Lue keskustelun säännöt.
Varakas iäkäs vanhempi, miksi et auta lapsiasi?
02.08.2023 |
Tää ihmetyttää, oma tarina.
Erosin ja ajauduin 3v raha ongelmiin. Joutui vetämään ihan kädestä suuhun.. Jäi mm talo käsiin josta hirveät kulut..
Vanhemmilla taas rahaa riittää, tulen perimään joskus 5-800 000 omaisuuden.. Mutta ei senttiäkään en saanut apuja katastrofin päällä ollessa..
Ilmeisesti tämä on suht yleistä.. Mutta en ymmärrä miksi nyt joku vanhempi voisi kertoa milöä perustelette toimintanne?
Kommentit (224)
Aina autetaan jos pystytään. Kummastuttaa miten joku voisi katsoa lapsensa ahdinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen auttanut jo aikuista lastani vielä yliopisto opiskelu aikana, mutta olisin pettynyt, jos työelämään siirtymisen jälkeen tulisi pyytämään rahaa. En tiedä antaisinko, riippuisi tilanteesta. Eivät kyllä hevillä tule pyytämään.
Minun sukupolveni on kasvatettu niin, että pärjätään sen jälkeen, kun kotoa lähdettiin ja pärjättiinhän me. Oli tiukkoja paikkoja, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä ja pärjätä. Ei elämä ollut sen helpompaa silloinkaan, mutta esim. mielenterveysongelmia tiedän tasan yhdellä henkilöllä, vuosikymmenien työurani aikana. Autoa taisin pari kertaa lainata, kun itsellä ei vielä ollut. Ajokortin maksoin kesätöistä saadulla palkalla.
Ei silloin draamailtu, eikä oltu mielensäpahoittajia ja ikäiseni ovat osanneet rahan käytön yleisesti ottaen hyvin. Osattiin elää tulojen mukaan, ei vingutettu luottokortteja eikä eletty yli varojen. Lainat maksettiin tiukassa aikataulussa. Ei elämä silti mitään kituuttamista ollut, osattiin nauttia vähemmälläkin rahalla. Nykyään voi sitten välillä vähän tuhlatakin, kun on lainat maksettu.
Toivottavasti talous- ja elämänopit ovat menneet perille jälkikasvulle ja he pärjäävät yhtä hyvin tai paremmin. Ja lämpimät välit on kaikkiin lapsiin. Tällaisia ajatuksia liikkuu 60:llä, jos joku nuori ihmettelee mikä meitä vaivaa. Sisua ja sitkeyttä vaan nuorisolle, kyllä tekin pärjäätte ja se mikä ei tapa, se vahvistaa! Eli hyvä tarkoitus siellä pihtaavilla vanhemmilla on.
Rehellinen kysymys? Selviäiskö sun lapset jos yhtäkkiä olisi pakko ottaa remonttilaina 1000€/kk erällä. Puoliso lähtisi ja tulisi vielä 500€/kk elarit.?
90% suomalaisista ei selviäisi.. Sanoisitko sä tossa et sisua ja sitkeyttä vaan sulle. Mä meen nyt kartanooni syömään 200€/kg herefordia. Ja ostan ehkä huvikseen sijoituskämpän. Tsemit sulle!
No, ei tähän kannattaisi vastata, mutta vastaanpa nyt. Kun elämä on täynnä valintoja, se tarkoittaa sitä myös asuntoa ostettaessa/myytäessä. Isossa kaupassa on isot riskit. Toinen iso valinta on puolison valinta. Ja kyllä, vaikka kuinka pelaisi varman päälle, välillä tulee turpaan. Sinä selvisit, olet sitkeä. Minä olisin ylpeä sinusta, olet nyt vahvempi ja sitkeämpi. Tsemppiä sinulle!
Huomenna pitää työpäivän jälkeen kuskata isäukko allekirjoittamaan tuottamattoman sijoitusasunnon kauppakirjaa. 69 tuhatta puhtaana käteen nassahtaa hänen tilille kun vain muste ehtii kuivua ja monta asuntoa jää vielä tuottamaan vanhuuden varalle. Katsotaan maksaako edes bensoja kun ei muka rahat riitä.
T. Muuttakaa mahdollisimman kauas vanhemmistanne
Hyviä selviytymistarinoita täällä, mutta kyllä sitä suomalaista sisuakin kaivataan ja todella tarvitaan. Sisu ei kasva jos lapsesta asti totutaan helppoon rahaan. Liian usein kuultua on tarina, jossa lapsi tottuu elämään omakotitalossa, etelänmatka x2, lasketteluloma x1 , harrastuksena ratsastus, tennis, jääkiekko tms, kulut tuhansia euroja vuodessa. Sitten haluaa muuttaa omilleen 18 v vuotiaana, ja ihmettelee kun sivan kassan työsopimus 0-30 h/vk ei riitäkään ripsienpidennyksiin, tekokynsiin, tatskoihin, biletykseen, puhumattakaan vuokranmaksuun , vessapaperiin ,ruoasta puhumattakaan. Isukki ehkä maksaa , mutta kun isukki menehtyy sydänkohtaukseen 58 vuotiaana, sitten iskee trauma ja mielenterveysongelmat. Elämä on. Elämä on myös selviytymistaistelua ja olisi hyvä jos siihen saisi jonkinlaisen opin jo nuorena ennenkuin todellisuus iskee. Harva meistä selviää pelkästään pumpulissa eläen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt, kun sivusta seurannut erästä elämäntilanteen muutoksesta johtuvaa talousvaikeuksissa olevaa tuttua. Tämän vanhempi on elänyt ja elää hyvin säästeliäästi ja omaisuutta ja käyttövaraa on. Tietää lapsen vaikeudet, mutta ei tarjoa minkäänlaista apua. Ihan jo perintöverotuksenkin näkökulmasta olisi hyödyllistä avustaa mieluummin elinaikana. Jos ei suuremmin niin vaikkapa ihan arkisiin kuluihin, siitäkin olisi iso apu. Ilmeisesti ei vain jostain syystä halua.
Eli vanhemmat elävät säästeliäästi ja sitten pitäisi lapselle vieläpä aikuiselle lapselle ne rahat syytää? Kun lapsi täyttää 18 loppuu elatus velvollisuus jos lapsi ei opiskele. Eikö aikuisten lasten vanhemmat saa päättää itse mihin rahansa pistää ? Entäpä jos haluavat pistää ne ihan itseensä ? Perintöä ei ole pakko jättää omaisuutensa saa pistää menemään vielä kun aikaa elää.
Miksi näin ajatteleva tekee ollenkaan lapsia? Sitten saisi kaiken käyttää itseensä.
Toki lapset pitää opettaa siihen että tehdään työtä ja pärjätään omillaan, mutta ettei auta silloin kun tulee ongelmia, on kyllä toooosi kylmää ja itsekästä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt, kun sivusta seurannut erästä elämäntilanteen muutoksesta johtuvaa talousvaikeuksissa olevaa tuttua. Tämän vanhempi on elänyt ja elää hyvin säästeliäästi ja omaisuutta ja käyttövaraa on. Tietää lapsen vaikeudet, mutta ei tarjoa minkäänlaista apua. Ihan jo perintöverotuksenkin näkökulmasta olisi hyödyllistä avustaa mieluummin elinaikana. Jos ei suuremmin niin vaikkapa ihan arkisiin kuluihin, siitäkin olisi iso apu. Ilmeisesti ei vain jostain syystä halua.
Eli vanhemmat elävät säästeliäästi ja sitten pitäisi lapselle vieläpä aikuiselle lapselle ne rahat syytää? Kun lapsi täyttää 18 loppuu elatus velvollisuus jos lapsi ei opiskele. Eikö aikuisten lasten vanhemmat saa päättää itse mihin rahansa pistää ? Entäpä jos haluavat pistää ne ihan itseensä ? Perintöä ei ole pakko jättää omaisuutensa saa pistää menemään vielä kun aikaa elää.
Miksi näin ajatteleva tekee ollenkaan lapsia? Sitten saisi kaiken käyttää itseensä.
Toki lapset pitää opettaa siihen että tehdään työtä ja pärjätään omillaan, mutta ettei auta silloin kun tulee ongelmia, on kyllä toooosi kylmää ja itsekästä .
Minä epäilen, että näissä tapauksissa, kun vanhempi (jos on ihan järjissään vielä) ei auta aikuista lastaan, niin takana on joku vanha hiertämään jäänyt asia.
Esim. talon osto. Lähipiirissä on tapaus, jossa nuoripari osti ensimmäisen asunnon, vanhan omakotitalon. Naisen isällä on kokemusta aiheesta, mutta häneltä ei kysytty apua ja muutenkin oli annettu ymmärtää, että nuoret haluavat katkaista napanuoransa ja pärjäävät. No sitten tuli esiin kosteusvahinko ja pappa olisi kelvannut korjaustöihin. Arvatkaapa kiinnostiko mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen auttanut jo aikuista lastani vielä yliopisto opiskelu aikana, mutta olisin pettynyt, jos työelämään siirtymisen jälkeen tulisi pyytämään rahaa. En tiedä antaisinko, riippuisi tilanteesta. Eivät kyllä hevillä tule pyytämään.
Minun sukupolveni on kasvatettu niin, että pärjätään sen jälkeen, kun kotoa lähdettiin ja pärjättiinhän me. Oli tiukkoja paikkoja, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä ja pärjätä. Ei elämä ollut sen helpompaa silloinkaan, mutta esim. mielenterveysongelmia tiedän tasan yhdellä henkilöllä, vuosikymmenien työurani aikana. Autoa taisin pari kertaa lainata, kun itsellä ei vielä ollut. Ajokortin maksoin kesätöistä saadulla palkalla.
Ei silloin draamailtu, eikä oltu mielensäpahoittajia ja ikäiseni ovat osanneet rahan käytön yleisesti ottaen hyvin. Osattiin elää tulojen mukaan, ei vingutettu luottokortteja eikä eletty yli varojen. Lainat maksettiin tiukassa aikataulussa. Ei elämä silti mitään kituuttamista ollut, osattiin nauttia vähemmälläkin rahalla. Nykyään voi sitten välillä vähän tuhlatakin, kun on lainat maksettu.
Toivottavasti talous- ja elämänopit ovat menneet perille jälkikasvulle ja he pärjäävät yhtä hyvin tai paremmin. Ja lämpimät välit on kaikkiin lapsiin. Tällaisia ajatuksia liikkuu 60:llä, jos joku nuori ihmettelee mikä meitä vaivaa. Sisua ja sitkeyttä vaan nuorisolle, kyllä tekin pärjäätte ja se mikä ei tapa, se vahvistaa! Eli hyvä tarkoitus siellä pihtaavilla vanhemmilla on.
Rehellinen kysymys? Selviäiskö sun lapset jos yhtäkkiä olisi pakko ottaa remonttilaina 1000€/kk erällä. Puoliso lähtisi ja tulisi vielä 500€/kk elarit.?
90% suomalaisista ei selviäisi.. Sanoisitko sä tossa et sisua ja sitkeyttä vaan sulle. Mä meen nyt kartanooni syömään 200€/kg herefordia. Ja ostan ehkä huvikseen sijoituskämpän. Tsemit sulle!
Tuota, sinulla on ne lapset ja maksat ex-puolisolle 500€/kk?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsismi ja tunteettomuus on todella yleistä suurten ikäluokkien edustajille. Edes oman lapsen hätä ei merkitse mitään
Tuskinpa täällä kaikki, jotka julistavat itsepärjäämisen aatetta tilanteessa kuin tilanteessa, ovat suurten ikäluokkien edustajia. Se aate on tyypillistä suomalaista katkeraa ja kateuden täyttämää " arvo"maailmaa, joka puuttuu monista muista maista, joissa perhe ja suku on tärkeää. Ihmisille tulee onnettomuuksia, ongelmia ja virhearvioita , eikä se heti tarkoita , että ovat kelvottomia tunareita tai tuhlareita.
Me annamme lapsillemme ja lastenlapsille pikkuhiljaa rahaa ja ostamme tarpeellista tavaraa ja autamme muutenkin , että arki ei olisi niin tiukkaa ja raskasta.
Kyllä he pärjäisivät muutenkin , mutta jos sillä saisi edes vähän kevennettyä tavallista arkea eikä niistä mene perintöveroa.
Jos tulee tarvetta, niin autetaan kyllä isommallakin summalla . Tietenkin pitää itselläkin olla vähän sukan varressa vanhuuden varalle.
Suomessa riittää näitä kylmiä ja persoonallisuushäiriöisiä vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi kuvitellakaan jättäväni lastani mihinkään ahdinkoon. Molemmat lapseni ovat täysi-ikäisiä, yliopistoissa opiskelevat ja tekevät töitä siinä samassa. Olen silti ostanut molemmille asunnot ja muutenkin autan, koska minulla on siihen varaa. Lapseni ovat ihania, auttavaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan pyydä mitään, mutta annan ja autan, koska haluan ja saan suurta mielihyvää siitä, että lapsillani on hyvin asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aiheeseen hyvä tarina kaverista.
Teki hanttihommia ja säästi aikalailla paljon rahaa aloittaakseen yrityksen. No firmahan saatiin lopulta perustettua ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Pystyi elättämään itsensä monta vuotta. Sit tuli tapaturma ja firma kaatui lopulta 20k€ velkoihin. Ja just sillain et kaveri olisi päässyt kohta taas tienaamaan.
Hän kysyi vanhemmiltaan rahaa lainaan? Ei saanut. Konkurssi tuli ja kämppä meni alta, siinä sivussa elämältä katosi perusta.. keitto alko maistua.
Meni muutama vuosi ja vanhemmat kuoli, kaveri oli jo aika rappiolla.. Peri sitten reilu 2 miljoonaa
Tuo summa riitti n 6 vuotta. Kaikki meni ja isoin kiitos kuuluu vanhemmille jotka eivät halunneet auttaa poikaansa.
Minä en pidä vanhempia syyllisinä. Mikä kumma nuorisoa vaivaa, kun eivät ymmärrä, että SINÄ olet ITSE vastuussa elämästäsi. ei yhteiskunta, ei vanhemmat, ei kumppani vaan SINÄ ihan itse, sen jälkeen, kun tulit täysi-ikäiseksi.
Katse vaan sinne peiliin. Voit valita uhriudutko, luovutatko vai puretko hammasta ja jatkat eteenpäin. Nousetko ylös vai jäätkö makaamaan. Sinä päätät. Elämä on täynnä valintoja.
En minä kuitenkaan vanhempana tyytyväisenä pystyisi katsomaan varakkuuteni keskellä, jos lapseni tapaturman takia joutuisi konkurssiin ja olisin pystynyt helposti antamaan rahaa lainaksi. Ja sitten tämä luisuisi alamäkeen. Kyllä olisin auttanut ( ja autankin) ja pelkästään oman mielenrauhani takia.
Eihän sitä tiedä kuinka siinä olisi käynyt, mutta olisi minulle tuon jutun mukaan jäänyt 1800000 vielä omaisuutta, että enköhän olisi itse pärjännyt ja ehkä lapsenkin olisi päässyt jaloilleen.
Tokikaan tuota ei voi tehdä useita kertoja, se on selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vanhemmat ovat halunneet opettaa pärjäämään omillaan.
Karhunpalvelus jälkikasvulle jos kaikesta tehdään liian helppoa ja totutetaan siihen että aina joku auttaa ilman että itse tarvitsee nähdä vaivaa ja ottaa vastuuta itsestään sekä omista asioistaan.
Tämä. Millä ihmeellä ne sitten pärjää kun itsestä joskus aika jättää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt, kun sivusta seurannut erästä elämäntilanteen muutoksesta johtuvaa talousvaikeuksissa olevaa tuttua. Tämän vanhempi on elänyt ja elää hyvin säästeliäästi ja omaisuutta ja käyttövaraa on. Tietää lapsen vaikeudet, mutta ei tarjoa minkäänlaista apua. Ihan jo perintöverotuksenkin näkökulmasta olisi hyödyllistä avustaa mieluummin elinaikana. Jos ei suuremmin niin vaikkapa ihan arkisiin kuluihin, siitäkin olisi iso apu. Ilmeisesti ei vain jostain syystä halua.
Eli vanhemmat elävät säästeliäästi ja sitten pitäisi lapselle vieläpä aikuiselle lapselle ne rahat syytää? Kun lapsi täyttää 18 loppuu elatus velvollisuus jos lapsi ei opiskele. Eikö aikuisten lasten vanhemmat saa päättää itse mihin rahansa pistää ? Entäpä jos haluavat pistää ne ihan itseensä ? Perintöä ei ole pakko jättää omaisuutensa saa pistää menemään vielä kun aikaa elää.
Miksi näin ajatteleva tekee ollenkaan lapsia? Sitten saisi kaiken käyttää itseensä.
Toki lapset pitää opettaa siihen että tehdään työtä ja pärjätään omillaan, mutta ettei auta silloin kun tulee ongelmia, on kyllä toooosi kylmää ja itsekästä .Minä epäilen, että näissä tapauksissa, kun vanhempi (jos on ihan järjissään vielä) ei auta aikuista lastaan, niin takana on joku vanha hiertämään jäänyt asia.
Esim. talon osto. Lähipiirissä on tapaus, jossa nuoripari osti ensimmäisen asunnon, vanhan omakotitalon. Naisen isällä on kokemusta aiheesta, mutta häneltä ei kysytty apua ja muutenkin oli annettu ymmärtää, että nuoret haluavat katkaista napanuoransa ja pärjäävät. No sitten tuli esiin kosteusvahinko ja pappa olisi kelvannut korjaustöihin. Arvatkaapa kiinnostiko mennä.
Ehkä kuitenkin olisi pitänyt mennä. Nuoret saivat tuosta jo opetuksen, että kokeneita kannattaa kuunnella, vaikka ihan itse tekeekin päätöksen.
Jos pappa ei mennyt apuun , tuli tästä se opetus, että autan vain , jos teet niin kuin minä sanon .
Aikuisen pitää olla aikuinen ja ymmärtää, että nuoret vielä opettelevat. Nuoret ovat välillä kovin itsetietoisia , mutta kyllä Siperia opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aiheeseen hyvä tarina kaverista.
Teki hanttihommia ja säästi aikalailla paljon rahaa aloittaakseen yrityksen. No firmahan saatiin lopulta perustettua ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Pystyi elättämään itsensä monta vuotta. Sit tuli tapaturma ja firma kaatui lopulta 20k€ velkoihin. Ja just sillain et kaveri olisi päässyt kohta taas tienaamaan.
Hän kysyi vanhemmiltaan rahaa lainaan? Ei saanut. Konkurssi tuli ja kämppä meni alta, siinä sivussa elämältä katosi perusta.. keitto alko maistua.
Meni muutama vuosi ja vanhemmat kuoli, kaveri oli jo aika rappiolla.. Peri sitten reilu 2 miljoonaa
Tuo summa riitti n 6 vuotta. Kaikki meni ja isoin kiitos kuuluu vanhemmille jotka eivät halunneet auttaa poikaansa.
Minä en pidä vanhempia syyllisinä. Mikä kumma nuorisoa vaivaa, kun eivät ymmärrä, että SINÄ olet ITSE vastuussa elämästäsi. ei yhteiskunta, ei vanhemmat, ei kumppani vaan SINÄ ihan itse, sen jälkeen, kun tulit täysi-ikäiseksi.
Katse vaan sinne peiliin. Voit valita uhriudutko, luovutatko vai puretko hammasta ja jatkat eteenpäin. Nousetko ylös vai jäätkö makaamaan. Sinä päätät. Elämä on täynnä valintoja.
Totta turiset. Mutta tämä vanhempien haluttomuus auttaa poikaansa oli se isoin asia miksi koko elämä meni vituralleen. Tapaturman jälkeen. Vaikka he eivät suoraan ole syyllisiä pojan katkeroitumiseen ja alkoholismiin niin olisivat helposti voineet auttaa. Nyt katkesi koko sukuhaara tuohon poikaan. Eikä varmasti ole enää kauan elossa hänkään. 20 tuhannella. Ei olisi tarvinnut miettiä viimeisiä vuosiaan pärjääkö se poika vai ei. Veikkaan että jos olisivat saaneet uuden mahdollisuuden olisivat auttaneet.
Jos tolla firmalla oikeasti olisi ollut asiat kunnossa, niin helposti olisi saanut firmalleen sen 20 000 euroa lainaa. Varsinkin alkoholistit aina syyttävät muita ihmisiä omista valinnoistaan. Se ei auta ketään nousemaan omille jaloilleen, että kaikki elämässä kannetaan tarjottimella eteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsismi ja tunteettomuus on todella yleistä suurten ikäluokkien edustajille. Edes oman lapsen hätä ei merkitse mitään
Tuskinpa täällä kaikki, jotka julistavat itsepärjäämisen aatetta tilanteessa kuin tilanteessa, ovat suurten ikäluokkien edustajia. Se aate on tyypillistä suomalaista katkeraa ja kateuden täyttämää " arvo"maailmaa, joka puuttuu monista muista maista, joissa perhe ja suku on tärkeää. Ihmisille tulee onnettomuuksia, ongelmia ja virhearvioita , eikä se heti tarkoita , että ovat kelvottomia tunareita tai tuhlareita.
Me annamme lapsillemme ja lastenlapsille pikkuhiljaa rahaa ja ostamme tarpeellista tavaraa ja autamme muutenkin , että arki ei olisi niin tiukkaa ja raskasta.
Kyllä he pärjäisivät muutenkin , mutta jos sillä saisi edes vähän kevennettyä tavallista arkea eikä niistä mene perintöveroa.
Jos tulee tarvetta, niin autetaan kyllä isommallakin summalla . Tietenkin pitää itselläkin olla vähän sukan varressa vanhuuden varalle.
Liian moni vanhus antaa eläkkeestään vaikkei säästöjä ole lapsilleen ja lastenlapsilleen, jo käynnistä maksaa satasia ja jättää omat tarpeensa. Niin rakkaita ovat lapset, saatte tästä vähän lomateissuunne Thaimaahan ja Volvon bensoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aiheeseen hyvä tarina kaverista.
Teki hanttihommia ja säästi aikalailla paljon rahaa aloittaakseen yrityksen. No firmahan saatiin lopulta perustettua ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Pystyi elättämään itsensä monta vuotta. Sit tuli tapaturma ja firma kaatui lopulta 20k€ velkoihin. Ja just sillain et kaveri olisi päässyt kohta taas tienaamaan.
Hän kysyi vanhemmiltaan rahaa lainaan? Ei saanut. Konkurssi tuli ja kämppä meni alta, siinä sivussa elämältä katosi perusta.. keitto alko maistua.
Meni muutama vuosi ja vanhemmat kuoli, kaveri oli jo aika rappiolla.. Peri sitten reilu 2 miljoonaa
Tuo summa riitti n 6 vuotta. Kaikki meni ja isoin kiitos kuuluu vanhemmille jotka eivät halunneet auttaa poikaansa.
Minä en pidä vanhempia syyllisinä. Mikä kumma nuorisoa vaivaa, kun eivät ymmärrä, että SINÄ olet ITSE vastuussa elämästäsi. ei yhteiskunta, ei vanhemmat, ei kumppani vaan SINÄ ihan itse, sen jälkeen, kun tulit täysi-ikäiseksi.
Katse vaan sinne peiliin. Voit valita uhriudutko, luovutatko vai puretko hammasta ja jatkat eteenpäin. Nousetko ylös vai jäätkö makaamaan. Sinä päätät. Elämä on täynnä valintoja.
Totta turiset. Mutta tämä vanhempien haluttomuus auttaa poikaansa oli se isoin asia miksi koko elämä meni vituralleen. Tapaturman jälkeen. Vaikka he eivät suoraan ole syyllisiä pojan katkeroitumiseen ja alkoholismiin niin olisivat helposti voineet auttaa. Nyt katkesi koko sukuhaara tuohon poikaan. Eikä varmasti ole enää kauan elossa hänkään. 20 tuhannella. Ei olisi tarvinnut miettiä viimeisiä vuosiaan pärjääkö se poika vai ei. Veikkaan että jos olisivat saaneet uuden mahdollisuuden olisivat auttaneet.
Jos lapsella on alkoholismia tai muuta päihderiippuvuutta, niin se voi hyvinkin selittää, miksi rahahanat eivät aukene.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa riittää näitä kylmiä ja persoonallisuushäiriöisiä vanhempia.
Ilman muuta, lasten elämä pitää siloitella sileäksi ja keveäksi.
Olen myös seurannut tapauksia, joissa vanhemmat ovat auttaneet ja tukeneet lapsiaan täysin kyseenalaistamatta. Lopputuloksena koko suku on ollut konkurssissa. Kellään ei ole ollut sen jälkeen enää kivaa, eikä "autettavallakaan" enää perintöjä odotettavissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen auttanut jo aikuista lastani vielä yliopisto opiskelu aikana, mutta olisin pettynyt, jos työelämään siirtymisen jälkeen tulisi pyytämään rahaa. En tiedä antaisinko, riippuisi tilanteesta. Eivät kyllä hevillä tule pyytämään.
Minun sukupolveni on kasvatettu niin, että pärjätään sen jälkeen, kun kotoa lähdettiin ja pärjättiinhän me. Oli tiukkoja paikkoja, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä ja pärjätä. Ei elämä ollut sen helpompaa silloinkaan, mutta esim. mielenterveysongelmia tiedän tasan yhdellä henkilöllä, vuosikymmenien työurani aikana. Autoa taisin pari kertaa lainata, kun itsellä ei vielä ollut. Ajokortin maksoin kesätöistä saadulla palkalla.
Ei silloin draamailtu, eikä oltu mielensäpahoittajia ja ikäiseni ovat osanneet rahan käytön yleisesti ottaen hyvin. Osattiin elää tulojen mukaan, ei vingutettu luottokortteja eikä eletty yli varojen. Lainat maksettiin tiukassa aikataulussa. Ei elämä silti mitään kituuttamista ollut, osattiin nauttia vähemmälläkin rahalla. Nykyään voi sitten välillä vähän tuhlatakin, kun on lainat maksettu.
Toivottavasti talous- ja elämänopit ovat menneet perille jälkikasvulle ja he pärjäävät yhtä hyvin tai paremmin. Ja lämpimät välit on kaikkiin lapsiin. Tällaisia ajatuksia liikkuu 60:llä, jos joku nuori ihmettelee mikä meitä vaivaa. Sisua ja sitkeyttä vaan nuorisolle, kyllä tekin pärjäätte ja se mikä ei tapa, se vahvistaa! Eli hyvä tarkoitus siellä pihtaavilla vanhemmilla on.
Rehellinen kysymys? Selviäiskö sun lapset jos yhtäkkiä olisi pakko ottaa remonttilaina 1000€/kk erällä. Puoliso lähtisi ja tulisi vielä 500€/kk elarit.?
90% suomalaisista ei selviäisi.. Sanoisitko sä tossa et sisua ja sitkeyttä vaan sulle. Mä meen nyt kartanooni syömään 200€/kg herefordia. Ja ostan ehkä huvikseen sijoituskämpän. Tsemit sulle!
Tuota, sinulla on ne lapset ja maksat ex-puolisolle 500€/kk?
Yhteishuoltajuus viikko/viikko
Totta turiset. Mutta tämä vanhempien haluttomuus auttaa poikaansa oli se isoin asia miksi koko elämä meni vituralleen. Tapaturman jälkeen. Vaikka he eivät suoraan ole syyllisiä pojan katkeroitumiseen ja alkoholismiin niin olisivat helposti voineet auttaa. Nyt katkesi koko sukuhaara tuohon poikaan. Eikä varmasti ole enää kauan elossa hänkään. 20 tuhannella. Ei olisi tarvinnut miettiä viimeisiä vuosiaan pärjääkö se poika vai ei. Veikkaan että jos olisivat saaneet uuden mahdollisuuden olisivat auttaneet.