Minkä pitäisi muuttua, että suomalaiset saisivat lisää lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla suvulla on pitkät perinteet ja kaikki sisarukset ja serkut ovat saaneet vähintään 1 lapsen. Kaksi lasta on kuitenkin yleisin määrä.

Suvulla on pääomaa ja varallisuutta. Sukulaiset myös pitää yhtä ja auttaa toisiaan taloudellisesti. Häitä varten tehdään yhteinen keräys ja ne on hyvin suosittu juhla kaikille.

Sukumme tuli Saksan alueelta 1600-luvulla Viron alueille ja siirtyi lopulta Viipurista Suomeen sotien jälkeen. Sukumme yleisin miehen rooli on johtajuus. Sukumme miehet ovat johtaneet suomalaisia rahvaita sisällissodista maailmansotiin.

Joten klaanimme itsetunto on äärimmilleen viritetty ja lapset ovat tärkein edellytys ylläpitää sukumme omaisuutta. Lasten hankinta on itsestään selvää.

Onko lapsettomuus juurettomuuden syy?

Meillä nimittäin pelkkä sukunimi velvoittaa yrittämään edes yhtä jälkeläistä.

Sisäsiittoisissa suvuissa esiintyy paljon sairauksia ja tahatonta lapsettomuutta.

Siinäpä vasta ongelma, miten saada ihmiset tekemään sellaista mihin ei ole taloudellisesti varaa tai muutenkaan mahdollisuuksia. On aika suuri ja elämää rajoittava sitoomus vääntää maailmaan muksuja ja olla niiden kasvatuksesta ja elatuksesta vastuussa seuraavat 20 v. Kyllähän se rajoittaa omaa elämää ja vapaa-aikaa tavattoman paljon.

Ei tänne kuolevalle planeetalle kannata enää mitään lapsia tehdä. Vuosia sitten olin sitä mieltä että olisin ehkä halunnut mutten saanut, nyt uutisia lukiessa olen todella helpottunut, että niitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omalla suvulla on pitkät perinteet ja kaikki sisarukset ja serkut ovat saaneet vähintään 1 lapsen. Kaksi lasta on kuitenkin yleisin määrä.

Suvulla on pääomaa ja varallisuutta. Sukulaiset myös pitää yhtä ja auttaa toisiaan taloudellisesti. Häitä varten tehdään yhteinen keräys ja ne on hyvin suosittu juhla kaikille.

Sukumme tuli Saksan alueelta 1600-luvulla Viron alueille ja siirtyi lopulta Viipurista Suomeen sotien jälkeen. Sukumme yleisin miehen rooli on johtajuus. Sukumme miehet ovat johtaneet suomalaisia rahvaita sisällissodista maailmansotiin.

Joten klaanimme itsetunto on äärimmilleen viritetty ja lapset ovat tärkein edellytys ylläpitää sukumme omaisuutta. Lasten hankinta on itsestään selvää.

Onko lapsettomuus juurettomuuden syy?

Meillä nimittäin pelkkä sukunimi velvoittaa yrittämään edes yhtä jälkeläistä.

Von Hilbertin suvun edustajille tekee tiukkaa mennä rahvaisiin häihin. Suvun edustaja saattaa avioitua alemmalta portaalta olevan kanssa. Yhtälailla tekin käytätte hedelmöityshoitoja. Siitä ei vaan mielellään puhuta.

Assburger kirjoitti:

Vakaiden parisuhteiden puute on pääsyy lapsikatoon.

Olemme ikäluokkamme kummajaispari, olemme olleet yhdessä 33 vuotta ja meillä on 5 lasta.

Vaimoni luokkakaveri meni siippansa kanssa yhteen 14-vuotiaana ja heillä on 4 lasta.

Viisikymppisinä ovat isovanhempia.

Kyllähän tässä itsensä kummajaiseksi tuntee kun itse on ollut naimisissa 35 vuotta ja kaikki lasten kaverien vanhemmat alkaa olla eronneet vähintään kertaalleen. Itse, omat kaverit ja sisarukset mentiin parikymppisinä opiskelijoina naimisiin ja yksikään pari ei ole tähän mennessä eronnut. Omilla lapsilla on ollut seurustelusuhteita nyt parikymppisinä, mutta niistä ei ole mitään pysyvää tullut. En tiedä miten ihmisten ajatusmaailma onnäin muuttunut. Ei se ennenkään taloudellisesti nen toimeentulo ollut varmaa eikä tulevaisuus sen paremmalta ja varmemmalta näyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vakaiden parisuhteiden puute on pääsyy lapsikatoon.

Olemme ikäluokkamme kummajaispari, olemme olleet yhdessä 33 vuotta ja meillä on 5 lasta.

Vaimoni luokkakaveri meni siippansa kanssa yhteen 14-vuotiaana ja heillä on 4 lasta.

Viisikymppisinä ovat isovanhempia.

Kyllähän tässä itsensä kummajaiseksi tuntee kun itse on ollut naimisissa 35 vuotta ja kaikki lasten kaverien vanhemmat alkaa olla eronneet vähintään kertaalleen. Itse, omat kaverit ja sisarukset mentiin parikymppisinä opiskelijoina naimisiin ja yksikään pari ei ole tähän mennessä eronnut. Omilla lapsilla on ollut seurustelusuhteita nyt parikymppisinä, mutta niistä ei ole mitään pysyvää tullut. En tiedä miten ihmisten ajatusmaailma onnäin muuttunut. Ei se ennenkään taloudellisesti nen toimeentulo ollut varmaa eikä tulevaisuus sen paremmalta ja varmemmalta näyttänyt.

Elämisen hinta oli kuitenkin niin paljon siedettävämpi, että kummasti sitä ihan tavallisilla kouluttamattomilla duunareillakin riitti pelimerkit omistusasuntoon ja 3-5 kersaan, monesti vielä mökkiinkin. Vanhempi polvi ei tunnu kerta kaikkiaan ymmärtävän, että kahden nipin napin keskituloisten ihmisen palkalla ei kustanneta tämän päivän Suomessa enää paljon mitään. Äitini lapsuuden perheessä vain isä työskenteli ja sekin jossain suorittavissa tehtävissä rakennusalalla, ja silti niillä oli viisi lasta, koira ja omakotitalo pk-seudulla. Viime vuonna mun ja mieheni piti käydä perusteellinen keskustelu siitä, onko meillä varaa asuntolainan lisäksi edes siihen koiraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten pitäisi saada edes se yksi tykkäys tinderissä ja sitäkautta treffeille . Ja varmaan seksiäkin pitäisi miehen saada edes kerran tai pari jos meinaa lapsia tehdä . Ihan petusjuttuja siis .

Isyys vaatii vähän enemmän kuin tykkäys Tiderisä ja pari kertaa saaminen. Ei ihme, että naisten lisääntymishalut ovat nollissa, kun miesten käsitys vanhemmuudesta on tällainen.

Kas tulihan se todellinen ongelma esiin kaiken miesten syyttelyn jälkeen, naisten halut on nollissa. Tämänhän parisuhteessa elävät miehet ovat tienneet aina.

Miesten halutko ovat nimenomaan lisääntymishaluja, ja naisten lisääntymishalujen puute on parisuhteessa elävien miesten mielestä ongelma, jonka he ovat tienneet aina? Okei. Palstan miesoletetu ovat kyllä antaneet ihan päinvastaisen kuvan, mutta ilmeisesti eivät sitten ole parisuhteessa koskaan olleet niin eivät tiedä tätä. Väittävät, että miehet eivät halua lapsia vaan vain seksiä, mutta totuus olikin sitten toinen.

Suominaisten pitäisi höllätä sitä yhä sairaalloisemmin kiristyvää kriittistä suhtautumistaan miehiin, kuka tai millainen mies kelpaa. Nykyään naiset asettavat miehen mitalle jopa pikkutarkat senttimitatkin, esim. väh. 180 cm, joten puolet suomimiehistä on jo sillä karsittu pois jatkosta. Sitten ne lukuisat muut tiukat tyypillisesti miehen fyysisiä ominaisuuksia kohtaan asetetut kriteerit, erityisesti miesten ulkonäköä koskevat jne. karsivat ne loputkin puolet tarjokkaista miehistä pois.

Nyt tähän taas kuten aina ennenkin vastaviin asiallisiin vastauksiin, vastaa puolestaan joku tyypilliskiukku kantasuomalaisnainen, että "naiset saavat asettaa itse omat kriteerinsä miehiä kohtaan". Niinhän tietysti onkin, en sitä mitenkään kiistänyt tuossa kirjoituksessani, kunhan toin esille sen naisten nykyisen ja yhä raaistuvan tavan luokitella miehet ok ja ei-ok -tyyppeihin, johtaen siten syntyvyyden laskuun ja ensisynnyttäjien iän kasvuun, samalla kun ensimmäisen avioliittonsa solmineiden suomalaisten keski-ikä kohoaa kovaa tahtia, kantasuomalaisten naisten yhä yleistyvän vapaaehtoisen lapsettomuuden myötä.

Tänään syntyvä muksu  on käytettävissä n. 20 v.  päästä. Maamme lisäksi sukeltaa orpovallassa ja  EK. vallassa suomalaisten  syntyvyys vähenee edelleen.

Miksi suomalaisten pitäisi lisääntyä ja osallistua täten maailman väestöräjähdykseen, ilmaston muutokseen, luonnonvarojen ehtymiseen, saastumisen lisääntymiseen ja maapallon lopulliseen asuinkelvottomaksi muuttumiseen? Selitä minulle, kun en itse ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Suominaisten pitäisi höllätä sitä yhä sairaalloisemmin kiristyvää kriittistä suhtautumistaan miehiin, kuka tai millainen mies kelpaa. Nykyään naiset asettavat miehen mitalle jopa pikkutarkat senttimitatkin, esim. väh. 180 cm, joten puolet suomimiehistä on jo sillä karsittu pois jatkosta. Sitten ne lukuisat muut tiukat tyypillisesti miehen fyysisiä ominaisuuksia kohtaan asetetut kriteerit, erityisesti miesten ulkonäköä koskevat jne. karsivat ne loputkin puolet tarjokkaista miehistä pois.

Nyt tähän taas kuten aina ennenkin vastaviin asiallisiin vastauksiin, vastaa puolestaan joku tyypilliskiukku kantasuomalaisnainen, että "naiset saavat asettaa itse omat kriteerinsä miehiä kohtaan". Niinhän tietysti onkin, en sitä mitenkään kiistänyt tuossa kirjoituksessani, kunhan toin esille sen naisten nykyisen ja yhä raaistuvan tavan luokitella miehet ok ja ei-ok -tyyppeihin, johtaen siten syntyvyyden laskuun ja ensisynnyttäjien iän kasvuun, samalla kun ensimmäisen avioliittonsa solmineiden suomalaisten keski-ikä kohoaa kovaa tahtia, kantasuomalaisten naisten yhä yleistyvän vapaaehtoisen lapsettomuuden myötä.

https://www.google.com/search?rlz=1C9BKJA_enFI999FI999&hl=fi&q=suomalai…

Mukana toki julkkiksiakin, mutta noin muuten: näyttääkö nuo miehet jotenkin erityisen komeilta ja raamikkailta? Minusta hyvin tavallisen näköisiä ihmisiä sekä miehet että naiset. Mutta jollakinhan se on itselleen vissiin selitettävä, miksi ei sitä kumppania löydy: *Naiset ovat niin nirsoja.. 😔*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhettä tahtovia, vastuun ottavia miehiä ei riitä kaikille naisille. Voisin harkita lisääntyväni, jos mies haluaisi lapsia ja pitäisin todennäköisenä, että miehestäni tulisi hyvä iskä. Hän on jo 35, mutta pleikkari ja moottoripyörä kiinnostaa, ei vauvat..

Mulla on ihan tämä sama syy. Olen miettinyt, että hankkiutuisin silti raskaaksi. Mies suuttuisi tietysti, mutta jospa se leppyisi, kun lapsi on syntynyt. Nyt saan tietysti vihat niskaani, kun näin tohdin ajatella.

Tuo on todella väärin sekä lasta että miestä kohtaan. Älä hyvä ihminen ole noin sairaalloisen itsekäs. Toisaalta se on lisääntymiseen vaadittu ominaisuus.

No, eihän siitä miehetä voi isää toivoa, mutta hänet pitäisi ensin lempata pihalle. Monet naiset hankkivat lapsia yksin tänään, kun miehistä ei ole iseiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi lasta, mutta kolmatta en tekisi ja jos nyt olisin nuorempi ja vasta suunnittelemassa lasten hankkimista, miettisin kyllä tarkkaan. Syitä:

- Julkinen terveydenhuolto on nykyisin aivan surkeaa. Kaikki on keskitettyä, aikoja ei saa. Silloin kun minun lapseni olivat pieniä, kävelimme lähineuvolaan jutustelemaan tutun neuvolantädin kanssa, nykyään joutuisin kulkemaan ties minne ja kohtaamaan joka kerta eri hoitajan.

- Ainakin täällä pk-seudulla on jatkuva huoli lasten turvallisuudesta, kun on näitä katujengejä sun muita levottomuuksia, saa lukea kuinka nuorilta ryöstetään vaatteet päältä, puhelimet jne.

- kouluista on myös tullut levottomia, joissa yksikään yksilö ei saa kunnon opetusta, vaan opettajien aika menee niiden "ongelmatapausten" paimentamiseen. Omien lasteni koulussa saa kyllä silloin tällöin tukiopetusta, mutta lapset eivät halua mennä niille tunneille, koska niillä erityisesti on näitä häirikköoppilaita.

- lukioihin on todella korkeat sisäänpääsyrajat ainakin täällä pk-seudulla. Kasiluokan aloittava lapseni stressaa jo nyt siitä pääseekö mihinkään "hyvään" lukioon vai pitääkö mennä sinne ainoaan, jonne pääsee alle ysin keskiarvolla (ja sinnekin sitten matkustetaan julkisilla tuntikaupalla).

- lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntyy jatkuvasti, ehkä osittain kaikista edellä mainituista syistä, ehkä myös sosiaalisen median luomien paineiden myötä.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki oli oikeasti paremmin silloin kun olin itse nuori, ja vielä silloin kun lapseni syntyivät, mutta nyt "kaikki" on pilattu.

Ja tästä listasta unohtui, että kaikki on ihan hel*etin kallista nykyisin. Ruoka, harrastukset, vakuutukset jne. eli tiukilla mennään koko ajan vaikka keskituloisia ollaan.

Toisaalta suomalaisten taloudellinen tilanne tuskin oli keskimäärin ainakaan parempi 1990-luvun laman aikaan, jolloin syntyvyys oli nykyistä korkeampi. Kyse on uskoakseni enemmänkin siitä, että elintason noustessa myös vaatimustaso on noussut. Esim. ulkomaanmatkoja tehtiin tuolloin harvemmin ja lähemmäs.

Muistelin ysärin lapsuuttani ja lähiökouluamme, jossa oli niin pienituloisten duunariperheiden kuin keskiluokankin lapsia. Jalkapalloa harrasti ohjatusti seurassa tietääkseni vain yksi, muita joukkuelajeja pari. Pari lasta harrasti karatea ja judoa, muutamat partiota. Muuten harrastukset olivat omatoimisia tai kaupungin järjestämiä: lukeminen, skeittaus sekä nuorisotalon aerobic ja palloilu-, kokki-, kuvis-, käsityö- ja näytelmäkerhot. Monessa perheessä lapsille piti sanoa, ettei tähän tai tuohon harrastukseen ole varaa. Kyllä se silloinkin harmitti sekä lapsia että vanhempia, mutta ei silloin ajateltu että lapsuus olisi siitä pilalla, emmekä me lapset siitä katkeroituneet. Eri asia varmaan olisi, jos rahaa riittäisi mutta vanhemmat eivät vain välittäisi käyttää sitä lasten kiinnostuksen kohteisiin.

Ohjattujen urheiluharrastusten hinta on noussut toiminnan laadun kehittymisen myötä, mutta edullisiakin lajeja on edelleen. Puhumattakaan noista edellä mainituista lähes tai täysin ilmaisista harrastuksista. Kuntakohtaista vaihtelua varmasti on, mutta tarjonta ei ole kadonnut 30 vuodessa.

Sitten tuo nuorten stressi "pääseekö mihinkään 'hyvään' lukioon vai pitääkö mennä sinne ainoaan, jonne pääsee alle ysin keskiarvolla". Suurimpaan osaan pk-seudun lukioista pääsi tänäkin vuonna alle ysin keskiarvolla, osaan myös alle kasilla (lähde: Ylen lukiokone). Muutkin kuin yli ysin "huippulukiot" ovat hyviä, niistä löytyy hyvää opetusta ja laajaa kurssitarjontaa. Jos alin keskiarvo alkaa vaikka kasilla, niin ei se koulu mikään häiriköiden päivähoitopaikka ole. En tiedä onko tämä tarpeeton murehtiminen nuorista vai vanhemmista lähtöisin, mutta jotenkin pitäisi saada nuorten tajuntaan menemään, ettei tavislukioissa ole mitään vikaa, niistäkin kirjoitetaan hyvin arvosanoin ja mennään yliopistoon kaikille aloille.

Ehkä yksi syy alentuneeseen syntyvyyteen on juuri vaatimustason kasvu ja täydellisyyden tavoittelu. On hyvä, että lasten tekoa harkitaan ja heihin panostetaan, mutta rajansa silläkin. Tässä ketjussa on välillä tullut sellainen vaikutelma, että monen mielestä (nyt en viittaa sinuun, jonka kommentteihin vastasin) lapsen on parempi olla syntymättä lainkaan kuin syntyä perheeseen, joka ei voi kustantaa huipulle tähtäävää jalkapalloharrastusta tai vähintään parin vuoden välein ulkomaanmatkaa.

Minkä pitäisi muuttua? Asenteen;  olisi syytä hahmottaa mitä isoäiti tai isoäidin äiti on kokenut ennen kuin perustelee asioita niiden vaikeudella tai tuen puutteella. Perhevapaista säädettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1917:  teollisuustyössä työskenteleville naisille neljän viikon palkaton äitiysloma, liiketyöntekijöille kuusi viikkoa. Vapaat olivat palkattomia ja pakollisia vaikka näkisit vastasyntyneesi kanssa nälkää. Äitiysrahaa ryhdyttiin maksamaan vasta -64. Äiteysraha oli mitättömän pieni. 50- ja 60- luvuilla synnytysloma oli kaksi kuukautta. Kaksikuukautinen lapsi siis seimeen  ja töihin. Vaihtoehtoja ei ollut ja hoito maksettiin itse, ei yhteiskunnan toimesta. Lapsen sairauden tähden ei saanut töistä olla poissa. Jos lapsi sairastui, piti itse järjestää ja kustantaa hoito. Ja kyllä tavallisten perheiden äidit kävivät töissä! Kuutena päivänä viikossa! Suomessa viisipäiväinen työviikko kun tuli yleiseksi vasta 60-luvun lopulla. Sitä ennen sunnuntai oli ainoa  vapaapäivä. Kertakäyttövaippoja ei ollut. Mieti tämän päivän äiti, mitä on  keitellä kakkaisia vaippoja ja  pestä pyykkiä käsin väsyneenä raskaan työpäivän jälkeeen. Mitä on tehdä ruokaa, kun valmisruokia ei ollut. Ei ostosten kotiinkuljetusta, ei " nyt ei huvita tehdä ruokaa,- tilataan pizzat"-ratkaisua. Apua tai ilmaisuutta ei ollut, edes linja- autoon ei maksutta saanut tuoda vaunuja;  lastenvaunuista maksettiin aikuisen lipun hinta. Lapsilisä oli nimellinen. Äitiysrahakausi ja lakisääteinen synnytysloma tulivat saman pituisiksi vasta vuonna -71. Esim vuonna -75 äitiysrahakausi  on ollut vain 174 arkipäivää.  Lapset hoidettiin ja kasvatettiin hyväkäytöksisiksi ja lukutaitoisiksi. Kasvattaminen onnistui ilman nykyisiä taloudellisia ja henkisiä tukimuotoja: raskausrahaa, erityisraskausrahaa, vanhempainpäivärahaa, kotihoidon tukea, yksityisen hoidon tukea,  kunnallista varhaiskasvatusta,  joustavaa tai osittaista hoitorahaa, erityishoitorahaa, vammaistukea tarvitsevalle, kuntoutusta tai omaishoidontukea, .tukiperheitä,  mittavaksi kasvanutta lapsilisää.. etc.  Menneisyyden  äitien, nykyisten vanhusten, työn ansiosta sinulla, tämän päivän äiti, on asiat käsittämättömän hyvin! Etkä näe sitä?! Edeltäjien ansiosta sinun lapsellasi on ilmainen varhaiskasvatus, peruskoulu, lukio, ammattikoulutus, kouluruoka, välipala, harrastustoiminta, koulukuljetus, terveydenhoito, ilmainen korkeakoulutus, opiskelijana ilmainen terveydenhoito hammaslääkäriä, psykologia, gynekologia myöten, ilmainen ehkäisy, opiskelijan opintososiaaliset edut  etc. Nyky päivänä syntynyt lapsi tuottaa yhteiskunnalle niin paljon kustannuksia, ettei sitä voi verrata mihinkään aiempaan sukupolveen ja ettei hän pysty koskaan sitä takaisin tuottamaan vaikka tekisikin työtä hamaan vanhuuteen saakka. Äärimmäisyydet rahoitetaan sillä, että vanhuksilta otetaan perusoikeudetkin kuten oikeus puhtauteen tai ulkona liikkumiseen. Kaikki se mitä pidät ilmaisena, on revitty ja revitään yhä edellisten vuosikymmenten aikana työtä tehneiden ja lapsensa kasvattaneiden ihmisten selkänahasta. Nyky-äiti, älä koskaan perustele, että lapsesi on tulevaisuus koska jotenkin te pilalle hemmotellut nyky- äidit ette ole onnistuneet lapsianne kasvattamaan vaikka teille on annettu aivan kaikki! Suomalaiset lapset ja nuoret todella erottuvat ala-arvoisella käytöksellään. Seuraavat sukupolvet tulevat olemaan yhtä  itsenkeskeisiä ja kaikkeen tyytymättömiä,  koska, jos on kaiken aina saanut, ei osaa millekään mitään arvoa antaa.  Ainoa asia,  jonka pitäisi muuttua, on vallalla oleva  mulle-mulle- heti- mulle-koskaminähaluan- asenne. 

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä vasta ongelma, miten saada ihmiset tekemään sellaista mihin ei ole taloudellisesti varaa tai muutenkaan mahdollisuuksia. On aika suuri ja elämää rajoittava sitoomus vääntää maailmaan muksuja ja olla niiden kasvatuksesta ja elatuksesta vastuussa seuraavat 20 v. Kyllähän se rajoittaa omaa elämää ja vapaa-aikaa tavattoman paljon.

Mutta eiks ne lapset oo juuri sitä omaa elämää. Pitäähän sitä muutakin olla kuin työ. tai menee se pelkkä työ muutaman vuoden, mutta lopulta sekin alkaa kyrsiin. Kun koko elämä on pelkkää työtä ja mitä varten sitä edes tehdä, kun mitään et täältä mukaan saa. Sinkuilla sitä rahaa kertyy, kun ei se mee lapsiin ja matkustella ei voi, kun pitää tehdä työtä.

Naisten pitäisi lopettaa pillereiden ja pessaarien käyttö. Naisten pitäisi myös osoittaa enemmän himoa miehiään kohtaan. Vetää paidasta sänkyyn ja himokkaasti ottaa vaatteet pois ja tiukka ote miehestä kun mies alkaa työstämään. Naisen tulee kehua miestä ja huokailla himosta, niin mies tulee nopeasti ja voimalla sisään, jolloin hedelmöittyminen voi tapahtua varmemmin.

näin ainakin itse miehenä koen kun vaimo on osoittanut olevansa himokas, niin tulen voimalla syvälle sisään ja lapsia on saatettu alulle jo useampia.

Tehokkain muutos lisääntymättömyysongelmaan olisi ehkä Internetin tuhoaminen.

Nyt sieltä saa niin paljon välitöntä stimulaatiota ja imetään kaiken maailman negamielipiteitä aivot täyteen kuin pesusienet, että lisääntymisikäiset eivät aitoon kontaktiin ehdi tai viitsi.

Kohta kun vielä saadaan AI -partnerit, jotka pitävät aitoa keskustelua ja tunneyhteyttä yllä, sekä VR-stimulaatiot joissa AI visuaalisen ärsykkeen päälle hoitaa fyysisen orkun niin ihmiset eivät tule ulos luolistaan koskaan. Eivät ainakaan partneria etsimään.

Jatkossa lisäännytään vain siellä missä ei ole sähkö eikä lukutaitoa.

Pitäisi tulla takaisin sellainen 70-80 -lukujen vanhemmuus, eli lapset pitäisi voida päästää aamulla ulos ja huutaa neljän aikaan syömään ja sitten taas ruoan jälkeen kylille ja ennen yhdeksää kotiin, pesulle ja nukkumaan. Kolmevuotias menee hyvin sen 7-vuotiaan ja possen mukana. Jos aukovat päätään, niin koivuniemen herra saa laulaa ilman mitään pelkoja lasusta. Koulunkäyntiin osallistuminen on sitä, että käydään kerran lukukaudessa vanhempienillassa. Kukaan ei odota että aikuinen ihminen aktiivisesti "leikkii" sen pentunsa kanssa, vaan se on kavereiden ja sisarusten hommaa. 

Nykyajan mittapuulla omat vanhemmat olivat suorastaan kelvottomia hirviöitä, mutta Pisa-testeissä pärjättiin nykyisiä paremmin ja suurin osa lapsista selvisi hengissä aikuisuuteen. Miksi nykyajan vanhemmuudesta on tehty sellaista superihmisten hommaa?

Vierailija kirjoitti:

Minkä pitäisi muuttua? Asenteen;  olisi syytä hahmottaa mitä isoäiti tai isoäidin äiti on kokenut ennen kuin perustelee asioita niiden vaikeudella tai tuen puutteella. Perhevapaista säädettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1917:  teollisuustyössä työskenteleville naisille neljän viikon palkaton äitiysloma, liiketyöntekijöille kuusi viikkoa. Vapaat olivat palkattomia ja pakollisia vaikka näkisit vastasyntyneesi kanssa nälkää. Äitiysrahaa ryhdyttiin maksamaan vasta -64. Äiteysraha oli mitättömän pieni. 50- ja 60- luvuilla synnytysloma oli kaksi kuukautta. Kaksikuukautinen lapsi siis seimeen  ja töihin. Vaihtoehtoja ei ollut ja hoito maksettiin itse, ei yhteiskunnan toimesta. Lapsen sairauden tähden ei saanut töistä olla poissa. Jos lapsi sairastui, piti itse järjestää ja kustantaa hoito. Ja kyllä tavallisten perheiden äidit kävivät töissä! Kuutena päivänä viikossa! Suomessa viisipäiväinen työviikko kun tuli yleiseksi vas

Miksi sä mollaat nyky-äitejä syntyvyyden laskusta? Nehän ne on lapsia tehneet. Sun pitäisi mollata mun +60-vuotiasta äitiäni. Itse olen varhaiskeski-ikäinen vela, eli selvästi mun kasvatuksessa jokin meni mönkään. Toisaalta jos vanhuksista puhutaan, niin esim. omalla isoäidilläni on 10 sisarusta. Hän itse kuitenkin teki "vain" 2 lasta. Isoäitini sisarusparvessa on myös useampi "lapseton vanhapiika". He siis ovat niitä nykyajan vanhuksia 80-90 -vuotiaita. Miksi he eivät tehneet kaikki 10 lasta kuten omat vanhempansa? Kyllä tämä nykyinen trendi lähti jo suurien ikäluokkien lapsista, eli turha syytellä pelkästään "nyky-äitejä".  

Työnteko kannattavaksi, koulujärjestelmiin muutos, yleistä turvallisuutta julkisilla paikoilla lisättävä.