.
Muutin useasti. Sitten kaikki työt muuttuivat pätkätöiksi. Sairastuin.
Olisin, mutta kun en pääse edes haastatteluihin niin ei tarvitse suunnitella muuttoakaan. Asuinpaikkakunnalta en ole edes hakenut töitä, kun ei täällä ole mulle mitään tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Siinä tapauksessa, jos kyseessä olisi unelmatyö.
Kukapa ei muuttaisi mukavan työn ja hyvän palkan perässä!
Mutta ne kenellä on mielekäs työ ja hyvä palkka, eivät joudu työn perässä muuttamaan, tässä on vähän paradoksia ilmassa.
En ole. Olen sitten työttömänä jos ei täältä töitä löydy.
En. Kotooni en lähde, heitän sitten vaikka veivini nälästä.
Minä otin uuden työn 2 tunnin ajomatkan päästä ja vuokrasin sieltä asunnon. 2 päivää viikossa teen etätöitä kotona. Esikoinen on jo muuttanut pois, ja mies ja teinipoika pärjäävät kyllä, vaikka en ole joka päivä kotona. Ajatuksena oli, että hakeutuisin lähemmäs taas pian, ja tämän kokemuksen avulla uskon löytäväni paremmin töitä.
En