Millaiselta tuntuu olla suhteessa, kun tajuatkin olevasi varavaihtoehto, joku johon tyydyttiin?

Ystäväni meni tällaisen miehen kanssa naimisiin ja teki lapset. Mies petti koko avioliiton ajan,ja lopulta sitten vielä jätti toisen naisen takia. Mies jopa sanoi, että ei halua naimisiin vielä,kun odottaa,jos jotain parempaa tulisi vastaan. Älkää, naiset, suostuko tuommoiseen suhteeseen, mieluummin ilman.

Vierailija kirjoitti:

Olette säälittäviä kun ette pysty elämään sinkkuna vaan on pakko saada kumppani. Ettekö osaa elää yksin, olette vastuussa omasta elämästänne ja joudutte hoitamaan asianne itsenäisesti?

Vaikuttaa siltä että suurin osa ei ole vielä todellisuudessa kasvanut vanhemmistaan eroon. Itsenäiset ihmiset ovat sinkkuja.

Ei siinä ole mitään säälittävää että toivoo rakkautta. Kaikki sitä tarvitsee. Sinkut ja yksinäiset kuolevat nuorempana. Toinen ihminen on perustarve niin kuin kosketus, hellyys, rakastetuksi tuleminen. Kukaan ihminen (paitsi jos on tunnekylmä eli persoonallisuushäiriö) ei koskaan itsenäisty niin paljon, etteikö kaipaisi rakkautta. Ihminen ei kasva ulos rakkauden tarpeesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, miten moni nainen kuvittelee olevansa joku huolella valittu ykkösvaihtoehto. Suurin osa miehistä on ottanut naisen vain siksi, että tämä yksi nainen on sattunut olemaan juuri tästä miehestä kiinnostunut.

Palstaincelin hupaisa käsitys. Elämä ikuisesti yksin on varmasti surullista. 

Oikeassahan tuo aiempi on. Meikäläisen supliikilla ja olemuksella sinkkuvuosina yhden illan jututkin olivat karmean työn takana ja max kerran parissa kuukaudessa tärppäsi. Pidemmät suhteet sitten moninkertaisesti harvinaisempia - jossain kohtaa sitä sitten piti pistää peli poikki ja sitoutua siihen joka sillä hetkellä sattui olemaan kumppanina.

Perheenisä 44

Kuulostaa jotenkin harhaiselta teinityttöromaanilta, että kaikissa parisuhteissa olisi älytön kaksoisliekki ja molemmat ainoita oikeita toisilleen. Suurin osa parisuhteista on solmittu käytännön asiat mielessä, läheisyys, arjen jakaminen ja perheen perustaminen esimerkiksi.

Mutta yllä oleva ei poista sitä, etteikö kuvatunlainen suhde voisi olla hyvä ja täynnä kiintymystä ja molemminpuolista kunnioitusta. Häntäheikit sitten erikseen, jotka aina tavoittelevat kuuta taivaalta.

Tuntui nöyryyttävältä kun ensimmäinen poikaystäväni olikin ollut pitkään rakastunut ystävääni. Olisi pitänyt lopettaa suhde heti siihen kun hän tunnusti minulle asian. Hän kiusasi minua asialla ja pyrki minun kauttani yhteyteen ystäväni kanssa. Katkaisin seurustelusuhteen vähän myöhemmin tuosta ja monesta muusta painavasta syystä. Ei olisi pitänyt koskaan edes tutustua tähän mieheen. Se ystäväni tosin ei ollut pätkääkään kiinnostunut poikaystävästäni.

Pari muuta ystävääni seurusteli lyhyesti kahden sellaisen miehen kanssa, joihin olin itse ihastunut vakavissani ja joiden kanssa minulla oli molemminpuolisia tunteita ja kiinnostusta. En harrastanut seksiä näiden miesten kanssa. Heistä jäi ihan kauniit muistot, vaikka se tuntuikin vähän pahalta, että ystäväni "testasivat" myöhemmin nämä miehet. Tosin itse olin oikeastaan jättänyt nämä miehet, koska olimme niin eri maailmoista. Kumpikaan heistä ei olisi ollut minulle sopiva ja se oikea. Ystävieni toiminta ei kuitenkaan särkenyt sydäntäni niinkuin koin ensimmäisen poikaystäväni tehneen.

Miehestäni oli kiinnostunut muutama muukin nainen, joista toisen kanssa miehelläni oli ollut molemminpuolisia tunteita. Naisten hanakkuus pitää yhteyttä mieheeni kaikenlaisten tekosyiden varjolla vielä silloin kun olin alkanut seurustella mieheni kanssa, tuntui ikävältä. Onneksi se loppui kun mieheni pyysi lopettamaan yhteydenpidon.

On ollut myös miehiä, jotka olisivat halunneet yhteisen elämän minun kanssani, mutta joihin en itse ollut koskaan ihastunut. Muutama heistä on ottanut välillä vuosienkin kuluttua aika häiritsevällä tavalla yhteyttä. Olen estänyt heidät puhelimessa ja somessa.

En suostunut nuorena sellaisiin suhteisiin, joissa koin että mies vain tyytyy minuun ja on oikeasti rakastunut johonkin tiettyyn naiseen. En alkanut seurustella kenenkään sellaisenaan kanssa, johon en itse ollut ihastunut. Silti tein virheitä. Eniten satutti ne pari miestä, joihin olin rakastunut, mutta joista ajattelin, että yhteinen elämä ei onnistuisi heistä kummankaan kanssa. Se oli ihan turha sydänsuru kun aloin seurustella miehen kanssa, joka olikin yksipuolisesti ihastunut toiseen naiseen. Itse taas olin alkanut seurustella tuon miehen kanssa jätettyäni miehen, johon olin oikeasti rakastunut. Luulin, että yhteinen elämä onnistuisi paremmin tämän toisen miehen kanssa. Erehdyin siinä pahasti.

Ei ole käynyt tuollaista.

Nuorena tuollainen satutti pahasti kun olinkin vain kakkosvaihtoehto miehelle, joka haaveili yhdestä tietystä naisesta. Oli myös juttuja, joissa minä ja ystäväni olimme ristiin ja peräkkäin kiinnostuneet samoista miehistä.

Toisaalta varsinkin myöhemmin on ollut monia miehiä, jotka ovat kiinnostuneet minusta vielä silloinkin kun olin jo itse vakituisessa suhteessa. Olen aivan kyllästynyt kaikkeen tuollaiseen, että joku alkaa viritellä jotakin juttua ja silmäpeliä. Nuo tuntuvat niin kuluttavilta jutuilta. Ihan kuin se olisi jotakin vallankäyttöä. Haluan olla rauhassa kaikelta tuollaisella.

Vierailija kirjoitti:

Tuntui nöyryyttävältä kun ensimmäinen poikaystäväni olikin ollut pitkään rakastunut ystävääni. Olisi pitänyt lopettaa suhde heti siihen kun hän tunnusti minulle asian. Hän kiusasi minua asialla ja pyrki minun kauttani yhteyteen ystäväni kanssa. Katkaisin seurustelusuhteen vähän myöhemmin tuosta ja monesta muusta painavasta syystä. Ei olisi pitänyt koskaan edes tutustua tähän mieheen. Se ystäväni tosin ei ollut pätkääkään kiinnostunut poikaystävästäni.

Pari muuta ystävääni seurusteli lyhyesti kahden sellaisen miehen kanssa, joihin olin itse ihastunut vakavissani ja joiden kanssa minulla oli molemminpuolisia tunteita ja kiinnostusta. En harrastanut seksiä näiden miesten kanssa. Heistä jäi ihan kauniit muistot, vaikka se tuntuikin vähän pahalta, että ystäväni "testasivat" myöhemmin nämä miehet. Tosin itse olin oikeastaan jättänyt nämä miehet, koska olimme niin eri maailmoista. Kumpikaan heistä ei olisi ollut minulle sopiva ja se oikea. Ystävieni toiminta ei kuitenkaan särkenyt sydäntäni niinkuin koin ensimmäisen poikaystäväni tehneen.

Miehestäni oli kiinnostunut muutama muukin nainen, joista toisen kanssa miehelläni oli ollut molemminpuolisia tunteita. Naisten hanakkuus pitää yhteyttä mieheeni kaikenlaisten tekosyiden varjolla vielä silloin kun olin alkanut seurustella mieheni kanssa, tuntui ikävältä. Onneksi se loppui kun mieheni pyysi lopettamaan yhteydenpidon.

On ollut myös miehiä, jotka olisivat halunneet yhteisen elämän minun kanssani, mutta joihin en itse ollut koskaan ihastunut. Muutama heistä on ottanut välillä vuosienkin kuluttua aika häiritsevällä tavalla yhteyttä. Olen estänyt heidät puhelimessa ja somessa.

No mikä on tilanteesi tällä hetkellä? Sinkku vai parisuhteessa? Jos olet parisuhteessa, koetko olevasi ykkönen miehellesi vai jokin, johon tyydyttiin?

Paskaltahan tuollainen tuntuu kun mies jossakin vaiheessa kertoo olevansa oikeasti rakastunut toiseen naiseen ja ajattelevansa häntä jatkuvasti. Mies, jonka kanssa nuorena lyhyesti seurustelin, näytti saavan tällaisesta kuviosta sadistista tyydytystä. Jätin hänet. Harmittaa, etten tehnyt sitä aikaisemmin ja että ylipäätään seurustelun hänen kanssaan. Ei ole mitään hyvää sanottavaa siitä jutusta.

Vierailija kirjoitti:

En suostunut nuorena sellaisiin suhteisiin, joissa koin että mies vain tyytyy minuun ja on oikeasti rakastunut johonkin tiettyyn naiseen.

En alkanut seurustella kenenkään sellaisenaan kanssa, johon en itse ollut ihastunut. Silti tein virheitä. Eniten satutti ne pari miestä, joihin olin rakastunut, mutta joista ajattelin, että yhteinen elämä ei onnistuisi heistä kummankaan kanssa. Se oli ihan turha sydänsuru kun aloin seurustella miehen kanssa, joka olikin yksipuolisesti ihastunut toiseen naiseen. Itse taas olin alkanut seurustella tuon miehen kanssa jätettyäni miehen, johon olin oikeasti rakastunut. Luulin, että yhteinen elämä onnistuisi paremmin tämän toisen miehen kanssa. Erehdyin siinä pahasti.

Selvisikö sulle vasta suhteen aikana, että miehesi olikin ihastunut toiseen naiseen, kun tuossa alussa kerroit, että et nuorena suostunut suhteisiin, joissa olisit kokenut, että sinuun tyydytään. Niin tuliko tuo yllärinä tuo miehen ihastus toiseen naiseen ja miten se siis selvisi ja miten ero tapahtui? Jättikö mies sinut vai sinä miehen?

Vierailija kirjoitti:

Paskaltahan tuollainen tuntuu kun mies jossakin vaiheessa kertoo olevansa oikeasti rakastunut toiseen naiseen ja ajattelevansa häntä jatkuvasti. Mies, jonka kanssa nuorena lyhyesti seurustelin, näytti saavan tällaisesta kuviosta sadistista tyydytystä. Jätin hänet. Harmittaa, etten tehnyt sitä aikaisemmin ja että ylipäätään seurustelun hänen kanssaan. Ei ole mitään hyvää sanottavaa siitä jutusta.

Kuinka kauan olit miehen kanssa ennen tuota tunnustusta? Miten mies sen yhtäkkiä vain tunnusti vai olitko epäillyt jotain ja kysyttäessä tunnusti? Vai jäikö jopa kiinni jostain viestittelystä tuon toisen naisen kanssa?

Miten mies reagoi, kun jätit hänet? Tiedätkö saiko mies tuota naista, johon oli rakastunut?

Vierailija kirjoitti:

Tuntui nöyryyttävältä kun ensimmäinen poikaystäväni olikin ollut pitkään rakastunut ystävääni. Olisi pitänyt lopettaa suhde heti siihen kun hän tunnusti minulle asian. Hän kiusasi minua asialla ja pyrki minun kauttani yhteyteen ystäväni kanssa. Katkaisin seurustelusuhteen vähän myöhemmin tuosta ja monesta muusta painavasta syystä. Ei olisi pitänyt koskaan edes tutustua tähän mieheen. Se ystäväni tosin ei ollut pätkääkään kiinnostunut poikaystävästäni.

.

Ihan sairasta!

Miten pystyit jatkamaan miehen kanssa sen jälkeen, kun tunnusti, että rakastaakin sun kaveria?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskaltahan tuollainen tuntuu kun mies jossakin vaiheessa kertoo olevansa oikeasti rakastunut toiseen naiseen ja ajattelevansa häntä jatkuvasti. Mies, jonka kanssa nuorena lyhyesti seurustelin, näytti saavan tällaisesta kuviosta sadistista tyydytystä. Jätin hänet. Harmittaa, etten tehnyt sitä aikaisemmin ja että ylipäätään seurustelun hänen kanssaan. Ei ole mitään hyvää sanottavaa siitä jutusta.

Kuinka kauan olit miehen kanssa ennen tuota tunnustusta? Miten mies sen yhtäkkiä vain tunnusti vai olitko epäillyt jotain ja kysyttäessä tunnusti? Vai jäikö jopa kiinni jostain viestittelystä tuon toisen naisen kanssa?

Miten mies reagoi, kun jätit hänet? Tiedätkö saiko mies tuota naista, johon oli rakastunut?

Älä kysele noin paljon tarkentavia. Näkyy liian selvästi että olet jotain kuralehden nettiartikkelia kyhäämässä.

Oletteko aavistaneet, että mies onkin rakastanut jotain muuta kuin teitä? Vai tuliko se yllärinä?

Aika moni mies on suoraan tunnustanut rakkautensa toiseen naiseen kumppanilleen, joka tuntuu tosi nöyryyttävältä ja oudolta. Miten kukaan mies voi tolleen loukata toista sanomalla tollasta päin naamaa? Mies vois vaan jättää eikä hieroa tollasta päin toisen naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen vuosia pitänyt koomisina palsta-inceleitä, jotka eivät ole koskaan-ikinä-milloinkaan olleet suhteessa, mutta kertovat "tyytyvänsä naissuhteisiinsa, koska eivät saa nuorta mallikaunotarta".

Kyseiset surkuhupaisat kommentit ovat käsittämättömän hauskoja. 😀

Mun mielestä ne on surullisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran huonolta, että teen lähtöä. Sain unelmamieheni 5 vuotta sitten. Parin vuoden jälkeen tajusin, että hänen unelmanaisensa on hänen hyvä ystävänsä. Naispuolinen tietysti. Vielä kun oli rakkauden alkuhuumaa jäljellä, niin ajattelin että mitäpä tuosta, sillä tuo nainen on ollut viimeiset 20 vuotta suhteessa oman aviomiehensä kanssa. Olen tavannut heidät ja koko perheenkin ja takuulla tuo nainen ei ole lähdössä liitostaan mihinkään, vaan on umpirakastunut omaansa. Mieheni ja naisen ystävyys tuskin on naiselle muuta kuin kevyt tuttavuus, mutta miehelleni se tuntuu olevan henki ja elämä, jos muutaman viestin vaihtavat kuukaudessa. Eihän se periaatteessa minun arjessani mitään muuta ja olen sillä mielellä, että ihastumisiin silloin tällöin täytyy varautua puolin ja toisin pitkässä parisuhteessa. Mutta ei tästä mitään pidemmän päälle tule, kun tämä vain pysyy tämmöisenä. Tekisi mieli kysyä miehen exältä, että lähtikö hän samasta syystä.

Ärsyttävää vielä, että kaverinainen on tosi mukava. Ei ole muita keille vihoitella, kuin oma idiootti ukko, joka haikailee vuodesta toiseen turhia.

Mistä sä varmuudella tiedät, että hänen unelmanaisensa on tuo 20 vuotta naimisissa ollut kaverinainen??? Mitä jos vain kuvittelet?

Erittäin helppo tietää. Heillä on yksi yhteinen harrastusporukka ja teini-iästä saakka yhteisiä kavereita. Aina kun on jokin meno, missä mieheni tietää tämän naisen olevan, hän ihan energisoituu ja on niin lähdössä harrastamaan/häihin/ihan mihin vaan porukan juttuun, jos tuo nainen on siellä. Arvelen, että miehelläni on puhelimessa kansio hänen kuviaan varten, mutta en aio tutkia. Mikään niistä harvoista kerroista, kun nainen postaa mitään someen, on mieheni ekana tykkäämässä. Eikä siinä mitään, näen että harrastusporukka ja kaveriporukka tykkäävät toistensa jutuista. Mutta siitä olen varma, että mikään inahdus somessa tuon naisen asioista ei ole jäänyt mieheltäni huomaamatta. Ja sitten se pahin, olen monta kertaa joutunut huomaamaan, että mieheni arvostaa tuon naisen mielipidettä yli minun. Yritän ajatella, että joo, hän on erittäin älykäs ja kouluttautunut ihminen ja minäkin voin arvostaa hänen ajatuksiaan monista hyvistä syistä, mutta silti... Ei kun tämä on se kaikkein pahin, se miten mieheni katsoo häntä. En osaa selittää, mutta leffoissa ootte nähneet sen katseen.

Eikö tällainen aiheuta sinulla ahdistavaa oloa? Miten voit henkisesti? Miten pystyt olemaan tuossa suhteessa "normaalisti"? Oletko yhä rakastunut mieheesi?

Ahdistaa, kun kerran suunnittelen eroa ja siitä voi päätellä rakkauden tilanteenkin. Mutta arki sujuu oikein hyvin ja normaalisti. Moni asia tässä suhteessa on paljon paremmin, kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Ystävät valittaa, kun heidät miehet tilaa OF, päät kääntyy kaupungilla joka hameen perään, pelkäävät että miehet pettää. Tässä suhteessa mä pelkään vähemmän tulevani petetyksi, kuin missään aikaisemmassa suhteessani. Olen täysin 100% varma, että kaverinainen ei miehelleni lämpene ja jos hänelle tulisi ero miehestään, hänellä olisi varmaan lauma kaverimiehiä lohduttamassa ja auttamassa ja mieheni tajuaisi olevansa yksi sadasta. Näinä vuosina, kun olen ollut yhdessä mieheni kanssa, hän on nähnyt tätä naista ehkä 2-6 kertaa vuodessa ja näistä tuskin mikään on ollut niin, että ovat olleet kahden. Olen pyytänyt ja saanut lukea viestit. Niissä ei ole mitään. Näen, että mieheni yrittää pitää juttua enemmän yllä ja kaikki on neutraalia harrastusjuttuihin liittyvää. Välillä menee pitkä aika, että en joudu huomaamaan mitään mieltä häiritsevää. 

Juttelin äidilleni tästä ja hän tokaisi, että tuohan on kuin jokin julkkisihastus. Tavallaan juuri vähän sellainen se onkin. Mutta mun miehen julkkisihastus vastaa mun miehen viesteihin ja on todellinen..

Mutta, samaan on aikaan on päivänselvää, että en ole ykkönen ja mieheni on kuin ihastunut pikkupoika, joka ei tuosta kypsy eikä aikuistu. Tämä saa mieheni vaikuttamaan hyvin lapselliselta ja epäkypsältä. Se syö tunteita.

Minä tiedän jopa kuusikymppisiä mieslapsia, joiden tunne-elämä syttyy yhä vain tällaisesta kösittämättömästä fanittamisesta. En usko muutokseen.

Jep, tiedän myös. Kotielämää kutsui Oy Perhe Ab:si, vaimon kanssa ollaan *seksuaalisesti epäsopivia*, ja fanitus kohdistuu aasialaisiin naisiin, joita myös duunin kautta ainakin ennen myös harrasti. Kuvottavin mahdollinen esimerkki, pahoittelut siitä. On silti hyvä tiedostaa, että tällaistakin ihmisjåtettä leipä keskuudessamme elättää

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni meni tällaisen miehen kanssa naimisiin ja teki lapset. Mies petti koko avioliiton ajan,ja lopulta sitten vielä jätti toisen naisen takia. Mies jopa sanoi, että ei halua naimisiin vielä,kun odottaa,jos jotain parempaa tulisi vastaan. Älkää, naiset, suostuko tuommoiseen suhteeseen, mieluummin ilman.

Siis mies sanoi tolle kumppanilleen, jonka kaa meni lopulta naimisiin, niin sanoi siis että odottaa, jos tulee parempaa vastaan???? Miten sun kaveris suostu tollasen möläytyksen jälkeen menee ton äijän kaa naimisiin?

Karseita tarinoita. Menikö teillä itsetunto tollasessa?

Vähän aikaa olimme seurustelleet. Hän sanoi kertovansa asiasta päästäkseen irti yksipuolisista tunteistaan toista naista kohtaan, koska halusi sitoutua suhteeseen minun kanssani. Ei siitä mitään tullut, mies oli jotenkin sairas. Tässä kuviossa oli myös koomisia piirteitä. Nainen oli järkyttynyt ja pöyristynyt miehen tunnustettua hänelle tunteensa. Nainen otti minuun yhteyttä ja häntä yökötti ja suututti koko juttu ja miehen yhteydenotot. Muistan, että minua nauratti puhelimessa tosi paljon naisen reaktio. Mies ei siis tosiaankaan saanut tuota naista ja sanotaan näin, että hän suhtautui erittäin huonosti siihen kun katkaisin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskaltahan tuollainen tuntuu kun mies jossakin vaiheessa kertoo olevansa oikeasti rakastunut toiseen naiseen ja ajattelevansa häntä jatkuvasti. Mies, jonka kanssa nuorena lyhyesti seurustelin, näytti saavan tällaisesta kuviosta sadistista tyydytystä. Jätin hänet. Harmittaa, etten tehnyt sitä aikaisemmin ja että ylipäätään seurustelun hänen kanssaan. Ei ole mitään hyvää sanottavaa siitä jutusta.

Kuinka kauan olit miehen kanssa ennen tuota tunnustusta? Miten mies sen yhtäkkiä vain tunnusti vai olitko epäillyt jotain ja kysyttäessä tunnusti? Vai jäikö jopa kiinni jostain viestittelystä tuon toisen naisen kanssa?

Miten mies reagoi, kun jätit hänet? Tiedätkö saiko mies tuota naista, johon oli rakastunut?