Miksi niin monella työpaikalla jupistaan työn epäkohdista mutta ei olla valmiita saattamaan asioita esimiehen tietoisuuteen?

Kerron epäkohdat. Mitään ei tapahdu. Tulee kysely, jossa kerron edellä mainitut asiat. Kyselyn läpikäymistilaisuudessa vastaus oli, että pitää tulla suoraan sanomaan eikä huudella kyselyssä.

Meni siis herne nenään, kun kyselyn lopputulokset meni ylemmäs tietoon ja tuli huutia, kun ei ole tehty asioille mitään. No mitään ei tapahtunut edelleenkään, joten etsin uuden työpaikan, jossa ei tarvitse katsella tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä kerrottiin epäkohdat oikein vasiten tehdyssä kyselyssä. Meitä haastateltiin. Konsultti oli palkattu. Loppujen lopuksi syy oli meidän työntekijöiden asenneongelma. Veemäinen pikkupomo sai jatkaa.

Pyrin tekemään itsestäni sen verran arvokkaan työntekijän että pomo tuntee nahoissa kun lähen. Aika moni on itkenyt perääni mutta olisi voinut a) maksaa asiallista palkkaa b) kohdella asiallisemmin.

No mun perääni ei ole itketty koska olen ollut korvattavissa. Olen lähtenyt ihan oman mielenterveyteni takia.

Pomoja ei kiinnosta. Mutta sitten saat itse hankalan ihmisen maineen ja sinut savustetaan ulos. Näin ainakin Stockmannilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelätään potkuja.

Ei riitä irtisanomisen perusteeksi.

Laitetaan riittämään.

Aivan totta. Kyllä syy irtisanomiselle aina löytyy.

-(se jolle vastasit)

Niin tuttua, niin tuttua. Nämä lällykät ja selän takana puhujat ovat työpaikkojen pohjasakkaa. Valittavat ja puhuvat epäkohdista supatellen, mutta kun pitäisi ääneen sanoa, niin ovat hiljaa ja jopamyöntelevät, että kaikki on hyvin. Pomojen mielistelijöitä ja pahimpia saikuttajia he ovat. Ja pomoille kelpaa, tietävät, että lässykät ovat hiljaa, kun pitäisi selvittää ristiriitoja ja epäkohtia. Yhtäkkiä ei olekaan mikään niin huonosti. Voin pitkän työurani ja neljän työpaikan jälkeen todeta, että vain yksi hyvä esimies on ollut, joka osasi työnsä ja ratkoa ristiriitoja. Niitä lässyköitä ja tyhjäntoimittajia työpaikoilla on riittänyt. Vastenmielistä väkeä, joille maksetaan 8 tunnista palkkaa, mutta töitä tekevät noin 4 tuntia, kahvitauot ja lounaat ovat pitkiä ja päivän tärkein asia. Työ ei niin tärkeää.

Täällä alettiin tekemään töitä kesäisenä lauantai-iltana? Ok.

Meillä oli taanoin "avoin strategiaprosessi", jossa oikein fasilitaattoreiden voimin kannustettiin ihmisiä olemaan avoimia silloisen strategian ongelmista ja mihin pitäisi jatkossa tähdätä. Olin yksi niistä hölmöistä, jotka nielaisivat syötin ja sanoivat suorat sanat mikä mättää.

Ko. strategiaa ei ikinä julkistettu eikä mitään suunnitelmia tilanteen korjaamiseksi tehty - sen sijaan seurauksena oli YT-neuvottelut, jossa noin 20% sai kenkää, toisen mokoman "tehtäväkuvaa" tarkastettiin (lue: "uusi tehtäväkuva" ja palkanalennus, jos et hyväksy, niin olet itse irtisanoutunut, 1kk irtosanomisaika ja karenssi) - ja kolmas saman suuruinen poppoo lähti lätikimään parempiin työpaikkoihin.

Nyt on edelleen samat ongelmat, väki ei riitä työmäärän tekemiseen, rekrytoinnit eivät tuota tulosta (pois potkituille maksettiin pieni lohduspalkkio, jotta eivät voi hakea takaisin). Itsekin taidan lähteä heti kun järkevä paikka löytyy.

Sinänsä ei kai voi 100% varmuudella sanoa, että YT:t johtuivat em. avoimmuudesta strategiaprosessissa, mutta tulosten salaaminen ja ajallinen yhteys riittävät siihen, että oma suu kyllä pysyy jatkossa visusti kiinni vaikka mitä tapahtuisi.

Meidän työpaikalla oli työpaikkakiusaamista, olematonta johtamista ja kaiken huippuna seks. ahdistelua. Minä uskalsin sanoa tuosta ylemmälle portaalle. Potkuja en saanut mutta työtäni alettiin vaikeuttamaan: mm. työkaverini alkoi huudattaa toimistossamme radiota ja pomoni kielsi minulta etätyöt. Lounasravintolassa kukaan ei tullut kanssani syömään, ennen tuli. Tein lopulta johtopäätökseni ja lähdin. Itkin työn takia joka ikinen päivä, myös viikonloppuisin ja lomilla. Luojan kiitos en saanut karenssia kun sain psykiatrilta todistuksen, että kyseinen työ on vakava uhka mielenterveydelleni.

Mutta uuden työn saanti on ollut aivan mahdotonta, koska luultavasti edellisen työpaikkani esimies hoveineen on puhunut minusta pahaa. Suosittelen täten olemaan hiljaa ja puremaan hammasta jos suinkin kanttia riittää. Aivan sama, vaikka työpaikalla olisi esim. lääppimistä. Raha on kuitenkin tärkeintä, varsinkin tässä maailmantilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua, niin tuttua. Nämä lällykät ja selän takana puhujat ovat työpaikkojen pohjasakkaa. Valittavat ja puhuvat epäkohdista supatellen, mutta kun pitäisi ääneen sanoa, niin ovat hiljaa ja jopamyöntelevät, että kaikki on hyvin. Pomojen mielistelijöitä ja pahimpia saikuttajia he ovat. Ja pomoille kelpaa, tietävät, että lässykät ovat hiljaa, kun pitäisi selvittää ristiriitoja ja epäkohtia. Yhtäkkiä ei olekaan mikään niin huonosti. Voin pitkän työurani ja neljän työpaikan jälkeen todeta, että vain yksi hyvä esimies on ollut, joka osasi työnsä ja ratkoa ristiriitoja. Niitä lässyköitä ja tyhjäntoimittajia työpaikoilla on riittänyt. Vastenmielistä väkeä, joille maksetaan 8 tunnista palkkaa, mutta töitä tekevät noin 4 tuntia, kahvitauot ja lounaat ovat pitkiä ja päivän tärkein asia. Työ ei niin tärkeää.

99 % työläisistä on näitä lällyköitä selän takana puhujia, 1 % on rohkeita vastarannan kiiskiä.

suomalainen työkulttuuri on todella sairas ja uuvuttaa monet, katsokaapa vaikka mielenterveys ja itsemurha-tilastoja :(

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla oli työpaikkakiusaamista, olematonta johtamista ja kaiken huippuna seks. ahdistelua. Minä uskalsin sanoa tuosta ylemmälle portaalle. Potkuja en saanut mutta työtäni alettiin vaikeuttamaan: mm. työkaverini alkoi huudattaa toimistossamme radiota ja pomoni kielsi minulta etätyöt. Lounasravintolassa kukaan ei tullut kanssani syömään, ennen tuli. Tein lopulta johtopäätökseni ja lähdin. Itkin työn takia joka ikinen päivä, myös viikonloppuisin ja lomilla. Luojan kiitos en saanut karenssia kun sain psykiatrilta todistuksen, että kyseinen työ on vakava uhka mielenterveydelleni.

Mutta uuden työn saanti on ollut aivan mahdotonta, koska luultavasti edellisen työpaikkani esimies hoveineen on puhunut minusta pahaa. Suosittelen täten olemaan hiljaa ja puremaan hammasta jos suinkin kanttia riittää. Aivan sama, vaikka työpaikalla olisi esim. lääppimistä. Raha on kuitenkin tärkeintä, varsinkin tässä maailmantilanteessa.

Mä en suosittele olemaan hiljaa, eihän Milla-Riikkakaan olisi päässyt nykyiseen asemaansa jos olisi ollut aina hiljaa. Otin itse loparit pari kk sitten ja aloitan nyt uuden työn ensi viikolla. Tiedän että minusta on puhuttu pskaa kunnolla laajemmallekin, mutta vientiä on ollut jumaliste enemmän kuin olisin koskaan arvannut. Ihmettelen vain miksi en aiemmin lähtenyt huonosta työpaikasta.

Oon vain töissä siellä. Johtavat tyypit saavat kusta asiat ihan kuin haluavat, kun kerran ovat niin koulutettuja ja viisaita.

Vierailija kirjoitti:

suomalainen työkulttuuri on todella sairas ja uuvuttaa monet, katsokaapa vaikka mielenterveys ja itsemurha-tilastoja :(

Suomessa naisen asema on paras koko maailmassa. Meillä ei arvosteta kotiäitejä kuin koulutusta ja uraa. Työelämä on siis pullollaan naisia.

Ei Suomessa työnteolla rikastu vinkunaa kuuluu usein. Ollaan ihan sokeita omalle rahankäytölle ja sille millä tavoin säästetään.

On ihmistyyppi, jonka elämä kuluu valittaen ja jupisten. Myrkttävät tehokkaasti työilmapiirin.

Ja tätä ihanuutta nykyinen hallitus haluaa rutkasti lisää jotta mahdollisimman moni pääsisi tästä nauttimaan.

Tuo työntekijöiden aseman heikentäminen tulee takuuvarmasti vain kiristämään täällä kuvattuja ongelmia. Suomi nousuun! (Tai ainakin oikeisto).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska siinä saa vittumaisen työntekijän maineen, jota aletaan savustamaan pihalle.

Mitä vittumaista siinä on, jos puuttuu epäkohtiin ja koittaa tehdä ihmisten työskentelystä mukavampaa?

Ilmeisesti siinä astuu jotenkin huonoitsetuntoisen esimiehen varpaille ja epäsuorasti kertoo että pomo ei osaa hommiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa työnteolla rikastu vinkunaa kuuluu usein. Ollaan ihan sokeita omalle rahankäytölle ja sille millä tavoin säästetään.

On ihmistyyppi, jonka elämä kuluu valittaen ja jupisten. Myrkttävät tehokkaasti työilmapiirin.

Millainen palkka tai paremminkin ammatti  pitää olla että siitä voi säästää siten että rikastuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suomalainen työkulttuuri on todella sairas ja uuvuttaa monet, katsokaapa vaikka mielenterveys ja itsemurha-tilastoja :(

Suomessa naisen asema on paras koko maailmassa. Meillä ei arvosteta kotiäitejä kuin koulutusta ja uraa. Työelämä on siis pullollaan naisia.

Äitiys ei ole este työnteolle. Eikä työnteko ole este äitiydelle. Työkavereilla on lapsia, myös johtavassa asemassa olevilla naisilla.

Saamatonta porukkaa, odottavat sitä, että tämänkin asian hoitaa joku heidän puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi olla hiljaa koska sellainen henkilö saa vihatun maineen joka yrittää puhua epäkohdista.

Työpaikalla pärjää parhaiten sellainen joka vähät välittää mistään.

Joo sen kun osaiskin eli olla hiljaa ja välittämättä. Olen jo lähtötelineissä, kun pomot haluaa eroon sellaisista, jotka ei sulata ihan mitä vaan. Pari työntekijää on jo hoidettu pois. Tämä toistuu aina joka paikassa, kun esihenkilö vaihtuu, uusi alkaa haalia itselleen mieleisiä alaisia eikä yritä tehdä itseään mieleiseksi. Varsinkin naisilla tuntuu olevan se kumma juttu, että aletaan muokkaa oman ryhmän toimintoja täysin erilaiseksi ja rytinällä oman milen mukaiseksi kuuntelematta yhtään työntekijöitä. Kaikki mihin työntekijät ovat tyytyväisiä otetaan pois.