Miksi ennen on ollut rahaa kaikkeen?

Olen 70-luvun lapsi. Vielä 80- ja 90-luvulla kaikki kynnelle kykenevät kävivät töissä. Sosiaalituilla eläjiä katsottiin todella kieroon ja tuskin kukaan kehtasi edes myöntää, jos joutui turvautumaan fattan apuun.

Kulutus oli niukempaa, vaatteita ja tavaroita ei osteltu hetken mielijohteesta, vaan niihin säästettiin. 

Toisaalta asuminen ei ollut näin järjettömän kallista. Asuntolaina maksettiin kiireellä pois, sillä velka oli huono juttu. Kristilliset arvot olivat enemmän läsna arjessa ja ihmiset osasivat käyttäytyä paremmin.

Vuonna 1991 sain palkkaa varastossa 37 markkaa tunti (+bonukset)  ja 0,5l kolmostuoppi maksoi muistaakseni 20 markkaa. Nykyään suhde on suunnilleen sama, mutta asuminen on huomattavasti kalliimpaa eikä bonuksia saa vuokratöissä.

Suomella ei olisi ollut varaa yli viiden miljoonan väestöön, meillähän meni paljon paremmin kun väkeä oli vähemmän, kaikille riitti töitä mutta nyt suuremmalla väkimäärällä työpaikkojen määräkin on laskenut niiden kiinaan siirron ja automaation vuoksi. Lisäksi yritysten ahneus on lisääntynyt ja yhdestä työntekijästä riistetään kolmen työ irti minimipalkalla. Tästähän on tullut ihan täysi h3lvetti!!

Ja ennen pääsi pankkiin. Nykyään tivataan että miksi hitossa asiakas haluaa tulla pankkiin henkilökohtaisesti. No, edelleenkään kaikkea ei voi hoitaa verkossa, niin kuin käyttämäni pankin sivuilla kerrotaan (esim. joidenkin asiakirjojen toimittaminen). Ja silti ihmettelevät miksi haluan käydä siellä pankissa. Huoh. 

Ennen ei täytelty byrokraattisia pilipalilomakkeita raportointia varten, vaan tehtiin päätöksiä saman tien ja ymmärrettiin, ettei asiat vatvomalla juuri muutu. Viittaan siis kunnissa, kouluissa, terveyskeskuksissa ja yleishallinnossa tapahtuvaan toimintaaan, jossa on niin paljon säännöksiä, että vaikka pikkukunnassa tarvitaan viisinkertainen määrä henkilökunta kunnantoimistossa, vaikka kunnan väkiluku on suunnilleen puolitoistakertaistunut. Koulussa henkilökunnan määrä on suunnilleen kolminkertaistunut. 

Eihän mikään noista ole vielä hävinnyt. Lääkäriin pääsee heti, jos on tarpeeksi hyvä syy. Ainakin meidän seudulla päiväkodit ovat rauhallisia ja hoitajia tarpeeksi. Koulukirjat saa edelleen omaksi ja opettajien kanssa voi rauhassa keskustella. Vuorotteluvapaa ei ole vielä poistunut. Itse jäin juuri viime vuonna varhennetulle eläkkeelle. Me asummekin maaseudulla, täällä on eri meininki kuin kaupungeissa. Kunnan talous ollut joka vuosi ylijäämäinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen 70-luvun lapsi. Vielä 80- ja 90-luvulla kaikki kynnelle kykenevät kävivät töissä. Sosiaalituilla eläjiä katsottiin todella kieroon ja tuskin kukaan kehtasi edes myöntää, jos joutui turvautumaan fattan apuun.

Kulutus oli niukempaa, vaatteita ja tavaroita ei osteltu hetken mielijohteesta, vaan niihin säästettiin. 

Toisaalta asuminen ei ollut näin järjettömän kallista. Asuntolaina maksettiin kiireellä pois, sillä velka oli huono juttu. Kristilliset arvot olivat enemmän läsna arjessa ja ihmiset osasivat käyttäytyä paremmin.

Muistisi ei oikein toimi. 90-lama. Oletko siitä kuullut?

Vuonna 1990 tupakka-aski maksoi 15 markkaa. Nykyään se maksaa noin 10€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääketiedekin on kehittynyt. Nykyään voidaan enemmän hoitaa sairauksia, joiden kohdalla ennen leviteltiin käsiä. Sen vuoksi tarve on kasvanut. Myös suuret ikäluokat alkavat ola mummo- ja pappaiässä, jolloin terveydenhoitopalvelujen tarve kasvaa. Etenkin kun ikäihmisillä on tapana käydä samasta asiasta jatkuvasti lääkärissä.

Ja sitä paitsi. Meillä olisi hyvin varaa hoitaa hyvin mummomme ja pappamme, luonnollisesti. Niinkuin pitääkin. Mutta ulkomailta tulevia, tänne elätettäviksi tulevia on liikaa. Ilmeisesti meillä ei olisi varaa tähän kaikkeen liikaan. Ikävä kyllä. Vaikka onkin mukava nähdä nämä maahamme muuttaneet tyytyväisinä kansalaisina.

Ja lisäksi, kyllä on liikaa turhia oman maan kansalaisia elätettävinä myös. Saavat liian helposti monenlaisia tukia. Se on maallemme kallista. Ollaan hiukan väärällä tiellä. Moni ei ole tehnyt koskaan työtä, vaikka olisi terve.

Aiemmin hallitus ei antanut verorahojamme ulkomaille. Ihmisillä oli alhaisemmat vaatimukset, mikä helpotti säästämistä eläkettä varten.

Ennen tyydyttiin vaatimattomampaan. Ei tarvinnut matkustaa ulkomaille, syöty ulkona. Tarjouskyljyksiä sai halvalla lähikaupasta. Koululuokat oli pieniä ja joka vuosi jaettiin uudet kirjat ja sai omaksi. Terveyskeskukseen pääsi samana päivänä. Päivystys pelasi. Sitten porvaristo alkoi yksityistää, tulee muka halvemmaksi ja kaikki meni pieleen ja hinnat nousi.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli enemmän maksajia ja nyt on vaan käsi ojossa ottajia. Sairaanhoito on kehittynyt (enemmän erikoissairaanhoitoa) ja kallistunut. Kouluissa on avustajia pilvin pimein, kun olikohan se, että  joka 4 tarvitsee tukea normaaliin koulunkäyntiin. Meillä on iso joukko alle 30-vuotiaita eläkeläisiä. Yhteiskunta makselee sitä tätä jo tota joillekin.

Tuossa juuri eilen lueskelin jonkun kommenttia täällä, että miten esimerkiksi 80-luvulla ei sydänkohtaukseen ollut saatavilla oikeastaan muuta hoitoa kuin nitrot. Sydänkohtauksiin ja muihin sairauksiin kuoltiin siis helpommin ja nopeammin. Nykyään lääketiede alkaa olla jo niin pitkälle kehittynyttä, että pitäisi jo pohtia, onko eettistä ja moraalista pitää raihnaisia, kuolemaa tekeviä ihmisiä väkisin hengissä. Ei kärsivää eläintäkään saa väkisin pitää elossa, mutta ihmistä saa.

Sitten tietysti myös tuo ikärakenne, joka vaivaa kaikkia teollistuneita, hyvinvoivia maita. Eläkkeellä olevia, vanhoja ja vanhuuden myötä sairauksista kärsiviä on enemmän kuin palveluiden maksajia ja eläkkeiden rahoittajia on.

Esim sillä on aika iso vaikutus, että eläkeläisten määrä suhteessa työikäisiin on kasvanut valtavasti. Sekä siksi että nykyään eletään pidempään että siksi, ettei ne nykyeläkeläiset tehneet yhtä paljon lapsia kuin vanhempansa eli koko väestörakenne on muuttunut. Ja ne eläkeläiset kuluttaa niitä terveyspalveluita, jotka on myös muuttuneet yhä kalliimmaksi kaikkien erikoishoitojen myötä.

Ihan matemaattisesti siitä syystä, että raha on mennyt todella pienelle vähemmistölle maapallon väestöstä taas pitkästä aikaa, eli ollaan otettu harppauksia taaksepäin tasa-arvossa. Globaalilla markkinalla ei ole oikein väliä missä asut, rahat menee samoille tyypeille ja yrityksille silti. Palkat on pienemmät suhteessa hintoihin, ja ihmiset ei halua maksaa enää veroja, koska eivät ymmärrä hyötyvänsä siitä palveluiden ja muiden muodossa. Eli yhteistä on vähemmän, ja yksityiset vaativat valtavia rahoja kaikesta. 

Ihmisten pitää opetella taas toimimaan liitoissa ja muuta, niin voidaan yhdessä vaatia parempaa. Ei ole ihmislle ennenkään rikkaat mitään antaneet hyvästä hyvyydestään, vaan kaikki on ennenkin vaadittu. Opitaan historiasta, ei nimittäin ole enää kaukana sellainen luokkajako, joka on ollut historiallinen normi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 70-luvun lapsi. Vielä 80- ja 90-luvulla kaikki kynnelle kykenevät kävivät töissä. Sosiaalituilla eläjiä katsottiin todella kieroon ja tuskin kukaan kehtasi edes myöntää, jos joutui turvautumaan fattan apuun.

Kulutus oli niukempaa, vaatteita ja tavaroita ei osteltu hetken mielijohteesta, vaan niihin säästettiin. 

Toisaalta asuminen ei ollut näin järjettömän kallista. Asuntolaina maksettiin kiireellä pois, sillä velka oli huono juttu. Kristilliset arvot olivat enemmän läsna arjessa ja ihmiset osasivat käyttäytyä paremmin.

No en nyt tiedä tuosta hyvin käyttäytymisestä. Itse olen kasvanut pienen itäisen maalaiskylän leipeillä 80- ja 90-luvulla, ja ihan säännöllisesti kylillä oli omaa porukkaa sekoilemassa ja ampumistapauksia haulikolla oli useita.  Käyn samalla maalaiskylän alueella nykyisin, yleensä 3-4 kuukautta vuodesta, ja rauhallista on. Ihan nukkumakylä nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli vähemmän ihmisiä ja vähemmän mainontaa, joka houkutteli ihmisiä ostamaa.

Nykyään rahaa menee kaikkeen turhaan, jota ilman psytyy ihan huoletta elämään.

Eiköhän aloittaja tarkoita että minne ne veroeurot menevät. Julkisen puolen palvelut ovat heikentyneet ja samaan aikaan maksamme enemmän veroja. On oikeutettua kysyä minne meidän palkasta pidätetyt veroeurot menevät, kun palvelut sakkaa?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset elävät pidempään, minkä lisäksi eläkkeelle siirtyy aina isompi ikäluokka kuin mitä työelämään tulee uusia. Keskimäärin eläkkeellä ollaan 22 vuotta. Se on aika pitkä aika, kun miettii, että sinä aikana ei enää tuota yhteiskunnalle kuin kuluja. 80-luvun alussa eläkkeet olivat keskimäärin 8,6 vuotta.  

Niin, ja ekat n. 22 vuotta elämästään ihmiset ei myöskään tuota kuin kuluja, joten nykyään ollaan niitä tuottavia veronmaksajia vain suunnilleen puolet elämästä. Verrattuna vaikka sinne 80-luvun alkuun tilanne on todellakin erilainen, nykyään yhä pienempi joukko rahoittaa yhä isomman joukon elämän. Noin kärjistetysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli vähemmän ihmisiä ja vähemmän mainontaa, joka houkutteli ihmisiä ostamaa.

Nykyään rahaa menee kaikkeen turhaan, jota ilman psytyy ihan huoletta elämään.

Eiköhän aloittaja tarkoita että minne ne veroeurot menevät. Julkisen puolen palvelut ovat heikentyneet ja samaan aikaan maksamme enemmän veroja. On oikeutettua kysyä minne meidän palkasta pidätetyt veroeurot menevät, kun palvelut sakkaa?

Veroja maksavia työtä tekeviä on yhä pienempi osa väestöstä, ja ikääntyvä, aiempaa pidempään elävä väestö kuluttaa enemmän terveyspalveluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 70-luvun lapsi. Vielä 80- ja 90-luvulla kaikki kynnelle kykenevät kävivät töissä. Sosiaalituilla eläjiä katsottiin todella kieroon ja tuskin kukaan kehtasi edes myöntää, jos joutui turvautumaan fattan apuun.

Kulutus oli niukempaa, vaatteita ja tavaroita ei osteltu hetken mielijohteesta, vaan niihin säästettiin. 

Toisaalta asuminen ei ollut näin järjettömän kallista. Asuntolaina maksettiin kiireellä pois, sillä velka oli huono juttu. Kristilliset arvot olivat enemmän läsna arjessa ja ihmiset osasivat käyttäytyä paremmin.

Muistisi ei oikein toimi. 90-lama. Oletko siitä kuullut?

Kyllä muistan ja erittäin hyvin. Itsekin opintojen jälkeen valmistuin ns. kortistoon. Työt oli mitä oli. Hanttihommia satunnaisesti.  Osa-aikaisena kaupassa ja huoltoasemalla. Ihmiset sinnitteli työttömyyskorvauksilla, jotka oli siihen maailman aikaan peruspäiväraha tai ansiosidonnainen. Siltikään ainakaan omasta lähipiiristä ei käyty sosiaalitoimistossa. Sinniteltiin ja myytiin auto pois, että pärjättiin.  Vasta 1997 alkoi helpottamaan töiden osalta.

Mieheni kanssa juuri juttelimme, miten oletimme kehityksen jatkuvan, mutta onkin mennyt huonompaan.

Nimittäin huomasimme 70 ja 80 -luvuilla, miten ihmisten hyvinvointia jatkuvasti kehitettiin ja luotiin hyvinvointivaltio. Luulimme, että kehitys on parempaan aina vaan.

Nyt mennäänkin huonompaan.

Syynä esim globaalisuus. Yrittäjät tienaavat sillä, että ottavat halpoja työntekijöitä halpamaista. Tällöin suomalaisia jä työttömäksi. Miettikää vaikka kasvihuoneita tai mansikkapeltoja tai rakennustyömaita. Ennen kuin oli tämä typerä vapaa liikkuminen, niihin oli pakko ottaa suomalaisia kunnollisella palkalla.