Minkä pitäisi muuttua, että suomalaiset saisivat lisää lapsia?

Käsittääkseni 1/3 osa aikuisista ihmisistä on sinkkuja joten eiköhän se ole se juurisyy tähän ja toinen on se että ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konservatiivinen kasvatus ja yhteisöllisyys pitäisi palauttaa.

Nimenomaan ei. Pitäisi panostaa vielä enemmän vanhempien väliseen tasa-arvoon. Moni nainen ei halua olla se kodinkone ja perheen ainoa vastuun kantava vanhempi.

Mies saa melkein poikkeuksetta aina lyhyen tikun erotilanteessa, pääsee makselemaan elareita lapsista mitä ei koskaan edes näe. Naiset ottaa eron nykyään pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Miksi edes yrittää sitoutua systeemissä mikä on täysin epätasa-arvoinen ja seksistinen?

Sulla on kyllä niihin lapsiin tapaamisoikeus eron jälkeen. Suurinta osaa miehistä ei vain kiinnosta nähdä niitä lapsiaan kun kotileikki päättyy.

Tiedätkö yhtäkään naista joka makselee elareita?

Tuskinpa.

Minä tiedän. Siinä eron yhteydessä vanhemmat ovat sopineet, että lapset ja isä jää asumaan entiseen asuntoon. Ne miehet ovat ja ovat olleet poikkeuksellisen kyvykkäitä jo parisuhteessa ollessaan, joten naisen ei ole tarvinnut olla huolissaan miten lapsista huolehditaan. Ei yksikään nainen halua antaa huoltajuutta miehelle, jonka mielestä lastenhoito ja kotityöt kuuluu naisille.

Nykyään toivotaan kohtalaisen korkeaa elintasoa ja jos lapsen saanti heikentää taloutta tai jopa kurjistaa oman taloustilanteen, niin lapsi jätetään hankkimatta.

Eli iso syy on raha. Jos taloutta ei tarvitsisi stressata niin eiköhän syntyvyys olisi ihan eri tolalla. Rahankin lisäksi on moni syitä jättää hankkimatta lapsia, mutta raha on se kaiken pohja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudelliset syyt varmasti suurimmalla osalla lapsettomuuteen.

50v sitten riitti että perheestä toinen vanhemmista kävi töissä jolloin toinen pystyi keskittymään lasten kasvatukseen.

Nykyään lapsi pitää mahdollisimman nopeasti saada järjestelmän kasvatettavaksi, jotta perheen talous ei rapistu.

Miksi tekisin lapsia järjestelmälle, kun en itse kerkiä töiltäni osallistumaan kasvattamiseen?

Minä olin lapsi 50 vuotta sitten perheessä, jossa vain isä kävi töissä. En ikinä olisi suostunut aikuisiällä elämään yhtä alkeellisesti. Me oltiin oikeasti köyhiä. Äidin tärkein tehtävä oli kotityöt ja niitä riitti, kun ainoa mukavuus oli sähkö. Me lapset vaan roikuttiin siinä mukana, ei äidillä riittänyt aikaa eikä jaksamista meidän kanssa olemiseen. En usko, että kukaan palstalainen olisi suostunut elämään sitä elämää, et sinäkään.

Mitä jos annat kuitenkin minun itse valita mitä pidän elämässä tärkeämpänä ja mitä vähemmän tärkeänä? Minulle tärkeämpää on aika lasten kanssa, kuin raha jota saan työstä.

Mielummin eläisin alkeellisemmin ja kasvattaisin lapset itse.

Helppo huudella kun on elänyt kultaisen 80 luvun kun rahaa tuli ikkunoista ja ovista, kaikille riitti töitä ja yhden aikuisen tulot riitti omakotitalon, mökin ja auton maksamiseen alle 10 vuodessa.

Sinulla on ihme kuvitelmat 80-luvusta. Töitä oli silloin pääkaupunkiseudulla, mutta siellä oli asuntopula. Sinne minunkin piti muuttaa, kun olin onnistunut saamaan huoneen kimppakämpästä. Asuntolainoissa maksimilaina-aika oli 10 vuotta, pitemmät lainat tuli vasta 1980-luvun lopussa. Muutamaa vuotta myöhemmin iski lama, lainojen korot nousi ja asuntojen arvo laski. Siinä sitten oli lainaa enemmän mitä asunnon arvo.

Mutta mikäs sinua estää hankkimasta vanhaa taloa syrjäseudulta, niitä saa halvalla. Ulkovessa, ulkosauna, kantovesi sisään ja ulos, puulämmitys ja pyykinpesu käsin on tehtävänä. Ja tietenkin kesäisin kasvimaan ja perunapellon hoito.

80-luvun alusta lähtien inflaatio laukkasi, palkkataso nousi kohisten, palkankorotukset saattoivat olla toistakymmentä prosenttia kerralla. Eläkemaksuja ei käytännössä tarvinnut edes maksaa. Rakentaminen oli halpaa. Muistan kyllä 80-luvun, kun yrittäjäperheenä (jossa vain isä kävi töissä) meillä oli iso omakotitalo, uusi kesämökki, uusi iso moottorivene, neljä uutta autoa, harrastuksia, lomamatkoja jne. Todella harva nyky-yrittäjä pääsee samanlaiseen elintasoon kiinni, ainakaan pk-seudun ulkopuolella.

Myös työntekijöiden tulot ja elintaso kasvoivat kohisten. Työpaikkoja oli joka paikassa, ja töihin pääsi sisään kävelemällä. Siskoni oli lukioikäisenä kesätyössä pankissa! Moniko pankki ottaa nykyisin alaikäisen lukiolaisen töihin sisään kävelemällä?

Nykyisin palkat nousee 1% viiden vuoden välein kun samalla hinnat nousee,verot nousee ja päättäjät keskii uusia maksuja kuten ylevero jäteveroja, jakeluvelvoite..

Joskus vuonna 2010 sait viikon ruuat 40 eurolla kun nykyisin menee puolet enemmän, polttoainetta sait reilu euron litralta kun nykyään se maksaa lähemmäs 2e.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konservatiivinen kasvatus ja yhteisöllisyys pitäisi palauttaa.

Nimenomaan ei. Pitäisi panostaa vielä enemmän vanhempien väliseen tasa-arvoon. Moni nainen ei halua olla se kodinkone ja perheen ainoa vastuun kantava vanhempi.

Mies saa melkein poikkeuksetta aina lyhyen tikun erotilanteessa, pääsee makselemaan elareita lapsista mitä ei koskaan edes näe. Naiset ottaa eron nykyään pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Miksi edes yrittää sitoutua systeemissä mikä on täysin epätasa-arvoinen ja seksistinen?

Sulla on kyllä niihin lapsiin tapaamisoikeus eron jälkeen. Suurinta osaa miehistä ei vain kiinnosta nähdä niitä lapsiaan kun kotileikki päättyy.

Tiedätkö yhtäkään naista joka makselee elareita?

Tuskinpa.

Niin. Nainen hoitaa ne lapset ja maksaa yleensä huomattavasti enemmän kuin puolet lasten kuluista. Siinä ei paljon jotkut elarit lohduta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän tukea pikkulapsiperheen arkeen, esimerkiksi isovanhemmilta; nyky-Suomessa on kaikkien aikojen osallistumattomimmat isovanhemmat. Esimerkiksi Jenkkilässä saadaan lapsia Suomea enemmän erityisesti sen vuoksi, että siellä isovanhemmat osallistuvat lastenlasten kasvatukseen ihan oikeasti.

EI, EI JA EI!!!

Isovanhemmat hoitavat Suomessa lastenlapsia enemmän kuin koskaan ennen. Mummot ovat jo jaksamisensa äärirajoilla, kun heidän on hoidettava lastenlapset, omat vanhemmat ja appivanhemmat, ja käytävä töissä.

EI ENÄÄ ENEMPÄÄ TAAKKAA ISOVANHEMMILLE!

Minä olin aikoinaan mummoni hoidossa viikko tolkulla kesän aikana ja muinakin lomina. Omat niin sanotut vanhempani eivät ole lasta nähneet nimiäisten jälkeen eivätkä kyselleet mitään, miehen vanhemmat ovat innokkaita hoitajia, mutta ei lapsi ole heillä ollut kertaakaan useampaa yötä putkeen. Aikoinaan oli hyvinkin normaalia, että lapset ovat melkein koko kesän isovanhemmilla hoidossa, ei tällaista nykyään ole.

Olen syntynyt 1960-luvulla. En tiedä enkä muista ketään, joka olisi ollut "melkein koko kesän isovanhemmilla hoidossa". En edes niistä, joiden isovanhemmat asuivat maalla ja elivät maataloudella. Vielä 1970-luvulla lauantaitkin olivat työpäiviä, sitä en muista kuinka pitkä vuosiloma/kesäloma silloin oli pisimmillään mutta ei varmasti neljää viikkoa enempää. Vaikea kuvitella, että lapset olisi lähetetty isovanhemmille, jotka käyvät töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudelliset syyt varmasti suurimmalla osalla lapsettomuuteen.

50v sitten riitti että perheestä toinen vanhemmista kävi töissä jolloin toinen pystyi keskittymään lasten kasvatukseen.

Nykyään lapsi pitää mahdollisimman nopeasti saada järjestelmän kasvatettavaksi, jotta perheen talous ei rapistu.

Miksi tekisin lapsia järjestelmälle, kun en itse kerkiä töiltäni osallistumaan kasvattamiseen?

Minä olin lapsi 50 vuotta sitten perheessä, jossa vain isä kävi töissä. En ikinä olisi suostunut aikuisiällä elämään yhtä alkeellisesti. Me oltiin oikeasti köyhiä. Äidin tärkein tehtävä oli kotityöt ja niitä riitti, kun ainoa mukavuus oli sähkö. Me lapset vaan roikuttiin siinä mukana, ei äidillä riittänyt aikaa eikä jaksamista meidän kanssa olemiseen. En usko, että kukaan palstalainen olisi suostunut elämään sitä elämää, et sinäkään.

Mitä jos annat kuitenkin minun itse valita mitä pidän elämässä tärkeämpänä ja mitä vähemmän tärkeänä? Minulle tärkeämpää on aika lasten kanssa, kuin raha jota saan työstä.

Mielummin eläisin alkeellisemmin ja kasvattaisin lapset itse.

Helppo huudella kun on elänyt kultaisen 80 luvun kun rahaa tuli ikkunoista ja ovista, kaikille riitti töitä ja yhden aikuisen tulot riitti omakotitalon, mökin ja auton maksamiseen alle 10 vuodessa.

Sinulla on ihme kuvitelmat 80-luvusta. Töitä oli silloin pääkaupunkiseudulla, mutta siellä oli asuntopula. Sinne minunkin piti muuttaa, kun olin onnistunut saamaan huoneen kimppakämpästä. Asuntolainoissa maksimilaina-aika oli 10 vuotta, pitemmät lainat tuli vasta 1980-luvun lopussa. Muutamaa vuotta myöhemmin iski lama, lainojen korot nousi ja asuntojen arvo laski. Siinä sitten oli lainaa enemmän mitä asunnon arvo.

Mutta mikäs sinua estää hankkimasta vanhaa taloa syrjäseudulta, niitä saa halvalla. Ulkovessa, ulkosauna, kantovesi sisään ja ulos, puulämmitys ja pyykinpesu käsin on tehtävänä. Ja tietenkin kesäisin kasvimaan ja perunapellon hoito.

80-luvun alusta lähtien inflaatio laukkasi, palkkataso nousi kohisten, palkankorotukset saattoivat olla toistakymmentä prosenttia kerralla. Eläkemaksuja ei käytännössä tarvinnut edes maksaa. Rakentaminen oli halpaa. Muistan kyllä 80-luvun, kun yrittäjäperheenä (jossa vain isä kävi töissä) meillä oli iso omakotitalo, uusi kesämökki, uusi iso moottorivene, neljä uutta autoa, harrastuksia, lomamatkoja jne. Todella harva nyky-yrittäjä pääsee samanlaiseen elintasoon kiinni, ainakaan pk-seudun ulkopuolella.

Myös työntekijöiden tulot ja elintaso kasvoivat kohisten. Työpaikkoja oli joka paikassa, ja töihin pääsi sisään kävelemällä. Siskoni oli lukioikäisenä kesätyössä pankissa! Moniko pankki ottaa nykyisin alaikäisen lukiolaisen töihin sisään kävelemällä?

Ok, me ollaan eletty ihan eri maailmoissa. Oma isä oli pienipalkkainen autokuski, äiti vielä pienipalkkaisempi osa-aikainen siivooja. Isä rakensi pienen omakotitalon, auto oli vanha pikku-fiiat, ei mökkiä, ei venettä, ei maksullisia harrastuksia, ei lomamatkoja.

Minä sain lukioikäisenä kaksi kertaa kolmen viikon kesätyön, toinen oli naapurissa lapsenlikkana ja toinen toimistosiivousta. Kun sitten valmistuin ja muutin Helsinkiin, olin hämmästynyt, kun olisin päässyt jokaiseen hakemaani paikkaan töihin. Kotiseudulla tarjolla oli tuntitöitä siivousfirmassa. Siskosi taisi päästä pankkiin isäsi ansiosta.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on se vaikeus. Pitäisi tarjota iltahoitoa, mutta hoitajille ei haluta maksaa riittävää palkkaa, eikä hoitajia ei ole.

Nyt juuri keskituloiset eivät tämän takia pysty lisääntymään. Työ ei jousta. Silti tälle ei tehdä mitään, vaan vanhemmuuden vaatimuksia vaan nostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän tukea pikkulapsiperheen arkeen, esimerkiksi isovanhemmilta; nyky-Suomessa on kaikkien aikojen osallistumattomimmat isovanhemmat. Esimerkiksi Jenkkilässä saadaan lapsia Suomea enemmän erityisesti sen vuoksi, että siellä isovanhemmat osallistuvat lastenlasten kasvatukseen ihan oikeasti.

EI, EI JA EI!!!

Isovanhemmat hoitavat Suomessa lastenlapsia enemmän kuin koskaan ennen. Mummot ovat jo jaksamisensa äärirajoilla, kun heidän on hoidettava lastenlapset, omat vanhemmat ja appivanhemmat, ja käytävä töissä.

EI ENÄÄ ENEMPÄÄ TAAKKAA ISOVANHEMMILLE!

Minä olin aikoinaan mummoni hoidossa viikko tolkulla kesän aikana ja muinakin lomina. Omat niin sanotut vanhempani eivät ole lasta nähneet nimiäisten jälkeen eivätkä kyselleet mitään, miehen vanhemmat ovat innokkaita hoitajia, mutta ei lapsi ole heillä ollut kertaakaan useampaa yötä putkeen. Aikoinaan oli hyvinkin normaalia, että lapset ovat melkein koko kesän isovanhemmilla hoidossa, ei tällaista nykyään ole.

Olen syntynyt 1960-luvulla. En tiedä enkä muista ketään, joka olisi ollut "melkein koko kesän isovanhemmilla hoidossa". En edes niistä, joiden isovanhemmat asuivat maalla ja elivät maataloudella. Vielä 1970-luvulla lauantaitkin olivat työpäiviä, sitä en muista kuinka pitkä vuosiloma/kesäloma silloin oli pisimmillään mutta ei varmasti neljää viikkoa enempää. Vaikea kuvitella, että lapset olisi lähetetty isovanhemmille, jotka käyvät töissä.

Omat isovanhemmat olivat pientilallisia, toki 7-kymppisinä eläkkeellä, ja yksi pojista jatkoi tilanpitoa. Meidät lähetettiin kesiksi mummolaan työvoimaksi. Lastenhoitoa, tiskaamista, siivoamista, pyykinpesua, heinätöitä ja muuta ulkotyötä kyllä riitti meille lapsillekin aamusta iltaan.

Pysyvämpiä työsuhteita ilman vuokrafirmoja. Ei se ole sattumaa, että syntyvyys on romahtanut sitä mukaa mitä enemmän on tullut vuokratyöpaikkoja. Romahdus alkoi vuosikymmen sitten juuri samaan aikaan, kun vuokrafirmat löi läpi.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on liian vauras. Kuvitellaan, että peruspalkka ei riitä perheen elättämiseen, vaikka 70 vuotta sitten elätettiin 10 lasta navetalla ja perunapellolla.

Toiseksi yleensä köyhät lisääntyvät holtittomasti, Suomessa ei ole enää riittävän köyhiä ihmisiä.

70 vuotta sitten oli toisaalta paljon myös ammatteja, joihin pystyi vain kävelemään sisään. Toisin sanoen vanhempien ei tarvinnut panostaa lapsiin siinä määrin kuin nykyään, sillä kouluttamaton ja köyhäkin lapsi työllistyi johonkin tehdasduuniin ja pääsi elämänsyrjään kiinni. Nykyään työelämän vaatimukset on kovia, eikä yhteiskunnassa ole oikein enää paikkaa jollekin köyhäilistön mukuloille, jotka on kasvanut perunapellon antimilla.

Mulla jäi lapset hankkimatta, koska nyt olen liian vanha. Syy: järkevää miestä ei löytynyt. Ennen kuin joku tulee vinkumaan laatikkoleuasta, olen ollut 3 kertaa vakavassa suhteessa tavallisen näköisen miehen kanssa, niin kuin suurin osa muistakin naisista.

Nämä miehet odottivat, että olen joku kodinkone ja toki haukkuivat ties mistä typeristä asioista. Ja tietenkin minun olisi pitänyt maksaa kaikki. Miksi ihmeessä tekisin lapsen, kun mies ei tee kotona mitään? Ja päälle haukut; hienoahan se olisi kasvattaa uusia mielenterveyspotilaita kus.päämiehen takia.

Det är väldigt enkelt:

- Samhället borde se barn som något annat än en mängd framtida skattebetalare.

- Att skaffa barn bör inte ses som en plikt.

- De som skaffar barn får inte sättas i en sämre position är barnlösa.

- Arbetsgivare skall inte bära kostnader för barnfamiljer, det är statens sak. På det viset ökar jämlikheten på arbetsmarknaden.

- Barnfamiljer måste få bestämma internet om sina angelägenheter och inte påtvingas statlig styrning.

- Mammaledigheten måste förlängas, innehålla olika alternativ samt kompenseras betydligt bättre. Idag är mammapenningen högre i Estland än i Finland.

.

Där är några punkter att börja med från länder där fertiliteten har ökat inom EU.

.

Bonus: inför frivillig familjebeskattning.

Vierailija kirjoitti:

Pysyvämpiä työsuhteita ilman vuokrafirmoja. Ei se ole sattumaa, että syntyvyys on romahtanut sitä mukaa mitä enemmän on tullut vuokratyöpaikkoja. Romahdus alkoi vuosikymmen sitten juuri samaan aikaan, kun vuokrafirmat löi läpi.

Sepä se. Epämääräiset työsuhteet ja osa-aikatyöt tarkoittavat, että ihmiset eivät saa kiinni omistusasumisesta, eivätkä voi suunnitella tulevaisuuttaan. En ihmettele, että sellaisessa tilanteessa lasten suunnitteleminen tuntuu kaukaiselta asialta.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni 1/3 osa aikuisista ihmisistä on sinkkuja joten eiköhän se ole se juurisyy tähän ja toinen on se että ei ole varaa.

Suurin osa sinkuista on iäkkäitä leskiä, joilla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudelliset syyt varmasti suurimmalla osalla lapsettomuuteen.

50v sitten riitti että perheestä toinen vanhemmista kävi töissä jolloin toinen pystyi keskittymään lasten kasvatukseen.

Nykyään lapsi pitää mahdollisimman nopeasti saada järjestelmän kasvatettavaksi, jotta perheen talous ei rapistu.

Miksi tekisin lapsia järjestelmälle, kun en itse kerkiä töiltäni osallistumaan kasvattamiseen?

Minä olin lapsi 50 vuotta sitten perheessä, jossa vain isä kävi töissä. En ikinä olisi suostunut aikuisiällä elämään yhtä alkeellisesti. Me oltiin oikeasti köyhiä. Äidin tärkein tehtävä oli kotityöt ja niitä riitti, kun ainoa mukavuus oli sähkö. Me lapset vaan roikuttiin siinä mukana, ei äidillä riittänyt aikaa eikä jaksamista meidän kanssa olemiseen. En usko, että kukaan palstalainen olisi suostunut elämään sitä elämää, et sinäkään.

Mitä jos annat kuitenkin minun itse valita mitä pidän elämässä tärkeämpänä ja mitä vähemmän tärkeänä? Minulle tärkeämpää on aika lasten kanssa, kuin raha jota saan työstä.

Mielummin eläisin alkeellisemmin ja kasvattaisin lapset itse.

Helppo huudella kun on elänyt kultaisen 80 luvun kun rahaa tuli ikkunoista ja ovista, kaikille riitti töitä ja yhden aikuisen tulot riitti omakotitalon, mökin ja auton maksamiseen alle 10 vuodessa.

Sinulla on ihme kuvitelmat 80-luvusta. Töitä oli silloin pääkaupunkiseudulla, mutta siellä oli asuntopula. Sinne minunkin piti muuttaa, kun olin onnistunut saamaan huoneen kimppakämpästä. Asuntolainoissa maksimilaina-aika oli 10 vuotta, pitemmät lainat tuli vasta 1980-luvun lopussa. Muutamaa vuotta myöhemmin iski lama, lainojen korot nousi ja asuntojen arvo laski. Siinä sitten oli lainaa enemmän mitä asunnon arvo.

Mutta mikäs sinua estää hankkimasta vanhaa taloa syrjäseudulta, niitä saa halvalla. Ulkovessa, ulkosauna, kantovesi sisään ja ulos, puulämmitys ja pyykinpesu käsin on tehtävänä. Ja tietenkin kesäisin kasvimaan ja perunapellon hoito.

80-luvun alusta lähtien inflaatio laukkasi, palkkataso nousi kohisten, palkankorotukset saattoivat olla toistakymmentä prosenttia kerralla. Eläkemaksuja ei käytännössä tarvinnut edes maksaa. Rakentaminen oli halpaa. Muistan kyllä 80-luvun, kun yrittäjäperheenä (jossa vain isä kävi töissä) meillä oli iso omakotitalo, uusi kesämökki, uusi iso moottorivene, neljä uutta autoa, harrastuksia, lomamatkoja jne. Todella harva nyky-yrittäjä pääsee samanlaiseen elintasoon kiinni, ainakaan pk-seudun ulkopuolella.

Myös työntekijöiden tulot ja elintaso kasvoivat kohisten. Työpaikkoja oli joka paikassa, ja töihin pääsi sisään kävelemällä. Siskoni oli lukioikäisenä kesätyössä pankissa! Moniko pankki ottaa nykyisin alaikäisen lukiolaisen töihin sisään kävelemällä?

80-luvulla sai ostettua kolmion pääkaupunkiseudun lähiöstä uutena 50 000 eurolla. Nyt sama asunto maksaa käytettynä 150 000€ ja esimerkiksi rakennusmiehen palkka oli silloin sama kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Työn ja perheen yhteensovittaminen on se vaikeus. Pitäisi tarjota iltahoitoa, mutta hoitajille ei haluta maksaa riittävää palkkaa, eikä hoitajia ei ole.

Nyt juuri keskituloiset eivät tämän takia pysty lisääntymään. Työ ei jousta. Silti tälle ei tehdä mitään, vaan vanhemmuuden vaatimuksia vaan nostetaan.

Yksikään hallitus ei ole tehnyt mitään syntyvyyden parantamiseksi. Pelkästään puhetta on riitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan nyt se, että nykyistä 18-35v sukupolvea ei myöskään kiinnosta seksi.  Jos ihmistä ei kiinnosta seksi, sitä ei kiinnosta myöskään kumppanin hankkiminen. Ja sillä on jokin merkitys ja luonto on sen niin tarkoittanut.

Miten niin ei kiinnosta seksi?

Vanhanpiian vero käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt omia kahta tytärtä on seurannut, ensinnäkin haluamansa opiskelupaikan saaminen kesti yo-kirjoitusten jälkeen muutamia vuosia. Kun opiskelut pääsee aloittamaan vaikkapa 23-vuotiaana, valmistuu vasta kolmekymppisenä. Sitten pitäisi tehdä töitä, että alkaisi edes jonkinlainen eläke kertymään ja voisi maksaa opintolainaa pois. Jos uusi hallitus vielä leikkaa asumistukea, opiskelut venyy entisestään, kun on käytännössä pakko käydä töissä opiskelujen ohella. Siellä ne tulevat maisterit seisoo Mäkkärin kassalla yövuorossa.

Ikä alkaa äkkiä tulla vastaan, jos lapsista voi alkaa haaveilla vasta vaikkapa 35-vuotiaana. 

Opiskelijoilta leikkaaminen on yksi tämän hallituksen tyhmimmistä ideoista.

Mitä isompi on valmistuvan lainataakka, sitä vähemmän mahdollisuuksia on alkaa lastenhankintaan hedelmällisessä iässä.

Lapsia voi hankkia myös opiskelujen aikana. Tuppaa jostain syystä unohtumaan nykynaisilta. Silloin vielä saisi helposti lisätukia yhteiskunnalta.

Eli naisten itsekkyys on suurin yksittäinen syy.