Kävitkö DDR:ssä?

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilta ei muistaakseni enää 1970-luvun lopullakaan vaadittu viisumia, vaikka muuten viisumipakko oli tavallista itäblokin maiden kohdalla. 

DDRssä kävi myös opiskelemassa useita suomalaisia, esim pitkäaikainen kom mun istinen kansanedustja Kotkasta oli valmistunut lääkäriksi DDRssä. Häntä myös syytettiin muiden opiskelijoiden mm tyttöystävänsä vakoilemisesta ja raportoimisesta Stasille. Kansanedustaja kiisti asian, mutta useampikin samaan aikaan opiskellut piti väitettä totena, joten ....

Tarvittiin viisumi ja sille matkan syy aina rajojen kaatumispäivään saakka. Tiedän koska kuljin siellä koko 80-luvun.

Minä myös kansainvälisellä nuorisoleirillä -81. Polferriesin laivalla yli ja junalla perille Karl Marx Statiin. Kaikki matkajärjestelyt hoiti "joku muu".

3 vko tehtiin työtä, kaapelikaivantoa, illat diskoiltiin. 1,5 vko matkusteltiin pitkin maata, se oli meidän työpalkka. Viikonloppuisinkin tehtiin retkiä.

Muistan aamupalan rapeakuoriset vehnäsämpylät, kahviloiden alkoholipitoiset jäätelöannokset, vanhat linnat, unkarilaisten poskisuukot. Muistona on kansiossa pala hirveää vessapaperia ja jossain FDJotin sininen paita.

Jotkut otti aatteen aika vakavasti, harjoittivat sitä liturgiaa, mutta kyllä Berliinin TV-tornista näki selvästi, että Unter den Linden oli länsipuolella kirkkaasti valaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin 2x 70-luvulla. Ensin joku kesäleiri ja toinen kerta kibbutsissa. En muista kuka järjesti.

Jm reissulta muistan ihanan kahvin ja mahtavat leivokset. Sellaisia en ole saanut enää mistään.

Kibbutsi?Ihana kahvi, mahtavat leivokset?

Oletko varma, ettet ollut Israelissa?

Nimittäin omat muistoni DDR:stä ovat kaikenkaikkiaan kalseat.

Rumaa, kuin keskitysleirialuetta kaikkialla. Kalseita laihoja riutuneen näköisiä vessarahastajanaisia kalseassa valossa.

Kammottavia ihramakkaroita ja muuta kauheaa ruokaa.

En edes muista millä elin tuon ajan, ehkä teellä ja leivällä.

Tosin olimme siellä vain muutaman päivän vuonna 1989, kun menimme Unkariin, jossa oli paljon kauniinpaa ja parempaa ruokaa.

Minttuteetä oli kyllä jokapaikassa tarjolla mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Köyhän stadilaisen nuoren mittapuulla makkarat ja kunnon liha oli herkkua:)

Esim Sanssoucin palatsi oli todella kaunis paikka, samoin monet kylät ja pikkukaupungit, Itämeren pitkät hiekkarannat lähes autiot kun kävimme uimassa. Isommissa kaupungeissa kuten Rostockissa köyhyys ja idän leima näkyi enemmän mutta hyvää ruokaa sielläkin perheissä syötiin, meilläkin oli tarjolla mm saksanhirveä ja peuraa.

Berliinistä jäi mieleen ankea harmaus ja rauniot ja meninkin sinne uudelleen vasta 2012. Olikin nykyään upea paikka vaikka menneisyys yhä näkyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin 2x 70-luvulla. Ensin joku kesäleiri ja toinen kerta kibbutsissa. En muista kuka järjesti.

Jm reissulta muistan ihanan kahvin ja mahtavat leivokset. Sellaisia en ole saanut enää mistään.

Järjesti varmaan Tarja Halonen tai joku muu äärivasemmistlainen demari, Nuoret kotkat. Todennäköisimmin kuitenkin joku SKDLn puolueista ja niistä todennäköisimmin kom mu nistinen puolue eli näiden nuorisojärjestöt.

Ei taatusti ollut mikään demarijuttu. Pioneerit ilmeisesti mutta tuo hepreankielinen "kibbutsi" on aika hämäävä.

Miksei olisi demarijuttu? Halonen on demari ja hänhän se oikein ajoi DDRn tunnustamista vasten Kekkosen tahtoa. Niin syvällä demarit olivat liejussa.

Tajuatko lainkaan mitä intät? SDP:n ja DDR:n johtavan puolueen välit olivat viileät. Ei sinne mitkään Nuoret Kotkat retkeillyt.

Suomen demareilla oli erittäin lämpimät välit DDR:n SED-puolueeseen. Vasemmiston roolit menivät tuon ajan Suomessa niin että kommarit pitivät yhteyttä itse pääpaikalle Neuvostoliitton ja demarit lähinnä nimenonaan DDR:n suuntaan. Siksi Tiitisen listakin on täynnä demarinimiä.

Vierailija kirjoitti:

Kävin 1980-luvulla. Kyllä sinne pääsi turistina, Interflug lensi Helsingistä Berliiniin (DDR).

Joku tuolla mainitsi ihanan kahvin. Sain todella pohjaanpalanutta juomakelvotonta sumppia silloisen itäpuolen Hauptbahnhofin kahvilassa - nykyisin se on Ostbahnhof. Tajusin että kahvi oli kallista ja kaikki paikalliset joivat teetä. Siksi se saamani kahvi oli varmaan edellispäiväistä.

Me olimme jossain upeassa ladmsipaviljongissa järven rannalla ja kahvi oli todella hyvää, Suomalaiseen saludoon tms verrattuna

Suomessa ihailtiin DDR:n hommia kovin 1960-70 luvulla. Sieltähän se peruskoulun ja terveyskeskuksen malli Suomeen tuotiin. Muut Pohjoismaat eivät tähän ihailuun yhtyneet. Suomi ei ollut edes Länsi-Saksaa valtioksi tunnustanut, sitten molemmat yhtaikaa Länsi-Saksa ja DDR joulukuussa 1972. 

Kävin DDR:ssä erään yhdistyksen järjestämällä bussimatkalla, Itä-Euroopan kiertueella. Kävimme myös Puolassa, Tsekkoslovakiassa ja Unkarissa.

Tämä tapahtui vuonna 1987.

Muistan että DDR:ään mennessä bussi tarkastettiin erityisen huolellisesti. Sisätilat tarkastettiin ja peileillä peilattiin bussin pohja.

Maaseutu, jonka läpi ajettiin oli aika tasaista ja maanteillä liikkui Trabant-autoja vaikka kuinka paljon.

Kävimme Itä-Berliinissäkin. Se oli suuri, harmaa kaupunki, jossa kauppojen näyteikkunat olivat ankeita ja tuntui kuin olisimme astuneet 1950-luvulle.

Ruoasta ja juomasta en DDR:n osalta muista juuri mitään. Olut oli muistaakseni ihan hyvää.

Siirryimme sitten Länsi-Berliinin puolelle ja oli kuin olisi astunut eri maailmaan. Joka puolella valoa ja väriä ja nykyaikaa. Tiukka tarkastus bussissa itäpuolella sinnekin siirtyessä.

Ei ollut. Suomi oli niitä harvoja maita, joista pääsi viisumitta DDR:ään. Jonkinlainen ystävyyssopimus oli kyseessä.

Se tietenkin suututti Länsi-Saksassa, joka keksi termin finlandization. Suomen uniikki asema idän ja lännen välissä piti selittää jotenkin, elikä nöyristelyllä. Tietenkin oikeisto omi entisen herrakansan keksimän nimikkeen.

Finnlandisierung

Tää menee kyllä nyt hieman ohi aiheesta mutta kerronpa kuitenkin. Muutama vuosi sitten kävimme mieheni kanssa Berliinissä. Mies oli vitsikkäänä miehenä keksinyt meille viihdykettä, ajelu Trabantilla keskellä kaupunkia. Siis mies ajoi ja mä häpesin silmät päästäni kun ihmiset katselivat menopeliämme naureskellen. Mut oli siinä miehellä kyllä tekemistä sen rottelon kanssa että pysyimme oppaan perässä. Vaihteet oli välillä ihan hukassa eikä meinannut saada niitä päälle.

Ihan kiva kokemus kuitenkin, näin jälkikäteen ajateltuna.