Lapseen ei toimi mikään muu kuin uhkailu ja kiristys, miten muuttaa tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on tosi tyhmä, niin se ei ymmärrä, vaikka sille kuinka selvitetään miksi asiat tehdään niin kuin tehdään. Normaaliälyinen ymmärtää kyllä, kun selitetään, että sateella laitetaan kumisaappaat, koska kengät eivät pidä vettä ja sitten sukatkin kastuvat ja märissä sukissa tulee kylmä ja varpaita paleltaa ja se ei tunnu kivalta.

Ei hän tyhmä ollenkaan ole, ymmärtää erittäin hyvin kaiken kyllä. Ei vain halua tehdä niin kuin sanotaan. Haluaa tehdä päinvastoin kun on sanottu. Kuin se olisi hauska leikki. Minun mielestä ei ole. Ap

Hellitä vähän. Lapsi on lapsi. Ei robotti. Ja sinä et ole armeijan komentaja vaan äiti. Lapsen aivot eivät ole 6 vuotiaalla kovin kehittyneet vaikka ovatkin tuossa iässä uteliaita ja oivaltavia. Aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi saakka, sitä ennen kaikki on opettelua elämässä. Sitäpaitsi 6 vuotias on tuossa eskari- ja kouluun lähtö iässä kovin uppiniskaisia. Kuuluu kehitykseen. Koita olla kärsivällinen ja kannustava ja rohkaiseva. Unohda some ja vietä aikaa lapsen kanssa mahdollisimman paljon. Kuuntele häntä. Kovin pian se kasvaa ja lähtee pois maailmaan ja silloin on myöhäistä!

Niinpä, silloin on enää myöhäistä mitään rajoja laittaa. Oletko tosiaan sitä mieltä, että vasta yli 25-vuotiaalle voi alkaa opettaa käytöstapoja? Älä viitsi.

Ei kai kukaan tuollaista ole väittänyt? Että vasta 25 vuotiaille tapoja opetetaan? Miten tuosta nyt sellaisen käsityksen voi saada? Lapselle opetetaan tapoja iha pienestä pitäen. Nyt oli kyse aivojen kehityskulusta joka kestää aina 25 vuotiaaksi saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis haluaisin kasvattaa kehuilla ja kannustamisella. Vain niillä siis. Ap

Ei kyse ole siitä, mitä sinä haluaisit, jos niillä ei ole lapseen vaikutusta. Monet vanhemmat ajattelevat vain sitä, mitä itse haluaisivat olla. Kivoja, mukavia kavereita lapselleen.

Aloitukseni koskeekin sitä, että miten saan muutettua tilanteen niin, että kehuilla ja kannustuksella on lasta ohjaava vaikutus. Eikä pelkillä uhkauksilla.

Mutta mikään kaveri en halua lapselleni olla, vaikka joka päivä teemme mukavia asioita yhdessä. Ihan vanhempi olen. En kuulu niihin, jotka haluaisi olla vain kivoja kavereita. En pelkää tuottaa pettymyksiä lapselle, minusta se on välillä jopa välttämätöntä. Ap

Jos ja kun sinulla on lapsi sellaisella temperamentilla, että häneen tehoaa vaan kiristys, uhkaus ja rangaistus, niin lapsi ei siitä tule muuttumaan. Et tule saamaan hänestä lasta, joka tottelee kehuilla ja kannustuksella. Siihen vaadittaisiin ihan kokonaan toisenlainen temperamentti, ihan kokonaan uusi lapsi, jolla on uusi persoona.

Jos sinä itse olet sellainen persoona, joka tottelee ja on totellut parhaiten kehuilla ja kannustuksilla - ja joka aikuisenakin haluaa ja tarvitsee kehuja ja kannustusta ohjausmenetelmänä esim. uudessa työtilanteessa tai uudessa harrastuksessa - niin se on sinun temperamenttisi. Lapsen tempperaamentti on erilainen.

Vähän sama asia kuin se, että liikunnallisille vanhemmille syntyy lapsi, joka haluaakin lukea kirjoja, piirtää ja kuunnella satuja, koska nauttii siitä, eikä iloitse siitä liikuntaharrastuksesta kuten vanhemmat. Tai kirjoja lukeville lukutoukkavanhemmille syntyy lapsi, jonka pitää päästä juoksemaan ja purkamaan energiaansa fyysisesti, ja nauttii siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin samanikäinen lapsi on samanlainen. Lisäksi on ilkeä, härnää ja lyö, kiljuu ja sabotoi asioita. Nauraa vaan päälle, jos äiti yrittää jotain kieltää. Tätä on jatkunut jo monta vuotta. Heidän suhteensa tuntuu olevan menetetty, ei äiti enää mitään auktoriteettia itseensä saa.

Millä tavalla tuo lapsi on samanlainen kuin minun lapsi? Ei minun lapsi ole ilkeä. Ja tottelee kyllä kun uhkaan jollain seuraamuksella. Ap

No kun kirjoitit että tottelemattomuus on lapsellesi kuin hauska leikki. Samanlainen tämä kaverin lapsi on. Ei siis tottele vaan tekee tarkoituksella toisin, ja nauraa päälle.

Näin nämä vintiöt testaavat missä tulee raha vastaan.

Voimakastahtoisia pikkuihmisiä. Pärjäävät hyvin elämässä ja suuressa maailmassa mihin me heitä kasvatetaan. Mutta raja on tärkeä vetää ja sehän on merkki hyvästä suhteesta ja turvallisuudesta jos lapsi uskaltaa kokeilla niiden rajojen toimivuutta. Pysy sinä ap juuri tuollaisena, hyvä äiti olet.

Ei kiusaaja pärjää maailmassa. Tai no ehkä jotkut pärjää, mutta en pitäisi sellaista tavoiteltavana. Lapsi, joka ei ole oppinut kunnioittamaan toisen rajoja, saa turpiinsa jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, kun olette noilla menneet jo vuosia. Itse käyttäydyin rauhallisesti ja kunnioittavasti lapsia kohtaan vauvasta alkaen, joten he kasvoivat hyviin tapoihin. Muutamia kertoja olin vihainen, jos oli tarvetta ja lapset ymmärsivät hyvin pian, että kellään ei ole kivaa, jos äiti on vihainen.

Keskusteluyhteys, hyväksyminen ja rakkaus. Ne toimivat edelleen teini-iässäkin.

Virheitä saa tehdä ja harmittaakin saa, mutta ne tunteet voi käsitellä ilman huonoa käytöstä.

Olen tainnut antaa väärän kuvan aloituksessa itsestäni, jos minua pidetään jotenkin huutavana, vihaisena ja riehuvana äitinä. Olen rauhallinen, en huuda lapselle juuri ikinä. Yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat kun olen suuttunut siten, että olen karjunut. Muutenkin suhtaudun lapseeni kunnioittavasti ja ystävällisesti. Ja meillä on hyvä keskusteluyhteys ja paljon rakkautta.

Ap

Jaa. Minä kyllä jouduin pari kertaa suuttumaan lapsilleni, jos käytös oli huonoa. Ymmärsivät siitä hyvin pian, että jos käyttäytyy huonosti, niin ihmiset suuttuvat.

En ole ihminen, joka helposti suuttuu. En muista muutenkaan suuttuneeni juuri koskaan juuri kenellekään. Osaan kyllä suuttua, mutta ei se tunnu sen arvoiselta. Asiat voi hoitaa rauhallisestikin. Ap

Ilmeisesti ei toimi lapseesi kuitenkaan. Lasten kanssa on paljon mukavampaa, kun niitä ei tarvitse kiristää tai uhkailla. Hyvin käyttäytyvät lapset ovat tyytyväisiä perheenjäseniä.

Isä on luistanut kasvatusvastuustaan. Sinä joudut nyt vääntämään pitkälti yksin voimakastahtoisen (pojan?) kanssa.

Aivojen kehitys kestää kylläkin läpi elämän, eikä pääty johonkin tiettyyn ikävuoteen mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että ongelma on vuorovaikutustyylissä. Itselleni tulee kertomastasi mieleen, että ihan hyvin voisit puhua lapsen kanssa suoraan tuosta teidän tilanteesta ja siitä mitä häneltä odotetaan. Tyyliin, että nyt tämä on mennyt tosi ikäväksi ja tämä väsyttää meitä kaikkia eikä ole hauskaa, ja että meidän täytyy muuttaa toimintaamme näin ja näin, että kaikilla olisi hyvä olla kotona. En yrittäisi oikaista suoraan kehumiseen. Pelkkä kehuminen voi jopa ärsyttää lasta, koska hän huomaisi kuitenkin, että aikuiset ovat edelleen alakynnessä.

Suosittelen lukemaan kirjan Kuinka kasvattaa bébé. Se on amerikkalaisen Ranskaan muuttaneen naisen kirjoittama kirja ranskalaisesta lasten kasvatuksesta. Hän halusi omaa pientä lastaan kasvattaessaan tutkia sitä miksi ranskalaiset lapset eivät riehu ja kiukuttele ravintolassa ja hypi aikuisten silmille.

Kirja muutti omaa ajatteluani ja asennettani lasten kasvatukseen ihan jo sen takia Ranskassa on ihan yhteiskunnan tasolla näyttöä siitä, että heidän kasvatusperiaatteensa ja vuorovaikutustyylinsä toimivat. He suhtautuvat jo vastasyntyneeseen lapseen kunnioittavasti ymmärtävänä ihmisenä ja puhuvat hänelle ja selittävät tilanteita. Mentaliteettiin kuuluu myös ennen kaikkea opettaa ja totuttaa lapsi keskittymään asioihin ja kuuntelemaan itseään. Tämä on kaiken lähtökohta. Asioiden suorittamista, kiirettä ja harrastus- ja kuljetusrumbaa pyritään välttämään. Lapset ja koululaiset ovat paljon iltaisin rauhassa kotona ja opettelevat leipomaan ja valmistamaan yhteisiä aterioita. Lapsen tulee opetella keskittymään tekemiseensä ja siten myös hillitsemään käytöstään.

Olennaista on myös vanhempien järkähtämätön itseluottamus ja usko omaan auktoriteettiinsa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan pakottamista ja väkivaltaa. Aikuiset toistavat samoja asioita. Tietyistä asioista, pidetään kiinni, mutta muuten lapset saavat paljon vapautta. Iltaisin lasten täytyy jäädä omiin huoneisiinsa ja antaa aikuisten olla rauhassa.

Tietysti Ranskassa koko yhteisö tukee tietynlaista kasvatustapaa ja käyttäytymissääntöjä, mikä varmasti helpottaa asiaa. Sosiaalisuuteen panostetaan ja lapselle selitetään, että tervehtiminen on toisen ihmisen huomioimista. Riittää, että pieni lapsi edes yrittää. Jne. Kannattaa lukea.

Toi on hyvä kirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, kun olette noilla menneet jo vuosia. Itse käyttäydyin rauhallisesti ja kunnioittavasti lapsia kohtaan vauvasta alkaen, joten he kasvoivat hyviin tapoihin. Muutamia kertoja olin vihainen, jos oli tarvetta ja lapset ymmärsivät hyvin pian, että kellään ei ole kivaa, jos äiti on vihainen.

Keskusteluyhteys, hyväksyminen ja rakkaus. Ne toimivat edelleen teini-iässäkin.

Virheitä saa tehdä ja harmittaakin saa, mutta ne tunteet voi käsitellä ilman huonoa käytöstä.

Olen tainnut antaa väärän kuvan aloituksessa itsestäni, jos minua pidetään jotenkin huutavana, vihaisena ja riehuvana äitinä. Olen rauhallinen, en huuda lapselle juuri ikinä. Yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat kun olen suuttunut siten, että olen karjunut. Muutenkin suhtaudun lapseeni kunnioittavasti ja ystävällisesti. Ja meillä on hyvä keskusteluyhteys ja paljon rakkautta.

Ap

Jaa. Minä kyllä jouduin pari kertaa suuttumaan lapsilleni, jos käytös oli huonoa. Ymmärsivät siitä hyvin pian, että jos käyttäytyy huonosti, niin ihmiset suuttuvat.

En ole ihminen, joka helposti suuttuu. En muista muutenkaan suuttuneeni juuri koskaan juuri kenellekään. Osaan kyllä suuttua, mutta ei se tunnu sen arvoiselta. Asiat voi hoitaa rauhallisestikin. Ap

Ilmeisesti ei toimi lapseesi kuitenkaan. Lasten kanssa on paljon mukavampaa, kun niitä ei tarvitse kiristää tai uhkailla. Hyvin käyttäytyvät lapset ovat tyytyväisiä perheenjäseniä.

Nämä lapset myös pärjäävät siirtyessään koululaisiksi.

Ai AP itse olet lapsena ollut kovakalloinen ja temperamenttinen, ja halunnut olla pomo, ja nyt olet saanut lapsen, joka on pikkuversio itsestäsi lapsena? Mikä toimi sinuun lapsena aikuisten taholta? Sama todennäköisesti toimii omaankin lapseesi, tosin ilmeisesti sillä erolla, että lapsella on nyt ikään kuuluva uhma ja sinuakin vielä kovempi kallo.

Vierailija kirjoitti:

Aivojen kehitys kestää kylläkin läpi elämän, eikä pääty johonkin tiettyyn ikävuoteen mennessä.

Toivottavasti kehittyy vielä

Lue silti tämä niin avautuu sinullekin aihe lisää:

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/12-15-v/nuoren-a…

Pienet on murheet maailmassa ja aivottomilla vielä isommat. Ehkä ei pitäisi tehdä lapsia. Toisille pitää vääntää rautalangasta että lapsi ei ole johta ja sen todistamiseksi ei tarvita väkivaltaa. Aikuinen ihminen ei kykene lapsen pitämiseen?

Ap:n toiminta kuulostaa oikein järkevältä ja johdonmukaiselta. Toiset lapset vain kokeilevat rajojaan enemmän. Turvallisesti voi myös antaa lapsen oppia niin sanotusti kantapään kautta vaikkapa se, että ne märät sukat ovat ikävät. Tai toisaalta myös ekstrapalkita silloin tällöin jos toimii hienosti.

Mitä isommaksi lapsii kasvaa, sitä enemmän voi keskustella miksi asiat tehdään niin kuin tehdään, mutta myös kysyä lapselta miten ja miksi asia tulisi hoitaa hänen tavallaan. Ehkä lapsi siivoaa leikit mieluummin iltapesun jälkeen kuin ennen iltapesua vanhemman oletuksen mukaisesti. Tai mikä asia nyt onkaan kyseessä, mutta lapselta voi tulla ihan kehittäviäkin ratkaisuehdotuksia, joita voi aikuisen harkinnan mukaan kokeilla. Tässäkin silti muistettava, että tietyt asiat päättää aina aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Ai AP itse olet lapsena ollut kovakalloinen ja temperamenttinen, ja halunnut olla pomo, ja nyt olet saanut lapsen, joka on pikkuversio itsestäsi lapsena? Mikä toimi sinuun lapsena aikuisten taholta? Sama todennäköisesti toimii omaankin lapseesi, tosin ilmeisesti sillä erolla, että lapsella on nyt ikään kuuluva uhma ja sinuakin vielä kovempi kallo.

No siis. Minuun ei oikein toiminut mikään vanhempieni taholta. Ei heillä ollut minuun oikein otetta vaan tein mitä huvitti. Eli en pysty ottamaan mallia itse nyt omasta lapsuusajasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin samanikäinen lapsi on samanlainen. Lisäksi on ilkeä, härnää ja lyö, kiljuu ja sabotoi asioita. Nauraa vaan päälle, jos äiti yrittää jotain kieltää. Tätä on jatkunut jo monta vuotta. Heidän suhteensa tuntuu olevan menetetty, ei äiti enää mitään auktoriteettia itseensä saa.

Millä tavalla tuo lapsi on samanlainen kuin minun lapsi? Ei minun lapsi ole ilkeä. Ja tottelee kyllä kun uhkaan jollain seuraamuksella. Ap

No kun kirjoitit että tottelemattomuus on lapsellesi kuin hauska leikki. Samanlainen tämä kaverin lapsi on. Ei siis tottele vaan tekee tarkoituksella toisin, ja nauraa päälle.

Näin nämä vintiöt testaavat missä tulee raha vastaan.

Voimakastahtoisia pikkuihmisiä. Pärjäävät hyvin elämässä ja suuressa maailmassa mihin me heitä kasvatetaan. Mutta raja on tärkeä vetää ja sehän on merkki hyvästä suhteesta ja turvallisuudesta jos lapsi uskaltaa kokeilla niiden rajojen toimivuutta. Pysy sinä ap juuri tuollaisena, hyvä äiti olet.

Höpö höpö. Nämä "lapsipomot" ovat häiriköitä, jotka määräilevät muita alakoulussa, ja samaan aikaan ne hyvin kasvatetut ymmärtävät, että tuo on huono tie. Sillä ei pitkälle pötkitä.

Mikä nyt on ongelma? Jos saat lapsesi kuitenkin tottelemaan uhkailulla ja kiristyksellä, pidä siitä kiinni. Ole jämäkkä ja vaadi. Lapsella pitää olla myös aikaa puuhata omiaan ja leikkiä.

No jos olit ihan samanlainen itse lapsena, niin tiedät jo aika paljon lapsen kokemusmaailmasta. Unohda ihanteet ja toimi lapsesi kanssa siten kuin ajattelet, että sinun kanssasi olisi kannattanut toimia.

Vierailija kirjoitti:

Siirryt ilmoittamiseen uhkaamisen sijaan. Ilmoitat rauhallisesti että jos juttua x ei tapahdu y:hyn mennessä käy z. Sitten y:n kohdalla teet sen z:n etkä muuta mieltäsi vaikka pentu kuinka huutais. Muutamankymmenen kerran kun tuo tapahtuu niin asia menee perille.Noihin tehoaa vaan rajat ja johdonmukaisuus.

Noinhan ap on omien sanojensa mukaan toiminut. Häntä vain harmittaa kun pehmeämmät keinot eivät toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, kun olette noilla menneet jo vuosia. Itse käyttäydyin rauhallisesti ja kunnioittavasti lapsia kohtaan vauvasta alkaen, joten he kasvoivat hyviin tapoihin. Muutamia kertoja olin vihainen, jos oli tarvetta ja lapset ymmärsivät hyvin pian, että kellään ei ole kivaa, jos äiti on vihainen.

Keskusteluyhteys, hyväksyminen ja rakkaus. Ne toimivat edelleen teini-iässäkin.

Virheitä saa tehdä ja harmittaakin saa, mutta ne tunteet voi käsitellä ilman huonoa käytöstä.

Olen tainnut antaa väärän kuvan aloituksessa itsestäni, jos minua pidetään jotenkin huutavana, vihaisena ja riehuvana äitinä. Olen rauhallinen, en huuda lapselle juuri ikinä. Yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat kun olen suuttunut siten, että olen karjunut. Muutenkin suhtaudun lapseeni kunnioittavasti ja ystävällisesti. Ja meillä on hyvä keskusteluyhteys ja paljon rakkautta.

Ap

Jaa. Minä kyllä jouduin pari kertaa suuttumaan lapsilleni, jos käytös oli huonoa. Ymmärsivät siitä hyvin pian, että jos käyttäytyy huonosti, niin ihmiset suuttuvat.

Samoin. Mitään huutoa, kiristystä tai uhkailua ei tarvittu. Huomasivat, että kun käyttäytyy hyvin ja kunnioittaa muita, niin perheessä on sangen mukava elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä omani kanssa olen jo tavallaan luovuttanut, että tällaista se nyt sitten varmaan on. On ollut hirveän uhmakas jo oikeastaan ihan vauvasta saakka, mihinkä se siitä muuttuisi.

En tiedä mihin liittyy, jotain vallan hakemista varmaankin. Haluaa muutenkin olla pomo leikeissä ja sisarusten kesken. Muistan kun 3v:na yritin selventää lapselleni, että äiti päättää. "Minä olen pomo! Minä olen perheen pomo!", huusi hän hysteerisenä.

Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän huomaan, että hieno ihminen hänestä on kasvamassa noin niinkun muuten. Osaa leikkiä ja olla normaalissa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Minua hän eniten haastaa, eikä moni edes ymmärrä kun yritän puhua miten vaativahoitoinen lapsi on kotioloissa ollut.

Vuosien aikana tilanne sikäli helpottanut, että paremmin alkanut ymmärtää Miksi joku asia on kielletty kun siitä kanssaan keskustelee. Toivotaan, että se järkyttävä vastustus kaikkeen jotenkin sitä myöten laantuisi ennen teini-ikää.

Meillä on juuri tuollaista, että on pienestä saakka ollut uhmakas luonteeltaan ja äärimmäisen voimakastahtoinen. Ja kun hänelle on selvennetty, että äiti on pomo, niin on itkenyt samoin kuin sinun lapsi että ei kun hän on perheen pomo. Ja haluaa olla pomo kavereiden kesken ja kun on vaikka isovanhempia käymässä. Pitää jotenkin selvänä, että olisi pomo. Tavallaan ymmärrän hänen luonnetta, koska olen itse myös äärimmäisen voimakastahtoinen ollut aina, jo ihan pienenä ja olin itsekin lapsena sitä mieltä, että olen perheen pomo. Johtotehtäviin työelämässä päädyinkin ja niissä viihdyn. Omat vanhempani eivät muuten aikoinaan saaneet minua ollenkaan aisoihin, en yksinkertaisesti välittänyt edes heidän uhkauksista mitään. Olin kyllä hyväkäytöksinen, koska ymmärsin jo varhain, että sillä tavalla saa menestystä asioissa. Ap

Miksi olet syöttänyt lapsellesi moisia pomojuttuja. Olisit vain rauhallisesti todennut, että sinä olet aikuinen, joten sinä päätät.

En ole syöttänyt hänelle pomojuttuja vaan rauhallisesti selittänyt, että äiti on aikuinen ja siksi äiti päättää. Pomosanan ja pomojutut on oppinut muualta. Ap

Itsehän juuri kirjoitit, että lapsellesi on selitetty, että äiti on pomo.

Miten lapsi edes tuon sanan ymmärtää? Kerro lapsellesi, että sinä olet aikuinen ja päätät asioista, jos tilanne on hankala. Pienissä asioissa anna lapsen valita ja kuuntele häntä muutenkin.

Meillä sama homma, tosin lapsella diagnosoitu adhd + lievä autismi. Ei tottele oikein muuten kuin vain uhkailulla/kiristämisellä.. sillä keinoin saa edes otenkin pysymään aisoissa. Ap, voisiko lapsellasi olla mitenkään adhd? Koska se selittäisi paljon...