Mies ei selkeästi ole tarpeeksi kiinnostunut minusta. Silti roikun suhteessa. Voiko joku kertoa mikä minua vaivaa ja miten päästä siitä eroo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Mies on komea joten roikut siinä koska pelkäät että tavis mies olisi kunnollinen ja haluaisi normaalin parisuhteen.

Voi olla tavallaan tottakin koska tasaisesta ja tuiki tavallisesta kumppanista ei saa samanlaisia arvaamattomia tunnehumahduksia. Tuttu ja turvallinen ei kohauta. Jos suhde ei ole vuoristorataa niin se ei tunnu miltaan. Tuo ei tietysti ole terve suhdemalli.

Mun ihastukseni on kiltti, tasainen ja tavallinen, ja mua ärsyttää se, että hän ei vastaa mun tunteisiin niin vahvasti kuin toivoisin. Ei ole vuoristorataa, mutta omassa mielessä on näitä tunnehumahduksia, kun omat tunteet ailahtelevat pettymyksestä toiveikkuuteen. Haluaisin siis irti tällaisesta roikkumisesta.

Vähän sama. Ei ole millään tavalla sellainen "pelimies". Hyvin jalat maassa. Reilu ja rehti. Siksi on vähän vaikea tajuta miksi ollaan tässä tilanteessa. Olen vähän ihmeissäni myös omasta saamattomuudestani.

Ap

Oletko esim. sanonut miehelle, että voisi hänkin ottaa suhun yhteyttä omatoimisesti ilman sun vihjailuja? Tai että susta tuntuu yksipuoliselta teidän juttu?

Tälläistä on suhteessa nepsyn kanssa.

Ja jos siitä ei osaa repäistä itseään irti, samaa on luvassa vuosikausia.

Puoliso voi olla vaikka samassa huoneessa, samassa vuoteessa, silti täysin saavuttamaton.

Ottaa sitten yhteyttä kun hänelle sopii, sieltä sohvalta tai parivuoteen toiselta laidalta.

Jokin trauma siinä syntyy.

Eroaminen on silti vaikeaa, trauma vaikeuttaa sitä, omanarvontunto ja itsetunto ovat menneet, ja onhan sillä nepsyllä ollut ihan kivaa ja helppoa kun joku muu hoitaa elämän arkisen puolen.

Saavutetuista eduista ei niin vain luovuta.

Lopeta tuo suhteen irvikuva nyt heti on neuvoni Ap:lle.

Se on kuin laastarin repäisy, kirvelee hetken ja sitten se on ohi. Itse en tätä nuorena tajunnut, vaan jäin tuollaiseen suhteeseen.

Nyt nelikymppisenä siitä irrottautuminen on kivuliasta ja monintavoin hankalaa, silti välttämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on tilaisuus, lähde matkalle. I

Muutamaksi päiväksi tai viikoksi.

Älä kerro miehelle mitään reissusta, ainakaan etukäteen.

Äläkä soita tai vastaa puheluihin.

Josko ikävä tai mustankipeys herättäisi tuon miehen.

Jos ei tule mitään reagointia, unohda tämä mies.

Ei ole sinulle tarkoitettu.

Oikea mies tulee vastaan silloin, kun vähiten odotat.

Olen satavarma

Ihmeellistä teinimäistä manipulointia. Miksi miehestä pitäisi kaivaa joku reaktio?

Matkustaminen on ihan ok idea kunhan sen tekee siksi etta itse haluaa uusiin maisemiin hetkeksi. Ja jos tapaaminen ja muukin yhteydenpito on tyyliin kerran viikossa niin ei mies nyt varsinaisesti tarvitse ilmoitusta reissusta - miksi tarvitsisi? Ei tuo ole suhde jossa ilmoitetaan menoista puolin ja toisin. Puhelimensa voi laittaa kiinni jotta voi keskittya matkan antimiin ilman ajatukset sekoittavia keskeytyksia.

Jos tuon kaiken tekee miettien koko ajan sen toisen ajatuksia ja reaktiota niin sitten ollaan hakoteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Mies on komea joten roikut siinä koska pelkäät että tavis mies olisi kunnollinen ja haluaisi normaalin parisuhteen.

Voi olla tavallaan tottakin koska tasaisesta ja tuiki tavallisesta kumppanista ei saa samanlaisia arvaamattomia tunnehumahduksia. Tuttu ja turvallinen ei kohauta. Jos suhde ei ole vuoristorataa niin se ei tunnu miltaan. Tuo ei tietysti ole terve suhdemalli.

Mun ihastukseni on kiltti, tasainen ja tavallinen, ja mua ärsyttää se, että hän ei vastaa mun tunteisiin niin vahvasti kuin toivoisin. Ei ole vuoristorataa, mutta omassa mielessä on näitä tunnehumahduksia, kun omat tunteet ailahtelevat pettymyksestä toiveikkuuteen. Haluaisin siis irti tällaisesta roikkumisesta.

Miksi turvallinen ihminen ärsyttää? Lähetä se tänne, niin pääset eroon!

Kyllähän tuo ihan klassiselta traumakiintymykseltä kuullostaa, kuten joku jo sanoikin.

Kaikenlainen testaaminen, tivaaminen ja turhien toiveiden elättely on turhaa ja ikään kuin osa traumasuhteen oireenkuvaa.

Tutustu Eevi Vuoriston materiaalin traumakemiasta, ja välttelevästi kiintyvän ja ristiriitaisesti kiintyvän parisuhteesta.

Ennuste suhteelle ei ole hyvä, toki itsekin sen jo tiedät. Et vaan pääse irti, sillä se aiheuttaa ihan oikeita vieroitusoireita ja dopamiiniryöpsäys jonka saat kontaktista mieheen syventää riippuvuutta joka kerta.

Been there, mutta sitten kävin lyhytterapian ammattitaitoisella psykoterapeutilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teepä nyt se koe ettet ota yhteyttä vaikka pariin vkoon. Saat selvyyden onko mies kinnostunut vai ei. Sillä välin etsit  toista miestä vaikka netistä. LÖydät toivottavasti paremman!

Valitettavasti tuo ei ole keino selvittää välittääkö mies ap:sta, sillä myös hyväksikäyttäjä ottaa usein oma-aloitteisesti yhteyttä. Väitän, että jos tuo ap:n säätö olisi hänestä aidosti kiinnostunut, niin kyllä hän sen tietäisi. Harvoin tarvitsee arpoa toisesta ihmisestä haluaako hän esim. sitoutua. AP:n ehkä kannattaisi kerätä sen verran rohkeutta, että kysyy suoraan haluaako toinen olla parisuhteessa ja jos vastaus on mitä tahansa muuta kuin "kyllä", niin sitten ainakin tietää. 

Niin, kysyminen olisi kaikkein yksinkertaisin keino. Jostain syystä se on itselleni yhtä vaikeaa kuin että pitäisi hypätä jostain todella korkealta sillalta. Eli täysin mahdotonta.

Varmaan juuri siksi, että on se tunne että mies juoksee karkuun jos suhdetta pitää alkaa määrittelemään. Nyt kun en ole painostanut mihinkään suuntaan niin se sujuu näin.

On paljon mahdollista, että miehellä on jotain läheiseen suhteeseen liittyviä rajotteita tai välttelevää kiintymyssuhdetta. Näitä pyöritellyt vaikka kuinka. Mutta kyllä se suurin syy varmasti on, että ei vaan ole minusta tarpeeksi kiinnostunut. Harmittaa kun ei voi sitä sitten sanoa tai vaikka olla tapaamatta. Se olisi itsellekkin sellainen että tajuaisin. En todellakaan ala kerjäämään näkemisiä. Nyt on ihan omasta halustaan ne tehnyt.

Ap

Jos luet tuon kirjoittamasi uudestaan niin aika selvasti tiedat jo millainen suhde teilla on ja mitka ovat ne rajat joita et voi ylittaa ilman etta se on miehelle liikaa. Tiedat ettet koskaan saa haaveilemaasi suhdetta tuon miehen kanssa. Vaihtoehtosi ovat siten aika yksinkertaiset: joko jatkat nykyiseen malliin ja tyydyt siihen mita saat kunnes mies rakastuu johonkin toiseen ja katoaa elamastasi, tai lopetat itse tapailun. Ennustan etta pienemman trauman saat jos itse laitat jutulle pisteen.

Jos mies on ollut tapailusuhteessa naisen kanssa vuoden verran eika juttu ole edistynyt kunnon seurusteluksi jossa jonkunlaisia tulevaisuudensuunnitelmiakin vilahtaa niin ei se sen kummemmaksi muutu.

Revin itseni irti, se oli kuin huumevieroitus. Pari kk piti olla todella skarppina ja sen jälkeenkin vielä, ettei repsahda.

En tiedä, suostuisiko kukaan lääkäri kirjoittamaan Voxraa irtipääsemisen ajaksi (tai pidemmäksi, jos läheisriippuvainen toiminta johtuu masennuksesta), siinähän on samoja aineita, mutta turvallisesti purkista.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on just tollasia selkärangattomia niljakkeita, jotka paremman puutteessa käyttävät toisia vaan hyväkseen.

Kyllä näitä kuule naisissakin löytyy. Tosin ihan käytännön seikkojen takia taitaa mies olla useammin se manipulaattori. Suht normaali nainen kun löytää "samantien" seuraavan. Miehillä näyttäisi olevan vaikeampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sama homma täällä. En vaan millään jaksaisi alottaa taas kaikkea nollasta, olen niin tottunut että näkee miestä välillä.

Ihan sama ajatus. Kun tämä olisi muuten ihan täydellinen. Lisäksi mietin, että minkähän laisen oikeasti sekopään vetäisin puoleeni jos tämänkin selvittäminen/lopettaminen on näin vaikeaa.

Ap

Minullakin ollut vastaavaa taipumusta. Siis ihastua ihmisiin, jotka pitävät ikäänkuin käsivarren mitan päässä ja tiputtelevat huomiota ja hyväksyntää pelkkinä pisaroina. Siihen jää koukkuun.

Jossain nettivideossa kuvattiin, että tällainen käytös koukuttaa siksi, että meillä on luontainen taipumus pitää jotain harvinaista ja vaikeasti saavutettavaa arvokkaampana kuin sellaista jota on yllin kyllin saatavilla. Siten hellyyden ja huomion pihtaaminen luo alitajuntaan ajatuksen, että tämän ihmisen huomio on jotain erityisen arvokasta.

Kun moni ei osaa olla yksinkään niin valitaan vaan joku joka kysyy aletaanko seurustelemaan, monilla ihmisillä on väärät kumppanit sitten tulee pettämistä,eroja yms. Ja on kurjaa tosiaankin jos sä annat itsestäsi sille kumppanille 100 prossaa ja toinen on vähän niin ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teepä nyt se koe ettet ota yhteyttä vaikka pariin vkoon. Saat selvyyden onko mies kinnostunut vai ei. Sillä välin etsit  toista miestä vaikka netistä. LÖydät toivottavasti paremman!

Valitettavasti tuo ei ole keino selvittää välittääkö mies ap:sta, sillä myös hyväksikäyttäjä ottaa usein oma-aloitteisesti yhteyttä. Väitän, että jos tuo ap:n säätö olisi hänestä aidosti kiinnostunut, niin kyllä hän sen tietäisi. Harvoin tarvitsee arpoa toisesta ihmisestä haluaako hän esim. sitoutua. AP:n ehkä kannattaisi kerätä sen verran rohkeutta, että kysyy suoraan haluaako toinen olla parisuhteessa ja jos vastaus on mitä tahansa muuta kuin "kyllä", niin sitten ainakin tietää. 

Niin, kysyminen olisi kaikkein yksinkertaisin keino. Jostain syystä se on itselleni yhtä vaikeaa kuin että pitäisi hypätä jostain todella korkealta sillalta. Eli täysin mahdotonta.

Varmaan juuri siksi, että on se tunne että mies juoksee karkuun jos suhdetta pitää alkaa määrittelemään. Nyt kun en ole painostanut mihinkään suuntaan niin se sujuu näin.

On paljon mahdollista, että miehellä on jotain läheiseen suhteeseen liittyviä rajotteita tai välttelevää kiintymyssuhdetta. Näitä pyöritellyt vaikka kuinka. Mutta kyllä se suurin syy varmasti on, että ei vaan ole minusta tarpeeksi kiinnostunut. Harmittaa kun ei voi sitä sitten sanoa tai vaikka olla tapaamatta. Se olisi itsellekkin sellainen että tajuaisin. En todellakaan ala kerjäämään näkemisiä. Nyt on ihan omasta halustaan ne tehnyt.

Ap

Olen ollut ihan samassa tilanteessa ja tiedän miten vaikeaa, jopa mahdotonta asian puheeksi ottaminen on. Siinä kun on pelissä koko suhde, ja jos vaan ummistaa silmänsä ja jatkaa vanhaan malliin, saa kuitenkin ne rippeet. Kehotan kuitenkin rohkaisemaan mielesi ja puhumaan. Et sä loppujen lopuksi voi kuin voittaa. Mitä siinä voi käydä, on se että saatte puhumalla suhteen kummallekin toimivaksi, tai sitten pääset eroon suhteesta joka ei olisi ikinä voinut olla kummallekaan toimiva. Tuokin on ihan hyvä lopputulema. Ei teistä olisi kuitenkaan tullut pitkäaikaista paria, ja olisit vain hukannut aikaa jonka olisit voinut viettää itsellesi sopivan henkilön kanssa.

Ei kannata syyttää tai painostaa miestä vaan aloittaa ihan normaali keskustelu, kuin aloittaisit kaverisi kanssa jolta kysyt mitä hän elämältään toivoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma täällä. En vaan millään jaksaisi alottaa taas kaikkea nollasta, olen niin tottunut että näkee miestä välillä.

Ihan sama ajatus. Kun tämä olisi muuten ihan täydellinen. Lisäksi mietin, että minkähän laisen oikeasti sekopään vetäisin puoleeni jos tämänkin selvittäminen/lopettaminen on näin vaikeaa.

Ap

Kannattaisi olla siinä välissä hetki yksin ja käydä terapiassa purkamassa tunnelukkoja ja kiintymyssuhdeasioita. Saisit paremmat valmiudet terveen suhteen luomiseen. Tuosta ei sellaista tule.

Muuten ihan täydellinen paitsi ei ole kiinnostunut musta eikä vietä kanssani aikaa. Tosi täydelliseltä kuulostaakin...

Se on täydellinen siksi, että se jaksaa esittää sen rajallisen ajan. Väitän, että joko on täysin tunteeton sinua kihtaan ja/tai seurustelet valeminän kanssa.

Kaivapa pintaa syvemmältä. Nosta kissa pöydälle. Mies kadonnee kuin tuhka tuuleen tai sanoo, että hän on mikä on, ota tai jätä.

Vaikka mies sanoisi ap:lle, että ollaan yhdessä ja muutetaan yhteen tuskin tuosta muuttuisi. Istuisi siinä parin metrin päässä yhtä kiduttavasti. Toisaalta tuollainen voi olla hyvinkin sosiaalinen muiden nähden, kahden kesken imee kaiken toisesta tyhjiin. Puhuukin vain omista asioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teepä nyt se koe ettet ota yhteyttä vaikka pariin vkoon. Saat selvyyden onko mies kinnostunut vai ei. Sillä välin etsit  toista miestä vaikka netistä. LÖydät toivottavasti paremman!

Valitettavasti tuo ei ole keino selvittää välittääkö mies ap:sta, sillä myös hyväksikäyttäjä ottaa usein oma-aloitteisesti yhteyttä. Väitän, että jos tuo ap:n säätö olisi hänestä aidosti kiinnostunut, niin kyllä hän sen tietäisi. Harvoin tarvitsee arpoa toisesta ihmisestä haluaako hän esim. sitoutua. AP:n ehkä kannattaisi kerätä sen verran rohkeutta, että kysyy suoraan haluaako toinen olla parisuhteessa ja jos vastaus on mitä tahansa muuta kuin "kyllä", niin sitten ainakin tietää. 

Niin, kysyminen olisi kaikkein yksinkertaisin keino. Jostain syystä se on itselleni yhtä vaikeaa kuin että pitäisi hypätä jostain todella korkealta sillalta. Eli täysin mahdotonta.

Varmaan juuri siksi, että on se tunne että mies juoksee karkuun jos suhdetta pitää alkaa määrittelemään. Nyt kun en ole painostanut mihinkään suuntaan niin se sujuu näin.

On paljon mahdollista, että miehellä on jotain läheiseen suhteeseen liittyviä rajotteita tai välttelevää kiintymyssuhdetta. Näitä pyöritellyt vaikka kuinka. Mutta kyllä se suurin syy varmasti on, että ei vaan ole minusta tarpeeksi kiinnostunut. Harmittaa kun ei voi sitä sitten sanoa tai vaikka olla tapaamatta. Se olisi itsellekkin sellainen että tajuaisin. En todellakaan ala kerjäämään näkemisiä. Nyt on ihan omasta halustaan ne tehnyt.

Ap

Olen ollut ihan samassa tilanteessa ja tiedän miten vaikeaa, jopa mahdotonta asian puheeksi ottaminen on. Siinä kun on pelissä koko suhde, ja jos vaan ummistaa silmänsä ja jatkaa vanhaan malliin, saa kuitenkin ne rippeet. Kehotan kuitenkin rohkaisemaan mielesi ja puhumaan. Et sä loppujen lopuksi voi kuin voittaa. Mitä siinä voi käydä, on se että saatte puhumalla suhteen kummallekin toimivaksi, tai sitten pääset eroon suhteesta joka ei olisi ikinä voinut olla kummallekaan toimiva. Tuokin on ihan hyvä lopputulema. Ei teistä olisi kuitenkaan tullut pitkäaikaista paria, ja olisit vain hukannut aikaa jonka olisit voinut viettää itsellesi sopivan henkilön kanssa.

Ei kannata syyttää tai painostaa miestä vaan aloittaa ihan normaali keskustelu, kuin aloittaisit kaverisi kanssa jolta kysyt mitä hän elämältään toivoo.

Saman kokeneena uskon, että yleensä näissä tilanteissa haluttomuus kysyä johtuu pohjimmiltaan siitä, että oikeastaan tietää jo sen vastauksen. Niin kauan kuin ei kysy, voi ainakin jollain tasolla ylläpitää harhaa. Tai uskotella itselleen, ettei se haittaa. Tai että toinen muuttaa vielä mieltään.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin ollut vastaavaa taipumusta. Siis ihastua ihmisiin, jotka pitävät ikäänkuin käsivarren mitan päässä ja tiputtelevat huomiota ja hyväksyntää pelkkinä pisaroina. Siihen jää koukkuun.

Jossain nettivideossa kuvattiin, että tällainen käytös koukuttaa siksi, että meillä on luontainen taipumus pitää jotain harvinaista ja vaikeasti saavutettavaa arvokkaampana kuin sellaista jota on yllin kyllin saatavilla. Siten hellyyden ja huomion pihtaaminen luo alitajuntaan ajatuksen, että tämän ihmisen huomio on jotain erityisen arvokasta.

Niinpä. Oikeasti arvokasta on se, että joku välittää niin, että pysyy turvallisena ja tasaisena vierellä ilman mitään temppuiluja ja provosointeja tai manipulaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Muuten ihan täydellinen paitsi ei ole kiinnostunut musta eikä vietä pkanssani aikaa. Tosi täydelliseltä kuulostaakin...

Se on täydellinen siksi, että se jaksaa esittää sen rajallisen ajan. Väitän, että joko on täysin tunteeton sinua kihtaan ja/tai seurustelet valeminän kanssa.

Kaivapa pintaa syvemmältä. Nosta kissa pöydälle. Mies kadonnee kuin tuhka tuuleen tai sanoo, että hän on mikä on, ota tai jätä.

Naulan kantaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teepä nyt se koe ettet ota yhteyttä vaikka pariin vkoon. Saat selvyyden onko mies kinnostunut vai ei. Sillä välin etsit  toista miestä vaikka netistä. LÖydät toivottavasti paremman!

Valitettavasti tuo ei ole keino selvittää välittääkö mies ap:sta, sillä myös hyväksikäyttäjä ottaa usein oma-aloitteisesti yhteyttä. Väitän, että jos tuo ap:n säätö olisi hänestä aidosti kiinnostunut, niin kyllä hän sen tietäisi. Harvoin tarvitsee arpoa toisesta ihmisestä haluaako hän esim. sitoutua. AP:n ehkä kannattaisi kerätä sen verran rohkeutta, että kysyy suoraan haluaako toinen olla parisuhteessa ja jos vastaus on mitä tahansa muuta kuin "kyllä", niin sitten ainakin tietää. 

Niin, kysyminen olisi kaikkein yksinkertaisin keino. Jostain syystä se on itselleni yhtä vaikeaa kuin että pitäisi hypätä jostain todella korkealta sillalta. Eli täysin mahdotonta.

Varmaan juuri siksi, että on se tunne että mies juoksee karkuun jos suhdetta pitää alkaa määrittelemään. Nyt kun en ole painostanut mihinkään suuntaan niin se sujuu näin.

On paljon mahdollista, että miehellä on jotain läheiseen suhteeseen liittyviä rajotteita tai välttelevää kiintymyssuhdetta. Näitä pyöritellyt vaikka kuinka. Mutta kyllä se suurin syy varmasti on, että ei vaan ole minusta tarpeeksi kiinnostunut. Harmittaa kun ei voi sitä sitten sanoa tai vaikka olla tapaamatta. Se olisi itsellekkin sellainen että tajuaisin. En todellakaan ala kerjäämään näkemisiä. Nyt on ihan omasta halustaan ne tehnyt.

Ap

Olen ollut ihan samassa tilanteessa ja tiedän miten vaikeaa, jopa mahdotonta asian puheeksi ottaminen on. Siinä kun on pelissä koko suhde, ja jos vaan ummistaa silmänsä ja jatkaa vanhaan malliin, saa kuitenkin ne rippeet. Kehotan kuitenkin rohkaisemaan mielesi ja puhumaan. Et sä loppujen lopuksi voi kuin voittaa. Mitä siinä voi käydä, on se että saatte puhumalla suhteen kummallekin toimivaksi, tai sitten pääset eroon suhteesta joka ei olisi ikinä voinut olla kummallekaan toimiva. Tuokin on ihan hyvä lopputulema. Ei teistä olisi kuitenkaan tullut pitkäaikaista paria, ja olisit vain hukannut aikaa jonka olisit voinut viettää itsellesi sopivan henkilön kanssa.

Ei kannata syyttää tai painostaa miestä vaan aloittaa ihan normaali keskustelu, kuin aloittaisit kaverisi kanssa jolta kysyt mitä hän elämältään toivoo.

Saman kokeneena uskon, että yleensä näissä tilanteissa haluttomuus kysyä johtuu pohjimmiltaan siitä, että oikeastaan tietää jo sen vastauksen. Niin kauan kuin ei kysy, voi ainakin jollain tasolla ylläpitää harhaa. Tai uskotella itselleen, ettei se haittaa. Tai että toinen muuttaa vielä mieltään.

Se on juurikin näin. Asiat on niin helppo vääntää kaikenlaiselle mutkalle välttyäkseen katsomatta totuutta silmiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teepä nyt se koe ettet ota yhteyttä vaikka pariin vkoon. Saat selvyyden onko mies kinnostunut vai ei. Sillä välin etsit  toista miestä vaikka netistä. LÖydät toivottavasti paremman!

Valitettavasti tuo ei ole keino selvittää välittääkö mies ap:sta, sillä myös hyväksikäyttäjä ottaa usein oma-aloitteisesti yhteyttä. Väitän, että jos tuo ap:n säätö olisi hänestä aidosti kiinnostunut, niin kyllä hän sen tietäisi. Harvoin tarvitsee arpoa toisesta ihmisestä haluaako hän esim. sitoutua. AP:n ehkä kannattaisi kerätä sen verran rohkeutta, että kysyy suoraan haluaako toinen olla parisuhteessa ja jos vastaus on mitä tahansa muuta kuin "kyllä", niin sitten ainakin tietää. 

Niin, kysyminen olisi kaikkein yksinkertaisin keino. Jostain syystä se on itselleni yhtä vaikeaa kuin että pitäisi hypätä jostain todella korkealta sillalta. Eli täysin mahdotonta.

Varmaan juuri siksi, että on se tunne että mies juoksee karkuun jos suhdetta pitää alkaa määrittelemään. Nyt kun en ole painostanut mihinkään suuntaan niin se sujuu näin.

On paljon mahdollista, että miehellä on jotain läheiseen suhteeseen liittyviä rajotteita tai välttelevää kiintymyssuhdetta. Näitä pyöritellyt vaikka kuinka. Mutta kyllä se suurin syy varmasti on, että ei vaan ole minusta tarpeeksi kiinnostunut. Harmittaa kun ei voi sitä sitten sanoa tai vaikka olla tapaamatta. Se olisi itsellekkin sellainen että tajuaisin. En todellakaan ala kerjäämään näkemisiä. Nyt on ihan omasta halustaan ne tehnyt.

Ap

Olen ollut ihan samassa tilanteessa ja tiedän miten vaikeaa, jopa mahdotonta asian puheeksi ottaminen on. Siinä kun on pelissä koko suhde, ja jos vaan ummistaa silmänsä ja jatkaa vanhaan malliin, saa kuitenkin ne rippeet. Kehotan kuitenkin rohkaisemaan mielesi ja puhumaan. Et sä loppujen lopuksi voi kuin voittaa. Mitä siinä voi käydä, on se että saatte puhumalla suhteen kummallekin toimivaksi, tai sitten pääset eroon suhteesta joka ei olisi ikinä voinut olla kummallekaan toimiva. Tuokin on ihan hyvä lopputulema. Ei teistä olisi kuitenkaan tullut pitkäaikaista paria, ja olisit vain hukannut aikaa jonka olisit voinut viettää itsellesi sopivan henkilön kanssa.

Ei kannata syyttää tai painostaa miestä vaan aloittaa ihan normaali keskustelu, kuin aloittaisit kaverisi kanssa jolta kysyt mitä hän elämältään toivoo.

Saman kokeneena uskon, että yleensä näissä tilanteissa haluttomuus kysyä johtuu pohjimmiltaan siitä, että oikeastaan tietää jo sen vastauksen. Niin kauan kuin ei kysy, voi ainakin jollain tasolla ylläpitää harhaa. Tai uskotella itselleen, ettei se haittaa. Tai että toinen muuttaa vielä mieltään.

Näin minäkin ajattelin, ja lopulta päätin ottaa härkää sarvista ja puhua. Siitä tuli riita, kyllä, mutta moni asia selkeni ja kävi ilmi että monessa asiassa olin myös tulkinnut miestä väärin, lähinnä omista peloistani johtuen. Olemme vieläkin yhdessä ja tiiviissä, normaalissa parisuhteessa.

Täällä usein väitetään, että jos ei tietyssä ajassa tiedä mitä haluaa ja ole umpirakastunut, sitä ei tapahdu koskaan. Aina ei ole näin. Varsinkin vanhemmalla iällä suhteen kehittyminen voi vaatia aikaa ja halua ymmärtää toisen traumoja, lukkoja ja pelkoja jotka ovat suhteen esteenä.