Mikä on liian pieni syy erota? Mihin se raja vedetään?
Kun nykyään jatkuvasti hoetaan että ihmiset eroavat "liian helposti". Mitä ne syyt ovat? Eikö esim. riitä, jos tuntee olonsa yksinäiseksi tai väärinymmärretyksi suhteessa? Riippuuko se iästä, siis että jos olet viisikymppinen niin pitäisi jo tyytyä?
Kommentit (38)
Ensiksi pitäisi osata määritellä mistä asiat johtuvat, onko itsellä kriisi, puolisolla? Korjaako aika ongelman..
Jos ongelma ei ole korjattavissa ero on ratkaisu. Hyvin usein ongelmat olisi hoidettavissa jos oltaisiin rehellisiä itselleen.
Neuvojia löytyy aina. Aikuinen ihminen ei niistä piittaa vaan tekee kuten itse parhaaksi näkee.
Naisilla ei ole liian pientä syytä eroon.
Mutta miehillä on, koska muuten nainen haukkuu miehen narsistiksi ja kontrollifriikiksi.
Mulla oli huono työsuhde ja pieni palkka joten erosin
Ero ei tarvitse sen kummempaa syytä kuin se, että et halua olla ihmisen kanssa. Aikuiset ihmiset voi valita seuransa
Oletteko miettineet koskaan kriiseilyn vaikutusta elämään?
Hyvin usein erotaan sykleissä tulee 30 täyteen ero, tulee 40 täyteen ero. Ja tämä johtuu vain ja ainostaan siitä kuka katsoo peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla ei ole liian pientä syytä eroon.
Mutta miehillä on, koska muuten nainen haukkuu miehen narsistiksi ja kontrollifriikiksi.
Yleensä kontrollofriikki narsisti ei nimenomaan lähde.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla ei ole liian pientä syytä eroon.
Mutta miehillä on, koska muuten nainen haukkuu miehen narsistiksi ja kontrollifriikiksi.
Naiset yrittää puolustaa itseään alapeukuttamalla tätä! :D :D xD
Jos et löydä syytä jäämiseen ja eroaminen tuntuu pelkästään hyvältä ajatukselta. Silloin on aika erota.
Joo, voi erota. Vaikea sanoa mikä on liian pieni syy.
Riippuu, onko suhteessa lapsia tai ei. Lapsettomien kohdalla ap:n kokema on riittävä syy, mutta ei ole riittävä syy rikkoa lasten kotia.
Lisäksi vaikuttaa se, onko luvannut tahtoa myötä- ja vastamäessä. Jos on, niin sitten pitää yrittää enemmän.
Minusta se riippuu tilanteesta. Tutustumisen alkuvaiheessa kannattaa pienistäkin asioista miettiä, jaksaako ja haluaako niiden kanssa elää tulevaisuudessa. Eli eron syyksi riittää se, että jokin toisessa on niin ärsyttävää, että hänet haluaisi muuttaa toisenlaiseksi.
Mutta siinä kohtaa kun sitoudutaan avo-/avioliittoon, molemmilla pitäisi olla samanlainen näkemys siitä, mihin ollaan sitoutumassa. Pyritäänkö loppuelämän yhdessä olemiseen vai ollaanko sillä mielellä, että kestää minkä kestää.
Sellainen syy voisi olla että vauva-palstalla käskettiin erota siitä siasta kun nainen kysyy mitä tehdä kun mies järjesti huonot yllätysbileet johon kutsui vain naisen 100 parasta ystävää eikä 250 kuten erään toisen mies oli tehnyt.
Olen ollut naimisissa 39vuotta.
Elämä tylsän harmaata,mutta en silti eroa.
Olisiko yksinään sitten värikkäämpää,en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Jos et löydä syytä jäämiseen ja eroaminen tuntuu pelkästään hyvältä ajatukselta. Silloin on aika erota.
Tällä periaatteella yksikään pariskunta ei kestäisi yhdessä hamaan loppuun asti. Ihminen muuttuu elämänsä aikana niin paljon ja vaiheilee ettei ole sellaista suhdetta jossa olet kokoajan onpa ihanaa fiiliksellä. Itsellä takana pitkä ja onnellinen liitto ja silti välillä on oltu suhteessa vaikka en ole keksinyt yhtään syytä jäädä. Nämä vaiheet ovat menneet suht nopeasti ohi ja onkin taas huomannut olevansa onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et löydä syytä jäämiseen ja eroaminen tuntuu pelkästään hyvältä ajatukselta. Silloin on aika erota.
Tällä periaatteella yksikään pariskunta ei kestäisi yhdessä hamaan loppuun asti. Ihminen muuttuu elämänsä aikana niin paljon ja vaiheilee ettei ole sellaista suhdetta jossa olet kokoajan onpa ihanaa fiiliksellä. Itsellä takana pitkä ja onnellinen liitto ja silti välillä on oltu suhteessa vaikka en ole keksinyt yhtään syytä jäädä. Nämä vaiheet ovat menneet suht nopeasti ohi ja onkin taas huomannut olevansa onnellinen.
Juuri näin. Pitkässä liitossa välillä etäännytään, mutta sitten taas lähennytään. Aika monesti saa erota.
Ihmiset eroaa nykyään liian hepposin syin
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa 39vuotta.
Elämä tylsän harmaata,mutta en silti eroa.
Olisiko yksinään sitten värikkäämpää,en tiedä.
Värikkyys tulee siitä, mitä itse teet. Oli naimisissa tai ei.
Ei ole liian pientä syytä eroamiseen. Jos haluaa erota niin sitten eroaa. Modernissa maailmassa se on mahdollista, eikä ole niin, että jos on kerran pistänyt hynttyyt yhteen niin siinä ollaan loppuelämä.
Ei ole liian pientä syytä eroon.
Toki joillain on hankaluuksia kohdata vaikeita tunteita ja reaktio jokaiseen ristiriitaan on ero tai sillä uhkaaminen, mutta tämäkin on yksilön itsensä ongelma joka hänen on käsiteltävä mikäli haluaa kestävän parisuhteen. Kaikille pitkä parisuhde ei ole itseisarvo jonka vuoksi on valmis sietämään epämukavuutta eikä siinä ole mitään väärää.
Tärkeintä on kuunnella itseään rajojen vetämisessä eikä muiden viisasteluja. Moni ulkopuolinen helposti arvostelee toisten eroamista "liian helpolla tapahtuneeksi" tietämättä muutakuin suhteen ulospäin näkyvät asiat.
Aina surullisempi ihmiskohtalo on ne, jotka eivät pysty lähtemään vaikka voivat suhteessa pahoin.