miksi lapselliset suhtautuvat niin nuivasti lapsettomiin?

Kateus ehkä ja harmitus, kun se perheonni ei ollutkaan niin auvoista? Mitäs läksit yhteiskunnan paineeseen. Väsymys tekee ilkeäksi. ja masennus, kun onni ei saapunutkaan perheen muodossa.....

Vierailija kirjoitti:

Kateus ehkä ja harmitus, kun se perheonni ei ollutkaan niin auvoista? Mitäs läksit yhteiskunnan paineeseen. Väsymys tekee ilkeäksi. ja masennus, kun onni ei saapunutkaan perheen muodossa.....

mutta eihän lapseton ole siihen syypää jos kaduttaa?

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Kateellisuus. Itse olen sinkku ja lasten lukumäärä 0. Tulen taloudellisesti hyvin toimeen, voin tehdä mitä huvittaa miettimättä sen tarkemmin, duunissa menee uran kannalta oikein hyvin, matkustan paljon vapaajalla ynm..

Minä joudun kuuntelemaan usein kavereitten valituksia siitä että lapset (perhe) sitoo heitä ja ei pysty enää elää vapaasti. Ymmärrän heidän tuskaa, mutta ei ole minun ongelma. Mutta en myöskään vedä hernettä nenään siitä kun tuska purkautuu minuun, kun ymmärrän taustan ja mekanismin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Mikä sinua siinä puoleen päivään nukkumisessa nyppii? Eiköhän se ole jokaisen oma asia, milloin nousee? En minä nouse 7.00 sen takia että joku perheenäiti niin tekee.

Johan tuo lukee otsikossakin. Lapsellisia kun ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.

Kyllä työssäkäyväkin voi nukkua puolene päivään. Esim minulla vapaat työajat, ei ole väliä, koska hommat hoituu, kunhan hoituu. Hoidan etänä 90%. Nukun lähes poikkeuksetta puoleen päivään. Teen illat töitä.

Kateus vie kalatkin vedestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.

Käyhän moni teinikin töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.

Käyhän moni teinikin töissä. 

Kyse on aikuisista ihmisistä. Hae apua tuohon aikuisten ihmisten lapsen tasolle laskemiseen.

Se on se moraalinen ylemmyydentunne, että kun on sattunut lisääntymään niin on nyt automaattisesti parempi ihminen ja kaikki lapsettomat (vapaaehtoisesti tai ei) ovat täysiä luusereita, sillä ainoa tapa elää oma elämä on lapsiperhearki.

ovat räsisteja, se on päivän sana

Kummallista tosiaan kun eihän se heiltä itseltään ole pois mitenkään vai haluaisivatko he itse pnna näitä vapaaehtoisesti lapsettomia ja ovat saaneet pakit vai miten se on heiltä itseltään konkreettisesti pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.

Käyhän moni teinikin töissä. 

Kyse on aikuisista ihmisistä. Hae apua tuohon aikuisten ihmisten lapsen tasolle laskemiseen.

Eikö rehellinen vastaus kelpaa? Te kovasti kyllä haluaisitte, että me perheelliset olisimme kateellisia teidän sinkkujen elämästä, mutta höpsis. Meille te ette vaan ole samalla tavalla aikuisiksi laskettavia ihmisiä. Välillä säälittääkin, kun teillä ei ole kukaan kaipaamassa teitä kotiin tai kömpimässä kainaloon aamuyöstä. 

Ehkä maailmat ei yksinkertaisesti kohtaa. Lapsettomat ovat ihmisenä joskus epäkypsiä ja ymmärtämättömiä lapsellisten elämää kohtaan, ei kuitenkaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Mitä väliä sillä milloin ja kuin pitkään joku nukkuu? Minulla on lapsia ja nukun siitä huolimatta puoleen päivään.

Aamulla mieheni hoittaa hommat tarvittaessa kun hänellä sama aamurytmi kuin meidän lapsilla. Lapset ovat 11v ja 13v ja pärjäävät aamuisin ihan hyvin ilman että minä olen hereillä vaikka mieheni ei olisi kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Mikä sinua siinä puoleen päivään nukkumisessa nyppii? Eiköhän se ole jokaisen oma asia, milloin nousee? En minä nouse 7.00 sen takia että joku perheenäiti niin tekee.

Työaikoja on erilaisia.Eivät kaikki nouse klo 04 ehtiäkseen klo kuuteen aamulla töihin tai nouse klo 06 ehtiäkseen klo kahdeksaan aamuksi töihin.

Ja eivätkös nämä lapsiperhearkea elävät ole enemmän työttöminä, mammalomilla, sairaslomilla kuin vapaaehtoisesti lapsettomat?

Vierailija kirjoitti:

Kateellisuus. Itse olen sinkku ja lasten lukumäärä 0. Tulen taloudellisesti hyvin toimeen, voin tehdä mitä huvittaa miettimättä sen tarkemmin, duunissa menee uran kannalta oikein hyvin, matkustan paljon vapaajalla ynm..

Minä joudun kuuntelemaan usein kavereitten valituksia siitä että lapset (perhe) sitoo heitä ja ei pysty enää elää vapaasti. Ymmärrän heidän tuskaa, mutta ei ole minun ongelma. Mutta en myöskään vedä hernettä nenään siitä kun tuska purkautuu minuun, kun ymmärrän taustan ja mekanismin.

Etkö sä ikinä valita kavereille mitään? Ylipäänsä en ymmärrä, että miten kavereille valituksesta pitäisi vetää herne nenään, koska eikö se ole yleensä ihan normaalia kertoa kavereille myös huonoista jutuista. Tai ihan yhtä hyvin ton tokan kappaleen voisi kääntää toisin päin:

Minä joudun kuuntelemaan usein kavereitten valituksia siitä että töissä menee huonosti. Ymmärrän heidän tuskaa, mutta ei ole minun ongelma. Mutta en myöskään vedä hernettä nenään siitä kun tuska purkautuu minuun, kun ymmärrän taustan ja mekanismin.

Jostain syystä lapsista tai perhe-elämästä ei koskaan saisi kertoa kenellekään mitään, koska "ketään ei kiinnosta sun tylsät lapset", mutta on ihan normaalia keskustella toisten lomista, harrastuksista tai poliittisista mielipiteistä. Mua kiinnostaa ihan yhtä vähän/paljon sun haavipalloharrastus tai Turkin loma kuin lapsetkin.

Oisko kateutta? Lapsettomat on yleensä hyvin toimeentulevia. Vanha sanonta sanoo,että lapsi tuo leivän pöytään. Joo pienistä lapsista saa lisiä siinä mielessä sanonta pitää paikkaansa mut isommista lapsista niitä lisiä ei saa kuin pienet lapsilisät. Silloin ne vie leivän suusta. Perheillä on isot kulut. Harvat lapsiperheet rikkaita.