Millaiselta tuntuu olla suhteessa, kun tajuatkin olevasi varavaihtoehto, joku johon tyydyttiin?

Äitini oli isälleni tällainen kakkosvaihtohtoehto. Toivon, että eivät olisi koskaan tavanneetkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

95% miehistä tyytyy puolisoonsa. Vain top 5% pystyy valitsemaan itselleen haluamansa naisen.

Et puhu rakastumisesta mitään. Tuo kuulostaa siltä, että kumppani valitaan puhtaasti ulkonäön takia, ei sen takia, että on rakastunut tai että luonne mätsää.

Kyseessä ovat ulkonäön lisäksi muutkin ominaisuudet, henkiset sellaiset ja kiinnostuksen kohteet yms. Vain top-tyypit saavat sellaisen combon kuin haluavat.

t: eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

95% miehistä tyytyy puolisoonsa. Vain top 5% pystyy valitsemaan itselleen haluamansa naisen.

Et puhu rakastumisesta mitään. Tuo kuulostaa siltä, että kumppani valitaan puhtaasti ulkonäön takia, ei sen takia, että on rakastunut tai että luonne mätsää.

Mies rakastuu, kun nainen on riittävän hyvännäköinen ja nainen sattuu olemaan tästä miehestä kiinnostunut. Jos nainen on miehestä ihan mukava, niin parisuhde on hyvin mahdollinen, jos nainen siihen suostuu.

Pahaltahan se tuntuu. Mies haukkuu ja luulee kai minusta muokkaavansa semmoisen kuin haluaa.

!

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Kumpi meistä käsitti kysymyksen väärin vai tarkoitatko top- miehellä sellaista jonka olemus ja luonne vie jalat alta, ei siis koulutus, vatsalihakset ja maallinen omaisuus? Minä ymmärsin että puhutaan totaalisesta rakastumisesta, tiedätkö mitä se on? Ei laskelmoinnista ja rasvaprosentista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

95% miehistä tyytyy puolisoonsa. Vain top 5% pystyy valitsemaan itselleen haluamansa naisen.

Et puhu rakastumisesta mitään. Tuo kuulostaa siltä, että kumppani valitaan puhtaasti ulkonäön takia, ei sen takia, että on rakastunut tai että luonne mätsää.

Miehet valitsevat naiset ulkonäön eli seksikkyyden perusteella, naiset valitsevat miehet resurssien eli käytännössä rahan perusteella. Rakkautta on olemassa vain äidin ja lapsen välillä.

Ei ole. Lapsi on aikuisesta täysin riippuvainen, eikä hän voi valita jäädäkö vai lähteäkö. Sitä joka ruokkii ja jonka luona on asuinpaikka lapsen on pakko "rakastaa", muuten joutuu kodittomaksi ja kuolee nälkään. Lapsi ei rakasta, vaan mielistelee hylkäämisen pelossa.

Olin 18v ja hän 23v.

Oli aika huijattu olo jälkeenpäin, kertoi yksi yö, että erosi exästään kun ihastui uudelleen peruskouluihastukseensa ja pelkää, että nytkin käy niin.

Kysyin, että onko se jotenkin mahdollista, että missä se ihastus asuu jne. Hän sanoi, että ei ole mahollista, hän ei edes tiedä missä se hänen ihastus nykyään asuu, joten hän vain ahdistui asiasta turhaan.

No ihmettelin suhteen aikana kun hän aina omissa kaverijuhlissa yhden kaverinsa ympärillä oleili. Kysyin silloin mikä homma ja hän vastasi "tuo tyttö on niin uusi tässä mein kaveriryhmässä ni koitan tehdä hänelle kotoisan olon", ihan kiva juttu, mutta hän unohti aina minut.

No oltiin yhdessä ehkä pari vuotta kunnes selvisi, että tää tyttö ketä hän koitti kotoisaksi saada kaverijuhlissa, olikin tää hänen ihastuksensa. Se ihastus on sanonut ettei tää mun mies ikinä kiinnostaisi häntä ja hän seurustelikin tohon aikaan. Mutta mieheni ei vaan päässyt yli.

Erohan siitä tuli kun valehteli niin räikeästi ja oli minulekkin todella ilkeä, meidän normaalissa elämässä. (Minulla oli silloin kaksi koiraa ja hänen kaverit ihmetteli, miksi mies haluaa muuttaa kanssani yhteen, koska vihaa eläimiä. Minulle sanoi, että hän rakastaa eläimiä kun tutustuttiin tinderissä) ((mua harmittaa, että olin niin naiivi, hänen kaverin ulkomaalainen tyttöystäväkin kyseli miks oon ton miehen kanssa kun se tekee sulle vaan pahan mielen.. ja olin vaan valeenpunaset lasit päässä))

Exä ei ole vieläkään missään suhteessa 15v jälkeen, koska haikailee vieläkin tuon ihastuksen perään joka on jo naimisissa.

Ehkä osa ihmisistä ei vaan pääse sitten yli noista ihastuksistaan? Harmi juttuhan se on kun eivät pääse sitten elämään elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

95% miehistä tyytyy puolisoonsa. Vain top 5% pystyy valitsemaan itselleen haluamansa naisen.

Et puhu rakastumisesta mitään. Tuo kuulostaa siltä, että kumppani valitaan puhtaasti ulkonäön takia, ei sen takia, että on rakastunut tai että luonne mätsää.

Miehet valitsevat naiset ulkonäön eli seksikkyyden perusteella, naiset valitsevat miehet resurssien eli käytännössä rahan perusteella. Rakkautta on olemassa vain äidin ja lapsen välillä.

Mua säälittää tuo kyynisyys. Joku on tehnyt sulle joskus jotain pahaa. :(

Vierailija kirjoitti:

No ne on nykyajan järkiavioliittoja, kun ei haluta olla yksin. Tuollaiset voivat hyvin kestää elämän loppuun asti, kun ei kumpikaan tunne tarvetta etsiä sitä ainoaa ja oikeaa. Ehkä he ovatkin juuri ne ainoat ja oikeat toisilleen.

Tuon takia on varmaan lisääntynyt pariutumisongelmat eikä ihmiset tapaa itselleen sopivaa, vapaata sinkkua, koska se itselle sopiva jumittaakin tuollaisessa tottumis-tyytymissuhteessa..

Tuollainen jumittaminen on oikeastaan aika superitsekästä vaikka todennäköisesti tällainen omistuksenhaluinen tupajumi pitää itseään jonkinlaisena uhrina sekä laupiaana samarialaisena, koska hän tyytyy eikä lähde etsimään parempaa. Todellisuudessahan se pitää puolisoaan vankina siinä suhteessa ja etenkin jos uskottelee parisuhteen olevan jotain muuta mitä se todellisuudessa on.

Tuon lopputuloksena kun saattaa hyvinkin olla se neljä (tai jopa enemmän) itselleen epäsopivassa elämässä kärvistelevää ihmistä, joiden kaikkien tilanne saattaisi lähteä korjaantumaan ihan vain sillä, että edes yksi omistuksenhaluinen tyytyjä pistäisi lusikat jakoon. 

Vierailija kirjoitti:

Pahaltahan se tuntuu. Mies haukkuu ja luulee kai minusta muokkaavansa semmoisen kuin haluaa.

Ja jos/kun ei hauku ja näin ihan suoraan ja päin naamaa kerro kuinka vääränlainen nainen on, niin sitten mies kertoo ihan niitä näitä jutustellessaan kuinka ohikulkeneella naisella oli hiukset kivasti ponnarilla (toisin kuin sulla) tai kuinka työkaverin uusi tyttöystävä harrastaa luistelua ja lenkkeilee eikä sillä ole aikaa istuskella missään huoltoasemalla kahvilla (kuten sulla).

Miettisin mikä vika siinä tyytyjässä oli, kun joutui vain tyytymään. En varmaan häntä enää kovastikaan arvostaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Olette säälittäviä kun ette pysty elämään sinkkuna vaan on pakko saada kumppani. Ettekö osaa elää yksin, olette vastuussa omasta elämästänne ja joudutte hoitamaan asianne itsenäisesti?

Vaikuttaa siltä että suurin osa ei ole vielä todellisuudessa kasvanut vanhemmistaan eroon. Itsenäiset ihmiset ovat sinkkuja.

Mä elin 35-vuotiaaksi saakka yksin ja todellakin olen itsennäinen ja osaan hoitaa yksin. Rakkautta en koskaan löytänyt, joten päätin tyytyä ja olen edelleen sitä mieltä, että näin on parempi. Tässä suhteessa on paljon vapautta, kumpikin viihtyy hyvin omissa puuhissaan ja todellakin tiedän, että pärjään yksin, jos tämä päättyy. - eri

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli isälleni tällainen kakkosvaihtohtoehto. Toivon, että eivät olisi koskaan tavanneetkaan.

Mistä tiedät, että äitisi oli kakkosvaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Olin 18v ja hän 23v.

Oli aika huijattu olo jälkeenpäin, kertoi yksi yö, että erosi exästään kun ihastui uudelleen peruskouluihastukseensa ja pelkää, että nytkin käy niin.

Kysyin, että onko se jotenkin mahdollista, että missä se ihastus asuu jne. Hän sanoi, että ei ole mahollista, hän ei edes tiedä missä se hänen ihastus nykyään asuu, joten hän vain ahdistui asiasta turhaan.

No ihmettelin suhteen aikana kun hän aina omissa kaverijuhlissa yhden kaverinsa ympärillä oleili. Kysyin silloin mikä homma ja hän vastasi "tuo tyttö on niin uusi tässä mein kaveriryhmässä ni koitan tehdä hänelle kotoisan olon", ihan kiva juttu, mutta hän unohti aina minut.

No oltiin yhdessä ehkä pari vuotta kunnes selvisi, että tää tyttö ketä hän koitti kotoisaksi saada kaverijuhlissa, olikin tää hänen ihastuksensa. Se ihastus on sanonut ettei tää mun mies ikinä kiinnostaisi häntä ja hän seurustelikin tohon aikaan. Mutta mieheni ei vaan päässyt yli.

Erohan siitä tuli kun valehteli niin räikeästi ja oli minulekkin todella ilkeä, meidän normaalissa elämässä. (Minulla oli silloin kaksi koiraa ja hänen kaverit ihmetteli, miksi mies haluaa muuttaa kanssani yhteen, koska vihaa eläimiä. Minulle sanoi, että hän rakastaa eläimiä kun tutustuttiin tinderissä) ((mua harmittaa, että olin niin naiivi, hänen kaverin ulkomaalainen tyttöystäväkin kyseli miks oon ton miehen kanssa kun se tekee sulle vaan pahan mielen.. ja olin vaan valeenpunaset lasit päässä))

Exä ei ole vieläkään missään suhteessa 15v jälkeen, koska haikailee vieläkin tuon ihastuksen perään joka on jo naimisissa.

Ehkä osa ihmisistä ei vaan pääse sitten yli noista ihastuksistaan? Harmi juttuhan se on kun eivät pääse sitten elämään elämää.

Aivan kammottava tarina ja tosissaan sun luottamus murskattiin aivan täysin.

Kiinnostaisi tietää, miten yhtäkkiä vasta parin vuoden päästä selvisi, että se tyttö, johon aina takertui bileissä, olikin tämä nuoruudenihastus? Monestihan totuudella on taipumus aina nousta pintaan, yleensä kun joku sivullinen tietämättään puhuu sivu suunsa. Miten tässä siis selvisi se?

Miten teidän ero sitten tapahtui lopulta? Kumpi jätti kumman?

Jäikö muista valheista kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

En usko hetkeäkään!

Uskon, että ihminen suostuu olemaan vakavasti kimpassa ja asumaan yhdessä vasta kun on kunnon aitoja tunteita, eikä muiden perään haikailla.

Murto-osa on näitä, jotka vain tyytyy siihen kumppaniinsa ja salaa haikailevat muiden perään!

Taidat olla a) nainen ja b) naivi romantikko.

Voin ihan rehellisesti sanoa että tyydyin vaimooni. En minä mitään salaa haikaile, hän on parasta mitä minulla on realistista saada.

Useimmat miehet ovat niin kelvottoman huonoja, että heillä ei ole oikeastaan mitään mahdollisuuksia valita. Ja tämä ei ole trollausta vaan tilastollinen fakta. Miehet ovat kautta linjan huonompia ihmisinä kuin naiset.

Tämä tietysti tarkoittaa sitä että hyvin moni nainen otti miehensä koska kunnollista ei mitenkään riitä kaikille. Tätä naisen huonoon mieheen tyytymistä kutsutaan kaikkialla maailmassa realismiksi ja prinsessahaaveista pois kasvamiseksi. Jos mies ei ole fyysisesti väkivaltainen eikä juoppo, mies on kaikkien mielestä riittävän hyvä. Henkinen väkivalta ja epätasa-arvo on ihan perusjuttu, ja niistä nillittävä nainen nyt on vaan miesvihaaja.

upupp

Kuuntelin sivusta miesten juttuja. Aika avoimesti kertoivat,kuinka täytyy olla nyt vaan ellun kanssa,vaikka eniten kiinnostais tytteli,mutta ei ole mahkuja. Näinhän se menee. Se virallinen kumppani on järjestyksessä se toinen nainen ja ykkösvaihtoehto on joku mielikuvien kaunotar tai nuoruuden rakkaus. Tähän ykkösvaihtoehtoon kiinnitetään kaikki paras,mitä nainen voi olla. Unelmien nainen. Tarvitaan varmaan sellainen vakaa suhde perustaksi,että voi rakentaa rinnalle näitä mielikuvitussuhteita. Totta on myös se,että tällainen ihanuus,unelmien nainen saattaa viedä miehen mennessään. Tämä täytyy ottaa huomioon ja pelata kortit niin,että selviää vaikka näin tapahtuisi.

En ole ikinä ollut kenenkään kanssa tyytykseni, vaan rakentaakseni loppuelämän parasta kumppanuutta ala- ja ylämäkineen.

Olen ollut täysin väärien tyyppien kanssa. Jokaisessa suhteessa olen pyynteettömästi antanut enemmän kuin saanut. Sellainen ei pidemmän päälle toimi. Pitää olla vastavuoroista. Pikku juttuja.

Nyt olen onnellisesti yksin. Omalla työllä maksettu pikkuinem koti pääkaupungissamme rahaa tilillä. Vakityö. Lapsen taidan koittaa saada klinikan avuilla.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mihin pyrit näillä katkerilla aloituksillasi?

Toimittelija yrittää rakentaa juttua.