Vaikea unettomuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla alkoi työt ja joka ilta nukahdan viimeistään klo 23, mutta herään aina klo 2.45-4.00. En tiedä miksi, on ihan hiljaista, mikään ei stressaa tai muutakaan syytä en tiedä. Hienoa kuitenkin vetää neljän viiden tunnin yöunilla työviikko läpi. Kun kerran herään, en enää nukahda. Lääkäri olisi halunnut uusia Imovane-reseptin, mutta en halua syödä lääkkeitä koska pitää olla aamulla varhain ajokunnossa. Ei tähän vissiin auta kuin työttömyys, eläke tai kuolema.

Onpa erikoista, tuntuu että imovanea pantataan ja pidetään pahana eikä sitä meinaa saada millään.

Imovanehan on vain nukahtamislääke ja jos sulla on ongelmana aikainen herääminen, niin se ei edes toimi siihen.

Itsellä tosin käytön aikana toleranssi noussut pahasti ja tuntuu, että muistikin on jo huonontunut. Oon 50 kiloinen nainen ja tarvitsen jo kolme nukahtamiseen 😥

Liian aikainen herääminen hän liitetään usein masennukseen.

Jotkut on saanut unen kuntoon, kun alhainen ferritiini on korjattu, ja sitähän ei mitata perus verikokeissa.

Kuinka vanha sä olet?

Miten käsittelette pelon tuntemuksia päivisin (liittyen unettomuuteen)?

Vierailija kirjoitti:

Enpä saanut nukuttua yöllä lainkaan.🙃.

Voi ei, ikävä kuulla! Pitikö mennä tänään töihin?

Kuuntelen YouTubesta hyviä hengellisiä kristillisiä opetuksia, varsinkin Tapani Suonto on minusta hyvä. Opetus on oikeasti hyvä ja rauhoittavaa eikä tylsää, uskon että juuri siksi se nukuttaa. Jos Jumala näkee hyväksi että valvon, niin silloin varmasti näiden opetusten kuuntelu on parempi vaihtoehto kuin nukkua. Harvoin kuitenkaan saanut mitään opetusta loppuun asti kuunneltua ennen kuin uni tulee.

Noin muuten väsyttää usein silloin paremmin jos olen ollut päivällä todella aktiivinen, käyttänyt esim lapsia puistossa ja shoppaillut. Ja tietyt ruoat ja juomat myös väsyttävät kamomillatee on hyvä joku iltatee on hyvä hiukan rahkaa illalla tai jotain muuta maitotuotetta tuo väsymystä (ilmeisesti sellainen ainesosa kuin tryptofaani).

Joitain hiustenhoito opetuksia kuuntelemalla saattaa myös alkaa väsyttää nykyään. Vähän sellaista asnr-henkistä.

Ennen nukahdin todella usein alkamalla rukoilla Isä meidän -rukousta. Jokin rauhoittava juttu siinäkin. Tai sitten se ajaa valvottajademonit jonnekin. Pidän yleensä Raamattua myös jossain lähellä nukkuessani, se on sellainen turvaa tuottava asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä saanut nukuttua yöllä lainkaan.🙃.

Voi ei, ikävä kuulla! Pitikö mennä tänään töihin?

Ei onneksi.

Minkä ikäisiä olette te muut unettomat?

Itse olen 40 v. Alkoi pikkuhiljaa unettomuus pahenemaan 35-vuotiaasta. Oli kyllä jo aiemmin lyhyitä unettomuuspätkiä lasten ollessa pieniä, mutta pääsin niistä yli lähes heti. Kokonaisten öiden valvominen alkoi pari vuotta sitten.

Aloin kärsiä siitä etten nukahtanut heti nukkumaan mennessäni 50 vuotiaana.

Lapsena ja nuorena en tarvinnut nukahtamislääkkeitä saatikka pimennysverhoja.

45 olen. Töissä yritän sinnitellä parin tunnin yöunien jälkeen. Onneksi viikonloppu.

35-vuotias. Ajoittaisesta unettomuudesta olen kärsinyt lapsesta asti. Nykyään unettomuuskausia tulee vuodessa muutama. Eli noin kuukauteen en nuku kuin muutamia tunteita yössä. Välissä hieman parempi yö.

Mulla tuli alkuvuodesta vakava masennus johon liittyi unettomuus. Osastolla sain ketipinoria ja brintellixiä , mutta vasta kun mirtazapin lisättiin aloin nukkua. Syytä masennukseen ei tiedetä. Kyllä oli toivotonta yli kuukauden ajan joka yö kävellä kansliaan pyytämään ketipinoria joka auttoi 2 tuntia. Kokeiltiin myös stillnoxia jolla nukuin tunnin. Ikää on yli 60 eikä koskaan ennen ole ollut unettomuuta. Mitään fyysistä sairautta ei löytynyt.

Olen nyt 56. Unettomuus alkoi jo alle kouluikäisenä, mutta loppui n. 30-vuotiaana MS-taudin aiheuttaman väsymyksen takia (jotain hyvää siitäkin seurasi!). Alttius unettomuuteen on kuitenkin yhä olemassa, koska heti kun stressaan jotain, on todella vaikea saada unta. Samoin MS:ään liittyvästä lääkkeestä sanottiin, että tämä voi sitten ehkä aiheuttaa unettomuutta, ja heti seuraava yöhän meni sitten täysin ilman unta. Sen jälkeen lääkäri antoi aina varmuuden vuoksi mukaan unilääkkeet, kun kyseistä lääkettä käytettiin.

Itse kärsin tuosta vuosia. Tilanne korjaantui vasta, kun sain lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan, rautainfuusion alhaiseen varastorautaan ja keksin itse alkaa ottamaan happolisää ruuansulatuksen ongelmiin. Luulen, että kärsin aika monestakin vitamiini ja hivenaine puutteesta, kun vatsa oli koko muun elimistön lisäksi sekaisin vuosien unen puutteesta. Mulle väitettiin silti vuosia, että kilpirauhasessa ei ole vikaa ja oireeni johtuvat masennuksesta tai muusta vastaavasta psyykkisestä ongelmasta. No ei johtunut.

Vointini on parempi, mutta pysyviä haittoja unettomuudesta ehti silti jäädä. Keskittymiskyky ja muisti ei ole enää entisensä, vaikeampi esimerkiksi oppia uusia asioita. Kortisolintuotannossa on todennäköisesti jotain ongelmaa, saan yhtäkkisiä ptsd kohtauksia, jossa tuntuu, kuin joku olisi säikäyttänyt mut tosi pahasti, vaikka mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Chillaan vaikka sohvalla ja elimistö vaan yhtäkkiä vetää paniikkikahvasta.

Perhettä en uskalla koskaan hankkia. Mietin jo onko elämä edes elämisen arvoista pahimmassa unettomuusvaiheessa. Kokemus oli niin kamala, että en voi ajatellakaan laittavani itseni tilanteeseen, jossa vapaahehtoisesti kärsisin taas unettomuudesta. Traumat jäi, todella pahat.

Terveydenhoito on kyllä ihmeellistä pasketta. Mullekin kyllä masennuslääkettä tyrkytettiin joka vaiheessa, eikä mitään ongelmaa heittää unilääkereseptiä joka väliin, mutta kilpirauhasen hoitokokeilua ja rautainfuusiota ei voitu aloittaa, koska "niissä on riskejä". Pliis. Rautainfuusiosta tuli päiväksi päänsärky ja tyroksiinista ei oireen palaakaan. Hoitokokeilut aloitetaan niin matalilla lääkeannoksilla, että ei tuossa ole mitään oikeaa vaaraa lääkärin valvonnassa. Miksi tyroksiinia pihdataan struumapotilaalla, mutta unilääkkeitä voi kyllä heittää kourakaupalla suuhun? Vituttaa. Meni vuosia elämästä hukkaan ja aivot on pilalla.

Ja ainiin. Mulla on auttanut myös magnesiumglysinaatti, ostin sitä puhdistamon iltamagnesiumia. On kai jotenkin paremmin imeytyvässä muodossa. Otan tupla-annoksen illalla ja nukun syvemmin kuin vuosiin.

Lainaan keskustelupalstalta (Suomi24) yhden keskustelijan kirjoitusta, sillä se kuvaa hyvin munkin tilannetta. Käytetyt lääkkeet ovat olleet itselläni erit. (Olanzapin, Ketipinor, Atarax, Opamox muistaakseni). En juo alkoholia.:

""Itse olen käyttänyt 3 vuotta unilääkkeitä, zopinox,zolpidem myös kokeillut liutaa erilaisia rauhoittavia/psykoosilääkkeitä ja vaihdellen sitä ennen vuoden nukahtamislääkkeitä.

Olen yrittänyt olla ilman nyt vaikka esim. 3 päivää, eli valvonut 3 yötä liikunta ja miljoonat poppakonstit kokeiltu. Lääkäreiltä ei vastauksia tulevaisuuden unilääkkeiden käytöstä.

Joskus olen päättänyt olla viikonkin ilman jolloin en ole jaksanut enää 4 valvotun yön jälkeen valvoa vaan joutunut käyttämään alkoholia. (Vaikka ennen sitä valvoi viikkojakin, nyt parikin yötä tuntuu).

Olen myös puolitellut annoksia jne jolloin lääkkeet eivät ole enää edes toimineet.

Onko lopettaminen ollut mahdollista onko kellään kokemuksia näin pahasta unettomuudesta, olen kärsinyt univaikeuksista niin kauan kuin muistan, tod.näk alkaneet 6-vuotiaana?

Opiskelu pitäisi aloittaa ja vähän kauhistuttaa, olen kokeillut kaikki mah. lääkkeet kai niitä pitää vain loppuikä vaihdella peräjälkeen, että saa edes jotain vaikutusta?"" Lainauksen loppu.

Tällä hetkellä en nuku ollenkaan ilman jotain lääkettä. Yritän parhaillaan valvoa 2-3 yötä (onko 3 yötä paras vaihtoehto), ja vasta sitten otan Atarax 50 mg ja Opamox 15 mg (muut lääkkeet olen lopettanut). Ataraxia kokeilen avuksi unettomuuteen siksi, että olen ottanut Ataraxia kaikkein pisimmän aikaa sitten. Pelottaa, ettei Atarax:kaan aina auta valvomisputkien jälkeen. 😔

Toivoisin, että olisitte ystävällisiä minulle, sillä musta tuntuu, että olen umpikujassa, josta ei pääse mitenkään ulos. 😔. Olo on toivoton.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasta unettomuudesta pitää yrittää päästä eroon . Ei päihteitä. Kyllä se lääkekin on joskus tarpeen. Mulla ei enää ole tuota vaivaa. Se oli kamalaa aikaa kun uni ei vain tullut.

No kerro nyt sitten millä pääsit unettomuudesta eroon? Päihteitä en ole koskaan käyttänyt (alko, tupakka, huumeet), mutta erikoisläkäreiden määräämiä lääkkeitä olen kokeillut ilman apua. 20 v on unettomuutta takana ja toistaiseksi olen hengissä, vaan en tiedä kuinka kauan vielä jaksan... Unettomuuteni alkoi jatkuvista ylitöistä ja työstressistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut nukahtamisvaikeuksia.

Menin säännöllisesti nukkumaan klo 23 ja pyörin useita tunteja sängyssä, eikä uni vaan tullut. Nukahdin viimein n. klo 5.30 ja heräsin klo 8.30.

Työpäivinä heräsin klo 7.30 kellon soimiseen.

Päiväunia en ota ikinä, sillä en saa unta päivällä.

Työpäivät sujuivat huonosti, olin väsynyt ja ärtynyt, hikoilin valtavasti ja vatsa oli sekaisin joka päivä. Muisti takkuili.

Työterveyslääkäri sanoi, että älä turhaan kiusaa itseäsi noin vähillä unilla ja kirjoitti Ketipinor 25 mg reseptin. Niitä olen käyttänyt 2 tabl. iltaisin ja saan niillä noin 6 tunnin yöunet, mikä riittää minulle.

Ja illalla tietysti netti kiinni ajoissa, nyt innostuin roikkumaan täällä ihan liian pitkään, kun löysin tämän ketjun. Hyvää yötä.

Oot onnenpekka/liisa, jos 6 tunnin unet saat noilla 2 tabulla! Mä en nuku usein yhtään, vaikka otan Triptylin, 2 melatoniinia (3 mg), Kloptriptyl miteä (2 kpl), 1 - 1,5 Imovanea (7,5 mg), Mirtazapinin, Ketipinorin, Ataraxin, Brintellixin, Panadol Forten. 😵

Seuraavaksi menen ehkä narukauppaan...

Suosittelen meditoinnin kokeilua unettomuudesta kärsiville :)  ei tarvitse muuta kuin nukkumaan mennessä hengittää syvään ja tyhjentää mieli ajatuksista. Rauhattoman mielen rauhoitan puhumalla itselleni todella hitaasti ja rauhallisesti.

Minäkin kärsin tuosta aikanaan. Oli todella hankala ja raskas vaiva, mutta harva tajuaa millaista se vaikea unettomuus on. Siis jos ei ihan oikeasti nuku koko yönä. Ei näitä, että en varmaan nukkunut kuin tunninja oikeasti on nukkunut. Tiesin etten nukkunut sekuntiakaan koko yönä ja näitä oli usein. Sänkyyn meno pelotti ja ahdisti, sydän hakkasi ja pelkäsin sitä etten nukahda. Kokeilin eri nukahtamislääkkeitä ja jotain muitakin vahvempia lääkkeitä. Jossain vaiheessa en nukahtanut enää lääkkeilläkään, olin jo varmaan sekoamispisteessä. En valitettavasti muista enää lääkkeiden nimiä tms, koska pahin unettomuusvaihe oli 11-15 vuotta sitten lasten ollessa pieniä. Kolmas lapseni valvotti paljon sairastelukierteellään ja lisäksi kummitätini kuoli tuolloin yllättäen nukkuessaan. Aloin pelätä nukahtamista ja sitten vaikka lapsi alkoi nukkua ja pääsin tuosta kummin kuolemasta yli niin unettomuus jäi päälle. Unettomuus toistui lyhyen aikaa vielä neljännen lapsen vauvavuonna.

En osaa sanoa, miksi lopulta pääsin unettomuudesta eroon (en ainakaan tuulettamaan huonetta, juomalla maitoa tai näillä muilla kikkakolmosilla). Toki edelleen joskus on öitä etten nuku juurikaan, mutta ei siis mitään verrattuna tuohon aikaan. Se oli joku isompi kokonaisuus, jonka ratkettua hiljalleen en enää jännittänyt öitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi illalla ketipinoria 300mg?

Sehän on skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriö annos. Unettomuuteen käytetään 12.5-25 mg iltaisin.

Eikö pienin annos ole 25 mg? En saa sitä millään puolitettua.

25 mg on pienin annos.

-sivusta

Pienin annos on 5 mg. Sen saa kyllä kun lääkäriltä hoksaa pyytää. Tuokin aiheutti minulle pahoja sivuoireita, kädet ei enää toimineet ja piirtäjänä tarvitsen käsiäni. Valitsin sitten olla mieluummin uneton kuin kädetön.