Unohdan monesti työelämässä, että ihmiset joiden kanssa vietän suuren osan elämästäni (työkaverit) eivät ole oikeita ystäviäni

Tervetuloa kerhoon.

T. herkkä ja sinisilmäinen

Sairastahan se on.

Niinhän se joskus on, mutta onneksi osasta työkavereista voi tulla oikeastikin kavereita.

Minä laitoin pomon sairaalassa lähiomaiseksi.

Valitettavaa mutta totta.

Älä nyt illanistujaisiin ja pikkujouluihin ala heidän kanssaan!

Jaa, minä kyllä pidän oikeasti kaikista työkavereistani. Kaikki parhaat ystäväni ja nykyisen kumppanini olen löytänyt töiden kautta.

No, aikuisten maailmassa täytyy tulla toimeen myös muidenkin kuin parhaiden kavereiden kanssa...

Kyllä sen sitten erottaa kun jostakusta alkaa oikeasti tulla ystävä työkaverin lisäksi :)

teennäistä sontaa se on.

Työkaverit ovat yleensä työnantajan valitsemia. Ihmiset voivat kokea tulevansa toimeen keskenään ja ystävystyvänsä, mutta loppupeleissä aika harva näkee entisiä työkavereitaan kovin usein työn loppumisen jälkeen. Joitain poikkeuksia voi olla.

Kannattaa miettiä, onko tavoittelemisen arvoista pyrkiä tilanteeseen, jossa näkee entisen palkkatyön ihmisiä vapaa-ajalla ilman palkkaa. Voivat olla mukavia mutta alunperin yhdessä oltiin rahan ansaitsemisen vuoksi.

Ystävyydet ovat erikseen, mutta silloin tapaamisilla ei tienaa.

Sellaista se aikuisen elämä on. Näin entisenä koulukiusattuna minusta on paljon kivempi, että teeskennellään mukavaa, kun että oltaisiin rehellisesti töykeitä. Mieluummin niin, että puhuvat selän takana jos haluavat jotain ikävää sanoa, kun että haukuttaisiin päin näköä niin kuin koulussa.

Ne harvat työkaverit joiden kanssa olen hengannut vapaa-aikana ovat osoittautuneet selkäänpuukottajiksi ja paskanpuhujiksi kun oma etunsa on sitä vaatinut. Luottamus kaveruuteen on mennyt. Ystäviä eivät varsinaisesti olleet. M35

UP !