Lue keskustelun säännöt.
Varakas iäkäs vanhempi, miksi et auta lapsiasi?
02.08.2023 |
Tää ihmetyttää, oma tarina.
Erosin ja ajauduin 3v raha ongelmiin. Joutui vetämään ihan kädestä suuhun.. Jäi mm talo käsiin josta hirveät kulut..
Vanhemmilla taas rahaa riittää, tulen perimään joskus 5-800 000 omaisuuden.. Mutta ei senttiäkään en saanut apuja katastrofin päällä ollessa..
Ilmeisesti tämä on suht yleistä.. Mutta en ymmärrä miksi nyt joku vanhempi voisi kertoa milöä perustelette toimintanne?
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aiheeseen hyvä tarina kaverista.
Teki hanttihommia ja säästi aikalailla paljon rahaa aloittaakseen yrityksen. No firmahan saatiin lopulta perustettua ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Pystyi elättämään itsensä monta vuotta. Sit tuli tapaturma ja firma kaatui lopulta 20k€ velkoihin. Ja just sillain et kaveri olisi päässyt kohta taas tienaamaan.
Hän kysyi vanhemmiltaan rahaa lainaan? Ei saanut. Konkurssi tuli ja kämppä meni alta, siinä sivussa elämältä katosi perusta.. keitto alko maistua.
Meni muutama vuosi ja vanhemmat kuoli, kaveri oli jo aika rappiolla.. Peri sitten reilu 2 miljoonaa
Tuo summa riitti n 6 vuotta. Kaikki meni ja isoin kiitos kuuluu vanhemmille jotka eivät halunneet auttaa poikaansa.
Minä en pidä vanhempia syyllisinä. Mikä kumma nuorisoa vaivaa, kun eivät ymmärrä, että SINÄ olet ITSE vastuussa elämästäsi. ei yhteiskunta, ei vanhemmat, ei kumppani vaan SINÄ ihan itse, sen jälkeen, kun tulit täysi-ikäiseksi.
Katse vaan sinne peiliin. Voit valita uhriudutko, luovutatko vai puretko hammasta ja jatkat eteenpäin. Nousetko ylös vai jäätkö makaamaan. Sinä päätät. Elämä on täynnä valintoja.
Totta turiset. Mutta tämä vanhempien haluttomuus auttaa poikaansa oli se isoin asia miksi koko elämä meni vituralleen. Tapaturman jälkeen. Vaikka he eivät suoraan ole syyllisiä pojan katkeroitumiseen ja alkoholismiin niin olisivat helposti voineet auttaa. Nyt katkesi koko sukuhaara tuohon poikaan. Eikä varmasti ole enää kauan elossa hänkään. 20 tuhannella. Ei olisi tarvinnut miettiä viimeisiä vuosiaan pärjääkö se poika vai ei. Veikkaan että jos olisivat saaneet uuden mahdollisuuden olisivat auttaneet.
Jos tolla firmalla oikeasti olisi ollut asiat kunnossa, niin helposti olisi saanut firmalleen sen 20 000 euroa lainaa. Varsinkin alkoholistit aina syyttävät muita ihmisiä omista valinnoistaan. Se ei auta ketään nousemaan omille jaloilleen, että kaikki elämässä kannetaan tarjottimella eteen
Oli joutunut ottamaan jo lainaa selvitäkseen pakollisista menoista, Saikku kesti kauan. Tulovirta 0€ sisään ja pakolliset kulut juoksivat. Dokaaminen alkoi siinä vaiheessa kun oma asunto meni alta, sitä ennen ei juurikaan käyttänyt alkoholia. ei vaan kestänyt sitä että oli säästänyt useita vuosia pääomaa yritystä varten. Saanut sen rullaamaan ostanut asuntoa/ sitonut sen lainaan kehittääkseen yritystään. Ja pam. Kaikki meni kun astui rakennustelineen ohi.
Vakuutukset on tuota varten yrittäjälläkin. Todennäköisintä on, että alkoholismi on ollut olemassa jo ennen onnettomuutta. Moni muu yrittäjä kestää rankoistakin konkursseista omia vanhempiaan syyttämättä
Vakuutukset ei kata ihan kaikkea, tai jos kattaa ne on todella kalliit. Tää tyyppi sai hoitovirhe korvausta 14000€. . Niinku kerroin palautuminen työkuntoon kesti kauan. Huonona tuurina tää tyyppi oli just ennen onnettomuutta laittanut kämpän vakuudeksi ja ottanut lisälainaa kehittääkseen firmansa ja palkannut työntekijän, mikä ei sekään mennyt ihan putkeen.
Alkoholismia ei todellakaan ollut ennen kämpän alta lähtöä. Joo ehkä 2 kaljaa kuukaudessa.Ja sai vielä korvauksiakin 14 000 mutta kuutta tonnia vajaaksi jäi ja kaikki tietenkin vanhempien vika. Miksi eivät menneet kultamurunsa puolesta telineille putoilemaan.
Yrittäjyydessä on riskinsä ja siksi ei kannata vakuutuksissa nuukailla. Firma ei varmaan kauhean kannattava valmiiksikaan ollut, jos ei ollut varaa vakuutuksiin. Ainoastaan alkoholistista tulee alkoholisti, kun jotain hänen mielestään "epäreilua" sattuu. Muut ihmiset pystyvät kestämään selvinpäin ja miettimään tulevaisuutta
Sai 14000 hoitovirhe korvausta n 2 v tapaturman jälkeen. Paljon se enää siinä vaiheessa auttaa.
Firma teki noin 60k€ voittoa vuodessa josta iso osa meni firman kehittämiseen. Potentiaalia oli ja tuolla lainalla minkä otti kannattavuus olisi parantunut vielä lisää. Olisi helposti elättänyt itseään loppuelämänsä..
Tuskin kukaan syntyy alkoholistiksi. Yleensä se vaatii otolliset olosuhteet ja nyt onnettomuus, intohimon kuolema ja kaiken meneminen aikaansaavat sen että pullosta sai lohtua.
Kaikki ihmiset eivät ole niin vahvoja henkisesti kuin sinä. Tosin veikkaan ettet sinäkään pysty asettumaan hänen tilanteeseensa.
Kaikki menee hyvin, firma kasvaa, on oma asunto, nauttii suuresti työstään joka oli samalla intohimo ja harrastus. Yks askel ja löydät itsesi kunnan vuokra asunnosta, pystymättä tekemään mitään mitä rakastat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsuuden ystävänä nyttemmin varakas iäkäs vanhempi. Tosin rahatkin alkavat jo kohta loppua, sillä jo tämän "varakkaan" vanhemman isovanhemmat kustansivat lapsiensa ja näiden perheen elämän, tämän ystäväni vanhemmat kustansivat ystäväni ja sisarustensa elämän ja nyt sitten tämän ystäväni lapset ja lapsenlapset odottavat, että mamma betalar.
On ollut surullista katsomista, kun kukaan näistä (nyt siis jo n 30 henkilön porukasta) ei ole missään järjellisessä ammatissa. Joku on opiskellut valokuvaajaksi, toinen perusti kuntosalin, muttei pidä sitä kun nimeksi auki eli menee itse sinne kavereineen kun siltä tuntuu, kolmas, neljäs ja pari muutakin on alkoholisoitunut, ja niin edelleen ja niin edelleen.
Rahaa näyttä vielä olevan, mutta mitään järkevää sosiaalistakaan elämää ei, kun eivät ne edes enää tutustu muihin kuin postinkantajaan, kapakassa toisiin siellä istuviin, putkimiehiin ja jäteauton kuljettajiin.
Kun kumminkin ihmisellä on ikävä ihmisen luo, niin näistä on sitten löydetty ne uudet kumppanit ja tehty lapsia ja pudotus yläluokasta alaluokkiin on ollut suorastaan vauhdikasta.
Joten ei ole todellakaan järkevää kustantaa lastensa elämää. Vanhemmilla on velvollisuus kustantaa lapsilleen järkevä lapsuus, jonka aikana lapset j nuoret oppivat elämäntaidot, joiden avulla pystyvät kustantamaan itse oman elämänsä ja löytämään paikkansa maailmassa.
Suurin osa ei liiku minkään roskasakin kanssa tai kasvata lapsistaan vastuuttomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen auttanut jo aikuista lastani vielä yliopisto opiskelu aikana, mutta olisin pettynyt, jos työelämään siirtymisen jälkeen tulisi pyytämään rahaa. En tiedä antaisinko, riippuisi tilanteesta. Eivät kyllä hevillä tule pyytämään.
Minun sukupolveni on kasvatettu niin, että pärjätään sen jälkeen, kun kotoa lähdettiin ja pärjättiinhän me. Oli tiukkoja paikkoja, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä ja pärjätä. Ei elämä ollut sen helpompaa silloinkaan, mutta esim. mielenterveysongelmia tiedän tasan yhdellä henkilöllä, vuosikymmenien työurani aikana. Autoa taisin pari kertaa lainata, kun itsellä ei vielä ollut. Ajokortin maksoin kesätöistä saadulla palkalla.
Ei silloin draamailtu, eikä oltu mielensäpahoittajia ja ikäiseni ovat osanneet rahan käytön yleisesti ottaen hyvin. Osattiin elää tulojen mukaan, ei vingutettu luottokortteja eikä eletty yli varojen. Lainat maksettiin tiukassa aikataulussa. Ei elämä silti mitään kituuttamista ollut, osattiin nauttia vähemmälläkin rahalla. Nykyään voi sitten välillä vähän tuhlatakin, kun on lainat maksettu.
Toivottavasti talous- ja elämänopit ovat menneet perille jälkikasvulle ja he pärjäävät yhtä hyvin tai paremmin. Ja lämpimät välit on kaikkiin lapsiin. Tällaisia ajatuksia liikkuu 60:llä, jos joku nuori ihmettelee mikä meitä vaivaa. Sisua ja sitkeyttä vaan nuorisolle, kyllä tekin pärjäätte ja se mikä ei tapa, se vahvistaa! Eli hyvä tarkoitus siellä pihtaavilla vanhemmilla on.
Minun sukupolveni on kasvatettu läpläpläp...Sisua ja sitkeyttä läpläpläp...
Otan osaa ,ap ! Kaikenlaisia vanhempia sitä onkin.
On vaikea käsittää että lasta ei auteta tarpeentullen. Mikä vaivaa tuollaisia ihmisiä?
Joo, minäkin varmaan pääsen sisulla ja sitkeydellä eroon sairaudestani, josta aiheutuu paljon kuluja. Tai saan hyväpalkkaisen työn ja halvan vuokra-asunnon, niin että yhtäkkiä pystynkin säästämään ja ostamaan oman asunnon. Sisua ja sitkeyttä my ass. Rahalla oikeasti korjaantuisi monen ihmisen ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen auttanut jo aikuista lastani vielä yliopisto opiskelu aikana, mutta olisin pettynyt, jos työelämään siirtymisen jälkeen tulisi pyytämään rahaa. En tiedä antaisinko, riippuisi tilanteesta. Eivät kyllä hevillä tule pyytämään.
Minun sukupolveni on kasvatettu niin, että pärjätään sen jälkeen, kun kotoa lähdettiin ja pärjättiinhän me. Oli tiukkoja paikkoja, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä töitä ja pärjätä. Ei elämä ollut sen helpompaa silloinkaan, mutta esim. mielenterveysongelmia tiedän tasan yhdellä henkilöllä, vuosikymmenien työurani aikana. Autoa taisin pari kertaa lainata, kun itsellä ei vielä ollut. Ajokortin maksoin kesätöistä saadulla palkalla.
Ei silloin draamailtu, eikä oltu mielensäpahoittajia ja ikäiseni ovat osanneet rahan käytön yleisesti ottaen hyvin. Osattiin elää tulojen mukaan, ei vingutettu luottokortteja eikä eletty yli varojen. Lainat maksettiin tiukassa aikataulussa. Ei elämä silti mitään kituuttamista ollut, osattiin nauttia vähemmälläkin rahalla. Nykyään voi sitten välillä vähän tuhlatakin, kun on lainat maksettu.
Toivottavasti talous- ja elämänopit ovat menneet perille jälkikasvulle ja he pärjäävät yhtä hyvin tai paremmin. Ja lämpimät välit on kaikkiin lapsiin. Tällaisia ajatuksia liikkuu 60:llä, jos joku nuori ihmettelee mikä meitä vaivaa. Sisua ja sitkeyttä vaan nuorisolle, kyllä tekin pärjäätte ja se mikä ei tapa, se vahvistaa! Eli hyvä tarkoitus siellä pihtaavilla vanhemmilla on.
Minun sukupolveni on kasvatettu läpläpläp...Sisua ja sitkeyttä läpläpläp...
Otan osaa ,ap ! Kaikenlaisia vanhempia sitä onkin.
On vaikea käsittää että lasta ei auteta tarpeentullen. Mikä vaivaa tuollaisia ihmisiä?Joo, minäkin varmaan pääsen sisulla ja sitkeydellä eroon sairaudestani, josta aiheutuu paljon kuluja. Tai saan hyväpalkkaisen työn ja halvan vuokra-asunnon, niin että yhtäkkiä pystynkin säästämään ja ostamaan oman asunnon. Sisua ja sitkeyttä my ass. Rahalla oikeasti korjaantuisi monen ihmisen ongelmat.
Joo sisua ja sitkeyttä.. meet kato töihi tai alat vaikka sijoittaa. Ostat 10 sijoitusasuntoa niinku mun vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin jouduin lopettamaan opiskelut kun yhteiskunta eikä vanhemmat auttaneet. Ei voi mitään.
Miten niin ei yhteiskunta auta? Saat opiskella ilmaiseksi, saat opintotuen ja asumistuen ja voit ottaa opintolainaa- näin me muut olemme tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsuuden ystävänä nyttemmin varakas iäkäs vanhempi. Tosin rahatkin alkavat jo kohta loppua, sillä jo tämän "varakkaan" vanhemman isovanhemmat kustansivat lapsiensa ja näiden perheen elämän, tämän ystäväni vanhemmat kustansivat ystäväni ja sisarustensa elämän ja nyt sitten tämän ystäväni lapset ja lapsenlapset odottavat, että mamma betalar.
On ollut surullista katsomista, kun kukaan näistä (nyt siis jo n 30 henkilön porukasta) ei ole missään järjellisessä ammatissa. Joku on opiskellut valokuvaajaksi, toinen perusti kuntosalin, muttei pidä sitä kun nimeksi auki eli menee itse sinne kavereineen kun siltä tuntuu, kolmas, neljäs ja pari muutakin on alkoholisoitunut, ja niin edelleen ja niin edelleen.
Rahaa näyttä vielä olevan, mutta mitään järkevää sosiaalistakaan elämää ei, kun eivät ne edes enää tutustu muihin kuin postinkantajaan, kapakassa toisiin siellä istuviin, putkimiehiin ja jäteauton kuljettajiin.
Kun kumminkin ihmisellä on ikävä ihmisen luo, niin näistä on sitten löydetty ne uudet kumppanit ja tehty lapsia ja pudotus yläluokasta alaluokkiin on ollut suorastaan vauhdikasta.
Joten ei ole todellakaan järkevää kustantaa lastensa elämää. Vanhemmilla on velvollisuus kustantaa lapsilleen järkevä lapsuus, jonka aikana lapset j nuoret oppivat elämäntaidot, joiden avulla pystyvät kustantamaan itse oman elämänsä ja löytämään paikkansa maailmassa.
Oon katellut yhden tällaisen varakkaan suvun elämää sivusta. Rahaa on, mutta mitään järjellistä ei osata tehdä, ostellaan vain erilaisia päriseviä vehkeitä ja ajellaan niillä. Lastenkasvatus on sitä, että annetaan lapsille rahaa ja ostetaan niille mopot, jotta pysyy pois jaloista. Yllärinä tuli sekin, että teinipoika oli kehittänyt itselleen vakavan päihdeongelman ja huostaanotettiin. Vanhemmat eivät olleet "yhtään huomanneet tilanteen olevan paha."
Ihan järjetöntä touhua. Toisaalta, jos on mukava ajella tyhjäpäänä rinkiä kalliilla vekottimilla, niin mikäs siinä. Voi kai sitä niinkin elää.
Komivuotiaana rahaongelmiin?
Aikuistu, ap hyvä. Itse olet sössinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa riittää näitä kylmiä ja persoonallisuushäiriöisiä vanhempia.
Ilman muuta, lasten elämä pitää siloitella sileäksi ja keveäksi.
Jos sulla on varaa ja vastuulliset järkevät lapset niin miksi sä et tekisi sitä?
Mitä hyötyä sinä tai lapsesi saa siitä että elämä on vaikeaa?
Tekikö tämä 3v köyhyys h......i minusta paremman ihmisen jollain tasolla?
Tai parantiko tämä minun ja vanhempieni välejä jollain tavalla?
Vanhempasi kenties otaksuvat sinun kasvavan aikuiseksi.
Onkohan omat varakkaat vanhempani sitten joku poikkeus koska aina on autettu kun olen apua kaivannut, ihan asunnon hankkimisista lähtien. Asumisoikeusasunnossa asuminen ei olisi ilman heitä esimerkiksi onnistunut. Niin ja irvileuat: hyvin tunnen rahan arvon avusta huolimatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa riittää näitä kylmiä ja persoonallisuushäiriöisiä vanhempia.
Ilman muuta, lasten elämä pitää siloitella sileäksi ja keveäksi.
Jos sulla on varaa ja vastuulliset järkevät lapset niin miksi sä et tekisi sitä?
Mitä hyötyä sinä tai lapsesi saa siitä että elämä on vaikeaa?
Tekikö tämä 3v köyhyys h......i minusta paremman ihmisen jollain tasolla?
Tai parantiko tämä minun ja vanhempieni välejä jollain tavalla?Vanhempasi kenties otaksuvat sinun kasvavan aikuiseksi.
J-lauta. mitä pitää tehdä et on kasvanut aikuiseksi?
Mä oon ollut kesätöissä 12vuotiaasta asti. 18v muutin pois kotoa. Oon tehnyt töitä yhtäjaksoisesti yli 20v. Näillä töillä olen ostanut talon, kasvattanut pari lasta ym.
Ennen tuota elämäni katastrofia väitän että pärjäsin varsin hyvin ihan omillani.
Hyvin erilaisia näkökulmia täällä...
Itse olen 40-vuotias, 2 teini-ikäistä lasta ja oma ja mieheni näkökulma on tämä; meillä on vaurastumissuunnitelma, joka ainakin tällä hetkellä toimii. Meidän suurin motivaattori tähän on meidän lapset ja heidän tulevaisuus. Haluamme muuttaa ei pelkästään lastemme elämää paremmaksi, vaan muuttaa sukumme tulevaisuutta terveemmäksi ja varavaraisemmaksi. Suunnitelman punainen lanka on tienata nyt ja jo mahdollisimman aikaisin siirtää lapsillemme se, mitä meillä on. Jos he pääsevät velattomiksi ja vaurastumaan nuorempina, kuin me, he puolestaan pystyvät siirtämään enemmän ja nopeammin hyvää meidän lapsenlapsille. Ja tähän asenteeseen lapsiamme kasvatetaan nyt; ahkeruuteen, isoihin näköaloihin, katse kauemmas omasta navasta, oma perhe ensin, etenkin omat lapsen ensin.
Meidät tämä tekee onnelliseksi. Vaikka mikään tuosta ei toteutuisi, olen ollut onnellinen eläessäni tuon vision mukaan. Itselle kahmiminen ja vierestä katsominen kun "elämä karaisee" omia lapsia... hyi olkoon! En ole koskaan tavannut vanhempia, jotka eivät rakastaisi lapsiaan, mutta rakkaus kyllä ilmenee joillakin vanhemmilla hyvin erikoisilla tavoilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kyl erikoisia vanhempia ihmisillä. Itse olen saanut tukea myös rahallisesti kun elämä on heittänyt haasteita. Ei ole kauakaan kun isä alkoi puhua et pitäisi alkaa siirtää omaisuutta minulle ettei tarvitse sit maksella veroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aiheeseen hyvä tarina kaverista.
Teki hanttihommia ja säästi aikalailla paljon rahaa aloittaakseen yrityksen. No firmahan saatiin lopulta perustettua ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Pystyi elättämään itsensä monta vuotta. Sit tuli tapaturma ja firma kaatui lopulta 20k€ velkoihin. Ja just sillain et kaveri olisi päässyt kohta taas tienaamaan.
Hän kysyi vanhemmiltaan rahaa lainaan? Ei saanut. Konkurssi tuli ja kämppä meni alta, siinä sivussa elämältä katosi perusta.. keitto alko maistua.
Meni muutama vuosi ja vanhemmat kuoli, kaveri oli jo aika rappiolla.. Peri sitten reilu 2 miljoonaa
Tuo summa riitti n 6 vuotta. Kaikki meni ja isoin kiitos kuuluu vanhemmille jotka eivät halunneet auttaa poikaansa.
Minä en pidä vanhempia syyllisinä. Mikä kumma nuorisoa vaivaa, kun eivät ymmärrä, että SINÄ olet ITSE vastuussa elämästäsi. ei yhteiskunta, ei vanhemmat, ei kumppani vaan SINÄ ihan itse, sen jälkeen, kun tulit täysi-ikäiseksi.
Katse vaan sinne peiliin. Voit valita uhriudutko, luovutatko vai puretko hammasta ja jatkat eteenpäin. Nousetko ylös vai jäätkö makaamaan. Sinä päätät. Elämä on täynnä valintoja.
Totta turiset. Mutta tämä vanhempien haluttomuus auttaa poikaansa oli se isoin asia miksi koko elämä meni vituralleen. Tapaturman jälkeen. Vaikka he eivät suoraan ole syyllisiä pojan katkeroitumiseen ja alkoholismiin niin olisivat helposti voineet auttaa. Nyt katkesi koko sukuhaara tuohon poikaan. Eikä varmasti ole enää kauan elossa hänkään. 20 tuhannella. Ei olisi tarvinnut miettiä viimeisiä vuosiaan pärjääkö se poika vai ei. Veikkaan että jos olisivat saaneet uuden mahdollisuuden olisivat auttaneet.
Jos tolla firmalla oikeasti olisi ollut asiat kunnossa, niin helposti olisi saanut firmalleen sen 20 000 euroa lainaa. Varsinkin alkoholistit aina syyttävät muita ihmisiä omista valinnoistaan. Se ei auta ketään nousemaan omille jaloilleen, että kaikki elämässä kannetaan tarjottimella eteen
Oli joutunut ottamaan jo lainaa selvitäkseen pakollisista menoista, Saikku kesti kauan. Tulovirta 0€ sisään ja pakolliset kulut juoksivat. Dokaaminen alkoi siinä vaiheessa kun oma asunto meni alta, sitä ennen ei juurikaan käyttänyt alkoholia. ei vaan kestänyt sitä että oli säästänyt useita vuosia pääomaa yritystä varten. Saanut sen rullaamaan ostanut asuntoa/ sitonut sen lainaan kehittääkseen yritystään. Ja pam. Kaikki meni kun astui rakennustelineen ohi.
Ei oikeuta dokaamaan. Aina nämä uhriutujat tarvitsevat jonkin syyn, syy ei ole koskaan peilissä. Kyllä se vaan on niin kuin vanha sanan lasku sanoo: Niin makaat kuin petaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa kyl erikoisia vanhempia ihmisillä. Itse olen saanut tukea myös rahallisesti kun elämä on heittänyt haasteita. Ei ole kauakaan kun isä alkoi puhua et pitäisi alkaa siirtää omaisuutta minulle ettei tarvitse sit maksella veroja.
On helppoa ja fiksua antaa jälkeläisille perintöä tipotellen, jotta välttää isot perintöverot, jos jälkikasvu on fiksua, ystävällisistä, opiskelut, työelämän yms. järkevästi hoitanutta. Ja autellaan puolin sun toisin, puhutaan ystävällisesti ja kysellään kuulumisia ja jaksamisia.
Mutta aina se ei mene näin, emmekä me tiedä millaisesta käytöksestä kukin on loukkaantunut. Toiset ovat herkempiä ja jääräpäisempiä kuin toiset. Ei näihin ole yhtä oikeaa vastausta.
Me on autettu, koska se apu menee myös lastenlasten hyväksi, ja kun itsellä ei ole suurta hätää rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aiheeseen hyvä tarina kaverista.
Teki hanttihommia ja säästi aikalailla paljon rahaa aloittaakseen yrityksen. No firmahan saatiin lopulta perustettua ja se toimikin kohtuullisen hyvin. Pystyi elättämään itsensä monta vuotta. Sit tuli tapaturma ja firma kaatui lopulta 20k€ velkoihin. Ja just sillain et kaveri olisi päässyt kohta taas tienaamaan.
Hän kysyi vanhemmiltaan rahaa lainaan? Ei saanut. Konkurssi tuli ja kämppä meni alta, siinä sivussa elämältä katosi perusta.. keitto alko maistua.
Meni muutama vuosi ja vanhemmat kuoli, kaveri oli jo aika rappiolla.. Peri sitten reilu 2 miljoonaa
Tuo summa riitti n 6 vuotta. Kaikki meni ja isoin kiitos kuuluu vanhemmille jotka eivät halunneet auttaa poikaansa.
Minä en pidä vanhempia syyllisinä. Mikä kumma nuorisoa vaivaa, kun eivät ymmärrä, että SINÄ olet ITSE vastuussa elämästäsi. ei yhteiskunta, ei vanhemmat, ei kumppani vaan SINÄ ihan itse, sen jälkeen, kun tulit täysi-ikäiseksi.
Katse vaan sinne peiliin. Voit valita uhriudutko, luovutatko vai puretko hammasta ja jatkat eteenpäin. Nousetko ylös vai jäätkö makaamaan. Sinä päätät. Elämä on täynnä valintoja.
Totta turiset. Mutta tämä vanhempien haluttomuus auttaa poikaansa oli se isoin asia miksi koko elämä meni vituralleen. Tapaturman jälkeen. Vaikka he eivät suoraan ole syyllisiä pojan katkeroitumiseen ja alkoholismiin niin olisivat helposti voineet auttaa. Nyt katkesi koko sukuhaara tuohon poikaan. Eikä varmasti ole enää kauan elossa hänkään. 20 tuhannella. Ei olisi tarvinnut miettiä viimeisiä vuosiaan pärjääkö se poika vai ei. Veikkaan että jos olisivat saaneet uuden mahdollisuuden olisivat auttaneet.
Jos tolla firmalla oikeasti olisi ollut asiat kunnossa, niin helposti olisi saanut firmalleen sen 20 000 euroa lainaa. Varsinkin alkoholistit aina syyttävät muita ihmisiä omista valinnoistaan. Se ei auta ketään nousemaan omille jaloilleen, että kaikki elämässä kannetaan tarjottimella eteen
Oli joutunut ottamaan jo lainaa selvitäkseen pakollisista menoista, Saikku kesti kauan. Tulovirta 0€ sisään ja pakolliset kulut juoksivat. Dokaaminen alkoi siinä vaiheessa kun oma asunto meni alta, sitä ennen ei juurikaan käyttänyt alkoholia. ei vaan kestänyt sitä että oli säästänyt useita vuosia pääomaa yritystä varten. Saanut sen rullaamaan ostanut asuntoa/ sitonut sen lainaan kehittääkseen yritystään. Ja pam. Kaikki meni kun astui rakennustelineen ohi.
Ei oikeuta dokaamaan. Aina nämä uhriutujat tarvitsevat jonkin syyn, syy ei ole koskaan peilissä. Kyllä se vaan on niin kuin vanha sanan lasku sanoo: Niin makaat kuin petaat.
...
Ei tietenkään oikeuta. Mut sano se niille vanhemmille ketkå viettivät viimeiset vuotensa huolissaan pojastaan... 20k€ olisivat voineet ostaa huolettomuuden ja katsella elämäniloista poikaa joka saa ansionsa työstä jota rakastaa.
Ne heidän rakastamansa rahatkin olisivat todennäköisesti poikineet lapsenlapsia ym. Mut nyt ne meni kaikki ryypoyjengin ilonpitoon.
Vanhuuden höperyys noille iskee kaikille. Omakin pappa eli viimeiset vuodet syöden pelkästään punalappuisia tuotteita. Vaatteet hajosi päälle ja aina tuntui olevan huoli riittääkö ne rahat vai ei.
No kyllähän se just ja just riitti kuolleessaan tilillä oli 880 000 markkaa.
Ap, vastasit itse kysymykseesi.
"Oma tarina", siis sinun tarinasi, ei vanhempiesi. Olet aikuinen ja elät ihan omaa tarinaasi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, vastasit itse kysymykseesi.
"Oma tarina", siis sinun tarinasi, ei vanhempiesi. Olet aikuinen ja elät ihan omaa tarinaasi.
Oikeassa olet. Joten hekin saavat elää jatkossa omaa tarinaansa.
Minulla on lapsuuden ystävänä nyttemmin varakas iäkäs vanhempi. Tosin rahatkin alkavat jo kohta loppua, sillä jo tämän "varakkaan" vanhemman isovanhemmat kustansivat lapsiensa ja näiden perheen elämän, tämän ystäväni vanhemmat kustansivat ystäväni ja sisarustensa elämän ja nyt sitten tämän ystäväni lapset ja lapsenlapset odottavat, että mamma betalar.
On ollut surullista katsomista, kun kukaan näistä (nyt siis jo n 30 henkilön porukasta) ei ole missään järjellisessä ammatissa. Joku on opiskellut valokuvaajaksi, toinen perusti kuntosalin, muttei pidä sitä kun nimeksi auki eli menee itse sinne kavereineen kun siltä tuntuu, kolmas, neljäs ja pari muutakin on alkoholisoitunut, ja niin edelleen ja niin edelleen.
Rahaa näyttä vielä olevan, mutta mitään järkevää sosiaalistakaan elämää ei, kun eivät ne edes enää tutustu muihin kuin postinkantajaan, kapakassa toisiin siellä istuviin, putkimiehiin ja jäteauton kuljettajiin.
Kun kumminkin ihmisellä on ikävä ihmisen luo, niin näistä on sitten löydetty ne uudet kumppanit ja tehty lapsia ja pudotus yläluokasta alaluokkiin on ollut suorastaan vauhdikasta.
Joten ei ole todellakaan järkevää kustantaa lastensa elämää. Vanhemmilla on velvollisuus kustantaa lapsilleen järkevä lapsuus, jonka aikana lapset j nuoret oppivat elämäntaidot, joiden avulla pystyvät kustantamaan itse oman elämänsä ja löytämään paikkansa maailmassa.