Vanhemmillani on kolme kesämökkiä, eivät ole halunneet siirtää mitään jälkipolville
Mökit ovat tulleet heille perintönä omilta vanhemmiltaan. Nyt ne alkavat rapistua kun eivät enää jaksa ylläpitää niitä. Ihmettelevät kun me lapset ei enää haluta käydä, eikä rempata niitä. Heidän on jotenkin vaikea ymmärtää ettei sellaiseen viitsi laittaa aikaa ja rahaa mikä ei ole omaa (edes osittain).
Kaiken lisäksi suorastaan suuttuivat kun veljeni osti oman mökin muualta.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Jos jotenkin järkevästi välttyisin saamasta yhtään mökkiä tai maalaistilusta, lahjaksi tai perinnöksi niin olisin ikionnellinen.
Kasikymppinen isäni juuri osti lisää mökkitontteja entisen mörskänsä vierestä.
Kenelle, miksi ja mitä tarkoitusta varten, se ei ole selvinnyt. Kroppa hänellä siinä kunnossa että pitäisi kaikki talot ja mökit myydä ja muuttaa kerrostaloon.
Sama täällä. Noita riesoja tulee meidän molempien suvuista niskaan ja osa niistä on vielä esi-isien jakamattomia kuolinpesiä, joissa vaan osakkaiden määrä lisääntyy lisääntymistään.
Sen tason sotkua ja kuraa, että ahdistaa aika lailla ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Britanniassa suunnitellaan jo tuplaveroa kakkosasuntoon.
Kun sosialistihallitus palaa, niin eikähän idea oteta käyttöön. Ellei jo nyt.
Se on hyvä. Helsingin keskusta on täynnä kakkosasuntoja, koska niissä usein ei ole edes yhtiövastiketta. Yhtiöt saavat tulot muualta, vuokralaisilta. Ja muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko sitä on puuhasteleva mökki-ihminen tai sitten ei ole. Sinä et ole puuhasteleva mökki-ihminen. Tuskin sellaiseksi muututkaan, jos (teko)syysi olla auttamatta omia vanhempiasi on vedota itsellesi siihen miten et omista mökkiä. Kyllä sinä auttaisit, jos tykkäisit auttaa. Vanhempasi eivät taatusti lahjoittele mökkejä patalaiskoille lapsilleen.
Vanha polvi ei tajua, että nuori polvi VIHAA niitä mökkejä eikä missään tapauksessa halua niitä.
Meillä on 4 v vanha luxusmökki, joka on lasteni ja lastenlasteni mielestä maailman paras paikka.
Keskellä ei mitään ja kaikki mukavuudet
Kerran vitsailin myymisestä, niin olivat ihan kauhuissaan.
Auttavat tarpeen mukaan, mutta vielä olemme selvinneet lähes kaikesta itsekin.
Joten besserwisserit älkää taas yleistäkö, että kaikki vihaisivat niitä mökkejä.
T.kaksi vanhusta 70+
70v ajatus luksuksesta: juokseva vesi, tiskikone ja sähköt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan haluaa pitää kolme mökkiä? Yhdessäkin on riittävästi hommia.
PROVOOO!!
Haha ja uskoitte taas kaiken!
Näillä provoilla on tarkoitus saada VIHAA ja KATKERUUTTA eri ihmisryhmien välille. Vihervassarit asialla, ketkäs muut.
Luuletko ettei meille vassareille ole tulossa omaisuutta ja että ollaan pa? Meillä pidettiin aikoinaan huoli alustalaisista ja rengeistä/ piioista ja se perintö on siirtynyt myös ajatuksena sosiaalisesta vastuusta yhteiskunnassa tähän päivään asti.
Suuri ikäluokka on kuolemattomia. Siksi he tarvitsevat paljon ja keräävät paljon. Miten ihmeessä voi miettiä perintöä, kun ei tunnista omaa kuolevaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Joko sitä on puuhasteleva mökki-ihminen tai sitten ei ole. Sinä et ole puuhasteleva mökki-ihminen. Tuskin sellaiseksi muututkaan, jos (teko)syysi olla auttamatta omia vanhempiasi on vedota itsellesi siihen miten et omista mökkiä. Kyllä sinä auttaisit, jos tykkäisit auttaa. Vanhempasi eivät taatusti lahjoittele mökkejä patalaiskoille lapsilleen.
Tai sitten ei viitsi nähdä sitä extra vaivaa joka liittyy siihen, että laittaa toisen omaa. Pitää varmistaa mitä saa purkaa/heittää pois, millä värillä saa maalata jne jne.
Miesystäväni äiti lunasti vanhemmiltaan mökin pari vuotta sitten. Sitä ennen siellä ollessa sitä tuli vain ylläpidettyä. Nyt, kun se on uudella omistajalla, niin kokoajan on käynnissä pientä (omatoimista) parannusprojektia ja mökin taso onkin noussut paremmaksi. Nyt sitä saa tehdä oman mielen mukaan eikä tarvitse vanhemmilta mitään kysellä.
Ei minuakaan kiinnostanut käydä ja hoitaa vanhempieni mökkiä ennen kuin se tuli minulle. Oma on aina oma. En halunnut tehdä töitä mökin eteen, joka oli jätelava, ruma ja täynnä tavaraa.
No kai sitä omaisuudellaan saa tehdä mitä haluaa. Tosin hölmöähän se on lahottaa mökkejä joita ei käytä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minuakaan kiinnostanut käydä ja hoitaa vanhempieni mökkiä ennen kuin se tuli minulle. Oma on aina oma. En halunnut tehdä töitä mökin eteen, joka oli jätelava, ruma ja täynnä tavaraa.
Jos olet ainoa lapsi, niin outo ajattelutapa kun tiesit saavasi sen joskus.
Minunkin vanhemmilla on mökit ja ylimääräiset asunnot. En niitä halua. Kun kuolevat saavat tönöt jäädä sijoilleen.
Nehän jää perinnöksi.
Käyttäkää ja pitäkää kunnossa niitä mökkejä nyt iloisesti ilman lahja- ja kiinteistöveroja.
Vierailija kirjoitti:
3 mökkiä ja kaikki jätetty lahoamaan??
No sitäpä. Olen vuosikausia puhunut että voisiko edes yhden myydä ja sillä rahalla laittaa niitä kahta muuta. Mutta kun jokaiseen kai liittyy jotain muistoarvoa ja mistään ei voida luopua. Sitten selitellään omituisilla syillä, miten yhdessä on hyvät sienimaastot, toisessa taas kivat naapurit, kolmannessa jokin muu erityispiirre jne.
Ja mun näkökulmasta: yhdessä vuotaa katto, toisessa seinät on hevosmuurahaisten syömiä, kolmas haisee muuten vaan perunakellarilta (=homeelta).
Ap
Minulla on samanlainen ongelma. Vanhemmillani on peritty maatila ja sen yhteydessä kaksi kesämökkiä. Isoisäni ajatteli, että kaikille lapsille olisi tulevaisuudessa oma kesäpaikka. Hän ei ajatellut sitä, että emme jäisi asumaan järjellisen ajomatkan päähän, tai että puolisomme haluaisivat viettää lomat työleirillä.
Taloudelliset realiteetit tulevat myös vastaan. Asumiskulut ovat sellaiset, että pystyn juuri ja juuri asumaan velattomassa omakotitalossani. On mahdotonta maksaa toisenkin paikan kulut.
Vanhemmat alkavat olla siinä iässä, ettei mökkeily enää onnistu omin avuin. Tekemistä on tullut haalittua liikaa ja tavaraa samoin. Se on heidän ongelmansa. En halua elää toisten haaveita vaan omiani. Varsinkin, kun ne suurella ikäluokalla keskittyvät tuohon omaisuuden vaalimiseen.
Suuret ikäluokat eivät jotenkin hoksaa sitä lyhyttä ikäeroa mikä heillä lapsiin useissa tapauksissa on. Heidän ikäluokassaan lapset tehtiin jo parikymppisinä.
Itsekin siis ehkä perin 70-vuotiaana. Ehdinpä paljon nauttia siitä mökistä?
Ja jos se nyt on täynnä vanhempieni roinaa (ei mitään minun omaa) niin ei mua vaan kauheasti kiinnosta olla siellä.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat eivät jotenkin hoksaa sitä lyhyttä ikäeroa mikä heillä lapsiin useissa tapauksissa on. Heidän ikäluokassaan lapset tehtiin jo parikymppisinä.
Itsekin siis ehkä perin 70-vuotiaana. Ehdinpä paljon nauttia siitä mökistä?
Ja jos se nyt on täynnä vanhempieni roinaa (ei mitään minun omaa) niin ei mua vaan kauheasti kiinnosta olla siellä.
He itse ovat tyypillisesti perineet jo alle 50-vuotiana. Elinajanodote oli heidän vanhemmillaan lyhyempi ja sukupolvierokin usein pitkähkö, koska sotien jälkeen lisäännyttiin melko iäkkäinikin vielä.
Lisäksi silloin oli enemmän tapana että omaisuutta siirrettiin jo elossaollessa jälkipolville.
Vierailija kirjoitti:
Nehän jää perinnöksi.
Käyttäkää ja pitäkää kunnossa niitä mökkejä nyt iloisesti ilman lahja- ja kiinteistöveroja.
Sinulla/kaikilla ei ilmeisesti mene käsityskykyyn, että on suuri joukko ihmisiä joille maaseutuvisiitti on tympeä velvollisuus, ei nautinto eikä hupia.
En halua "käyttää iloisesti" muiden mökkejä, enkä varsinkaan halua koskaan omistaa mökkiä. Vanhemmista kun aika jättää en keksi syytä käydä maalla ylipäätään.
Kuinka yleistä on että vanhukset narisevat mökkien suurista kuluista mutta tunneside estää myymästä? Ja sitten olettavat että lapset laittavat kuntoon, hoitavat pihan ja eivät huomaa että kaikki tuo on lasten ansiota että pystyvät yhä käyttämään niitä.
Tapasin tässä palvelutalossa mummukan, joka pyysi ohjausta toimeentulotuen hakemiseen. Rahat oli tiukilla, kun kiinteistöverot erääntyneet. Oli ok-talo,jonka puolisot yhdessä hankkineet, kummankin lapsuudenkodit maaseudulla, kaksi kesämökkiä kummaltakin puolelta sukua sekä rivaripätkä. Pappa on kuollut jo toistakymmentä vuotta sitten ja mamma joutui palvelutamoon n. 5v sitten eli ihan lahoavat pystyyn. Säästöillään on asumisen maksanut, mutta nyt suuttui hurjasti, kun sanoin,ettei ttt kannata edes hakea vaan kiinteistöt myytävä. Skarppi ja terävä nainen ja osasi varsin pitää puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin tässä palvelutalossa mummukan, joka pyysi ohjausta toimeentulotuen hakemiseen. Rahat oli tiukilla, kun kiinteistöverot erääntyneet. Oli ok-talo,jonka puolisot yhdessä hankkineet, kummankin lapsuudenkodit maaseudulla, kaksi kesämökkiä kummaltakin puolelta sukua sekä rivaripätkä. Pappa on kuollut jo toistakymmentä vuotta sitten ja mamma joutui palvelutamoon n. 5v sitten eli ihan lahoavat pystyyn. Säästöillään on asumisen maksanut, mutta nyt suuttui hurjasti, kun sanoin,ettei ttt kannata edes hakea vaan kiinteistöt myytävä. Skarppi ja terävä nainen ja osasi varsin pitää puolensa.
Jep, ihan kuin mun vanhemmat. Jatkuva valitus kun rahat ei riitä. No ei kai kun on neljä lahoavaa kiinteistöä, jokaisessa sähköt, jätehuoltomaksut, vesimaksut, tiemaksut, verot... Eikä ne tietenkään kaikkia mitenkään käytä edes. Yhdessäkin on viimeksi joku yöpynyt 90-luvulla.
Sama autoissa, toisella enää ajokortti, mutta pakko pitää silti kaksi autoa, kun ei "raaski" myydä.
Ja sitten ruikutetaan että eläkkeet on liian pieniä 🤦
Muistan boomer työkaverini kehuneen kun hänellä on kaapissa 40kpl pussilakana pakkauksia avaamatta. Ei aio ikinä käyttää, hänellä vain on niitä ihan järjetön varasto ilman mitään syytä. Meillä on kotona kaapeissa astiastoja joita ei ikinä käytetä. Pitää vain olla joka osa. Kahviastiastoakin on monelle kymmenelle ihmiselle vaikka äitini sietää hädin tuskin lastensa käymistä kun siitäkin on jo liikaa vaivaa. Mitään merkkipäiviä ei ikinä vietä, mutta astioita pitää olla.