Mitä mieltä jos menee opiskelemaan tutkinnon vain saadakseen arvostusta?

Olen se 9-10 arvosanoja saanut oppilas, jolla lukiosta E-L paperit ja menin ammattikorkeakouluun varavaihtoehtona ja sille tielle jäin useaksi vuodeksi. Vasta kolmekymppisenä pääsin alemmuuskompleksistani ja hain opiskelemaan sitä, mistä olin todella kiinnostunut.

Eniten tämä tilanne häiritsi itseäni, koska selvästi olin akateemisesti suuntautunut jo lukiossa, mutten jostain syystä päätynytkään omasta mielestäni oikealle alalle opiskelemaan. Ei minua niinkään kiinnostanut se, mitä muut minusta ajattelevat, mutta olen kyllä huomannut, että etenkin omalla alallani akateemiset pitävät meitä amk-ihmisiä tyhmempinä ja kaiken huipuksi joskus jopa palvelijoinaan. Milloin mitäkin paperia pitää tulostella ja kaappia täytellä jonkun puolesta, kun työelämä akateemisena on niin haastavaa ja kiireistä, ettei itse ehdi hoitaa suorittavan tason hommia.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää että jotkut maisterikaverit pitää itseään älykkäämpänä koska ovat maistereita. Siis älyllisesti aivan tavistyypit. Jos näitä pätijöitä ei olisi niin paljon, niin veikkaan että AMK ja amis linjat olisi suositumpia ja kaikkea työtä arvostettaisiin enemmän.

Miksei saa vaan tehdä sitä mistä tykkää ja tulla arvostetuksi muiden tekijöiden kuin papereiden perusteella? Kuka haluaa enää olla "vain" siivooja tai tarjoilija, kun sut samalla leimataan tyhmäksi tai vähintäänkin hieman yksinkertaiseksi?

Maisterikaverisi ovat älykkäämpiä. Eivät välttämättä mitään neroja, mutta kuitenkin keskitasoa älykkäämpiä. Sitä on ihan tutkittu miten koulutus (taso ja ala) ja älykkyys kulkevat käsikädessä. Jos otat otoksen fyysikoita ja otoksen laitoshuoltajia ja laitat tekemään älykkyystestiä, saat varmasti aika isoja eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää että jotkut maisterikaverit pitää itseään älykkäämpänä koska ovat maistereita. Siis älyllisesti aivan tavistyypit. Jos näitä pätijöitä ei olisi niin paljon, niin veikkaan että AMK ja amis linjat olisi suositumpia ja kaikkea työtä arvostettaisiin enemmän.

Miksei saa vaan tehdä sitä mistä tykkää ja tulla arvostetuksi muiden tekijöiden kuin papereiden perusteella? Kuka haluaa enää olla "vain" siivooja tai tarjoilija, kun sut samalla leimataan tyhmäksi tai vähintäänkin hieman yksinkertaiseksi?

Maisterikaverisi ovat älykkäämpiä. Eivät välttämättä mitään neroja, mutta kuitenkin keskitasoa älykkäämpiä. Sitä on ihan tutkittu miten koulutus (taso ja ala) ja älykkyys kulkevat käsikädessä. Jos otat otoksen fyysikoita ja otoksen laitoshuoltajia ja laitat tekemään älykkyystestiä, saat varmasti aika isoja eroja.

Miten on sitten mahdollista, että yläkoulussa ja lukiossa minä sain poikkeuksetta parempia numeroita vähemmällä työllä? Onko jotain tutkimustulosta siitä, että yliopisto kasvattaisi yleisälykkyyttä merkittävästi? Oma mitattu ÄO on yli 130, joten kavereiden on kyllä oltava neroluvuissa jotta väitteesi heidän ylivertaisuudestaan voisi olla pätevä.

Mielestäni teet juuri sen yleistyksen, mitä tässä olen kritisoinut, eli kuvittelet että satunnaisesti valittu maisteri on poikkeuksetta älykkäämpi kuin satunnaisesti valittu amk. Tämähän ei voi pitää paikkaansa ja siitä on esimerkkejä maailma täynnä. Keskiarvot on keskiarvoja, mutta yksilötasolla tilanne on toinen. En tajua miten tämä on niin vaikea maistereiden hyväksyä?