Lapseen ei toimi mikään muu kuin uhkailu ja kiristys, miten muuttaa tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus aloitetaan pienestä saakka . Olet opettanut että kuunnella tarvitsee vasta kun sanot rumasti . Lapsi todennäköisesti tekee samaa sinulle sitten teininä , kuten olet opettanut eli kiristää ja uhkailee ja puhuu rumasti . Onnea vaan valitulle tielle .

Minä valitsin alusta asti linjan , että nätisti sanomisen täytyy riittää ja poika nyt kohta täys ikäinen .

Helppo se on sanoa. Mutta vaikka pääsisin ajassa taaksepäin tämän kuusi vuotta, niin en tietäisi miten saada lapsi oppimaan, että pitää totella heti kun sanotaan nätisti. Olen kyllä sitä yrittänyt opettaa, mutta jos lapsi alusta saakka päättää, että ei tottele kun sanotaan nätisti niin minkäs teet. Rumasti en sano. Mutta kuten sanottu niin sanon uhkauksen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan siitä joku psykopaatti.... Ei kyllä kuulosta yhtään normaalilta tuollainen.

Ihan normaalilta kuulostaa. Jopa ihan hyvältä kuulostaa, koska aapeen lapsi kuitenkin tottelee hyvin kun esitetään joku uhkaus. Moni ei nykyään tottele silloinkaan.

Kaverin samanikäinen lapsi on samanlainen. Lisäksi on ilkeä, härnää ja lyö, kiljuu ja sabotoi asioita. Nauraa vaan päälle, jos äiti yrittää jotain kieltää. Tätä on jatkunut jo monta vuotta. Heidän suhteensa tuntuu olevan menetetty, ei äiti enää mitään auktoriteettia itseensä saa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin samanikäinen lapsi on samanlainen. Lisäksi on ilkeä, härnää ja lyö, kiljuu ja sabotoi asioita. Nauraa vaan päälle, jos äiti yrittää jotain kieltää. Tätä on jatkunut jo monta vuotta. Heidän suhteensa tuntuu olevan menetetty, ei äiti enää mitään auktoriteettia itseensä saa.

Millä tavalla tuo lapsi on samanlainen kuin minun lapsi? Ei minun lapsi ole ilkeä. Ja tottelee kyllä kun uhkaan jollain seuraamuksella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin samanikäinen lapsi on samanlainen. Lisäksi on ilkeä, härnää ja lyö, kiljuu ja sabotoi asioita. Nauraa vaan päälle, jos äiti yrittää jotain kieltää. Tätä on jatkunut jo monta vuotta. Heidän suhteensa tuntuu olevan menetetty, ei äiti enää mitään auktoriteettia itseensä saa.

Millä tavalla tuo lapsi on samanlainen kuin minun lapsi? Ei minun lapsi ole ilkeä. Ja tottelee kyllä kun uhkaan jollain seuraamuksella. Ap

No kun kirjoitit että tottelemattomuus on lapsellesi kuin hauska leikki. Samanlainen tämä kaverin lapsi on. Ei siis tottele vaan tekee tarkoituksella toisin, ja nauraa päälle.

Taitaa olla va jakki, hommaa apua ennenku rupee nark kariks.

Miksi lapsen pitäisi totella heti ja nätisti? Eivät ainakaan minun lapseni tottele, jos määräys on heidän mielestään typerä. Enkä minä tottele töissä, jos pomo yks kaks sanoo, että menepä arkistoimaan vuoden 2023 maaliskuun tavaraerien tositteet.

Sillä on uhmaikä. Ihan normicase.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitäisi totella heti ja nätisti? Eivät ainakaan minun lapseni tottele, jos määräys on heidän mielestään typerä. Enkä minä tottele töissä, jos pomo yks kaks sanoo, että menepä arkistoimaan vuoden 2023 maaliskuun tavaraerien tositteet.

Eli jos sinun lasten mielestä määräys siitä, että maitolasia ei saa kaataa tahallaan pitkin pöytää, on typerä määräys, niin he ei tottele. Ja sinusta se on ok. Mutta hienoa!

Joihinkin lapsiin tehoaa kiristys ja rangaistukset. Niin se vaan menee. Onhan aikuisissakin tempperamenttieroja ja ne me saadaan jo syntyessä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitäisi totella heti ja nätisti? Eivät ainakaan minun lapseni tottele, jos määräys on heidän mielestään typerä. Enkä minä tottele töissä, jos pomo yks kaks sanoo, että menepä arkistoimaan vuoden 2023 maaliskuun tavaraerien tositteet.

Sinä et ole lapsi vaan aikuinen, eikä pomosi ole sinusta kasvatusvastuussa. Huono vertaus siis.

Kun siis aikuisistakin osa tottelee vaikka yhteiskunnallisia sääntöjä ihan normaalisti, osa rangaistuksen pelossa (myös uskonnollinen rangaistus kuuluu tähän, esim. tämä on syntiä, ei saa tehdä) ja osa ei tottele siltikään ja saa rangaistuksen (tuomio, vankila, hengenlähtö jne.)

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen pitäisi totella heti ja nätisti? Eivät ainakaan minun lapseni tottele, jos määräys on heidän mielestään typerä. Enkä minä tottele töissä, jos pomo yks kaks sanoo, että menepä arkistoimaan vuoden 2023 maaliskuun tavaraerien tositteet.

Lapselle pitää opettaa ja kasvattaa hyvät käytöstavat ja sivistynyt käytös. Monen lapsen mielestä se on typerää. Ja kivempaa olisi elää kuin pellossa. Mutta silti lapselta tulee vaatia hyvää käyttäytymistä. Ja kyllä, heti ja nätisti. Se on sitä kasvattamista.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis haluaisin kasvattaa kehuilla ja kannustamisella. Vain niillä siis. Ap

Ei kyse ole siitä, mitä sinä haluaisit, jos niillä ei ole lapseen vaikutusta. Monet vanhemmat ajattelevat vain sitä, mitä itse haluaisivat olla. Kivoja, mukavia kavereita lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Sinun tulee muuttaa käytöstäsi, sen jälkeen lapsen käytös muuttuu. Lopeta komentaminen, opettele tekemään yhdessä lapsen kanssa (tämä sinun olisi pitänyt tehdä jo 5 vuotta sitten) ja kun olet itse oppinut toimimaan yhdessä lapsen kanssa, niin lapsikin oppii pois komentelustasi.

Ei siis "siivoa huoneesi" vaan "siivotaan huoneesi yhdessä".

Juurikin noin. Olen pk töissä ja olen huomannut että ne vanhemmat joiden ainoa

kasvatuskeino on uhkailu ja huutaminen lapselle ovat etäisiä, tunneköyhiä eivätkä edes yritä muita toimivampia tapoja saada lapsi toimimaan (esim pukemaan, lähtemään kotiin) s. o. ottamalla lapsi syliin ja halaamalla että voi kun oli ikävä ja vasta sen jälkeen yhdessä pukemaan tms

Totaalinen väsyminen on tietysti monen vanhemman käytöksen taustalla mutta siihen pitäisi etsiä muita keinoja kuin lapselle huutaminen ja uhkailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis haluaisin kasvattaa kehuilla ja kannustamisella. Vain niillä siis. Ap

Ei kyse ole siitä, mitä sinä haluaisit, jos niillä ei ole lapseen vaikutusta. Monet vanhemmat ajattelevat vain sitä, mitä itse haluaisivat olla. Kivoja, mukavia kavereita lapselleen.

Aloitukseni koskeekin sitä, että miten saan muutettua tilanteen niin, että kehuilla ja kannustuksella on lasta ohjaava vaikutus. Eikä pelkillä uhkauksilla.

Mutta mikään kaveri en halua lapselleni olla, vaikka joka päivä teemme mukavia asioita yhdessä. Ihan vanhempi olen. En kuulu niihin, jotka haluaisi olla vain kivoja kavereita. En pelkää tuottaa pettymyksiä lapselle, minusta se on välillä jopa välttämätöntä. Ap

Mä omani kanssa olen jo tavallaan luovuttanut, että tällaista se nyt sitten varmaan on. On ollut hirveän uhmakas jo oikeastaan ihan vauvasta saakka, mihinkä se siitä muuttuisi.

En tiedä mihin liittyy, jotain vallan hakemista varmaankin. Haluaa muutenkin olla pomo leikeissä ja sisarusten kesken. Muistan kun 3v:na yritin selventää lapselleni, että äiti päättää. "Minä olen pomo! Minä olen perheen pomo!", huusi hän hysteerisenä.

Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän huomaan, että hieno ihminen hänestä on kasvamassa noin niinkun muuten. Osaa leikkiä ja olla normaalissa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Minua hän eniten haastaa, eikä moni edes ymmärrä kun yritän puhua miten vaativahoitoinen lapsi on kotioloissa ollut.

Vuosien aikana tilanne sikäli helpottanut, että paremmin alkanut ymmärtää Miksi joku asia on kielletty kun siitä kanssaan keskustelee. Toivotaan, että se järkyttävä vastustus kaikkeen jotenkin sitä myöten laantuisi ennen teini-ikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun tulee muuttaa käytöstäsi, sen jälkeen lapsen käytös muuttuu. Lopeta komentaminen, opettele tekemään yhdessä lapsen kanssa (tämä sinun olisi pitänyt tehdä jo 5 vuotta sitten) ja kun olet itse oppinut toimimaan yhdessä lapsen kanssa, niin lapsikin oppii pois komentelustasi.

Ei siis "siivoa huoneesi" vaan "siivotaan huoneesi yhdessä".

Juurikin noin. Olen pk töissä ja olen huomannut että ne vanhemmat joiden ainoa

kasvatuskeino on uhkailu ja huutaminen lapselle ovat etäisiä, tunneköyhiä eivätkä edes yritä muita toimivampia tapoja saada lapsi toimimaan (esim pukemaan, lähtemään kotiin) s. o. ottamalla lapsi syliin ja halaamalla että voi kun oli ikävä ja vasta sen jälkeen yhdessä pukemaan tms

Totaalinen väsyminen on tietysti monen vanhemman käytöksen taustalla mutta siihen pitäisi etsiä muita keinoja kuin lapselle huutaminen ja uhkailu.

En minä huuda lapselleni. Vaan sanon uhkauksen. Jos et tee x, niin siitä seuraa ikävä seuraamus y. Ja silloin lapsi toimii. Sanon sen uhkauksen ihan rauhallisesti, en mitenkään huutamalla tai vihaisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä omani kanssa olen jo tavallaan luovuttanut, että tällaista se nyt sitten varmaan on. On ollut hirveän uhmakas jo oikeastaan ihan vauvasta saakka, mihinkä se siitä muuttuisi.

En tiedä mihin liittyy, jotain vallan hakemista varmaankin. Haluaa muutenkin olla pomo leikeissä ja sisarusten kesken. Muistan kun 3v:na yritin selventää lapselleni, että äiti päättää. "Minä olen pomo! Minä olen perheen pomo!", huusi hän hysteerisenä.

Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän huomaan, että hieno ihminen hänestä on kasvamassa noin niinkun muuten. Osaa leikkiä ja olla normaalissa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Minua hän eniten haastaa, eikä moni edes ymmärrä kun yritän puhua miten vaativahoitoinen lapsi on kotioloissa ollut.

Vuosien aikana tilanne sikäli helpottanut, että paremmin alkanut ymmärtää Miksi joku asia on kielletty kun siitä kanssaan keskustelee. Toivotaan, että se järkyttävä vastustus kaikkeen jotenkin sitä myöten laantuisi ennen teini-ikää.

Ja lisään vielä, että temperamentti eroja nämä on. Olisin maailman paras kasvattaja itsekin, jos tämän lapsen sijaan mulla olisi ollut vain nuo kaksi muuta sisarusta, jotka toimivat kuin ihmisen mieli.

Olen hakenut lapsen uhmakkaaseen käytökseen aiemmin ulkopuolista apua, niin ei perhetyöntekijöilläkään ollut mitään uusia neuvoja antaa.

Vaikea sanoa, kun olette noilla menneet jo vuosia. Itse käyttäydyin rauhallisesti ja kunnioittavasti lapsia kohtaan vauvasta alkaen, joten he kasvoivat hyviin tapoihin. Muutamia kertoja olin vihainen, jos oli tarvetta ja lapset ymmärsivät hyvin pian, että kellään ei ole kivaa, jos äiti on vihainen.

Keskusteluyhteys, hyväksyminen ja rakkaus. Ne toimivat edelleen teini-iässäkin.

Virheitä saa tehdä ja harmittaakin saa, mutta ne tunteet voi käsitellä ilman huonoa käytöstä.