Lue keskustelun säännöt.
Voiko puolisoa pakottaa kirjoittamaan avioehtoa kun ollaan oltu naimisissa jo vuosikausia?!
31.07.2023 |
Ja mitenkä omaisuus muka edes jaettaisiin tasapuolisesti jne. Sen ymmärrän että jos mä ostan vaikka sukutilan niin haluan siitä tehdä paperit mutta että vuosien aikana kertynyt yhteinen omaisuus? En nyt tajua. Mies on saanut jostain päähänsä että nyt pitäisi tehdä avioehto.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo lyö kiilan teidän väliin. Miehelle jää pelko siitä, että tulee ero ja hän näkee sinut ns. vastapuolena sen sijaan, että olisit ihminen joka ajattelee myös hänen etuaan. Avioehtohan ei kerro ahneudesta, vaan nimenomaan siitä että jokainen saisi eron tullen pitää omansa - eli sen minkä on ansainnut. Jos avioehtoa ei ole, niin toinen osapuoli saa toisen osapuolen itselleen kerryttämää omaisuutta. Olisi aika vaikea jatkaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka sanoisi minulle, ettei suostu avioehtoon. Olen siis nainen, mutta minulla on hyvät tulot ja kumppanit ovat aina olleet pienipalkkaisempia. Jos olisin mennyt heidän kanssaan naimisiin, niin olisin tietenkin ottanut avioehdon. Ja jos he eivät olisi siihen suostuneet, niin olisin vakavissani miettinyt rakastavatko he minua vai minun rahojani.
Täysin mahdotonta jakaa omaisuutta ilman riitelyä. Jos olet ollut vaikka 20 vuotta yhdessä niin mitenkä sinä lasket arvon millekään tavaralle, mökille jne. Kumpi on esim. hoitanut lapset että toinen voi käydä töissä? Entä opiskelu-aika, entäs mahdolliset pidemmät sairaslomat kun toinen on tienannut vähemmän. Ihan turhaa ja mahdotonta jälkikäteen saada tasapuolista avioehtoa aikaiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ketään voi pakottaa, mutta kyllä hän voi sinut jättää jos et suostu. Miehillä on paljon yleisempää se, että tulot ovat naista suuremmat ja silti nainen vain ottaa ja jättää tai vielä pahempaa - alkaa temppuilemaan niin ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Silloin nämä naiset saavat temppuilunsa tai eropäätöksensä jälkeen palkkioksi vielä miehen omaisuuden. Niinhän siinä helposti käy, että jos et ap suostu allekirjoittamaan avioehtoa, niin ero tulee paljon varmemmin. Silloin hän tietää, että sinulle on tärkeintä saada hänen rahansa.
Avioehto tehdään ennen avioliittoa eikä sen aikana. Oma moka, jos ei saanut sen vertaa aikaan.
No höpö höpö lapsikulta, ota asioista selvää.
Ja yrittäkää nyt ymmärtää, että avioehto tulee tehdä lakimiehen kanssa niin, että se on molemmille hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo lyö kiilan teidän väliin. Miehelle jää pelko siitä, että tulee ero ja hän näkee sinut ns. vastapuolena sen sijaan, että olisit ihminen joka ajattelee myös hänen etuaan. Avioehtohan ei kerro ahneudesta, vaan nimenomaan siitä että jokainen saisi eron tullen pitää omansa - eli sen minkä on ansainnut. Jos avioehtoa ei ole, niin toinen osapuoli saa toisen osapuolen itselleen kerryttämää omaisuutta. Olisi aika vaikea jatkaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka sanoisi minulle, ettei suostu avioehtoon. Olen siis nainen, mutta minulla on hyvät tulot ja kumppanit ovat aina olleet pienipalkkaisempia. Jos olisin mennyt heidän kanssaan naimisiin, niin olisin tietenkin ottanut avioehdon. Ja jos he eivät olisi siihen suostuneet, niin olisin vakavissani miettinyt rakastavatko he minua vai minun rahojani.
Miksei sitä avioehtoa voi ottaa puheeksi ennen avioliittoa eikä sen aikana?
Tottakai avioehto olisi järkevintä ottaa puheeksi ennen avioliittoa, mutta monet ihmiset eivät tule ajatelleeksi eroa siinä kohtaa. Nuorena naimisiin menneillä ei ole elämänkokemusta, eikä välttämättä omaisuuttakaan ja samalla on päällä täysin sokea rakkaus toista osapuolta kohtaan, sekä täysin sokea luottamus rakkauden vastavuoroisuuteen ja ikuisuuteen. Jossakin vaiheessa, varsinkin jos ympärillä tulee eroja, niin varmasti herää se kysymys että miten tuo toinen ihminen suhtautuisi minun omaisuuteeni eron tullen. Siksi on ihan luonnollista ottaa avioehto puheeksi vasta myöhemmin. Ja ehkä jopa todennäköisemmin silloin kun ei itse ole jättämässä, vaan pohtii mitä tapahtuu jos tulee jätetyksi. Mutta tämä on tosiaan sellainen kysymys, ettei suhde ole entisensä jos toinen kieltäytyy. Siinä ei ole saavutettavissa sellaista kompromissia, joka lisäisi luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo lyö kiilan teidän väliin. Miehelle jää pelko siitä, että tulee ero ja hän näkee sinut ns. vastapuolena sen sijaan, että olisit ihminen joka ajattelee myös hänen etuaan. Avioehtohan ei kerro ahneudesta, vaan nimenomaan siitä että jokainen saisi eron tullen pitää omansa - eli sen minkä on ansainnut. Jos avioehtoa ei ole, niin toinen osapuoli saa toisen osapuolen itselleen kerryttämää omaisuutta. Olisi aika vaikea jatkaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka sanoisi minulle, ettei suostu avioehtoon. Olen siis nainen, mutta minulla on hyvät tulot ja kumppanit ovat aina olleet pienipalkkaisempia. Jos olisin mennyt heidän kanssaan naimisiin, niin olisin tietenkin ottanut avioehdon. Ja jos he eivät olisi siihen suostuneet, niin olisin vakavissani miettinyt rakastavatko he minua vai minun rahojani.
Täysin mahdotonta jakaa omaisuutta ilman riitelyä. Jos olet ollut vaikka 20 vuotta yhdessä niin mitenkä sinä lasket arvon millekään tavaralle, mökille jne. Kumpi on esim. hoitanut lapset että toinen voi käydä töissä? Entä opiskelu-aika, entäs mahdolliset pidemmät sairaslomat kun toinen on tienannut vähemmän. Ihan turhaa ja mahdotonta jälkikäteen saada tasapuolista avioehtoa aikaiseksi!
No tapelkaa sitten erotessa, jos haluatte kerran niin kovasti tapella.
Me teimme avioehdon lakimiehen kanssa, kun olimme olleet naimisissa 20 vuotta ja se ei ollut millään tavoin hankalaa. Eikä siinä mitään tuollaisia sovittu, vaan se oli selkeä paperi. Asiat menevät erotessa sitten niin kuin LAKI määrää, ei niin kuin sinä sanot. Tai puoliso.
Kaveri allekirjoitti avioehdon jälkikäteen, kun halusi siitä paskasta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo lyö kiilan teidän väliin. Miehelle jää pelko siitä, että tulee ero ja hän näkee sinut ns. vastapuolena sen sijaan, että olisit ihminen joka ajattelee myös hänen etuaan. Avioehtohan ei kerro ahneudesta, vaan nimenomaan siitä että jokainen saisi eron tullen pitää omansa - eli sen minkä on ansainnut. Jos avioehtoa ei ole, niin toinen osapuoli saa toisen osapuolen itselleen kerryttämää omaisuutta. Olisi aika vaikea jatkaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka sanoisi minulle, ettei suostu avioehtoon. Olen siis nainen, mutta minulla on hyvät tulot ja kumppanit ovat aina olleet pienipalkkaisempia. Jos olisin mennyt heidän kanssaan naimisiin, niin olisin tietenkin ottanut avioehdon. Ja jos he eivät olisi siihen suostuneet, niin olisin vakavissani miettinyt rakastavatko he minua vai minun rahojani.
Miksei sitä avioehtoa voi ottaa puheeksi ennen avioliittoa eikä sen aikana?
Tottakai avioehto olisi järkevintä ottaa puheeksi ennen avioliittoa, mutta monet ihmiset eivät tule ajatelleeksi eroa siinä kohtaa. Nuorena naimisiin menneillä ei ole elämänkokemusta, eikä välttämättä omaisuuttakaan ja samalla on päällä täysin sokea rakkaus toista osapuolta kohtaan, sekä täysin sokea luottamus rakkauden vastavuoroisuuteen ja ikuisuuteen. Jossakin vaiheessa, varsinkin jos ympärillä tulee eroja, niin varmasti herää se kysymys että miten tuo toinen ihminen suhtautuisi minun omaisuuteeni eron tullen. Siksi on ihan luonnollista ottaa avioehto puheeksi vasta myöhemmin. Ja ehkä jopa todennäköisemmin silloin kun ei itse ole jättämässä, vaan pohtii mitä tapahtuu jos tulee jätetyksi. Mutta tämä on tosiaan sellainen kysymys, ettei suhde ole entisensä jos toinen kieltäytyy. Siinä ei ole saavutettavissa sellaista kompromissia, joka lisäisi luottamusta.
Ihan jokainen avioliitto päättyy joskus. Tosi tyhmä saa olla jos sitä ei tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo lyö kiilan teidän väliin. Miehelle jää pelko siitä, että tulee ero ja hän näkee sinut ns. vastapuolena sen sijaan, että olisit ihminen joka ajattelee myös hänen etuaan. Avioehtohan ei kerro ahneudesta, vaan nimenomaan siitä että jokainen saisi eron tullen pitää omansa - eli sen minkä on ansainnut. Jos avioehtoa ei ole, niin toinen osapuoli saa toisen osapuolen itselleen kerryttämää omaisuutta. Olisi aika vaikea jatkaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka sanoisi minulle, ettei suostu avioehtoon. Olen siis nainen, mutta minulla on hyvät tulot ja kumppanit ovat aina olleet pienipalkkaisempia. Jos olisin mennyt heidän kanssaan naimisiin, niin olisin tietenkin ottanut avioehdon. Ja jos he eivät olisi siihen suostuneet, niin olisin vakavissani miettinyt rakastavatko he minua vai minun rahojani.
Täysin mahdotonta jakaa omaisuutta ilman riitelyä. Jos olet ollut vaikka 20 vuotta yhdessä niin mitenkä sinä lasket arvon millekään tavaralle, mökille jne. Kumpi on esim. hoitanut lapset että toinen voi käydä töissä? Entä opiskelu-aika, entäs mahdolliset pidemmät sairaslomat kun toinen on tienannut vähemmän. Ihan turhaa ja mahdotonta jälkikäteen saada tasapuolista avioehtoa aikaiseksi!
Sivistyneillä ihmisillä on mahdollisuus tehdä avioehto ilman riitelyä. Ihmeellinen oletus ettei omaisuuden jakamisesta voisi sopia normaalisti ja sopuisasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ketään voi pakottaa, mutta kyllä hän voi sinut jättää jos et suostu. Miehillä on paljon yleisempää se, että tulot ovat naista suuremmat ja silti nainen vain ottaa ja jättää tai vielä pahempaa - alkaa temppuilemaan niin ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Silloin nämä naiset saavat temppuilunsa tai eropäätöksensä jälkeen palkkioksi vielä miehen omaisuuden. Niinhän siinä helposti käy, että jos et ap suostu allekirjoittamaan avioehtoa, niin ero tulee paljon varmemmin. Silloin hän tietää, että sinulle on tärkeintä saada hänen rahansa.
No, ottakoon sitten eron jos tämä siitä on kiinni. En suostu kirjoittamaan avioehtoa. Jo pelkästään sen vuoksi että minä sain vuosia sitten ns. ylimääräistä rahaa jonka kulutin meidän yhteiseksi hyväksi. Tätä mies ei ottaisi millään muotoa edes huomioon. Että näin. Pitäköön paperinsa ilman allekirjoitustani! ap
Mikset suostuisi? Järkevää se on suostua, mutta EI TOISEN TEKEMÄÄN. Neuvottelet itsellesi reilun avioehtosopimuksen jossa otetaan tuo "ylimääräinen raha yhteiseen hyvään".
Siksi koska mies luetteli täysin järjettömiä juttuja ehtoon laitettavaksi. Siis pelkästään omaa etuaan tavoittelee, kuvittelee että annan omistani enemmän hänelle! Ja nyt "kovistelee" minua että pitäisi hänen lakimiehen tekemään soppariin suostua jos kerran rakastan häntä?! ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo lyö kiilan teidän väliin. Miehelle jää pelko siitä, että tulee ero ja hän näkee sinut ns. vastapuolena sen sijaan, että olisit ihminen joka ajattelee myös hänen etuaan. Avioehtohan ei kerro ahneudesta, vaan nimenomaan siitä että jokainen saisi eron tullen pitää omansa - eli sen minkä on ansainnut. Jos avioehtoa ei ole, niin toinen osapuoli saa toisen osapuolen itselleen kerryttämää omaisuutta. Olisi aika vaikea jatkaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka sanoisi minulle, ettei suostu avioehtoon. Olen siis nainen, mutta minulla on hyvät tulot ja kumppanit ovat aina olleet pienipalkkaisempia. Jos olisin mennyt heidän kanssaan naimisiin, niin olisin tietenkin ottanut avioehdon. Ja jos he eivät olisi siihen suostuneet, niin olisin vakavissani miettinyt rakastavatko he minua vai minun rahojani.
Täysin mahdotonta jakaa omaisuutta ilman riitelyä. Jos olet ollut vaikka 20 vuotta yhdessä niin mitenkä sinä lasket arvon millekään tavaralle, mökille jne. Kumpi on esim. hoitanut lapset että toinen voi käydä töissä? Entä opiskelu-aika, entäs mahdolliset pidemmät sairaslomat kun toinen on tienannut vähemmän. Ihan turhaa ja mahdotonta jälkikäteen saada tasapuolista avioehtoa aikaiseksi!
No tapelkaa sitten erotessa, jos haluatte kerran niin kovasti tapella.
Me teimme avioehdon lakimiehen kanssa, kun olimme olleet naimisissa 20 vuotta ja se ei ollut millään tavoin hankalaa. Eikä siinä mitään tuollaisia sovittu, vaan se oli selkeä paperi. Asiat menevät erotessa sitten niin kuin LAKI määrää, ei niin kuin sinä sanot. Tai puoliso.
Me kyllä ihan itse päätettiin miten jaetaan hommat. Ei ole tullut viranomaisilta valituksia perään ettei ehkä mennyt lakien mukaan tai mitä lakia tässä edes olisi noudatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ketään voi pakottaa, mutta kyllä hän voi sinut jättää jos et suostu. Miehillä on paljon yleisempää se, että tulot ovat naista suuremmat ja silti nainen vain ottaa ja jättää tai vielä pahempaa - alkaa temppuilemaan niin ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Silloin nämä naiset saavat temppuilunsa tai eropäätöksensä jälkeen palkkioksi vielä miehen omaisuuden. Niinhän siinä helposti käy, että jos et ap suostu allekirjoittamaan avioehtoa, niin ero tulee paljon varmemmin. Silloin hän tietää, että sinulle on tärkeintä saada hänen rahansa.
Avioehto tehdään ennen avioliittoa eikä sen aikana. Oma moka, jos ei saanut sen vertaa aikaan.
No höpö höpö lapsikulta, ota asioista selvää.
Ja yrittäkää nyt ymmärtää, että avioehto tulee tehdä lakimiehen kanssa niin, että se on molemmille hyvä.
Älä viitsi nimitellä. Olen aivan varma, että aloittajan mies ei minnekään lakimiehen juttusille halua mennä tai maksaa siitä. Mies luulee että hänen omatekemä raapustus kelpaa. Muussa tapauksessa hän olisi puhunut lakimiehestä heti alkuun.
Hah. Naurat vaan räkäsesti. Uskomatonta edes kysyä täällä moista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo lyö kiilan teidän väliin. Miehelle jää pelko siitä, että tulee ero ja hän näkee sinut ns. vastapuolena sen sijaan, että olisit ihminen joka ajattelee myös hänen etuaan. Avioehtohan ei kerro ahneudesta, vaan nimenomaan siitä että jokainen saisi eron tullen pitää omansa - eli sen minkä on ansainnut. Jos avioehtoa ei ole, niin toinen osapuoli saa toisen osapuolen itselleen kerryttämää omaisuutta. Olisi aika vaikea jatkaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka sanoisi minulle, ettei suostu avioehtoon. Olen siis nainen, mutta minulla on hyvät tulot ja kumppanit ovat aina olleet pienipalkkaisempia. Jos olisin mennyt heidän kanssaan naimisiin, niin olisin tietenkin ottanut avioehdon. Ja jos he eivät olisi siihen suostuneet, niin olisin vakavissani miettinyt rakastavatko he minua vai minun rahojani.
No höpö. On selvää et näin miehenäkin ymmärrän et vaimoke se suurimman työpanoksen hoitaa yhteisen kodin ja lasten eteen. Mitenkä ajattelit sen hinnoitella osingon jaossa? Vaikka 10 vuotta kodin hoitoo 24/7/365 on arvoltaan....? Pienin yksikkö on perhe ja tavarat+varat laitetaan erossa tasan ja sillä se on sipuli.
Jos mennään nuorena yhteen ja aletaan yhdessä rakentaan ja tekeen tulevaisuutta niin ei sitä kumpikaan yksin tee. Pariskunta/perhe on yksikkö. Minusta olisi hemmetin väärin että toinen puolisoista tekisi rahaa vain itselleen.
Ymärrän avioehdon jos menee iäkkäämpänä naimisiin ja omaisuutta on jo kertynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ketään voi pakottaa, mutta kyllä hän voi sinut jättää jos et suostu. Miehillä on paljon yleisempää se, että tulot ovat naista suuremmat ja silti nainen vain ottaa ja jättää tai vielä pahempaa - alkaa temppuilemaan niin ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Silloin nämä naiset saavat temppuilunsa tai eropäätöksensä jälkeen palkkioksi vielä miehen omaisuuden. Niinhän siinä helposti käy, että jos et ap suostu allekirjoittamaan avioehtoa, niin ero tulee paljon varmemmin. Silloin hän tietää, että sinulle on tärkeintä saada hänen rahansa.
Avioehto tehdään ennen avioliittoa eikä sen aikana. Oma moka, jos ei saanut sen vertaa aikaan.
No höpö höpö lapsikulta, ota asioista selvää.
Ja yrittäkää nyt ymmärtää, että avioehto tulee tehdä lakimiehen kanssa niin, että se on molemmille hyvä.
Älä viitsi nimitellä. Olen aivan varma, että aloittajan mies ei minnekään lakimiehen juttusille halua mennä tai maksaa siitä. Mies luulee että hänen omatekemä raapustus kelpaa. Muussa tapauksessa hän olisi puhunut lakimiehestä heti alkuun.
Okei...
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009670446.html
Siitä vaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ketään voi pakottaa, mutta kyllä hän voi sinut jättää jos et suostu. Miehillä on paljon yleisempää se, että tulot ovat naista suuremmat ja silti nainen vain ottaa ja jättää tai vielä pahempaa - alkaa temppuilemaan niin ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Silloin nämä naiset saavat temppuilunsa tai eropäätöksensä jälkeen palkkioksi vielä miehen omaisuuden. Niinhän siinä helposti käy, että jos et ap suostu allekirjoittamaan avioehtoa, niin ero tulee paljon varmemmin. Silloin hän tietää, että sinulle on tärkeintä saada hänen rahansa.
No, ottakoon sitten eron jos tämä siitä on kiinni. En suostu kirjoittamaan avioehtoa. Jo pelkästään sen vuoksi että minä sain vuosia sitten ns. ylimääräistä rahaa jonka kulutin meidän yhteiseksi hyväksi. Tätä mies ei ottaisi millään muotoa edes huomioon. Että näin. Pitäköön paperinsa ilman allekirjoitustani! ap
Voithan sinä teettää sellaisen paperin itse jonka koet oikeudenmukaiseksi ja katsoa laittaako mies nimeään siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ketään voi pakottaa, mutta kyllä hän voi sinut jättää jos et suostu. Miehillä on paljon yleisempää se, että tulot ovat naista suuremmat ja silti nainen vain ottaa ja jättää tai vielä pahempaa - alkaa temppuilemaan niin ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Silloin nämä naiset saavat temppuilunsa tai eropäätöksensä jälkeen palkkioksi vielä miehen omaisuuden. Niinhän siinä helposti käy, että jos et ap suostu allekirjoittamaan avioehtoa, niin ero tulee paljon varmemmin. Silloin hän tietää, että sinulle on tärkeintä saada hänen rahansa.
Avioehto tehdään ennen avioliittoa eikä sen aikana. Oma moka, jos ei saanut sen vertaa aikaan.
No höpö höpö lapsikulta, ota asioista selvää.
Ja yrittäkää nyt ymmärtää, että avioehto tulee tehdä lakimiehen kanssa niin, että se on molemmille hyvä.
Älä viitsi nimitellä. Olen aivan varma, että aloittajan mies ei minnekään lakimiehen juttusille halua mennä tai maksaa siitä. Mies luulee että hänen omatekemä raapustus kelpaa. Muussa tapauksessa hän olisi puhunut lakimiehestä heti alkuun.
Typerä mies ja varmasti myös typerä vaimo, siinäpä kaksi typerystä sitten taistelevat. Typeryys vain tuppaa maksamaan välillä, mutta mitäs tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo lyö kiilan teidän väliin. Miehelle jää pelko siitä, että tulee ero ja hän näkee sinut ns. vastapuolena sen sijaan, että olisit ihminen joka ajattelee myös hänen etuaan. Avioehtohan ei kerro ahneudesta, vaan nimenomaan siitä että jokainen saisi eron tullen pitää omansa - eli sen minkä on ansainnut. Jos avioehtoa ei ole, niin toinen osapuoli saa toisen osapuolen itselleen kerryttämää omaisuutta. Olisi aika vaikea jatkaa avioliittoa ihmisen kanssa, joka sanoisi minulle, ettei suostu avioehtoon. Olen siis nainen, mutta minulla on hyvät tulot ja kumppanit ovat aina olleet pienipalkkaisempia. Jos olisin mennyt heidän kanssaan naimisiin, niin olisin tietenkin ottanut avioehdon. Ja jos he eivät olisi siihen suostuneet, niin olisin vakavissani miettinyt rakastavatko he minua vai minun rahojani.
Miksei sitä avioehtoa voi ottaa puheeksi ennen avioliittoa eikä sen aikana?
Tottakai avioehto olisi järkevintä ottaa puheeksi ennen avioliittoa, mutta monet ihmiset eivät tule ajatelleeksi eroa siinä kohtaa. Nuorena naimisiin menneillä ei ole elämänkokemusta, eikä välttämättä omaisuuttakaan ja samalla on päällä täysin sokea rakkaus toista osapuolta kohtaan, sekä täysin sokea luottamus rakkauden vastavuoroisuuteen ja ikuisuuteen. Jossakin vaiheessa, varsinkin jos ympärillä tulee eroja, niin varmasti herää se kysymys että miten tuo toinen ihminen suhtautuisi minun omaisuuteeni eron tullen. Siksi on ihan luonnollista ottaa avioehto puheeksi vasta myöhemmin. Ja ehkä jopa todennäköisemmin silloin kun ei itse ole jättämässä, vaan pohtii mitä tapahtuu jos tulee jätetyksi. Mutta tämä on tosiaan sellainen kysymys, ettei suhde ole entisensä jos toinen kieltäytyy. Siinä ei ole saavutettavissa sellaista kompromissia, joka lisäisi luottamusta.
Ihan jokainen avioliitto päättyy joskus. Tosi tyhmä saa olla jos sitä ei tajua.
Toki, mutta aina avioliitot eivät pääty eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ketään voi pakottaa, mutta kyllä hän voi sinut jättää jos et suostu. Miehillä on paljon yleisempää se, että tulot ovat naista suuremmat ja silti nainen vain ottaa ja jättää tai vielä pahempaa - alkaa temppuilemaan niin ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Silloin nämä naiset saavat temppuilunsa tai eropäätöksensä jälkeen palkkioksi vielä miehen omaisuuden. Niinhän siinä helposti käy, että jos et ap suostu allekirjoittamaan avioehtoa, niin ero tulee paljon varmemmin. Silloin hän tietää, että sinulle on tärkeintä saada hänen rahansa.
No, ottakoon sitten eron jos tämä siitä on kiinni. En suostu kirjoittamaan avioehtoa. Jo pelkästään sen vuoksi että minä sain vuosia sitten ns. ylimääräistä rahaa jonka kulutin meidän yhteiseksi hyväksi. Tätä mies ei ottaisi millään muotoa edes huomioon. Että näin. Pitäköön paperinsa ilman allekirjoitustani! ap
Mikset suostuisi? Järkevää se on suostua, mutta EI TOISEN TEKEMÄÄN. Neuvottelet itsellesi reilun avioehtosopimuksen jossa otetaan tuo "ylimääräinen raha yhteiseen hyvään".
Siksi koska mies luetteli täysin järjettömiä juttuja ehtoon laitettavaksi. Siis pelkästään omaa etuaan tavoittelee, kuvittelee että annan omistani enemmän hänelle! Ja nyt "kovistelee" minua että pitäisi hänen lakimiehen tekemään soppariin suostua jos kerran rakastan häntä?! ap
Tuumaat että huonoon avioehtoon painostaminen kyllä nakertaa sitä rakkautta. Älä suostu huonoon, joko jätä asia omaan arvoonsa tai sitten teetä sellainen joka on reilu.
Taisi vaan miehesi testata, että oletko hänen kanssaan rahan vuoksi vai rakkauden.
Kohta saattaa eropaperit olla edessä.
Juntti olet, huhheijaa vaan. Suojaat avioehdolla omatkin asiasi.
Avioehdosta tulee tehdä jokaiselle sopiva versio!