Vuosia kestänyt väsymys ja flunssan oireet

Minäkin veikkaisin hometta niin kuin pari yllä. Kaikenlainen loputon selittämätön yleisoire ja väsymyskierre, alkavaan astmaan viittavat oireet jne on kyllä tyypillistä hometaloissa.

Minulla oli vastaavia oireita. Epämääräistä huonoa oloa, pahoinvointia, päänsärkyä ja migreenin kroonistumista. Suolisto-oireita. Kipuilua nivelissä. Kuukautiskierto lyheni. Kurkkukipua. Suun kuivumista ja alapään limakalvot kuivui. Voimakasta väsymystä. Olin aivan järkyttävän kipeä, mutta en tiennyt syytä.

Syyksi selvisi harvinainen autoimmuunisairaus. Kurkkukipu johtuu sairauden aiheuttamasta refluksista, mikä ei käynyt koskaan mielessäkään. Minusta oireesi kuulostavat siltä, että voisit kärsiä jostain autoimmuunisairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Asut hometalossa, käyt töissä/koulussa/päivittäin hometalossa. Ihan selkeitä homeoireita nuo, mahdollisesti pikkuhiljaa kehittyvä astma jos kerta kurkussa limaa koko ajan. Käy läpi ympäristösi ja mieti todennäköisin, muuta/poistu tiloista ja katso alatko voimaan pikkuhiljaa paremmin.

Limaongelma alkoi korona-aikana kun piti käyttää koko päivä maskia. Joka aamu kurkku oli täynnä klimppejä joita sitten röhin ulos. Ongelma helpottui vähän kun maskeista luovuttiin mutta ei kadonnut kokonaan. Kurkkukipua oli jo kauan ennen sitä.

Hometalo vaikuttaa vähän epätodennäköiseltä siitä syystä että olen muuttanut sinä aikana, ja olin myös hetkellisesti työttömänä välissä. Itse haistan heti muiden ihmisten vaatteista jos asuvat hometalossa, niin luulisi että läheiset haistaisivat myös minusta? Olen muutenkin aika hajuherkkä ja tupakanhaju aiheuttaa ihan hengenahdistusta. Naapurini polttavat ihan jatkuvasti niin että haju tulee minunkin asuntooni, eli siinä mielessä sisäilma ei kyllä ole ihanteellinen.

Nainen luulee että on sairas. Hakee vain tällä huomiota🤣

Emma K. kirjoitti:

Nainen luulee että on sairas. Hakee vain tällä huomiota🤣

Keneltä? Anonyymin saama huomio muilta anonyymeiltä ei kyllä hyödytä ketään.

Minulla tismalleen samat oireet. Olen myös nuori nainen, 27-vuotias. Olen jo pelännyt että olenko sekoamassa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asut hometalossa, käyt töissä/koulussa/päivittäin hometalossa. Ihan selkeitä homeoireita nuo, mahdollisesti pikkuhiljaa kehittyvä astma jos kerta kurkussa limaa koko ajan. Käy läpi ympäristösi ja mieti todennäköisin, muuta/poistu tiloista ja katso alatko voimaan pikkuhiljaa paremmin.

Limaongelma alkoi korona-aikana kun piti käyttää koko päivä maskia. Joka aamu kurkku oli täynnä klimppejä joita sitten röhin ulos. Ongelma helpottui vähän kun maskeista luovuttiin mutta ei kadonnut kokonaan. Kurkkukipua oli jo kauan ennen sitä.

Hometalo vaikuttaa vähän epätodennäköiseltä siitä syystä että olen muuttanut sinä aikana, ja olin myös hetkellisesti työttömänä välissä. Itse haistan heti muiden ihmisten vaatteista jos asuvat hometalossa, niin luulisi että läheiset haistaisivat myös minusta? Olen muutenkin aika hajuherkkä ja tupakanhaju aiheuttaa ihan hengenahdistusta. Naapurini polttavat ihan jatkuvasti niin että haju tulee minunkin asuntooni, eli siinä mielessä sisäilma ei kyllä ole ihanteellinen.

Pelkkään hajuun/aistinvaraisuuteen en luottaisi, kaikki homevauriot ei haise, etenkään kivitaloissa, eli se ei automaattisesti sulje pois sisäilmaongelmaa. Home- ja kosteusvauriohistoria rakennuksia myös on kyllä aika paljon, teoriassahan tietenkin mahdollista että olisit muuttanut yhdestä ongelma-asunnosta toiseen, mutta tämähän olisi jo aika huonoa tuuria. Onko asuntosi olleet vanhoissa vai uusissa rakennuksissa?

Minullakin astmaatikkona maski aiheutti/pahensi oireita paljonkin. Ja nimenomaan sisäilmaongelma työpaikassa maski + hometyöpaikka räjäytti myös pahan ihottuman kasvoille maskin alueelle. Normioloissa iho sietää maskia, en tiedä mikä tuossa oli tekijänä.

Alhainen ferritiini aiheuttaa tosiaan monenlaista oireita, osa todella pahojakin. Ja kuinka huonosti tätä edes tutkitaan! Aivan uskomatonta että puhutaan jostain "muotisairaudesta" kun totuus on tosiaan tätä että ihminen on ihan loppu ja hoidoksi riittäisi monelle rautatabletit kun vain saisi sen ferritiiniarvon selville.

Minulle diagnoosi oli aluksi burnout ja masennus (!) mutta onneksi mitattiin ferritiinikin.

Oletko lukenut sellaisesta kuin lisämunuaisen uupumus. Ei ole virallisen lääketieteen diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vastaavia oireita. Epämääräistä huonoa oloa, pahoinvointia, päänsärkyä ja migreenin kroonistumista. Suolisto-oireita. Kipuilua nivelissä. Kuukautiskierto lyheni. Kurkkukipua. Suun kuivumista ja alapään limakalvot kuivui. Voimakasta väsymystä. Olin aivan järkyttävän kipeä, mutta en tiennyt syytä.

Syyksi selvisi harvinainen autoimmuunisairaus. Kurkkukipu johtuu sairauden aiheuttamasta refluksista, mikä ei käynyt koskaan mielessäkään. Minusta oireesi kuulostavat siltä, että voisit kärsiä jostain autoimmuunisairaudesta.

Mulla on täysin samat oireet ja yli vuosi ramppaamista lääkärissä. Kaikkea tutkittu ei selviä syy, b leukosyytit vaan alenee ja olotila. Mikä autoimmuunisairaus sulla todettiin?

Sinulla on voimakkaita neurologisia oireita

mutta piiskaat kehoasi fyysisellä rasituksella. Rautalisän syönti on pahentanut tilaasi, mutta lääkäri ei suostu uskomaan? Eiköhän olisi jo aika sulkea pois tuo kokeilu.

Understanding Guillain-Barré Syndrome

Autoimuunioireita vastaan taisteleminen yleensä pahentaa niitä, koska keho stressaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Oletko lukenut sellaisesta kuin lisämunuaisen uupumus. Ei ole virallisen lääketieteen diagnoosi.

Se on aivoperäräinen, kroonisesta itsensä ylirasittamisesta johtuva. Samaa sarja kuin "vaihdevuosioire", jossa kehon tasapainotila häiriintyy herkästi, tulee hormonaalisia ja muita ongelmia kehon tasapainon säätelyssä; joskus pysyvästi, kun stressi jatkuu liian pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma oli jo ennen koronaa joten siitä ei voi olla kyse. On vaan pahentunut pikkuhiljaa vuosi vuodelta ja oireita on tullut lisää. Vika ei voi olla myöskään ruokavaliossa koska syön todella terveellisesti ja monipuolisesti, D-vitamiinilisäkin on käytössä.

Jätä kaikki ravintolisät pois ruokavaliostasi, kunnes olet saanut diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen sairastaminen maksaa enemmän kuin yksityiset terveyspalvelut.

Mä oon aina todella ihmetellen seurannut sitä, miten ihmiset vaan toivoo, että saisi apua vaikka julkiselta, vaikka ei saa. Sitten sairastetaan vuosia tai koko elämä. Kyllä, yksityinen lääkäri maksaa, mutta mitä maksaa esim työkyvyttömyys tai sairaseläke? Itse olen todella tiukoissa rahatilanteissa maksanut jäätäviä summia yksityiselle ja saanut apua. Nyt olen noussut todella vakavasta tilanteesta (vaikea me/cfs) siihen, että käyn töissä ja opiskelen, luon uraa. Ajatuksena on pian tienata sen verran, että elämä on oikeinkin mukavaa.

Mulla siis tehtiin rautainfuusio, sain b-vitamiinit piikkinä ja muutkin vitamiinit (tarpeelliset) katsottiin.

Nielurisat leikattiin. Tavalliset lääkärit ei nähneet ongelmaa, KNK löysi sen heti.

Migreeniä hoidetaan sekä estolääkityksellä, että botoxilla, koska migreeni on erittäin erittäin väsyttävä sairaus ja ylläpitää siten väsymyskierrettä.

Vaikka mulla on krooninen halvausoireinen migreeni, mulla on myös hormonikierukka ja pillerit, jotta vuotoja ei ole ollenkaan. Mun keho ei kestä menkkoja.

Mulla muutenkin kroonisia kipuja, niitä hoidettiin kuntoutuksella ja lääkityksellä.

Kyllä maksoi ihan helvetisti, mutta olen todella onnellinen, että elettiin se aika hyvin vaatimattomasti ja hain tarvitsemani avun. Nyt on elämä vielä edessä. Jos sairauskulut ovat isot, niistä saa helpotusta esim verotuksessa. Lisäksi kannattaa katsoa yksityiseltä lääkäri, joka on töissä myös julkisella, ja pyytää lähete häneltä sinne julkiselle. Usein tekevät lähetteen "itselleen". Tätä käytin jatkuvasti.

Ja ymmärrän sen, että jos ei ole varaa leipään, niin sitten sitä rahaa ei irtoa, mutta monilla irtoaisi suunnittelemalla ja budjetoimalla huolellisesti.

...elettiin...? eli siellä on toinen henkilö, todennäköisesti mies. Hänkin saa rahaa, käy jopa töissä? Semmosesta onkin huomattavasti parempi säästää. Ajatteletko koskaan kuin suuri henkisen taakan helpottaja puoliso on? Hän tuskin sun antaisi kuolla nälkään? Eli jos et itse jaksa mennä kauppaan, niin puoliso käy. Jos et itse jaksa sitä, tätä tai tota, niin kyllä puoliso jaksaa ja asia tulee hoidettua.

Osaatko yhtään arvata mitä on arki yksin, kun täytyy kaikki tehdä itse ja rahaa on reilu 400e kuukaudeksi?

Ja väsymys on sanoinkuvaamattoman invalidisoiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu on ollut ihan alusta alkaen runsaat. Gynelle olen asiasta maininnut, mutta ei sanonut oikeastaan mitään. En ole kuullutkaan traneksaamihaposta, luulin että kaikki hoidot on hormoniaalisia. Säännöllinen vuoto on kyllä, meillä on suvussa aika runsaat kuukautiset. Ei ole kyllä tutkittu polyyppien varalta. Tuolla osastolla on ollut jatkuvaa kutinaa joka alkoi samoihin aikoihin kuin muutkin oireeni, ja sen osalta olen käynyt kaikki mahdolliset sukupuolitautitestit +epäilin hiivatulehdusta ja bakteerivaginoosia mutta mitään ei ole löytynyt. Siitäkin kutinasta kysyin gyneltä joka ei oikein sanonut mitään. Tuntuu ettei kukaan osaa sanoa juuta eikä jaata.

Tähän teki mieli vastata, kun itse ehdin kans kärsiä vuosia tietämättäni raudanpuutteesta (huono ferritiiniarvo), kuin myös alakerran kutinasta / kuivuuden tunteesta, johon tuli kokeiltua kaiken maailman voiteet ja tropit tuloksetta kun ei lääkärit löytäneet kutinan syytä. Ceridal-öljyllä muistaakseni voitelin paikkoja suihkussa, joka auttoi aina hetkeksi. Myös mun silmät vetistivät ja kirvelivät jatkuvasti ja nenä oli aina kuiva, myös nenäverenvuotoa oli lähes päivittäin.

Kaikki edellä mainitut (ja kymmenet mainitsemattomat) oireet ilmeisesti johtuivat jotenkin raudan puutteesta, koska loppuivat pian sen jälkeen kuin seinään kun sain rautainfuusion jolla ferritiinit nostettiin tappiin. Lueskelin aiheesta jossain kohtaa kun mietitytti, että miten ihmeessä raudanpuute ja limakalvojen kuivuus nyt toisiinsa voisivat liittyä... mutta ilmeisesti raudan = hapen puute elimistössä vaikuttaa ihan uskomattoman moneen asiaan lähtien hermoston oikeanlaisesta toiminnasta (itsellä myös hermot oli kireällä ja itkeskelin ilman kummempaa syytä helposti kun oli puutetta raudasta) ihon ja limakalvojen terveyteen ja jestas vaikka mihin muuhun. Lista raudanpuutteen aiheuttamista oireistahan on ihan jäätävän mittainen. Rauta-arvojaan kannattaa ihan todella seurata säännöllisesti, erityisesti meidän naisten. 

Sinunkin kutinasi saattaa siis hyvinkin olla vain limakalvojen kuivuutta, joka toivon mukaan korjaantuu kunhan saat ferritiiniarvosi nostettua. On varmaan todennäköistäkin, jos kerran ei lääkärit ole sinultakaan mitään selittävää syytä löytäneet. Saatat minun laillani hyvinkin vielä yllättyä siitä, että mikä kaikki muu vaiva ja kiusa sinulta tulee jäämään pois ferritiinien nousun myötä, jota et olisi osannut ensin yhdistää raudanpuutteeseen.

Olilo sinulla vaan matala ferritiini vai lisäksi matala hemoglobiini? Minäkin olen käyttänyt tuota ceridal öljyä ja kookosöljyä alakertaan, ja se tosiaan auttaa hetkellisesti. Luin että myös kuiva suu voisi olla raudanpuutteen oire, ja tosiaan tuo silmien kuivuminen. Kuulostaa niin tutulta, minulla on myös pinna kireällä jatkuvasti ja pieninkin vastoinkäyminen saattaa johtaa siihen että itken epätoivosta kun en vaan jaksaisi. Täytyy nyt käydä heti huomenna hakemassa sitä rautaa lisää, onneksi lääkäri sanoi että rauta tuntuu imeytyvän hyvin kun oli arvot parantuneet niin nopeasti. Joillain kuulemma eivät meinaa millään nousta. Ehkä toivoa vielä on ja tästä palataan elävien kirjoihin!

Minulla oli pelkästään matala ferritiini. Hemoglobiini oli koko ajan ollut ihan ok ja viitteissä, tyyliin välillä 120-124.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin useimmiten raudanpuute näkyy vasta viimeisenä hemoglobiiniarvossa, vasta sen jälkeen kun elimistö on jo kuluttanut -> eli tuupannut verenkiertoon kaiken varasto- eli kudosraudan. Tämä siis siksi että kroppa koittaa turvata viimeiseen asti tärkeimpien elinten hapensaannin, joka tapahtuu verenkierron välityksellä. Sitten kun kudosvarastoissa ei ole enää mistä ottaa ja esim kuukautisten takia verta menetetään, alkaa verenkierrosta mitattava hemoglobiinikin lopulta laskea. Raudanpuutteen oireet kuitenkin voivat alkaa kiusata jo paljon ennen kuin Hb-arvo on huono, koska kudokset kärsivät (varasto)raudanpuutteesta. Siksi ferritiini on usein parempi mittari raudanpuutteelle kuin hemoglobiini, kun ferritiinistä mahdollinen raudanpuute nähdään jo ennen kuin hemoglobiini alkaa laskea ja vointi olla tosi huono.

Tiedän niin tuon sinun tunteesi, että itket epätoivosta kun ei meinaisi mitään jaksaa ja mistään ei tunnu saavan apua. Sellaista se itselläkin oli. Koitin aluksi nostaa rauta-arvoja rautakuurilla, mutta mikään lääke ei joko imeytynyt tai aiheutti tosi hurjat pahoinvoinnit ja kivut. Onneksi itsellä oli sen verran jaksamista ja säästöjä, että pystyin yksityisellä puolella etsimään itselleni lääkärin joka ymmärsi hyvin tilanteeni ja oli myös rautainfuusioiden asiantuntija. Sain heittämällä lähetteen infuusioon, kaikki meni hyvin ja jälkeenpäin vointi koheni tosi nopeasti. Kallista tuo kyllä oli, mutta mielestäni joka sentin arvoista.

Sinulla on siis mitä parhaimmat mahikset palata elävien kirjoihin, jos kerran rauta imeytyy sulle syötynä hyvin. Kun vaan jaksat jatkaa samalla mallilla, niin toivon mukaan niitä päiviä tulee hyvinkin pian yhä enemmän, kun huomaat että taas yksi selittämätön vaiva on jäänyt pois. :) Jos jaksat, niin pidä päiväkirjaa oireistasi ja voinnistasi. Itse tein näin rautainfuusio-lääkärin kehoituksesta ja hämmennyin jälkeenpäin siitä, mikä kaikki jäi pois ferritiiniarvojen nousun jälkeen! 

Vierailija kirjoitti:

Sinun tekstisi voisi olla minun kirjoittamani. Tasan kaikki samat oireet ja fiilikset oli itselläkin.

Taistelin siis yli kolme vuotta vastaavien oireiden kanssa, kunnes tuli täysi romahdus enkä enää yhtenä päivänä herätessä nähnyt/ kuullut/ ymmärtänyt mitään enkä päässyt kyykkyyn ja takaisin ylös pyörtymättä. Työterveyden kautta homma onneksi lähti hitaasti selviämään. Oireiden taustalta löytyi raudanpuute (Hb 117, mutta ferritiini vain 3) joka korjattiin rautakuurilla. Hb oli minulta mitattu monta kertaa kuluneen kolmen vuoden aikana, mutta koska se oli nipinnapin viitteissä, niin asialle ei kehotettu tekemään mitään. Ferritiiniä ei kukaan terveydenhuollossa älynnyt tsekata, enkä itse sen merkitystä silloin vielä ymmärtänyt enkä osannut vaatia sen mittaamista. Olo alkoi joka tapauksessa olla selvästi parempi kun ferritiiniarvo saatiin nostettua noin arvoon 80-100 ja siitä ylöspäin. Eli todennäköisesti sinunkin olosi vielä paranee, kunhan jatkat kuuria. 

Minun oloni parani siis tosi paljon rauta-arvojen korjaamisella, muttei täysin. Päiviä kestävä uupumusoireilu (erityisesti fyysisen/henkisen rasituksen jälkeen) ja juurikin tuo kurkkukipu ja flunssan kaltaiset oireet, erityisesti aamuisin jatkuivat vaikka jaksoinkin huomattavasti paremmin kuin ennen rauta-arvojen nostoa. Onneksi löysin parin yrityksen jälkeen tosi tarmokkaan ja asiansa osaavan työterveyslääkärin. Hänen kanssaan laskuista alettiin tutkimuksin sulkea pois yksi sairaus kerrallaan, kunnes diagnoosiksi varmentui ME/CFS, tunnetaan myös nimellä krooninen väsymysoireyhtymä. Lääkärini osasi epäillä tuota mahdollisuutta jo aluksi oman kuvaukseni perusteella, mutta Suomessa diagnoosi voidaan antaa vasta kun muut mahdolliset syyt on rajattu pois. Oirekuvaltaan tautini on onneksi lievimmästä päästä, eli pystyn jotakuinkin pitämään itsestäni huolen kunhan saan myös levätä riittävästi. Lääkehoitona tähän minulla on LDN (low dose naltrexon) joka auttaa todella paljon - sen avulla pystyn elämään suhteellisen normaalisti.

Sinullakin saattaa siis yhtä hyvin olla raudanpuutteen kanssa jokin päällekkäinen oireyhtymä/sairaus, mutta raudanpuute tulee ehdottomasti korjata ensin kunnolla (eli ferritiinit mieluiten arvoon 100 tai ylöspäin), jotta toisen mahdollisen ongelman oirekuvaa päästään tarkastelemaan ilman, että raudanpuutteen vaikutukset häiritsevät.

Toivotan sulle paljon tsemppiä ja jaksamista, kyllä kaikki selviää vaikkei siltä ehkä juuri nyt tunnu. <3

Jos lääkärisi ei ole halukas auttamaan sinua, niin vaihda lääkäriä.  Näin jouduin itsekin valitettavasti tekemään, ja kolmannen kohdalla tärppäsi niin etten olisi voinut parempaa apua toivoa. Kaksi nykyistä lääkäriäni edeltävää "asiantuntijaa" olisivat vaan tarjoilleet minulle masennuslääkkeitä ratkaisuksi "luulotautiini" ja passittaneet kotiin ilman sen kummempia tutkimuksia, ja kärsisin todennäköisesti edelleen neljän seinän sisällä uupumuksessani (masennusdiagnoosin kera) kun en muuta jaksaisi...

Missä päin Suomea näin hyvä lääkäri? Olisiko mahdollista saada nimi tietää? En ole Ap, mutta kamppailen uupumuksen kanssa ja voimat alkaa loppua.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on voimakkaita neurologisia oireita

mutta piiskaat kehoasi fyysisellä rasituksella. Rautalisän syönti on pahentanut tilaasi, mutta lääkäri ei suostu uskomaan? Eiköhän olisi jo aika sulkea pois tuo kokeilu.

1) Liikunta siis auttaa hetkellisesti, nostaa vireystasoa. Ihan vaan kävelen. En juokse tai käy kuntosalilla

2) Olon pahentuminen tuskin johtuu raudan syönnistä, minulla oli todella alhainen sekä hemoglobiini että ferritiini ja ne kyllä nousivat, ja huomasin että syke laski siihen 60-70 tasolle (oli ennen levossakin n. 90-100) ja sydämen muljahtelut jäivät pois. Sen jälkeen kun lopetin raudan syönnin, muutamassa kuukaudessa syke nousi taas. Olo on vuosien ajan pahentunut pinkuhiljaa ja tullut aina vaan uusia oireita jo ennen raudan syömistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu on ollut ihan alusta alkaen runsaat. Gynelle olen asiasta maininnut, mutta ei sanonut oikeastaan mitään. En ole kuullutkaan traneksaamihaposta, luulin että kaikki hoidot on hormoniaalisia. Säännöllinen vuoto on kyllä, meillä on suvussa aika runsaat kuukautiset. Ei ole kyllä tutkittu polyyppien varalta. Tuolla osastolla on ollut jatkuvaa kutinaa joka alkoi samoihin aikoihin kuin muutkin oireeni, ja sen osalta olen käynyt kaikki mahdolliset sukupuolitautitestit +epäilin hiivatulehdusta ja bakteerivaginoosia mutta mitään ei ole löytynyt. Siitäkin kutinasta kysyin gyneltä joka ei oikein sanonut mitään. Tuntuu ettei kukaan osaa sanoa juuta eikä jaata.

Tähän teki mieli vastata, kun itse ehdin kans kärsiä vuosia tietämättäni raudanpuutteesta (huono ferritiiniarvo), kuin myös alakerran kutinasta / kuivuuden tunteesta, johon tuli kokeiltua kaiken maailman voiteet ja tropit tuloksetta kun ei lääkärit löytäneet kutinan syytä. Ceridal-öljyllä muistaakseni voitelin paikkoja suihkussa, joka auttoi aina hetkeksi. Myös mun silmät vetistivät ja kirvelivät jatkuvasti ja nenä oli aina kuiva, myös nenäverenvuotoa oli lähes päivittäin.

Kaikki edellä mainitut (ja kymmenet mainitsemattomat) oireet ilmeisesti johtuivat jotenkin raudan puutteesta, koska loppuivat pian sen jälkeen kuin seinään kun sain rautainfuusion jolla ferritiinit nostettiin tappiin. Lueskelin aiheesta jossain kohtaa kun mietitytti, että miten ihmeessä raudanpuute ja limakalvojen kuivuus nyt toisiinsa voisivat liittyä... mutta ilmeisesti raudan = hapen puute elimistössä vaikuttaa ihan uskomattoman moneen asiaan lähtien hermoston oikeanlaisesta toiminnasta (itsellä myös hermot oli kireällä ja itkeskelin ilman kummempaa syytä helposti kun oli puutetta raudasta) ihon ja limakalvojen terveyteen ja jestas vaikka mihin muuhun. Lista raudanpuutteen aiheuttamista oireistahan on ihan jäätävän mittainen. Rauta-arvojaan kannattaa ihan todella seurata säännöllisesti, erityisesti meidän naisten. 

Sinunkin kutinasi saattaa siis hyvinkin olla vain limakalvojen kuivuutta, joka toivon mukaan korjaantuu kunhan saat ferritiiniarvosi nostettua. On varmaan todennäköistäkin, jos kerran ei lääkärit ole sinultakaan mitään selittävää syytä löytäneet. Saatat minun laillani hyvinkin vielä yllättyä siitä, että mikä kaikki muu vaiva ja kiusa sinulta tulee jäämään pois ferritiinien nousun myötä, jota et olisi osannut ensin yhdistää raudanpuutteeseen.

Olilo sinulla vaan matala ferritiini vai lisäksi matala hemoglobiini? Minäkin olen käyttänyt tuota ceridal öljyä ja kookosöljyä alakertaan, ja se tosiaan auttaa hetkellisesti. Luin että myös kuiva suu voisi olla raudanpuutteen oire, ja tosiaan tuo silmien kuivuminen. Kuulostaa niin tutulta, minulla on myös pinna kireällä jatkuvasti ja pieninkin vastoinkäyminen saattaa johtaa siihen että itken epätoivosta kun en vaan jaksaisi. Täytyy nyt käydä heti huomenna hakemassa sitä rautaa lisää, onneksi lääkäri sanoi että rauta tuntuu imeytyvän hyvin kun oli arvot parantuneet niin nopeasti. Joillain kuulemma eivät meinaa millään nousta. Ehkä toivoa vielä on ja tästä palataan elävien kirjoihin!

Minulla oli pelkästään matala ferritiini. Hemoglobiini oli koko ajan ollut ihan ok ja viitteissä, tyyliin välillä 120-124.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin useimmiten raudanpuute näkyy vasta viimeisenä hemoglobiiniarvossa, vasta sen jälkeen kun elimistö on jo kuluttanut -> eli tuupannut verenkiertoon kaiken varasto- eli kudosraudan. Tämä siis siksi että kroppa koittaa turvata viimeiseen asti tärkeimpien elinten hapensaannin, joka tapahtuu verenkierron välityksellä. Sitten kun kudosvarastoissa ei ole enää mistä ottaa ja esim kuukautisten takia verta menetetään, alkaa verenkierrosta mitattava hemoglobiinikin lopulta laskea. Raudanpuutteen oireet kuitenkin voivat alkaa kiusata jo paljon ennen kuin Hb-arvo on huono, koska kudokset kärsivät (varasto)raudanpuutteesta. Siksi ferritiini on usein parempi mittari raudanpuutteelle kuin hemoglobiini, kun ferritiinistä mahdollinen raudanpuute nähdään jo ennen kuin hemoglobiini alkaa laskea ja vointi olla tosi huono.

Tiedän niin tuon sinun tunteesi, että itket epätoivosta kun ei meinaisi mitään jaksaa ja mistään ei tunnu saavan apua. Sellaista se itselläkin oli. Koitin aluksi nostaa rauta-arvoja rautakuurilla, mutta mikään lääke ei joko imeytynyt tai aiheutti tosi hurjat pahoinvoinnit ja kivut. Onneksi itsellä oli sen verran jaksamista ja säästöjä, että pystyin yksityisellä puolella etsimään itselleni lääkärin joka ymmärsi hyvin tilanteeni ja oli myös rautainfuusioiden asiantuntija. Sain heittämällä lähetteen infuusioon, kaikki meni hyvin ja jälkeenpäin vointi koheni tosi nopeasti. Kallista tuo kyllä oli, mutta mielestäni joka sentin arvoista.

Sinulla on siis mitä parhaimmat mahikset palata elävien kirjoihin, jos kerran rauta imeytyy sulle syötynä hyvin. Kun vaan jaksat jatkaa samalla mallilla, niin toivon mukaan niitä päiviä tulee hyvinkin pian yhä enemmän, kun huomaat että taas yksi selittämätön vaiva on jäänyt pois. :) Jos jaksat, niin pidä päiväkirjaa oireistasi ja voinnistasi. Itse tein näin rautainfuusio-lääkärin kehoituksesta ja hämmennyin jälkeenpäin siitä, mikä kaikki jäi pois ferritiiniarvojen nousun jälkeen! 

Kiitos vastauksesta. Tuo päiväkirja on kyllä hyvä idea, otan sen heti käyttöön. Varsinkin kun muisti pätkii. En ole kokeillut muuta rautaa kuin sideralia, siitä ei ainakaan tullut itselleni mitään ylimääräisiä oireita mitä noihin rautalisiin joskus liittyy. Se on joku uudempi lääke mikä imeytyy vasta ohutsuolessa niin ei ärsytä vatsaa.

Katsotaan mihin tilanne etenee, ärsyttävin oire on tämä jatkuva huimaus, ikäänkuin olisi vähän humalassa kokoajan. Ja kädet tärisee kuin narkkarilla. Välillä hävettää kun miettii kuinkahan moni kaupan kassakin luulee että olen aineissa...

Olisipa sen verran väljää rahaa että voisi jatkaa yksityisellä lääkärillä käymistä, olen varma että tuo minunkin tarmokas työterveyslääkäri saisi asiaan selvyyden.