Vaikea unettomuus

ylöös

Minulla on välillä kausia jolloin nukun useamman yön hyvin ja nukahdan nopeasti. Joskus taas kausia etten nukahda millään, ja jos pääsenkin uneen niin herään parin tunnin päästä ja valvon loppuyön. Silloin ajatukset sinkoilee eikä mieltä saa rauhoittumaan ja on parempi vaan nousta keittelemään aamukahvia.

Sen olen huomannut että mitä enemmän yrittää nukahtaa niin sitä varmemmin menee pieleen. Ennen yritin tehdä rentoutus ja hengitysharjoituksia, laskea lampaita ja tyhjentää mielen yms. Tämä johti minulla aina siihen että olin entistä stressaantuneempi enkä nukahtanut millään. Nykyään jos tuntuu etten nukahda niin otan suosiolla puhelimen käteen ja selailen sitä tunnin ja kokeilen sitten uudestaan. Yleensä silloin nukahdan. Aina ei kannata orjallisesti noudattaa niitä sääntöjä.

Eihän se kivaa ole kun kädet tärisee ja sydän hakkaa. Puhumattakaan vaikutuksista mielialaan. Silloin kun saa nukuttua pari yötä hyvin niin on uskomatonta miten hyvältä elämä tuntuu.

Unettomuus  on helvettiä!! Tunnen suurta myötätuntoa unettomuudesta kärsiviä kohtaan.Itse olen entinen superhyvä nukkuja.Unettomuusongelmat hiipivät elämääni vähitellen.Ensin saattoi olla satunnaisia öitä,että uni ei millään tullut.Nyt tämän painajaisen kanssa on taisteltu viimeiset pari vuotta.Uskon,että hermostoni on vikatilassa.Ferritiiniä yritän saada nyt myös nostettua.Alkoholia en juo.Kahvin olen jättänyt kokonaan pois.Olen kokeillut uniliiton univalmennusta,osteopatiaa,hengitys harjoituksia,ruokavaliota on säädetty,pimennysverhot ja painopeitto on hankittu,Neurosonicia (jos olisi rahaa,ostaisin itselleni ko.patjan).Samoin osteopatiassa kävisin useammin jos olisi rahaa.Melatoniini ei itselläni toimi,siitä tulee pahoinvointia ja seuraavana päivänä on ihan jumissa.Paria unilääkettä olen kokeillut,ei auta.Pieni määrä Opamoxia auttaa parhaiten,mutta kun sitä ei saisi käyttää pitkäkestoisesti.Fyysinen jaksaminen heikkoa ja mieli matalalla.Pelottaa,että tästä joutuu kärsimään koko loppuelämän. Olisi kiva kuulla selviytymistarinoita.

Vastaus ei ole aloittajalle vaan yleinen. Kannattaa miettiä onko alkoholi, stressi, delirium, tunnetilat joita ei ole vaputettu, huolia (mitä ei voi tehdä ja voi niille asioille) ja onko joku sukulainen avuksi, onko jokin toksista ympäristössä ja auttaako Jetlag ohjeet. Onko tarve hellittää taakoista. Voi etsiä ja miettiä mikä vaikuttaa tilaan. Onko puutoksia, miten hormonit jne. Onko aika laittaa puhelin ja muut kiinni, ellei materiaali ole positiivista. Onko joku terveydellinen tekijä joka vaikuttaa jne.

Piti lisätä että osa voimakkaista lääkkeistä voi myös omata haittavaikutuksia tai muu sellainen. Ellei ole irti riittävän ajan.

Minulla on ollut vaikean unettomuuden jaksoja pari. Tiedän tuon pelon, ettei saa unta seuraavana yönä.

Elän terveellisesti, harrastan päivittäin liikuntaa. En käytä alkoholia, en tupakoi.

Minulla on kaksi eri tyyppistä lääkettä, joista jomman kumman voin ottaa tarvittaessa ennen nukkumaan käymistä: matalalla annoksella mirtatsapiini ja atarax. En ota lääkettä joka ilta, vaan ainoastaan silloin tällöin. Lisäksi vuorottelen tarvittaessa otettavien lääkkeiden kanssa, etteivät ne menettäisi tehoaan. Tämä on onnistunut.

Minulla on filosofinen mielenlaatu, älyllinen, pohdiskeleva, erittelevä. Sen kielteinen puoli on kyky kehittää ajattelemalla pelkoja ja ahdistusta esim. siitä, saanko seuraavana yönä unta vai en. 

Olen uskovainen, ja tuossa liiallisessa ajattelussa minua on auttanut se, että nukkumaan käydessäni tietoisesti annan Jumalalle kaiken hallintavallan sielustani ja ruumiistani. Jokainen ajatuksenikin on Jumalan käsissä, samoin jokainen pelon tunne. Jos nukun, se on Jumalan teko. Jos valvon, sekin on Jumalan teko. Itse en voi muuta kuin hyväksyä sen mitä Jumala päättää.

Vierailija kirjoitti:

#Minkä ikäisiä olette te muut unettomat?

Itse olen 40 v. Alkoi pikkuhiljaa unettomuus pahenemaan 35-vuotiaasta. Oli kyllä jo aiemmin lyhyitä unettomuuspätkiä lasten ollessa pieniä, mutta pääsin niistä yli lähes heti. Kokonaisten öiden valvominen alkoi pari vuotta sitten.#

Minulla unettomuus alkoi kun valvoin viisi vuotta esikoiseni kanssa (ikää tuolloin 29). Unettomuus jäi päälle ja uudelleen nukahtaminen yöllä on ollut siitä lähtien vaikeaa. Olen luonteeltani huolehtija ja yöllä murehtiminen on tuttua. Äidilläni on mielenterveysongelmia ja ne ovat alkujaan puhjenneet juuri unettomuuden vuosi. Myös esikoiseni on huono nukkuja.

Itselläni on ollut parempia ja huonompia kausia valvomisen vuoksi. Alkuun ahdistuin valvomisesta valtavasti ja pelkäsin tulevani hulluksi. Vuosien myötä olen yrittänyt hyväksyä tämän puolen itsessäni ja se on tehnyt elämästä helpompaa. Lääkekokeiluita on ollut useita, mutta ne eivät ole auttaneet merkittästi. Nyt käytössä pitkävaikutteinen melatoniini ja triptyl. 

Tällä hetkellä olen 46v ja unettomuus aiheuttaa kiputiloja kropassa. Liikunnasta palautuminen on huonoa ja tämä on vaikea pala purtavaksi. Ennen harrastin paljon raskasta liikuntaa ja sain sillä stressiä puretuksi kehosta. Nyt olen pohtinut, liittyykö tämä unettomuus myös hormonaalisiin muutoksiin. Kuukautiset ovat edelleen säännölliset, mutta  voisiko esivaihdevuodet vaikuttaa unenlaatuun...? Pieniä selkeitä muutoksia selkeitä ikääntymisen muutoksia on. Olisiko estrogeenista kenties apua?

Olen 48 v ja pohtinut myös, että voisiko estrogeenitason lasku aiheuttaa unettomuusongelmat. Muita vaihdevuosioireita ei juurikaan ole, satunnaisesti saattaa tulla lämpöaalto, mutta ei vielä mitään häiritsevää. Toki hormonikorvaushoidon aloittaminenkaan ei ole välttämättä oikotie onneen. Monenlaisia tarinoita niistäkin kuullut eikä sovi kaikille. Ehkä sitä voisi kuitenkin testata, että onko mitään vaikutusta.

Itsellä oli unettomuutta joka kesti noin 2 kk. Helposti jos elämässä tulee liian stressaava tai kuormittava tilanne se vaikuttaa uniini. Olin ainakin 4 päivää yötä päivää hereillä ja kokeilin erilaisia lääkkeitä, jotka ei paljoa nukkumiseen auttanut. Olin ihan ylikierroksilla enkä osannut rauhoittaa itseäni.

Pääsin onneksi hyvälle lääkärille, jolle annoin tarkat ohjeet, että en halua riippuvuutta lääkkeisiin. Hän määräsi ketipinor 25 mg. Aluksi säikähdin lääkettä, mutta kokeiltuani tämä oli paras. 

 

Käytin lääkettä n. 1 kk jonka jälkeen en ole lääkettä tarvinnut. Suosittelen ottamaan lääkkeen avuksi ainakin hetkellisesti ja sellaisen joka sitä riippuvuutta ei aiheuttaisi! Turhaan rasittaa ylikuormittunutta kehoa rauhoittumaan vain luonnollisin keinoin. 

 

Toivon sydämestäni, että löydät apua unettomuuteen!

Minulla on lyhyitä unettomuusjaksoja yleensä muutaman kuukauden välein, mutta joskus voi mennä pitkäänkin, ettei ole mainittavia ongelmia. Nytkin on takana pari unetonta yötä, ehkä max. 2 tuntia per yö. Olo on aika kurja, mutta jostain saan aina energiaa tehdä asioita, kuten kirjoitustyötä. Se antaa energiaa ja toivoa siitä, että paremmat ajat ovat edessä. On usein myös ajanjaksoja, jolloin nukun todella sikeästi, niin etten herää missään vaiheessa yötä vaan vasta aamulla. Saan voimaa siitä ajatuksesta, että pystyn nukkumaan myös todella hyvin, jos en vain päästä stressiä hallitsemaan koko elämääni.   

Kuulostaa aivan minun tarinaltani, olen voimakkaasti yliajattelija, pohdin kaikkea aivan liikaa, ja se varmasti kuormittaa aivoja paljon, mutta vaikea sitä on luonteeelleen mitään tehdä.

Yritän myös mennä niin vähillä lääkkeillä kuin mahdollista, mutta täysin ilman en pärjää vaikka haluaisin, hyviä jaksoja on toki aina sillointällöin.

Ja myös usko on minullakin kantava voima, joka aamu kun tuntuu että yö on mennyt huonosti, mutta pitää jaksaa lähteä töihin, rukoilen voimaa ja viisautta tulevaan päivään, ei se pirteäksi tee, mutta auttaa jaksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi illalla ketipinoria 300mg?

Henk. koht. (en tiedä muiden unettomien tilanteesta) mulla on käytössä Olanzapin 5mg ja Opamox 15mg sekä Atarax 25mg.

Vähän ongelmallisia nuo. Yksi vanha ja hyvä, jota lääkäritkään ei aina hoksaa on doksepiini. Tepsii hyvin ainakin joillekin eikä aiheuta riippuvuutta.

Erittäin vaikea elämäntilanne laukaisi minulla pahan unettomuuden, ja en siis nukkunut enää lainkaan. Lääkkeiksi unettomuuteen sain ensin Mirtazapinin ja sitten Ketipinorin. Tie eroon lääkkeistä ja takaisin suhteellisen normaaliin nukkumiseen oli pitkä. Keinoja, jotka ovat hyödyttäneet minua ja muita tuntemiani ihmisiä kohti lääkkeettömyyttä: univalmennus, nettiterapia, lyhytpsykoterapia, mindfulness, rentoutusharjoitukset, musiikin tai puheen kuuntelu öisin, melatoniini, iltamagnesium, unen puutteen tietoinen hyväksyminen, unettomuudesta puhuminen avoimesti. Osaa on auttanut liikunta ja ulkoilu ja kahvin jättäminen kokonaan pois. Tietenkin osalle lääkkeet ovat pysyvä ratkaisu ja sekin on mahdollista hyväksyä. Kaikki keinot eivät sovi kaikille, mutta uskon, että jokaisen on mahdollista löytää ja saada apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla alkoi työt ja joka ilta nukahdan viimeistään klo 23, mutta herään aina klo 2.45-4.00. En tiedä miksi, on ihan hiljaista, mikään ei stressaa tai muutakaan syytä en tiedä. Hienoa kuitenkin vetää neljän viiden tunnin yöunilla työviikko läpi. Kun kerran herään, en enää nukahda. Lääkäri olisi halunnut uusia Imovane-reseptin, mutta en halua syödä lääkkeitä koska pitää olla aamulla varhain ajokunnossa. Ei tähän vissiin auta kuin työttömyys, eläke tai kuolema.

 

Onpa erikoista, tuntuu että imovanea pantataan ja pidetään pahana eikä sitä meinaa saada millään.

Imovanehan on vain nukahtamislääke ja jos sulla on ongelmana aikainen herääminen, niin se ei edes toimi siihen.

Itsellä tosin käytön aikana toleranssi noussut pahasti ja tuntuu, että muistikin on jo huonontunut. Oon 50 kiloinen nainen ja tarvitsen jo kolme nukahtamiseen 😥

Juuri tämänkaltaisten nistien takia sitä pantataan. Kukaan terveesti käyttävä ei kokeile ylittää lääkärin Pharmaca Fennica-annosta, joka on yksi (1) kappale per vrk. Hyvin harvoin 1,5 kappaletta per vrk. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä viikolla alkoi työt ja joka ilta nukahdan viimeistään klo 23, mutta herään aina klo 2.45-4.00. En tiedä miksi, on ihan hiljaista, mikään ei stressaa tai muutakaan syytä en tiedä. Hienoa kuitenkin vetää neljän viiden tunnin yöunilla työviikko läpi. Kun kerran herään, en enää nukahda. Lääkäri olisi halunnut uusia Imovane-reseptin, mutta en halua syödä lääkkeitä koska pitää olla aamulla varhain ajokunnossa. Ei tähän vissiin auta kuin työttömyys, eläke tai kuolema.

 

Onpa erikoista, tuntuu että imovanea pantataan ja pidetään pahana eikä sitä meinaa saada millään.

Imovanehan on vain nukahtamislääke ja jos sulla on ongelmana aikainen herääminen, niin se ei edes toimi siihen.

Itsellä tosin käytön aikana toleranssi noussut pahasti ja tuntuu, että muistikin on jo huonontunut. Oon 50 kiloinen nainen ja tarvitsen jo kolme nukahtamiseen 😥

Toleranssi ei voi kasvaa ilman omaa aktiivista valintaa. Kukaan lääkäri ei määrä kolmea vyorokaudessa. Se on riippuvaisen ihmisen omaa henkilökohtaista valintaa, jolla ei ole mitään tekemistä lääkleen itsensä kanssa. Vain riippuvainen itse on yksin vastuussa napsimastaan yliannoksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Atarax on siis väsyttävä antihistamiini; auttaa kutinaan ennen kaikkea (unettomuuden taustalla voi olla muun muassa jokin lievä allerginen oire, jota ei edes oikein tiedosta; tämä ajatus tuli mieleen kun yhdessä vaiheessa jouduin käyttämään tehokasta avaavaa nenäsuihketta, ja sinä aikana nukuin todella tukevasti ja heräilemättä!)

Tätä taustaa vasten myös kalkkitabletti auttaa unettomuuteen. Ties vaikka luihin koskisi, kun ovat haurastuneet, ja kalsium korjaa niitä yhdessä muun toiminnan kanssa. 

Myös Berocca auttaa, koska siinä on b-vitamiineja eli niitä vitamiineja, joiden puutos voi aiheuttaa koviakin kipuja.