Millaiselta tuntuu olla suhteessa, kun tajuatkin olevasi varavaihtoehto, joku johon tyydyttiin?

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

En usko hetkeäkään!

Uskon, että ihminen suostuu olemaan vakavasti kimpassa ja asumaan yhdessä vasta kun on kunnon aitoja tunteita, eikä muiden perään haikailla.

Murto-osa on näitä, jotka vain tyytyy siihen kumppaniinsa ja salaa haikailevat muiden perään!

Olen vuosia pitänyt koomisina palsta-inceleitä, jotka eivät ole koskaan-ikinä-milloinkaan olleet suhteessa, mutta kertovat "tyytyvänsä naissuhteisiinsa, koska eivät saa nuorta mallikaunotarta".

Kyseiset surkuhupaisat kommentit ovat käsittämättömän hauskoja. 😀

Vierailija kirjoitti:

Olette säälittäviä kun ette pysty elämään sinkkuna vaan on pakko saada kumppani. Ettekö osaa elää yksin, olette vastuussa omasta elämästänne ja joudutte hoitamaan asianne itsenäisesti?

Vaikuttaa siltä että suurin osa ei ole vielä todellisuudessa kasvanut vanhemmistaan eroon. Itsenäiset ihmiset ovat sinkkuja.

Jokainen voi muodostaa parisuhteen niillä perustein kuin itse ja kumppani haluaa. Edellyttää aina kuitenkin rehellisyyttä. Toista ei saa vedättää uskomaan jotain muuta mitä on.

Täytyy myös varautua siihen, että elämään saattaa ilmaantua ihminen, johon sitten palavasti rakastuu. Miten sitten toimitaan.

Ei mulla ainakaan miehenä tullut mieleenkään lähteä heti suhteeseen kun ero tuli naisesta ketä oikeasti rakastin.. Mulla oli mahdollisuuksia vaikka kuinka hypätä uusiin juttuihin, olen komea ja vientiä kyllä oli ainakun olin ulkona juhlistamassa esim.. Tapahtui myös niin että tämän naisen OMAT läheiset vokottelivat minua tämän jälkeen mutta ikinä en lähtenyt mukaan koska se ei tuntunut oikeelta. Sama oli myös yhden illan jutuissa, ne ei vaan tuntunu oikeilta. Mä en saanut sitä tunnetta enään takas mikä mulla oli tämän ekan naisen kanssa koskaan. Ehkä viellä joskus. 

Mutta mä en myöskään koskaan oo ollu mikään tyytyjä näissä asioissa. Mä haluan sen oikean tunteen. 

Voipi olla, että elän tällaisessa liitossa. 10 vuotta olemme nyt olleet yhdessä. Suhde alkoi miehen ota tai jätä -asenteella eli minä hyppäsin hänen elämäänsä, muutin hänen taloonsa, vaihdoin opiskelupaikkakuntaa jne., koska halusin niin kovasti olla yhdessä. Hän ei suostunut tekemään mitään muutoksia elämäänsä ja vuoden aikana kävi vain kerran opiskelupaikkakunnallani moikkaamassa. Minä siis aina ajoin hänen luokseen. Nyt 10 v ja kaksi lasta myöhemmin mietin, että mitähän ihmettä minä silloin ajattelin. Toki rakastan miestä kovasti edelleen, mutta vieläkin välillä mietityttää, että halusiko hän edes kanssani suhteeseen vai ajautuiko vaan, kun olin niin innokas.

Sen verran huonolta, että teen lähtöä. Sain unelmamieheni 5 vuotta sitten. Parin vuoden jälkeen tajusin, että hänen unelmanaisensa on hänen hyvä ystävänsä. Naispuolinen tietysti. Vielä kun oli rakkauden alkuhuumaa jäljellä, niin ajattelin että mitäpä tuosta, sillä tuo nainen on ollut viimeiset 20 vuotta suhteessa oman aviomiehensä kanssa. Olen tavannut heidät ja koko perheenkin ja takuulla tuo nainen ei ole lähdössä liitostaan mihinkään, vaan on umpirakastunut omaansa. Mieheni ja naisen ystävyys tuskin on naiselle muuta kuin kevyt tuttavuus, mutta miehelleni se tuntuu olevan henki ja elämä, jos muutaman viestin vaihtavat kuukaudessa. Eihän se periaatteessa minun arjessani mitään muuta ja olen sillä mielellä, että ihastumisiin silloin tällöin täytyy varautua puolin ja toisin pitkässä parisuhteessa. Mutta ei tästä mitään pidemmän päälle tule, kun tämä vain pysyy tämmöisenä. Tekisi mieli kysyä miehen exältä, että lähtikö hän samasta syystä.

Ärsyttävää vielä, että kaverinainen on tosi mukava. Ei ole muita keille vihoitella, kuin oma idiootti ukko, joka haikailee vuodesta toiseen turhia.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran huonolta, että teen lähtöä. Sain unelmamieheni 5 vuotta sitten. Parin vuoden jälkeen tajusin, että hänen unelmanaisensa on hänen hyvä ystävänsä. Naispuolinen tietysti. Vielä kun oli rakkauden alkuhuumaa jäljellä, niin ajattelin että mitäpä tuosta, sillä tuo nainen on ollut viimeiset 20 vuotta suhteessa oman aviomiehensä kanssa. Olen tavannut heidät ja koko perheenkin ja takuulla tuo nainen ei ole lähdössä liitostaan mihinkään, vaan on umpirakastunut omaansa. Mieheni ja naisen ystävyys tuskin on naiselle muuta kuin kevyt tuttavuus, mutta miehelleni se tuntuu olevan henki ja elämä, jos muutaman viestin vaihtavat kuukaudessa. Eihän se periaatteessa minun arjessani mitään muuta ja olen sillä mielellä, että ihastumisiin silloin tällöin täytyy varautua puolin ja toisin pitkässä parisuhteessa. Mutta ei tästä mitään pidemmän päälle tule, kun tämä vain pysyy tämmöisenä. Tekisi mieli kysyä miehen exältä, että lähtikö hän samasta syystä.

Ärsyttävää vielä, että kaverinainen on tosi mukava. Ei ole muita keille vihoitella, kuin oma idiootti ukko, joka haikailee vuodesta toiseen turhia.

Mistä sä varmuudella tiedät, että hänen unelmanaisensa on tuo 20 vuotta naimisissa ollut kaverinainen??? Mitä jos vain kuvittelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran huonolta, että teen lähtöä. Sain unelmamieheni 5 vuotta sitten. Parin vuoden jälkeen tajusin, että hänen unelmanaisensa on hänen hyvä ystävänsä. Naispuolinen tietysti. Vielä kun oli rakkauden alkuhuumaa jäljellä, niin ajattelin että mitäpä tuosta, sillä tuo nainen on ollut viimeiset 20 vuotta suhteessa oman aviomiehensä kanssa. Olen tavannut heidät ja koko perheenkin ja takuulla tuo nainen ei ole lähdössä liitostaan mihinkään, vaan on umpirakastunut omaansa. Mieheni ja naisen ystävyys tuskin on naiselle muuta kuin kevyt tuttavuus, mutta miehelleni se tuntuu olevan henki ja elämä, jos muutaman viestin vaihtavat kuukaudessa. Eihän se periaatteessa minun arjessani mitään muuta ja olen sillä mielellä, että ihastumisiin silloin tällöin täytyy varautua puolin ja toisin pitkässä parisuhteessa. Mutta ei tästä mitään pidemmän päälle tule, kun tämä vain pysyy tämmöisenä. Tekisi mieli kysyä miehen exältä, että lähtikö hän samasta syystä.

Ärsyttävää vielä, että kaverinainen on tosi mukava. Ei ole muita keille vihoitella, kuin oma idiootti ukko, joka haikailee vuodesta toiseen turhia.

Mistä sä varmuudella tiedät, että hänen unelmanaisensa on tuo 20 vuotta naimisissa ollut kaverinainen??? Mitä jos vain kuvittelet?

Erittäin helppo tietää. Heillä on yksi yhteinen harrastusporukka ja teini-iästä saakka yhteisiä kavereita. Aina kun on jokin meno, missä mieheni tietää tämän naisen olevan, hän ihan energisoituu ja on niin lähdössä harrastamaan/häihin/ihan mihin vaan porukan juttuun, jos tuo nainen on siellä. Arvelen, että miehelläni on puhelimessa kansio hänen kuviaan varten, mutta en aio tutkia. Mikään niistä harvoista kerroista, kun nainen postaa mitään someen, on mieheni ekana tykkäämässä. Eikä siinä mitään, näen että harrastusporukka ja kaveriporukka tykkäävät toistensa jutuista. Mutta siitä olen varma, että mikään inahdus somessa tuon naisen asioista ei ole jäänyt mieheltäni huomaamatta. Ja sitten se pahin, olen monta kertaa joutunut huomaamaan, että mieheni arvostaa tuon naisen mielipidettä yli minun. Yritän ajatella, että joo, hän on erittäin älykäs ja kouluttautunut ihminen ja minäkin voin arvostaa hänen ajatuksiaan monista hyvistä syistä, mutta silti... Ei kun tämä on se kaikkein pahin, se miten mieheni katsoo häntä. En osaa selittää, mutta leffoissa ootte nähneet sen katseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

En usko hetkeäkään!

Uskon, että ihminen suostuu olemaan vakavasti kimpassa ja asumaan yhdessä vasta kun on kunnon aitoja tunteita, eikä muiden perään haikailla.

Murto-osa on näitä, jotka vain tyytyy siihen kumppaniinsa ja salaa haikailevat muiden perään!

No ei varmaan niin, että oltaisiin ihan kenen kanssa vaan, kunhan hänet vaan sattuu "saamaan". Mutta taatusti on aika yleistä, että ihminen on elämänsä aikana ehtinyt olla vielä ihastuneempi johonkin toiseen. Veikkaan jopa, että hyvin moni olisi yhdessä jonkun muun kanssa jos olisi voinut vapaasti valita ihan kenet tahansa maailman ihmisistä. Ei se välttämättä mikään katastrofi ole, tai tarkoita sitä että toinen edelleen haikailisi jonkun muun perään. Voi omaa puolisoaan silti rakastaa ja suhde voi olla onnellinen. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

En usko hetkeäkään!

Uskon, että ihminen suostuu olemaan vakavasti kimpassa ja asumaan yhdessä vasta kun on kunnon aitoja tunteita, eikä muiden perään haikailla.

Murto-osa on näitä, jotka vain tyytyy siihen kumppaniinsa ja salaa haikailevat muiden perään!

Taidat olla a) nainen ja b) naivi romantikko.

Voin ihan rehellisesti sanoa että tyydyin vaimooni. En minä mitään salaa haikaile, hän on parasta mitä minulla on realistista saada.

Seuraan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

En usko hetkeäkään!

Uskon, että ihminen suostuu olemaan vakavasti kimpassa ja asumaan yhdessä vasta kun on kunnon aitoja tunteita, eikä muiden perään haikailla.

Murto-osa on näitä, jotka vain tyytyy siihen kumppaniinsa ja salaa haikailevat muiden perään!

Taidat olla a) nainen ja b) naivi romantikko.

Voin ihan rehellisesti sanoa että tyydyin vaimooni. En minä mitään salaa haikaile, hän on parasta mitä minulla on realistista saada.

Osuit oikeaan.

Olen nainen ja naiivi romantikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran huonolta, että teen lähtöä. Sain unelmamieheni 5 vuotta sitten. Parin vuoden jälkeen tajusin, että hänen unelmanaisensa on hänen hyvä ystävänsä. Naispuolinen tietysti. Vielä kun oli rakkauden alkuhuumaa jäljellä, niin ajattelin että mitäpä tuosta, sillä tuo nainen on ollut viimeiset 20 vuotta suhteessa oman aviomiehensä kanssa. Olen tavannut heidät ja koko perheenkin ja takuulla tuo nainen ei ole lähdössä liitostaan mihinkään, vaan on umpirakastunut omaansa. Mieheni ja naisen ystävyys tuskin on naiselle muuta kuin kevyt tuttavuus, mutta miehelleni se tuntuu olevan henki ja elämä, jos muutaman viestin vaihtavat kuukaudessa. Eihän se periaatteessa minun arjessani mitään muuta ja olen sillä mielellä, että ihastumisiin silloin tällöin täytyy varautua puolin ja toisin pitkässä parisuhteessa. Mutta ei tästä mitään pidemmän päälle tule, kun tämä vain pysyy tämmöisenä. Tekisi mieli kysyä miehen exältä, että lähtikö hän samasta syystä.

Ärsyttävää vielä, että kaverinainen on tosi mukava. Ei ole muita keille vihoitella, kuin oma idiootti ukko, joka haikailee vuodesta toiseen turhia.

Mistä sä varmuudella tiedät, että hänen unelmanaisensa on tuo 20 vuotta naimisissa ollut kaverinainen??? Mitä jos vain kuvittelet?

Erittäin helppo tietää. Heillä on yksi yhteinen harrastusporukka ja teini-iästä saakka yhteisiä kavereita. Aina kun on jokin meno, missä mieheni tietää tämän naisen olevan, hän ihan energisoituu ja on niin lähdössä harrastamaan/häihin/ihan mihin vaan porukan juttuun, jos tuo nainen on siellä. Arvelen, että miehelläni on puhelimessa kansio hänen kuviaan varten, mutta en aio tutkia. Mikään niistä harvoista kerroista, kun nainen postaa mitään someen, on mieheni ekana tykkäämässä. Eikä siinä mitään, näen että harrastusporukka ja kaveriporukka tykkäävät toistensa jutuista. Mutta siitä olen varma, että mikään inahdus somessa tuon naisen asioista ei ole jäänyt mieheltäni huomaamatta. Ja sitten se pahin, olen monta kertaa joutunut huomaamaan, että mieheni arvostaa tuon naisen mielipidettä yli minun. Yritän ajatella, että joo, hän on erittäin älykäs ja kouluttautunut ihminen ja minäkin voin arvostaa hänen ajatuksiaan monista hyvistä syistä, mutta silti... Ei kun tämä on se kaikkein pahin, se miten mieheni katsoo häntä. En osaa selittää, mutta leffoissa ootte nähneet sen katseen.

Eikö tällainen aiheuta sinulla ahdistavaa oloa? Miten voit henkisesti? Miten pystyt olemaan tuossa suhteessa "normaalisti"? Oletko yhä rakastunut mieheesi?

95% miehistä tyytyy puolisoonsa. Vain top 5% pystyy valitsemaan itselleen haluamansa naisen.

Mä olin vain yksi vaihe exäni matkalla kohti face ja insta kelpoista elämää. Muutti vuokrakämpästä mun luo(osake) ja oma raha alkoi riittää hienompaan materiaan, sitten löysi varakkaamman omakotiasujan eikä siihenkään pysähtynyt vaan matka on jatkunut. Kaipa tuo joskus pysähtyy. Nainen siis kyseessä. Onneksi olen hänen jälkeensä löytänyt ihmisiä joille materia ei merkkaa mitään, virheistä oppii.

Olen ollut voimakkaammin rakastunut johonkin toiseen kuin mieheeni ja mieheni on ollut rakastuneempi johonkin muuhun kuin minuun. Rakastuimme kuitenkin toisiimme myös, mutta eri tavalla. Enemmän jonkinlaista kumppanuutta ja ystävyyttä kuin tulenpalavaa rakkautta. Voi kai sitä sanoa tyytymiseksikin.

Vierailija kirjoitti:

95% miehistä tyytyy puolisoonsa. Vain top 5% pystyy valitsemaan itselleen haluamansa naisen.

Et puhu rakastumisesta mitään. Tuo kuulostaa siltä, että kumppani valitaan puhtaasti ulkonäön takia, ei sen takia, että on rakastunut tai että luonne mätsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran huonolta, että teen lähtöä. Sain unelmamieheni 5 vuotta sitten. Parin vuoden jälkeen tajusin, että hänen unelmanaisensa on hänen hyvä ystävänsä. Naispuolinen tietysti. Vielä kun oli rakkauden alkuhuumaa jäljellä, niin ajattelin että mitäpä tuosta, sillä tuo nainen on ollut viimeiset 20 vuotta suhteessa oman aviomiehensä kanssa. Olen tavannut heidät ja koko perheenkin ja takuulla tuo nainen ei ole lähdössä liitostaan mihinkään, vaan on umpirakastunut omaansa. Mieheni ja naisen ystävyys tuskin on naiselle muuta kuin kevyt tuttavuus, mutta miehelleni se tuntuu olevan henki ja elämä, jos muutaman viestin vaihtavat kuukaudessa. Eihän se periaatteessa minun arjessani mitään muuta ja olen sillä mielellä, että ihastumisiin silloin tällöin täytyy varautua puolin ja toisin pitkässä parisuhteessa. Mutta ei tästä mitään pidemmän päälle tule, kun tämä vain pysyy tämmöisenä. Tekisi mieli kysyä miehen exältä, että lähtikö hän samasta syystä.

Ärsyttävää vielä, että kaverinainen on tosi mukava. Ei ole muita keille vihoitella, kuin oma idiootti ukko, joka haikailee vuodesta toiseen turhia.

Mistä sä varmuudella tiedät, että hänen unelmanaisensa on tuo 20 vuotta naimisissa ollut kaverinainen??? Mitä jos vain kuvittelet?

Erittäin helppo tietää. Heillä on yksi yhteinen harrastusporukka ja teini-iästä saakka yhteisiä kavereita. Aina kun on jokin meno, missä mieheni tietää tämän naisen olevan, hän ihan energisoituu ja on niin lähdössä harrastamaan/häihin/ihan mihin vaan porukan juttuun, jos tuo nainen on siellä. Arvelen, että miehelläni on puhelimessa kansio hänen kuviaan varten, mutta en aio tutkia. Mikään niistä harvoista kerroista, kun nainen postaa mitään someen, on mieheni ekana tykkäämässä. Eikä siinä mitään, näen että harrastusporukka ja kaveriporukka tykkäävät toistensa jutuista. Mutta siitä olen varma, että mikään inahdus somessa tuon naisen asioista ei ole jäänyt mieheltäni huomaamatta. Ja sitten se pahin, olen monta kertaa joutunut huomaamaan, että mieheni arvostaa tuon naisen mielipidettä yli minun. Yritän ajatella, että joo, hän on erittäin älykäs ja kouluttautunut ihminen ja minäkin voin arvostaa hänen ajatuksiaan monista hyvistä syistä, mutta silti... Ei kun tämä on se kaikkein pahin, se miten mieheni katsoo häntä. En osaa selittää, mutta leffoissa ootte nähneet sen katseen.

Eikö tällainen aiheuta sinulla ahdistavaa oloa? Miten voit henkisesti? Miten pystyt olemaan tuossa suhteessa "normaalisti"? Oletko yhä rakastunut mieheesi?

Ahdistaa, kun kerran suunnittelen eroa ja siitä voi päätellä rakkauden tilanteenkin. Mutta arki sujuu oikein hyvin ja normaalisti. Moni asia tässä suhteessa on paljon paremmin, kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Ystävät valittaa, kun heidät miehet tilaa OF, päät kääntyy kaupungilla joka hameen perään, pelkäävät että miehet pettää. Tässä suhteessa mä pelkään vähemmän tulevani petetyksi, kuin missään aikaisemmassa suhteessani. Olen täysin 100% varma, että kaverinainen ei miehelleni lämpene ja jos hänelle tulisi ero miehestään, hänellä olisi varmaan lauma kaverimiehiä lohduttamassa ja auttamassa ja mieheni tajuaisi olevansa yksi sadasta. Näinä vuosina, kun olen ollut yhdessä mieheni kanssa, hän on nähnyt tätä naista ehkä 2-6 kertaa vuodessa ja näistä tuskin mikään on ollut niin, että ovat olleet kahden. Olen pyytänyt ja saanut lukea viestit. Niissä ei ole mitään. Näen, että mieheni yrittää pitää juttua enemmän yllä ja kaikki on neutraalia harrastusjuttuihin liittyvää. Välillä menee pitkä aika, että en joudu huomaamaan mitään mieltä häiritsevää. 

Juttelin äidilleni tästä ja hän tokaisi, että tuohan on kuin jokin julkkisihastus. Tavallaan juuri vähän sellainen se onkin. Mutta mun miehen julkkisihastus vastaa mun miehen viesteihin ja on todellinen..

Mutta, samaan on aikaan on päivänselvää, että en ole ykkönen ja mieheni on kuin ihastunut pikkupoika, joka ei tuosta kypsy eikä aikuistu. Tämä saa mieheni vaikuttamaan hyvin lapselliselta ja epäkypsältä. Se syö tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

95% miehistä tyytyy puolisoonsa. Vain top 5% pystyy valitsemaan itselleen haluamansa naisen.

Et puhu rakastumisesta mitään. Tuo kuulostaa siltä, että kumppani valitaan puhtaasti ulkonäön takia, ei sen takia, että on rakastunut tai että luonne mätsää.

Miehet valitsevat naiset ulkonäön eli seksikkyyden perusteella, naiset valitsevat miehet resurssien eli käytännössä rahan perusteella. Rakkautta on olemassa vain äidin ja lapsen välillä.

Huvittavaa, miten moni nainen kuvittelee olevansa joku huolella valittu ykkösvaihtoehto. Suurin osa miehistä on ottanut naisen vain siksi, että tämä yksi nainen on sattunut olemaan juuri tästä miehestä kiinnostunut.