Lue keskustelun säännöt.
Varakas iäkäs vanhempi, miksi et auta lapsiasi?
02.08.2023 |
Tää ihmetyttää, oma tarina.
Erosin ja ajauduin 3v raha ongelmiin. Joutui vetämään ihan kädestä suuhun.. Jäi mm talo käsiin josta hirveät kulut..
Vanhemmilla taas rahaa riittää, tulen perimään joskus 5-800 000 omaisuuden.. Mutta ei senttiäkään en saanut apuja katastrofin päällä ollessa..
Ilmeisesti tämä on suht yleistä.. Mutta en ymmärrä miksi nyt joku vanhempi voisi kertoa milöä perustelette toimintanne?
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin jouduin lopettamaan opiskelut kun yhteiskunta eikä vanhemmat auttaneet. Ei voi mitään.
Miten yhteiskunta ei auttanut. Opintotuki ja -laina sekä asumistuki eivät riitä? Miten olisi vielä pitänyt auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen auttanut jo aikuista lastani vielä yliopisto opiskelu aikana, mutta olisin pettynyt, jos työelämään siirtymisen jälkeen tulisi pyytämään rahaa. En tiedä antaisinko, riippuisi tilanteesta. Eivät kyllä hevillä tule pyytämään.
Minun sukupolveni on kasvatettu niin, että pärjätään sen jälkeen, kun kotoa lähdettiin ja pärjättiinhän me. Oli tiukkoja paikkoja, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä ja pärjätä. Ei elämä ollut sen helpompaa silloinkaan, mutta esim. mielenterveysongelmia tiedän tasan yhdellä henkilöllä, vuosikymmenien työurani aikana. Autoa taisin pari kertaa lainata, kun itsellä ei vielä ollut. Ajokortin maksoin kesätöistä saadulla palkalla.
Ei silloin draamailtu, eikä oltu mielensäpahoittajia ja ikäiseni ovat osanneet rahan käytön yleisesti ottaen hyvin. Osattiin elää tulojen mukaan, ei vingutettu luottokortteja eikä eletty yli varojen. Lainat maksettiin tiukassa aikataulussa. Ei elämä silti mitään kituuttamista ollut, osattiin nauttia vähemmälläkin rahalla. Nykyään voi sitten välillä vähän tuhlatakin, kun on lainat maksettu.
Toivottavasti talous- ja elämänopit ovat menneet perille jälkikasvulle ja he pärjäävät yhtä hyvin tai paremmin. Ja lämpimät välit on kaikkiin lapsiin. Tällaisia ajatuksia liikkuu 60:llä, jos joku nuori ihmettelee mikä meitä vaivaa. Sisua ja sitkeyttä vaan nuorisolle, kyllä tekin pärjäätte ja se mikä ei tapa, se vahvistaa! Eli hyvä tarkoitus siellä pihtaavilla vanhemmilla on.
Minun sukupolveni on kasvatettu läpläpläp...Sisua ja sitkeyttä läpläpläp...
Otan osaa ,ap ! Kaikenlaisia vanhempia sitä onkin.
On vaikea käsittää että lasta ei auteta tarpeentullen. Mikä vaivaa tuollaisia ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa riittää näitä kylmiä ja persoonallisuushäiriöisiä vanhempia.
Ilman muuta, lasten elämä pitää siloitella sileäksi ja keveäksi.
Jos sulla on varaa ja vastuulliset järkevät lapset niin miksi sä et tekisi sitä?
Mitä hyötyä sinä tai lapsesi saa siitä että elämä on vaikeaa?
Tekikö tämä 3v köyhyys h......i minusta paremman ihmisen jollain tasolla?
Tai parantiko tämä minun ja vanhempieni välejä jollain tavalla?
On tässä autettu. Pari vuotta maksettiin tyttären vuokrat ja annettiin rahaa elämiseen. Mutta sitten kun se selvästi kääntyi siihen, että tytär ei haluakaan mennä töihin ja mieluummin maksattaakin elämisensä meillä, niin se olisi ollut karhunpalvelus jatkaa. Nyt on työpaikka ja kaikkea. Kannatti katkaista tuo kierre.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa riittää näitä kylmiä ja persoonallisuushäiriöisiä vanhempia.
Ilman muuta, lasten elämä pitää siloitella sileäksi ja keveäksi.
Jos sulla on varaa ja vastuulliset järkevät lapset niin miksi sä et tekisi sitä?
Mitä hyötyä sinä tai lapsesi saa siitä että elämä on vaikeaa?
Tekikö tämä 3v köyhyys h......i minusta paremman ihmisen jollain tasolla?
Tai parantiko tämä minun ja vanhempieni välejä jollain tavalla?
Luin lehtijuttua jossa ongelmana on vanhusten ottamat luotot joilla he tukevat aikuisia lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen auttanut jo aikuista lastani vielä yliopisto opiskelu aikana, mutta olisin pettynyt, jos työelämään siirtymisen jälkeen tulisi pyytämään rahaa. En tiedä antaisinko, riippuisi tilanteesta. Eivät kyllä hevillä tule pyytämään.
Minun sukupolveni on kasvatettu niin, että pärjätään sen jälkeen, kun kotoa lähdettiin ja pärjättiinhän me. Oli tiukkoja paikkoja, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä ja pärjätä. Ei elämä ollut sen helpompaa silloinkaan, mutta esim. mielenterveysongelmia tiedän tasan yhdellä henkilöllä, vuosikymmenien työurani aikana. Autoa taisin pari kertaa lainata, kun itsellä ei vielä ollut. Ajokortin maksoin kesätöistä saadulla palkalla.
Ei silloin draamailtu, eikä oltu mielensäpahoittajia ja ikäiseni ovat osanneet rahan käytön yleisesti ottaen hyvin. Osattiin elää tulojen mukaan, ei vingutettu luottokortteja eikä eletty yli varojen. Lainat maksettiin tiukassa aikataulussa. Ei elämä silti mitään kituuttamista ollut, osattiin nauttia vähemmälläkin rahalla. Nykyään voi sitten välillä vähän tuhlatakin, kun on lainat maksettu.
Toivottavasti talous- ja elämänopit ovat menneet perille jälkikasvulle ja he pärjäävät yhtä hyvin tai paremmin. Ja lämpimät välit on kaikkiin lapsiin. Tällaisia ajatuksia liikkuu 60:llä, jos joku nuori ihmettelee mikä meitä vaivaa. Sisua ja sitkeyttä vaan nuorisolle, kyllä tekin pärjäätte ja se mikä ei tapa, se vahvistaa! Eli hyvä tarkoitus siellä pihtaavilla vanhemmilla on.
Minun sukupolveni on kasvatettu läpläpläp...Sisua ja sitkeyttä läpläpläp...
Otan osaa ,ap ! Kaikenlaisia vanhempia sitä onkin.
On vaikea käsittää että lasta ei auteta tarpeentullen. Mikä vaivaa tuollaisia ihmisiä?
Sitähän se varmasti on. Monet +65v on kokeneet nälkää ja kaltoin kohtelua lapsuudessaan. Tuntuvat arvostavan hieman liikaa sitä että selviää itse kaikista vastoinkäymisistä mitä mailma eteen tuo.
Eivätkä kyl selkeästi aina edes ymmärrä millainen tämä nykymailma on. Voinko mä esim laittaa lapset kouluun samoilla vaatteilla seuraavat 3vuotta. Niin että housut on 10cm lyhyet? Kuten isän nuoruudessa on valokuvista päätellen toimittu. Tai syöttää heille itseongittua kalaa ja perunaa kuukausia putkeen.
Kerran olen pyytänyt vanhemmiltani rahallista apua kun olin 19 (oli 40e lasku jonka pelkäsin päätyvän ulosottoon kun ei rahat riittäneet sen maksamiseen). Sain vastauksekseni naureskelua, että tytön on aika oppia työntekoa (opiskelin ja tein osa-aikaisesti töitä, mutta vuokran jälkeen rahasta oli silti tiukkaa).
Noh, selvisin siitä sitten klassisesti pulloja keräämällä onneksi oli koulujen päättymisaika, kun ikätoverit juhlivat, minä olin mukana jätesäkkien kanssa keräämässä jokaisen pullon talteen.
Nyt olen melkein nelikymppinen ja vanhemmat soittelevat välillä valitellen vanhuuden vaivojaan, kun ei pysty ikkunoita enää itse pesemään ja vihjailevat että apua tarvisi. Olen sanonut suoraan, että palkatkaa kotiapulainen. Heillä rahaa kyllä siihen riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa riittää näitä kylmiä ja persoonallisuushäiriöisiä vanhempia.
Ilman muuta, lasten elämä pitää siloitella sileäksi ja keveäksi.
Jos sulla on varaa ja vastuulliset järkevät lapset niin miksi sä et tekisi sitä?
Mitä hyötyä sinä tai lapsesi saa siitä että elämä on vaikeaa?
Tekikö tämä 3v köyhyys h......i minusta paremman ihmisen jollain tasolla?
Tai parantiko tämä minun ja vanhempieni välejä jollain tavalla?Luin lehtijuttua jossa ongelmana on vanhusten ottamat luotot joilla he tukevat aikuisia lapsiaan.
Tämähän on sitten se toinen puoli. Mäkin tiedän tapauksia jossa lapsi on kusettanut vanhempiaan erilaisilla tavoilla. Mm takauttamalla lainan jota ei ole tarkoituskaan maksaa pois. Tietäen että vanhemmat maksaa.
Naapurissa asui kuuskymppinen mies n. 90 v äitinsä omistamassa, tunnettu varakas nainen, asunnossa. Pari kertaa viikossa mummo tuli taksilla monien ruokakassien kanssa tuomaan lapselle ruokaa.
Eläke/tukipäivinä heräsi äijä eloon. Taksilla eestaas herra/rouvaseurueessa, lähimmät naapurit tekivät meluhavaintojakin.
Seuraavalla viikolla mummu taas toi ruokakassit. Kuulemma imuroikin siellä ja kuljetti muuten myös pyykit edestakaisin.
Perijän elämä oli helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran olen pyytänyt vanhemmiltani rahallista apua kun olin 19 (oli 40e lasku jonka pelkäsin päätyvän ulosottoon kun ei rahat riittäneet sen maksamiseen). Sain vastauksekseni naureskelua, että tytön on aika oppia työntekoa (opiskelin ja tein osa-aikaisesti töitä, mutta vuokran jälkeen rahasta oli silti tiukkaa).
Noh, selvisin siitä sitten klassisesti pulloja keräämällä onneksi oli koulujen päättymisaika, kun ikätoverit juhlivat, minä olin mukana jätesäkkien kanssa keräämässä jokaisen pullon talteen.
Nyt olen melkein nelikymppinen ja vanhemmat soittelevat välillä valitellen vanhuuden vaivojaan, kun ei pysty ikkunoita enää itse pesemään ja vihjailevat että apua tarvisi. Olen sanonut suoraan, että palkatkaa kotiapulainen. Heillä rahaa kyllä siihen riittää.
..
Aapee. Niin, kaikki on aina suhteellista. Ennen tuota velkahe......ä me oltiin tosi usein mun vanhemmilla. Yleensä just auttelemassa, he katsoivat lapsia. Mä tein klapeja, leikkasin nurmikkoa, pidin pihaa siistinä, tein lumitöitä. maalasin taloa ym. Veikkaan että olen maksanut elämäni kulut heille ilmaisella työllä. Ikinä en pyytänyt tai suostunut ottamaan rahaa edes polttoaineista.
Nyt on vähän sama asenne kuin sinulla. Yrittäkää pärjätä ja jos ette ite pärjää ostakaa palvelut.
Vierailija kirjoitti:
Annas olla, kun facebookista löytyy joku apua tarvitseva, hurmaava pulassa oleva amerikkalainen upseeri. Sille mummelit on kyllä valmiita lähettämään satojatuhansia.
Älä yleistä! Kyllä nuo tapaukset ovat kuitenkin ns. jäävuoren huippuja! Olen 71v mummeli, eronnut jo vuosia sitten, selväjärkinen ja autan lapsiani aina tarvittaessa pienesti tai esim. aunnon ostossa suuremminkin. En ole rikas mutta elämällä järkevästi olen säästänyt ns. pahanpäivän varalle. Käsittäen omat niin kuin myös kahden lapseni pahatpäivät. Erossa en lokkeiilut vaan laskettiin elatusvelvolliseksi koska ex yrittäjä jonka firma pyöri plus/miinus tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas tänne sattunut miljonäärivanhempien lapsia. Miljonäärit ovat suhteellisen harvoja Suomessa. Tietysti velkaisen mielestä vanhusten pitäisi myydä asuntonsa auttakseen ja se on monen vanhuksen duunaripalkoilla aikaansaatu ainoa kiinteä omaisuus. Tulotkin eläkkeellä puoliintuvat, ja silti useimmat tinkivät omista menoistaan ja rahoittavat jopa huumeita lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Onpas tänne sattunut miljonäärivanhempien lapsia. Miljonäärit ovat suhteellisen harvoja Suomessa. Tietysti velkaisen mielestä vanhusten pitäisi myydä asuntonsa auttakseen ja se on monen vanhuksen duunaripalkoilla aikaansaatu ainoa kiinteä omaisuus. Tulotkin eläkkeellä puoliintuvat, ja silti useimmat tinkivät omista menoistaan ja rahoittavat jopa huumeita lapsilleen.
Tämä taitaa olla Suomen isoin keskustelupalsta jonka ikäjakauma on vielä aika vanha. Yleensä ihmiset vaurastuvat vanhemmiten. Suomessa on tuhansia miljonäärejä jos kaikki omaisuus lasketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkalleen ottaen 85000 miljonääriä asuu Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aiheeseen hyvä tarina kaverista.
Teki hanttihommia ja säästi aikalailla paljon rahaa aloittaakseen yrityksen. No firmahan saatiin lopulta perustettua ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Pystyi elättämään itsensä monta vuotta. Sit tuli tapaturma ja firma kaatui lopulta 20k€ velkoihin. Ja just sillain et kaveri olisi päässyt kohta taas tienaamaan.
Hän kysyi vanhemmiltaan rahaa lainaan? Ei saanut. Konkurssi tuli ja kämppä meni alta, siinä sivussa elämältä katosi perusta.. keitto alko maistua.
Meni muutama vuosi ja vanhemmat kuoli, kaveri oli jo aika rappiolla.. Peri sitten reilu 2 miljoonaa
Tuo summa riitti n 6 vuotta. Kaikki meni ja isoin kiitos kuuluu vanhemmille jotka eivät halunneet auttaa poikaansa.
Minä en pidä vanhempia syyllisinä. Mikä kumma nuorisoa vaivaa, kun eivät ymmärrä, että SINÄ olet ITSE vastuussa elämästäsi. ei yhteiskunta, ei vanhemmat, ei kumppani vaan SINÄ ihan itse, sen jälkeen, kun tulit täysi-ikäiseksi.
Katse vaan sinne peiliin. Voit valita uhriudutko, luovutatko vai puretko hammasta ja jatkat eteenpäin. Nousetko ylös vai jäätkö makaamaan. Sinä päätät. Elämä on täynnä valintoja.
Totta turiset. Mutta tämä vanhempien haluttomuus auttaa poikaansa oli se isoin asia miksi koko elämä meni vituralleen. Tapaturman jälkeen. Vaikka he eivät suoraan ole syyllisiä pojan katkeroitumiseen ja alkoholismiin niin olisivat helposti voineet auttaa. Nyt katkesi koko sukuhaara tuohon poikaan. Eikä varmasti ole enää kauan elossa hänkään. 20 tuhannella. Ei olisi tarvinnut miettiä viimeisiä vuosiaan pärjääkö se poika vai ei. Veikkaan että jos olisivat saaneet uuden mahdollisuuden olisivat auttaneet.
Jos tolla firmalla oikeasti olisi ollut asiat kunnossa, niin helposti olisi saanut firmalleen sen 20 000 euroa lainaa. Varsinkin alkoholistit aina syyttävät muita ihmisiä omista valinnoistaan. Se ei auta ketään nousemaan omille jaloilleen, että kaikki elämässä kannetaan tarjottimella eteen
Oli joutunut ottamaan jo lainaa selvitäkseen pakollisista menoista, Saikku kesti kauan. Tulovirta 0€ sisään ja pakolliset kulut juoksivat. Dokaaminen alkoi siinä vaiheessa kun oma asunto meni alta, sitä ennen ei juurikaan käyttänyt alkoholia. ei vaan kestänyt sitä että oli säästänyt useita vuosia pääomaa yritystä varten. Saanut sen rullaamaan ostanut asuntoa/ sitonut sen lainaan kehittääkseen yritystään. Ja pam. Kaikki meni kun astui rakennustelineen ohi.
Vakuutukset on tuota varten yrittäjälläkin. Todennäköisintä on, että alkoholismi on ollut olemassa jo ennen onnettomuutta. Moni muu yrittäjä kestää rankoistakin konkursseista omia vanhempiaan syyttämättä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aiheeseen hyvä tarina kaverista.
Teki hanttihommia ja säästi aikalailla paljon rahaa aloittaakseen yrityksen. No firmahan saatiin lopulta perustettua ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Pystyi elättämään itsensä monta vuotta. Sit tuli tapaturma ja firma kaatui lopulta 20k€ velkoihin. Ja just sillain et kaveri olisi päässyt kohta taas tienaamaan.
Hän kysyi vanhemmiltaan rahaa lainaan? Ei saanut. Konkurssi tuli ja kämppä meni alta, siinä sivussa elämältä katosi perusta.. keitto alko maistua.
Meni muutama vuosi ja vanhemmat kuoli, kaveri oli jo aika rappiolla.. Peri sitten reilu 2 miljoonaa
Tuo summa riitti n 6 vuotta. Kaikki meni ja isoin kiitos kuuluu vanhemmille jotka eivät halunneet auttaa poikaansa.
Minä en pidä vanhempia syyllisinä. Mikä kumma nuorisoa vaivaa, kun eivät ymmärrä, että SINÄ olet ITSE vastuussa elämästäsi. ei yhteiskunta, ei vanhemmat, ei kumppani vaan SINÄ ihan itse, sen jälkeen, kun tulit täysi-ikäiseksi.
Katse vaan sinne peiliin. Voit valita uhriudutko, luovutatko vai puretko hammasta ja jatkat eteenpäin. Nousetko ylös vai jäätkö makaamaan. Sinä päätät. Elämä on täynnä valintoja.
Totta turiset. Mutta tämä vanhempien haluttomuus auttaa poikaansa oli se isoin asia miksi koko elämä meni vituralleen. Tapaturman jälkeen. Vaikka he eivät suoraan ole syyllisiä pojan katkeroitumiseen ja alkoholismiin niin olisivat helposti voineet auttaa. Nyt katkesi koko sukuhaara tuohon poikaan. Eikä varmasti ole enää kauan elossa hänkään. 20 tuhannella. Ei olisi tarvinnut miettiä viimeisiä vuosiaan pärjääkö se poika vai ei. Veikkaan että jos olisivat saaneet uuden mahdollisuuden olisivat auttaneet.
Jos tolla firmalla oikeasti olisi ollut asiat kunnossa, niin helposti olisi saanut firmalleen sen 20 000 euroa lainaa. Varsinkin alkoholistit aina syyttävät muita ihmisiä omista valinnoistaan. Se ei auta ketään nousemaan omille jaloilleen, että kaikki elämässä kannetaan tarjottimella eteen
Oli joutunut ottamaan jo lainaa selvitäkseen pakollisista menoista, Saikku kesti kauan. Tulovirta 0€ sisään ja pakolliset kulut juoksivat. Dokaaminen alkoi siinä vaiheessa kun oma asunto meni alta, sitä ennen ei juurikaan käyttänyt alkoholia. ei vaan kestänyt sitä että oli säästänyt useita vuosia pääomaa yritystä varten. Saanut sen rullaamaan ostanut asuntoa/ sitonut sen lainaan kehittääkseen yritystään. Ja pam. Kaikki meni kun astui rakennustelineen ohi.
Vakuutukset on tuota varten yrittäjälläkin. Todennäköisintä on, että alkoholismi on ollut olemassa jo ennen onnettomuutta. Moni muu yrittäjä kestää rankoistakin konkursseista omia vanhempiaan syyttämättä
Vakuutukset ei kata ihan kaikkea, tai jos kattaa ne on todella kalliit. Tää tyyppi sai hoitovirhe korvausta 14000€. . Niinku kerroin palautuminen työkuntoon kesti kauan. Huonona tuurina tää tyyppi oli just ennen onnettomuutta laittanut kämpän vakuudeksi ja ottanut lisälainaa kehittääkseen firmansa ja palkannut työntekijän, mikä ei sekään mennyt ihan putkeen.
Alkoholismia ei todellakaan ollut ennen kämpän alta lähtöä. Joo ehkä 2 kaljaa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin jouduin lopettamaan opiskelut kun yhteiskunta eikä vanhemmat auttaneet. Ei voi mitään.
Miten yhteiskunta ei auttanut. Opintotuki ja -laina sekä asumistuki eivät riitä? Miten olisi vielä pitänyt auttaa?
No kun kaikki kiva pitää saada nyt heti ja päästä lisäksi matkustamaan ja juhlimaan ja vanhemmat tietenkin raataa niska limassa töissä ja kustantaa purjo-petterille kaiken tai muuten se on ilkeä ja paha ihminen
Huvittavaa miten ihmiset luottavat sokeasti vakuutuksiin. Oletteko tienneet että esim vesivahingoissa hyvin harvoin korvataan sata %.
Tai yrittäjien vakuutukset, kuinkahan moni on yllättänyt kun aletaan laskemaan paljonko saat korvausta sairaslomalla. Noissa on lähes aina joku pykälä tai vähennys josta vakuutuksen omistaja ei edes tiedä. Koska ei ole lukenut pienellä präntättyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aiheeseen hyvä tarina kaverista.
Teki hanttihommia ja säästi aikalailla paljon rahaa aloittaakseen yrityksen. No firmahan saatiin lopulta perustettua ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Pystyi elättämään itsensä monta vuotta. Sit tuli tapaturma ja firma kaatui lopulta 20k€ velkoihin. Ja just sillain et kaveri olisi päässyt kohta taas tienaamaan.
Hän kysyi vanhemmiltaan rahaa lainaan? Ei saanut. Konkurssi tuli ja kämppä meni alta, siinä sivussa elämältä katosi perusta.. keitto alko maistua.
Meni muutama vuosi ja vanhemmat kuoli, kaveri oli jo aika rappiolla.. Peri sitten reilu 2 miljoonaa
Tuo summa riitti n 6 vuotta. Kaikki meni ja isoin kiitos kuuluu vanhemmille jotka eivät halunneet auttaa poikaansa.
Minä en pidä vanhempia syyllisinä. Mikä kumma nuorisoa vaivaa, kun eivät ymmärrä, että SINÄ olet ITSE vastuussa elämästäsi. ei yhteiskunta, ei vanhemmat, ei kumppani vaan SINÄ ihan itse, sen jälkeen, kun tulit täysi-ikäiseksi.
Katse vaan sinne peiliin. Voit valita uhriudutko, luovutatko vai puretko hammasta ja jatkat eteenpäin. Nousetko ylös vai jäätkö makaamaan. Sinä päätät. Elämä on täynnä valintoja.
Totta turiset. Mutta tämä vanhempien haluttomuus auttaa poikaansa oli se isoin asia miksi koko elämä meni vituralleen. Tapaturman jälkeen. Vaikka he eivät suoraan ole syyllisiä pojan katkeroitumiseen ja alkoholismiin niin olisivat helposti voineet auttaa. Nyt katkesi koko sukuhaara tuohon poikaan. Eikä varmasti ole enää kauan elossa hänkään. 20 tuhannella. Ei olisi tarvinnut miettiä viimeisiä vuosiaan pärjääkö se poika vai ei. Veikkaan että jos olisivat saaneet uuden mahdollisuuden olisivat auttaneet.
Jos tolla firmalla oikeasti olisi ollut asiat kunnossa, niin helposti olisi saanut firmalleen sen 20 000 euroa lainaa. Varsinkin alkoholistit aina syyttävät muita ihmisiä omista valinnoistaan. Se ei auta ketään nousemaan omille jaloilleen, että kaikki elämässä kannetaan tarjottimella eteen
Oli joutunut ottamaan jo lainaa selvitäkseen pakollisista menoista, Saikku kesti kauan. Tulovirta 0€ sisään ja pakolliset kulut juoksivat. Dokaaminen alkoi siinä vaiheessa kun oma asunto meni alta, sitä ennen ei juurikaan käyttänyt alkoholia. ei vaan kestänyt sitä että oli säästänyt useita vuosia pääomaa yritystä varten. Saanut sen rullaamaan ostanut asuntoa/ sitonut sen lainaan kehittääkseen yritystään. Ja pam. Kaikki meni kun astui rakennustelineen ohi.
Vakuutukset on tuota varten yrittäjälläkin. Todennäköisintä on, että alkoholismi on ollut olemassa jo ennen onnettomuutta. Moni muu yrittäjä kestää rankoistakin konkursseista omia vanhempiaan syyttämättä
Vakuutukset ei kata ihan kaikkea, tai jos kattaa ne on todella kalliit. Tää tyyppi sai hoitovirhe korvausta 14000€. . Niinku kerroin palautuminen työkuntoon kesti kauan. Huonona tuurina tää tyyppi oli just ennen onnettomuutta laittanut kämpän vakuudeksi ja ottanut lisälainaa kehittääkseen firmansa ja palkannut työntekijän, mikä ei sekään mennyt ihan putkeen.
Alkoholismia ei todellakaan ollut ennen kämpän alta lähtöä. Joo ehkä 2 kaljaa kuukaudessa.
Ja sai vielä korvauksiakin 14 000 mutta kuutta tonnia vajaaksi jäi ja kaikki tietenkin vanhempien vika. Miksi eivät menneet kultamurunsa puolesta telineille putoilemaan.
Yrittäjyydessä on riskinsä ja siksi ei kannata vakuutuksissa nuukailla. Firma ei varmaan kauhean kannattava valmiiksikaan ollut, jos ei ollut varaa vakuutuksiin. Ainoastaan alkoholistista tulee alkoholisti, kun jotain hänen mielestään "epäreilua" sattuu. Muut ihmiset pystyvät kestämään selvinpäin ja miettimään tulevaisuutta
Oli joutunut ottamaan jo lainaa selvitäkseen pakollisista menoista, Saikku kesti kauan. Tulovirta 0€ sisään ja pakolliset kulut juoksivat. Dokaaminen alkoi siinä vaiheessa kun oma asunto meni alta, sitä ennen ei juurikaan käyttänyt alkoholia. ei vaan kestänyt sitä että oli säästänyt useita vuosia pääomaa yritystä varten. Saanut sen rullaamaan ostanut asuntoa/ sitonut sen lainaan kehittääkseen yritystään. Ja pam. Kaikki meni kun astui rakennustelineen ohi.