Lue keskustelun säännöt.
Varakas iäkäs vanhempi, miksi et auta lapsiasi?
02.08.2023 |
Tää ihmetyttää, oma tarina.
Erosin ja ajauduin 3v raha ongelmiin. Joutui vetämään ihan kädestä suuhun.. Jäi mm talo käsiin josta hirveät kulut..
Vanhemmilla taas rahaa riittää, tulen perimään joskus 5-800 000 omaisuuden.. Mutta ei senttiäkään en saanut apuja katastrofin päällä ollessa..
Ilmeisesti tämä on suht yleistä.. Mutta en ymmärrä miksi nyt joku vanhempi voisi kertoa milöä perustelette toimintanne?
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mielestäni ehkä omituisin tilanne tähän aiheeseen liittyen. Mun vanhemmat on myös varakkaita, eivät omista ansioistaan vaan perintöjen ansiosta. Vietin lapsen todella paljon aikaa isovanhempien kanssa ja heidän mökillä lapsuuden kesät jne. No isovanhemmat kuoli ja mökin, maat ja kaiken perivät vanhempani (molemmat ainoita lapsia). Nyt tälle mökille, joka siis itselleni tärkeä paikka, ei saa mennä. Ei silloin kun vanhemmat on siellä, eikä ainakaan silloin kun eivät ole. Perusteluna tälle, että se on heidän rauhanpaikkansa, heidän oma paikkansa eikä kenenkään muun. Eivät halua lapsiaan tai lasten perheitä, edes pelkästään lapsenlapsia sinne. Heidän kaverinsa kuitenkin saavat tulla ja siellä vietetään kyllä juhlia selfieiden perusteella harvase viikonloppu.
En ole edes katkera siitä, etteivät koskaan auta missään, ei taloudellisesti eikä muuten. Mutta se kirvelee syvältä, etten saa mennä lapsuuteni kesien ihanaan paikkaan edes joskus käymään. Tuntuu väärältä ja pahalta ja on viilentänyt välejä.
Kuulostaa omituiselle. Onkohan vanhempasi alkoholisoituneet iän myötä. Mökki täynnä pulloja ja kännissä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh huh! Veikkaan, että olet sellainen omia vanhempiasi haukkuva kusipäinen lapsi, että on ihan oikein, ettei sinua pelasteta jokaisesta sotkusta minkä olet itse aiheuttanut. Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi niin kuin me muutkin teemme.
Sitä suu puhuu, mitä sydän on täynnä 💔
Otan osaa pahaan oloosi.
Terv Eri
Ikävä kyllä se napanuora ei koskaan katkea jos aina autettaisiin.
Varsinkin isommalla raha summalla.
Vaikka vanhemmilla olisi miljoona perintöä ei se välttämättä lapsille mene.
Saattaa olla seurakunta hamuamassa sitä. Wink Wink sopivasti pamahtavat himo uskoon katsos kuolin vuoteella loput hoitaa seurakunta.
Tosi kovaa ollut sulla kun 3v ajauduit eroon ja velkoihin. No ehkä se perintö helpottaa, jota saat varmaankin just sen 5€.
Mulla on aiheeseen hyvä tarina kaverista.
Teki hanttihommia ja säästi aikalailla paljon rahaa aloittaakseen yrityksen. No firmahan saatiin lopulta perustettua ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Pystyi elättämään itsensä monta vuotta. Sit tuli tapaturma ja firma kaatui lopulta 20k€ velkoihin. Ja just sillain et kaveri olisi päässyt kohta taas tienaamaan.
Hän kysyi vanhemmiltaan rahaa lainaan? Ei saanut. Konkurssi tuli ja kämppä meni alta, siinä sivussa elämältä katosi perusta.. keitto alko maistua.
Meni muutama vuosi ja vanhemmat kuoli, kaveri oli jo aika rappiolla.. Peri sitten reilu 2 miljoonaa
Tuo summa riitti n 6 vuotta. Kaikki meni ja isoin kiitos kuuluu vanhemmille jotka eivät halunneet auttaa poikaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismi ja tunteettomuus on todella yleistä suurten ikäluokkien edustajille. Edes oman lapsen hätä ei merkitse mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mielestäni ehkä omituisin tilanne tähän aiheeseen liittyen. Mun vanhemmat on myös varakkaita, eivät omista ansioistaan vaan perintöjen ansiosta. Vietin lapsen todella paljon aikaa isovanhempien kanssa ja heidän mökillä lapsuuden kesät jne. No isovanhemmat kuoli ja mökin, maat ja kaiken perivät vanhempani (molemmat ainoita lapsia). Nyt tälle mökille, joka siis itselleni tärkeä paikka, ei saa mennä. Ei silloin kun vanhemmat on siellä, eikä ainakaan silloin kun eivät ole. Perusteluna tälle, että se on heidän rauhanpaikkansa, heidän oma paikkansa eikä kenenkään muun. Eivät halua lapsiaan tai lasten perheitä, edes pelkästään lapsenlapsia sinne. Heidän kaverinsa kuitenkin saavat tulla ja siellä vietetään kyllä juhlia selfieiden perusteella harvase viikonloppu.
En ole edes katkera siitä, etteivät koskaan auta missään, ei taloudellisesti eikä muuten. Mutta se kirvelee syvältä, etten saa mennä lapsuuteni kesien ihanaan paikkaan edes joskus käymään. Tuntuu väärältä ja pahalta ja on viilentänyt välejä.
Kuulostaa omituiselle. Onkohan vanhempasi alkoholisoituneet iän myötä. Mökki täynnä pulloja ja kännissä kavereita.
En usko että ovat. Ovat vielä kummatkin työelämässä ja eivät ole koskaan olleet kovia juomaan. Luulen että liittyy enemmänkin siihen, etteivät pidä meistä lapsista ja lastenlapsista. Muutaman kerran nimittäin ovat kutsuneet tai yrittäneet kutsua mun miestä sinne hommiin ja erikseen vielä mainittu, että älä sitten pyydä Anna-Liisaa ja lapsia mukaan kun ovat vain sun hommies tiellä. Eli apukutsu ei edes ole tulkaa viettämään aikaa ja samalla jos autatte, vaan käymään saisi tulla juurikin vain homman hoitamaan ja sitten pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mielestäni ehkä omituisin tilanne tähän aiheeseen liittyen. Mun vanhemmat on myös varakkaita, eivät omista ansioistaan vaan perintöjen ansiosta. Vietin lapsen todella paljon aikaa isovanhempien kanssa ja heidän mökillä lapsuuden kesät jne. No isovanhemmat kuoli ja mökin, maat ja kaiken perivät vanhempani (molemmat ainoita lapsia). Nyt tälle mökille, joka siis itselleni tärkeä paikka, ei saa mennä. Ei silloin kun vanhemmat on siellä, eikä ainakaan silloin kun eivät ole. Perusteluna tälle, että se on heidän rauhanpaikkansa, heidän oma paikkansa eikä kenenkään muun. Eivät halua lapsiaan tai lasten perheitä, edes pelkästään lapsenlapsia sinne. Heidän kaverinsa kuitenkin saavat tulla ja siellä vietetään kyllä juhlia selfieiden perusteella harvase viikonloppu.
En ole edes katkera siitä, etteivät koskaan auta missään, ei taloudellisesti eikä muuten. Mutta se kirvelee syvältä, etten saa mennä lapsuuteni kesien ihanaan paikkaan edes joskus käymään. Tuntuu väärältä ja pahalta ja on viilentänyt välejä.
Omituisia vanhempia joillakin. Ilmeisesti mitä enemmän on rahaa, sitä vittumaisempi ihminen tai kieroutunut mieli. Oma äitini on aina jotenkin auttanut vaikka ei varakas olekkaan. Hyvä sydän ja hyvät välit onkin kultaa arvokkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Narsismi ja tunteettomuus on todella yleistä suurten ikäluokkien edustajille. Edes oman lapsen hätä ei merkitse mitään
Mä olen itseasiassa miettinyt just tota narsismia isän suhteen. Hän siis hallitsee täysin molempien vanhempien rahoja. Äiti haluaisi auttaa mutta ei pysty.
Tiedän myös että isällä on ollut todella kova nuoruus sodasta palanneen isänsä kanssa.
Sieltä ei ole tullut tukea eikä turvaa edes lapsena. Faija on joutunut itse etsimään ruokaa lapsena koska pappa lähti ryyppäämään ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä 3 v romahduksen kokenut. Otan osaa, mutta kysyitkö vanhemmiltasi että voisivatko lainata, vai pyysitkö suoraan rahaa? Rahanpyytäjät käy aina ihmisille hermoon, mutta olisko voinut pyytää vaikka pitkäaikaista lainaa. Sekin ihmetyttää että miksi jäit kalliiseen taloon, miksette heti laittaneet myyntiin vai miksi toinen sai rahastot ja toinen talon, vai kävikö niin että vesivahinko tuli vasta osituksen jälkeen. Olen itse ollut vähän samassa tilanteessa mutta kyllä eron jälkeen kannoimme ex-puolison kanssa yhdessä sen taakan, että talon myynnin jälkeen ilmeni ongelma josta emme olleet mitenkään voineet tietää etukäteen koska oli maksettu viralliset kosteus- ja kuntokartoitukset. Se mikä silloin harmitti eniten oli se ,että loppujen lopuksi näillä ammattitarkastajilla ei ole mitään vastuuta vaikka oikeasti maksettiin jo siihen aikaan (yli 10v sitten ) tuhansia euroja kuntotarkastuksesta. Tehtiin koeporaukset, videoinnit yms. Kun ongelma ilmenee myynnin jälkeen , myyjä on aina vastuussa. Sen opin etten koskaan ikinä enää osta omaa taloa. Tiukoilla oltiin, vanhemmilta ei tullut mieleenkään pyytää apua, mutta ylpeänä voi tänäänkin katsoa peiliin että itse on selvitty. Minulle se on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Tosi kovaa ollut sulla kun 3v ajauduit eroon ja velkoihin. No ehkä se perintö helpottaa, jota saat varmaankin just sen 5€.
Kyllä. Tosta 3v mietin itsemurhaa reilun vuoden.
Mä tuun saamaan perintöä minimissään 600k.
Hauskinta tossa on se että mä en tuu tarvitsemaan sitä ollenkaan enää silloin. Mikäli salama ei osu 2 kertaa samaan paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä 3 v romahduksen kokenut. Otan osaa, mutta kysyitkö vanhemmiltasi että voisivatko lainata, vai pyysitkö suoraan rahaa? Rahanpyytäjät käy aina ihmisille hermoon, mutta olisko voinut pyytää vaikka pitkäaikaista lainaa. Sekin ihmetyttää että miksi jäit kalliiseen taloon, miksette heti laittaneet myyntiin vai miksi toinen sai rahastot ja toinen talon, vai kävikö niin että vesivahinko tuli vasta osituksen jälkeen. Olen itse ollut vähän samassa tilanteessa mutta kyllä eron jälkeen kannoimme ex-puolison kanssa yhdessä sen taakan, että talon myynnin jälkeen ilmeni ongelma josta emme olleet mitenkään voineet tietää etukäteen koska oli maksettu viralliset kosteus- ja kuntokartoitukset. Se mikä silloin harmitti eniten oli se ,että loppujen lopuksi näillä ammattitarkastajilla ei ole mitään vastuuta vaikka oikeasti maksettiin jo siihen aikaan (yli 10v sitten ) tuhansia euroja kuntotarkastuksesta. Tehtiin koeporaukset, videoinnit yms. Kun ongelma ilmenee myynnin jälkeen , myyjä on aina vastuussa. Sen opin etten koskaan ikinä enää osta omaa taloa. Tiukoilla oltiin, vanhemmilta ei tullut mieleenkään pyytää apua, mutta ylpeänä voi tänäänkin katsoa peiliin että itse on selvitty. Minulle se on tärkeää.
Pyysin lainaa. Ylpeys ei olisi kestänyt saada rahaa. Koska en ollut sitä saanut +20vuoteen.
Ositus tehtiin sillä ajatuksella et talo korjataan ja mä saan sen. Vikaa olikin sit paljon enemmän kuin alussa vaikutti. Ja toi oli mulle ihan ok koska en olisi missään nimessä halunnut lähteä oikeuteen.. Sit tulikin kaikenlaista säätöä ja mun oli käytännössä pakko pitää tuota taloa.. Koska vuokra asunnot olisivat olleet vielä kalliimpia, ellei yksiö olisi riittänyt lapsille ja mulle.
Ja sanos muuta. Tuosta talosta on 14 sivuinen kuntokartoitus raportti. Jossa lähinnä kehutaan kaikkea. Raportin perusteella jokainen nippelit on tutkittu. Mut tosiaan mitään vastuuta ei ole firmalla joka sen teki..
Ja kyl ymmärrän senkin. Jos 6 kohtaa kaivetaan vesieristys esiin, ei ole syytä olettaa jostain sen puuttuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi kovaa ollut sulla kun 3v ajauduit eroon ja velkoihin. No ehkä se perintö helpottaa, jota saat varmaankin just sen 5€.
Kyllä. Tosta 3v mietin itsemurhaa reilun vuoden.
Mä tuun saamaan perintöä minimissään 600k.
Hauskinta tossa on se että mä en tuu tarvitsemaan sitä ollenkaan enää silloin. Mikäli salama ei osu 2 kertaa samaan paikkaan.
No mitä sitten murehdit kun kerran pärjäät omillasi ja voithan jo kieltäytyä perinnöstä koska et sitä tarvitse. Kovat verothan tuosta joutuisit kuitenkin maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi kovaa ollut sulla kun 3v ajauduit eroon ja velkoihin. No ehkä se perintö helpottaa, jota saat varmaankin just sen 5€.
Kyllä. Tosta 3v mietin itsemurhaa reilun vuoden.
Mä tuun saamaan perintöä minimissään 600k.
Hauskinta tossa on se että mä en tuu tarvitsemaan sitä ollenkaan enää silloin. Mikäli salama ei osu 2 kertaa samaan paikkaan.No mitä sitten murehdit kun kerran pärjäät omillasi ja voithan jo kieltäytyä perinnöstä koska et sitä tarvitse. Kovat verothan tuosta joutuisit kuitenkin maksamaan.
En mä enää murehdi. Mietin lähinnä miksi ja tää asia vaivaa mua. Mä haluaisin ymmärrtää mutten kykene? Koska mä en henkilökohtaisesti pystyisi katsomaan sivusta jos mun kaveri kärsisi noin. Puhumattakaan jos oma lapsi kärsisi.
Ja joo eiköhän tuo perintö mene siihen että turvaan lapsieni elämän.
Mä mietin joskus just sitä et lapset edunsaajiksi ja henkivakuutus. Sit vaan autolla 200 kallioon. Oisko sit hyvä vanhemmil, voisivat säästää ihan rauhassa rahaa kuolemaansa varten.
Ja miten tää nyt sit jatkossa menee. En tiedä koen aika isoa katkeruutta. Nyt olisi rahaa käydä kylässä ym. Mut en tiedä haluanko. Ehkä se on vaan parempi pysyä omissa oloissa ei mene heiltä sitten ruokaan rahaa. Lapsetkin syövät aika reilusti.
Minä olen auttanut jo aikuista lastani vielä yliopisto opiskelu aikana, mutta olisin pettynyt, jos työelämään siirtymisen jälkeen tulisi pyytämään rahaa. En tiedä antaisinko, riippuisi tilanteesta. Eivät kyllä hevillä tule pyytämään.
Minun sukupolveni on kasvatettu niin, että pärjätään sen jälkeen, kun kotoa lähdettiin ja pärjättiinhän me. Oli tiukkoja paikkoja, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä ja pärjätä. Ei elämä ollut sen helpompaa silloinkaan, mutta esim. mielenterveysongelmia tiedän tasan yhdellä henkilöllä, vuosikymmenien työurani aikana. Autoa taisin pari kertaa lainata, kun itsellä ei vielä ollut. Ajokortin maksoin kesätöistä saadulla palkalla.
Ei silloin draamailtu, eikä oltu mielensäpahoittajia ja ikäiseni ovat osanneet rahan käytön yleisesti ottaen hyvin. Osattiin elää tulojen mukaan, ei vingutettu luottokortteja eikä eletty yli varojen. Lainat maksettiin tiukassa aikataulussa. Ei elämä silti mitään kituuttamista ollut, osattiin nauttia vähemmälläkin rahalla. Nykyään voi sitten välillä vähän tuhlatakin, kun on lainat maksettu.
Toivottavasti talous- ja elämänopit ovat menneet perille jälkikasvulle ja he pärjäävät yhtä hyvin tai paremmin. Ja lämpimät välit on kaikkiin lapsiin. Tällaisia ajatuksia liikkuu 60:llä, jos joku nuori ihmettelee mikä meitä vaivaa. Sisua ja sitkeyttä vaan nuorisolle, kyllä tekin pärjäätte ja se mikä ei tapa, se vahvistaa! Eli hyvä tarkoitus siellä pihtaavilla vanhemmilla on.
Jos joku mamma voimaantuu niin, että ottaa eron pikkulapsivaiheessa, tokihan hän on osansa valinnut ja laskelmansa tehnyt.
Sitten kuitenkin vingutaan vanhempien, yhteiskunnan, kaverien ym. apua ja tukiaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aiheeseen hyvä tarina kaverista.
Teki hanttihommia ja säästi aikalailla paljon rahaa aloittaakseen yrityksen. No firmahan saatiin lopulta perustettua ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Pystyi elättämään itsensä monta vuotta. Sit tuli tapaturma ja firma kaatui lopulta 20k€ velkoihin. Ja just sillain et kaveri olisi päässyt kohta taas tienaamaan.
Hän kysyi vanhemmiltaan rahaa lainaan? Ei saanut. Konkurssi tuli ja kämppä meni alta, siinä sivussa elämältä katosi perusta.. keitto alko maistua.
Meni muutama vuosi ja vanhemmat kuoli, kaveri oli jo aika rappiolla.. Peri sitten reilu 2 miljoonaa
Tuo summa riitti n 6 vuotta. Kaikki meni ja isoin kiitos kuuluu vanhemmille jotka eivät halunneet auttaa poikaansa.
Minä en pidä vanhempia syyllisinä. Mikä kumma nuorisoa vaivaa, kun eivät ymmärrä, että SINÄ olet ITSE vastuussa elämästäsi. ei yhteiskunta, ei vanhemmat, ei kumppani vaan SINÄ ihan itse, sen jälkeen, kun tulit täysi-ikäiseksi.
Katse vaan sinne peiliin. Voit valita uhriudutko, luovutatko vai puretko hammasta ja jatkat eteenpäin. Nousetko ylös vai jäätkö makaamaan. Sinä päätät. Elämä on täynnä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen auttanut jo aikuista lastani vielä yliopisto opiskelu aikana, mutta olisin pettynyt, jos työelämään siirtymisen jälkeen tulisi pyytämään rahaa. En tiedä antaisinko, riippuisi tilanteesta. Eivät kyllä hevillä tule pyytämään.
Minun sukupolveni on kasvatettu niin, että pärjätään sen jälkeen, kun kotoa lähdettiin ja pärjättiinhän me. Oli tiukkoja paikkoja, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä ja pärjätä. Ei elämä ollut sen helpompaa silloinkaan, mutta esim. mielenterveysongelmia tiedän tasan yhdellä henkilöllä, vuosikymmenien työurani aikana. Autoa taisin pari kertaa lainata, kun itsellä ei vielä ollut. Ajokortin maksoin kesätöistä saadulla palkalla.
Ei silloin draamailtu, eikä oltu mielensäpahoittajia ja ikäiseni ovat osanneet rahan käytön yleisesti ottaen hyvin. Osattiin elää tulojen mukaan, ei vingutettu luottokortteja eikä eletty yli varojen. Lainat maksettiin tiukassa aikataulussa. Ei elämä silti mitään kituuttamista ollut, osattiin nauttia vähemmälläkin rahalla. Nykyään voi sitten välillä vähän tuhlatakin, kun on lainat maksettu.
Toivottavasti talous- ja elämänopit ovat menneet perille jälkikasvulle ja he pärjäävät yhtä hyvin tai paremmin. Ja lämpimät välit on kaikkiin lapsiin. Tällaisia ajatuksia liikkuu 60:llä, jos joku nuori ihmettelee mikä meitä vaivaa. Sisua ja sitkeyttä vaan nuorisolle, kyllä tekin pärjäätte ja se mikä ei tapa, se vahvistaa! Eli hyvä tarkoitus siellä pihtaavilla vanhemmilla on.
Rehellinen kysymys? Selviäiskö sun lapset jos yhtäkkiä olisi pakko ottaa remonttilaina 1000€/kk erällä. Puoliso lähtisi ja tulisi vielä 500€/kk elarit.?
90% suomalaisista ei selviäisi.. Sanoisitko sä tossa et sisua ja sitkeyttä vaan sulle. Mä meen nyt kartanooni syömään 200€/kg herefordia. Ja ostan ehkä huvikseen sijoituskämpän. Tsemit sulle!
Meillä on mielestäni ehkä omituisin tilanne tähän aiheeseen liittyen. Mun vanhemmat on myös varakkaita, eivät omista ansioistaan vaan perintöjen ansiosta. Vietin lapsen todella paljon aikaa isovanhempien kanssa ja heidän mökillä lapsuuden kesät jne. No isovanhemmat kuoli ja mökin, maat ja kaiken perivät vanhempani (molemmat ainoita lapsia). Nyt tälle mökille, joka siis itselleni tärkeä paikka, ei saa mennä. Ei silloin kun vanhemmat on siellä, eikä ainakaan silloin kun eivät ole. Perusteluna tälle, että se on heidän rauhanpaikkansa, heidän oma paikkansa eikä kenenkään muun. Eivät halua lapsiaan tai lasten perheitä, edes pelkästään lapsenlapsia sinne. Heidän kaverinsa kuitenkin saavat tulla ja siellä vietetään kyllä juhlia selfieiden perusteella harvase viikonloppu.
En ole edes katkera siitä, etteivät koskaan auta missään, ei taloudellisesti eikä muuten. Mutta se kirvelee syvältä, etten saa mennä lapsuuteni kesien ihanaan paikkaan edes joskus käymään. Tuntuu väärältä ja pahalta ja on viilentänyt välejä.